Maistetut

Old Pulteney 6 yo 2008/2015, The Ultimate 46%

Nuorta indie-Pultikkaa, jännää. Eipä näitä ole pahemmin tullut vastaan. Tämän pullottajana on van Wees ja sarjana vanha tuttu The Ultimate.

Old Pulteneyn raakatisle on parhaimpia tähän mennessä vastaan tulleita Kilchomanin ohella, joten nuoresta iästään huolimatta tämä voi olla mielenkiintoinenkin tapaus.

Old Pulteney 6 yo 2008/2015, The Ultimate

(46%, van Wees, The Ultimate, 27.5.2008–6.5.2015, Bourbon Barrel, Cask No. 800001, 363 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raaka. Nuori maltaisuus ja tylppä alkoholisuus dominoivat. Pieni pesuainemaisuus tekee jopa hiukan häijyä. Parasta tässä on raakatisleen ominaisluonteesta kumpuava mineraalisuus ja tietty merellinen ote, kevyt suolaisuus ja hapokkuus. Ex-bourbonista on saatu lähinnä tammen purevuus. Vesilisä ei juuri tuo mitään lisää, lähinnä sekoittaa sävyjä entisestään.

Maku: Paljas ja raaka kaikin puolin. Raakaa banaania, kirpeää omenaa, hapanta sitruksisuutta, suolaisuutta, hapokkuutta. Tammi on vahvasti läsnä. Artisokkaa, paahteisuutta, mineraalisuutta. Suutuntuma on melko kuiva ja kirpeä. Maltaisuus on paljaalla tavalla esillä. Ammattilainen käyttäisi tästä todennäköisesti termiä distillate-driven. Merellinen ote on kaikin puolin uskollinen tislaamon hengelle, mutta kypsytyksen rooli tässä jää vähäiseksi. Jälkimaku on aluksi erittäin sitruksinen ja kirpeä, lujan tamminen ja mausteinen, mutta sitten makea vaniljaisuus alkaa nousta kaiken keskeltä. Hunajaisuutta, omenaa, maltaisuutta. Lopuksi vielä suolaa ja mausteita. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa makuun sokerisia ja pehmeämpiä sävyjä.

Arvio: Raaka ja kypsymätön Pulteney, joka on uskollinen distillery characterille. 77/100

Inchmurrin 22 yo 1993/2016, Signatory 58,5%

Loch Lomondin Inchmurrin-indiepullotteet ovat varsin harvinaisia. Tislaamon tuotanto on ollut luvalla sanoen vaihtelevaa, mutta ehkä tässä viskissä voi olla jotain mielenkiintoistakin.

Inchmurrin 22 yo 1993/2016, Signatory

(58,5%, Signatory Vintage, 24.5.1993–4.3.2016, Cask #2851, Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, kuivan tamminen ja varsin hunajainen. Metisyyttä ja kukkaisuutta, öljyisyyttä ja ananasmehua. Varsin miellyttävä tuoksu. Taustalla tiettyä antiikkisuutta, vahattua puuta, aavistus paahteisuutta. Kevyt heinäisyys. Karkkisuutta, vaniljaa, kuivattua aprikoosia. Vesilisä nostaa esiin kurkkupastilleja.

Maku: Voimakas ja erikoisen esanssinen. Hedelmäisyyttä löytyy joka lähtöön, aina raikkaasta päärynästä aprikoosiin ja hedelmäkarkkeihin (Ässä Mix). Öljyisyys on järeää ja sen mukana tulee erittäin tiukka maustelasti. Pippurisuutta, inkivääriä. Aktiivinen, poltteleva tammisuus. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus yhdistyy johonkin hiukan eltaantuneeseen. Ylikypsää hedelmää ja hapokkuutta. Todella outo jälkimaku, jossa korostuu sinihomejuusto (!). Erittäin voimakas Roquefort hallitsee. Mukana ovat myös kihelmöivä mausteisuus, vahva tammisuus, karkit ja hunaja, kevyt paahteisuus ja salmiakkisuus. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo aniksen ja auttaa keventämään tammen yliotetta.

Arvio: Osin mielenkiintoinen ja iäkkään tuntuinen viski, osin vain outo. 83/100

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #3047, 48,6%

International Whisk(e)y Day vaatisi melkeinpä Macallania lasiin, mutta koska sopivaa ei ole juuri nyt käsillä, voin juuri ja juuri ajatella Glendronachin 1990-luvun single caskien jatkavan ”viskin rolls-roycen” määritelmällistä perintöä, kun Macallan itse on… muuttunut.

Itse asiassa Whisky and Wisdom -blogia pitävä Andrew Derbidge on kirjoittanut Macallanin tarinan vaikuttavalla tavalla auki viskiharrastajan näkökulmasta. Michael Jacksonin ylistämä viski oli aikoinaan ihan eri tavaraa kuin nykyinen, ja sen voi todistaa varmasti ihan jokainen, joka on päässyt maistamaan Macallan-viskejä parin vuosikymmenen takaa. Nykyinenkään ei ole huonoa, mutta se vanha oli silti jotain aivan poikkeuksellista.

Maistelussa on kuitenkin tänään siis Glendronachin kaksikymppinen sherryjyrä vuonna 2016 julkaistusta erästä numero 13. Voltit ovat ainakin hiukan alhaalla verrattuna moniin vastaaviin pullotteisiin.

Glendronach 20 yo 1995/2016

(48,6%, OB, 6/1995–1/2016, Batch No. 13, Cask #3047, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen, pähkinäinen, luumuinen ja yllättävän karvas. Rusinaa, hapanta kirsikkaa, hehkuviiniä. Happamuudessa on ruohoinen sävy ja hiukan tunkkaisuutta. Runsaasti mustaa teetä, hiukan soijaa ja sitruksisuutta. Tummaa suklaata, paahteisuutta, kaakaojauhetta. Vesilisä tuo raikasta omenaisuutta pintaan.

Maku: Siirappinen makeus löytyy, vaikka tuoksu ei sitä juuri indikoi. Pääosan varastavat kuitenkin nahkaiset, pähkinäiset ja happaman ruohoiset sävyt. Tavallaan tällainen tallimainen, multainen, karvas ja kitkerän teemäinen ote tuo ryhtiä, toisaalta taas suklaa ja luumu eivät aivan pärjää niille. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta balanssi ei ole aivan kohdallaan. Tammisuus ja paahteinen maltaisuus tulevat reippaasti läpi. Jälkimaku alkaa tanniinisena ja mausteisena, jopa pippurisena. Tammea, paahteisuutta, tallia, nahkaa, pähkinää, ruohoisuutta. Pitkä ja varsin karvaaksi käyvä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmäisyyttä ja makeutta.

Arvio: Hyvä sherryviski, mutta balanssi ei ole aivan parhaasta päästä. Vierellä verrokkina Cask #447 tuo hyvän vertailukohdan, mitä tasapaino voi näissä viskeissä oikeasti tarkoittaa. 87/100

Glen Deveron 30 yo 40%

Macduffin tislaamon tuotanto ei ole tehnyt minuun tähän mennessä vielä vähäisintäkään vaikutusta. Ylipäänsä koko hyppiminen Macduffin ja Glen Deveronin nimien välillä häiritsee.

Nyt tislaamolla on oiva mahdollisuus hoitaa homma kuntoon, kun edessäni on 30-vuotias pullote. Se on tuotu markkinoille Glen Deveronin nimellä ja on tätä uutta Royal Burgh Collectionia, josta maistoin pari vuotta sitten 16-vuotiaan Glen Deveronin.

Tehokkaasti koko tislaamon identiteetti tästä pakkauksesta on kyllä piilotettu. Kartassakin esitellään tislaamon sijaintia suhteessa Banffiin niin ponnekkaasti, että tietämättömämpi voisi sekoittaa tämän siihen.

Mutta kun miettii, että 30-vuotias viski on dilutoitu alarajalle, värjätty ja kylmäsuodatettu, niin eihän tämä tosiaan mikään viskiharrastajan viski ole. Mutta lähestytään ilman ennakkoluuloja.

Glen Deveron 30 yo

(40%, OB, 2013, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Erikoisella tavalla kerrostunut. Toisaalla on muhkean maltainen ja ylikypsän hedelmäinen puoli, toisaalla taas metinen ja kuivan tamminen puoli työntyy läpi. Tietty ummehtuneisuus korostuu. Aprikoosia, ananasta, sitrusta, mehiläisvahaa, hunajaa, kuivakakkua, kukkaisuutta. Pieni metallisuus on mukana.

Maku: Hunajainen, maltainen ja tunkkaisella tavalla hedelmäinen. Aprikoosia, luumua, mandariinia, ananasta. Maltaisuus tuntuu yllättävän rosoisena ja hiukan pahvisena, tammessa taas on yhtä aikaa vahamaisen kuiva ja tanniininen sävy. Suuta kuivattava karvaus tekee tästä hiukan ilkeän, kokonaisuus on kerrostunut ja varsin sekava. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja kanelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko jää melko ohueksi. Jälkimaussa karvas mausteisuus jyrää. Pieni metinen ja kuivan tamminen vivahde tässä on parasta, mutta tanniinit ja aprikoosi lanaavat sen nopeasti alleen. Pippuria, kanelia, korianteria, minttua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Kaikin puolin kerrostunut ja ikäistään paljon nuoremman oloinen viski. Refill-tynnyreistä kielivä kuivan vahamainen tammisuus tässä on varsin maukasta, mutta tunkkainen hedelmäisyys sekoittaa paletin. 82/100

Hazelburn 10 yo 46%

Springbankin kolmeen kertaan tislattua Hazelburnia näkyy markkinoilla harvakseltaan. Olen maistanut tähän mennessä vasta yhden Hazelburnin, CV-pullotteen, joka sekin oli osa tislaamon esittelysettiä.

Hazelburn 10 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja hunajainen. Metisyyttä, kiteistä sokerisuutta, vahaa, apilankukkaa. Banaania, makeaa omenaa, kiiviä. Runsaasti vaniljaa. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja bourbonhenkisenä. Maltaisuus on kuivakkaa ja sävy yleensä melko kevyt, jopa irkkuviskimäisen hedelmäinen. Vesilisä availee aloe veraa.

Maku: Hunajainen ja jokseenkin vahamainen. Erittäin mausteinen ja tehokkaan tamminen, vaikka runko ei sinänsä mikään vahva olekaan. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta makua on runsaasti. Mineraalisuutta, metisyyttä, banaania, sitruunaisuutta, omenaa, kiiviä, hapokkuutta. Jälkimaku on yhtä aikaa mineraalinen, sokerinen, sitruksisen kitkerä ja jopa karvas. Todella erikoinen yhdistelmä vahaa, vaniljaa, kukkaisuutta, maltaisuutta ja hedelmäsalaattia, kun toisella puolella on oliiviöljymäisiä, hapokkaan tammisia ja happamia sävyjä. Melko pitkä ja nätisti kuivuva finaali. Vesilisä tuo pintaan inkivääriä ja heinäisyyttä.

Arvio: Yllättävän iso ja jopa vaikuttava viski, vaikka tällainen ei silti ole ihan oma juttuni. Trooppisen hedelmäisyyden ja mineraalisen kitkeryyden liitto ei ole täysin ongelmaton. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Caol Ila 13 yo 1981/1995, Cooper’s Choice 63,9%

Erittäin vahvaa Caol Ilaa, tislattu vuonna 1981 ja pullotettukin jo 1995. Tästä on erittäin vähän tietoa etukäteen tarjolla, mutta väritön ulkoasu paljastaa ainakin sen, että tässä ei ole käyty sherrytynnyreitä lähelläkään.

Caol Ila 13 yo 1981/1995, Cooper’s Choice

(63,9%, 1981–1995, Cooper’s Choice, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin tiukka ja sulkeutunut. Savu tulee läpi kuivan hiilisenä, vaniljaisuus korostuu. Reipasta tammisuutta, ruohoisuutta, märkiä lehtiä. Salmiakkinen vivahde on mukana, samoin tietty paahteisuus. Vesilisällä ilme muuttuu heti. Löytyy päärynää, minttua, tammilankkuja, tuhkaa. Sävyjä nousee runsaasti lisätyn veden avulla runsaasti.

Maku: Pyhä jysäys, nyt on voimaa! Kuivan hiilinen turvesavu kohtaa rasvaisen vaniljaisuuden. Tammi tuntuu todella aktiivisena ja isona. Ruohoisuutta ja pientä karvautta löytyy. Suutuntuma on melko kermainen ja jykevä, kihelmöivän mausteinen ja järeän alkoholinen. Suolaa, salmiakkia, tervaa, yskänlääkettä, haavansidonta-aineita. Jälkimaku leikkaa erittäin vahvan mausteisuuden ja tammisuuden kautta vaniljaiseen ja omenaiseen makeuteen, kunnes salmiakki, pippuri ja tanniinit piiskaavat paketin kasaan. Ruohoisuutta, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä vapauttaa tästä kerman ja hedelmäisyyden, tuo todella paljon hunajaisia ja jopa karkkisia sävyjä pintaan. Myös koivunlehtien raikkautta paljastuu. Käytännössä veden lisääminen on välttämättömyys, jos tästä haluaa saada jotain irti.

Arvio: Harvoin tulee lotrattua vedellä näin paljon. Erittäin haastava Caol Ila, jossa on omat hetkensä, kun kaiken kireyden ja voiman alta alkaa löytää ulottuvuuksia. 84/100

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry’s Own Selection 46%

Mielenkiintoisen oloinen Clynelish Berryltä, oletettavasti ex-bourbontynnyristä.

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2012, Cask No. 6470, 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja mineraalisuutta. Vaniljaa ja kukkaista makeutta. Hyvin tyypillinen Clynelish-tuoksu, olkoonkin, että maltaisuus ja puuromainen vivahde puskee taustalta läpi. Sitruunamehua, kirpeyttä, suolaisuutta, hiukan kuivaa savua. Tammi tuntuu kuivana tuoksussa. Vesilisä korostaa puuroisuutta.

Maku: Vahainen ja ruohoinen, melko kitkerä ja pippurisen mausteinen. Happamuutta, sitruunaa, suolaisuutta. Tietty kuiva kireys tässä on, vaikka vahamaisuus toimii jälleen hienosti. Suutuntuma on kuivakka ja tekstuuri tiivis. Omenaa, raakaa luumua, viinirypäleitä. Hapokasta maltaisuutta. Jälkimaku alkaa todella tanniinisena ja karvaana, erittäin tamminen ja pippurinen yleisilme ottaa hetkeksi kaiken tilan. Ruohoisuutta, sitruunankuorta, suolaa, kuivaa savua, hapokkuutta. Pieni karkkinen ja vaniljainen nuotti kuitenkin tulee esille vähitellen. Finaali on melko pitkä ja runsas. Vesilisä tuo pehmeää maltaisuutta pintaan.

Arvio: Hiukan turhan kitkerä ja balanssiltaan haastava tapaus. Ei mene omiin suosikkeihini. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition -pullotteiden joukosta löytyy tällainen mielenkiintoinen rinnakkaispullote, joka on pari vuotta vanhempi kuin hiukan laajemmin myynnissä ollut 1995/2011-versio.

Tuo vuoden 2011 pullote ei tehnyt aikoinaan minuun mitenkään järisyttävää vaikutusta, vaikka ihan pätevä viski olikin. Mitenhän tämän kanssa käy?

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2013, Batch No. lgv 4/501, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kumia ja tupakkaa, nahkaa ja tunkkaisuutta. Hiukan ummehtunut yleisilme, jonka takana on kauniin makeaa sherryisyyttä, tummaa suklaata, sikaria ja kahvia. Turvesavu on pehmeää ja paahtunutta. Kinuskia, appelsiinia, hiukan lakritsia. Hento suolaisuus jää taustalle. Pekonia, tuhkaisuutta ja hunajaa.

Maku: Erittäin suklainen ja kuminen. Runko tuntuu yllättävän kevyeltä, hiukan ponneton yleisfiilis, vaikka sherryinen ja karamellinen puoli onkin komea. Turvesavun pehmeys on myös yllättävää, se jää täysin taustalle. Vahaista tammisuutta, rasvaista savumakkaraa, lakritsia, rusinaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rancio-fiilistä. Appelsiinisuklaata, luumua. Jälkimaku lähtee mausteisella ja mukavan tammisella nuotilla liikkeelle, kahvisena ja lakritsisena. Edelleen todella paljon luonnonkumia. Tupakkaisuutta, pekonia, karamellia, kahvisuutta, pippuria, tervaa, suolaisuutta. Pitkä finaali on tässä viskissä ehdottomasti parasta. Eikä vettä tule mieleenkään lisätä.

Arvio: Varsin kuminen ja köykäinen esitys, jonka jälkimaku onneksi nostaa omalle tasolleen. Jää silti noin valovuoden jälkeen Lagavulinin 1987/2003 Distillers Editionista. 87/100

Dufftown 15 yo 1985/2001, SMWS 91.15, 58,2%

Erilainen Dufftown SMWS:n valikoimista. Sherrypommilta haiskahtaa.

Dufftown 15 yo 1985/2001, SMWS 91.15

(58,2%, Scotch Malt Whisky Society, 11/1985–2/2001, Cask 91.15, ’Old English marmalade and brimstone’, 214 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella multainen ja maanläheinen. Sherryvaikutus on painavaa, tummaa suklaata ja kuivattuja hedelmiä riittää. Luumuja, aprikoosia, rusinaa, kirsikoita. Pähkinäistä karvautta ja tiettyä happamuutta, kalkkia ja tuhkaa, pientä rikkisyyttä. Tammi tuntuu varsin kuivana ja vahamaisena. Vesilisä tuo ruohoisuutta, heinää ja tiettyä makeutta.

Maku: Hyvin erilainen sherryviski. Multaisuus ja maanläheisyys ovat edelleen pääosassa, tuhkaisuutta ja rikkisyyttä löytyy. Mineraalisuutta runsaasti. Pähkinäisyyttä, karvasmantelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, sherry tuo toki runkoon painavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumua. Kuivattuja hedelmiä. Tammisuus on sen verran kuivattavaa, ettei siirappi tai suklaa pääse erityisemmin vallalle. Jälkimaku kuivuu jo todella raskaasti, menee tuhkaisuuden puolelle ja jopa suolaiseksi. Kaakaojauhetta (Van Houten), espressoa, pähkinää, kuivattua hedelmää. Rikkisyyttä ja happamuutta. Melko pitkä ja mineraaliseksi kääntyvä finaali. Vesilisä nostaa makeutta selvästi esiin, jopa kinuskia.

Arvio: Omalaatuinen sherryviski, multainen ja mineraalinen. Mielenkiintoinen ja omalla tavallaan maukas tapaus. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate 46%

Hollantilaisten valitsema Dailuaine. Tämä on sellaista ainetta, jota harvemmin tulee vastaan.

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 1.5.1997–1.2.2012, Cask No. 6012, Hogshead, 372 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paljon päärynämehua, käsirasvaa ja vaniljakastiketta. Oikein klassista tavaraa, tammea riittää ja pieni vahamaisuus nostaa päätään. Ruohoisuutta, omenaa, hiukan raparperia, aavistus herukanlehden kirpeyttä. Kaunis paahteisuus taustalla, lakritsia ja yrttejä. Vesilisä avaa kurkkupastillisen puolen isosti.

Maku: Ryhdikäs ja tasapainoinen. Päärynä, vanilja ja banaani saavat tukea tammesta, yrteistä ja maltaisuudesta. Kermaisuutta, kevyttä vahamaisuutta, ruohoa. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi miellyttää. Suolaisuutta, pientä katkeruutta. Tammi nostaa oikein kunnolla mausteita pintaan, vaikka pieni hunajaisuus toimiikin nätisti vastapainona. Jälkimaku on hiukan karvas, maltainen ja tamminen. Suolaisuutta, wasabia, kirpeyttä, yrttejä, anista. Hapokasta omenaisuutta, valkoviiniä, limettiä. Finaali on lopulta melko pitkä ja kuivuu kauniisti. Vesilisä availee kuivan tammisia sävyjä mukavasti lisää.

Arvio: Odotuksia parempi Dailuaine. Hyvä balanssi, kiinnostava kokonaisuus. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.