Kirjoittaja: Lauri

The Balvenie 17 yo Rum Cask Finish 43%

Vuonna 1892 perustettu Balvenie sijaitsee samalla tontilla Glenfiddichin kanssa. Se ei käytännössä anna viskiään ollenkaan yksityisten yhtiöiden pullotettavaksi, joten valikoimasta pitää löytyy erikoisuuksia omasta takaa.

Rum Cask Finish on yksi noista erikoisuuksista, alle 2 000 pullon erän jamaikalaisissa ex-rommitynnyreissä viimeisteltyä viskiä. On aika selvittää, toimiiko viimeistely vai lyökö sokerisuus yli.

The Balvenie 17 yo Rum Cask Finish

(43%, OB, 1991–2008, 1920 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin romminen. Ruokosokeria, siirappia, melassia. Runsas hunajaisuus. Mallasta on vaikea löytää rommin läpi. Mehiläisvahaa on, tummaa suklaata ja joulukakun mausteita. Liian romminen?

Maku: Siirappinen ja sokerinen, mutta maltaisuus tulee sentään selvästi läpi. Balvenien hunajaisuus on tunnistettavaa. Mehiläisvaha ja appelsiini ovat pinnassa, samoin yrttisyys (minttu, rosmariini). Maun keskivaiheilla suutuntuma kevenee (ohenee) selvästi, ja vasta jälkimaussa tammi nousee. Tulee sitrusta, vaniljaa, bourbonmaisuutta. Rommin makeus seuraa keskipitkään finaaliin asti.

Arvio: Rommi rommina, viski viskinä. Hyvä hunajaviski, mutta selvästi liian romminen minun makuuni. Etenkin, kun tämän jälkeen maistettu oikea rommi maistui paremmalta. 83 /100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 13).

Highland Park 1998/2010, 40%

Highland Park savustaa oman maltaansa Hobbister Moorista leikatulla turpeella niin, että savuisuus yltää 25 ppm:ään. Turpeistamattoman maltaan tislaamo ostaa valmiina muualta.

Näissä Highland Parkin travel retail -valikoiman vuosikertaviskeissä savuisuus on viime vuosina tuntunut huomattavan selvästi.

On aika tarkastaa, miltä vuoden 1998 versio maistuu.

Highland Park 1998/2010

(40%, OB for travel retail, 1998–2010, 100 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja saippuainen. Märkää lehtinuotiota, kanervaa, appelsiinia. Runsaan maltainen, miltei puuromainen kokonaisuus. Akaasiahunajaa, rommirusina-toffeefudgea. Sitruksisuutta, moottoriöljyä. Hiukan epäselvä vaikutelma tästä jää tuoksun perusteella jää.

Maku: Selvästi tuoksua parempi ote jo heti alkuun. Turpeensavu on odotuksia voimakkaampi, suolainen salmiakki tukee sitä. Öljyisyys on pinnassa, samoin tietty rosoinen likaisuus. Toffee tuntuu taustalla. Suutuntuma on aavistuksen vetinen, mutta jyrkkä makuprofiili paikkaa sen puutteet täysin. Jälkimaku on hunajainen, maltainen, turpeinen, aavistuksen puiseva, hiukan pistelevä, havuinen. Kokonaisuus silti toimii.

Arvio: Oikein pätevä savuisen profiilin Highland Park. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83 (per 3).

 

An Cnoc 12 yo 40%

Keskellä äärimmäistä viskibuumia vuonna 1893 perustettu Knockdhun tislaamo on vaihdellut tuotteensa nimeä Knockdhun ja An Cnocin välillä monta kertaa. Koko nimi tarkoittaa mustaa kukkulaa, lyhyempi muoto vain kukkulaa.

En ole varmaan ainoa, jolta Knockdhu ja Knockando menevät usein iloisesti sekaisin. Nyt maistelussa An Cnocin 12-vuotias perusmalli.

An Cnoc 12 yo

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Appelsiininen ja runsas. Rasvainen, ruohoinen, muhkean maltainen. Hiukan suolaisuutta, vähän eltaantuneisuuttakin. Aseöljyä, jotain tervaista ja aavistuksen turpeista. Samalla kermainen, konsentroituneen hedelmäinen ja apilankukkainen. Oikein houkutteleva.

Maku: Muhkean maltainen. Aseöljy ja pieni turpeisuus erottuvat heti. Tässä on särmää, tietty suolaisuus leikkaa hedelmäistä makeutta. Öljyinen suutuntuma, ryhdikäs body – vaikkei mitenkään tukeva olekaan. Appelsiinimarmeladia, voita, toffeefudgea, jotain kermaista. Jälkimaku on mieto, sitruksinen, hennon tamminen ja keskipitkä.

Arvio: Klassinen ja 12-vuotiaaksi yllättävän runsas speysider. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 82/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland 47,6%

Vuonna 1812 perustettu Royal Brackla sai kuninkaallisen etuliitteen vuonna 1835, kun tislaamosta tuli kuningas William IV:n hovihankkija. Nykyään suurin osa sen tuotannosta menee Dewar’s-sekoiteviskiin.

Nyt kuitenkin maistelussa Duncan Taylorin omistaman Whiskies of Scotlandin pullote, joka on kypsynyt oletettavasti ex-bourbontynnyrissä. Tuotteen iästäkään ei ole tarkkaa tietoa, mutta noin 20 vuotta on paras arvaus.

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland

(47,6%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1993–2013*, 20 cl)

Tuoksu: Erottuva päärynä, miellyttävä makeus. Smurffilimua, Vihreitä kuulia. Keväinen, vihreä tuoksu – silti runsas ja pyöreä bourbonfiilis. Tuoretta tammilankkua, kirpeitä mausteita, kookosta. Jotain vartalovoidetta, rasvaisuutta. Houkutteleva.

Maku: Päärynäinen, maltainen ja hiukan hapokas, mineraalinen. Ruohoa, kukkaisuutta, vahvaa tammisuutta. Vihreää omenaa ja tiettyä karvautta. Kookosta taustalla. Tammi ottaa nopeasti vallan sinänsä maukkaasta ja pyöreästä suutuntumasta, ja jälkimaku alkaa kirpeän tanniinisuuden vallassa. Vähitellen ote sulaa – hunaja, mausteisuus (minttu, anis) ja tietty muromaisuus pääsevät esiin. Pitkä, mausteinen ja herkkä finaali.

Arvio: Selväpiirteinen ja ryhdikäs bourbonkypsytetty Brackla. 84/100

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare 43%

Extremely Rare! Tämä on markkinointia, jos mikä!

Glenmorangien 18-vuotias perusmalli pakattiin vuonna 2010 uuteen, kullanväriseen laatikkoon. Samalla siitä tuli jostain syystä Extremely Rare, vaikka pullotusmäärät pyörivät varmasti kymmenissä tuhansissa.

Käytännössä Extremely Rare on käynyt Glenmorangien mittakaavassa läpi ilman maltillisen kypsytyskaaren: ensin 15 vuotta bourbontynnyreissä (American white oak), sitten kolmen vuoden viimeistely oloroso-sherrytynnyreissä.

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare

(43%, OB, 2010*, 70 cl)

Tuoksu: Vahva greippi. Ruokosokeria, havuisuutta. Eucalyptusta. Hapokas maltaisuus, sitruunaista IPA-olutta. Aavistus vaniljaa. Houkutteleva ja raikas, joskin öljyinen. Enemmän bourbonviski kuin sherryviski.

Maku: Erittäin mieto – ja hiukan metallinen. Tuoksun havuisuus ja IPA-oluen hapokkuus ovat heti läsnä. Viinirypäleitä ja appelsiinia. Suutuntuma on kuitenkin aavistuksen vetinen ja ponneton, body ei täysin tue makurakennetta. Hyvä alku sakkaa parfyymisyyteen ja tomusokeriin (!). Vain mausteet ja yrtit (minttu) tulevat jälkimakuun asti. Tosi outo makeus, kovia karkkeja. Jälkimaussa tammisuus ja kookos aloittavat uuden nousun, maku jalostuu. Tulee mustaa teetä, mustaherukan lehteä ja eucalyptusta, sokeriakin.

Arvio: Pienestä epäbalanssista huolimatta makea ja kelvollinen viski, jonkinlainen 10 yo Originalin isosisko. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 10).

Abhainn Dearg 46%

Vuonna 2007 Isle of Lewisin saarelle perustettu Abhainn Dearg on Skotlannin läntisin tislaamo. Sen ensimmäistä single maltia pullotettiin 2 011 kappaletta. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa punaista jokea ja lausutaan tiettävästi ”avin jerrv”.

Tämä tislaamon julkaisema NAS-viski on köllöttänyt kolmen vuoden ajan ex-bourbontynnyreissä. Kovin suuria odotuksia ei voi asettaa.

Abhainn Dearg

(46%, OB, NAS, 2011, 5 cl miniature)

Tuoksu: Puuliimaa ja pontikkaa. Eltaantunut, samalla kirpeä. Voimakas jyväisyys. Vanilja puskee läpi. Heikkolaatuista valkoviiniä, halpaa käsirasvaa. Iljettävä, ei houkuttele.

Maku: Puuliima ja vaneri maistuvat. Todella häijy suutuntuma, raaka ja ällöttävä. Aamiaismuroja (rice crispies), teehen kastettua paahtoleipää, vanhaa vaniljasoosia. Hiukan suolaa. Valkoviinimäisyys on jotenkin hapotonta ja tunkkaista. Sitrus tulee mukana heikosti, seassa on myös glyserolia. Jyväisyys ja viinamaisuus ovat koko ajan pinnassa – ei jää epäselväksi, että tämä on viljasta tehtyä. Jälkimaku kuivuu hiukan, tulee tammen ailahdus ja vähän vaniljaa. Tulee puistatuksia. Parasta on, että jälkimaku loppuu nopeasti.

Arvio: Uutta tislaamoa haluaisi tukea, mutta tätä ei pysty – kolme vuotta kypsytetty tisle on niin kammottavan makuista, ettei voi mitään. Aivan hirveä tuote. 58/100

The Macallan 10 yo Fine Oak 40%

Monen fanin maailma romahti, kun Macallan aloitti Fine Oak -sarjansa. Kolmea eri tynnyrityyppiä sekoittava Fine Oak vei tislaamon kauas juuriltaan, upeista sherrykypsytyksistä. Vastineeksi Macallan pääsi maailmanmarkkinoiden nousukkaaksi ja lentokenttien luksusviskiksi.

Perustuote on nyt sitten tässä. Fine Oak -sarjan kymppivuotias on viettänyt aikaa kolmessa erilaisessa tammitynnyrissä: ensin eurooppalaisissa ex-sherrytynnyreissä, sitten amerikkalaisissa ex-sherrytynnyreissä ja lopuksi ex-bourbontynnyreissä.

The Macallan 10 yo Fine Oak

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen ja maltainen. Viljainen, tuoreella tavalla. Tiettyä kosteaa pahvisuutta, saippuaa – mutta silti ihan raikas. Ja nuori ja kevyt. Paljon kukkaisuutta (syreeniä) ja rasvaa (vartalovoidetta). Timotei-heinää. Ei erityisemmin säväytä. Vaniljaa jossain taustalla.

Maku: Selvä parannus tuoksusta. Kukkainen ja maltainen perusluonne säilyy, mutta kylkeen liimautuu karkkisuutta, kovia toffeemakeisia ja hunajaista makeutta. Maukas sitruksisuus, mukava vanilja. Suutuntuma on silti hyvin mieto ja harmiton, body jää kevyeksi. Balanssi on kohdallaan. Jälkimaussa tietty viljainen maltaisuus hallitsee, hunaja tukee ja pieni tammisuus nostaa päätään. Vaatimaton finaali.

Arvio: Tuoksultaan heikko mutta maultaan ihan mukava perusmalt. Lowlander-henkeä. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

BenRiach 26 yo 1985/2012 Peated PX 48,7%

Vuonna 1898 perustetun BenRiachin uusi nousu alkoi Billy Walkerin johtaman sijoittajakonsortion ansiosta vuonna 2004. Nyt tislaamo elää uutta kultakautta ja tuottaa markkinoille enemmän pullotteita kuin edes Magnus Fagerström ehtii kerätä.

Tämä vuoden 1985 vuosikertapullote sisältää turpeistettua viskiä, joka aloitti taipaleensa ex-bourbontynnyreissä ja siirtyi lopuksi finistelemään itsensä ex-sherrytynnyrissä (Pedro Ximénez Sherry Barrel).

BenRiach 26 yo 1985/2012 Peated PX

(48,7%, OB, 1985–7/2012, Peated/Pedro Ximénez Sherry Finish, Cask No. 7190, 211 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, makean turpeensavuinen. Siirappia, säilöttyjä hedelmiä (aprikoosia), luumua, runsaasti suklaata. Paahtovanukasta. Mantelimassaa. Poltettua sokeria. Hiukan luonnonkumia. Lakritsia. Vesilisällä löytyy hunajamelonia ja mangoa, miellyttävää raikkautta, jossa on toffeefudgea mukana.

Maku: Suutuntuma on jännittävän kulmikas. Keskitäyteläiseen makuun on ladattu valtavasti sisältöä. Makea sherryisyys ratsastaa hiukan kuivalla savulla, jossa turve tuntuu taustalla. Säilötyt hedelmät, suklaa, salmiakkilakritsi ja mausteet (kardemumma, maustepippuri) hyökyvät suuhun. Maun loppuvaiheessa tanniinit tarttuvat kiinni, mutta liika kuivuminen pysähtyy suklaaseen, muhkeaan maltaisuuteen, siirappiin ja sherryyn. Hienosti integroitunut, pitkähkö jälkimaku. Vesilisä tekee toffeemaisuutta ja tuo osterit (!) esiin.

Arvio: Onnistunut turpeensavun ja makean sherryn liitto. Maukas ja runsas. 90/100

Balblair Elements 40%

Ikämerkitsemätön Elements toi Balblairin mukaan OB-pullotteiden maailmaan aivan 2000-luvun alussa. Sittemmin tislaamo on noussut merkittäväksi peluriksi etenkin vintage-vetoisilla travel retail -markkinoilla.

Balblair Elements

(40%, OB, NAS, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kypsää appelsiinia, paksua maltaisuutta. Aamupuuroa – tai oikeastaan ohravelliä. Hiukan suolainen vaikutelma. Runsas yrttisyys (vahva basilika, aavistus persiljaa). Jotenkin tukkoinen, ei aukea. Eikä tunnu järin tuoreelta. Taustalla hiukan märkää pahvia?

Maku: Erittäin appelsiininen. Hetkellisesti kuin tuorepuristettua appelsiinimehua suun täydeltä. Maltaisuus on paksua ja hiukan hapokasta. Vahvasti Pastirol-pastillia, kovia hedelmäkarkkeja muutenkin. Yrtit seuraavat tuoksusta mukana, mutta suutuntumassa on jotain tukkoista. Ei aukea mihinkään suuntaan. Jälkimaku on kirpeä, glyserolinen, sitruksinen ja tylppä. Varsinaisesta loppuhuipennuksesta ei voi puhua.

Arvio: Vaisu ja hiukan mehumainen perustuote. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Highland Park 16 yo 40%

Highland Parkin 16-vuotias perusmalli kuului 2000-luvun alkupuolella tiiviisti tislaamon travel retail -valikoimaan – aikana ennen Drakkaria, Leif Erikssonia ja myöhempiä soturiviskejä.

Highland Park 16 yo

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Runsas ja paksu. Hedelmäinen, kanervahunajainen ja erottuvan savuinen. Miellyttävä turpeisuus, mukana märkiä lehtiä nuotiossa, havuja, metsäisyyttä. Appelsiinia, vadelmaa, karviaismarjaa. Toffeeta (kovia karkkeja). Hyvä!

Maku: Herkullista kanervahunajaa ja pehmeää turpeisuutta, mutta suutuntuma on auttamattoman vetinen – se myös kadottaa Highland Parkille ominaisuuden silkkisyyden. Makupaletti on toki kohdallaan: toffeeta, sitrusta, maltaisuutta, havuisuutta, tammisuutta. Jälkimaku kärsii myös tuosta ponnettomuudesta, vaikka mausteita tuleekin tammen ja hunajan tueksi (anista, minttua). Finaali on ohut eikä kestä kovin pitkään.

Arvio: Elementeiltään hyvä mutta rakenteeltaan häiritsevän vetinen Highland Park. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 82 (per 7).