NAS

Arran Machrie Moor Edition 2, 46%

Isle of Arranin tislaamo perustettiin vuonna 1995. Turpeistettu Machrie Moor on nimetty saarella sijaitsevan samannimisen turvesuon mukaan. Viski on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä, ja maltaan turpeistus on ollut luokkaa 14 ppm.

Arran Machrie Moor Edition 2

(46%, OB, NAS, 2011, Second Edition, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirkkaan turpeinen, miedon savuinen. Salmiakkijauhetta, sitruunamehua, hiukan tuhkaa. Mineraalinen, hapokasta valkoviiniä. Rice crispies -muroja. Terävää maltaisuutta. Melko kevyt vaikutelma.

Maku: Erittäin tuhkainen suutuntuma. Kuivaa turpeisuutta. Kaikki melko lyhyen bourbonkypsytyksen elementit esillä. Salmiakki ja sitruuna jatkavat tuoksusta syntynyttä vaikutelmaa. Maltaisuus (nuori) on selvemmin esillä, hapokkaana mutta myös hiukan pahvisena. Mineraalisuus korostuu maun keskivaiheilla. Jälkimaku on turpeinen, sitruksinen, savuinen, valkopippurinen, edelleen melko kuiva ja keskipitkä.

Arvio: Kuiva ja kevyt turve-Arran, joka ei oikein pärjää verrokeilleen tässä sarjassa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 70/100. Dramming 83/100. Whisky Magazine 74/100 (Gavin D. Smith), 80/100 (Rob Allanson).

The Macallan Select Oak 40%

Knoppologiaa: Macallanin tislaamo oli alkujaan nimeltään Elchies Distillery, ja sen pääkonttori toimii edelleen Easter Elchies Housessa.

Käsissä oleva Select Oak on nykyisen tax free -valikoiman perustuote. Se on Macallanin nykyiseen tyyliin sopivasti yhdistelmä eurooppalaisissa ex-oloroso-tynnyreissä (first fill) ja amerikkalaisissa ex-oloroso- ja ex-bourbontynnyreissä kypsytettyjä viskejä.

Eli kypsytysten perusteella ei voi yhtään sanoa, millaisesta viskistä mahtaa olla kyse.

The Macallan Select Oak

(40%, OB, 1824 Collection, 2009*, travel retail, 100 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen ja täyteläinen. Hiukan saippuainen. Voimakas kermaisuus, laventelia ja toffeeta. Mieto sitruksisuus, appelsiinimehua ja appelsiininkuorta. Hiukan ”tylppä” vaikutelma, puuromaisuutta ja marsipaania. Kevyet mausteet (kurkuma).

Maku: Maltainen ja hiukan hiivainen. Kermaisen pehmeä suutuntuma, josta rasva liukenee pian. Jäljelle jää kevyen toffeemainen ja mausteinen maku, jossa tuntuu laventelisaippuaa ja aamupuuroa. Jälkimaku on hyvin maltainen, tamminen (hiukan puiseva), mausteinen, mieto ja melko lyhyt. Kokonaisuus on nuori ja kevyt.

Arvio: Pätevä perusviski, ei suuria vikoja. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 3).

Glen Garioch 1797 Founder’s Reserve 48%

Glen Garioch on yksi Skotlannin harvoista 1700-luvun tislaamoista, perustettu 1797. Tosin omistajat vaihtuivat täysin jo 1837. Nykyään Glen Garioch tunnetaan kaiketi laajasta vuosikertavalikoimastaan – ja VAT69-sekoiteviskin pääelementtinä.

Founder’s Reserve on näitä uusia Glen Gariocheja, ja sitä voisi tietysti syyttää myös hämäyksestä tuon vuosiluvun suhteen. Joku turisti voisi oikeasti mennä vipuun ja luulla ostavansa viskiä vuodelta 1797. Ai ei vai? Menkääpä vaikka Aasian lentokentille katsomaan.

Glen Garioch 1797 Founder’s Reserve

(48%, OB, NAS, +/- 2013, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin maltainen. Moottoriöljyä, jotain hapanta rasvaa. Ohravelliä, saippuaa. Voimakas vaikutelma, suolainen ja voita muistuttava, härskiintynyt. Makean sokerinen samalla, jotain appelsiinista tehtyä jälkiruokaa. Melko epämiellyttävä ja epäpuhdas kokonaisuus.

Maku: Maltainen ja appelsiininen. Selvä parannus tuoksusta. Kulmikas, kuivattua ananasta ja kovaa omenakarkkia. Vaniljaa. Puuromainen, öljyinen suutuntuma, hetken jopa saippuainen. Mausteinen, rosmariinia ja basilikaa. Suolaisuutta. Vähitellen tammisuus tuo tanniinit, jotka vievät jälkimakuun. Se on hunajainen mutta hapahko, hiukan pahvinen, hyvin maltainen, puuromainen, keskipitkä.

Arvio: Vahva mutta vaatimaton perustuote. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 72/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 9).

Royal Lochnagar Selected Reserve 43% (2009)

Vuonna 1845 perustettu Royal Lochnagar on Diageon pienin tislaamo, jolta ilmestyy säännöllisesti rajoitettu erä tätä Selected Reserve -viskiä. Selected Reserve on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä (”Refill Sherry Butts and Casks”) määrittelemättömän ajan. Nyt kädessä on vuoden 2009 versio.

Royal Lochnagar Selected Reserve

(43%, OB, NAS, 2009, 2982 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, nahkainen, mausteinen. Ohut runko? Voimakas maltaisuus, appelsiinimarmeladia. Pisara turvetta jossain taustalla. Kuivattua luumua. Ei kovin makea. Kaakaota (Van Houten). Neilikkaa, hiukan viikunaa. Laventelia, inkivääriä. Yleisvaikutelma on yllättävän kevyt, mutta silti houkutteleva.

Maku: Alkuun oloroso-henkinen sherryviski, on runsaasti maltaisuutta ja nahkaa ja luumua, mutta maun keskivaihe iskee isomman vaihteen silmään. Tammi kuivahtaa oikein kunnolla hetkeksi, sitten alkaa mausteiden ja makujen vyöry: appelsiinimarmeladia, hiukan öljyä, ripaus turvetta, tarte tatinia, laventelia, minttua, sitrusta, tummaa suklaata, mineraalisuutta… Huikea ja pitkä finaali.

Arvio: Pitkällä jälkimaulla siunattu yksilö. Olisipa runko vain hiukan täyteläisempi. 87/100

Abhainn Dearg 46%

Vuonna 2007 Isle of Lewisin saarelle perustettu Abhainn Dearg on Skotlannin läntisin tislaamo. Sen ensimmäistä single maltia pullotettiin 2 011 kappaletta. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa punaista jokea ja lausutaan tiettävästi ”avin jerrv”.

Tämä tislaamon julkaisema NAS-viski on köllöttänyt kolmen vuoden ajan ex-bourbontynnyreissä. Kovin suuria odotuksia ei voi asettaa.

Abhainn Dearg

(46%, OB, NAS, 2011, 5 cl miniature)

Tuoksu: Puuliimaa ja pontikkaa. Eltaantunut, samalla kirpeä. Voimakas jyväisyys. Vanilja puskee läpi. Heikkolaatuista valkoviiniä, halpaa käsirasvaa. Iljettävä, ei houkuttele.

Maku: Puuliima ja vaneri maistuvat. Todella häijy suutuntuma, raaka ja ällöttävä. Aamiaismuroja (rice crispies), teehen kastettua paahtoleipää, vanhaa vaniljasoosia. Hiukan suolaa. Valkoviinimäisyys on jotenkin hapotonta ja tunkkaista. Sitrus tulee mukana heikosti, seassa on myös glyserolia. Jyväisyys ja viinamaisuus ovat koko ajan pinnassa – ei jää epäselväksi, että tämä on viljasta tehtyä. Jälkimaku kuivuu hiukan, tulee tammen ailahdus ja vähän vaniljaa. Tulee puistatuksia. Parasta on, että jälkimaku loppuu nopeasti.

Arvio: Uutta tislaamoa haluaisi tukea, mutta tätä ei pysty – kolme vuotta kypsytetty tisle on niin kammottavan makuista, ettei voi mitään. Aivan hirveä tuote. 58/100

Balblair Elements 40%

Ikämerkitsemätön Elements toi Balblairin mukaan OB-pullotteiden maailmaan aivan 2000-luvun alussa. Sittemmin tislaamo on noussut merkittäväksi peluriksi etenkin vintage-vetoisilla travel retail -markkinoilla.

Balblair Elements

(40%, OB, NAS, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kypsää appelsiinia, paksua maltaisuutta. Aamupuuroa – tai oikeastaan ohravelliä. Hiukan suolainen vaikutelma. Runsas yrttisyys (vahva basilika, aavistus persiljaa). Jotenkin tukkoinen, ei aukea. Eikä tunnu järin tuoreelta. Taustalla hiukan märkää pahvia?

Maku: Erittäin appelsiininen. Hetkellisesti kuin tuorepuristettua appelsiinimehua suun täydeltä. Maltaisuus on paksua ja hiukan hapokasta. Vahvasti Pastirol-pastillia, kovia hedelmäkarkkeja muutenkin. Yrtit seuraavat tuoksusta mukana, mutta suutuntumassa on jotain tukkoista. Ei aukea mihinkään suuntaan. Jälkimaku on kirpeä, glyserolinen, sitruksinen ja tylppä. Varsinaisesta loppuhuipennuksesta ei voi puhua.

Arvio: Vaisu ja hiukan mehumainen perustuote. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Kilchoman Inaugural 100% Islay 50%

Vuonna 2005 aloittanut farmitislaamo Kilchoman toi vuonna 2011 markkinoille viskin, jonka ohra on kasvatettu, mallastettu, mäskätty, tislattu ja lopuksi pullotettu Islayn saarella.

Tällaiset artesaaniviskit herättävät aina kunnioitusta harrastajassa. Tämä Inaugural-pullote on siis kypsynyt kokonaisuudessaan ex-bourbontynnyreissä (bourbon barrels, Buffalo Trace).

Kilchoman Inaugural 100% Islay

(50%, OB, NAS, 2011, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja kuivakka. Veriappelsiinia, tuoretta neilikkaa, kalliota meren rannalla. Yskänlääkettä, apteekin salmiakkia. Hiukan ohut vaikutelma, runsauden tunnetta tuova makeus puuttuu. Tietty kalkkisuus tuoksussa dominoi, se ei aivan aukea. Vesilisä ei tunnu juuri vaikuttavan.

Maku: Kirpeä, kuiva ja suolainen. Voimakas hiilisavu ja sitruunankuorta. Lääkemäisyyttä, jodia, jotain antiseptistä. Body on odotuksia ohuempi eikä makupalettikaan laajene, bourbonvaikutus ei tuo tähän kovinkaan paljon ulottuvuuksia. Savu leijuu jälkimakuun, jonka pieni hunajaisuus ja vaniljaisuus ilahduttavat. Tammisuus on vaimeaa, ja jälkimaku kuihtuu nopeasti. Vesilisä ei vaikuta tämän luonteeseen.

Arvio: Hiukan yksioikoinen pelkällä bourbonkypsytyksellä, kun lihaisuus jää vaimeaksi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 82/100. Dramming 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6).

Longrow 46%

Longrow on vuonna 1828 perustetun Springbankin tislaama turpeistettu viski. Uusi, ikämerkitsemätön Longrow on jatkoa aiemmalle CV-pullotesarjalle. Pidin CV:stä kovasti, joten mielenkiintoista maistaa, onko tämä uusi NAS-viski samaa kaliiberia.

Longrow

(46%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Turpeensavua, lihaisuutta, sitruunaa ja hiukan tuhkaa. Öljyinen vaikutelma, roteva ja runsas – joskin aika kuiva. Poltettuja tulitikkuja, kumisaapasta. Taustalla vaniljaa. Mielikuvallisesti jossain Caol Ilan ja Kilchomanin välissä.

Maku: Vahamainen, pehmeän turpeinen ja yllättävän mieto: tuoksussa korostunut savu nousee vasta jälkimaussa, silloinkin kevyesti. Suutuntuma on kevyt ja todella lähes savuton. Toffeefudgen tuomaa makeutta, vaniljaa. Tuoreita hedelmiä, mangoa ja vesimelonia. Suolaista salmiakkia ja tervaisuutta – siinä mielessä hyvät ääripäät. Jälkimaussa turve tulee esiin pyöreänä. Sen seuraksi nousevat mieto tammisuus, toffee, siirappi, lopulta myös se hiilinen savu. Hyvä balanssi mutta helppo kokonaisuus.

Arvio: Mieto turveviski, jonka tuoksu lupaa liikoja. Tasapainoinen ja hyvä silti. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Smoke On The Water, ”Puhdaspiirteinen ja ihan kiva”.

Glenmorangie Astar 57,1%

Glenmorangien Astar on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä 9–10 vuoden ajan. Tynnyreiden tammi on peräisin Ozark-vuorilta Missourista, ja tynnyreissä on aiemmin kypsytetty Tennessee-viskiä neljän vuoden ajan. Alkoholiprosentinkin perusteella edessä on kova vastus satunnaiselle maistelijalle.

Glenmorangie Astar

(57,1%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia ja ananasta, kumpikin tuoreita. Hedelmäkarkkeja (Ässä Mix). Nektaria, valtava määrä tuoretta hedelmää. Vaniljaa. Inkivääriä. Vahvasta kattauksesta löytyy myös kevyt maltaisuus, tulee miedonkirpeä lager mieleen. Makeudessa on jotain suklaista. Vesilisällä lakritsi ja balsamico paljastuvat.

Maku: Upean silkkinen suutuntuma. Todella voimakas sitruunaisuus ja tammisuus ottavat heti komennon. Makeus on hunajaista, mausteet inkivääriä, anista, sitruunamelissaa. ”Raskas” hedelmäisyys toimii hyvin. Ananas iskee voimalla. Jälkimaussa alkaa tulla tummempia sävyjä, jopa lakritsia. Tammisuus pysyy aisoissa, suu ei kuivahda lopullisesti, vaan mausteiden ja hedelmien vyöry jatkuu pitkään. Vesilisä loiventaa kaikkea.

Arvio: Raskaan hedelmäinen ja odotuksia runsaampi bourbonjyrä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 8).

Ardbeg Corryvreckan (2013) 57,1%

Olen maistanut Corryvreckania monta kertaa monessa yhteydessä, mutta en ole koskaan tehnyt varsinaisia maistelunuotteja. Nyt on aika korjata tilanne.

Corryvreckan lanseerattiin vuonna 2008, ja sen nimi viittaa Islayn salmessa olevaan suureen vesipyörteeseen. Itse viskikin on melkoinen pyörre erilaisilla kypsytyksillä varustettuja viskejä.

Huomattava osa viskistä on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first fill), kun taas osa on peräisin ranskalaisista tammitynnyreistä. Corry-pullotteet sisältävät pääosin noin 11–12-vuotiaita viskejä – osin hiukan nuorempia ja vanhempiakin. Ota siitä nyt sitten selvää.

Ardbeg Corryvreckan

(57,1%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Makea, tervainen ja savuinen. Lihaisa turve, karamellipossua ja nuotiohiillos. Toffeefudgea, rusinoita, akaasiahunajaa, Tervaleijona-pastilleja. Suolaa ja merilevää, yskänlääkkeen makea vivahde. Siirapin ja merisuolan ystävyys. Upea! Vesilisällä paljastuu hedelmiä: appelsiinia, mangoa, sitruunaa.

Maku: Pistelee suussa pahaenteisesti mutta aukeaa jumalaisella tavalla. Hunajainen makeus tulee tervaisen savun kyydissä, merellinen suola löytyy siirapin sisältä. Loistava tasapaino. Erittäin juotavaa myös ilman vesilisää. Löytyy tervaleijonaa, chiliä, tammea, viinimäisyyttä. Loppua kohden maku jalostuu ja monipuolistuu: tervaa, salmiakkia, makeaa jälkiruokaviiniä, toffeeta. Wow. Vesilisällä sitruksisuus nousee.

Arvio: On vaikea sanoa, kumpi on parempaa, tämä vai Uigeadail. Tämä on kyllä loistava. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 88/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 2).