Maistetut

Bowmore 10 yo Tempest Batch #3, 55,6%

Bowmoren kymppivuotiaan Tempestin kolmas julkaisu on tiettävästi edelleen samaa ex-bourbonissa kypsynyttä lihaisaa herkkua kuin aiemmatkin.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #3

(55,6%, OB, 2011, Small Batch Release No. 3, First-fill Bourbon Casks, 16000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja runsaan hedelmäinen. Vahvasti vaniljaa, hiukan toffeefudgeakin. Sitruksisuutta, herukkaisuutta, suolavetisyyttä. Pieni suklaisuus ja viljaisuus mukana, tumma ja paahteinen ulottuvuus. Silti raikkaus ja kirpeä herukkaisuus korostuvat. Tiettyä lääkemäisyyttäkin on. Nam. Vesilisä avaa yrttisyyttä, minttua etenkin.

Maku: Varsin savuinen ja sitruksinen, öljyinen ja voimakas makupaletti. Nyt löytyy pientä pekonia ja savumakkaraakin. Silti aprikoosin, mangon ja limetin raikkaat vivahteet ovat enemmän pinnassa, samoin tietty suolaisuus ja napakka tammisuus. Vaniljaisuus on edelleen voimakasta. Viljaisuutta ja paahteisuuttakin löytyy. Suutuntuma on herkullisen ryhdikäs ja öljyinen. Jälkimaku tummuu – savu, lakritsi ja paahteisuus ovat hetkellisesti dominoivia, kunnes hunaja ja toffee saavat taas lisää tilaa. Sitruksinen, herukkainen ja suolainen ote jatkuu komeana finaalissa, joka on yllättävänkin pitkä tämän ikäiselle viskille. Vesilisä tuo karkkisuutta mukaan.

Arvio: Nuorekas suurherkku. Turvesavuinen ja silti raikas, herukkainen ja silti paahteinen. Lihaisuus on tässä batchissa taka-alalla, suolaisuus ja kirkkaus korostuvat. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Smoke On The Water, ”Täyteläinen ja maukas kymppivuotias.”

Glenmorangie 12 yo Nectar D’Or 46%

Glenmorangien kultainen nektari eli Nectar D’Or sai sisarpullotteidensa tapaan ikämerkinnän 2011. Tämä on kypsynyt muiden tapaan ex-bourbonissa, mutta viimeistelty makeissa Sauternes-viinitynnyreissä.

Glenmorangie 12 yo Nectar D’Or

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sokerinen, makean viininen. Hiukan puuromainen ja ummehtunut. Paljon persikkaa, tölkkipäärynää siirapissa, kypsää banaania ja makeita viinirypäleitä. Tammea, vaniljaisuutta. Jotain hiukan epäkypsää ja kovaa tässä kuitenkin on, kukkaisista sävyistä huolimatta. Sauternes on yllättävän selvästi pinnassa. Vesilisällä kukkaisuus pääsee kunnolla esiin, samoin lakritsiset sävyt löytyvät.

Maku: Maku parantaa selvästi tuoksusta. Runsaasti valkosuklaata, nougat’ta, maapähkinää, hienoja tummia sävyjä. Runsaasti mausteisuutta ja hedelmäisyyttä. Tammisuus on ryhdikästä mutta ei ammu yli. Maltaisuutta ja valkoviinimäistä hapokkuuttakin löytyy, hyvänä vastinparina persikkaiselle ja siirappiselle makeudelle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oikein tasapainoinen. Jälkimaku alkaa tummalla suklaalla ja viinisyydellä, kaikkineen paahtuneella ja mustaa teetä muistuttavalla karvaudella. Hunajaisuus nousee kuitenkin tyylikkäästi esiin, samoin hedelmät. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo melkein soijamaista tummuutta makupalettiin.

Arvio: Hiukan lenseän tuoksun jälkeen maku potkii hienosti. Todella paljon sauternes-jälkkäriviiniä tuntuu mukana sekä tuoksussa että maussa, ja se toimii yllättävän hyvin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor 85/100 (per 2). Whisky Magazine 85/100 (Dave Broom), 93/100 (Martine Nouet). Dramming 80/100.

Glendronach 21 yo 1993/2014 Cask #38, 59,6%

Glendronachin keskimäärin loistavaa vuosikertaa 1993 on riittänyt myös germaaneille. Nyt käsissä single cask numerolla 38, ex-olorososta.

Glendronach 21 yo 1993/2014

(59,6%, OB, Germany Exclusive, 15.1.1993–9/2014, Cask No. 38, Oloroso Sherry Butt, 622 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea oloroso! Tummaa suklaata, tallimaisuutta, luumua, taatelia. Rusinaa ja viikunaa, makeaa uuniomenaa, siirappia, kanelia. Nahkasatula on pinnassa, pientä multaisuuttakin löytyy. Seetriä, rapisevaa tammisuutta, jännää kuivaa otetta. Todella iso ja komea tuoksu. Vesilisä tuo esiin kurkkupastillia, mentholia.

Maku: Paksun liköörimäinen heti kärkeen. Siirappia ja kahvilikööriä, suklaakastiketta, luumuhilloa. Nahkaisuus ja tammisuus nousevat vähitellen, viikunaisuus samoin. Pientä piimäkakkumaisuutta, taatelia. Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja komea. Mausteet pysyvät maltillisina, enemmänkin tallimaisuus tässä korostuu, tietyt multaiset ja nahkaiset piirteet. Kuivuminen alkaa nopeasti, ja jälkimaku tuntuu kevyemmältä kuin painava maku antaa odottaa. Kahvisuuden ja tietyn paahteisuuden rinnalle tulee kuivaa tammea, yrttisyyttä, kaakaojauhetta, appelsiininkuorta, saksanpähkinää. Finaali on vähän tavallisuudesta poikkeava mutta silti hieno. Vesilisällä saa esille maltaisia ja hedelmäisiä sävyjä, mutta tämä toimii hienosti myös ilman vettä.

Arvio: Juuri niin mojova sherrypommi kuin saattoi odottaa. Tasapainossa ehkä vähän hakemista, mutta tässä suuruusluokassa ei enää kannata takertua pikkuasioihin. On tämä komea viski. 90/100

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt 40%

Kesäretken Keppana Kellariin päätti tämä jalo yksilö, jonka kanssa suoritettiin juhlallinen bottle kill. Niissä on aina vaaransa, kun ei voi tietää, kuinka kauan pullo on ollut auki, mutta tästä tajusi heti, että viski elää vielä voimakkaana.

Taannoin kyynisyyteni Macallania kohtaan hellitti hiukan, kun pääsin kaikkien oscurojen jälkeen maistamaan 30 yo Sherry Oakin. Tätä Speymaltia kohtaan odotukset olivat tietysti aivan zeniitissä.

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt

(40%, Gordon & MacPhail, Speymalt, 1966–2000, Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen, suklainen ja runsas. Wow. Vaahterasiirappia, rusinaa, makeaa hedelmäisyyttä. Pientä liköörimäisyyttäkin. Fariinisokeria, siirappisuutta, uuniomenaa. Pähkinäisyyttä, öljyisyyttä. Pientä tervaisuutta ja lakritsia taustalla. Sherryisyys on eleganttia ja tammisuus intensiivistä, antiikkista ja hienoa. Käsittämättömän syvä ja upea tuoksu.

Maku: Suklainen, luumuinen, massiivinen. Pähkinäinen, seetrinen, kahvinen. Vaahterasiirappia, kahvilikööriä, kuivaa ja kaunista tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja hienosyinen. Fariinisokeria ja siirappisuutta, rusinaa ja yrttisyyttä. Ylikypsiä sekahedelmiä. Lakritsinen ja paksu kokonaisuus. Jälkimaku on kahvinen ja liköörinen, sherryinen ja pähkinäinen. Suklaata, siirappisuutta, silkkaa herkuttelua, joka jatkuu likimain ikuisesti. Kuivuu hienosti, tasapaino pitää loppuun asti. Mahtava finaali, hiljaiseksi vetää.

Arvio: Loistelias Macallan, ei yhtään väsynyt eikä yhtään liiaksi kuivunut. Hymy ei tahdo lähteä tämän jälkeen kasvoilta millään. 94/100

Mortlach 20 yo 1978/1998 Rare Malts 62,2%

Keppana Kellarissa oli hyllyssä muutamia Rare Malts -sarjan viskejä. Itseltäni oli niistä kolme entuudestaan maistamatta: Benromach, Dufftown ja Mortlach. Kun yhden sai valita, valintani osui niistä viimeiseen (vaikka kaksi muuta olisivat olleet kenties hiukan harvinaisempia).

Mortlach 20 yo 1978/1998 Rare Malts

(62,2%, OB, Rare Malts Selection, 1978–5/1998, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja lihaisa, hedelmäinen ja mausteinen. Maukas tammisuus, hunajaa ja tervaista lakrisisuutta. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Tumman paahteinen ja uloitteikas. Nam. Maltaisuutta, muromaisuutta, paahtoleipää. Yrttisyyttä riittää. Öljyinen ja painava vaikutelma. Vesilisällä löytyy savumakkaraa, pientä turpeisuutta.

Maku: Täyteläinen ja runsas, hedelmäinen ja öljyinen. Valtavan suuri viski. Tammista mausteisuutta, tervaa, lihaisuutta. Mineraalisuus on pinnassa. Tätä voisi melkein vain pureskella. Tammi on varsin purevaa ja mausteista, maltaisuuttakin löytyy. Jälkimaku on yrttinen ja suolainen, tamminen ja kihelmöivä. Mineraalisuutta, kuivalihaa, turvesavua. Vaniljaisuutta, hunajaa. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja vihreää omenaa pintaan.

Arvio: Hieno, hieno Mortlach. Suurta herkkua. Ylitti odotukset isosti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Port Ellen 18 yo 1979/1998, Gordon & MacPhail 61,1%

Keppana Kellarissa toisena viskinä lasiin kaatui Port Elleniä, joka alkaa toden teolla huveta kaikkialta. Vielä pari vuotta sitten näitä Elluja näkyi monessakin paikassa eivätkä pullojen hinnat olleet mitenkään kohtuuttomia. Nyt on toisin.

Port Ellen 18 yo 1979/1998, Gordon & MacPhail

(61,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 11.12.1979–7/1998, Cask No. 7238 & 7239, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, tamminen, vaniljainen ja heinäinen. Lääkemäisyyttä, yrttejä, hunajaa. Omenaa, sitrusta, suolaisuutta. Tammi on makeaa ja tuoretta, tuo hienon karaktäärin. Lakritsia, tervaa, mineraalisuutta, merellisyyttä. Tiettyä maanläheisyyttä. Vesilisä tuo kevyttä hedelmää esiin.

Maku: Öljyinen ja savuinen. Vaniljaa, hunajaa, heinäisyyttä, sitruksisuutta, omenaa. Suolainen puraisu, lääkemäisyyttä. Hienosti sävyjä, toffeefudgea ja mausteisuutta, tuoretta hedelmäisyyttä. Suutuntuma on öljyinen ja painava. Jälkimaku on hunajaisen pehmeä, heinäinen, maanläheinen ja turpeinen. Savua, mineraalisuutta, sitrusta. Todella sävykäs ja herkullinen, pitkä finaali. Vesilisä korostaa haavansidonta-aineita ja yskänlääkettä.

Arvio: Savuinen, kuiva ja herkullinen. Oikein klassinen nuoren polven Port Ellen. 91/100

Springbank 30 yo Millennium Edition 46%

Olen jo pitkään halunnut maistaa iäkkäämpää Springbankia. Tuntuu kuin sille olisi tapahtunut jotain samankaltaista kuin Macallanille. Vanhat pullotteet ovat täysin ikonisia ja taivaisiin ylistettyjä, kun taas nykytuotannosta on täysin mahdotonta löytää niitä ominaisuuksia, joita vanhoissa on kaikkien legendojen mukaan ollut.

Keppana Kellariin suuntautuneen kesäretken ensimmäisenä viskinä lasiin sujahti 30-vuotiasta Springbankia, joka kaiken haalimani tiedon perusteella on nimenomaan Millennium Editionia vuodelta 1999. Eli kaikista Keppanan viskeistä valintani oli tämä, kun piti yksi sieltä poimia.

Springbank 30 yo Millennium Edition

(46%, OB, Bottled 3/1999, Millennium Bottling Limited Edition, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, luumuinen, mausteinen ja lihaisa. Öljyinen ja vivahteikas. Todella hieno, kaikin puolin sävykäs ja vaikuttava. Tervaa, lakritsia, makeaa salmiakkia. Fariinisokeria, taatelikakkua, neilikkaa, kanelia. Kaunis sherryisyys. Tammi tulee antiikkisena ja vahamaisena läpi. Huh huh. Vesilisällä löytyy herukkaisuutta ja ripaus anista.

Maku: Tumman suklainen, olorosomainen, luumuinen, mausteinen. Upea lihaisuus ja rasvaisuus, lakritsia ja yrttisyys. Nahkaisuutta, tanniineja, hienoa tammisuutta. Rusinaa, toffeeta, marjaisuutta, kanelia, neilikkaa. Suutuntuma on öljyinen ja syvä. Jälkimaku on täynnä aromaattista öljyisyyttä, lihaisuutta, olorosoa. Tummaa suklaata, luumua, pähkinäisyyttä. Omenahilloa, raparperia, anista. Kuiva tammisuus on loistavaa. Erittäin pitkä ja syvä finaali. Vesilisä tuo herukkaista ja hedelmäistä puolta kauniisti esiin.

Arvio: Loistava, sävykäs ja runsas Springbank. Silkkaa parhautta. 93/100

Bowmore Gold Reef 43%

Gold Reef oli yksi Bowmoren kolmesta uutuudesta tax free -perusvalikoimaan vuonna 2014. Olen tämän jo kerran aiemmin maistanut, mutta nyt tuli vihdoin mahdollisuus hörpätä drami ihan ajatuksella. Tämä on siis se Black Rockin ja 17 yo White Sandsin kaveri, juotavaksi tarkoitettuja perusviskejä kaikki.

Bowmore Gold Reef

(43%, OB, NAS, Travel Retail Exclusive, +/- 2015, Predominately matured in first fill ex-bourbon casks, 100 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, tamminen ja miedon nuotiosavuinen. Trooppisia hedelmiä, papaijaa ja mangoa. Pieni suolaisuus pilkistää, samoin lakritsisuus (sitruunalakritsi).Marjaisuudessa viherherukka korostuu. Tammi on framilla tuoreena ja reippaana. Märkiä koivunlehtiä, mentholia. Makeudessa on akaasiahunajaa ja kovia toffeekarkkeja. Mausteitakin löytyy, mutta pehmeää on. Anista ja minttua.

Maku: Herukkainen, sitruksinen ja tuoreen tamminen. Suutuntuma on miellyttävä, pehmeän öljyinen ja helppo. Nuotiosavu säestää kokonaisuutta taustalta, mineraalisuus ja mieto yrttisyys korostuvat. Vihreää omenaa, raparperihilloa, sitruunankuorta, raakaa banaania, papaijaa. Kirpeyttä. Tammi on pinnassa, tuoreena ja silti ihan miellyttävänä. Jälkimaku puskee herukkaa ja sitrusta eteenpäin. Tammi jää taustalle, samoin savu. Sitruunalakritsia, hunajaa, vihreää omenaa, limettiä, hiukan paahteisuutta. Finaali jää keskipitkäksi.

Arvio: Kirpeän hedelmäinen ja jokseenkin helppo nyky-Bowmore. Sama ongelma kuin monessa muussakin: ei petä, ei sykähdytä. Tykkään silti perusmausta niin paljon, etten voi dissatakaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 80/100. Smoke On The Water, ”Jopa ihan positiivinen ylläri”.

Caol Ila 15 yo 1998/2014 Unpeated Style 60,39%

Nyt kun Diageon tämän vuoden Special Releases -uutuuksista pääsivät vuotamaan ainakin nuo keskeiset julkaisut (hyvä tiivistelmä esimerkiksi Ruben Luytenilla), mukana näytti olevan myös uusi turvesavuton Caol Ila.

Caol Ilan turpeistamaton versio oli mukana myös Diageon Special Releases -sarjassa edellisenä vuonna. Arviot eivät olleet järin mairittelevia, mutta täytyyhän tämä silti kokeilla, ennen kuin uutta pukkaa.

Caol Ila 15 yo 1998/2014 Unpeated Style

(60,39%, OB, 1998–2014, Special Release, 1st Fill Bourbon Casks, 10668 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, kermainen ja varsin tamminen. Kypsää päärynää, vaniljakastiketta, tuoretta puuta. Hunajaa, makeaa ja mausteista tölkkihedelmää. Hiukan kookoskermaa, mantelimassaa. Saako jo sanoa, että outo? Caol Ilan tyyppipiirteet ovat poissa. Vain pieni suolaisuus pilkistää taustalta. Ei tämä silti ole tuoksultaan täysin kelvoton. Vesilisä kuitenkin korostaa raakoja, liimamaisia piirteitä.

Maku: Huh, mikä tammisuus ja voima. Vaniljaa, mantelia, mausteisuutta – ja kihelmöivää tammea. Pippurisuutta, tölkkiananasta, päärynää, metallisuutta. Kermainen ja tuhti suutuntuma, mutta maku laahaa perässä. Kireän hapokasta maltaisuutta, märkää sahanpurua, liimaisuutta. Limoncelloa, tequilaa, sitruunaa, suolaa. Jälkimaku puskee tammea ja tölkkihedelmää. Mausteisuutta ja suolaa tulee niin että riittää. Hiukan eltaantunut. Tölkkipäärynää, tölkkipersikkaa, tölkkiananasta. Melko pitkä, tympeä finaali. Vesilisä ei toimi, korostaa lähinnä liimamaisia ja rajumpia 1st fill -piirteitä.

Arvio: Ei erityisen miellyttävä kokemus. Seuraava Caol Ila turvesavuisena, kiitos. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

The Balvenie 40 yo 48,5%

Huipennuksena David Stewartin vetämässä upeassa Balvenie-tastingissa lasiin kaadettiin 40-vuotias. Melko hiljaiseksi veti.

The Balvenie 40 yo

(48,5%, OB, +/- 2013, Batch No. 5, 3 American Oak Casks + 3 Sherry Butts, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumma ja syvä, marsipaaninen ja mausteinen. Sherryinen, toffeemainen, hunajainen ja yrttinen. Tammi pysyy hienosti taustalla, ikääntyneenä ja arvokkaana. Toffeefudgessa on rommirusinainen sävy. Kanelinen ja jouluinen mausteisuus mukana. Vesilisä tuo esiin kiteistä sokerisuutta ja kukkaisia, herkempiä sävyjä.

Maku: Tumman suklainen, hunajainen ja elävä, tammi ei dominoi vaan tuo mahtavasti syvyyttä. Siirappisuutta, kahvia, pähkinäisyyttä. Tammessa on vahamainen ja hienon ikääntynyt ja kuiva luonteikkuus. Suutuntuma on sulaa kultaa, öljyinen ja runsas. Jälkimaku avaa täysin uuden galaksin, tulee yrttinen ja kahvinen syvyys esille oikein kunnolla. Suklaisuutta, saksanpähkinää, marsipaania. Uskomatonta, miten hyvin hunajaisuus säilyy tunnistettavasti mukana. Mausteisuus tulee vahvana finaalissa, maustepippuria ja joulukakun mausteita riittää. Neilikkaa, kanelia. Fantastinen, pitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksista makeutta hienosti pintaan.

Arvio: Loistava viski, syvyydessään ja luonteikkuudessaan silti herkkä. Tammen kuivuus kulkee rajoilla mutta pysyy kuitenkin likimain täydellisenä. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 92/100 (per 1).