Maistetut

Highland Park Dark Origins 46,8%

Kesällä 2014 julkaistu Dark Origins on julistettu kunnianosoitukseksi hämärässä toimineelle Magnus Eunsonille. Tummaa sävyä siihen tuovat tietysti ex-sherrytynnyrit. Niistä tiettävästi 80 prosenttia on first filliä ja 20 prosenttia refilliä, ja myyntipuheiden mukaan kokonaismäärässä eurooppalainen tammi dominoi.

Highland Park Dark Origins

(46,8%, OB, NAS, 2014, First Fill & Refill Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklaata, nahkaa, paksua maltaisuutta. Alkuun hiukan ummehtunut, kellarimainen vaikutelma. Likainen öljyisyys. Ylikypsää appelsiinia, hunajaisuutta. Mukava tamminen vivahde. Mustaa teetä, havuja, salviaa, aavistus lakritsia. Turpeisuus lymyää paksuna taustalla. Aamupuuroa, pientä epäkypsyyttä vielä. Vesilisä avaa marjaisuutta ja tiettyä kirpeyttä.

Maku: Erittäin rasvainen ja paksu suutuntuma. Koneöljymäinen likaisuus, turve ja savu ovat pinnassa. Melko makea kaikesta huolimatta, hunajaa ja toffeeta riittää. Rusinaa, sokerisuutta, omenahilloa, mandariinia. Kahvisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on hyvinkin kahvinen, suklainen ja pähkinäinen. Tammi toimii hienosti, musta tee ja savu ovat komeasti esillä. Finaali on tässä parasta, ja se saisi olla pidempikin. Vesilisä leikkaa likaisuutta ja avaa marjaisaa kirpeyttä, lakritsia ja hiukan vaniljaisuutta.

Arvio: Alkuun likainen ja sekava. Ulottuvuuksia löytyy lopulta kuitenkin kiitettävästi. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 84/100.

Karuizawa 1981/2011, 58,3%

Whisky Magazinen mukaan Karuizawa on ollut viskihuutokauppojen kovin nousija tänä vuonna. ”Karuizawa overtakes Ardbeg”, otsikoi lehti uusimmassa numerossaan (November 2014).

Whisky Magin juttu viittaa Bonhamsin elokuiseen huutokauppaan Hongkongissa. Siellähän Karuizawan hinnat lähtivät täysin lapasesta ja aiheuttivat viskiharrastajissa sekavia tuntemuksia ympäri maailmaa. Hämmennystä, ällistystä, huvittuneisuutta, inhoa.

Nyt maistelussa on Number One Drinksin pullote ranskalaiselle La Maison du Whiskylle. Number One Drinks siis omistaa Karuizawan jäljellä olevat tynnyrit. Kyllä nämä viskit aina hiljaiseksi vetävät – ei tarvitse ajatella edes noita huutokauppoja.

Karuizawa 1981/2011

(58,3%, OB for LMDW, 1981–5.9.2011, Sherry Butt, Cask #6207, 543 bts., 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja suklainen. Huomattavan makea. Tuoretta luumua, tuoretta kirsikkaa. Vanilliinisokeria, maitokahvia. Pehmeää nahkaisuutta, aavistus tallia taustalla. Tammisuudessa on nätti vahamainen vivahde. Sikaria, pehmeää mausteisuutta (kanelia). Upea tuoksu. Vesilisä tuo esiin lakritsia.

Maku: Sherryinen, selvästi kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suklaisuus on tummaa. Lisäksi luumua, tummaa yrttisyyttä, kardemummaa, kanelia. Voimakas tammisuus on heti läsnä. Suutuntuma on öljyinen ja melko ronski, alun jälkeen myös varsin tanniininen. Muhkea paletti, kaakaojauhetta ja espressoa. Jälkimaku on aluksi hyvin kuivattava ja melkein karvas kaikessa tammisuudessaan. Vähitellen makeus kuitenkin aukeaa – toffee, maitosuklaa, luumu, pehmeä hedelmäisyys. Pitkä ja hienosti kehittyvä finaali. Vesilisä tekee kokonaisuudesta entistäkin kahvisemman.

Arvio: Tuoksultaan makea mutta maultaan kanelinen ja aavistuksen kulmikas. Tammen kanssa mennään rajoilla, mutta huippua tämä on silti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 8). Dramming 86/100.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts 60,1%

Mannochmorelta otettiin Rare Malts -sarjaan vain yksi pullote, ja moni pitää sitä koko sarjan kaikkein heikkotasoisimpana esityksenä. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirja ei ota laatuseikkaan kantaa, se täytyy jokaisen todeta ihan itse.

Yritän kaikesta huolimatta maistaa tämän Mannochmoren ilman ennakkoluuloja. Rare Maltsit sisältävät sentään aikoinaan ihan ajatuksella valittuja viskejä.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts

(60,1%, OB, 1974–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pirteä. Makeahko sitruksisuus. Mangoa ja verkkomelonia. Vaniljaa, makeaa leivosmaisuutta, hiukan jyväisyyttä. Nuoren oloinen. Vihreää teetä, toffeeta. Tammi tuoksuu hiukan puisevalta (sahanpurua). Vesilisä tuo mahlaisuutta ja erikoisen kuumaliiman vivahteen.

Maku: Öljyinen suutuntuma, tölkkiananasta ja siirappista persikkaa. Voimakas metallisuus. Tammisuus puree, jyväisyys korostuu. Hapahko maltaisuus, jossain määrin paahtunut fiilis. Vihreää omenaa, minttua. Jälkimaku alkaa hyvin metallisena ja melkein palaneena. Karhean tammisuuden jälkeen makeus nousee, vanilja ja kovat toffeekarkit. Silti finaali jää hiukan… karuksi. Vesilisä korostaa jyväisyyden raakaa puolta, samalla myös mahlainen makeus nousee.

Arvio: Muutamat oudot sivuäänet, metallisuus ja sahanpuru ja liimamaisuus, hiukan häiritsevät kokemusta. Jos off-note-osaston saa pois mielestä, kokonaisuudesta voi kyllä myös nauttia. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 7).

Scapa 16 yo 40%

Scapa on toiminut Orkneyn saarella pitkään puoliteholla. Se on aina jäänyt Highland Parkin varjoon, ja vaikka itsekin olen laskujeni mukaan maistanut tähän mennessä kolme Scapa-pullotetta, yksikään ei ole päässyt tänne blogiin asti. Nyt siihen tulee muutos.

Scapa 16 yo

(40%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja maltainen. Mandariinia, aprikoosia, persikkaa. Hieno suklaisuus, mantelia ja saksanpähkinää myös. Halvaa, voita. Tammisuus tulee esiin paahteisena ja teemäisenä. Kermatoffeeta, hunajaisuutta. Kanelia, kuminaa, aavistus fenkolia. Pieni suolaisuus. Yllättävänkin monipuolinen kattaus.

Maku: Aavistuksen puiseva heti kärkeen. Tammisuus maistuu karvaana, maltaisuus on jopa kitkerää. Suklaisuus tuntuu tummana ja aavistuksen happamana. Appelsiinimarmeladia, raakaa banaania, vihreää omenaa. Voita, paahtoleipää, aamupuuroa, hiukan pahvisuutta. Suppea paletti. Suutuntuma on melko rasvainen ja silti karvas. Mausteisuus pysyy kanelin ympärillä. Jälkimaku tuntuu teemäiseltä ja paahtuneelta, karvaan hedelmäiseltä (persikankiveä), maltaisuus on edelleen melko makeaa ja pähkinäisyys jää taustalle. Finaali on korkeintaan keskipitkä, eikä kuivaa loppua kohti enää mitenkään kovin nautittava.

Arvio: Tuoksu lupaa todella paljon enemmän kuin mitä maku tarjoaa. Pieni pettymys siihen nähden, mutta silti hyvin tehty viski. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 5). Whisky Magazine 74/100 (Dave Broom), 78/100 (Martine Nouet). Dramming 78/100.

Talisker 30 yo 2011 Release 45,8%

Taliskerin 30-vuotias julkaistiin vuonna 2011 ensimmäistä kertaa Taliskerin normaalilla vahvuudella, ei tynnyrivahvuisena. Kaikkineen se on aina jäänyt tuotteena loistavan 25-vuotiaan varjoon. Mutta ehkä tämä kolmekymppinenkin vielä nousee. Maistetaan.

Talisker 30 yo 2011 Release

(45,8%, OB, 2011, 2964 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja suolainen. Huonekaluvahaa, kuivaa tammisuutta, kanervaisuutta, anista. Appelsiinimarmeladia, herukkaisuutta. Mineraalisuutta. Merellisyyttä, suolaa, merilevää. Hiukan pehmeää turpeisuutta taustalla. Elegantti ja houkutteleva, mutta varsin kevyt vaikutelma – Taliskeriksi.

Maku: Kuivan tamminen ja runsaan hedelmäinen. Suolaa ja pippuria on kuin Bunnassa ikään. Appelsiinia, omenaa, tölkkiananasta, mustaherukkamarmeladia. Tamminen karvaus leikkaa upeasti hedelmäistä makeutta. Turve tulee selvemmin esiin kuin tuoksussa. Suolaisuus ja mineraalisuus toimivat hienosti. Tiettyä kermaisuutta ja pähkinäisyyttä löytyy myös. Suutuntuma on moniuloitteinen mutta melko kevyt, tämä todella muistuttaa iäkästä Bunnaa. Jälkimaku on paahteinen, teemäinen (Earl Grey), mukavan pippurinen ja kihelmöivä. Mausteinen, kuivakka tammisuus jatkuu erittäin pitkään.

Arvio: Taliskerin raivokas perusluonne on 30 vuodessa selvästi tasaantunut. Tyylikästä. 91/100

Knockando 12 yo 43%

Pieni Knockandon tislaamo pitää perusvalikoimassaan 12-vuotiasta ja 18-vuotiasta pullotetta. Myös 25-vuotiasta näkyy silloin tällöin.

Tiedän, että niitä ei pidetä kovinkaan korkeatasoisina, mutta Knockandon kontribuutio Diageon The Managers’ Choice -sarjaan oli mielestäni niin tyrmäävä, että pakko on saada maistaa tätä 12-vuotiastakin.

Knockando 12 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja maltainen. Toffeeta, maitosuklaata, pekaanipähkinää. Hiivaleipää, oikein kunnon limppumaisuutta. Corn flakes -muroja, rasvaista keksiä. Omenaa, mandariinia. Tasapainoinen mutta hiukan tavanomainen speysider.

Maku: Maltainen ja pähkinäinen. Miellyttävä toffeemaisuus, maitosuklaa ja siirappi tukevat makeaa avausta. Suutuntuma on melko rasvainen, suorastaan kermainen, ja samalla ryhdikkään mausteinen. Tammisuus tuo aavistuksen kireyttä profiiliin. Anista, omenaa, makeaa sitruksisuutta. Maltaisuus maistuu melko hapokkaana. Keksimäisyys ja muro-osasto ovat myös läsnä. Jälkimaku liikkuu pehmeän maisteisuuden, pähkinöiden ja tammisuuden välillä. Toffee ja uuniomena maistuvat, mutta finaali ei kanna kovin kauas.

Arvio: Miellyttävä ja klassinen profiili, mutta omaperäisyydellä tämä viski ei juhli. 81/100

Port Ellen 1982/2007, Berry’s Own Selection 56,1%

Tällä kertaa lasissa Berry Bros & Ruddin ex-bourbonissa kypsynyttä Port Elleniä.

Port Ellen 1982/2007, Berry’s Own Selection

(56,1%, Berry Bros & Rudd, Berry’s Own Selection, Cask #2850, 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, hiilisavuinen ja kuivan sitruksinen. Jodia, merilevää, kosteaa rantakalliota. Savu on terävää mutta melko hentoa. Hiukan imelä makeus. Merisuolaa, heinää, aavistus tervaa, öljyisyyttä. Dieseliä, likaista turpeisuutta. Voimakas, suoraviivainen kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin omenaa ja tammisuutta.

Maku: Suolainen aloitus, turvetta ja sitrusta. Melko hapokas ja mineraalinen, savuinen ja kalkkinen. Jodia, lääkemäisyyttä, antiseptisiä aineita. Tammen mausteet tuntuvat terävän pippurisina (valkopippuri, chili). Taustalla vaniljaisuutta, makeaa leivosmaisuutta. Sitruunaa, kirpeää omenaa, mantelia. Suutuntuma on pippurisen rapsakka ja öljyinen. Jälkimaku alkaa rasvaisena ja tammisena. Voimakas Key Lime Pie nousee hallitsemaan upeaa finaalia. Limettiä, mineraalisuutta, pippuria, suolaa, savua… Mahtava lopetus! Kestää pitkään, kuivuu tyylillä. Vesilisä korostaa maussa likaisen öljyisiä ja tunkkaisia sävyjä.

Arvio: Erittäin suolainen ja suoraviivainen yksilö, joka loistaa vasta jälkimaussa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Bowmore 12 yo 2002/2014, Malts of Scotland 46%

Malts of Scotland harrastaa tynnyrivahvuisia pullotteita, mutta jostain syystä yhtiö on aloitellut viime aikoina myös hiukan laimennettujen viskien julkaisua 46% Series -nimellä.

Nyt maistelussa on 12-vuotias Bowmore tuosta sarjasta. Tynnyrinä on ollut bourbon hogshead. Ihan perussettiä siis.

Bowmore 12 yo 2002/2014, Malts of Scotland

(46%, Malts of Scotland, 46% Series, 2002–2014, Bourbon Hogshead, Cask #MoS 14012, 423 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Rasvainen, lihaisa ja turpeinen. Paksu. Parafiinia, lamppuöljyä, nokisuutta. Uunijuureksia, siirappista porkkanaa ja palanutta lanttua. Suolaista voita, rasvaista taikinaa. Hapahko valkoviinisyys. Vaniljaisuutta, toffeeta ja pihkaa. Taustalla aavistus tervaa. Hyvin epäbowmoremainen, kiinnostava silti.

Maku: Tervainen ja turpeinen, pistelevän tamminen ja hapokkaan marjaisa avaus. Hyvin erilainen tuoksuun verrattuna, nyt maistuu Bowmorelta. Voita, suolaa, palvikinkkua ja salmiakkia. Lähellä Tempestin makumaailmaa. Hetkellisesti todella raikas ja mineraalinen, suutuntuma on melko kevyt ja hyvin miellyttävä, jopa helppo. Jälkimaku alkaa hapokkaana ja viinimarjaisena, jatkuu salmiakin ja tervan kautta suolaan. Jää kuitenkin hiukan lyhyeksi, vaikka kirkas ja puhdaspiirteinen finaali on todella tyylikäs.

Arvio: Tuoksu ja maku painivat eri sarjoissa, mutta lopputulos on silti varsin herkullinen. Ei jää kauas Tempesteistä, ja niistä olen aina pitänyt. 86/100

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice 52%

Glen Speyn varastoista löytyi The Managers’ Choice -sarjaan epätyypillisesti uudessa tammessa kypsynyt viski. Kun Glen Spey muutenkin julkaisee niin vähän omia pullotteita, valintaa voi pitää erikoisena. Mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice

(52%, OB, 18.01.1996–2.3.2009, New American Oak, Cask No. 240, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinää, ruohoa, mietoa kukkaisuutta. Akaasiahunajaa ja vaniljaa, hiukan paahteista tammisuutta. Melko makea leivosmaisuus (briossi), öljyinen yleisvaikutelma (seesamiöljyä). Vaahtokarkkia, sokerisuutta, valkoviinisyyttä. Hiukan jyväisyyttä. Varsin miellyttävä kaikessa terävyydessään. Vesilisä tuo esiin vanerisia sävyjä ja jopa liimaisuutta, ruusuvettäkin löytyy.

Maku: Makean jyväinen ja iskevän tamminen. Hapokkaan valkoviinimäinen ja mineraalinen, ei ollenkaan niin makea suussa kuin nenässä. Kuivaa sitruksisuutta, lujat tanniinit. Suutuntuma on melko terävä, öljyinen toki. Purukumia, pehmeitä hedelmäkarkkeja. Mantelia, seesamiöljyä, mausteisuutta. Jälkimaku alkaa tumman yrttisenä ja erittäin paahteisena. Vähitellen makeus alkaa saada valtaa, hunaja ja purukumi erityisesti. Melko sitruksinen lopussa, ei kovin pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin kosolti valkopippuria.

Arvio: Uuden tammen parhaat puolet loistavat vielä poissaolollaan näin nuoressa viskissä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Laphroaig 12 yo 1998/2010, The Whisky Cask 46%

Pienehkö saksalainen The Whisky Cask tunnetaan pullottajana Islay-julkaisuistaan, ja tällä kertaa maistelussa on 12-vuotiasta Laphroaigia The Stills -sarjasta. Tästä on myös tynnyrivahvuinen versio, mutta nyt lasissa on laimennettu julkaisu.

Laphroaig 12 yo 1998/2010, The Whisky Cask

(46%, The Whisky Cask, The Stills, 1998–2010, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Onpa ujo. Ensivaikutelma on todella mieto, turve ja lääkemäisyys häilyvät kyllä taustalla mutta mieto omenaisuus ja sitruunaisuus ovat vallanneet näyttämön. Kuplivaa sitruunamehua, mineraalisuutta, kurkkupastillia (Pastirol). Hiukan tervaisuutta ja savupalvia, suolavettä. Puhdas ja kirkas, todella miellyttävä.

Maku: Alkuun varsin mieto, sitruunamehuinen ja minttuinen. Myös suutuntuma on alkuun aavistuksen ryhditön… kunnes koko homma saa uuden käänteen. Savu nousee pintaan ja turpeisuus iskee yllättävällä voimalla. Mineraalisuus, suolaisuus ja valkopippuri nousevat pintaan, lääkemäisyys ja merilevä niiden perässä. Jodia, merellistä öljyisyyttä. Jälkimaku alkaa hyvin suolaisena ja puhtaan sitruunaisena. Valkopippuria, kurkkupastillia, tervaisuutta, tammen mausteisuutta. Herkkä ja tyylikäs finaali, joka kestää lähtökohtiinsa nähden ihan mukavasti.

Arvio: Hiukan liian ujo ollakseen loistava. Toki tällainen puhdaspiirteisyys on aina vaikuttavaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).