Islay

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’ 59,8%

Port Charlotten PC-sarjan numero kymppi on peräisin amerikkalaisesta tammesta. Gaelinkielinen liikanimi tarkoittaa tällä kertaa ”halki sukupolvien”. Maistiaisesta menee kiitos ja kumarrus Kertomuksia savuista -blogin Veskulle.

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’

(59,8%, OB, 2002–28.8.2012, American Oak Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ollaan heti Port Charlotten kovassa ytimessä, paksun lihaisassa turvesavussa ilman lääkemäisyyttä. Rosvopaistia ja nuotion tuhkaa, paistirasvaa, hiiltynyttä puuta, bbq-kastiketta, lakritsia. Karamellisoituneita uunivihanneksia, siirappia, öljyisyyttä. Tammi on varsin aktiivista. Vesilisä avaa hiukan hunajaa ja minttua.

Maku: Painava ja lihaisa, muhkean turvesavuinen ja varsin pippurinen. Paistirasvaa, bbq-kastiketta, siirappia, kuivaa luumua, lakritsia. Edelleen tietty tuhkaisuus ja nokisuus painavat päälle, tammi puree yllättävänkin reippaasti ja pippuri kihelmöi. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja voimakas. Omenaa, sitruksisuutta, salmiakkia, tervaa, merellisyyttä, hiukan minttua. Jälkimaku puhaltaa melko reippaalla savulla ja tuhkaisuudella, kunnes paistirasva ja hunajainen lihaisuus pääsevät taas valloilleen. Pippuri ja terva pitävät lujasti otteessaan, tammi kihelmöi ja tietty suolainen sitruksisuus tuo hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo maakellaria ja rosoista maltaisuutta paremmin esiin.

Arvio: Erinomaisen maukas Port Charlotte. Hiukan kovempi kuin PC8, mutta on tässä kyllä aseistariisuvaa voimaa, joka ei jätä kylmäksi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Laphroaig Triple Wood 48% (2017)

Lapparin kolmipuu on edelleen kehissä. On kulunut vuosikausia, kun olen viimeksi tätä maistanut, ja vielä kauemmin siitä, kun olen tämän viimeksi arvioinut. Mielenkiintoista maistaa, millainen Triple Wood on tänä päivänä. Vuoden 2011 editiosta en aikanaan aivan valtavasti syttynyt, se pitää kyllä myöntää.

Laphroaig Triple Wood (2017)

(48%, OB, NAS, Bottled 2017, Batch No. L7207MB1, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä ja tuttua Laphroaigin makeutta. Ja sitä märkää villaisuutta, takan ääressä kuivuvaa villatakkia. Runsaasti vaniljaa. Makeaa omenaisuutta, hedelmäsiirappia, hunajaa, maltaisuutta, tuoretta tammea, hedelmäteetä. Vesilisä korostaa imelyyttä ja yskänlääkemäisyyttä.

Maku: Makea ja turpeinen. Vanilja on voimakkaasti pinnassa, samoin tietty hedelmäisyys ja siirappi. Lääkemäisyys on kesympää kuin tuoksu antoi odottaa, mutta pippuria tammen keskeltä kuitenkin irtoaa. Turvesavu on tuhkaista ja villaista laatua. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hunajaa, metisyyttä, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on makean teemäinen, paahteinen, nokinen ja hiukan kitkeröityvä. Turvesavu tuntuu edelleen paksuna, makeutta puskee kaikista koloista. Tammea, rusinaisuutta, hapokkuutta. Finaali on lopulta keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan lisää nokisuutta ja tiettyä rasvaisuutta.

Arvio: Laatu on pitänyt. Entry level -osastoa hiukan isommilla volteilla. Oikein pätevä kalibrointiviski lajissaan. 83/100

Laphroaig Cairdeas 2018, 51,8%

Laphroaigin Cairdeas-julkaisuista on tullut itselleni jonkinlainen juhannusperinne, kun en ole koskaan päässyt toukokuiseen Feis Ileen paikan päälle. Maistiaiset ovat aina matkanneet kuukauden päivät omaan lasiini, ja nyt on taas sen aika.

Vuoden 2018 Cairdeas-julkaisu on viimeistelty ex-finosherrytynnyreissä. Fino on omaan makuuni sherrytyyleistä melkeinpä parasta (hyvin viilennettynä oliivien kanssa kuumana kesäiltana se on suorastaan taivaallista) mutta viskin kanssa se on usein… haastava tynnyrivalinta.

Harvoin olen törmännyt erinomaisesti onnistuneeseen fino-tynnyröintiin viskeissä. Usein se tuppaa menemään liian suolaiseksi, liian puisevaksi tai liian erikoiseksi muuten. Mielenkiintoista maistaa, miten Laphroaig on onnistunut.

Laphroaig Cairdeas 2018

(51,8%, OB, Feis Ile 2018, Fino Cask Finish 70 cl)

Tuoksu: Hyvin tyypillinen nuorehkon Laphroaigin makea tuoksu. Voimakas turvesavu, tietty märkä villaisuus, tuhkaisuus ja imelä lääkemäisyys ovat heti läsnä. Suolaisuutta, merilevää, hapokkuutta. Tiettyä multaisuutta, maakellaria, sieniä, kovaa vuohenjuustoa. Viinikumikarkkeja. Vesilisä tuo ripauksen minttua.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa. Turvesavu ja tuhkaisuus iskevät heti kiinni, makea tammisuus säestää. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hapokkuutta, heinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen kihelmöivä. Omenaa, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Imelyys ja suolaisuus eivät oikein löydä balanssia, tammi hiukan kaahailee. Jälkimaku lähtee lääkemäisenä, tuhkaisena ja edelleen todella turvesavuisena. Suolaisuus voimistuu, tammisuuteen tulee hiukan puiseva sävy. Pippurisuutta, jodia, tanniinisuutta, suolapähkinää, rasvaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa mentholia ja heinäisyyttä.

Arvio: Aivan pätevää nuorta Laphroaigia, mutta mitään erikoista tässä ei ole. Fino tuo ehkä hetkittäin tiettyä suolaisuutta, mutta muuten ollaan enemmän nuoren tammen vaniljassa ja karkkisuudessa kiinni. 85/100

Laphroaig 25 yo 2014 Edition 45,1%

Laphroaigin 25-vuotiaiden sarjasta vuoden 2014 julkaisu oli varsin pidetty. Oma suhtautumiseni on ollut näihin aavistuksen ristiriitainen, koska muutama vaatimattomampikin esitys on mahtunut mukaan.

Tosin esimerkiksi vuoden 2013 julkaisu oli suorastaan loistava. Toivotaan, että tämä on vähintään sillä tasolla.

Laphroaig 25 yo 2014 Edition

(45,1%, OB, 2014, Cask Strength Edition, Oloroso Sherry casks and American bourbon barrels, 70 cl)

Tuoksu: Todella lääkemäinen, yrttinen ja huikaisevan tyylikäs. Kuiva savu, koivuvihta, minttu ja kamferi leikittelevät ilmassa. Sitruunalakritsia, vihreää omenaa, kuivaa tammisuutta, jodia, mineraalisuutta, tuttua villaista karheutta. Raparperihilloa, vadelmaa, hiukan vaniljaa. Vesilisä availee mentholia ja suolavettä.

Maku: Lääkemäisyys ja yrttisyys ovat hienosti kärjessä. Sitruunalakritsia, minttua, omenaa, päärynää. Savu on edelleen kuivaa, tuhkaisuutta löytyy. Tammi on selvemmin esillä kuin tuoksussa, mutta balanssi on kaikin puolin loistava. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hilloisuutta on edelleen, mutta hedelmäisyys on tässä hyvin ambivalenttia ja kompleksista. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen, kuivan savuinen ja edelleen todella lääkemäinen. Jodia, suolaa, sitruksisuutta, kuivaa tammea. Minttua, laventelia, kamferia, vihreää teetä, pientä pähkinäisyyttä. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo päärynäistä makeutta ja toffeeta pintaan.

Arvio: Silkkaa loistavuutta joka tasolla. Paras maistamani Lapparin 25-vuotias tähän mennessä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 91/100.

Kilchoman Loch Gorm 2018 Edition 46%

Kilchomanin Loch Gorm -sarja on edennyt jo kuudenteen erään. Pidin aivan erityisesti vuoden 2015 julkaisusta, mutta kertaakaan nämä eivät ole vielä tähän mennessä pettäneet.

Tiettävästi nämä 15000 pulloa ovat peräisin yhdeksästätoista sherrytynnyristä, jotka on täytetty vuosina 2007, 2008 ja 2011. Joukossa on ollut myös koko tislaamon tähän mennessä vanhimpia sherrytynnyreitä.

Kilchoman Loch Gorm 2018 Edition

(46%, OB, 2018, 6th Edition, Oloroso Sherry Butts, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen ja lääkemäinen. Tiivis hiilisyys ja napakka turvesavu. Yrttinen lääkemäisyys suorastaan hallitsee, yskänlääkettä ja kamferia puskee ovista ja ikkunoista. Savumakkaraa, kuivakkaa tammea, tuhkaa, kaakaojauhetta, nahkaa. Hiukan likaisuutta. Vesilisä availee hiukan rikkisyyttä.

Maku: Lääkemäinen, hiilinen, salmiakkinen ja kuivan turvesavuinen. Muutaman vuoden takaisen Loch Gormin likainen muhkeus on vaihtunut yrttiseksi lääkemäisyydeksi ja varsin kuivaksi tammisuudeksi. Mineraalisuutta, merellisyyttä, nahkaa, sikaria. Rusinaa, kuivattua luumua, savumakkaraa, suolapähkinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin tasapainoinen. Jälkimaku on savuinen, salmiakkinen ja hiilinen. Yskänlääkettä, tervaa, tummaa suklaata, savumakkaraa, tuhkaa. Tammi tuntuu edelleen varsin kuivana ja hiukan nahkaisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruutisuutta ja pippuria pintaan.

Arvio: Loch Gorm on muuttunut. Hyvää mutta erilaista kuin aiemmin, kun siirappinen makeus ja likainen muhkeus loistavat poissaolollaan. 86/100

Lagavulin 1996/2012 Distillers Edition 43%

Muutaman aivan erinomaisen mutta vähän vanhemman Lagavulinin Distillers Editionin (vuosien 1980, 1987 ja 1990 editiot) jälkeen olen taas hiukan innostunut sarjasta. Nyt maisteluun pääsi vuonna 1996 tislattu versio, joka on pantu pulloon 2012.

Lagavulin 1996/2012 Distillers Edition

(43%, OB, 1996–2012, Batch No. lgv 4/500, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 100 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen, yrttinen ja tupakkainen. Turvesavua, chorizoa, rasvaisuutta, vahaa. Toisaalta puskee suklaisuus ja suolattu toffee. Tammi tuntuu melko reippaana, vaikka yleisilmeessä on myös nättiä kuivuutta. Hiukan tervaa, lakritsia, sikaria, vahattuja huonekaluja. Potkua saisi kyllä olla pykälä lisää.

Maku: Turvesavua, lihaisuutta, suklaata ja suolaa. Merellinen ote tuntuu mukavasti, mineraalisuutta ja märkää kalliota. Pieni lääkemäisyys myös. Savumakkaraa, omenaisuutta, tuhkaisuutta, lakritsia, tervaa. Suutuntuma on tasapainoinen mutta korkeintaan keskitäyteläinen. Edelleen sitä jytyä tähän toivoisi. Tammi tuntuu kuivempana kuin tuoksussa. Tikkunekkua ja siirappista hedelmäisyyttä riittää. Jälkimaku alkaa erittäin hedelmäisenä, omenaisena ja aprikoosisena. Vähitellen turvesavu, salmiakki, terva ja tumma suklaa tulevat mukaan. Chorizoa, suolaa, paahteisuutta, puuta, yrttejä, pippuria. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja jopa yllättävän hedelmäinen esitys. Jos hiukan olisi potkua lisää, tämä olisi eeppistä tavaraa. 88/100

Port Charlotte 10 yo 2004/2015 Cask Exploration 05, 63,2%

Viides Valinch-pullote tislaamokaupasta. Tämä satsi on kypsynyt ex-olorosotynnyrissä. Omalla Islayn-reissullani vajaat kaksi vuotta sitten tynnyreissä oli jo kymmenes Valinch, jonka itsekin pullotin talteen.

Mielenkiintoisia, äärimmäisiä Port Charlotteja nämä.

Port Charlotte 10 yo 2004/2015 Cask Exploration 05

(63,2%, OB, 7.10.2004–2015, Cask Exploration No. 05, Valinch, ’Bogha-Drochaide’, Cask No. 1064, Oloroso Sherry Cask, 680 bts., 50 cl)

Tuoksu: Ajatukset lentävät välittömästi Bruichladdichin varastoon. Valtava sherry, suklaa, maalattian tuoksu, nahkaisuus, raakakumi, salmiakki – kaikki on tässä. Turvesavu on jälleen muhkeaa ja lihaisaa. Chorizoa, siirappia, toffeeta, suolaista voita, pähkinää. Huh. Vesilisä vapauttaa vähän Jägermeisteria.

Maku: Aivan järkälemäinen viski. Todella upeaa tavaraa. Paksu ja makea sherry, runsas suklaa, taateli, pekoni, nahkasatula, turvesavu, salmiakki, chorizo, koko paletti on vastaansanomattomasti läsnä. Tietty kellarimaisuus, pähkinäisyys ja tammen vivahteet tuovat vähän hienosti syvyyttä. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen erittäin painava. Jälkimaku lähtee turvesavuisena ja salmiakkisena, mutta sulaa nopeasti nyhtöpossuun kolakastikkeessa, toffeeseen, maapähkinävoihin ja pieneen tuhkaisuuteen. Pippuria, tammea, sherryn pähkinäisyyttä. Melko pitkä finaali. On kyllä iso viski. Vesilisä tuo kurkkupastillisen vivahteen.

Arvio: Taivaallista. Yksi parhaista Port Charlotte -kokemuksistani tähän mennessä. Ei aivan kaikkien kompleksisin viski, mutta toteuttaa uljaasti Port Charlotten tavoitteen tehdä turvesavuista viskiä ilman lääkemäisyyttä. 90/100

Bowmore 15 yo 43% (2017)

Vuoden 2017 uudistuksessa Bowmoren sherryviimeistellystä 15-vuotiaasta pudotettiin Darkest-liikanimi pois. En muutenkaan ihan tajua tätä Bowmoren uutta linjaa, jossa kilpailevana 15-vuotiaana tarjolla on täysin bourbonkypsytetty viski. Sillä kuitenkin on liikanimi, Golden & Elegant.

Saa olla tarkkana, mistä pullosta on milloinkin kyse.

Bowmore 15 yo

(43%, OB, 2017, Sherry Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, suklainen, hiukan tervainen, soijainen ja kahvinen. Varsin ekspressiivinen kaikkineen. Saksanpähkinää, lakritsia, appelsiinia, tammea, mineraalisuutta, hapokkuutta. Rasvainen ja hiukan lihaisa, vaikka öljyisyys jääkin pinnalle eikä syvyyttä ole mitenkään valtavasti. Hyvä tasapaino kuitenkin.

Maku: Seuraa hyvin tuoksua. Turvesavu, suklaa, soija, lakritsi, terva ja mineraalisuus ovat vahvasti läsnä. Tammi kääntyy hiukan nahkaiseen suuntaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja jättää öljyisen hunnun kielen päälle. Hedelmäisyys on mukana omenaisena ja appelsiinisena, ex-bourbon välähtää taustalla vaniljaisena ja leivosmaisena. Lihaisat, maanläheiset ja pähkinäiset nuotit tuovat hyvin syvyyttä. Jälkimaku on turpeinen, lakritsinen ja varsin suolainen. Soija korostuu, samoin kahvinen hapokkuus ja tietty rasvaisuus. Pähkinää, mausteita, öljyä, toffeemaista makeutta aivan lopuksi. Kaikkineen melko pitkä finaali.

Arvio: Oikein pätevä perustason Bowmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #1, 55,3%

Bowmoren hienot Tempest-pullotteet alkoivat tästä vuonna 2009 julkaistusta erästä. Olen maistanut kaikki viisi myöhempää Tempest-satsia, mutta juuri tämä ensimmäinen on ollut maistamatta. Nyt tilanne korjataan.

Erityisesti ensimmäisenä maistamani Batch #2 oli aikanaan suuri elämys. Sen sijaan pari uusinta erää ovat olleet jo melkoisia pettymyksiä. Vaatimaton ja väsynyt Batch #6 enteili jo omasta mielestäni koko sarjan päättymistä.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #1

(55,3%, OB, 2009, Small Batch Release #1, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, aniksinen ja herukkainen ensivaikutelma. Reilusti turvesavua, vanilliinisokeria ja kinuskikastiketta. Yrttisyyttä, kamferia, tuoretta ruohoa. Mantelimassaa, makeaa tammisuutta, hiukan mineraalisuutta ja suolavetisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo kosolti makeutta, hunajaa ja mandariinia.

Maku: Herukkainen ja erittäin tasapainoinen. Turvesavua, mineraalisuutta, sitruunaa, anista, vanilliinisokeria, toffeefudgea, tikkunekkua. Tammi tuntuu edelleen varsin makeana, kaiken kaikkiaan bourbonvaikutus on todella pinnassa. Hiukan pippuriakin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja upeasti balanssissa. Greippiä, yrttisyyttä, napakkaa mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavun ja sitruunaisuuden kautta herukkaan ja anikseen etenevä tyylikäs liuku, jossa tammi on lopulta pääosassa. Hunajaisuutta, toffeeta, ruohoisuutta, hiukan tuhkaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa tammen ja availee trooppista hedelmää.

Arvio: Viimeisen päälle tyylikäs ja tasapainoinen Bowmore. Ei aivan niin yllättävä kuin Batch #2, koska lihaisuus ja tervaleijona puuttuvat täysin. Hieno tämä on siitä huolimatta. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15). Smoke On The Water, ”Todella puhdaspiirteinen Bowmore”.

Ardbeg Corryvreckan (2015) 57,1%

Maistoin eilen klassisen kauden Corryvreckanin, joka oli juuri niin loistavaa kuin muistinkin. Sain jo joitain aikoja sitten blogini lukijalta Jannelta kommenttikentässä pyynnön, että ottaisin käsittelyyn myös uudempaa Corry-tuotantoa. Nyt tuli viimein sen aika.

Tämä ei nyt ole vielä sitä vuosien 2016–2017 tuotantoa, jonka esimerkiksi Serge Valentin rusikoi maanrakoon. Mielenkiintoista on kuitenkin maistaa rinnakkaisvetona, millaiseksi Corryt ovat kuluneiden vuosien aikana muovautuneet.

Pullojen osalta muutos tuntuu muuten ainakin siinä, että L-koodeilla ei ole enää merkitystä. Nykyään pullotuspäivä on täysin selkokielisenä laserilla kaiverrettuna pullon kyljessä. Eikä kukaan taida enää seurata, mitä pullotuslinjoja käytetään ja mikä erä menee mihinkin maahan.

Ardbeg Corryvreckan (2015)

(57,1%, OB, Bottled 7.4.2015, Batch No. L61748, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja varsin tummasävyinen. Tallia, maakellaria, nokea, jotain ummehtunutta. Hiukan luonnonkumia, lakritsia, suolaisuutta, merilevää, märkää kalliota. Sitruksisuus jää taustalle eivätkä lääkemäiset vivahteet ole enää mukana kuten vuoden 2009 pullotteessa. Hiukan yrttisyyttä ja tuoretta ruohoa tästä silti löytyy. Vesilisä korostaa kumisaapasta yllättävän paljon.

Maku: Tumma turvesavuisuus ja muhkea mustapippuri ottavat heti vastaan. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja varsin kihelmöivä. Tallisuus ja multa tuntuvat korostuneilta, samoin savumakkara ja kumisuus. Edelleen sitruunaisuus jää jalkoihin, kun tammi ja pippuri mellastavat nokisessa ja tunkkaisessa maisemassa. Vuoden 2009 pullotteen mineraaliset ja lääkemäiset sävyt puuttuvat tästä käytännössä täysin. Tämä on myös selvästi sitä makeampi. Jälkimaku on reippaan pippurinen, nokinen ja savuinen. Tallisuus, paahteisuus, tammi ja musta tee ovat pääosassa. Hiukan merilevää, heinää, multaa. Finaali jää kuitenkin keskipitkäksi – siinä on suurin ero vuoden 2009 editioon, jossa jälkimaku vain jatkui ja jatkui. Vesilisä availee hiukan omenaa ja makeampia sävyjä samoin kuin yrttejä.

Arvio: Eri viskiä kuin kuuden vuoden takainen verrokkinsa. Hyvää muttei enää loistavaa. 87/100