Highland

Old Pulteney 13 yo 1993/2007, Gordon & MacPhail 59,9%

Edellinen maistamani Old Pulteney Gordon & MacPhaililta oli aivan erinomainen, mutta pullote oli harvinaisuus vuosien takaa. Nyt maistelussa on nuorta sherrykypsytettyä samalta pullottajalta, tislattu 1993 ja pullotettu siitä runsaat kolmetoista vuotta myöhemmin.

Kokemukseni tämän tislaamon indie-pullotteista on edelleen vähäinen, joten todella mielelläni tämän maistan. Värikin on lupaavan tumma.

Old Pulteney 13 yo 1993/2007, Gordon & MacPhail

(59,9%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 25.10.1993–16.5.2007, Cask No. 2402, 1st Fill Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa sherryä, vanhaa armanjakkia ja kuivaa multaisuutta. Siirappinen ja marsipaaninen imelyys kohtaa melko nahkaisen ja karhean tammen. En tunnistaisi sokkona tätä Pulteneyksi. Suklaata, rusinaa, luumuhilloa, kypsiä kirsikoita. Öljyinen ja mausteinen vivahde. Vesilisä tuo kermatoffeeta ja vaniljaa heti.

Maku: Tuhti ja makean siirappinen sherry hyökyy heti päälle. Ykköstäytön totaalinen läsnäolo peittää paljon alleen, mutta suklaata, rusinaa, luumua ja muita herkkuja riittää. Jännä suolainen ja maltainen ulottuvuus maistuu kyllä jo Pulteneylta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa melko herkkä, kestää tällaisen sherryn juuri ja juuri. Tammea, maltaisuutta, nahkaisuutta, tallia, yrttilikööriä, pippuria, chiliä. Jälkimaku on sherryinen ja suklainen, mutta pippuri ja suolaisuus ottavat nopeasti pääroolin. Tammea, maltaisuutta, lakritsia, yrttejä, hapokkuutta, paahteisuutta, edelleen tallia ja kuivaa multaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä pehmentää, avaa kermaisuutta ja vaniljaa.

Arvio: Julman sherryinen käsittely Pultikalle. Hiukan ehkä hakee, mutta herkkua on. 87/100

Old Pulteney 18 yo 1970/1988, Gordon & MacPhail 56%

Maistossa tällä kertaa Italiaan pullotettua vanhaa Old Pulteneyta oikein kunnon volteilla. Sen verran niukasti vanhaa indie-Pultikkaa on tullut vuosien saatossa eteen, että tämä tuntuu jo jonkinlaiselta harvinaisuudelta.

Old Pulteney 18 yo 1970/1988, Gordon & MacPhail

(56%, Gordon & MacPhail for Sestante Import, 1970–1988, Rare Highland Malt, 75 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta ja pölyisyyttä, vahaa ja merellisyyttä. Erittäin tyylikäs heti kärkeen. Kuivaa hapokasta valkoviiniä, mineraalisuutta, hiukan heinää, suolaisuutta. Vihreää teetä, mausteisuutta. Mangoa ja hiukan banaania, vaniljaa, seesamiöljyä, tammista napakkuutta. OBE-fiilistä. Vesilisä avaa mentholia ja tuo pientä hammastahnamaista makeutta.

Maku: Taivahan vallat, nyt on vahaa ja voimaa. Mineraalisuus ja merellisyys ovat hyvin esillä, samoin hedelmäiset sävyt. Hunajaa, vaniljaa, mangoa, öljyistä makeutta, joka toimii heinäisen suolaisuuden kanssa hyvin yhteen. Suutuntuma on silti melko kuiva ja herkän oloinen, kaikesta rungon kermaisesta ja öljyisestä painavuudesta huolimatta. Hapokas valkoviinimäisyys pysyy mukana, samoin vihreä tee. Jälkimaku on sitruksinen, mineraalinen ja edelleen varsin hapokas. Viinirypäleitä, kiiviä, mentholia, tammea. Tammi kuivuu varsin reippaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin piparminttuisia ja yrttisiä sävyjä vielä lisää.

Arvio: Tisleessä on paljon tuttua, mutta kokonaisuutena tämä on jotain sellaista, mitä en ollut vielä päässyt kohtaamaan. Todella hieno viski, ylitti odotukset kevyesti. 90/100

Wolfburn Morven 46%

Manner-Skotlannin pohjoisin tislaamo Wolfburn hakee vielä hiukan tyyliään. Nyt maistossa Wolfburnin uudehkoa tuotantoa: ex-savuviskitynnyreissä kypsynyt Morven. Aiemmin innostuin jo vähän näiden kolmevuotiaasta, mutta sitä seurannut Aurora oli pieni pettymys.

Wolfburn on siitä mielenkiintoinen uusi tislaamo, että se perustettiin jo vuonna 1822. Paikka oli kuitenkin suljettuna vuodesta 1877 vuoteen 2013. Nyt ollaan taas elossa ja uutta tuotantoa pukkaa markkinoille kiihtyvään tahtiin.

Wolfburn Morven

(46%, OB, NAS, +/- 2017, Ex-Islay Cask, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen, vaniljainen ja päärynäinen. Paljasta tammisuutta ja puhdasta tislettä. Jyväisyyttä, sitruksisuutta, heinäisyyttä, hiukan suolaa. Nätti yrttinen vivahde, mutta kyllähän tämä nuorelta viskiltä tuoksuu. Aktiivinen bourbontynnyri on vahvasti pinnassa. Vesilisä tuo pintaan kalkkia ja liitua.

Maku: Turpeinen, nokinen ja paljaan tislemäinen. Päärynää, omenaa, hedelmäistä makeutta, puhdasta sitruunaisuutta. Heinäisyyttä ja vegetaalisuutta riittää, samoin pientä tuhkaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko kermainen, mutta kokonaisuus on varsin yksinoikoinen. Inkivääriä, aktiivista tammea, yrttisyyttä. Jälkimaku on yrttinen ja sitruunainen, heinäinen ja suolainen. Runsas turpeisuus ja tuhkaisuus ovat keskiössä, lääkemäinen ja hiilinen puoli pysyy pinnassa tiiviisti. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Tammi puskee karheutta ja napakkaa mausteisuutta ja pysyy varsin aktiivisena loppuun asti. Melko lyhyt finaali. Vesilisä kiristää sitruksisuutta ja hapokkuutta reippaalla kädellä.

Arvio: Simppeli savuviski. Näitä mahtuu kolmetoista tusinaan, mutta ei tässä toisaalta mitään vikoja ole. Maistuu kyllä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Highland Park 14 yo 2003/2018 Routa 59,5%

Highland Parkin single caskit ovat kokeneet inflaation. Kun ensimmäiset vietiin sekunneissa käsistä, nyt näitä uudempia pulloja lojuu ylihinnoiteltuna ympäri Eurooppaa.

Jokunen fanaatikko kai yritti aluksi kerätä koko sarjan, mutta luulisi, että viimeisetkin ovat siitä järjettömyydestä luopuneet. Kun viime syksynä Mallaswhiskyseuran Highland Parkin talviset single caskit -tastingissa käytiin listaa läpi, pullotteita oli jo silloin julkaistu aivan käsittämättömän paljon eri maissa.

Suomi sai tänä keväänä viidennen single caskin, kun seurapullotteen, Suomi 100:n, Sydäntalven ja Sisun jatkoksi saapui Routa. En erityisesti odottanut tätä, mutta kun pullo tuli vastaan, pitihän se ottaa maistoon.

Highland Park 14 yo 2003/2018 Routa

(59,5%, OB for Finland, 2003–2018, Cask No. 6140, 1st Fill European Oak Sherry Butt, 645 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherrrytuoksu, tummaa suklaata ja luumuhilloa riittää. Siirappinen ja paksun hilloinen kattaus, sitruksinen hedelmäisyys pilkistää välistä. Nahkaista tammisuutta, toffeeta ja vaniljaa. Turvesavu on mukana, samoin kanervainen vivahde. Ei erityisen makea tuoksu, Sydäntalvi tuoksuu tämän rinnalla räikeän imelältä. Vesilisä availee havuisia ja yrttisiä puolia.

Maku: Sherryinen ja paksu, varsin savuinen ja tiivisrakenteinen. Kanervaisia ja havuisia sävyjä. Yllättävän paahteinen, jopa hiukan karvas ja levoton puolikin löytyy. Sitruksisuutta, omenaa, vadelmahilloa, luumua ja rusinaa. Tummaa lääkemäisyyttä, hapanta likööriä, lakritsia. Suutuntuma on täyteläinen mutta tasapaino hiukan hakee. Siirappinen ja toffeemaisen imelä puoli on mukana, mutta suklaa on tummaa ja kaakaojauhetta riittää. Jälkimaku on tumman suklainen, kahvinen ja todella paahteinen. Hapanta pähkinää, tammea, nahkaa, maltaista karheutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, nostaa kermaista puolta paremmin esiin.

Arvio: Tummasävyinen esitys. Tasapaino ei ole kaikilta osin ihan kohdallaan, vaikka tietyt klassiset Highland Park -sävyt, kuten kanervaisuus ja sen ympärille kietoutuva savu, lämmittävätkin mieltä. Sydäntalvi on tämän rinnalla silkkaa valkosuklaata ja pehmeää imelyyttä, mikä totta kai muistuttaa näiden tynnyrityyppien eroistakin. Silti esimerkiksi SMWS & VYS -pullotteessa irtosi tästä ykköstäytön eurooppalaisesta ex-sherrystä vielä hitusen enemmän skaalaa. Tosin kyllä tätä Routaa kaikesta huolimatta aivan mielikseen maistelee. 86/100

Glendronach 12 yo Matured in Sherry Casks 43%

Glendronachin upouuden Master Vintagen jälkeen teki mieli palata tislaamon varhaisempaan aikakauteen. Nyt lasissa on mielenkiintoista vanhan liiton tavaraa Billy Walkeria edeltäneiden omistajien ajalta.

Nämä ovat kiintoisia aikamatkoja. Viimeksihän maistossa kävi 1990-luvun lopun 15-vuotias. Siinä voltit olivat alarajalla, nyt ollaan sentään 43-volttisessa liemessä kiinni.

Glendronach 12 yo Matured in Sherry Casks

(43%, OB, late 1980’s, Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Sherryinen, kuivan tamminen ja hedelmäinen, hiukan pölyinen ensivaikutelma. Tomusokeria, kuivattua aprikoosia, kermaa, kukkaisia sävyjä, sitruksisuutta. Paahdettua pähkinää, maakellaria, satulaa. Maltaisuutta, pientä puuromaisuutta, appelsiinimehua, tunkkaisuutta. Hedelmäteetä ja vaniljaa.

Maku: Sherryisyyttä, sitruksisuutta ja maltaisuutta riittää. Tammi ja mausteet ovat yllättävänkin vahvasti esillä. Kuivia hedelmiä, paahdettua pähkinöitä, rusinaa, viikunaa, hapokkuutta. Kermatoffeeta, lakritsia, kuivaa lihaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteisen kihelmöivä. Suklaata, vadelmaa, hiukan raparperia. Jälkimaku on maltainen, sherryinen ja varsin tamminen. Lihaisuutta, suolaa, pähkinää, kellarimaisuutta ja mustaa teetä riittää. Sitruksisuus ja vanilja katoavat nopeasti nahkaisuuden ja tunkkaisuuden tieltä. Appelsiinia, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ekspressiivinen viski, ampuu joka suuntaan. Mielenkiintoinen mutta lopulta melko kovapintainen kokonaisuus. Tisleen vahvuuksia on kuitenkin käytetty tehokkaasti hyväksi, ja näin nuoreksi perustuotteeksi laatu on korkealla tasolla. 85/100

Glendronach 25 yo Master Vintage 1993, 48,2%

Glendronach on ollut omalle harrastukselleni viski, joka omalla tavallaan vertautuu aiemman harrastajasukupolven Macallaniin. Monen vuoden ajan tuntui siltä, että Glendronachissa sai aina rahoilleen valtavasti vastinetta, ja uusia julkaisuja tuli hankittua runsain määrin. Se näkyy tietysti myös tässä blogissa, kun maistettujen Glendronachien määrä alkaa olla jo kohtalainen.

Tänä päivänä Glendronach on murrosvaiheessa. Omistus on siirtynyt Billy Walkerin johtamalta konsortiolta Brown-Formanille ja valta vaihtunut myös tislaamon sisällä. Walkerilla oli loistava nenä erinomaisille tynnyreille, ja hänen tiimiään on kiittäminen tämän vuosikymmenen mahtavista single caskeista sekä BenRiachin että Glendronachin valikoimissa.

Nyt on maistelussa ensimmäinen todella leimallisesti uuden aikakauden Glendronach, josta vastaa tislaamon uusi master blender Rachel Barrie. Vuosikerta on itselleni se kaikkein rakkain, 1993, ja sekoituksessa on käytetty sekä PX-tynnyreitä että olorosoa.

Barrie on tehnyt aivan loistavaa jälkeä hienolla urallaan erityisesti Bowmoren tislaamossa, joten kyllä tähänkin viskiin kohdistuu kovasti odotuksia. Henkisesti olen valmistautunut siihen, että aivan paksuimpien ja järeimpien Glendronachin single caskien tyyliä tämä ei noudata. Ehkä olemme senkin ansiosta aidosti uuden äärellä.

Glendronach 25 yo Master Vintage 1993

(48,2%, OB, 1993–2019*, Pedro Ximénez & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, pähkinäinen ja varsin aromaattinen. Rusinaa, kanelia, inkivääriä, makeaa viinisyyttä. Tikkukaramellia, vaniljaa, marsipaania. Hiukan tunkkainen aluksi, pientä rakentelun makua. Maitosuklaata, viikunaa, taatelikakkua, uuniomenaa. Vesilisä availee yrttisiä, ruohoisia ja sitruksisia sävyjä.

Maku: Kermainen ja kinuskinen, sitruksinen ja monikerroksinen. Maltaisuutta, kuivattavaa tammisuutta, maitosuklaata, vaniljaa, omenaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa hiukan odotettuakin kevyempi. Kanelia ja inkivääriä riittää, samoin rusinaisuutta ja marsipaania. Hapokkuutta, sitrusta, appelsiinimarmeladia, taatelia. Jälkimaku aukeaa mahtavasti, todella laajalla skaalalla rusinasta suklaan kautta kinuskiin ja uuniomenaan. Kanelia, pähkinää, hiukan pippuria, sitrusta, karviaismarjahilloa, tummasävyistä paahteisuutta, kuivaa tammea, pientä savua. Pitkä finaali. Vesilisä avaa öljyisiä aromeja.

Arvio: Tuoksu ei vielä vakuuta, mutta pureskelu auttaa. Jälkimaku on paikoin suorastaan hieno. Silti tämän kanssa ei voi välttyä ajatukselta, että nyt on oltu rakentamassa viskiä, jonka on tarkoitus tehdä vaikutus. Eikä se toki yksinomaan huono asia ole. Mutta let’s face it: jos ottaa samanikäisen vuoden 1992 Cask #52:n tai vaikkapa vuoden 1993 Cask #3:n tähän rinnalle, liikutaan täysin eri sarjoissa. 87/100

Deanston 9 yo 2008/2017 Bordeaux Matured 58,7%

Erikoista nuorta Deanstonia Bordeaux’n ex-punkkutynskistä. Aivan kuten Serge huomauttaa, satsi on ollut hämmentävän suuri tällaiseksi spesiaaliviritykseksi.

Deanston 9 yo 2008/2017 Bordeaux Matured

(58,7%, OB, 2008–2017, Bordeaux Red Wine Cask Matured, 3240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa hehkuviiniä, runsaasti mustaherukkaa ja ylikypsää kirsikkaa, reippaasti pehmeän jouluista mausteisuutta. Ruskeaa sokeria, tammea, vadelmaa, vaniljaisuutta. Sitruksinen ja kukkainen puoli pääsee vähitellen esiin kaiken viinin takaa. Varsin houkutteleva tuoksu. Vesilisä avaa ruusuja ja hedelmäkarkkia.

Maku: Onpa tymäkkä. Paksun punaviininen ensipuraisu iskee nopeasti tanniinit pintaan. Todella kuivaa viiniä, pippuria, karheaa pähkinäisyyttä. Tammi tuntuu isosti. Mustaherukka ja kirsikka ovat edelleen mukana, mutta makeus puuttuu. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta kokonaisuus lievästi erikoinen. Inkivääriä, kuivakkaa tummaa suklaata, laventelia, yrttitippoja. Jälkimaku on edelleen todella punaviininen, mutta kuivalla tavalla. Mausteita, pippuria, tupakkaisuutta. Tammi pysyy aktiivisena loppuun asti. Varsin kitkerä, karvaan pähkinäinen ja hapokas loppuliuku. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan toffeeta esiin.

Arvio: Tässä on paljon eväitä hyväksi viskiksi, mutta maussa tammi lyö välittömästi yli. Toisaalta parhaat puolet tässä muistuttavat paksun sherryisiä Deanstoneita, joten tätä punaviinihommaa ei välttämättä jää kaipaamaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 82/100.

Brora 25 yo 2008 Edition 56,3%

Maistelussa välimallin virallinen Brora, vain 25-vuotias. Totta kai tämä on yksi viskiharrastukseni huippuhetkistä tänä vuonna, tiedän sen jo nyt. Brora alkaa olla niin älyttömän harvinaista tavaraa, että näiden kanssa on syytä ottaa välittömästi hattu päästä ja kengät jalasta.

Brora 25 yo 2008 Edition

(56,3%, OB, 1982–2008, 7th Release, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, vahainen ja miedon savuinen. Kevyt turpeisuus leijuu ilmassa märkien lehtien ja kostean nurmen ympärillä. Omenaa, aprikoosia, sitruksisuutta, hunajaa, eucalyptusta. Yrttisyyttä, maanläheisyyttä, inkivääriä, pientä purevuutta. Tyylissä löytyy. Vesilisä tuo paahteisuutta ja lakritsia, paljastaa lisää ulottuvuuksia monellakin tapaa.

Maku: Mineraalinen, pippurinen ja varsin napakka. Omenaa, sitruunaa, suolaisuutta. Piparjuurta ja inkivääriä. Maanläheisyyttä, kosteaa heinää, siitakesieniä. Minttua, mantelia, hieman lakritsia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko todella tiivis ja vahamainen. Turvesavu pysyttelee taustalla melko vegetaalisena. Pippurin, suolan ja sokerisen makeuden yhteispeli on upeaa. Jälkimaku on edelleen mineraalinen ja ruohoinen, varsin tummasävyinen ja yrttinen. Lakritsia, omenaa, hedelmäsiirappia, suolaa, minttua, maitosuklaata. Runsaasti pippuria ja dijon-sinappia. Pitkä finaali. Vesilisä avaa makuja upeasti ja nostaa tämän vielä uudelle tasolle. Mukaan tulee hilloisuutta ja hedelmäistä makeutta, kun taas toisaalla turve ja tumma maanläheisyys erottuvat entistä selvemmin.

Arvio: Herkullinen, tasapainoinen ja voimakas laatuviski. Tuoksu on aluksi melko sulkeutunut eikä maku paljasta heti kaikkia puoliaan, mutta vähitellen ja vesilisän kanssa tästä irtoaa huikea elämys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 16). Whisky Magazine 88/100 (Dominic Roskrow), 85/100 (Martine Nouet).

Ben Nevis 43 yo 1970/2014, The Nectar of the Daily Drams 44,6%

Maistelussa tällä kertaa todella iäkästä Ben Nevisiä Nectarin katalogista. Pullote on herättänyt erittäin ristiriitaisia tunteita kautta linjan, ja sen takia on todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä.

Toisten mielestä kyseessä on äärimmäisen kompleksinen ja hienostunut ikäviski (43-vuotias!), toisten mielestä taas umpipuiseva ja giniä muistuttavaksi sotkuksi muuttunut tekele. Asia on päätettävä itse, kuten aina.

Ben Nevis 43 yo 1970/2014, The Nectar of the Daily Drams

(44,6%, The Nectar of the Daily Drams, 1970–2014, Ex-Bourbon Cask, 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs, vaniljainen ja hedelmäinen. Aprikoosia ja kermaisuutta, päärynää ja todella voimakasta tammisuutta. Pihkaa. Pieni liimainen vivahde. Marsipaania, maitosuklaata, mantelimassaa, oikein vanhan bourbontynnyrin klassisia piirteitä. Ei varsinaisesti lempituoksujani. Vesilisä avaa havuisuutta ja minttua.

Maku: Nyt ei kyllä toimi. Puu tulee läpi kitkeränä ja liimamaisena. Tämä ei ole yhtään väsynyt, mutta maku on kääntynyt hivenen rujoksi. Karvasmantelia, valkopippuria, kanelia, hopeankiillotusainetta. Mantelia, kitkerää appelsiinia, pientä vaniljaa ja marsipaanisuutta myös. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Hapokasta kirsikkaa, raakaa ananasta, kaikin puolin ankaraa tammisuutta. Jälkimaku on edelleen varsin kitkerä ja tamminen. Pihkaa, katajaa, yrttisyyttä, mantelia, kanelia, hiukan suklaata. Melko sekava, mutta makeutuu ja kehittyy nätisti. Melko pitkä. Vesilisä tuo havuja esiin ja korostaa pihkaisuutta, piparminttu tulee esiin.

Arvio: Siirryn välittömästi pettyneiden leiriin. Tässä on toki paljon kaikkea, tuoksussa ja etenkin jälkimaussa on hienoja hetkiä, mutta kokonaisuus on raaka muotopuoli. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Glendronach 19 yo 1995/2014 Cask #4941, 57%

Nämä olivat suuria julkaisueriä Glendronachilla vuonna 2014. Nyt maistelussa olorosossa kypsynyt yksilö tynnyristä numero 4941. Vierellä on verrokkina samana vuonna tislattu mutta vuotta aiemmin olorososta pullotettu Glendronach tynnyristä 1557.

Glendronach 19 yo 1995/2014 Cask #4941

(57%, OB, 1.11.1995–11/2014, Batch No. 11, Cask No. 4941, Oloroso Sherry Puncheon, 668 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin suklainen ja tallinen, jykevä ja varsin makea. Luumuhilloinen, rusinainen, piimäkakkuinen, kermainen. Maapähkinävoita, siirappia, toskaomenaa, appelsiinia. Sikaria, nahkasatulaa, maakellaria, kahvia, runsaan sherryisiä sävyjä. Selvästi imelämpi ja rotevampi kuin Cask #1557. Vesilisä avaa tammea ja toffeeta.

Maku: Järeän sherryinen, suklainen ja siirappinen tapaus. Ei silti aivan niin imelä kuin tuoksu antaa odottaa. Luumua, rusinaa, kahvia, hiukan ruutia. Suutuntuma on täyteläinen ja painavan öljyinen. Oikein kunnolla Kinder-munan suklaata, maitosuklaata ja valkosuklaata rinnakkain. Sitruksisuutta, yrttisyyttä, hapokasta paahteisuutta, lakritsia. Maltaisuutta, pähkinää, nahkaisuutta, maanläheisyyttä. Rotevampi ja tiivisrakenteisempi kuin Cask #1557. Jälkimaku taittuu nopeasti varsin tummaksi ja hiukan karvaaksi. Hapokkuutta, kitkerää tammea, espressoa, lakritsia, yrttisyyttä. Sitruksisuutta, hiukan ruohoa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali jää muun viskin tasosta pykälän. Vesilisä tuo Weetabixia ja mysliä, availee hiukan sävykkyyttä muutenkin.

Arvio: Tiivisrakenteinen ja painava Glendronach. Paljon loistavuutta, mutta jälkimaku pettää lopulta pykälän. Peittoaa jämäkässä rakenteessa verrokkinsa, mutta sävykkyydessä jää vielä aavistuksen verran toivomisen varaa. 88/100