Islay

Lagavulin Jazz Festival 2016, 54,5%

Lagavulinin Jazz Festival -pullote vuodelle 2016 oli puhdasta ex-bourbonia ja edellisvuoden julkaisun tavoin jälleen ilman ikämerkintää.

Tynnyreiden valinnasta vastannut Iain McArthur kaatoi tätä lasiini Lagavulinin varastossa syyskuussa. Kun alla oli jo viisi dramia toinen toistaan hienompia tynnyrivahvuisia viskejä, tästä ei valitettavasti jäänyt silloin muita merkintöjä talteen kuin varmuus, että hyvää oli.

Pinky kertoi samalla, että kyse on vanhimmilta osiltaan 15-vuotiaasta ja nuorimmilta osiltaan 7,5-vuotiaasta tuotteesta. Sekoituksessa on ex-bourbonissa kypsyneitä viskejä first fillistä ja refillistä.

On juhlan aika. Hattu päästä.

Lagavulin Jazz Festival 2016

(54,5%, OB, Islay Jazz Festival 2016, Refill American Oak & First Fill ex-Bourbon, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja vegetaalinen, merellinen ja muhkea. Suolaisuutta, mineraalisuutta, sitruunaisuutta, ostereita, merilevää, märkää laituria. Aprikoosia, kirpeää vihreää omenaa, limettiä. Balkanmakkaraa, hiukan nokisuutta, rasvaisuutta. Kuivaa valkoviiniä, hapokkuutta. Hieno on. Vesilisällä löytyy ruohoisia piirteitä, vanilliinia ja muromaisuutta.

Maku: Sitruksinen ja kirpeä, omenainen ja mineraalinen. Hiilinen turvesavu kohtaa hedelmäisen raikkauden. Pippurisuutta, hapokkuutta, tammea, savumakkaraa. Suutuntuma on täyteläinen ja koko kompleksinen paletti loistavassa tasapainossa. Persikankiveä, artisokkaa, hunajamuroja. Hiukan tuhkaa ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen nokisen turvesavun ja kirpeän hedelmäisyyden juhlaa. Mineraalisuutta, apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, akaasiahunajaa, aprikoosia, omenaa, tammea, pippuria. Loppua kohti tuhkaisuus ja hunajaisuus ottavat hienosti mittaa toisistaan. Pitkä, nautinnollinen finaali. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja tuo pippuriin lisää napakkuutta.

Arvio: Taivaallinen liemi! Todella hyvä viski, huimassa balanssissa. Mineraalisempi ja monimuotoisempi kuin vierellä verrokkina ollut Lagavulin 12 yo Special Release 2016 (joka on sekin hieno). 92/100

Kilchoman 4 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer, Cask #666, 57,8%

Juuri tälle illalle sattui mielenkiintoinen tynnyrinumero Kilchomanilta. Neljävuotias, sherryssä kypsytelty viski on pullotettu hollantilaiselle Bresser & Timmerille.

Tänään on Burns Night, jota en ole koskaan onnistunut varsinaisesti viettämään. Robert Burns on runoilijana jäänyt minulle vähän etäiseksi hahmoksi, mutta nämä Tam o’ Shanterin säkeet ovat sentään pysyneet mielessä:

”Inspiring bold John Barleycorn!
What dangers thou canst make us scorn!
Wi’ tippenny, we fear nae evil;
Wi’ usquabae, we’ll face the devil!”

Tunnen tuossa oudon yhteyden tähän neljävuotiaaseen viskiin tynnyristä 666.

Kilchoman 4 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer, Cask #666

(57,8%, OB for Bresser & Timmer, 3.11.2011–21.3.2016, Cask 666/2011, Sherry Cask, 342 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean savuinen ja makea. Järeää ja hiilimäistä, kuivaa savua, jonka ympärille rakentuu siirappinen ja suklaisen sherryinen tunnelma. Kumia, lääkemäisyyttä, salmiakkia, piimäkakkua, luumua, toskaomenaa. Aktiivista tammisuutta, hiukan bbq-kastiketta. Nam. Vesilisä paljastaa ruohoisia piirteitä.

Maku: Järeä, sherryinen ja savuinen kokonaisuus. To-del-la hyvää. Suklaisuutta, Haganol-salmiakkia, rusinaisuutta, siirappia. Hiilisavu iskee kuivana ja vahvana, mutta silti kokonaisuus on balanssissa. Suutuntuma on yllättävän täyteläinen, tekstuuri tiivisrakenteinen ja viskositeetti kunnossa. Suolaisuutta, merellistä purevuutta, lääkemäisiä piirteitä. Uuniomena ja pieni sitruksisuus jäävät taustalle. Jälkimaku alkaa hiilisavuisena, tervaisena ja salmiakkisena, mukana on kumia ja suklaisuutta, siirappia ja bbq-kastiketta. Tammi pysyy kurissa. Finaali jää kuitenkin hiukan lyhyeksi. Vesilisä tuo pintaan hiukan yrttisyyttä.

Arvio: Mahtava viski, täyteläinen ja runsas. Pidemmällä jälkimaulla tämä olisi ilmiselvää mestaruussarjaa. 89/100

Bowmore Vault Edition No. 1, 51,5%

Ensimmäinen ulostulo Bowmoren uudella NAS-sarjalla. Reseptiikka saattaa painottua nuorehkoon ex-bourbonissa kypsyneeseen viskiin, mutta eihän näistä koskaan tiedä, vaikka seassa olisi loraus vanhempaakin tavaraa. Maistetaan pois.

Bowmore Vault Edition No. 1

(51,5%, OB, NAS, 2016, First Release, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja hiukan pidättynyt ensivaikutelma. Turpeisuutta, hiukan vegetaalista ja kostean savuista fiilistä, jopa tunkkaisuutta. Vaniljaa, briossia, sokerikuorrutusta. Herukkainen kirpeys ja sitruunainen hedelmäisyys ovat mukana. Tammea, aavistus lakritsia. Varsin paksun oloinen. Vesilisä availee yrttejä, minttua ennen kaikkea.

Maku: Suutuntuma on yllättävän rasvainen ja painava. Makuprofiili on silti varsin tyypillistä nykytyylin Bowmorea, eikä ollenkaan huonossa merkityksessä. Sitruunaa, herukkaisuutta, tammisuutta, vaniljaa, hunajaista imelyyttä, makeaa uuniomenaa. Tiettyä tunkkaista pidättyneisyyttä tässä on maunkin puolesta. Turvesavu on pinnassa makeana ja tuhtina. Suolainen ja tammisen mausteinen kirpeys kuitenkin tuovat särmää. Jälkimaussa tammisuus muuttuu karvaammaksi ja sävy tummuu. Suolaisuutta, salmiakkia, aprikoosia, vihreää teetä, hiukan pippuria. Melko pitkä ja turpeinen finaali. Vesilisä tuo havuisuutta ja tiettyä ruohoisuutta pintaan.

Arvio: Turpeinen ja makea, lopuksi hiukan karvas ja yllättävän painava Bowmore, jossa tapahtuu paljon. Selvästi Tempest-sarjan viskejä pehmeämpi esitys. 85/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2016, 57,7%

Lagavulinin 12-vuotiaiden CS-sarja on edennyt jo 16:nteen erään, mutta resepti on edelleen sama: paljasta turvesavuista viskiä ex-bourbonista. Nämä ovat kolahtaneet minulle vuodesta toiseen, sen verran tasaista ja laadukasta jälkeä Lagavulinilla on näiden kanssa tehty.

Lagavulin 12 yo Special Release 2016

(57,7%, OB, 2016, 16th Release, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turpeisuus ja lihaisa rasvaisuus ovat kärjessä. Turvesavua, nokisuutta, salmiakkia, hiukan kumia. Tuntuu ehkä aavistuksen rasvaisemmalta ja makeammalta kuin pari aiempaa editiota. Merilevää, suolaisuutta, tervaa, juuresmaisia piirteitä. Ison viskin elkeet. Vesilisä tuo hiukan hammastahnaa pintaan.

Maku: Rasvainen, turpeinen ja alkuun yllättävänkin makea. Sitruunaa, omenaisuutta, turvesavua, savumakkaraa, pekonia, suolaisuutta. Tammi haukkaa kiinni ihan kunnolla, mausteet ja tanniinit puhuvat. Hiukan sitruksista karvautta ja teen kitkeryyttä. Suutuntuma on erittäin painava ja rasvaisen täyteläinen. Nokea, tervaa, salmiakkia. Balanssi on hieno. Jälkimaku alkaa todella tervaisena ja salmiakkisena, kumia ja nokisuutta riittää. Tammi tuntuu aktiiviselta ja mausteiden keskellä hetkellisesti vaniljaisen makealtakin. Sitruunaisuutta, merilevää, juuresmaisuutta. Pitkä ja nautinnollisen järeä finaali. Vesilisällä saa esiin suolakalamaisia piirteitä, graavilohta ja makrillia.

Arvio: Loistavaa Lagavulin-tuotantoa. Ei näistä voi olla pitämättä. Syystä tai toisesta tämä tuntui hiukan rasvaisemmalta ja makeammalta kuin muutama aiempi editio, mutta erot näissä ovat varsin maltillisia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 008, 59,2%

Laphroaigin kymppivuotiaiden CS-sarja eteni vuonna 2016 jo kahdeksanteen erään. Tynnyrit ovat nykyisellään täysin ex-bourbonia, mutta niitä on käsitelty sen verran, että hiiltämisen mukana on tullut melkoisesti makeutta. Vierellä maistelussa on Batch 007.

Maistoin tätä itse asiassa jo Laphroaigin tislaamolla syyskuussa, mutta sen kierroksen jälkeen oli turha ruveta laittamaan nuotteja ylös. Nyt maistellaan ajan kanssa.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 008

(59,2%, OB, Bottled 3/2016, Batch 008, Seasoned Charred Oak Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen ja hiilinen. Lääkemäisyyttä, metallisuutta, jodia, suolaa. Omenaa, hiukan palvikinkkua, rusinaa. Merilevää. Nokisuutta, tervaa. Hunajainen ja vaniljainen ulottuvuus löytyy taustalta myös, vaikka tuoksu on todella kuiva. Upea kokonaisuus. Vesilisä availee metallisia sävyjä lisää.

Maku: Todella voimakas ja ylväs. Upea hiilisavu, raskasta voimaa. Tammi tuntuu aktiivisena ja mausteisena, sen rinnalla jylisee hiilisyyttä, lääkemäisyyttä ja suolaa. Omena ja hunajaisuus ovat silti myös mukana, samoin rusinainen ja toffeemainen makeus. Tämä on silti selvästi kuivempi kuin Batch 007. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pisteliäs. Öljyä ja lyijyisyyttä, salmiakkia ja kinkkua. Jälkimaku on hiilisen savuinen, tervainen, hiukan lyijyinen, lääkemäinen ja muhkea. Hunajaa, omenaa, salmiakkia, nokea, merilevää, hiukan lihaisuutta. Pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tuo kurkkupastillisuutta ja ruohoisuutta.

Arvio: Erinomainen viski, jälleen kerran. Kuivempi ja hiukan kovempi kuin Batch 007, mutta toisaalta hiukan sitä fokusoidumpi ja häikäilemättömämpi. 90/100

Bruichladdich Islay Barley 50%

Bruichladdichin brändiin on kuulunut voimakas paikallisuus, ja sen varaan tämä neljän viskin ohrasarjakin on rakennettu. Viimeisenä maistelussa on kaikkein paikallisin tuote, Islayn omasta ohrasta tislattu viski.

Islay Barley -viskiin käytetty ohra on kasvanut Bruichladdichin lähellä sijaitsevalla Rockside Farmilla. Ja kun tämä on vielä tislaamon omasta kaupasta ostettu, tässä on helppo palata hetkeksi mielessä niihin maisemiin.

Bruichladdich Islay Barley

(50%, OB, 2014, Rockside Farm, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja maltainen, voimakkaan vaniljainen ja varsin makea. Marsipaania, leivosmaisuutta, sokerikuorrutusta. Pieni puuroisuus on mukana, mutta sitruksisuus ja kevyt suolaisuus tekee silti terää. Appelsiinia, makeaa omenaa, ruohoa, koivuvihtaa. Vesilisä nostaa pintaan mukavasti kukkaisuutta.

Maku: Sitruksinen, maltainen ja tammisen pirteä. Vaniljaa ja hunajaa, hiukan kermatoffeetakin. Tammi tuntuu aktiivisena ja nuorekkaana, tanniinit ovat pinnassa ja mausteisuus kihelmöivää. Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikka toisaalta myös painavaa rasvaisuuttakin löytyy. Voita ja suolaa, hiukan omenaa ja valkoviinimäistä hapokkuutta. Jälkimaku on tamminen ja maltainen, paahteinen ja sitruksinen. Kynttilävahan vivahde on mukana, samoin marsipaani. Ruohoisuutta, hiukan likaista rasvaisuutta, toisaalla taas omenan hapokkuutta ja pientä pippurisuutta ja karvauttakin. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytää hiukan piparminttua.

Arvio: Asiallinen perusviski ilman suurta kikkailua tai nyanssien tulvaa. Pieni puuromaisuus häiritsee, mutta silti etenkin Bere Barleyn vieressä tämä on jo melko maukas tapaus. 79/100

Bruichladdich Bere Barley 50%

Bere oli aikoinaan Skotlannissa yleinen ohralajike mutta hävisi tuottavampien lajikkeiden kuten Opticin ja Chariotin tieltä. Bruichladdich on tehnyt Berellä monia kokeiluita, joista yksi mahtui mukaan myös tislaamokaupassa myytyyn ohrateemalla varustettuun viskisettiin.

Bruichladdich Bere Barley

(50%, OB, 2014, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Voikukkaa ja maltaisuutta. Erittäin puuromainen, melko tunkkainen ja osin jopa lenseä. Märkää ruohoa. Bensaisuus tuntuu yllättävän vahvana. Lisäksi pientä liuotinmaista ja saippuaista, ilkeää vivahdetta. Nyt ei ole hyvä tuoksu. Viljaisuus ja kukkaisuus eivät löydä tasapainoa. Vesilisä availee sentään karkkisuutta.

Maku: Ruohoinen ja sitruksinen. Bruichladdichista tuttu yleisilme palaa puuromaisen tuoksun jälkeen. Silti maussa on jotain liuotinmaista ja bensaista edelleen, vaikka vaniljaa ja hunajaakin silti löytyy. Heinäisyyttä, puuromaisuutta, suolaisuutta, voita. Suutuntuma on hiukan rasvainen ja kirpeän mausteinen. Aktiivinen tammi lanaa kukkaiset sävyt ja tietyn herkkyyden. Jälkimaku alkaa erittäin tammisena ja mausteisena, tanniinit pauhaavat ja hapokas maltaisuus jyrää. Vähitellen nousee valkoviinimäisyyttä, ruohoisuutta, hiukan pidäkkeistä hedelmäisyyttä, runsaasti suolaisuutta. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä rauhoittaa ilmettä ja vie tammea taka-alalle.

Arvio: Tullaan selvästi alaspäin koko ajan maukkaan Scottish Barleyn ja sitä selvästi vaatimattomamman Organic Barleyn jälkeen. Tästä löytyy jo ihan oikeita vikojakin. Ei tämä silti mikään kelvoton viski ole, mutta tietty kypsymättömyys ja puuromainen maltaisuus eivät oikein tahdo toimia. 76/100

Bruichladdich Organic Barley 50%

Bruichladdichin ohrasarjaan kuuluu myös luomuohrasta tehty viski. Tislaamokaupasta ostetun salkun maistelu jatkuu nyt tällaisella viskillä, jonka on täytynyt luomun takia noudattaa varmasti muutakin luomukriteeristöä.

Bruichladdich Organic Barley

(50%, OB, 2014, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja hapokkaan maltainen. Nuorta tammisuutta, purkkiananasta ja päärynää. Vaniljaa ja hunajaisuutta, limettiä ja hiukan lakritsia. Puuromaisuutta ja aivan aavistus märkää pahvia. Bensainen vivahde taustalla. Paksua ruohoisuutta. Vesilisällä löytyy piparmintun raikkautta.

Maku: Heinäinen ja kirpeä. Tammi on pinnassa varsin aktiivisena. Ruohoisuutta, happamuutta, reipasta mausteisuutta. Bensaisuus korostuu, kitkerä sitruksisuus ja suolaisuus tulevat voimakkaasti esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, puuromaisuus korostuu. Maltaisuus on hapokasta ja nuoren oloista. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena ja kirpeänä. Sitruksisuutta ja suolaa riittää oikein kunnolla. Silti maltainen ja tamminen puoli tuntuu todella nuorelta ja kypsymättömältä, ja finaali jää melko lyhyeksi. Omenaisuutta, briossia, hiukan piparminttua. Vesilisä tuo kermaista otetta mukanaan.

Arvio: Jää merkittävästi heikommaksi esitykseksi kuin Scottish Barley käytännössä joka osa-alueella. 78/100

Bruichladdich Scottish Barley 50%

Bruichladdichin tislaamokaupassa myytiin syyskuussa 2016 tällaista salkkua, jossa oli sisällä neljä viskiä 20 senttilitran pulloissa. Jokainen oli tislattu erilaisesta ohrasta.

Yhtenä viskinä paketissa oli tämä Scottish Barley, joka on näistä määritelmällisesti hämärin, koska skotlantilaista ohraa luulisi Skotlannissa riittävän. Yleispätevyytensä takia tästä lienee hyvä aloittaa setin maisteleminen.

Bruichladdich Scottish Barley

(50%, OB, 2014, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Melko makea ja kukkainen, vaniljainen ja tamminen. Ruohoisuutta ja hiukan hapokkuutta. Voita ja rasvaa. Bourbonmaista makeutta, mallassokerin säestyksellä. Hiukan minttua, vihreää omenaa, sitruksisuutta – erityisesti mandariinia. Tammi tulee reippaasti läpi. Vesilisä availee piparminttuisia sävyjä ja raikkautta.

Maku: Ruohoinen ja sitruksinen, tamminen ja makea. Bruichladdichin klassiset piirteet ovat hyvin läsnä. Suuntuntuma on melko kevyt ja mausteisuus kunnolla pinnassa. Kepeää leivosmaisuutta, vaniljaa. Mallassokeria, hunajaisuutta, puolikuivaa valkoviiniä, kevyttä hapokkuutta. Jälkimaku tuo mukanaan hiukan kuivempaa puuta, tammi kuivahtaa heti ja tuo mukanaan vanilliinin. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta riittää edelleen, mukana tulee myös tumman yrttinen nuotti ja selvää pippurisuutta. Paahteisuutta, maltaisuutta, omenaa, sitruksisuutta, hiukan suolaisuutta. Keskipitkä, tasapainoinen finaali. Vesilisällä tulee tiettyä nestesaippuaa esiin.

Arvio: Oikein asiallinen nuori Bruichladdich. Toki odotuksetkin olivat hyvin maltilliset. 82/100

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition 43%

Pakko myöntää: kyllästyin Lagavulinin Distillers Editioneihin joitain aikoja sitten. Alkuperäiset pullotteet olivat vahvassa sherryisyydessään vielä mielenkiintoisia, mutta sitten homma meni jotenkin mönkään. Lopputuloksena oli ohuita ja vähän tylsiä pullotteita.

Nyt maistelussa on vuoden 2016 julkaisu, jonka tisleet on pantu tynnyreihin vuonna 2000. Odotukset eivät ole kovin korkealla, vaikka 200th Anniversary -symboliikka on mukana.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2000–2016, Batch No. lgv. 4/505, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja pekonia. Imelää makeutta, BBQ-kastiketta, grillikylkeä. Suklaisuutta ja rasvaisuutta. Välistä paistaa aktiivinen tammisuus, terotettua lyijykynää ja puuta. Sherry ei tunnu taaskaan kovin hyvin integroituneelta. Luumua ja rusinaa toki on, mutta suolaisuus ja tietty kireys lyövät sen yli.

Maku: Savuinen ja suolainen. Luumua, rusinaa, suklaata. Salmikkilakritsia, hiukan tervaisuutta, tummaa yrttilikööriä. Pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri oudon ohut. Viskositeettia saisi olla kosolti lisää, nyt rujo tammisuus ja teroitettu lyijykynä iskevät kaikesta läpi. Lääkemäisyyttä ja jodia, paahteisuutta ja sokerisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin suolainen ja nostattaa veden välittömästi kielelle. Salmiakkia, suklaisuutta, rasvaa, pekonia, luumua, kahvista liköörimäisyyttä. Vähitellen happamuutta ja paahteisuutta. Tammen paljaus ja purevuus korostuvat keskipitkässä finaalissa.

Arvio: Ei tämä huono viski ole, mutta tällaisten savuisten sherryviskien standardit ovat nousseet melkoisesti viime vuosina, ainakin omalla arvoasteikollani. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.