Maistetut

Glendronach 20 yo 1995/2015 Cask #444, 52%

Maistelussa kaksikymppinen Glendronach vuonna 2015 julkaistusta pullotuserästä numero 12. Pullomäärä on tässä tapauksessa 691, joten yhteen PX Sherry Puncheoniin on taas saatu mahtumaan varsin tuhdisti viskiä.

Glendronach 20 yo 1995/2015

(52,0%, OB, 2.6.1995–8/2015, Batch No. 12, Cask #444, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 691 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia, multaisuutta, lihaisuutta. Selvästi tallisempi ja lihaisampi kuin äskettäin maistamani #3273, mutta samantyylinen tumma suklaisuus ja paksu luumuhillo ovat mukana. Uuniomenaa, rusinaa, pähkinäisyyttä, kaakaojauhetta, kanelia, siirappia. Hienoinen rikkisyys ja soija. Vesilisä avaa pientä vahamaisuutta.

Maku: Taatelinen ja suklainen, lihaisa ja tumma. Kaiken siirapin keskellä tamminen ja tallimainen karvaus tuo hyvin särmää. Runsas kahvisuus ja pähkinäisyys. Suutuntuma on täyteläinen, mutta silti balanssi jää pykälän jälkeen #3273:sta. Lakritsia, nahkaisuutta, pieni soijamaisuus. Ruohoisuutta, hapokkuutta, tummaa yrttisyyttä, uuniomenaa, rusinaa. Jälkimaku on tumman suklainen, kahvinen ja kaakaojauhemainen. Paahteisuutta, rusinaisuutta, todella multainen ja tallimainen, lihaisa vyörytys. Kirsikkaisuutta, happamuutta, tanniineja. Varsin pitkä ja runsas finaali, jossa vaha ja rasva korostuvat lopuksi. Vesilisällä tulee lisää rasvaa pintaan.

Arvio: Herkullinen viski, mutta jää kaikilla osa-alueilla selvästi #3273:sta jälkeen. 88/100

Port Charlotte 9 yo 2004/2013, Cooper’s Choice 46%

Maistelussa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt Port Charlotte, jolla on peräti yhdeksän vuotta mittarissa. Sehän on Port Charlottelle jo melkoinen ikä.

Port Charlotte 9 yo 2004/2013, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 2004–2013, Cask No. 1030, Bourbon Hogshead, 320 bts., 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa, turvesavuinen ja todella ruohoinen. Aamukasteita niittyä, tuoreita haavanlehtiä, hiukan havunneulasia joukossa. Raikas eucalyptus kaiken suolavetisyyden keskellä. Erikoinen yhdistelmä lihaa ja rasvaa suhteessa kirkkaaseen, raikkaaseen sitruunaisuuteen ja yrttisyyteen. Vesilisä kadottaa tästä paljon, vain sitrus jää.

Maku: Nyt on valitettavasti dilutoitu viski pieleen. Todella ohentunut suutuntuma, suorastaan vetinen – selvästi 46% on tälle liian vähän. Maukas lihaisuus, muhkea turvesavu ja salmiakkisuus huuhtoutuvat suolaveteen. Eucalyptusta ja sitruksisuutta löytyy, samoin vaniljaa ja tammista mausteisuutta, mutta syvyys on kateissa. Jälkimaku sentään herää, kun tammi saa tästä kunnon otteen ja nostattaa myrskyn. Lihaisuus pääsee oikeuksiinsa, samoin savuisuus, pieni nokisuus ja rasvaisuuskin. Apteekin salmiakkia, pippurisuutta, ruohoisuutta, pientä havuisuutta. Keskipitkä finaali jättää kihelmöinnin jälkeensä. Vesilisä ei toimi.

Arvio: Erittäin lupaavia aineksia sisältävä viski, jonka todellinen potentiaali on päässyt hukkumaan. 83/100

Talisker 1986/1999 Distillers Edition 45,8%

Käsissä on varhainen Taliskerin Distillers Edition. Mielenkiintoista päästä maistamaan, kaikkien näiden uusien DE-pullotteiden jälkeen.

Talisker 1986/1999 Distillers Edition

(45,8%, 1986–1999, Batch No. TD-S: 5AM, Double Matured in Amoroso Sherry Wood, 100 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja viininen, mutta samaan aikaan kuivan tamminen ja jopa metinen. Kiteistä hunajaa, yleensä refill-tynnyristä tuttua vahamaisuutta ja sokerisuutta. Napakka turvesavu, pieni lakritsi. Hiilisyyttä, pippurisuutta, marjaisuutta. Hyvin erilainen verrattuna myöhempiin pullotteisiin. Vesilisä tuo raikkautta, yrttisyys kevenee.

Maku: Hienosti synkassa tuoksun kanssa. Äärimmäisen kuiva ja vahamainen tammisuus kohtaa pippurisen ja kireällä tavalla turvesavuisen sherrytunnelman. Kermaisuutta, mustikkaa, lakritsia, yrttisyyttä. Viinisyys on tunkkaisuudessaankin hapokasta mutta hienosti balanssissa. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, silti juuri sopivan kuiva. Jälkimaku alkaa heti komealla pippurisuudella ja tammisuudella. Turvesavua, lakritsia, marjaisuutta, viinisyyttä. Suolaisuutta ja pientä tervaisuutta löytyy myös. Hapokkuus ja tanniinit toimivat hyvin, kun jälkimaku kuivuu kasaan. Finaali jää kuitenkin vain keskipitkäksi. Vesilisällä löytyy eucalyptus ja tietty viileys.

Arvio: Todella herkullinen, kuivan tamminen ja silti runsas Talisker. Tuntuu kuin tähän olisi laitettu joukkoon myös jotain todella vanhaa viskiä, sen verran paljon pitkistä refill-kypsytyksistä tuttua metisyyttä irtoaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12).

Arran 16 yo 2000/2016 Private Cask for Finland 49,8%

Uisgessa järjestetyn Arran-tastingin yllätyksenä esiteltiin 16-vuotias Private Cask -pullote Suomen markkinoille. Kyseessä oli Suomen Mallaswhiskyseuran jäsenten seuraretkellä valitsema tynnyri, joka tuli nyt Alkoon.

Arranin Louisa Young kertoi Uisgessa, että kyseessä on merkittävästi sisältöään haihduttanut Oloroso-sherrytynnyri, joita tislaamo käytti alkuaikoina selvästi enemmän kuin nykyään. Arranin perustaja Hal Currie oli vanhojen Macallan-viskien fani, ja siksi myös Arran tähtäsi aluksi vahvaan tynnyripolitiikkaan sherryn kanssa.

Mielenkiintoista päästä maistamaan tämä viski sellaisenaan. Tastingin viimeisenä maistettuna siitä ei saanut Uisgessa vielä ihan kaikkia ulottuvuuksia irti.

Arran 16 yo 2000/2016 Private Cask for Finland

(49,8%, OB, 20.4.2000–16.11.2016, Finland Exclusive, Cask No. 2000/297, Sherry Hogshead, 161 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kauniin suklainen sherryisyys hallitsee. Kirsikkaa, viikunaa, uuniomenaa. Kaakaojauhemaisuus ja pieni rasvaisuus korostuvat, suolaista voita ja toffeekarkkeja. Luumuhilloa, rusinaa, hiukan paahteisuutta. Maltaisuus tulee läpi ja tammisuus vaikuttaa nuorekkaalta. Suklaata riittää. Nam. Vesilisä availee maitokahvisuutta ja pehmeän mokkaisia sävyjä.

Maku: Suklainen ja rasvainen, omenainen ja luumuinen. Kirsikkaa ja rusinoita, viikunaa ja pähkinää. Uuniomenaa, likööriä, mantelimassaa, kaakaojauhetta. Maltaisuus on paahteista ja tammisuus varsin kuivaa. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka makua ja sherrypommin ominaisuuksia riittääkin. Viikunaa, aprikoosia, pientä sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaussa kitkerä puoli korostuu mielenkiintoisesti, vaikka suklaisuus ja kaakaojauhe ovat toki vahvasti esillä. Nyt saksanpähkinä, karvasmanteli, kuiva tammi ja hiukan hiiltyneellä tavalla puumainen sävy näyttäytyy isosti. Melko pitkä, kauniisti kuivuva finaali. Vesilisä tuo kahvilikööriä pintaan.

Arvio: Tammisuuden osalta varsin kuivaksi päässyt sherrykypsytys toimii Arranille hienosti. Herkullinen viski – suoraan sanottuna parempi kuin millaiseksi muistin tämän Uisgesta. 88/100

Glen Garioch 1998/2014 Wine Cask Matured 48%

Käsissä Glen Gariochin kokeilu viinitynnyrien kanssa. Edellisenä vuonna pullotettu sherryversio ei ollut hassumpi, joten tämäkin kyllä kiinnostaa.

Glen Garioch 1998/2014 Wine Cask Matured

(48%, OB, 23.6.1998–2014, Batch No. 24, Bordeaux Wine Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja hapokas, todella maltainen ja marjaisa. Väkevää viiniä, nahkaisuutta, punaista viinimarjaa, vadelmaa. Hiukan raparperia, kirsikkaa, sitruksisuutta. Maltaisuudessa on puuromainen sävy, leipäisyyttä löytyy. Imelä makeus liikkuu hunajan ja toffeen maastossa. Vesilisä korostaa siirappista makeutta.

Maku: Todella viininen, yhtä aikaa purevan mausteinen ja imelän hunajainen. Hehkuviiniä, hapokkuutta, tanniineja. Maltaisuus on todella puuromaista, tunkkaista ja ummehtuneen leipämäistä, mutta inkiväärin ja valkopippurin napakkuus leikkaa siihen kiinni. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Varsin sekava kokonaisuus, punaiset viinimarjat ja vadelmat ja mandariinit ovat kaikki samassa sopassa. Jälkimaku alkaa chilin kaltaisella kuumotuksella, tammi laulaa ja hapot säestävät. Hunajaisuutta ja kovia toffeekarkkeja löytyy, mutta inkivääri ja raparperi määräävät. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo imelyyttä kosolti pintaan.

Arvio: Todella viininen. Selvästi liikaa tanniineja ja happoja omaan makuuni. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 86/100 (Chris Goodrum), 88/100 (Joel Harrison).

BenRiach 17 yo 1998/2015, Cask #6394, 57,5%

Maistelussa kolmeen kertaan tislattua sherry-BenRiachia vuodelta 1998. Nämä single caskit ovat olleet keskenään erilaisia, osa loistavia ja osa hyvinkin vaikeita viskejä.

BenRiach 17 yo 1998/2015

(57,5%, OB, 27.5.1998–6/2015, Batch No. 12, Cask #6394, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 702 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja mausteinen. Viikunaa ja taatelia, rusinaa ja kanelia. Kuivakkaa tammisuutta, neilikkaa, jouluisia sävyjä, marjaisuutta. Todella maltainen yleisilme kaikkineen. Piparkakun maustelientä, ruskeaa sokeria, jotain rommimaista. Kahvisuutta, saksanpähkinää. Aavistuksen karvas. Vesilisä tuo kermatoffeeta esiin.

Maku: Suklainen, mausteinen ja kahvinen. Silkkisen pehmeä suutuntuma kohtaa purevan chilin. Piparkakku on edelleen vahvaa, samoin viikunat ja taatelit, rusinat ja marjat. Siirappia, piimäkakkua, öljyisyyttä. Punaista omenaa ja kirpeää appelsiinia. Runko ei ole kovin järeä, mutta viskositeettia riittää. Balanssi hiukan hakee, vaikka perusmaku onkin herkullinen. Jälkimaku liikkuu selvästi tammisemmalla ja maltaisemmalla alueella, vaikka suklaata riittää edelleen. Napakkaa mausteisuutta, neilikkaa, inkivääriä, hapokkuutta, paahteisuutta, piparkakkua, taatelia. Tammi kuivuu terävästi. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa hapokkaan maltaisuuden oikein kunnolla pintaan.

Arvio: Maukkaan suklainen ja runsas BenRiach, mutta tasapaino hiukan hakee. 87/100

Laphroaig 14 yo 2000/2014, Hunter Laing Old Malt Cask 50%

Nykyään Old Malt Cask kuuluu perheyhtiön järjestelyiden jälkeen Hunter Laingille, mutta pakkaus ja prosentit ovat vanhat tutut. Nyt käsissä on 14-vuotiasta Laphroaigia.

Laphroaig 14 yo 2000/2014, Hunter Laing Old Malt Cask

(50%, Hunter Laing, Old Malt Cask, 6/2000–12/2014, Refill Bourbon Barrel, Cask No. 11151, 295 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hieno yhdistelmä minttua, vaniljaa, sitruksisuutta ja savua. Todella raikas ja teräväpiirteinen. Koivunlehteä, savusaunaa, ruohoisuutta, piparminttua. Hiukan tervaa. Merellisiä sävyjä, suolaisuutta, kosteaa laituria. Kirpeää omenaa. Tietty viileys tässä on mahtavaa. Vesilisä tuo pienen lihaisuuden mukaan.

Maku: Kirpeä, savuinen ja voimakas. Refill bourbonia parhaimmillaan. Minttua, vaniljaa, suolaisuutta, limettiä, tervaa, hapokkuutta, mineraalisuutta. Kaikesta huolimatta suutuntuma on varsin kermainen ja keskitäyteläisenä todella vivahteikas. Omenaisuutta, hiukan pippurisuutta. Jälkimaku kuivahtaa selvästi, tammi tulee ensimmäistä kertaa oikein selvästi esiin. Minttu ja vanilja ovat edelleen pinnassa, mutta mineraalisuutta ja kuivakkaa suolaisuutta tulee selvästi vahvemmin mukaan. Hapokkuutta, hiukan puisevaa karheutta, valkopippuria, heinäisyyttä. Keskipitkä finaali jää vähän ilmeettömäksi. Vesilisä ei oikein toimi, runko ohenee nopeasti ja sävyt haalistuvat.

Arvio: Erittäin raikas ja herkullinen Laphroaig. Vain jälkimaku jättää toivomisen varaa, muilta osin tämä on todella hyvä viski. 89/100

Glendronach 20 yo 1994/2015 Cask #3273, 53,3%

Maistelussa Glenkun kaksikymppinen sherryjyrä batchista 12. Pullomäärä on taas korkea, mutta väristä päätellen mukaan päätynyt viski ei ole ihan väsynyttä. Tätä on kyllä kehuttu, joten maistetaan.

Glendronach 20 yo 1994/2015

(53,3%, OB, 9.9.1994–8/2015, Batch No. 12, Cask #3273, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 680 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelinen, tervainen ja muhkean hedelmäinen. Rusinaa, toskaomenaa, jännän konjakkimainen nuotti. Melkoisesti kahvisuutta, tummaa yrttisyyttä, kanelisuutta, kaakaojauhetta, tummaa suklaata, tammea. Pieni ruohoinen kitkeryys tuo nätisti särmää kaiken siirapin keskelle. Hieno on. Vesilisällä nousee makeaa sitruunalimonadia ja jopa kukkaisuutta.

Maku: Kahvinen, taatelinen ja valtavan sherryinen. Ei silti yltiömakea, vaan rusinan ja luumun keskellä tammi näyttäytyy omalaatuisena, vahamaisena ja osin karvaanakin. Hyvä ryhti. Pähkinäisyyttä, kaakaojauhetta, aavistus lakritsia. Tallimaisia sävyjä, nahkaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja hiukan rasvainenkin. Ruohoisuutta, hapokkuutta, yrttejä, punaista omenaa. Jälkimaku on todella kahvinen, tumman suklainen, tallimainen ja tyylikkäästi karvas. Omenaa, nahkaisuutta, viinimäisyyttä, hiukan kirsikkaa, lakritsia. Todella hienosti balanssissa, pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tekee tästä erittäin hedelmäisen, pintaan tulee sitruksisia ja makean omenaisia piirteitä.

Arvio: Oikein maukas ja ryhdikäs Glendronach. Kaikki todella hienosti kohdallaan, vaikka vieressä Cask #447 kyllä muistuttaa, että sherrykypsytykseen on mahdollista saada jopa tätäkin enemmän ulottuvuuksia. 90/100

Port Charlotte 2007 CC:01, 57,8%

Nyt käsissä on Port Charlottea hiukan erikoisista tynnyreistä, Cognacin alueen ranskalaisesta tammesta. Kyse ei toki ole mistään läpimarinoiduista konjakkipöntöistä, vaan vähän kevyempää hedelmäbrandyä aiemmin kypsyttäneistä Eau de Vie -tynnyreistä.

Olisin päässyt maistamaan tätä jo viime syksynä Bruichladdichin tislaamolla, mutta makuaistini oli tuolloin jo niin loppuun käsitelty, etten kokenut siinä enää mieltä. Parempi nautiskella nyt ajan kanssa.

Port Charlotte 2007 CC:01

(57,8%, OB, 2007–18.1.2016, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Mahtava lihaisuus on heti läsnä. Mielenkiintoinen yhdistelmä paksua turvesavua, suolaista merellisyyttä ja varsin kirpeää, sitruunaista hedelmäisyyttä. Raikasta omenaa ja aprikoosia. Toisaalta taas muhkeaa palvikinkkua, maltaista paahteisuutta, mineraalisuutta, vaniljaa. Nam. Vesilisä tuo vesimelonia ja mukavan kepeitä, kukkaisia nuotteja.

Maku: Nyt on voimaa. Todella järeä turvesavu, kirpeä hedelmäisyys ja erittäin vahvat mausteet eivät anna armoa. Tuhkaisuutta, jodia, lihaisuutta, paahteisuutta, suolaa ja pippuria riittää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja todella kihelmöivä. Hunajaisuutta, vaniljaisuutta, karamellipossua, voita. Sitruunaa, aprikoosia, omenaa, hedelmäliköörimäisyyttä. Tammi on vahvasti esillä. Jälkimaku ampuu täydeltä laidalta kirpeää hedelmää ja lihaisaa savua. Salmiakkia, tuhkaisuutta, jopa tupakkaisuutta. Hunajaa, karamellia, vaniljaa, pähkinää, tanniineja ja napakkaa pippurisuutta. Keskipitkä finaali, ohenee varsin nopeasti. Vesilisä nostaa kukkaisia sävyjä ja vaniljaista herkkyyttä kaiken jyräämisen alta.

Arvio: Todella järeä PC-pullote, meinaa lähteä tukka päästä. Hyväähän tämä on. 87/100

Glendronach 20 yo 1995/2015 Cask #4074, 52,8%

Maistelussa brittimarkkinoille pullotettu Glendronach, joka on kypsynyt 20 vuotta PX:ssä. Taas käsissä näyttäisi pullomäärän perusteella olevan sellainen yksilö, joka on kypsynyt parissa eri tynnyrissä, mutta koska pullotus on tehty lopulta yhdestä puncheonista, se on voitu myydä single caskina.

Vastaava tapaus tuli maistettua äskettäin, Cask #3806. Siinäkin yhdestä puncheonista oli saatu yli 700 pulloa 19-vuotiasta viskiä, ja valistunut vierailija tiesi kommentissaan kertoa, miten asian laita näissä todella on.

Nyt tällä viskillä on ikää ja pullomäärääkin on vielä aavistuksen enemmän. Tässä voi siis olla kolmekin refill-tynnyriä alkuperäislähteenä.

Glendronach 20 yo 1995/2015

(52,8%, OB, 25.10.1995–11/2015, UK Exclusive, Cask #4074, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 735 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, hedelmäinen ja hiukan sulkeutunut. Omenaa, vaniljaa ja tammisuutta vahvasti mukana, luumu ja rusina tulevat esiin vasta niiden alta. Pieni tallisuus ja kellarimaisuuskin löytyy, nahkaisuutta ja hiukan mustetta. Leipämäistä maltaisuutta, perussävy on jopa kuivakka. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä.

Maku: Rusinaisuutta, hedelmää, pähkinää ja tammea. Suutuntuma on melko kermainen mutta runko tuntuu silti aavistuksen kevyeltä. Omena ja vanilja ovat edelleen vahvasti esillä, tammen mausteisuus ja tanniinit tuntuvat selvästi. Maltaisuutta, Weetabixia, nahkaisuutta. Yllättävän kuiva ollakseen PX-tynnyristä. Pähkinäistä karvautta on mukana myös runsaasti. Jälkimaku liikkuu tumman suklaan, luumun ja rusinan mailla. Saksanpähkinää, tammea, kanelia, pientä salmiakkisuutta. Hiukan tunkkainen ja kuivan sulkeutunut. Hedelmäinen makeus jää pienen sitruksisuuden ja omenan varaan. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa makeutta pintaan, ruskeaa sokeria etenkin.

Arvio: Rungoltaan hiukan kevyt ja makumaailmaan kuivakka yksilö. Jää käytännössä kaikilla osa-alueilla merkittävästi ohuemmaksi ja värittömämmäksi kuin vieressä verrokkina ollut Cask #447. Hyvää tämä silti on, mutta ei mene huippujen harvalukuiseen joukkoon. 87/100