Maistetut

Benrinnes 14 yo 1998/2013, Douglas Laing 50%

Tämä Douglas Laingin pullottama Benrinnes on varsin vaaleaa, vaikka on peräisin ex-sherrytynnyristä. Se ei ehkä lupaa kovin hyvää.

Benrinnes 14 yo 1998/2013, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 12/1998–3/2013, Cask No. DL 9631, Sherry Butt, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää villatumppua ja hapanmaitotuotteita. Ummehtunut ja outo. Jugurttia, smetanaa, jotain lihaisaa vivahdetta. Varsin hapan kaikessa hedelmäisyydessäänkin. Hunajaa, päärynää, sitruunaa, heinää, kermaisuutta, mausteita. Kummallinen kokonaisuus. Vesilisä availee hikeä.

Maku: Hapan ja tunkkainen. Jugurttia, sitruksisuutta, ruohoisuutta, metallisuutta. Selvästi erottuva lihaisa ulottuvuus, raakaa pihviä ja jotain makkaraa. Tammea, mausteita, pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hiukan rusinaa, maitokahvia, kaakaojauhetta. Raakaa päärynää, hapokkuutta. Jälkimaku on hapokas ja kalkkinen. Tammi tuntuu reippaana ja pippuri nappaa kiinni. Ruohoa, metallisia, lihaisuutta, jugurttia. Oudot sivuäänet jatkuvat, nyt kahvi alkaa käydä tummaksi ja raaka liha paahtua. Raakaa päärynää, kaakaojauhetta, teroitettua lyijykynää. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisia piirteitä.

Arvio: Harvinaisen sekava esitys. Sivuääniä ja harhapolkuja riittää. 78/100

Glenfarclas 1977/2017 The Family Casks 43,9%

Maistelussa todellinen ikävanhus Glenfarclasilta. Tällä The Family Casks -sarjan julkaisulla on laskennallista ikää komeat 40 vuotta.

Glenfarclas 1977/2017 The Family Casks

(43,9%, OB, 1997–23.1.2017, The Family Casks, Spring 2017 Release, Cask No. 8204, 4th-fill Hogshead, 176 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, kuivan tamminen mutta aavistuksen tunkkainen alkuun. Hiukan rusinaista ja ylikypsää vivahdetta, sekahedelmiä, banaania. Pähkinää, paahteisuutta, maltaisuutta, appelsiininkuorta, maitosuklaata. Kermatoffeeta, kanelia, hiukan kookosta. Vesilisä availee mentholia ja kurkkupastillista raikkautta.

Maku: Upea. Hieman sekavan tuoksun jälkeen yksiselitteisen upea. Kuivaa tammea, ruskeaa sokeria, metisyyttä, akaasiahunajaa, maitosuklaata. Hedelmäisyys on runsasta, appelsiinista persikan kautta trooppisiin sävyihin. Suutuntuma on herkkä ja varsin kevyt, mutta profiili kantaa silti hienosti. Pähkinää, maltaisuutta, paahdettua puuta, happamuutta. Jälkimaku liikkuu edelleen herkän tammisissa ja hedelmäisissä sfääreissä. Kuivaa puuta, hedelmäkakkua, pähkinää, kanelia, briossia, suklaata. Akaasiahunajaa, sitruksisuutta, pientä hapokkuutta ja pippuria. Pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja yrttisiä sävyjä mukaan.

Arvio: Todella herkullinen ikäviski, jolle tuoksu ei vielä tee täyttä oikeutta. 90/100

Millburn 18 yo 1978/1997, Gordon & MacPhail 65,6%

Maistelussa tällä kertaa varsin harvinaista tynnyrivahvaa viskiä Millburnin lopetetusta tislaamosta Invernessistä. Tähän mennessä olen maistanut vain yhden Millburnin, ja se oli Rare Malts.

Millburn 18 yo 1978/1997, Gordon & MacPhail

(65,6%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 9.8.1978–6/1997, Cask No. 3166, Oak Cask, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vanhaa lautaa ja kuivaa sahanpurua ullakolla. Todella pölyinen ja kuivankitkerä yleisilme. Suolaa, heinää, kuivattuja sieniä. Hiukan omenaa, banaanilastuja, sitrusta. Maakellaria, kalkkia, mietoa turpeisuutta taustalla. Näillä voimakkuuksilla hyvin pidättyväinen. Vesilisä avaa makeaa marmeladia ja päärynää.

Maku: Kuiva. Miellyttävä hedelmäisyys herää kuitenkin vähitellen, tietty karkkisuus, öljyn painavuus tulee esiin. Heinäisyyttä, maakellaria, mietoa turpeisuutta. Sitruunaa, sitruunaa, sitruunaa. Hiukan omenaa ja banaania. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin voimakas. Mausteisuus ja pippuri pureva kiinni tanniinien voimalla, mutta jotenkin balanssi kuitenkin toimii. Nautinnollinen tumma yrttisyys leijuu vetten päällä. Jälkimaku on suolainen, sitruksinen ja voimakkaan öljyinen. Tumma yrttisyys kääntyy kuivaan lakritsiin. Omenaa, päärynää, hedelmäkarkkeja. Lääkemäisyyttä ja happoja, kiristelee ikenissä. Pitkä ja antaumuksellinen finaali. Vesilisä tuo makeutta, avaa karkkisuutta ja päärynää.

Arvio: Kaikin puolin tyylikäs vanhan liiton viski. Todella kuiva ja tiukka, joten vaatii täyden keskittymisen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Longrow 14 yo 2001/2016 Society Bottling 53,2%

Springbank Societylle pullotetut viskit ovat olleet vuosien saatossa yleensä varsin hyvää tavaraa. Nyt maistelussa todella mielenkiintoinen ex-sherryssä kypsynyt Longrow.

Longrow 14 yo 2001/2016 Society Bottling

(53,2%, OB for The Springbank Society, 10/2001–10/2016, Fresh Sherry Butt, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Likainen, todella kinuskinen ja reippaan sherryinen. Pähkinäinen, toffeemainen ja voimakas yleisilme. Turvesavua, aseöljyä, rasvaa, hyvää rikkistä purevuutta. Hiukan vegetaalisuutta, rusinaa, vadelmaa, ruskeaa sokeria. Nam. Vesilisä tuo pintaan tuhkaa, sikaria ja paahtuneita uunijuureksia.

Maku: Sherryinen, toffeemainen ja painava. Turvesavua, likaisuutta, rikkiä, öljyä, rusinaa, pähkinää, kaikki komeasti esillä. Suutuntuma on painavan öljyinen ja sopivan pippurinen. Pekonia, rasvaa, suolaisuutta, nautittavia merellisiä vivahteita. Nahkaa, hiukan marjaisuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Jälkimaku alkaa edelleen pippurisella ja sherryisen painavalla kulmalla. Pekaanipähkinä ja toffeefudge nousevat kuitenkin kauniisti esiin turvesavun ja likaisuuden alta. Pekonia, savumakkaraa, rasvaisuutta. Suolainen, merellinen ja nautittavan mentholinen puoli aukeaa vähitellen. Herkullinen, pitkä finaali. Vesilisä korostaa rikkiä ja vegetaalisuutta.

Arvio: Monipuolinen, jännittävä ja kaikessa painavuudessaan todella vivahteikas Longrow. Jopa rikki toimii tässä ällistyttävän hyvin yhteen kaiken muun kanssa – varmaan paras kokemukseni näin selvän rikin kanssa tähän mennessä. 90/100

Highland Park 1981/2006, Samaroli 45%

Maistelussa tällä kertaa laskennallisesti neljännesvuosisadan kypsynyttä Highland Parkia Samarolin Coilltean-sarjasta. Tynnyrityypistä vain ei ole mitään tietoa. Tosin jos väristä voi jotain päätellä, kyse voisi olla ex-bourbonista.

Highland Park 1981/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1981–2006, Cask No. 6086, 312 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs ja mineraalinen. Sitruksisuutta, voita, suolaa. Ruohoinen ja öljyinen yleisilme, jota varsin kuiva savuisuus ympäröi. Hapokasta valkoviiniä, heinää, eucalyptusta. Pientä vegetaalisuutta, maltaisuutta, kepeää havuisuutta. Sokkona tätä ei kyllä tunnistaisi. Vesilisä availee päärynää ja runsaasti anista.

Maku: Todella pehmeä ja silkkinen suutuntuma. Herkullinen sitruunaisuus toimii hyvin yhteen mineraalisuuden ja kuivan turvesavun kanssa. Kanervahunajakin tulee esille, nyt tämän voi jo tunnistaa. Omenaa, inkivääriä, pippuria, hiukan voita, kuivaa maltaisuutta ja nautinnollista tammea. Hyvä balanssi. Eucalyptuksen raikkautta ja valkoviinimäistä hapokkuutta. Jälkimaku on suolainen, ruohoinen, pippurinen ja mineraalinen. Raikasta yrttisyyttä, heinää, tiettyä rasvaa ja voita. Vegetaalisuutta, tummaa turvesavua, havuja, kanervaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo kurkkupastillin raikkautta vielä lisää.

Arvio: Todella tyylikäs, puhdas Highland Park. Myönteinen yllätys. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Port Charlotte 2001/2009, Malts of Scotland 66,2%

Maistelussa erittäin voimakasta ja huippuarviot saanutta Port Charlottea näiden viskien indie-hovipullottajalta Saksasta. Taannoin maistamani, hiukan vastaavilla spekseillä varustettu Malts of Scotlandin PC-pullote oli suorastaan sikamaisen kova, joten odotukset ovat todella korkealla.

Port Charlotte 2001/2009, Malts of Scotland

(66,2%, Malts of Scotland, 6.12.2001–3/2009, Cask No. 829, Sherry Hogshead Matured, 313 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella voimakas turvesavu ja suklaisuus. Oikein raskasta moottoriöljyä ja asfalttia, pikeä ja paahdetta. Salmiakkia, tervaa, savumakkaraa, oikein rasvaista lihaa. Luumuhilloa, hedelmäsiirappia, sitruksisuutta, hunajaa, rusinaista imelyyttää. Vesilisä availee omenaisia ja makean päärynäisiä sävyjä.

Maku: Eeppinen, täysin eeppinen. Todella raskas turvesavu ja paksu suklaisuus iskevät kiinni öljyyn ja pikeen. Lihaisuus on silkkaa riistaa, nahkoineen päivineen. Suutuntuma on todella täyteläinen ja raskas. Silti mukana on sitruksisuuden ja merellisyyden tuomia tasoja runsaasti, suolaa ja yrttisiä sävyjä. Marmeladin ja rusinan makeutta, kurkkupastilleja, salmiakkia. Jälkimaku liikkuu paahteiseen suuntaan, joukossa on mustan oliivin kaltaisia rommisävyjä. Ydin on yhä turvesavussa, tervassa, salmiakissa, suklaassa ja muhkeassa lihaisuudessa. Merellisyyttä, suolaa, sitruunaa, eucalyptusta, kiteistä sokerisuutta. Pitkä finaali kantaa komeasti joka tasolla. Vesilisä toimii avaa lisää yrttisiä ja mineraalisia tasoja.

Arvio: Erittäin järkälemäinen ja uljas Port Charlotte. Jos kuitenkin aseella uhaten pitäisi valita, pidin siitä edellisestä tynnyristä jopa vielä enemmän. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Talisker 25 yo 2012 Edition 45,8%

Vuodesta 2012 alkaen tiedot Taliskerin 25-vuotiaasta alkavat käydä vähäisiksi, muun muassa tynnyreiden osalta. Pullotteiden arvostus on heikentynyt samassa suhteessa, vaikka aiemman kokemukseni perusteella näiden laatu ei kuitenkaan täysin romahtanut.

Ymmärrettävää tietysti on, että viskien laimennus ja hintojen nostaminen samaan aikaan aiheutti pahaa verta. Kyseessä oli kiperä tilanne, kun kysyntä kasvoi kohisten ja vanhojen tynnyreiden määrä hupeni uhkaavasti. Ratkaisu oli koskea kumpaankin merkittävään muuttujaan.

Diageo yritti pehmentää jännitteitä vuonna 2013 julkaisemalla Special Releases -julkaisuna tynnyrivahvan 27-vuotiaan vuodelta 1985, mutta sekään ei oikein auttanut. Myös sen hintalappu oli poskettoman suuri. Tislaamo menetti monia kiihkeitä fanejaan.

Olen aina pitänyt Taliskerin 25-vuotiaista pullotteista, niillä on aina paikka sydämessäni. Siinä on jotain selittämätöntä, koska tiedän monia, jotka pitävät niitä täysin yliarvostettuina. Itselleni ne ovat kuitenkin aina eräänlainen kotiinpaluu. Voin huokaista syvään ja liikkua tutussa maisemassa.

Vuoden 2011 julkaisu oli mielestäni vielä erinomainen. Myös vuoden 2013 pullote oli pätevä, vaikka siitä puuttuikin osa aiempien pullojen hehkusta.

Pullomäärätkin ovat pienentyneet alkuajoista. Vielä vuoden 2004 editiota pullotettiin 21 000 kappaletta ja vuoden 2005 editiota 15 600 kappaletta, joten niihin verrattuna tällaiset noin 6 000 pullon julkaisuerät eivät ole erityisen suuria.

Mutta hinta on ollut sen verran kova, ettei näitä ole käsistä viety. Etenkin, kun esimerkiksi käytetyt tynnyrit ovat tätä nykyä hämärän peitossa.

Talisker 25 yo 2012 Edition

(45,8%, OB, 1987*–2012, 6318 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja hunajaisen makea, miedon turvesavuinen ja mentholinen. Mineraalinen ja sitruksinen merellisyys on hyvin esillä. Omenaa, vaniljaa, pehmeää eucalyptusta, hiukan anista. Pieni salmiakin vivahde taustalla. Tammi tuntuu varsin reippaana. Vesilisä availee minttua ja heinäisyyttä.

Maku: Makea ja kevyen öljyinen. Todella rauhallinen, mineraalinen ja miedon turvesavuinen. Hiukan liiankin pehmeä? Tiettyä potkua kyllä nyt puuttuu, pippuri on kateissa. Merellistä, suolaista ja sitruksista puolta kyllä riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko hieman ponneton. Tammi on aktiivisena pinnassa, omenaa ja toffeen makeutta riittää. Jälkimaku nostattaa jälleen mentholin ja mineraalisuuden pintaan, vihdoin myös pippuri tulee esiin. Hunajainen ja makean omenainen perusmaku säilyy kuitenkin loppuun asti. Tammea, paahteisuutta, sitruunaa, pientä karvautta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo karvautta.

Arvio: Nyt kohtasin tähän mennessä heikoimman Taliskerin 25-vuotiaan. Toki kyseessä on oikein hyvä ja helposti juotava viski, jonka perusmausta pidän edelleen erittäin paljon, mutta kaikki loisto puuttuu. Missä pippuri ja potku, missä särmä ja syvyys? Tuli sellainen tunne, että tämän jälkeen tislaamon piti tehdä vuoden 2013 julkaisusta revanssi, jotta saatiin taas homma oikeille raiteille. Tämä on jo hyvin lähellä Taliskerin sinänsä ihan hyvää 18-vuotiasta, mutta erittäin kaukana parhaista 25-vuotiasta. 89/100

Speyside Region 44 yo 1973/2017, Archives 49,4%

Maistelussa ikivanha Speyside-viski Whiskybasen Archives-sarjasta. Voltit ovat ikään nähden lupaavasti korkealla, joten tynnyrin luulisi olleen hyvä.

Speyside Region 44 yo 1973/2017, Archives

(49,4%, Archives, Echinoderms for Australia, 3/1973–11/2017, Cask No. 160000001, Sherry Butt, 348 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uskomattoman intensiivinen ja runsas. Banaania, tuoretta aprikoosia, viinirypäleitä, kiiviä, päärynää, vaniljaa. Hunajainen ja mehiläisvahainen makeus. Kuiva tammi leijuu kaiken yllä. Kookosmaitoa, mangoa, sitruksisuutta, hiukan anista. Wow. Vesilisä availee minttua ja pientä lakritsia.

Maku: Erittäin hedelmäinen ja vaikuttava. Banaani ja vanilja, kookoskerma ja aprikoosi ovat voimakkaasti pinnassa. Mausteinen ja intensiivinen kokonaisuus. Hunajaa, mehiläisvahaa, hapokkuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma, tammi tuntuu aktiivisempana kuin tuoksussa. Kookosta ja vaniljajäätelöä riittää. Viinirypäleitä ja päärynää samoin. Jälkimaku on runsaan päärynäinen, banaaninen ja mausteinen. Tammi on edelleen varsin aktiivista ja pippuri pinnassa. Mentholia, sitruksisuutta, vähitellen vapautuvaa hedelmäsiirappista makeutta. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan tummaa yrttisyyttä, lakritsia ja mustaa teetä mukaan.

Arvio: Vaikuttava ja ikäänsä nähden todella ekspressiivinen hedelmäpommi. Pelkän tuoksun perusteella olisi voinut saada vielä korkeammatkin pisteet. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 92/100.

Glen Scotia Victoriana 51,5%

Glen Scotia julkaisi tällaisen NAS-viskin osana isompaa uudistusta vuonna 2015. Tämä Victoriana päättää kolmen miniatyyrin setin tarjoaman maistelukimaran.

Odotukset ovat todella alhaalla, koska sekä Double Cask että 15 yo jäivät kokonaisuuksina vaatimattomiksi. Ja täytyy kuitenkin muistaa, että olen kohdannut myös erinomaisia Glen Scotian viskejä ennen tätä, joten tisleessä ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään vialla.

Glen Scotia Victoriana

(51,5%, OB, NAS, +/- 2016, Charred Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen ja hiukan hapan. Jugurttia ja musteisuutta, piparkakkua, suolaisuutta. Likainen vivahde, paahtoleipää, miellyttävää pölyisyyttä. Suolapähkinää, pihkaa, havuja, miellyttävä tammi. Pientä kahvisuutta, kuivattua luumua ja aprikoosia. Ei huono ollenkaan. Vesilisä avaa miellyttävää mentholia.

Maku: Rusinaa, suklaata, sitrushedelmää ja kahvia. Varsin runsas kattaus, hiukan happamalla ja likaisella kierteellä, kuten Glen Scotiaan kuuluu. Suolapähkinä ja piparkakku ovat mukana, samoin jugurttirusinat ja kuivattu aprikoosi. Keskitäyteläinen suutuntuma on varsin mukavassa balanssissa. Havuja, paahteisuutta, karvasta pihkaisuutta, tanniineja, inkivääriä, pientä pippuria. Jälkimaku on paahteinen ja tanniininen, todella tamminen ja reippaan mausteinen. Rusinaa, suklaisuutta, sitruksisuutta, nahkaa, kahvia, mustetta. Suolainen ja likainen vivahde säilyy vahvana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee pölyisiä ja tomusokerisia piirteitä.

Arvio: Tässä sarjassa selvä voittaja. Varsin omalaatuinen kokonaisuus, jossa on paljon sellaista, mistä ottaa kiinni. Hiukan outo viski tämäkin on, mutta se nyt kuuluu asiaan, kun Glen Scotiasta puhutaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Whiskynotes 84/100.

Glen Scotia 15 yo 46%

Glen Scotian kolmen viskin miniatyyrisetin maistelu jatkuu sen ainoalla ikämerkityllä viskillä. Tislaamohan pisti etikettinsä jälleen uusiksi vuonna 2015 vain kahden vuoden yrittämisen jälkeen.

Kieltämättä tuo kaksi vuotta käytössä ollut etikettityyli oli yksi hirveimmistä, mitä muistan viskipulloissa suurin piirtein koskaan nähneeni. Nämä uudet ovat jo ihan siedettävät.

Eilinen Double Cask ei vielä vakuuttanut, mutta toivotaan, että tämä toimisi hiukan paremmin.

Glen Scotia 15 yo

(46%, OB, +/- 2016, American Oak Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja kanelinen, tamminen ja vaniljainen. Ruohoisuutta, puuromaisuutta, happamia sävyjä. Hiukan rusinaa, pähkinää ja kookosta. Jokin likaisen rasvainen vivahde tässäkin on, mutta kovin häröily on kurissa. Hedelmäkakkua, aprikoosia, omenaa. Vesilisä avaa kanervaisia ja havuisia sivuääniä rutkasti.

Maku: Pehmeä, likainen ja sekava. Todella outo suorastaan. Metallinen ja havuinen puoli ottaa mittaa hedelmäisestä rasvaisuudesta. Rusinaa, tammea, vaniljaa, happamuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja runko antaa herkästi periksi. Toffeeta, tohtoroitua puuta, märkää turvetta. Mausteisuutta, kanelia ja maustepippuria. Kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on mausteinen ja pureva, rujon tamminen ja ruohoinen. Likaisuutta, sekavuutta ja pippuria riittää. Öljyinen ja karamellinen puoli tulee pintaan. Hiukan vaatimaton kokonaisuus. Finaali on lopulta melko lyhyt. Vesilisä korostaa ruohoisia ja heinäisiä piirteitä.

Arvio: Ei säväytä juuri enempää kuin Double Cask. Kovasti on sekava ja sotkuinen viski. Tietyistä piirteistä on toki myös helppo pitää, mutta kokonaisuutena tämäkään ei aivan toimi. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.