Kirjoittaja: Lauri

Ardbeg Supernova SN2014 Committee Release 55%

Maistelussa sarjassaan kolmas Ardbegin Supernova, vuodelta 2014. Jälleen on turpeistus kovaa luokkaa. Tätä seurannut SN2015 oli vahva ja maukas tapaus, kun taas aiempi SN2010 hiukan liiankin turpeinen.

Olen ammoin maistanut myös yhden varhaisen Supernovan, mutta siitä ei paljon nuotteja jäänyt – taisivat muuttua tuhkaksi. Odotukset tätä julkaisua kohtaan ovat kieltämättä varsin korkealla.

Ardbeg Supernova SN2014 Committee Release

(55%, OB, 2014, Committee Release, 5 cl miniature)

Tuoksu: Upea mentholi. Lääkemäistä turvesavua, merivettä, sitruksisuutta. Tammi tuntuu varsin kuivana, yrttisyys leijuu kaiken yllä. Hedelmäisyydessä on trooppinen vivahde pinnassa, mangoa ja papaijaa ainakin. Nestemäistä savua, antiseptisia aineita, hiukan tuhkaa. Vesilisä availee sitruunaa ja omenaisuutta lisää.

Maku: Erittäin savuinen. Lääkemäisyys, paksu turvesavu, hedelmäisyys ja suolaisuus muodostavat komean kokonaisuuden. Sitruunaa ja tuhkaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Pieni lihaisuus, käristetty pekoni ja rasvaisuus tuntuu. Nokea, hiiltynyttä puuta. Silti makeutta riittää hedelmien kautta, mangoa ja omenahilloa, niiden joukossa paljon vaniljaa ja sokerisuutta. Jälkimaku on erittäin tuhkainen ja turvesavuinen. Lääkemäisyyttä, suolavettä, voimistuvaa nokisuutta ja palaneen tuntua. Mentholi jää taustalle, enemmän on tervaa ja bensaisuutta. Melko pitkä, iso finaali. Vesilisä tuo pientä kitkeryyttä ja hapokkuutta.

Arvio: Maistamistani Supernova-julkaisuista tämä on tähän mennessä paras. Tuoksu etenkin on upea kaikessa mentholissaan. Kaikkineen tässä on tasapaino kohdallaan, vahva turpeisuus ilman nyanssien katoamista, valtava tuhkaisuus lopussa. Vaikuttava elämys kaikkineen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Smoke On The Water, ”Todella hyvä Supernova!”

Edradour Ballechin 10 yo 46%

Edradour julkaisi tällaisen jykevästi turpeisen Ballechinin ensi kertaa kesällä 2014. Nyt maistelussa hiukan myöhemmin markkinoille tullut miniatyyri samasta tuotteesta.

Edradour Ballechin 10 yo

(46%, OB, +/- 2018, The Discovery Series, Ex-Bourbon & Oloroso Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ummehtunut ja kostean turvesavuinen. Märkää villasukkaa, kermaista suklaisuutta, rasvaa, puuromaisuutta. Sekavuutta imelyyden, hedelmäisyyden ja savun ympärillä. Käristettyä pekonia, suolaa, jodia, tuhkaa. Makeaa tammea, heinää, hiukan rikkiä. Vesilisä avaa sitruksisia sävyjä ja hunajaa.

Maku: Erittäin sekava. Rasvaista suklaata, ylikypsää luumua, pekonia, turvesavua. Edelleen ummehtunut ja hikisen epämiellyttävä yleisilme. Maltaisuutta, puuromaisuutta, pistävää nokea ja tuhkaa, lääkemäisyyttä, jodia. Kummallinen kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko levoton. Hedelmäisyys on ylikypsää ja rancio-henki on vahva, mutta mikään ei ole mitenkään tasapainossa. Jälkimaku on suklainen, rasvainen ja savuinen. Hiilisyyttä, jyväisyyttä, alkoholin paljautta. Lääkemäisyyttä, tuhkaa, tammista paljautta. Varsin lyhyt ja rajusti oheneva finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja toffeeta pintaan, se toimii.

Arvio: Rumaa jälkeä. Heikko esitys. Ei uskoisi saman tislaamon tuotteeksi kuin äskettäin maistamani herkullinen portkypsytetty Ballechin. 73/100

Bowmore 20 yo 1997/2018, Adelphi 56,3%

Lasiin pääsi vaihteeksi muhkeaa sherry-Bowikkaa Adelphilta. Satsi on ollut melkoisen iso. Harvoin nämä kyllä pettävät.

Bowmore 20 yo 1997/2018, Adelphi

(56,3%, Adelphi, 1997–2018, Cask No. 2414, Refill Sherry, 601 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, lakritsinen ja savuinen. Herkullinen suolainen salmiakki, tumma suklaa ja kellarimainen maanläheisyys toimivat hienosti yhteen. Laventelikin on hieman yllättäen mukana. Tupakkaa, nahkaa, toffeeta, siirappia, pähkinää, hedelmäisyyttä. Vesilisä tuo mehiläisvahaa ja vaniljaa pintaan.

Maku: Lakritsinen, savuinen, siirappinen ja hiukan tervainen. Suolaista salmiakkia, hiukan multaisuutta, nahkaisia sävyjä, tummaa yrttisyyttä. Laventelia, omenaa, rusinaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Kahvisuutta, luumuhilloa, merellisyyttä, paahteisuutta. Maltaisuutta, sherryn tuomia tallisia sävyjä, toffeeta, hilloisuutta. Jälkimaku on salmiakkinen, multainen ja savuinen. Erittäin runsas paahteisuus aukeaa yllättäen raikkaaksi omenaksi ja kermaiseksi toffeeksi. Vähitellen tulee mukaan kahvia, minttua, suklaata, laventelia, hiukan pippuria. Melko pitkä finaali ohenee reippaasti. Vesilisä korostaa toffeemaista makeutta.

Arvio: Todella maukas sherryinen Bowmore, nautittava lakritsi ja ilahduttava laventeli ovat mukana vahvasti. Hiukan jäin silti kaipaamaan jälkimakuun potkua ja leveyttä, vaikka suoritus on toki sangen virheetön. 89/100

Springbank 11 yo 2006/2017 Local Barley 53,1%

Nyt maistelussa Springbankin sarjassaan toinen uusi Local Barley -julkaisu. Ensimmäinen oli oivallinen. Nyt kypsytykseen on käytetty pelkästään ex-bourbontynskiä.

Springbank 11 yo 2006/2017 Local Barley

(53,1%, OB, 2/2006–2/2017, Local Barley, 100% Bourbon Casks, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja sitruksinen. Rapea maltaisuus tulee nätisti esiin. Jotain merellistä tässä on, heinää ja levää. Runsaasti mangoa ja makeaa päärynää. Kaunis öljyisyys, kellarimaista sävyä, pieni suola. Sokerista keksimäisyyttä, kovia hedelmäkarkkeja. Nam. Vesilisä tuo märkää villasukkaa ja tunkkaisuutta esiin.

Maku: Mineraalinen, sitruksinen ja kermainen. Varsin paljas kaikessa öljyssäänkin. Maltaisuutta, merellisyyttä, suolaa, pientä likaisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja runko melko tuhti. Hedelmäsiirappia, päärynälimua, mangoa, hiukan jotain muitakin trooppisia hedelmiä. Hapokas valkoviinimäisyys, hiukan valkopippuria, paahteisuutta. Jälkimaku tuo paahteisuutta esiin oikein kunnolla, hiukan tervaisella ja bensaisella kierteellä. Kellarimaisuutta, likaisuutta, suolaa, merellisyyttä. Mineraalisuus ja hedelmäkarkkisuus eivät jätä rauhaan. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo minttua runsaasti pintaan.

Arvio: Suoraviivainen, mineraalisen tyylikäs ja varsin paljas Springbank. Pidin ykkösosasta lopulta pykälän verran enemmän. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Macallan 12 yo Sherry Wood 43% (1995)

Vanhalla etiketillä varustettu 12-vuotias Macallan oli vielä aitoa tavaraa asianmukaisista sherrytynnyreistä. Tiedän, että olen tässä ehkä asenteellinen, mutta jotenkin nämä aiemmat peruspullotteetkin sykähdyttävät ihan eri tavalla kuin uudet ja korskeat.

The Macallan 12 yo Sherry Wood (1995)

(43%, OB, +/- 1995, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja mehukas. Runsas hedelmäisyys, vahva maltaisuus ja roteva likaisuus yhdistyvät hienosti. Pientä rasvaista nokisuutta, luumua, suklaata, paahdettua pähkinää, hedelmäkakkua. Aivan aavistus savua, kypsää omenaa, hiukan heinää.

Maku: Tyylikäs, sherryinen, suklainen ja kuivan tamminen. Metisyyttä, hunajaa, apilaa. Suklaassa on pieni rasvaisuus koko ajan mukana, mutta tammi pysyy kuivalla ja mehukkaalla puolella. Omenaa, rusinaa, luumua, maapähkinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapaino oivallinen. Maltaisuutta, hiukan likaisuutta, pähkinäsekoitusta, kuivakakkua. Jälkimaku on mausteinen ja suklainen. Uuniomenaa, taatelia, viikunaa, rusinaa, sitruksisuutta. Hunajaa, kanelia, rasvaisuutta. Savun aavistus näyttäytyy jälleen. Tammi pysyy kuivana ja metisenä loppuun saakka. Keskipitkä finaali.

Arvio: Erittäin herkullinen, mieto ja tasapainoinen sherryviski. Silkkaa laatua, olkoonkin, että kyseessä on periaatteessa ihan perusviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 4).

Korjaus 22.1.2019 kello 22.35: Todennäköisesti tämä pullote on kuitenkin 1990-luvun puolivälistä eikä noin vuodelta 2003, kuten olin aiemmin arvioinut. Macallanien radiohiiliajoitus on ajoittain lievästi hankalaa.

Lagavulin 1994/2010 Distillers Edition 43%

Maistelussa taas hiukan kaukaisempaa Distillers Editionia Lagavulinilta. Nämä 1990-luvun alkupuolen editiot ovat olleet ilahduttavan laadukkaita. Erityisesti mieleen ovat jääneet 1990– ja 1991-pullotteet.

Lagavulin 1994/2010 Distillers Edition

(43%, OB, 1994–2010, Batch No. lgv 4/498, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Voimakas tervaleijona. Vahvasti salmiakkilakritsia, turvesavua ja lääkemäisyyttä. Houkutteleva yhdistelmä suolaisuutta, siirappisuutta ja savua. Chorizoa, käristettyä pekonia, tummaa suklaata, rusinaa, hiukan viinisyyttä. Makea tammi tulee taustalta läpi. Tummaa yrttisyyttä, hiukan hilloisia sävyjä.

Maku: Tervaleijona maistuu heti. Turvesavua, viinisyyttä, siirappia, suolaa. Alkuun aavistuksen sekava. Suklaata, rusinaa, mustaherukkahilloa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Chorizoa, pekonia, kuivaa lihaisuutta ylipäänsä. Lakritsia ja yrttejä, hapanta savuisuutta, yskänlääkettä. Tammi hiukan karkailee, aiempien vuosikertojen kuivan otteen lisäksi maistuu aktiivisempiakin sävyjä. Jälkimaku on tumma ja merellinen. Salmiakkilakritsia, tervaa, lääkemäisyyttä, hiukan karvautta. Suklaiset ja rusinaiset sävyt tasapainottavat kokonaisuutta. Hiilisyyttä, hapokkuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Tervaleijonaviski. Oikein hyvä DE-pullote, mutta ei silti aivan tätä edeltävien vuosikertojen huipputasoa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

Highland Park 8 yo, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on pitkään pullottanut tätä 8-vuotiasta Highland Parkia. Olikin jo korkea aika maistaa ja nuotittaa tämä. Erä on kohtalaisen tuore.

Highland Park 8 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, The MacPhail’s Collection, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan sitruksinen ja päärynäinen. Pieni metallinen vivahde, kuparia ja pientä likaisuutta. Kanervainen hunajaisuus tulee yllättävän nätisti esiin. Hiukan havuisuutta, runsas maltaisuus. Pieni savun ailahdus, hapan paahteisuus. Varsin yksinkertainen mutta perusolemukseltaan miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Pehmeä ja suoraviivainen. Maltaisuus ja kanervahunaja ovat rouheina päällä, tammi paljastaa tämän hyvin nuoreksi. Edelleen sitruksisuus ja päärynäisyys ovat makeina mukana, mutta tietty havuinen ja pihkainen puoli taittaa niiden raikkautta. Suutuntuma on lopulta melko kevyt, jopa mehumainen. Hiukan puuromaista vivahdetta. Jälkimaku on varsin metallinen ja havuinen. Kuparia, likaisen öljyisiä piirteitä, maltaisuutta, hapokkuutta, paahdetta. Mieto turvesavu käy kääntymässä. Pihkaisuutta, kanervaa, happamaksi kääntyvää sitruksisuutta. Melko lyhyt mutta miellyttävä finaali.

Arvio: Nätti ja helposti lähestyttävä entry-level-viski. Hetkellisesti jopa parempi kuin moni viikinkipakattu veljensä. 81/100

Dalwhinnie 29 yo 1973/2003, 57,8%

Maistelussa tällä kertaa vuonna 2003 markkinoille tullut virallinen tynnyrivahva Dalwhinnie-julkaisu. Käytetyt tynnyrityypit eivät ole tiedossa, joten sekoitus on varmasti sisältänyt monenlaista viskiä. Erä on ollut kuitenkin varsin iso, yli 5 000 lestiä.

Dalwhinnie ei ole koskaan herättänyt minussa sen suurempia tunteita, mutta ehkä nyt on se hetki.

Dalwhinnie 29 yo 1973/2003

(57,8%, OB, 1973–2003, Limited Edition, 5220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, kiteisen hunajainen ja kaunis. Kuivaa tammea, sokeroituja sitrushedelmiä, vaniljaa, mehiläisvahaa, heinäisyyttä. Runsas trooppinen hedelmäisyys kohtaa inkiväärin ja kanervaisuuden. Taustalla mielenkiintoinen paahteisuus ja pieni lihaisuus. Tyylikäs. Vesilisä tuo mentholia ja raikkautta pintaan.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, hunajainen ja kuivan tamminen. Nautinnollinen vahaisuus. Varsin reipas pippuri tukee makeaa ja vaniljaista profiilia, jossa mehiläisvaha, toffeefudge ja sokeroidut hedelmät kohtaavat. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja loistavasti balanssissa. Tumma paahteisuus ja lihaisuus (beef jerky) vaanii taustalla. Maltaisuutta, kermaisuutta, pihkaa, heinää, inkivääriä. Jälkimaku on vahamainen, sokerinen ja herkkävireinen. Inkivääri ja valkopippuri ovat edelleen reippaasti läsnä. Pieni savun ailahdus, paahtunut tammi, lihaisuus ja mehiläisvaha maistuvat. Pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin hedelmäkarkkeja.

Arvio: Metinen, iäkkäällä tavalla tamminen mutta silti hedelmäisen kompleksinen ja iso viski. Ylitti aivan kevyesti kaikki odotukset. Todella upea esitys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glendronach 18 yo 1995/2013 Cask #1557, 53,8%

Olorosotynnyrit alkoivat jossain vaiheessa jäädä Glendronachilla vähemmistöön uusissa single cask -julkaisuissa. Siinäkin mielessä tämä Saksaan pullotettu yksilö on mielenkiintoinen.

Glendronach 18 yo 1995/2013 Cask #1557

(53,8%, OB for Germany, 3.3.1995–8/2013, Cask No. 1557, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja kellarimainen, tumman suklainen ja muhkea. Luumuhilloa, rusinaa, kaakaojauhetta. Jalohomeinen vivahde. Uuniomenaa, saksanpähkinää, maltaisuutta, paahteisuutta. Piimäkakkua. Hiukan sitruksisuutta, kuivattua aprikoosia, vaniljaa. Vesilisä availee hiukan ruutisia ja tumman yrttisiä ulottuvuuksia.

Maku: Tumman sherryinen, kahvinen ja yllättävänkin tamminen. Tanniinit saavat kuitenkin hyvää vastapainoa uuniomenasta, hedelmäsiirapista ja rusinasta. Luumua, taatelia, pähkinää. Ei erityisen makea, vaan enemmänkin paahteinen ja intensiivisen nahkainen. Suutuntuma on silti melko täyteläinen ja runko tukeva. Aavistus rikkiä ja jopa pieni savun ailahdus. Kuivattu aprikoosi, maltaisuus ja pieni sitruksinen pirteys seuraavat tuoksua. Maanläheisyys on melko hallitsevaa. Jälkimaku on suklainen, luumuinen ja runsas. Makeus nousee vihdoin, pähkinät ja rusinat saavat vaniljan ja piimäkakun mukaansa. Hiukan lakritsia, sherryisyyttä, edelleen pientä rikkisyyttä ja savun ailahduksia. Pitkähkö finaali. Vesilisä tuo makeita piirteitä vielä irtonaisemmin esiin kahvisuuden alta.

Arvio: Herkullisen kahvinen Glendronach, joka jää kuitenkin hiukan sulkeutuneeksi, jos jotain kritisoitavaa on ihan pakko löytää. Kokonaisuus on kuitenkin konsistentti ja todella maistuva. 88/100

Glen Spey-Glenlivet 16 yo 2001/2018, Cadenhead 54,7%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Cadenheadin varsin äskettäin pullottama perustason Glen Spey. Näistä ei voi tietää.

Taannoin maistelemani pari muuta vuoden 2018 Cadenhead-pullotetta eivät antaneet aihetta juhlaan, joten siltäkään osin tältä ei oikein osaa odottaa mitään. Tämä onkin nyt tältä erää viimeinen minityyri tätä sarjaa.

Glen Spey-Glenlivet 16 yo 2001/2018, Cadenhead

(54,7%, Cadenhead Authentic Collection, 2001 – Spring 2018, Bourbon Hogshead, 288 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja melko roteva. Puuromainen maltaisuus on pääosassa, mutta hedelmäisyys tukee profiilia. Omenaa, päärynää, hiukan sitrusta, viherherukkaa. Taustalla hyvin erikoinen tuhkakuppimainen vivahde. Pullataikinaa, vaniljaa ja miedosti minttua. Vesilisä availee ruohoisuutta ja limettiä.

Maku: Heikon tuoksun jälkeen jopa odottamattoman maukas. Paksu ja öljyinen, makean hedelmäinen ja runsas. Rusinaa, suklaata, uuniomenaa, vaniljaa. Maltaisuus on kuitenkin edelleen aavistuksen lenseää ja puuromaista. Suutuntuma on silti roteva ja runko tasapainossa. Hapokkuutta, heinäisyyttä, ananasta, hiukan valkopippuria. Jälkimaussa makea hedelmäsiirappi kohtaa parkkihapon ja pippurin. Tammessa on paahteinen ja tumma sävy, makeus jää vähitellen sen varjoon. Tummaa suklaata, öljyä, sitrusta, vaniljaa. Pullataikina tekee jälkimaussa paluun, kanelilla ja kardemummalla. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo nallekarkkeja mukaan.

Arvio: Näissä puitteissa jopa varsin maukas viski, vaikka tuoksu ei lupaa kerrassaan mitään. Pieni yleispätevyys näitä tämänikäisiä Cadenheadin speysidereita nyt vaivaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. 82/100