Maistetut

BenRiach 12 yo 1994/2006 Cask #20, 57%

Maisteluun saapui nuorta rommiviimeisteltyä Benkkua, joka on kaiken lisäksi turpeista tavaraa. Tämä on pullotettu jo vuonna 2006.

BenRiach 12 yo 1994/2006 Cask #20

(57%, OB for International Whisky Society, 1994–10/2006, Cask No. 20, Jamaican Dark Wood Finish, 251 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella likainen ja härskiintynyt! Muhkea turvesavu ja erinomaisen paksu rommisuus. Runsaasti kumisaapasta, hikistä nahkahanskaa ja imelää tallisuutta. Rusinaa, luumuhilloa, siirappia, uuniomenaa. Sitruksinen ja paahteinen ulottuvuus mukana, ei ihan perusviskiä. Vesilisä tuo kumia vahvasti esiin.

Maku: Erittäin öljyinen, rakettibensaa ja turvesavua. Todella voimakkaan savun rinnalla likaisen imelä rommisuus ja runsas hedelmäisyys aiheuttaa melkoisen makujen sekamelskan. Tämä ei jätä kylmäksi ketään. Suutuntuma on kihelmöivän mausteinen ja kireän öljyinen. Omenaa, limettiä, rusinaa, ruohoisuutta. Kumia. Sinappinen ja paahteisen tamminen kitkeryys vielä mukana. Jälkimaku on hiilisen savuinen, tuhkainen ja hiukan tervainen. Hapokasta omenaa, ruohoisuutta, nahkaisuutta ja tammea. Sitruksisuutta riittää, samoin tummaa suklaata ja mustaa teetä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa piparminttua, heinää, suolaa.

Arvio: Todella äärimmäinen BenRiach, joka jakaa taatusti mielipiteitä. Pidän tästä siitäkin huolimatta, että maku on osin sekava ja jälkimaku jää vähän kapeaksi. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Octomore 6 yo, That Boutique-y Whisky Company 50,4%

That Boutique-y Whisky Company julkaisi jokin aika sitten ensimmäisen Octomorensa ja peräti ikämerkinnällä varustettuna. Silti kypsytyksestä ei ole taaskaan mitään käryä. Nämä ovat kuitenkin aina sellaisia savupommeja, että kunnioituksella on lähestyttävä.

Octomore 6 yo, That Boutique-y Whisky Company

(50,4%, That Boutique-y Whisky Company, 2018, Batch No. 1, 796 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja erittäin lihaisa. Bbq-possua kolakastikkeessa, savustettua possunniskaa, kassleria ja paistirasvaa. Savussa on tuhkainen ja hiukan vegetaalinen puoli pinnassa. Salmiakkia ja suolaa. Uunijuureksia siirapissa, grillattua paprikaa, uuniomenaa, ylikypsää banaania. Vesilisä tuo tunkkaisuutta ja vähän turhaa sekavuutta.

Maku: Imelä hedelmäisyys ja lihaisa turvesavu kääntyvät nopeasti hiiliseksi, mineraaliseksi ja todella tuhkaiseksi makuelämykseksi. Merellisuus on kunnolla läsnä, bensaisuutta ja salmiakkia riittää. Suutuntuma on varsin öljyinen. Likaisuutta, kihelmöivää pippuria, merisuolaa, hapokasta yrttisyyttä. Jälkimaku menee äkisti kuivan puolelle, kun imelyys haihtuu. Tuhkaisuus ja mineraalisuus korostuvat eikä totaalista turvesavua pääse mihinkään pakoon. Mentholia, likaista rasvaisuutta, suolaa, kurkkupastilleja, hammastahnaa, salmiakkia, tervaa, happoja. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa makeaa sitruksisuutta.

Arvio: Erittäin tanakka mutta aavistuksen yksipuolinen esitys – jos pitää jotain kritisoida. Jälkimaku saisi kyllä olla hiukan pidempi ja runsaampi. Toki on tämä melkoisen omalaatuista herkkua. 87/100

Ardbeg Grooves 46%

Ardbegin vuosittaiset Ardbeg Day -julkaisut menevät yhä oudommiksi ja oudommiksi. Tänä vuonna kesti harvinaisen kauan tarttua tähän.

Ardbeg Grooves

(46%, OB, 2018, Ex-Bourbon & Recharred Red Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, turvesavuinen, nahkainen ja viininen. Makeaa jälkiruokaviiniä, luumua, rusinaa. Tervaa ja suolaa löytyy jonkin verran, samoin salmiakkia ja lääkemäisiä vivahteita. Tammi on verraten aktiivista, mausteita riittää, samoin hienoisesti eucalyptuksen raikkautta. Vaniljaa ja paahteisuuttakin löytyy, suolaista voita. Vesilisä avaa hedelmäisyyttä oikein kunnolla, omenaa ja persikkaa etunenässä.

Maku: Viininen ja tuhkainen, hiilisavuinen ja reippaan tamminen. Suklaata, luumua, rusinaa. Suutuntuma on öljyinen ja suklaisuus tuottaa rasvaisen tuntemuksen. Suolaa, jodia, hiukan salmiakkia, tuoksuakin reippaammin yskänlääkettä. Uuniomenaa, hiukan päärynää, vaniljaa, leivosmaisuutta, inkivääriä, hiukan marjaisuutta. Jälkimaku on nahkainen, tamminen, pippurinen ja hiilisavuinen. Viinisyys ja suklaa pysyvät kyydissä mukana, samoin suola ja salmiakki. Yskänlääkettä ja yrttisyyttä, mustaviinimarjaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa hedelmät kunnolla auki, makean persikan ja siirappisen päärynän etenkin.

Arvio: Vallan pätevä Ardbeg, jälleen kerran. Nuori puu maistuu ja pientä sekavuutta on, mutta kun vähän rajoittaa omaa kriittisyyttä, kyllähän itse viski maistuu suorastaan oivalliselta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Clynelish 17 yo 1996/2013, The Whiskyman 53,3%

Eteen sattui jälleen yksi single cask Clynelishin hyviltä 1990-luvun vuosilta. Tiettävästi tämä on ex-sherrytynnyristä, vaikka virallista tietoa on varsin rajallisesti tarjolla.

Clynelish 17 yo 1996/2013, The Whiskyman

(53,3%, The Whiskyman, Age Matters, 1996–2013, 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen, kuivan tamminen, rusinainen ja hiukan nahkainen. Refill-sherryn tunnelmaa, huonekaluvahaa, antiikkinojatuolia. Mausteita ja öljyä, saksanpähkinää, kuivattua aprikoosia, kiteistä hunajaa, viikunaa. Hiukan lihaisuutta ja lakritsia. Vesilisä availee omenaa ja yrttisyyttä.

Maku: Tyylikäs! Kuivan sherryinen, kahvinen ja mausteinen. Rusinaa, kuivattua aprikoosia, sitruksisuutta, viikunaa. Vahaisuus ja pippuri toimivat hienosti yhteen hunajaisten ja pähkinäisten ulottuvuuksien kanssa. Suutuntuma on täyteläisen vahamainen ja kihelmöivä. Pihkaa, mausteöljyä, lakritsia, tummaa hapokkuutta. Sitruksisuus on todella reipasta, sitä ei tuoksussa tuntunut. Jälkimaku lähtee tummana ja yrttisenä, kääntyy vähitellen mehiläisvahan kautta tammiseksi ja varsin nahkaiseksi. Tammi kuivuu reippaasti, pähkinät, rusinat ja pippuri korostuvat. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti hunajaa ja pehmeää vaniljaa.

Arvio: Monella tavoin onnistunut Clynelish-pullote. Etenkin tuoksu on poikkeuksellisen hieno näissä puitteissa. 88/100

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition 43%

Pitkästä aikaa Caol Ilaa ja Distillers Editionia, kohtalaisen tuoretta erää. Tämä on itse asiassa Caol Ilan ainoa tislausvuodelle 2004 yksilöity OB-pullote, mikä on hyvä muistutus siitä, että jättitislaamon tuotannossa fokus on muualla kuin vuosikertajulkaisuissa.

Caol Ilan DE-julkaisuista on jäänyt aiemmin varsin hyvä maku suuhun, mutta samanlaisia suurherkkuja en ole vielä kohdannut kuin Lagavulinin tai Taliskerin kohdalla. Viimeksi olen maistanut kahta vuotta varhaisemman 2002/2014-pullotteen, joka oli kyllä aivan pätevä.

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2004–2016, Batch No. C-si; 2-476, Double Matured in Moscatel Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja makean viininen, uskollinen tyylilajilleen. Kumisaapasta, rusinaa, suklaata, taatelia. Palvikinkkua, hiiltä, suolaa, sitruksisuutta, märkää villakangastakkia. Savussa on vegetaalinen puoli pinnassa, tammi tuntuu varsin makealta. Punaista omenaa, viinikumikarkkia.

Maku: Todella makea ja vahvan savuinen, pippurinen ja hiilinen. Viinisyys on nahkaista ja imelää, siirappia ja suklaata riittää. Kumisaapas ja uunijuurekset ovat vahvasti läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Lihaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruksisuutta, omenaa, päärynää, hapokkuutta. Hedelmäsiirappia, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä. Jälkimaku lähtee erittäin hiilisenä ja makeana. Paahtunutta puuta, salmiakkia, tammea, suolaa, jodia. Päärynää, vaniljaa, hunajaa. Pippuri tulee myös mukana, samoin lihaisuus ja vegetaalisuus. Keskipitkä finaali.

Arvio: Savuinen ja viinisen makea Caol Ila, joka jää profiililtaan lopulta aavistuksen sekavaksi. Verrokkina piipahtanut Lagavulinin 1996/2012 Distillers Edition oli syvyydeltään merkittävästi eri tasolla tähän verrattuna. 85/100

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers 43% (1992)

Maistelin viime vuonna pari erinomaista, vähän vanhempaa Lagavulinin 16-vuotiasta. En ollut koskaan varsinaisesti pistänyt niitä vierekkäin uuden tuotannon kanssa. Erityisesti White Horse Distillers -merkintä tuntui takeelta kovasta tuotannosta, eikä pullote pettänyt.

Tuolloin maistamani julkaisu oli vielä 1990-luvun lopun tavaraa, ja siinä oli pullossa ISLA- ja 1816-merkinnät kohokuvioina kultamaalin sijaan. Nyt sain käsiini Lagavulinin, jossa merkinnät ovat vielä kultamaalilla pullon kyljessä. Pullotuskoodi on luettavissa, mutta siitä en kuitenkaan osaa tulkata, minkä ajankohdan viskistä on kyse. Paras arvaukseni on, että tämä olisi vuodelta 1992.

Ollaan pyhän nesteen äärellä.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers (1992)

(43%, OB, +/- 1992, Bottle Code LLJB 0118208, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen! Aivan erilainen kuin yksikään maistamani Lagavulinin 16-vuotias tähän mennessä. Punaista omenaa, aprikoosia, päärynää, hiukan limettiä. Turvesavu on kuivaa ja tyylikästä, savumakkara ja palvikinkku ovat silti mukana. Salmiakki ja tervakin löytyvät. Tammi on kuivaa, tunnelma kuin ikäviskissä. Hiukan suolaa ja merellisiä piirteitä löytyy myös. Hieno kompleksisuus, jatkuvasti nousee uutta esiin.

Maku: Hedelmäisen makeuden ja kuivan savun upea liitto. Uuniomenaa, persikkaa, hedelmäsiirappia. Chorizoa, punaista lihaa. Turvesavu on hiukan selvemmin esillä kuin tuoksussa. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin öljyinen. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, ostereita, merilevää. Jälkimaku on varsin hiilinen ja tumma. Suklaisuutta, lakritsia, tervaa. Siirappia, toskaomenaa, mausteita, kuivaa turvesavua. Tammi tulee vähitellen paremmin esiin, paahteisuus ja tuhkaisuus valtaavat alaa. Uljas, pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen klassikko, eri viski eri aikakaudelta. Turpeisuus jää taka-alalle verrattuna uudempaan tuotantoon, hedelmäisyys ja kompleksisuus korostuvat. 91/100

Bowmore Bw4, Elements of Islay 51,6%

Maistelussa ex-bourbonissa kypsynyttä Bowmorea aina mielenkiintoisesta Elements of Islay -sarjasta. Tämä on vielä Speciality Drinksin alla pullotettua tavaraa, ei vielä uutta Elixirin nimissä kulkevaa.

Tämä Bw4 on peräisin neljästä refill-hogsheadista, joista kaksi on vuodelta 1995 ja kaksi vuodelta 1996. Laskennallinen ikä pyörii siis 18–19 vuoden kieppeissä, joten mistään ihan nuoresta viskistä ei ole kyse.

Bowmore Bw4, Elements of Islay

(51,6%, Speciality Drinks, 2014, 4 Refill Hogsheads, 50 cl)

Tuoksu: Trooppista hedelmää valtavin mitoin. Papaijaa, mangoa, ananasta, sitruunaa, päärynää. Miellyttävä merellisyys, suolaa ja pärskeitä. Runsaasti vaniljaa ja kookosmaitoa. Turvesavu tulee varsin kuivana ja kevyenä läpi. Tiettyä herukkaisuutta löytyy myös. Ikäistään nuoremman oloinen. Vesilisä tuo mintun pintaan.

Maku: Kermainen ja painava, mutta edelleen tietty nuorekkuus on pinnassa. Turvesavu on paljon voimakkaampaa ja paksumpaa kuin tuoksussa. Herukanlehteä, limettiä, päärynää, mangoa. Valkosuklaata, mantelia, vaniljaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Valkopippuria, suolaa, oliiviöljyä, anista. Jälkimaku on edelleen varsin raikas, trooppisen hedelmäinen ja karkkinenkin. Maltaisuus tulee vihdoin selvästi läpi, hiukan sokerisena. Herukkaisuutta, limettiä, mangoa, päärynää. Vaniljaa ja valkosuklaata, mausteisuutta, tammea, minttua, suolaa, hapokkuutta. Melko pitkä, kihelmöivä finaali. Vesilisä availee ruohoisia piirteitä.

Arvio: Puhdas ja virheetön Bowmore. Luonteikkuudessa jää silti uljaasta Bw6:sta pykälän jälkeen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on ehtinyt pullottaa melkoisen kimaran 1970-luvun Ardbegia ikonisessa Connoisseurs Choice -sarjassaan. Olen muutamia niitä onnistunut satunnaisesti kohtaamaan maailmalla, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös.

Nyt käsittelyyn pääsee miniatyyri, joka koodin perusteella sisältää vuonna 1998 pullotettua viskiä.

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1975–1998, Bottle Code IH/AGF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän makea. Persikkaa, punaista omenaa, kypsää päärynää. Turvesavu ja terva tulevat kyllä hedelmäsiirapin läpi esiin, mutta paino on öljyisessä imelyydessä. Vaniljaa, mausteisuutta, minttua, hiukan lääkemäisiä sävyjä. Tiettyä ruohoisuutta sekä tammista purevuutta ja happamuutta löytyy myös.

Maku: Turvesavu on selvemmin etujoukoissa kuin tuoksussa. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Toki siirappi ja tölkkihedelmät ovat edelleen mukana voimakkaasti, mutta nyt tallisuus ja multaisuus tuovat vähän lisää kompleksisuutta kokonaisuuteen. Suutuntuma on melko öljyinen, mutta alhainen pullotusvahvuus saa rungon tuntumaan hiukan ponnettomalta. Silti sitruuna, pippurisuus, aktiivinen tammisuus ja hapan ruohoisuus tuovat tähän särmää ja voimaa. Jälkimaku alkaa hiilisenä ja varsin savuisena. Ruohoisuutta, hiukan kitkerää sitruksisuutta, suolaa, jodia, hapokkuutta. Omenaa, persikkaa. Melko pitkä finaali.

Arvio: Ei aikakautensa parhaita Ardbeg-julkaisuja missään nimessä. Kitkeryys ja ruohoisuus saavat tasapainon hiukan sekaisin. Totta kai tätä mielikseen siemailee, siitä ei ole kyse – herkullinen viski. Mutta kun tietää potentiaalin, tämä ei sitä oikein kunnolla vielä ulosmittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory 46%

Maistelussa tällä kertaa klassista Bunnahabhainia 1960-luvun tuotannosta, tällä kertaa miniatyyripullosta. Pullotuskin on tehty jo helmikuussa 1990. Tällaisia ei tule ihan joka päivä vastaan.

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory

(46%, Signatory Vintage, 30.11.1964–2/1990, Cask No. 4852–4856, Oak Wood, 2400 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Vaniljaa, banaania ja aktiivisen kihelmöivää tammisuutta. Runsas aromaattinen öljyisyys on vahvasti pinnassa. Päärynää, omenaa, viinirypäleitä, hiukan hedelmäsiirappia. Suolaisuutta, teetä, hiukan vaniljaviineriä. Volttejaan voimakkaamman oloinen. Vesilisä avaa mukavasti minttua ja tuoretta ruohoa.

Maku: Todella tiukka avaus, suolaisuus ja tammisuus iskevät välittömästi. Mineraalisuus ja jodi hallitsevat, tammen mausteet ja pieni pippuri seuraavat perässä. Omenaa, kiiviä, viinirypäleitä, mustaa teetä. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Vanilja ja hunaja jäävät auttamatta jalkoihin. Jälkimaku lähtee edelleen todella suolaisena liikkeelle. Tammi, inkivääri, pippuri ja hapokkuus seuraavat mukana. Vähitellen vanilja, omena ja päärynä sentään heräävät, mukaan tulee rusinaista ja maltaisen sokerista makeutta. Jälkimaku on lopulta melko pitkä. Vesilisä tuo hiukan kermaisuutta ja keltaista luumua.

Arvio: Odotuksia kovempi Bunna. Olisi voinut viihtyä tammessa pidempäänkin. Sokkona tätä olisi voinut luulla tynnyrivahvuiseksi ja pykälää nuoremmaksikin, sen verran tiukka ote tässä on. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Royal Lochnagar Selected Reserve 43% (2012)

Royal Lochnagar on jo pitkään julkaissut ikämerkitsemätöntä Selected Reserveä kohtalaisen säännöllisesti. Olen yhden tällaisen maistanut aiemmin, vuoden 2009 julkaisun. Kauniita viskejä pienestä tislaamosta, sellainen fiilis näistä yleisesti on.

Royal Lochnagar Selected Reserve (2012)

(43%, OB, NAS, 2012, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja muhkean mausteinen. Kanelikeksejä ja luumuhilloa, tummaa suklaata ja paksua nahkaisuutta. Kaunis viikunaisuus. Uuniomenaa, saksanpähkinää, hilloisuutta. Tammi tulee tyylikkäästi läpi, inkivääriä ja seetriä löytyy. Pieni eucalyptus tekee vielä oman säväyksensä. Hieno tuoksu!

Maku: Maukkaan sherryinen ja suklainen. Muhkea rusinaisuus, luumu ja viikuna antavat tukea, tammi pysyy kauniisti balanssissa. Suutuntuma on näillä volteilla sopivan keskitäyteläinen ja runko silti riittävän painava. Hilloisuutta, lihaisuutta, kahviseksi kääntyvää karvautta. Maltaisuus ja mausteet toimivat hyvin, samoin tietty paahteisuus ja herkkä pippurisuus. Saksanpähkinää, inkivääriä, hapokkuutta. Jälkimaku lähtee nahkaisena ja tumman suklaisena, kunnes kuivattu luumu, rusina ja hillo tulevat mukaan. Tammi kuitenkin pitää tätä varsin tiukasti otteessaan. Espressoa, paahteisuutta, pientä nuotiosavua. Melko pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen ja herkän tyylikäs sherryviski. Kerrankin en ole edes ihan varma, voisiko tämän tasoa nostaa tästä enää korkeamman alkoholiprosentin avulla ollenkaan. 89/100