Maistetut

Glenburgie 19 yo 1995/2015, Signatory for Asta Morris 50,5%

Tämän tason Glenburgieta tulee harvoin vastaan nykyään, single cask -tavaraa, jolla on ikää likimain 20 vuotta. Kyseessä on Signatoryn pullote belgialaiselle Asta Morrisille. Mielenkiintoista.

Glenburgie 19 yo 1995/2015, Signatory for Asta Morris

(50,5%, Signatory Vintage for Asta Morris, 13.6.1995–2015, The Decanter Collection, Cask No. 6475, Hogshead, 287 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja konsentroitunut, kevyen hunajainen ja raikas. Päärynää, ananasta, aprikoosia, makeaa viinirypälettä. Kuivahko maltaisuus ja pieni suolainen vivahde toimivat todella tyylikkäästi hedelmän kanssa yhteen. Tammi pysyy taustalla, mausteet tuovat ryhtiä. Nam. Vesilisä tuo hiukan anista.

Maku: Omenapiirakkaa ja tuoretta ananasta, vaniljaa ja mausteita. Upea öljyisyys. Aprikoosi maistuu, samoin pieni rypälemäisyys ja makea sitruksisuus. Maltaisuudessa on kuiva ja suolainen vivahde, joka toimii hienosti aivan kuten tuoksussakin. Suutuntuma on varsin kevyt mutta öljyisyys kantaa hienosti. Tammi on kuivahkoa mutta vaniljaa ja mausteita riittää. Balanssi on kohdallaan. Jälkimaku tuo tammen paremmin esille, taustalta nousee suolan ja pienen salmiakin takaa jopa aavistus palanutta puuta ja tuhkaisuutta. Tumma yrttisyys ja raikas hedelmä leikittelevät varsin pitkässä finaalissa hienosti. Vesilisä tuo kermaisuutta mukaan.

Arvio: Todella hyvä viski. Ei kaikkein kompleksisin, mutta edustaa klassista viskityyliä ilman turhia kikkailuja. Yksinkertaista mutta kaunista. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Highland Park 20 yo 1991/2011, SMWS 4.156, 53,5%

Scotch Malt Whisky Societyn pullotteet ovat jääneet itselleni hiukan etäisiksi, kun en kuulu kyseiseen seuraan. Nyt kuitenkin mielenkiintoista Highland Parkia tarjolla SMWS:n sarjoista. Viski on levännyt 20 vuotta ex-bourbonissa.

Highland Park 20 yo 1991/2011, SMWS 4.156

(53,5%, Scotch Malt Whisky Society, 5/1991–9/2011, Cask No. 4.156, ’A cooper’s apron on a fishing boat’, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 252 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuiva ja nokinen. Kireää turvesavuisuutta, napakkaa sitruksisuutta, pieni vaniljan ailahdus. Merilevää, suolaisuutta, märkää köyttä. Palanutta puuta, märkiä lehtiä, tummaa yrttisyyttä, kevyttä omenaista hedelmäisyyttä. Hiukan pähkinäisyyttä ja toffeeta tuomassa makeutta. Vesilisä vapauttaa apilaisuutta ja miellyttävän kanervaisia sävyjä.

Maku: Kuivan sitruksinen ja terävä paletti. Turvesavu iskee kuivana ja napakkana, mukana on tuhkaisuutta ja runsaasti suolaa. Hunajainen ja omenainen makeus ei ole ihan täysin synkassa, kun pippurisuus ja havuisuus lyövät tahtia. Suutuntuma on melko öljyinen ja runsaan mausteinen. Tammi tulee kuivana läpi ja toimii tässä oikein hyvin. Hiukan toffeemaisia, makean uuniomenaisia sävyjäkin löytyy taustalta. Jälkimaku alkaa jälleen sitruksisuuden, tammen ja kuivan savun komennossa. Salmiakkijauhetta, tuhkaisuutta ja nokea riittää. Hiukan omenaa ja pähkinääkin löytyy. Melko pitkä ja öljyinen jälkimaku. Vesilisä nostaa hedelmäisyyttä ja avaa palettia selvästi.

Arvio: Varsin kuiva ja erilainen Highland Park. Vesilisällä tähän sai yhden vaihteen lisää. 85/100

Springbank 16 yo 1999/2016 Local Barley 54,3%

Springbank julkaisi 1990-luvulla sarjan klassikon asemaan nousseita Local Barley -pullotteita, jotka oli tislattu vuosina 1965 ja 1966. Nyt tislaamo on elvyttänyt sarjan ja lupailee siitä viiden viskin kimaraa. Ensimmäiseksi siitä saatiin ulos 16-vuotias pullote, jonka tisleet ovat peräisin vuodelta 1999.

Springbankin arvostus on korkealla nimenomaan paikallisuuden ja käsityötaidon ansiosta. Tämäkin Local Barley on siitä malliesimerkki: ohra on peräisin lähellä Kintyressa sijaitsevalta Low Machrimoren tilalta, se mallastettiin tislaamon omassa lattiamallastamossa, tislattiin, tynnyröitiin tislaamon omaan varastoon 16 vuodeksi ja pullotettiin tislaamon omalla pullotuslinjalla.

Sekoituksessa on tiettävästi 80 prosenttia ex-bourbontynnyreitä ja 20 prosenttia ex-sherrytynskiä. Odotukset ovat kovat, totta kai.

Springbank 16 yo 1999/2016 Local Barley

(54,3%, OB, 9/1999–1/2016, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta, hiukan tuhkaa ja savua, voita ja kovaa toffeekarkkia. Mineraalisuutta, maltaisuutta, ruohoisuutta, makeaa metisyyttä, minttua. Hieno tammisuus ja tyylikäs mausteisuus ovat huippua. Hedelmäkarkkia, omenaa, päärynää. Tasapainoinen ja tyylikäs. Vesilisä avaa mainiosti hunajaa ja kovia hedelmäkarkkeja.

Maku: Öljyinen, toffeemainen, hunajainen ja ruohoinen. Muhkea mineraalisuus ja kaunis sitruunaisuus ovat kärjessä. Minttua, sitruunamelissaa, kirpeää ruohoisuutta. Pieni suolaisuus ja maltaisuus toimivat upeasti yhteen. Suutuntuma on öljyinen ja tekstuuri mukavan napakka, tiivis ja mausteinen. Inkivääriä, valkopippuria. Jälkimaku on mausteinen, öljyinen, ruohoinen ja hienolla tavalla kuivan tamminen. Hapokkuutta ja edelleen kehittyvää mineraalisuutta. Sitruksisuutta, suolaisuutta, minttua, hiukan tuhkaa ja pientä turpeisuutta. Varsin pitkä ja tyylikkäästi kuivuva. Vesilisä tuo mukaan eucalyptusta ja kuivattuja hedelmiä.

Arvio: Tasapainoinen, mineraalinen ja kaikin puolin tyylikäs Springbank. Herkkua. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100.

Inchgower 30 yo 1982/2012, Dewar Rattray 56,3%

Tänään lasissa iäkästä Inchgoweria A.D. Rattraylta. Tislaamon profiili on sen verran matala, ettei näihin yleensä kohdistu juurikaan odotuksia. Mutta voltit ovat korkealla ikään suhteutettuna, ja se on aina hyvä merkki.

Inchgower 30 yo 1982/2012, Dewar Rattray

(56,3%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 30.6.1982–29.10.2012, Cask No. 6964, Bourbon Hogshead, 208 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ummehtuneen maltainen ja sekavalla tavalla hedelmäinen. Pölyä, Weetabixiä, tunkkaisuutta. Raskas liuotinmaisuus hallitsee, tammisuus tuntuu terävän mausteisena ja hiukan ilkeänä. Eltaantunutta voita, toffeeta. Wasabia, ruohoisuutta. Kummallinen kokonaisuus. Vesilisä nostaa vaniljan pintaan.

Maku: Öljyinen ja terävä. Alkuun päärynää, makeaa kiiviä, hiukan sitruksisuutta. Inkivääriä, kanelia, currya, sinappia, timjamia. Pieni savuisuus tulee taustalta esiin. Suutuntuma on kaikkineen melko pureva ja kuiva. Edelleen jokin tietty liuotinmaisuus on mukana. Vähitellen nousevat myös lakritsi ja tumma yrttisyys. Tammi on runsasta ja maltaisuus liikkuu Weetabix-henkisellä tontilla. Jälkimaku alkaa vaniljaisena ja tiukkana, hetkellisesti nousee päärynämarmeladia ja makeutta, mutta tammi piiskaa ne nopeasti kuolioon. Melko pitkä finaali on täynnä mausteita, liuotinta ja pientä savua. Vesilisällä löytyvät vaahtokarkit ja tomusokerinen makeus nousee.

Arvio: Osin epämiellyttävä ja kauttaaltaan sekava tapaus. Tuoksu on jumissa, mutta mausta löytyy kuitenkin pientä valoa. 79/100

BenRiach 13 yo Maderensis Fumosus 46%

Eilinen Heredotus Fumosus oli sen verran myönteinen yllätys, että päätin jatkaa saman sarjan parissa vielä toisenkin päivän.

Pääosin vuonna 2007 lanseerattu BenRiachin pseudolatinasarja täydentyi tosiaan seuraavana vuonna vielä tällaisella ex-madeirassa viimeistellyllä viskillä. Etiketin mukaan viski on jälleen järeästi turpeistettua (vaikka Heredotus ei kyllä kovin savuiselta tuntunut).

BenRiach 13 yo Maderensis Fumosus

(46%, OB, Bottled 21.6.2008, Madeira Barrels Finish, Heavily Peated, 2400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on tanakka turvesavu. Suolaisuutta ja lääkemäisyyttä yhdistettynä karkkiseen makeuteen. Mansikkaa, vadelmaa, runsaasti bowmoremaista herukkaisuutta. Päärynää, jotain hiukan pesuainemaista imelyyttä. Reippaasti tammea, hiukan hiiltä. Miellyttävä kaikin puolin. Vesilisä avaa rasvaisia sävyjä ja nostaa hiukan voita pintaan.

Maku: Raskaan turvesavuinen ja mausteisen pureva. Silti marjaisan karkkinen makeus tasapainottaa makua todella hyvin. Yrttisyyttä, tummaa lääkemäisyyttä, lakritsia, suolaisuutta. Herukkaa ja kirpeää omenaa, hedelmäistä raikkautta kaiken hiilisavunkin alla. Suutuntuma on hetkellisesti hiukan ohut, mutta tammi ja mausteet saavat paljon hyvää aikaan. Jälkimaku nousee tammisena ja suolaisena, kunnes vadelma ja mansikka tulevat taas esiin. Lakritsia, yrttilikööriä, mustaa teetä, hiukan hedelmäistä karvautta. Omenainen hapokkuus saa rinnalleen hiukan pippuria ja hunajaista makeutta. Keskipitkä. Vesilisä tuo kuivaa karheutta suutuntumaan ja lisää savuisuutta.

Arvio: Poikkeuksellisen herkullinen viski, kun ottaa huomioon, miten vaikeaa ex-Madeiran kanssa on toimia. Vielä pykälä Heredotuksesta ylöspäin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 11). Whisky Magazine 83/100 (Dave Broom), 87/100 (Martine Nouet).

BenRiach 12 yo Heredotus Fumosus 46%

BenRiach julkaisi vuosina 2007–2008 neljän järeästi turpeistetun pullotteen kimaran, jonka nimet olivat ekstravagantteja ja pakkaukset suorastaan vulgäärejä.

Homma perustui nimenomaan finistelyihin. Ex-rommissa viimeistelty oli nimeltään Aromaticus Fumosus, ex-portviinissä viimeistelty Importanticus Fumosus, ex-madeirassa viimeistelty Maderensis Fumosus ja ex-sherryssä viimeistelty Heredotus Fumosus.

Nyt maistossa tuo viimeksi mainittu. Ikää viskillä on 12 vuotta, ja jälkikypsytys on tehty nimenomaan PX:ssä. Imelää fumosoa tiedossa siis.

BenRiach 12 yo Heredotus Fumosus

(46%, OB, 2007, Pedro Ximénez Sherry Butts Finish, Heavily Peated, 3180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kevyt ja miedon turvesavuinen. Savumakkaraa, hiukan tallisuutta, lakritsia. Imelää siirappisuutta, toffeeta, ruohoisuutta. Aavistus nokea ja rasvaa. Sitruksisuutta ja suolaisuutta, mutta kokonaisuus on kaikesta huolimatta varsin ohut. Tammi ja puuromainen maltaisuuskin paistavat välistä. Vesilisä nostaa yrttejä pintaan oikein kunnolla.

Maku: Voimaa ja savua ihan eri tavalla kuin tuoksussa. Salmiakkilakritsia, hiilistä turpeisuutta, merisuolaa. Toffeekarkkia ja uuniomenaa, runsaasti fariinisokeria. Lääkemäisyyttä, yrttisyyttä, tummia sävyjä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja rapsakan mausteinen. Pippuria ja suolaa tosiaan riittää, samoin siirappista makeutta sen rinnalla. Tammi toimii hyvin. Jälkimaku alkaa kuivua nopeasti, kun turvesavun ja lakritsin tymäkkä avaus haihtuu. Mustaa teetä, suolaa, ruohoa, sitruunaa, mustapippuria, tammista purevuutta. Omenaisen mehukas ja lopulta myös fariinisokerinen finaali. Keskipitkä. Vesilisällä löytyy päärynäisyyttä ja makean omenaisia sävyjä.

Arvio: Ujon tuoksun jälkeen todella miellyttävä yllätys. Maukas viski kaikkineen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 6). Whisky Magazine 85/100 (Dave Broom), 89/100 (Martine Nouet).

Glendronach 20 yo 1994/2014 Cask #3386, 53,6%

Maistelussa Glendronachin kovasti pidetty PX-herkku pullotuserästä numero 11. Varsin tummalta ja järeältä vaikuttaa.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(53,6%, OB, 14.10.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 3386, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 624 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja varsin voimakasta multaisuutta. Märkiä lehtiä, vanhoja kirjoja, piipputupakkaa. Luumuhilloa, karhunvatukkaa, mallassokeria. Pähkinäisyys on todella pinnassa, mantelia ja saksanpähkinää löytyy. Siirappia, balsamicoa, kirpeää kirsikkaisuutta. Hiukan ohut? Vesilisällä ruohoisuus korostuu.

Maku: Siirappisen makea, mutta samaan aikaan tammisen tanakka ja mausteisen pureva kokonaisuus. Selvästi isompi viski kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on täyteläinen ja sokerinen. Luumua, taatelia, tummaa suklaata, yrttejä ja nahkaisuutta. Tammi on vahvasti läsnä ja tietty multainen ja maanläheinen fiilis vetää palettia. Mausteisuus on neilikkaisella ja kanelisella tontilla, pientä pippuria unohtamatta. Aavistus rikkisyyttä ja espresson kitkeryyttä. Jälkimaku alkaa hyvin mausteisena ja siirappisen imelänä, mutta tammi kuivuu tyylikkäästi ja pitää homman kasassa. Luumua, kirsikkaa, lakritsia. Melko pitkä. Vesilisä alkaa nopeasti hapottaa ja sekoittaa tasapainon.

Arvio: Suurimuotoinen viski, jossa on paljon erinomaisuutta. Ei silti mestaruussarjaa, koska tuoksu jää hiukan mausta jälkeen ja balanssissa on pieniä haasteita. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees 61,8%

Todella vähän on Lochsiden viskejä tullut vastaan. Tislaamohan suljettiin 1992 ja tuhottiin 2005. Nyt käsillä on erittäin kovilla volteilla varustettu yksilö, joka on viettänyt 17 vuotta refill-bourbonissa. Mielenkiintoista.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees

(61,8%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 18.9.1991–15.1.2009, Cask No. 15216, Refill Bourbon Barrel, 184 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kevyt, kukkainen ja vaniljainen. Mikään ei viestitä, että tässä olisi näin valtavan korkeat voltit. Päärynämarmeladia, mehiläisvahaa, sulaa voita, kermaisuutta. Tammilastuja, puuöljyä, jotain pientä liuotinmaisuutta. Hiukan konerasvaa ja likaisuutta taustalla. Ujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa karkkisuutta pintaan.

Maku: Voimakkuus tuntuu tiettynä pistona, mutta muuten maku jatkaa tuoksun kermaista ja pehmeän päärynäistä linjaa. Finlandia-marmeladikarkkeja, minttua, mausteisuutta. Tammi piiskaa melko aktiivisena ja nostattaa melkoiset löylyt. Alla on vaniljainen ja hedelmäkarkkinen runko, suutuntuma on öljyisyydessään melko kevyt. Tumma yrttisyys, rasva ja pieni lakritsi tuovat mukavasti särmää tähän. Jälkimaku on öljyinen, mehiläisvahainen ja runsaan vaniljainen. Päärynää, makeaa omenaa, viinirypäleitä, hiukan kookosta. Tammi kuivuu varsin vähän, karkkisuus ja minttu jatkuvat keskipitkän finaalin loppuun asti. Vesilisällä rypälemäisyys korostuu selvästi.

Arvio: Erittäin voimakas mutta silti varsin ujo ja sulkeutunut viski. Karkkisuutta riittää, mutta muuten karaktääri jää kovin hahmottomaksi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

3D, 56,4%

Caskstrength.net -blogin pitäjät, sittemmin viskibisnekseen ja viskikirjabisnekseen enemmänkin lähteneet Neil Wilson ja Joel Harrison tekivät tällaisen mielenkiintoisen viskin vuonna 2013.

Kyseessä on vattaus Dalwhinnien, Dailuainen ja Dufftownin viskeistä. Siitä siis kolme deetä.

Blogin hengessä tuote on tietysti pullotettu tynnyrivahvuisena. Blendimarkkinoilla siis kovinta high endiä. Kultakääreet on sentään korvattu pakkauksessa 3D-laseilla, joilla voi zoomailla etikettiä.

3D

(56,4%, Caskstrength.net, 2013, blended malt, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti päärynää ja vaniljaa, mutta huokuu silti voimaa ja ulottuvuutta. Alkuun terävän mausteinen, inkiväärinen ja tamminen, mutta hetken lasissa oltuaan alkaa puskea hunajaisuutta ja makeutta. Sitruksisuus ja öljyisyys ovat vahvasti pinnassa. Mukava mineraalisuus. Vesilisällä löytyy kurkkupastilleja, tiettyjä Mynthon-sävyjä.

Maku: Öljyinen ja sitruksinen. Todella paksu suutuntuma, vahamainen ja tekstuuriltaan tiivis. Mineraalisuus ja kukkaisuus ovat runsaita, pieni suolaisuus toimii erinomaisen hyvin makean päärynän ja hunajan kanssa. Tammi tuntuu mausteisena ja vaniljaisena, mutta ei yliohjaudu missään vaiheessa – balanssi on sen suhteen oikeastaan huippuluokkaa. Pastirol-pastillit ja muut kovat hedelmäkarkit löytyvät taustalta. Jälkimaku nostattaa mausteet pintaan, inkivääriä ja pippurisuutta, mutta jälleen taustalta löytyy öljyisen pehmeitä ja hunajaisen makeita sävyjä. Yrttisyyttä, sitruunaa, mineraalisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisällä pintaan nousee makeaa omenaa ja hiukan trooppista hedelmää.

Arvio: Poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja onnistunut sekoite. Ei todellakaan ole pilkottavissa osatekijöihinsä, vaan lopputulos on jotain ihan muuta. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan 46%

Strathmilliä tapaa verraten harvoin. Tästä yksilöstäkin on harvinaisen vähän tietoa tarjolla. On muuten omalla kohdallani myös ensimmäinen Wilson & Morganin pullote, jonka kohtaan missään muodossa.

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1985–1996, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja metinen. Makeaa appelsiinia, vienoa kukkaisuutta, aavistus rusinaa ja toffeefudgea. Kiteistä hunajaa, vaniljatankoa. Tammessa on herkullinen, kuiva sävy, joka värittää koko viskiä. Yllättävän herkullinen ja kutsuva tuoksu, ei mitään tunkkaista tai leipämäistä. Vesilisä avaa vielä mentholia. Nam.

Maku: Tuoksun nostattama metisyys saa rinnalleen selvästi tuhdimman rusinaisuuden ja pienen suklaisuuden. Tammi on selvästi odotuksia aktiivisempaa, mausteisempaa ja kitkerämpää. Karvasta appelsiinia, nahkaa ja tanniineja. Suutuntuma on varsin kuiva. Pientä suolaisuutta löytyy myös, samoin jyväisyyttä ja muromaisuutta. Jälkimaku kulkee tammen niskalenkissä, nahkaisuutta ja karvautta löytyy. Vähitellen sentään suklainen ja hunajainen makeus nousee. Loppupuolella jälkimaussa on jälleen kuivan metinen ja hienon inkiväärinen fiilis. Keskipitkä finaali. Vesilisä sekoittaa palettia melkoisesti, balanssista ei jää juuri mitään jäljelle.

Arvio: Tuoksussa on voimakas bourbonfiilis, mutta tammi saa mausta yliotteen eikä homma enää palaa raiteilleen. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että kypsytys on tapahtunut ex-bourbonissa, mitä on seurannut kevyehkö finistely ex-sherryssä. Mikäli näin on tehty, jälkimmäinen vaihe on ollut turha, tämä olisi ollut parempi ilman noita off-noteja. 84/100