Maistetut

Linkwood 11 yo 2006/2018, Cadenhead 59,3%

Maistelussa on simppeli nuori Linkwood Cadenheadin valikoimista. Tämä on isompana pullona varustettu Authentic Collectionin etiketeillä, mutta saatavilla myös tällaisessa pienemmässä ja karummassa pullossa. Tuoretta pullotuserää siis.

Linkwood 11 yo 2006/2018, Cadenhead

(59,3%, Cadenhead Authentic Collection, 2006–2018, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Aivan nätti. Päärynää, makeaa sitruksisuutta, maltaisuutta, tiettyä nuoren viskin pirskahtelevuutta. Tammi tuntuu paljaana ja varsin mausteisena. Yleisilme on makea ja suoraviivainen. Tietty alkoholisuus tästä vielä paistaa toki läpi. Vesilisä saa esiin käsirasvaa ja jotain suitsuketta.

Maku: Päärynäinen ja hapokas. Edelleen päärynä ja makea sitruksisuus ovat mukana, mutta nyt hedelmäinen makeus ei aivan kohtaa kireän tammen ja karhean maltaisuuden kanssa. Tasapaino vähän hakee koko ajan. Suutuntuma on melko kevyt mutta näillä volteilla tietysti kohtalaisen öljyinen silti. Ruohoisuutta, happamuutta. Jälkimaku käpertyy vielä selvemmin aktiivisen tammen ympärille. Paahteisuutta, ruohoa, päärynää, yrttisyyttä. Hiukan pähkinäistä ja tumman suklaista karheutta löytyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan karkkisuutta ja tekee tällä kokonaisuutena oikein hyvää.

Arvio: Valitettavasti näitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Tällaisista viskeistä on vaikea innostua, kun jotenkin tuntuu, että täysin vastaavan profiilin on maistanut vuosien varrella niin monta kertaa. Mutta mitään teknistä vikaa tässä ei ole. 80/100

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor 54,4%

Duncan Taylor pullotti Dimensions-sarjassaan tällaisen Strathmillin vuonna 2013. Tislaamo itsessään ei ole koskaan herättänyt suurempia tunteita, vaan on jäänyt mielikuvissa tuotantolaitoksen tapaiseksi toimijaksi.

Vasta äskettäin Diageon Special Releasena julkaistu 25-vuotias muistutti, että tislaamo on tosiaan edelleen olemassa ja puskee viskiä blendejä varten vähintäänkin entiseen tahtiin.

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor

(54,4%, Duncan Taylor, Dimensions, 8/1990–5/2013, Cask No. 4242, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen, ummehtunut ja rasvainen. Hikisukkaa, talia, suolaa. Heinää ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja märkää pahvia. Nyt ei kyllä jatkoon. Jostain taustalta pieni hedelmäisyys sentään yrittää pilkistää, vaniljaa ja kakkupohjaa. Vesilisä vapauttaa päärynää ja ruohoisuutta.

Maku: Maku parantaa tuoksusta huimasti, mutta tasapaino on hukassa. Nyt kärjessä on erittäin suolainen, kirpeän hedelmäinen ja kuiva puraisu, jonka jälkeen alkaa rasvan, vaniljan ja maltaisuuden sekamelska. Kookosrasvaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oudon raskas. Heinää, tammea, jotain esanssista. Aseöljyä, Jägermeisteria, yskänlääkettä. Jälkimaku on edelleen yhtä kummallinen. Sitruksisuutta, vaniljaa, pippuria, rasvaa ja suolaa tunkee joka tuutista. Märkä pahvi, kireä tammi ja kuiva maltaisuus heiluvat hetken. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan makeaa päärynäisyyttä.

Arvio: Omituinen ja epätasainen esitys. Ei kolahtanut millään mittarilla. 77/100

Bunnahabhain 45 yo 1968/2013, Samaroli 40%

Maistelussa on tällä kertaa todella pienen erän ikävanhus. Samaroli pullotti 45-vuotispäivilleen tällaisen 45-vuotiaan Bunnan. Ei voi olla ihan huonoa.

Bunnahabhain 45 yo 1968/2013, Samaroli

(40%, Samaroli, 45th Anniversary, 1968–10/2013, Cask No. 4, 112 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea, klassisen vanhan Bunnan tuoksu. Vahaisuutta, kiteistä sokeria, mineraalisuutta, kuivaa tammea, metisyyttä, eucalyptusta. Hedelmäisyys on silti jopa raikasta. Punaista omenaa ja mangoa, papaijaa. Hiukan paahteisuutta, mustaa teetä ja hedelmäsiirappia. Kuivaa maltaisuutta, heinää. Fantastinen kokonaisuus, josta nousee koko ajan uutta tutkittavaa.

Maku: Metinen ja hedelmäinen, kuivan tamminen ja upean mineraalinen ensituntuma. Maku aukeaa vähitellen hedelmien ja paahteisuuden kautta varsin mausteiseksi, pähkinäiseksi ja pippuriseksi. Omena, päärynä ja trooppiset hedelmät maistuvat voimakkaasti, eucalyptus ja yrtit tuovat sävyjä. Tammi on vahamaista ja erittäin kuivaa, suolaisuus tulee kauniisti esiin. Suutuntuma on varsin kevyt, ja oikeastaan pieni voimakkuuden nosto olisi ainoa asia, mitä tältä viskiltä kehtaisi vielä toivoa. Jälkimaku on alkuun upean pippurinen ja mausteinen, kunnes musta tee, vaha, suola, hedelmäsiirappi ja heinäisyys nousevat kunnolla esiin. Eucalyptuksen raikkaus säilyy loppuun asti. Pitkä, upea finaali.

Arvio: Erinomainen vanha Bunna, joka tuntuu etenkin jälkimaussa paljon volttejaan isommalta. Ei voi muuta kuin taas hämmästellä sitä, miten hienosti Bunnan tisle kestää pitkiä aikoja tammessa ilman, että siitä tulisi vähimmässäkään määrin puisevaa tai sävytöntä. Tässä on kompleksisuutta, herkkyyttä ja tyyliä viimeiseen pisaraan. 91/100

BenRiach 27 yo 1985/2013 Cask #7188, 48,9%

Pitkästä aikaa maistelussa oikein kunnon Virgin Oakissa kypsytelty BenRiach, jolla alkaa olla jo lupaavasti ikää. Edellisestä vähän vastaavasta Benkusta alkaa olla tässä blogissa jo nelisen vuotta aikaa, eikä se ollut turpeinen versio niin kuin tämä – mutta erinomainen yhtä kaikki.

Odotukset ovat siis suhteellisen korkealla.

BenRiach 27 yo 1985/2013 Cask #7188

(48,9%, OB, 1985–6/2013, Batch No. 10, Peated, Virgin American Hogshead Finish, Cask No. 7188, 257 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja karkkisen makea. Päärynää, mangoa, passionhedelmää. Viinikumikarkkeja, hiukan herukkaa. Makeaa kakkumaisuutta, tarte tatinia, vaniljaa. Heinäinen ja tamminen pohjavire. Vesilisä tuo esiin herukkaisuutta ja kurkkupastillia.

Maku: Öljyinen ja erittäin hedelmäinen. Turvesavu jää täysin taustalle ja antaa tilaa karkkisuudelle ja siirappiselle makeudelle. Suutuntuma on öljyisen pehmeä mutta mausteet tuovat ryhtiä. Tiettyä likaisuutta, aseöljyä, nahkaa. Tammi on voimakasta mutta tanniinit pysyvät hyvin kurissa. Jälkimaku on tumman öljyinen ja mineraalinen, lakritsinen ja erittäin tamminen. Mausteet purevat mutta kokonaisuus pysyy silti hämmästyttävän pehmeänä loppuun saakka. Pientä karvautta esiintyy toki, pippuria ja pähkinää, mutta se vain tuo vastapainoa kaikkeen karkkisuuteen. Aseöljyä, vahaa ja hiukan tervaa löytyy myös. Pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tuo tietyn paahteisuuden voimalla pintaan.

Arvio: Erinomaisen nautittava BenRiach. Kerrankin tammi on vahvana mutta juuri sopivalla tavalla läsnä. Nam. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

The Balvenie 14 yo 2002/2017 Peat Week 48,3%

Balvenie pullotti vuonna 2017 tällaisen Peat Week -julkaisun vuoden 2002 turvesavuisesta erästä. Maistelin tämän jo kertaalleen Uisgessa, mutta en oikein päässyt jyvälle. Nyt tuli sopiva hetki muodostaa punnittu näkemys.

Fenolipartikkeleita Ylämaan turpeesta irronnut on 30 ppm, ja tislaus on suoritettu viikolla 37 vuonna 2002. Balvenie siis käyttää savumallasta yhtenä viikkona vuodessa. Sen jälkeen edessä on aina ilmeisen kova laitteiston pesu-urakka, jotta klassinen, hedelmäinen ja hunajainen Balvenie säilyy ennallaan.

Koko tähän viskiin käytetty satsi on kypsynyt jenkkitammessa. Markkinoille saapuneen erän kokoluokka oli kolmetuhatta pulloa.

The Balvenie 14 yo 2002/2017 Peat Week

(48,3%, OB, 2002–2017, Peated, American Oak, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja maanläheisellä tavalla rasvainen, heinäinen ja hedelmäinen. Turvesavu itsessään on vienompaa ja kuivempaa kuin muistin. Hunajaa ja vaniljaakin löytyy, hiukan makeaa omenaa myös. Miellyttävä maatilan tuoksu, kuivaa lehtikasaa ja heiniä. Vesilisä tuo nokisuutta ja likaisuutta pintaan.

Maku: Turvesavu on maussa heti selvempänä esillä. Savuiset ja paahteiset elementit toimivat hyvin yhteen hunajan, vaniljan ja makean omenan kanssa. Keltaista luumua, mandariinia, hiukan mangoa. Hieman mantelia ja kookosta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi todella hyvin kohdallaan. Heinäinen ja maltainen perusmaku kantaa koko matkan. Jälkimaku on entistä turvesavuisempi, kuivempi ja heinäisempi. Kookosta, mantelia, vihreää teetä, hiukan pippuria. Maltaisuutta, hiukan kitkerän sitruksisia elementtejä, paahteisuutta, tuhkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa tammen aktiivisemmaksi ja ruohoisuutta esiin. Myös makea päärynä näyttäytyy.

Arvio: Nostan aiempaa arviotani. Tämä todella oli parempaa kuin muistin. Ei tämä vieläkään mene omiin suosikkeihin, mutta tasapainoinen ja hyvin tehty viski on kyseessä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100.

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice 59,3%

Royal Lochnagarin The Managers’ Choice -pullote on ollut yksi pidetyimmistä viskeistä tässä erikoisessa, haastavassa ja joiltain osin jopa aliarvostetussa sarjassa. Itselleni tähän mennessä hienoimmat kokemukset ovat olleet Taliskerin ja Knockandon julkaisut. Lagavulinin ja Caol Ilan pulloja olen myös kytännyt, mutta eipä ole tullut sopivasti vielä vastaan.

Tämä on väriltään paljon vaaleampi kuin odotin. Paperilla tynnyrin speksi muistuttaa Knockandon vastaavaa, mutta siinä missä se oli kuin tervaa, tämä on suorastaan heleää. Odotukset ovat kuitenkin korkealla, koska jokin aika sitten hieno Selected Reserve -pullote muistutti, miten hyvää Royal Lochnagar voikaan olla.

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice

(59,3%, OB, 27.7.1994–26.3.2009, Cask No. 837, Bodega Sherry European Oak, 528 bts., 70 cl)

Tuoksu: Aromaattinen, pölyinen, varsin omalaatuinen. Tammi on rutikuivaa, hedelmät ovat kuivattuja ja suklaa pysyttelee erittäin tummana taustalla. Maakellaria, tuoretta ruohoa, sitruksisuutta. Sherryiset sävyt pysyvät suolaisella laidalla. Puuta ja kuivaa maltaisuutta riittää. Vesilisä tuo makeutta ja minttua.

Maku: Todella voimakas ja aktiivinen tammi yllättää heti. Musteisuus, suola ja pihka täyttävät suun. Sitruksinen ja hapokkaan omenainen hedelmäisyys on pinnassa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, pähkinää, kuivaa sherryä. Melko täyteläinen suutuntuma. Maltaisuutta, mausteisuutta, tanniineja. Lakritsia ja yrttisyyttä, hiukan kuivakkaa lihaisuutta. Jälkimaku nostaa pintaan aromaattisen ja mineraalisen puolen. Tammi hallitsee, nyt inkiväärisenä ja tumman mausteisena. Lakritsia, yrttejä, pihkaa. Pieni suklainen ja omenainen makeus taustalla, hiukan punaviinimäistä tanniinisuutta. Maanläheinen ja ruohoinen, suolainen ja hapokas loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeen esiin ja tasapainottaa kokonaisuutta makeudella.

Arvio: Eräänlainen voimakkaan tammen hallinnan taidonnäyte. Haastaa maistajansa loppuun asti. Erittäin hieno viski, mutta ei sovi puolihuolimattomaan siemailuun, vaan ottaa aikansa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen Lochnagar”.

Springbank 28 yo 1975/2003, Chieftain’s 50,5%

Maistelussa erinomaisia arvioita vuosien saatossa saanut 28-vuotias Springbank ex-bourbonista. Odotukset ovat tapissa, vaikka usein olen ollut laajalti arvostettujenkin Springbankien kanssa vähän hankauksissa.

Springbank 28 yo 1975/2003, Chieftain’s

(50,5%, Ian MacLeod, Chieftain’s for Schotse Dagen in Ooidonk, Belgium, 7/1975–8/2003, Cask No. 1891, Bourbon Barrel, 186 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vahamainen tuoksu. Hiukan paljas? Passionhedelmää ja omenaa, hiukan banaania. Marsipaania, kiteistä sokeria. Samalla kuitenkin kirpeää sitruksisuutta ja mineraalisuutta, raikkaita yrttejä ja vastaniitettyä heinää. Vahamaisuus korostuu vähitellen. Vesilisä tuo mantelimaista makeutta ja vaniljaa.

Maku: Nyt ollaan heti asian ytimessä. Todella vahamainen, intensiivinen ja hedelmäinen paletti. Omenaa, mangoa, ananasta, banaania ja appelsiinia. Tammi on silti varsin reipasta, ja tiettyä karvautta tästä löytyy. Palanutta puuta, aavistus savua. Suutuntuma on melko täyteläinen. Mineraalisuutta ja eucalyptuksen raikkautta. Jälkimaku on edelleen hedelmäisyyden, mineraalisuuden ja vahan leikkiä. Kiteistä sokeria, kitkerää sitrusta, pippuria. Pieni turpeisuus tulee taustalta paremmin esiin vähitellen, tammi alkaa kuivahtaa oikein kunnolla. Pitkä ja lopulta reippaasti kuivuva finaali. Vesilisä saa tammen pintaan hiukan raakana.

Arvio: Monin paikoin loistava viski, mutta silti kaikki elementit eivät täysin kolahda. Tuoksun tietty paljaus ja maun kitkerät elementit häiritsevät hiukan, vaikka vahamainen ja mineraalinen puoli puhutteleekin isosti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 4).

Bowmore 12 yo 40% (2017)

Bowmoren klassinen 12-vuotias sai uudet kääreet vuonna 2017. Tajusin, että olen maistellut näitä Bowmoren tämän vuosikymmenen 12-vuotiaita peruspullotteita ajatuksella sangen harvakseltaan – viimeisin merkintä tässä blogissa on arviolta vuoden 2012 julkaisusta. Nyt oli vähintäänkin jo aika päivittää käsitykset.

Bowmore 12 yo

(40%, OB, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan tunkkainen hedelmäisyys, pehmeä herukkaisuus ja vieno turvesavu ovat pinnassa. Maltaisuus kääntyy yllättävänkin pahviseksi. Turpeisuuden märkä vivahde lisää hieman ummehtuneisuutta. Hedelmät toimivat silti raikkaina hyvin ja yleisilme on merellisen kutsuva. Tammi tuo makeutta ja mausteita.

Maku: Todella mehukas ja herukkaisen raikas. Sitruksisuutta, mangoa, passionhedelmää. Turvesavu on pehmeää ja hieman tervaista. Yrttisyyttä, ruohoisuutta, aavistus lihaisuutta. Tuoksua kypsempi kokonaisuus, vaikka pieni pahvin ja Weetabixin vivahde löytyykin taustalta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on melko aktiivista ja mausteista. Hiukan hunajaa ja vaniljaa taustalla. Jälkimaku on mehukkaan herukkainen, sitruksinen ja turpeinen. Hiukan pippuria, tervaa, hapokkuutta, ruohoisuutta ja suolaa. Merellinen ja raikas yleisilme, kunnes tammi alkaa purra kiinni ja kuivua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Aivan asiallinen ja maukas savuviski, mutta kilpailu tässä kategoriassa alkaa olla jo varsin kovaa. Laventelin aikakauden jälkeen tiettyä persoonallisuutta tästä 12-vuotiaasta olen jäänyt kieltämättä kaipaamaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Edelleen hyvä perus-Bowmore”.

Glendronach 22 yo 1994/2016 Cask #1376, 53,2%

Jälleen saapui maisteluun tummaa Glendronachia, tällä kertaa Ison-Britannian markkinoille pullotettuna versiona PX-tynnyristä.

Satsi on iso, 660 pulloa, joten jälleen sitä on rakenneltu parin tynnyrin sisällöistä. Runsaat 700 pulloa lienee kuitenkin teoreettinen maksimi umpitäydestä puncheonista ilman minkäänlaista enkelten osuutta. Ja nyt puhutaan sentään 22-vuotiaasta viskistä.

Glendronachin single caskien virta tuntuu edelleen varsin ehtymättömältä, vaikka tislaamon omistajakin vaihtui jo aikaa sitten. Itsekin olen maistanut näitä kohtalaisen kasan, mutta isossa kuvassa vasta pintaa on raapaistu.

Glendronach 22 yo 1994/2016 Cask #1376

(53,2%, OB, 18.11.1994–11/2016, UK Exclusive, Cask No. 1376, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, kirsikkainen ja taikinamainen. Pullataikinaa, voita, kermatoffeeta. Mukava maitokahvin vivahde. Uuniomenaa ja viikunaa, ylikypsää hedelmäisyyttä. Liköörimäistä, siirappista makeutta, rommirusinaa. Hiukan märkää maata ja tunkkaisuutta. Vesilisä tuo seetriä ja huonekaluvahaa.

Maku: Makea ja hiukan likainen. Ylikypsää kirsikkaa, viikunaa, rommirusinaa, appelsiinia, pientä kitkeryyttä. Kahvia ja saksanpähkinää, hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko jää hetkellisesti hieman ponnettomaksi, vaikka pippuria ja tammista räyhäkkyyttä löytyykin makupaletista. Lihaisuutta on reippaasti, kuivalihaa ja chorizoa. Jälkimaku lisää tammen purevuutta, tuo espressoa ja saksanpähkinää vahvasti esiin. Kirsikkaa, rommirusinaa, likööriä, nahkaa. Appelsiininkuorta, karvasmantelia, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä keventää happoja ja lisää suklaista makeutta.

Arvio: Perushyvä Glendronach, mutta runkoa, intensiteettiä ja syvyyttä jäin kaipaamaan. Hyviähän nämä ovat aina, mutta suuren luokan kompleksisuus vaatii käytännössä aina hedelmäisyyden ja yrtit isosti esiin. Nyt hedelmäisyys jäi hiukan varjoon eikä näin hapokas tammisuus antanut yrttiselle raikkaudelle elintilaa. 87/100

Bowmore 9 yo 2000/2010, Malts of Scotland 58,7%

Maistoon tuli vaihteeksi nuorta Bowikkaa. Pullottajana on jälleen saksalainen Malts of Scotland.

Bowmore 9 yo 2000/2010, Malts of Scotland

(58,7%, Malts of Scotland, 15.4.2000–3/2010, Cask No. 800266, Bourbon Barrel, 219 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Mineraalinen, kevyen turvesavuinen ja hiukan herukkainen. Nuoren nykyaikaisen Bowmoren merkit ovat näkyvissä. Mangoa, punaista omenaa, hiukan hedelmäsalaattia. Kermaisuuden vastapainona on kuiva lääkemäisyys, antiseptiset aineet ja pieni tärpätti. Vesilisä availee anista ja hedelmäkarkkia.

Maku: Nyt on paljon suolaa. Pehmeä turvesavu ja herkullinen herukkaisuus ovat hyvin esillä, mutta jodinen ja mineraalinen puoli hallitsee. Hiukan mysliä, kuivaa maltaisuutta. Tammi loistaa poissaolollaan, tynnyri on ollut ilmeisesti todella lopussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Pientä hedelmäisyyttäkin sentään löytyy. Jälkimaku lähtee todella suolaisena. Lääkemäisyys ja mineraalit ovat pinnassa, savu pyörii kostean turpeisuuden ympärillä. Kovaa toffeekarkkia, hiukan sitruksista kitkeryyttä, vihdoin myös tammea ja pippurisuutta. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisä pyöristää kitkeryyttä pois ja avaa hedelmiä ja hunajaa.

Arvio: Erittäin paljas Bowmore. Tarttumapinta jää hiukan vähäiseksi, mutta vaikea tästä on suuria vikojakaan osoittaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).