Maistetut

Littlemill 40%

Lasissa on tällä kertaa varsin mitättömänä pidetty viski vuosien takaa. Littlemillin maine oli pitkään kehno, ja myöhemmin tislaamo sitten lopetettiinkin, ensin purettiin sisältä 1990-luvun lopussa ja lopulta lanattiin tulipalon jälkeen täysin 2000-luvun alkupuolella. Siitä huolimatta tämän mielelläni maistan, koska Littlemillillä on paikkansa viskin historiassa

Littlemill

(40%, OB, NAS, +/- 1995, green glass bottle, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja havuinen, pölyinen ja hiukan metallinenkin. Ruohoisuutta, kuivaa multaa, nahkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, kaurapuuroa, omenaa, greippiä. Tammi tuntuu kuivalta, puisevuus korostuu. Sitruunaista IPA-olutta, hapokasta karvautta. Katajanmarjaa.

Maku: Havuinen, maltainen ja hiukan pippurinen. Havut ja katajanmarja tunkevat voimalla läpi. Heinäisyyttä ja ruohoisuutta riittää. Sitruksisuutta, IPA-tyylistä greippistä hapokkuutta. Suutuntuma on melko kevyt, mutta yrttisyydessä ja pippurissa on yllättävänkin mukavasti potkua näin alhaisilla volteilla. Hiukan metallisuutta ja puisevaa tammea, omenaa, hiivaleipää ja pientä puuroisuutta. Jälkimaku on tumman yrttinen, maltainen ja edelleen voimakkaan havuinen. Pihkaisuutta, hiukan lakritsia, palanutta puuta. Katajanmarjaa, minttua, metallisuutta, hapokkuutta. Kuivattuja hedelmiä, greippiä, ruohoisuutta. Lyhyehkö finaali.

Arvio: Melko simppeli ja korostuneesti havuinen Alamaan perusviski. Tämä oikeastaan ylitti odotukset, viski ei ole lainkaan kelvotonta, vaan maisteltavaa riittää eikä häiritseviä sivuääniä löydy. 82/100

Glen Garioch 24 yo 1991/2015, Liquid Treasures 51,9%

Lasissa tällä kertaa hyviä arvioita saanut Glen Garioch. Päällisin puolinkin tämä vaikuttaa oikein kunnolla ex-bourbonissa kypsyneeltä yksilöltä.

Glen Garioch 24 yo 1991/2015, Liquid Treasures

(51,9%, Liquid Treasures, 1991–2015, Hogshead, 229 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan maltainen, rusinainen ja makean sitruunainen. Mineraalisuutta ja mehiläisvahaa runsain määrin. Ruohoisuutta, kuivaa multaa, pähkinäisyyttä. Toffeeta ja banaania, ylikypsää hedelmäisyyttä kaikkineen. Minttusuklaata ja vaniljajäätelöä. Vesilisä availee yrttistä ja kukkaistakin puolta.

Maku: Hapokkaan omenainen, kirpeän sitruksinen ja hiukan terävämmällä tavalla maltainen kuin pehmeä tuoksu antoi odottaa. Ruohoa, teetä, hapanta hedelmää. Vahamaisuutta ja tammea, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja osin jopa painava. Mysliä, weetabixiä, karvasta pähkinää. Yllättävänkin terävä ja kulmikas kokonaisuus, eikä toffeen makeutta juuri tunnu. Jälkimaku käy nopeasti varsin kitkeräksi, kun tammi saa aluksi selvän yliotteen. Vahamaisuus pitää kuitenkin pintansa ja nostaa hunajaiset, sitruunaiset ja toffeemaiset piirteet esille väkisinkin. Ylikypsää hedelmää ja vaniljaa, minttua ja yrttisyyttä riittää. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa makeutta vähän paremmin esiin.

Arvio: Viskinä tämä on jollain tavalla vähän outo eläin, vaikka Glen Geerien olemus on vahvasti läsnä. 84/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 87/100.

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail 46%

Tällä kertaa maisteluun löytyi mielenkiintoinen Ardbeg vuoden 1996 tuotannosta, jota ei ole syystä tai toisesta osunut itselleni aiemmin kohdalle. Pullottaja on Gordon & MacPhail ja sarjana perinteikäs Connoisseurs Choice. Ja nyt kyseessä on vieläpä single cask -pullote siitä sarjasta, joskin varsin nuori yksilö.

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2005, Cask No. 908, Bottle Code JE/HA, 70 cl)

Tuoksu: Lääkemäinen ja kuivan turvesavuinen. Hiilisyyttä ja kirpeää yrttisyyttä, tuhkaa ja heinäisyyttä. Jodia, suolaa, merellisyyttä. Hansaplastia. Vihreää omenaa, limettiä, herukkaisuutta, aprikoosin makeutta. Minttua ja eucalyptusta, sopivaa raikkautta tervan sekaan. Vesilisä tuo lihaisuutta pintaan.

Maku: Kuivan turvesavun ja lääkemäisyyden kamppailuun syöksyy mukaan myös tervaa, hiiltä ja runsaasti merellisiä elementtejä. Hedelmäisyys jää hiukan varjoon, mutta omena ja sitruksisuus kurkkivat taustalta. Tuhkaisuutta, aavistus kuivalihaa, voimistuvaa mustapippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku pyörii edelleen kuivakan turvesavun ja napakan lääkemäisyyden ympärillä. Pippuri tulee jo voimalla läpi, samoin jodi ja suolaisuus. Minttu ja eucalyptus ovat hyvin esillä, samoin kirpeät omena ja limetti. Herukkaisuus tulee mukana, hiukan hunajaa. Tervaisuus, salmiakki ja paahtunut tammi jäävät pyörimään kielenpäälle. Tammi tuntuu varsin nuorelta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa mentholin hyvin esiin.

Arvio: Simppelien peruselementtien varaan rakentuva, maukas Ardbeg. Vaihteeksi menee niin, että sokkona olisin voinut arvella tätä kymmenen vuotta iäkkäämmäksi viskiksi. 87/100

Glen Elgin 21 yo 1995/2017, Cadenhead Small Batch 56,8%

Glen Elginin indie-julkaisuja en ole viime vuosina mitenkään liian usein kohdannut. Nyt löysin käsiini tällaisen Cadenheadin Small Batch -julkaisun, joka on peräisin ex-bourbonista.

Glen Elgin 21 yo 1995/2017, Cadenhead Small Batch

(56,8%, Cadenhead, Small Batch, 1995–2017, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, minttuinen ja varsin sitruksinen. Hunajaa, vahaisuutta, jotain kalkkista ja mineraalistakin. Maltaisuutta, paahteista pähkinäisyyttä, mysliä, raakaa banaania, aprikoosia, omenaa, hiukan vaniljaa. Tammi tulee yllättävänkin tuoreena läpi. Vesilisä avaa hiukan hiiltä ja kitkeryyttä.

Maku: Vahamainen, öljyinen ja varsin pippurinen. Maltaisuus ja tuore tammi ovat keskiössä. Runsaasti hedelmäisyyttä, hapokasta omenaa ja banaania. Vahamaisuus ja mineraalisuus tuntuvat voimakkaina. Yrttisyyttä, muromaisuutta, vihreää teetä. Suutuntuma on kirpeä ja öljyinen, varsin tymäkkä kaikkineen. Vaniljaa, mantelia, napakkaa mausteisuutta. Jälkimaku on todella pippurinen, vahvan tamminen ja jännällä tavalla pihkainen. Hapokkuus on pinnassa, mineraalisuus ja vaha samoin. Kirpeää omenaa, sitruunaa, raakaa banaania. Maltaisuus ja tuore puu saavat tämän tuntumaan edelleen paljon ikäistään nuoremmalta. Hunaja ja vanilja pitävät makeuden mukana kyydissä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkisuutta ja minttua esiin.

Arvio: Ei oikein kolahtanut tämä. Sokkona olisi mennyt kymppivuotiaasta. Lajissaan ihan laadukas viski, mutta näitä taitaa mahtua kolmetoista tusinaan – tai jopa enemmän. 82/100

Edradour 10 yo 2011/2021, Signatory 46%

Nyt korkatun pullon sisältä löytyi yönmustaa sherrypommitusta Edradourilta. Olisiko tästä nuorikosta Glendronachin korvaajaksi? Sepä selviää vain maistamalla. Vierellä lasissa on verrokkina oivallinen Edradour 10 yo 2009/2020 Straight from the Cask 56%, joka on tietysti ihan eri sfääreissä volttien suhteen, mutta siitä huolimatta samaisen Edradour Funk -sherryttelyn oikeaoppinen edustaja.

Edradour 10 yo 2011/2021, Signatory

(46%, Signatory, 4.11.2011–14.12.2021, Cask No. 429, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja multainen, ei erityisen makea. Sherry on tallisella puolella, nahkaa ja pähkinää. Rusinaa ja kaakaojauhetta, mustikkaa ja kypsää kirsikkaa. Hiukan lihaisuutta ja paahteisuutta. Kanelia, hapanta yrttisyyttä, hapokasta uuniomenaa. Tuore tammi puskee läpi. Vesilisä avaa toffeeta ja siirappia, tuo kaivattua tasapainoakin.

Maku: Hapokas ja kahvinen sherry painaa päälle. Kovin sävykäs tämä ei ole, enemmänkin hapan ja melko kireä. Nahkaa, tanniineja, karheaa pähkinäisyyttä. Mustaherukkaa, paahteisuutta, runsaasti tuoretta tammea. Jotain vähän palanuttakin. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen eikä ihan balanssissakaan. Hiukan levoton yleisilme, nahkaisuus ja multaisuus eivät löydä paikkaansa. Maltaisuutta, mustaa teetä, jotain vähän vegetaalista. Jälkimaku on tummasävyinen, karhean maltainen ja pähkinäinen, tamminen ja karvas. Kahvisuus on edelleen tummana pinnassa, samoin tietty hapokkuus ja kitkeryys. Kaakaojauhetta, palanutta puuta, kanelia, lyijykynää. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee vihdoin makeutta, siirappia ja rusinaa, hiukan kermatoffeeta ja maapähkinävoita.

Arvio: Tämä toi hyvin nopeasti mieleen kymppivuotiaan Cask #14:n parin vuoden takaa. Levoton ja vähän turhan karvas tämäkin. Jää kaikilla mittareilla aivan täysin tuolle rinnalla maistetulle Straight from the Cask -pullotteelle. 83/100

Linkwood 13 yo 2006/2020, Signatory 58,4%

Varsin tummasävyistä Linkkaria lasissa tällä kertaa. Signatory on alkanut tuoda yhä enemmän markkinoille tällaisia jykeviä sherryviskejä, joissa väri on tehty parin kuukauden finistelyllä. Vähäisen kokemukseni perusteella laatu on ollut vaihtelevaa. Suhtaudun tähän silti avoimin mielin.

Linkwood 13 yo 2006/2020, Signatory

(58,4%, Signatory, Cask Strength Collection, 5.12.2006–4.3.2020, Cask No. 8, Bourbon Hogshead, Finished in a Fresh Sherry Butt for 4 months, 720 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hmm, tuttu ristiriita kukkaisen perusluonteen ja siihen päälle vedetyn suklaisen, rusinaisen ja paksun sherryn välillä. Tämä on kaiketi sitä modernia sherrykypsytystä. Runsaasti marjaisuutta, mansikkaa, sitrusta, nahkaisuutta, vaniljaa. Tammi tulee vahvasti läpi. Vesilisä avaa lakritsia ja kypsää kirsikkaa.

Maku: Todella kerrostunut, voimakas ja jopa häiritsevä kokonaisuus. Sitruksisuus ja tammi iskevät heti päälle, sen jälkeen tulee rasvainen suklaisuus, alta pilkottaa nuorta tammea ja hapokkuutta. Marjaisuus on edelleen vahvaa, mustaherukkaa, luumua. Kahvisuutta ja rusinaisuutta, poltettua sokeria, paahtunutta tammilankkua. Suutuntuma on melko kevyt mutta sherrymaski painaa raskaasti. Jälkimaku on kahvinen, yrttinen, sherryinen ja pistävä. Tammi on edelleen nuorta ja terävää, marjaisuus hapokasta, mutta makeus katoaa nopeasti. Karvasta pähkinää, kitkerää sitrusta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ylikypsää hedelmää esiin.

Arvio: Todella voimakkaasti rakennettu sherrypommi, jonka alta pilkottaa jotain muuta. Sokkona tätä ei voisi ikinä tunnistaa Linkwoodiksi. Vahvojen makujen ystävällekin tämä on aidosti haastava tapaus. 82/100

Talisker 2010/2020 Distillers Edition 45,8%

Kohdalle osui todella pitkästä aikaa melko tuoretta DE-tuotantoa Taliskerilta. Jostain syystä aika pitkä väli ehtikin tulla tähän väliin, ettei ole tullut näitä maistettua.

Talisker 2010/2020 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2010–2020, Amoroso Sherry Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Makea, tuhdin suklainen ja hiukan turpeinen. Märkiä lehtiä, aavistus kumia, savumakkaraa, ylikypsiä sekahedelmiä. Nahkaa, hiukan tallia, makeaa sitruksisuutta. Savuavaa lehtikasaa, hiukan bbq-tunnelmaa. Makea kermaisuus ja karamellisuus ovat selvästi esillä. Vesilisä tuo pähkinäistä sherryä pintaan.

Maku: Turvesavuinen, suklainen ja ylikypsän hedelmäinen. Uuniomenaa, luumua, kirpeää hilloisuutta, mutta ei ihan niin makea paketti kuin tuoksu antoi odottaa. Maapähkinävoita, suolaisuutta, rusinaa, savumakkaraa. Sekahedelmäisyys jää vähän ohueksi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kermainen. Sitruksisuutta, karheaa tammea, hapokkuutta. Pientä lääkemäisyyttä ja kumia. Jälkimaku on melko kevyesti sherryinen, tumman suklainen ja varsin pippurinen. Suolaisuutta, turvesavua, marjaisuutta, rusinaa. Tammea, pähkinää. Finaali jää suhteellisen kevyeksi ja melko lyhyeksi. Vesilisä availee kinuskia ja tikkunekkua.

Arvio: Tämä sarja ei ole vieläkään suosikkejani Taliskerin tuotannosta, mutta näissä uusissa julkaisuissa on tiettyä tyylikkyyttä kuitenkin. Tässä makupaletti jää silti vähän valjuksi lopulta. 85/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 85/100.

Glenfarclas 185th Anniversary 46%

Vuoden 2022 Uisge-viskifestivaalilta eli Uisge X+1:stä olin etukäteen valinnut yhden viskin, jonka maistan ajatuksella ennen tastingia. Valintani osui tähän Glenfarclasiin. Tiettävästi tässä ikämerkitsemättömässä sekoituksessa on viskiä kuudelta eri vuosikymmeneltä aina 1960-luvulta saakka.

Pidin aikanaan kovasti 175th Anniversary -julkaisusta, josta onnistuin saamaan käsiini vuonna 2015 sen Chairman’s Reserve -version. Odotukseni tätäkin viskiä kohtaan olivat erittäin korkealla, vaikka en minkäänlaisena suurena ’Farclas-fanina itseäni pidäkään.

Glenfarclas 185th Anniversary

(46%, OB, 2021, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan sherryinen, hedelmäisen napakka ja tyylikäs. Mehiläisvahaa, rusinaa, kuivattua luumua, mysliä. Kuivaa tammea, appelsiinimarmeladia. Metisyyttä, akaasiahunajaa, minttua, marjaisuutta. Mineraalinen vivahde, raikasta yrttisyyttä, hiukan nahkaisuutta.

Maku: Sherryinen, tamminen ja metinen. Rusinaa, hunajaa, kanelia. Pientä myskisyyttä ja kovia toffeekarkkeja. Kuiva tammi toimii kokonaisuudessa varsin nautinnollisesti, vahaisuutta ja aavistus kermaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko hyvässä balanssissa. Marjaisuutta, kuivattuja hedelmiä, muroja, hiukan hedelmäsiirappia. Jälkimaku on edelleen kuivan sherryinen, tamminen, maitokahvinen ja runsas. Mysliä, heinäisyyttä, nahkaa, pientä mineraalisuutta. Hunaja ja metisyys pysyvät mukana tuomassa makeutta. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Laadukas ja kaikin puolin tyylikäs Glenfarclas. Silti jotain särmää tästä vähän jäin kaipaamaan, ehkä odotukseni olivat ehkä sittenkin pykälän liian korkealla. Mutta hyvä viski tämä silti on, ehdottomasti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 90/100.

An Cnoc 2005/2020 for Belgium 56%

Harvoin on näkynyt An Cnocia näillä raukoilla rajoilla. Edellinen merkintä tässä blogissa on kaukaa kuuden vuoden takaa.

Tällä kertaa lasiin lorahti sellaista An Cnocia, jossa on pelattu turpeen kanssa, aivan kuten tehtiin aikanaan tämän Knockdhun tislaamon julkaisemissa Peaty Collection -viskeissä. Nyt etiketti väläyttää lukeman 14,7 ppm.

An Cnoc 2005/2020 for Belgium

(56%, OB for Premium Spirits Belgium, Selection of Excellency, 2005–2020, Cask No. 420, Peated Cask, 216 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turpeinen, hedelmäisen makea ja minttuinen. Omenaa ja banaania, vaniljaa ja hunajaa. Viinikumikarkkeja ja toffeefudgea. Turvesavu on napakkaa, kyydissä on jotain tallista ja maanläheistä, maalattiaa ja kosteaa kalliota. Hiukan heinää ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo pientä tervaisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen ja turvesavuinen, mineraalinen ja mausteinen. Banaanin ja omenan makeat sävyt toimivat nätisti yhteen suolaisuuden ja napakan pippurin kanssa. Suutuntuma on melko öljyinen ja hyvässä balanssissa. Yrttisyyttä, vaniljaa, hiukan paahdettua pähkinää, herukkaisuutta ja hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen sangen turvesavuinen, mineraalinen ja pippurisen pistelevä. Yrtit nousevat mintun vetämänä esiin, salmiakkiakin esiintyy. Omenanlohkoja, banaanilastuja, kovia hedelmäkarkkeja. Suolavetisyys, herukkaisuus ja trooppiset hedelmät toimivat nätisti yhteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiiltä ja tuhkaa pintaan.

Arvio: Odottamattoman hyvä viski. Pitää maistaa jatkossakin An Cnocia. 86/100

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits 52,5%

Speyburn on alkanut terhentyä viime vuosina, vaikka en itse olekaan kovin paljon kyseisen tislaamon tuoretta tuotantoa maistanutkaan. Nyt maistossa on viskiä, joka on pullotettu ex-bourbonista Belgiaan.

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits

(52,5%, OB for Premium Spirits Belgium, 2006–2019, Cask No. 188, Bourbon Barrel, 252 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja minttuinen ensivaikutelma. Tisle puhuu. Päärynää ja aprikoosia, mangoa ja hunajamelonia. Kukkaisuutta ja hiukan kermaisuutta. Kinuskinen vivahde. Vaniljaa ja tuoretta puuta, vähän jopa havuja. Hiukan puuromaisuutta ja jyväisyyttäkin. Vesilisä tuo hiukan lenseää rasvaisuutta esiin.

Maku: Tammea ja vaniljaa, hedelmiä ja ruohoisuutta. Tisle edellä mennään myös maussa. Mysliä ja mariekeksiä, hiukan hunajaa, omenaa ja päärynää. Pippurisuus antaa tulitukea, samoin suolaisuus on hiukan yllättäen pinnassa. Kermaisuutta ja edelleen pientä kinuskisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti napakka. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta. Kukkaisuus ja heinäisyys ovat myös selvästi läsnä. Jälkimaku pyörii edelleen paljaan tammisuuden ja vaniljan ympärillä. Minttu tulee selvästi esiin, samoin päärynä ja trooppiset hedelmät. Ruohoisuus kantaa pitkälle, samoin havuisuus ja pieni pihkaisuus ovat läsnä. Pippuri ja yrttisyys tuovat napakkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa erikoista rasvaisuutta.

Arvio: Tislevetoista tavaraa, vaniljaa ja tuoretta puuta riittää. Ei oikein omaan preferenssiini, vaikkei mitään suurta vikaa. Tällaisille viskeille on omat faninsa, tiedän sen. 82/100