Maistetut

Speyside Region 44 yo 1973/2017, Archives 49,4%

Maistelussa ikivanha Speyside-viski Whiskybasen Archives-sarjasta. Voltit ovat ikään nähden lupaavasti korkealla, joten tynnyrin luulisi olleen hyvä.

Speyside Region 44 yo 1973/2017, Archives

(49,4%, Archives, Echinoderms for Australia, 3/1973–11/2017, Cask No. 160000001, Sherry Butt, 348 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uskomattoman intensiivinen ja runsas. Banaania, tuoretta aprikoosia, viinirypäleitä, kiiviä, päärynää, vaniljaa. Hunajainen ja mehiläisvahainen makeus. Kuiva tammi leijuu kaiken yllä. Kookosmaitoa, mangoa, sitruksisuutta, hiukan anista. Wow. Vesilisä availee minttua ja pientä lakritsia.

Maku: Erittäin hedelmäinen ja vaikuttava. Banaani ja vanilja, kookoskerma ja aprikoosi ovat voimakkaasti pinnassa. Mausteinen ja intensiivinen kokonaisuus. Hunajaa, mehiläisvahaa, hapokkuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma, tammi tuntuu aktiivisempana kuin tuoksussa. Kookosta ja vaniljajäätelöä riittää. Viinirypäleitä ja päärynää samoin. Jälkimaku on runsaan päärynäinen, banaaninen ja mausteinen. Tammi on edelleen varsin aktiivista ja pippuri pinnassa. Mentholia, sitruksisuutta, vähitellen vapautuvaa hedelmäsiirappista makeutta. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan tummaa yrttisyyttä, lakritsia ja mustaa teetä mukaan.

Arvio: Vaikuttava ja ikäänsä nähden todella ekspressiivinen hedelmäpommi. Pelkän tuoksun perusteella olisi voinut saada vielä korkeammatkin pisteet. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 92/100.

Glen Scotia Victoriana 51,5%

Glen Scotia julkaisi tällaisen NAS-viskin osana isompaa uudistusta vuonna 2015. Tämä Victoriana päättää kolmen miniatyyrin setin tarjoaman maistelukimaran.

Odotukset ovat todella alhaalla, koska sekä Double Cask että 15 yo jäivät kokonaisuuksina vaatimattomiksi. Ja täytyy kuitenkin muistaa, että olen kohdannut myös erinomaisia Glen Scotian viskejä ennen tätä, joten tisleessä ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään vialla.

Glen Scotia Victoriana

(51,5%, OB, NAS, +/- 2016, Charred Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen ja hiukan hapan. Jugurttia ja musteisuutta, piparkakkua, suolaisuutta. Likainen vivahde, paahtoleipää, miellyttävää pölyisyyttä. Suolapähkinää, pihkaa, havuja, miellyttävä tammi. Pientä kahvisuutta, kuivattua luumua ja aprikoosia. Ei huono ollenkaan. Vesilisä avaa miellyttävää mentholia.

Maku: Rusinaa, suklaata, sitrushedelmää ja kahvia. Varsin runsas kattaus, hiukan happamalla ja likaisella kierteellä, kuten Glen Scotiaan kuuluu. Suolapähkinä ja piparkakku ovat mukana, samoin jugurttirusinat ja kuivattu aprikoosi. Keskitäyteläinen suutuntuma on varsin mukavassa balanssissa. Havuja, paahteisuutta, karvasta pihkaisuutta, tanniineja, inkivääriä, pientä pippuria. Jälkimaku on paahteinen ja tanniininen, todella tamminen ja reippaan mausteinen. Rusinaa, suklaisuutta, sitruksisuutta, nahkaa, kahvia, mustetta. Suolainen ja likainen vivahde säilyy vahvana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee pölyisiä ja tomusokerisia piirteitä.

Arvio: Tässä sarjassa selvä voittaja. Varsin omalaatuinen kokonaisuus, jossa on paljon sellaista, mistä ottaa kiinni. Hiukan outo viski tämäkin on, mutta se nyt kuuluu asiaan, kun Glen Scotiasta puhutaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Whiskynotes 84/100.

Glen Scotia 15 yo 46%

Glen Scotian kolmen viskin miniatyyrisetin maistelu jatkuu sen ainoalla ikämerkityllä viskillä. Tislaamohan pisti etikettinsä jälleen uusiksi vuonna 2015 vain kahden vuoden yrittämisen jälkeen.

Kieltämättä tuo kaksi vuotta käytössä ollut etikettityyli oli yksi hirveimmistä, mitä muistan viskipulloissa suurin piirtein koskaan nähneeni. Nämä uudet ovat jo ihan siedettävät.

Eilinen Double Cask ei vielä vakuuttanut, mutta toivotaan, että tämä toimisi hiukan paremmin.

Glen Scotia 15 yo

(46%, OB, +/- 2016, American Oak Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja kanelinen, tamminen ja vaniljainen. Ruohoisuutta, puuromaisuutta, happamia sävyjä. Hiukan rusinaa, pähkinää ja kookosta. Jokin likaisen rasvainen vivahde tässäkin on, mutta kovin häröily on kurissa. Hedelmäkakkua, aprikoosia, omenaa. Vesilisä avaa kanervaisia ja havuisia sivuääniä rutkasti.

Maku: Pehmeä, likainen ja sekava. Todella outo suorastaan. Metallinen ja havuinen puoli ottaa mittaa hedelmäisestä rasvaisuudesta. Rusinaa, tammea, vaniljaa, happamuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja runko antaa herkästi periksi. Toffeeta, tohtoroitua puuta, märkää turvetta. Mausteisuutta, kanelia ja maustepippuria. Kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on mausteinen ja pureva, rujon tamminen ja ruohoinen. Likaisuutta, sekavuutta ja pippuria riittää. Öljyinen ja karamellinen puoli tulee pintaan. Hiukan vaatimaton kokonaisuus. Finaali on lopulta melko lyhyt. Vesilisä korostaa ruohoisia ja heinäisiä piirteitä.

Arvio: Ei säväytä juuri enempää kuin Double Cask. Kovasti on sekava ja sotkuinen viski. Tietyistä piirteistä on toki myös helppo pitää, mutta kokonaisuutena tämäkään ei aivan toimi. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Glen Scotia Double Cask 46%

Maistelussa on tällä viikolla Campbeltownin vähälle huomiolle jääneen Glen Scotian miniatyyrisetti, jossa on tislaamon kolme verraten uutta core rangen tuotetta.

Tällaisen entry level -viskin tislaamo lanseerasi vuonna 2015. Tietysti ikämerkintä on jätetty pois. Toimikoon tämä kuitenkin johdantona tislaamon nykytyyliin.

Glen Scotia Double Cask

(46%, OB, NAS, +/- 2016, 1st Fill Bourbon & Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Metallinen ja hyvin erikoinen, todella palanut. Tuoretta katajaa, raakaa lihaa, hapanta tummaa olutta. Märkää lehtikasaa, kypsiä omenia. Hiukan keksimäistä vivahdetta, vaniljaa, pientä puuromaisuutta. Toffeekarkkia, suolaa, hapokkuutta. Kuparipannua. Vesilisä tuo toffeefudgen vahvasti pintaan.

Maku: Siirappinen ja suolainen, viininen ja puuromainen. Paljon kaikkea, ei juhli tasapainollaan. Rusinaa, kypsää omenaa, edelleen palanutta puuta ja lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi karkailee. Kermatoffeeeta, vaniljaa. Jonkin verran pahvisia ja vegetaalisia piirteitä. Metallisuutta, happamuutta, erikoista eksoottista mausteisuutta. Jälkimaku on rusinainen, siirappinen ja lievästi erikoinen. Metallisuus ja palanut puu tuntuvat edelleen voimakkaina. Toffeeta, sitruksisuutta, pientä pippuria. Omenaa, persikkaa, puuroa, jotain likaisuutta ja rasvaisuutta loppuun asti. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo lähinnä kitkeryyttä.

Arvio: Varsin erikoinen viski kaikin puolin. Kummallisuuksien kerhoon kertaheitolla. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 80/100.

Springbank 9 yo 2009/2018 Local Barley 57,7%

Springbankin uusi Local Barley tuli vastaan Uisgessa. Olin sen jo etukäteen merkinnyt vihkoonkin, kun maistelin äskettäin tätä edeltäneen Local Barley 2017:n.

Sarja on ollut sen verran laadukas, että odotukset olivat jälleen korkealla. Käytetty ohralajike on ollut tällä kertaa Opticia.

Springbank 9 yo 2009/2018 Local Barley

(57,7%, OB, 7/2009–10/2018, 80% Bourbon & 20% Sherry Casks, 9700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hiukan mineraalinen. Maltaisuus tuntuu voimakkaana ja jossain määrin aamiaismuromaisena. Hunajaisuutta, briossia, tiettyä merellisyyttä ja bourbonhenkistä hedelmäisyyttä. Mandariinia, omenaa, yrttisyyttä. Myös rusinainen sherryisyys tulee taustalta esiin. Varsin miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Rasvainen ja painava. Luumulikööriä, merellisyyttä, mineraalisuutta. Hiukan turvettakin tulee esiin. Melko täyteläinen suutuntuma kaikessa öljyssään, viskositeettia riittää. Tammi ja maltaisuus ovat sen verran paljaina esillä, että suussa tämä tuntuu tuoksuaan nuoremmalta. Jälkimaku on lopulta varsin makea, mineraalinen, hapokas ja ruohoinen. Edelleen luumua, omenaa, mandariinia ja tiettyä imelyyttä, jota likainen rasvaisuus haastaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pätevän öljyinen ja klassisen mineraalinen Springbank, mutta kaikilta osin nämä nuorekkaat elementit eivät silti täysin puhuttele. Näiden uusien Local Barley -julkaisujen ykkönen on edelleen se ykkönen. 86/100

Ardbeg 21 yo 1979/2001 Committee Reserve 56,3%

Uisgessa löytyi Pikkulinnun tiskiltä viski, jota olen katsellut Puotilassa hyllyssä useiden vuosien ajan. Nyt tuli sellainen tunne, että se pitää maistaa.

Ardbeg 21 yo 1979/2001 Committee Reserve

(56,3%, OB, 1979–2001, Committee Reserve, 2500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän savuinen, tervalakritsinen, öljyinen ja upean lääkemäinen. Jodia, suolaa, kamferia. Mausteisuutta, hiukan paahdettua pähkinää, kahvisuutta, merellisyyttä, heinää, merilevää. Mielenkiintoinen marjaisuus taustalla, mustaherukan lehtiä ja yskänpastilleja. Pieni rommirusinaisuus tuo makeutta.

Maku: Savuinen, tervainen, mineraalinen ja erittäin runsas. Todella voimakas lääkemäisyys ja muhkea turpeisuus. Suutuntuma on melko öljyinen ja räjähtävän mausteinen. Viskositeetti on tapissa. Viinikumista makeutta, sitruunaisuutta, hiukan omenaa, kirpeitä yrttejä, salmiakkijauhetta. Taivaallinen kokonaisuus. Jälkimaku puskee yskänlääkettä ja tervaa kaikista tuuteista. Savua, lakritsia, hapokkuutta, pippuria. Jodia, suolaa, kirpeyttä, sitruksisuutta. Pitkä finaali on silkkaa nautiskelua.

Arvio: Erittäin hyvä vanhan liiton Ardbeg. Aiheuttaa tiettyä haikeutta, ehdottomasti. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Lagavulin 21 yo 1991/2012, 52%

Maistoin Uisgessa Pikkulinnun tiskillä ystäväni kanssa rinnakkain vanhemman ja uudemman Lagavulinin 21-vuotiaan. Vanhemman 1985-pullotteen olen päässyt maistamaan parikin kertaa aiemmin, mutta tämä 1991-pullote oli tähän mennessä vain pitkällisen haaveilun kohde. Nyt maistoimme ne kummatkin rinnakkain.

Lagavulin 21 yo 1991/2012

(52%, OB, 1991–2012, First Fill Ex-Sherry European Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja mineraalinen. Komea savuisuus, merellisyys ja suolaisuus. Ei ollenkaan niin sherryinen kuin 1985-julkaisu, vaan liikkuu elegantin mausteisuuden rekisterissä. Pihkaa, öljyä, minttua, kamferia. Hiukan rusinaa, luumua, paahtunutta puuta, tupakkaisuutta. Erittäin tasapainoinen ja tyylikäs, mutta monella tapaa hyvin erilainen kuin verrokkinsa.

Maku: Savuinen, tervainen ja mineraalinen. Mahtava voima ja vääntö, pippuria ja vahaisuutta vaikka muille jakaa. Öljyinen ja painava suutuntuma, sherryinen hedelmäisyys soi lavealla rekisterillä. Tupakkaa, pähkinäistä karvautta, marjaisuutta, inkivääriä, luumua, kuivakkaa tammisuutta. Merellisyyttä, heinää, merilevää, poltettua sokeria, kuivaa lihaisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen, savuinen ja mineraalinen. Tervaa, salmiakkia, hapokkuutta. Merellisyyttä, hiukan bensaisuutta, merilevää. Tammi kuivuu pitkällisesti ja mausteisesti. Savumakkaraa, pippuria, kahvisuutta. Erittäin pitkä, uljas finaali.

Arvio: Kaikin puolin aivan loistava Lagavulin. Rehellisyyden nimessä ei kuitenkaan pärjää suuruudessa 1985-pullotteelle, vaan edustaa enemmänkin tyylikästä tasapainoisuutta ja laveaa rekisteriä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Highland Park 40 yo 1967/2007, John Scott’s 47,1%

Markku Ristevirran suosituksesta Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3:n jälkeen Uisgessa piti maistaa vielä tämäkin.

Highland Park 40 yo 1967/2007, John Scott’s

(47,1%, John Scott’s, 1967–2007, Cask No. 6687, 168 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Hunajaa, kanervaisuutta, herkkää vahaisuutta. Vanhan sherryn tummia, hiukan konjakkimaisia piirteitä. Puuvahaa, pihkaa, metisyyttä. Hyvin lähellä ikivanhojen Glenfarclasien tyyliä. Sikaria, yrttisyyttä, hilloisuutta, kahvia, karamellisuutta. Silti myös raikkaita estereitä, granaattiomenaa, passionhedelmää, rusinaa, luumua. Fantastinen kuiva tammi kannattelee kokonaisuutta.

Maku: Taivaallinen sherry! Kanervahunajaa, herkkää tammea, metisyyttä, kovia toffeekarkkeja. Täyteläinen, silkkisen pehmeä suutuntuma. Kaakaota, suklaata, kahvia, pippurisuutta, sikaria, tarte tatinia. Turvesavua taustalla, hiukan ruutisuutta. Todella tummaa sherryä, mutta kokonaisuus on silti upeasti auki. Jälkimaku on sherryinen ja suklainen, metinen ja kuivan tamminen. Luumuhilloa, karamellia, yrttisyyttä. Fantastinen. Rusinaa, hunajaa, pientä havuisuutta, pihkaa, turvesavua. Tammi kuivuu huikean nautittavasti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Loistelias Highland Park. Tämä oli lopulta itselleni Uisge 2019:n ehdoton tähtihetki. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

The Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3, 51%

Uisge 2015:n paras viski oli omalla kohdallani Macallan 14 yo 1989/2003 Exceptional Single Cask 5. Sen takia Uisge 2019:n ensimmäiseksi viskiksi olin merkinnyt itselleni ESC 3 -pullotteen Pikkulinnun tiskiltä.

The Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3

(51%, OB, 20.11.1980–15.5.2002, Cask No. 17937, Sherry Butt, 858 bts., 50 cl)

Tuoksu: Uskomattoman runsas, suklainen ja vahainen. Makea, siirappinen ja toffeemainen. Tallista ja nahkaista maanläheisyyttä, hilloisia piirteitä, luumua. Crème brûlee, kermaisuus, kaakao ja vanilja soivat loistavasti yhteen. Kuitenkin tietty nahkaisuus ja pähkinäisyys pitää kokonaisuuden elävänä ja avoimena koko ajan.

Maku: Kermainen ja painava, suklainen ja runsas. Sulaa suuhun. Luumua, rusinaa, kaakaota, kahvia, hedelmäkakkua, nahkaisuutta ja tallisia sävyjä. Hilloisuutta, mustikkamarmeladia. Suutuntuma on upean silkkinen ja täyteläinen. Jälkimaku on erittäin runsas ja vaikuttava. Sherryä, suklaata, öljyä, minttua, yrttejä. Tammi kuivuu nautinnollisesti, eucalyptus nousee taustalta. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Mahtava Macallan. Hiljaiseksi vetää. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glendronach 15 yo 100% Matured in Sherry Casks 40%

Maistelussa vihdoinkin aiempaa Glendronachin perussarjaa, oletettavasti ajalta hiukan ennen vuosituhannen vaihdetta. Miniatyyrin on Yhdysvaltoihin jaellut aikanaan Hiram Walker.

Uuden ajan Glendronach-julkaisuista olen toki pitänyt 15-vuotiaasta Revivalista, mutta parhaimmillaan GD on oman kokemukseni mukaan muutaman vuoden vanhempana.

Glendronach 15 yo 100% Matured in Sherry Casks

(40%, OB, +/- 1999, USA Import by Hiram Walker, Batch No. LQ0029, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakkaan hedelmäinen ja sherryinen. Appelsiinia, punaista omenaa, raakaa luumua, päärynää, banaania. Hapokas oloroso, melko paljas tammisuus. Kahvia, saksanpähkinää, mausteista. Hiukan nahkaisia ja kellarimaisia vivahteita. Vadelmahilloa, mustikkaa, aavistus mustaherukkaa. Melko tuhti kokonaisuus.

Maku: Maukas ja erittäin kermainen. Pehmeä sherry ja uskomattoman erottuva tupakkaisuus. Appelsiini ja omena ovat edelleen vahvasti esillä, samoin kahvi ja nahkaisuus. Tammi tuntuu melko raakana muttei silti mitenkään aktiivisena. Suutuntuma on melko täyteläinen, alhaisista volteista huolimatta. Hilloiset piirteet maistuvat selvästi, mustikka ja vadelma etenkin. Jälkimaku nostattaa sherryn nahkaisuutta ja luumuhilloa selvemmin esiin. Lakritsia, tummaa yrttisyyttä, tupakkaa, saksanpähkinän pientä karvautta. Mehukas hilloisuus nousee vielä lopuksi. Tammi pysyttelee taustalla. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin pätevä ja nykymittapuulla jopa omalaatuinen Glendronach. Ei silti erityisesti loista millään osa-alueella, vaikka kermainen kokonaisuus maukas onkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100.