Maistetut

Bruichladdich Bere Barley 50%

Bere oli aikoinaan Skotlannissa yleinen ohralajike mutta hävisi tuottavampien lajikkeiden kuten Opticin ja Chariotin tieltä. Bruichladdich on tehnyt Berellä monia kokeiluita, joista yksi mahtui mukaan myös tislaamokaupassa myytyyn ohrateemalla varustettuun viskisettiin.

Bruichladdich Bere Barley

(50%, OB, 2014, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Voikukkaa ja maltaisuutta. Erittäin puuromainen, melko tunkkainen ja osin jopa lenseä. Märkää ruohoa. Bensaisuus tuntuu yllättävän vahvana. Lisäksi pientä liuotinmaista ja saippuaista, ilkeää vivahdetta. Nyt ei ole hyvä tuoksu. Viljaisuus ja kukkaisuus eivät löydä tasapainoa. Vesilisä availee sentään karkkisuutta.

Maku: Ruohoinen ja sitruksinen. Bruichladdichista tuttu yleisilme palaa puuromaisen tuoksun jälkeen. Silti maussa on jotain liuotinmaista ja bensaista edelleen, vaikka vaniljaa ja hunajaakin silti löytyy. Heinäisyyttä, puuromaisuutta, suolaisuutta, voita. Suutuntuma on hiukan rasvainen ja kirpeän mausteinen. Aktiivinen tammi lanaa kukkaiset sävyt ja tietyn herkkyyden. Jälkimaku alkaa erittäin tammisena ja mausteisena, tanniinit pauhaavat ja hapokas maltaisuus jyrää. Vähitellen nousee valkoviinimäisyyttä, ruohoisuutta, hiukan pidäkkeistä hedelmäisyyttä, runsaasti suolaisuutta. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä rauhoittaa ilmettä ja vie tammea taka-alalle.

Arvio: Tullaan selvästi alaspäin koko ajan maukkaan Scottish Barleyn ja sitä selvästi vaatimattomamman Organic Barleyn jälkeen. Tästä löytyy jo ihan oikeita vikojakin. Ei tämä silti mikään kelvoton viski ole, mutta tietty kypsymättömyys ja puuromainen maltaisuus eivät oikein tahdo toimia. 76/100

Bruichladdich Organic Barley 50%

Bruichladdichin ohrasarjaan kuuluu myös luomuohrasta tehty viski. Tislaamokaupasta ostetun salkun maistelu jatkuu nyt tällaisella viskillä, jonka on täytynyt luomun takia noudattaa varmasti muutakin luomukriteeristöä.

Bruichladdich Organic Barley

(50%, OB, 2014, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja hapokkaan maltainen. Nuorta tammisuutta, purkkiananasta ja päärynää. Vaniljaa ja hunajaisuutta, limettiä ja hiukan lakritsia. Puuromaisuutta ja aivan aavistus märkää pahvia. Bensainen vivahde taustalla. Paksua ruohoisuutta. Vesilisällä löytyy piparmintun raikkautta.

Maku: Heinäinen ja kirpeä. Tammi on pinnassa varsin aktiivisena. Ruohoisuutta, happamuutta, reipasta mausteisuutta. Bensaisuus korostuu, kitkerä sitruksisuus ja suolaisuus tulevat voimakkaasti esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, puuromaisuus korostuu. Maltaisuus on hapokasta ja nuoren oloista. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena ja kirpeänä. Sitruksisuutta ja suolaa riittää oikein kunnolla. Silti maltainen ja tamminen puoli tuntuu todella nuorelta ja kypsymättömältä, ja finaali jää melko lyhyeksi. Omenaisuutta, briossia, hiukan piparminttua. Vesilisä tuo kermaista otetta mukanaan.

Arvio: Jää merkittävästi heikommaksi esitykseksi kuin Scottish Barley käytännössä joka osa-alueella. 78/100

Bruichladdich Scottish Barley 50%

Bruichladdichin tislaamokaupassa myytiin syyskuussa 2016 tällaista salkkua, jossa oli sisällä neljä viskiä 20 senttilitran pulloissa. Jokainen oli tislattu erilaisesta ohrasta.

Yhtenä viskinä paketissa oli tämä Scottish Barley, joka on näistä määritelmällisesti hämärin, koska skotlantilaista ohraa luulisi Skotlannissa riittävän. Yleispätevyytensä takia tästä lienee hyvä aloittaa setin maisteleminen.

Bruichladdich Scottish Barley

(50%, OB, 2014, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Melko makea ja kukkainen, vaniljainen ja tamminen. Ruohoisuutta ja hiukan hapokkuutta. Voita ja rasvaa. Bourbonmaista makeutta, mallassokerin säestyksellä. Hiukan minttua, vihreää omenaa, sitruksisuutta – erityisesti mandariinia. Tammi tulee reippaasti läpi. Vesilisä availee piparminttuisia sävyjä ja raikkautta.

Maku: Ruohoinen ja sitruksinen, tamminen ja makea. Bruichladdichin klassiset piirteet ovat hyvin läsnä. Suuntuntuma on melko kevyt ja mausteisuus kunnolla pinnassa. Kepeää leivosmaisuutta, vaniljaa. Mallassokeria, hunajaisuutta, puolikuivaa valkoviiniä, kevyttä hapokkuutta. Jälkimaku tuo mukanaan hiukan kuivempaa puuta, tammi kuivahtaa heti ja tuo mukanaan vanilliinin. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta riittää edelleen, mukana tulee myös tumman yrttinen nuotti ja selvää pippurisuutta. Paahteisuutta, maltaisuutta, omenaa, sitruksisuutta, hiukan suolaisuutta. Keskipitkä, tasapainoinen finaali. Vesilisällä tulee tiettyä nestesaippuaa esiin.

Arvio: Oikein asiallinen nuori Bruichladdich. Toki odotuksetkin olivat hyvin maltilliset. 82/100

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition 43%

Pakko myöntää: kyllästyin Lagavulinin Distillers Editioneihin joitain aikoja sitten. Alkuperäiset pullotteet olivat vahvassa sherryisyydessään vielä mielenkiintoisia, mutta sitten homma meni jotenkin mönkään. Lopputuloksena oli ohuita ja vähän tylsiä pullotteita.

Nyt maistelussa on vuoden 2016 julkaisu, jonka tisleet on pantu tynnyreihin vuonna 2000. Odotukset eivät ole kovin korkealla, vaikka 200th Anniversary -symboliikka on mukana.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2000–2016, Batch No. lgv. 4/505, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja pekonia. Imelää makeutta, BBQ-kastiketta, grillikylkeä. Suklaisuutta ja rasvaisuutta. Välistä paistaa aktiivinen tammisuus, terotettua lyijykynää ja puuta. Sherry ei tunnu taaskaan kovin hyvin integroituneelta. Luumua ja rusinaa toki on, mutta suolaisuus ja tietty kireys lyövät sen yli.

Maku: Savuinen ja suolainen. Luumua, rusinaa, suklaata. Salmikkilakritsia, hiukan tervaisuutta, tummaa yrttilikööriä. Pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri oudon ohut. Viskositeettia saisi olla kosolti lisää, nyt rujo tammisuus ja teroitettu lyijykynä iskevät kaikesta läpi. Lääkemäisyyttä ja jodia, paahteisuutta ja sokerisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin suolainen ja nostattaa veden välittömästi kielelle. Salmiakkia, suklaisuutta, rasvaa, pekonia, luumua, kahvista liköörimäisyyttä. Vähitellen happamuutta ja paahteisuutta. Tammen paljaus ja purevuus korostuvat keskipitkässä finaalissa.

Arvio: Ei tämä huono viski ole, mutta tällaisten savuisten sherryviskien standardit ovat nousseet melkoisesti viime vuosina, ainakin omalla arvoasteikollani. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.

Kilkerran 12 yo 46%

Glengylen tislaamon Kilkerraniksi nimetty tuotanto tuli kerralla kunnon ikään, kun aiemmat julkaisut ovat olleet vain Work In Progressia. Vuodet ovat kuluneet, ja nyt ollaan tässä. Mielenkiintoista päästä maistamaan.

Kilkerran 12 yo

(46%, OB, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Jännittävä yhdistelmä sitruksisuutta, vegetaalisuutta ja barbeque-kastiketta. Todella rasvainen, tunkkainen ja hyvällä tavalla likainen vaikutelma. Happoisuutta, mustetta, lakritsia, mineraalisuutta, ruohoisuutta. Pieni lääkemäisyys myös, suolaliuosta ja haavansidontaa. Vesilisä availee eucalyptusta.

Maku: Vegetaalinen ja tunkkainen aluksi, mutta nopeasti sitruksisuus ja suolainen raikkaus pääsevät esiin. Ruohoisuus, tammisuus ja tietty hapokkuus toimivat hienosti yhteen. Suutuntuma on melko rasvainen ja painava. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja kuivaa turvesavua riittää. Jälkimaku lähtee kehittymään yrttien, lakritsin ja vahvan turvesavun kautta. Tummaa paahteisuutta, BBQ-kastiketta ja runsaasti suolaa. Edelleen sama sitruksinen ja lääkemäinen purevuus on antamassa särmää. Pippurisuutta, hapokkuutta, hunajaista tammisuutta, hiukan ananasta ja minttuakin. Tyylikäs ja varsin pitkä finaali. Vesilisällä yrttisyys vapautuu, minttu ja sitruunamelissa löytyvät.

Arvio: Tämä tuli kyllä täysin puskista. Todella hieno viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Magazine 92/100 (Chris Goodrum), 90/100 (Joel Harrison).

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray 54,5%

Vuosi on jälleen vaihtunut, hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille. Viskikonttori jatkaa sitkeästi mallasviskin parissa. Tällä kertaa käsiin sattui erikoisempi Balmenach.

Tislaamo keskittyy blendikamaan, ja näitä tulee verraten harvoin vastaan single malteina. Itselläni tämä on siis vasta toinen Balmenach-kokemus. Ensimmäisestä ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin vaatimaton blogimerkintä.

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Collection, 14.9.1983–22.2.2012, Cask No. 2413, Bourbon Hogshead, 174 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja puuvahaa, mietoa sitruksisuutta ja kevyttä maltaisuutta. Makeaa päärynää, tomusokeria, kuorrutettua kakkua. Hiukan cantaloupemelonia, sokerilientä, hedelmämehua. Tammi tuntuu melko aktiiviselta, vaikka makea maltaisuus onkin pääosassa. Vesilisä avaa eucalyptuksen raikkautta ja saippuaa.

Maku: Öljyinen ja vahva, painava ja tamminen. Yllättävän iso verrattuna kevyeen tuoksuun. Tekstuuri on erittäin raskas ja suutuntuma odottamattoman vahamainen ja täyteläinen. Vaniljan ja hunajaisuuden rinnalle nousee lakritsia ja tummaa yrttisyyttä, minttua ja mausteisuutta. Tammi on isosti läsnä, mutta hyvällä tavalla. Maltaisuus edelleen johtaa kokonaisuutta, mutta sekin on varsin hienossa balanssissa. Sokerikuorrutusta, tölkkipäärynää nesteineen. Jälkimaku on tamminen ja tumma. Lakritsi, Jägermeister-henkinen yrttisyys, minttu ja roima tammisuus ovat kärjessä. Hedelmät, vanilja ja sokeri seuraavat. Varsin pitkä finaali kuivuu lopulta oikein kauniisti. Vesilisä tuo omenaa ja hedelmämehua pintaan.

Arvio: Painava ja ikäistään ehkä vähän nuoremman oloinen Balmenach. Oikein maukas tapaus omassa viiteryhmässään. 85/100

Glengoyne 25 yo 48%

Vuonna 2014 julkaistu Glengoynen 25-vuotias oli erittäin himoittu pullote jo julkaisunsa aikoihin. Sain vihdoin mahdollisuuden maistaa tuotteen. Odotukset olivat luonnollisesti korkealla.

Glengoyne 25 yo

(48%, OB, 2014, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Upea ja iäkkään oloinen sherrytuoksu, jossa on syvyyttä ja kompleksisuutta. Vanhaa tammea, tummaa suklaata, luumua, rusinaa, kahvia. Hiukan savuinen vivahde, ruutia löytyy mutta hyvällä tavalla. Minttua, uuniomenaa, yrttisyyttä. Muhkea mutta silti kuiva kokonaisvaikutelma. Vesilisä avaa sitrusta ja ruohoisia piirteitä.

Maku: Hiukan ohuempi kuin tuoksu antaa odottaa. Kahvia, tummaa suklaata, taatelia, uuniomenaa ja rutkasti mausteisuutta. Ruutisuus on edelleen mukana, tietty pippurinen purevuus ja tamminen kuivuus. Hiukan tallista ja nahkaista otetta, öljyisyyttä. Suutuntuma on silti melko kuiva ja osin jopa pureva, vaikka tässä on hienostuneitakin elementtejä vaikka muille jakaa. Jälkimaku muistuttaa rasvaisessa tummassa suklaassaan joitain japanilaisia huippuviskejä. Pähkinäisyyttä, rusinaa, kahvisuutta, hiukan savua ja ruutia. Tammi kuivuu upeasti ja pitkällisesti, pippuri pysyy mukana. Hieno, pitkä finaali. Vesilisä nostaa nahkaa ja korostaa kuivaa otetta entisestään.

Arvio: Todella upean tuoksun jälkeen maku jää hiukan… kapeaksi. Komea viski silti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Magazine 86/100 (Annabel Meikle), 90/100 (Neil Ridley).

Tullibardine 500 Sherry Finish 43%

Tullibardine on myös mennyt NAS-hommiin mukaan. Tämä viisisatanen on viimeistelty ex-sherryssä. Odotuksia ei juuri ole, tislaamon tuotanto ei ole tähän mennessä päässyt tekemään sen suurempaa vaikutusta. Mutta maistetaan.

Tullibardine 500 Sherry Finish

(43%, OB, NAS, +/- 2015, Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinista makeutta, sahanpurumaista tammea ja muhkeaa maltaisuutta. Toffeeta ja voita. Hiukan erikoinen metallinen klangi on mukana. Ruohoisuutta, maanläheistä fiilistä, jopa multaisuutta. Taustalta löytyy aavistus rusinaista sherryisyyttä, mutta se jää pahasti tässä jalkoihin. Hiukan ohutta on.

Maku: Maku on tuoksua paremmin kasassa kaikin puolin. Edelleen appelsiinia löytyy, mutta hiukan kitkerämpänä. Tammea, mausteisuutta, nahkaisuutta, pientä kireyttä kaikin puolin. Rusinaa, kaakaojauhetta (Van Houten), jotain vähän eltaantunutta hedelmäisyyttä. Maltaisuudessakin on pieni pahvinen sivumaku. Suutuntuma on melko heppoinen ja kuiva. Jälkimaussa mausteisuus korostuu vielä entisestään, pippuri ja inkivääri ovat vahvasti mukana. Tammi kuivuu kunnolla ja vetää tanniinit ja nahkaisuudet pintaan. Kitkerää appelsiinia, karvasta pähkinäisyyttä, maltaisuutta ja hiukan rusinaa löytyy. Keskipitkä finaali.

Arvio: Perusviski, ei herätä suuria tunteita muttei ole missään nimessä kelvotonkaan. Sherrypuoli jäi tässä aktiivisen tammen takia täysin taka-alalle. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Bowmore 9 yo Sherry Cask Matured 40%

Bowmore vastasi NAS-kritiikkiin tuomalla markkinoille poikkeuksellisen nuoren viskin ikämerkinnällä. Tai sitten tislaamo ei välittänyt puheista mitään, vaan keksi vain lanseerata tällaisen, kun sattui olemaan sopivasti tynnyreitä, joille ei ollut juuri nyt muuta käyttöä.

Pullossa lukee Limited Edition, mutta erän koosta ei ole annettu tietoja ulos. Hintaluokka on sieltä halvimmasta päästä, joten muutamia tuhansia pulloja tätä täytyy vähintään löytyä.

Bowmore 9 yo Sherry Cask Matured

(40%, OB, 2016, Limited Edition, Oloroso Sherry & Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja sherryinen, varsin salmiakkinen ja hyvällä tavalla kuminen. Alhaisista volteista huolimatta mukavasti terää, mausteita ja ruutisuutta. Sherryvaikutus on ihan oikeasti läsnä, luumuisena ja rusinaisena ja tumman suklaisena. Paahteisuutta ja maltaisuuttakin löytyy, tammi tuntuu varsin nuorelta.

Maku: Salmiakkinen ja turvesavuinen, samalla yllättävän herukkainen ja sitruksinen. Sherryvaikutus ei pysy ihan niin vahvasti päällä kuin tuoksussa, mutta mukavan rasvainen suklaisuus maistuu silti. Karamelliä, rusinaa, kanelista mausteisuutta. Mehukkaan tamminen ja pippurinen ote. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti miellyttävä. Lakritsia, suolaisuutta, paahteisuutta, rapsakkaa maltaisuutta. Jälkimaku jää hiukan ohueksi, vaikka lakritsia ja suolaisuutta riittääkin. Rusinaa, suklaata, merellisyyttä, edelleen herukkaisia ja sitruksisia sävyjä sentään löytyy. Keskipitkä finaali on yllättävän maukas eikä tammikaan pääse riehumaan.

Arvio: Todella myönteinen yllätys. Savuinen kepeys, napakka salmiakki ja reipas sherryisyys toimivat ihmeellisen nätisti yhteen. Tulee fiilis, että kun laitetaan tällaisesta setistä parhaat sherrytynnyrit, muutama lisävuosi ja järeämpi pullotusvahvuus, syntyy jotain Maltmen’s Selectionin kaltaista. 85/100

Glenmorangie Milsean 46%

Glenmorangien Private Edition -sarjan pullotteena tuli aivan vuoden 2015 lopussa markkinoille Milsean, joka on jälleen näitä Dr Billin luomuksia.

Bill Lumsdenin käsissä on syntynyt tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt ja uudelleenpaahdetuissa ex-viinitynnyreissä viimeistelty viski. Useinhan näissä Private Editioneissa on ollut jokin kypsytyksiin kytketty koukku, nyt se tällainen.

Pakkaus viestii vahvasti karkkisuudesta. Katsotaan, onko ulkokuorelle katetta itse viskissä.

Glenmorangie Milsean

(46%, OB, Bottled 3.11.2015, Private Edition, Ex-Bourbon & Re-Toasted Wine Casks Finish, 30000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karkkisen makea, hunajainen ja vaniljainen. Hedelmäkarkkisuutta, nallekarkkeja, vaahtokarkkia. Appelsiinisuutta, imelää sokerisuutta, hiukan rommimaisuutta myös. Toffeeta, kookosta. Silti mukana on hapanta tammisuutta ja hapokasta maltaisuutta, jossa on tietty kireys mukana. Vesilisä tuo kynsilakanpoistoainetta selvästi esiin.

Maku: Erikoinen yhdistelmä imelyyttä ja hapokkuutta. Jokin bourbonmainen ulottuvuus löytyy myös. Appelsiinista happamuutta, karvasta aprikoosia, roimaa tammisuutta. Suutuntuma on öljyisyydestä huolimatta melko kevyt. Hedelmäkarkit ovat tuoksun tapaan voimakkaasti läsnä, mutta mausteisuus ja maltaisuus ovat tässä silti vielä isompaa sarjaa. Hunajaisuutta, ruohoisuutta, hiukan saksanpähkinää. Jälkimaku heittää yllättäen kurkkupastillisen ja mentholisen puolen pintaan. Hunajaisuutta, vaniljaa, vahvaa tammisuutta, mausteita, ruohoisuutta. Melko pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisällä löytää kermaisuuden, samalla hunajaisuus voittaa hapot.

Arvio: Mielenkiintoinen, haastava tapaus. Balanssissa on silti tekemistä. Pieni pettymys tämä kuitenkin lopulta on. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Magazine 83/100 (Chris Goodrum), 91/100 (Joel Harrison).