Maistetut

Highland Park 13 yo 2002/2016 for SMWS & VYS 59,2%

Kohupullotteet kannattaa maistaa siinä vaiheessa, kun kohua ei enää kunnolla muista. Parin maistamiskerran jälkeen tuli aika kirjata mietteet ylös.

Highland Park 13 yo 2002/2016 for SMWS & VYS

(59,2%, OB for Whisky Clubs of Finland Suomen Mallaswhiskyseura & Viskin Ystävien Seura, 2002–2016, Cask No. 6367, 1st Fill European Sherry Hogshead, 306 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raskaan sarjan sherrypommi. Makeaa sherryä, tummaa suklaata, kilokaupalla luumuhilloa ja kottikärryllinen kypsiä kirsikoita. Rusinaa, siirappia. Vahva ja aktiivinen tammisuus, hiukan nahkaa ja kellaria. Pieni nuotiosavuinen vivahde taustalla, mustaa teetä ja paahteisuutta. Varsin suoraviivainen kaikessa sherryssään. Vesilisä availee toffeeta ja kevyemmän sokerisia sävyjä.

Maku: Täyteläinen ja raskas. Makeaa sherryisyyttä, luumuhilloa, suklaata, taatelia. Kirsikat ovat jälleen näyttävästi esillä. Suutuntuma on painava ja mausteisuus muhkeaa. Tammi tuntuu aktiivisena ja mausteet vyöryvät joulukakun ja piparkakun mausteliemen kautta. Järeä on. Jälkimaku on siirappisen sherryinen ja raskaan suklainen, mausteinen ja pippurisen kihelmöivä. Piparkakkua, pähkinäisyyttä, luumua, kirsikkaa. Keskipitkä ja lopulta nahkaiseksi kääntyvä finaali. Vesilisä saa tiettyä puisevuutta pintaan.

Arvio: Muistuttaa hiukan aiemmin maistamaani Maxxium-pullotetta, mutta balanssi on tässä hiukan parempi ja jälkimaku pidempi. Näin järeä sherry syö ehkä osan tisleen ominaisluonteesta, mutta onhan tämä kyllä mieletön pommi. Nautin. 88/100

Springbank 18 yo for Suomen Mallaswhiskyseura 49,7%

Vihdoin pääsin maistamaan tämän Suomen Mallaswhiskyseuran 18-vuotisjuhlapullotteen. Oli kyllä jo aikakin.

Springbank 18 yo for Suomen Mallaswhiskyseura

(49,7%, OB for the 18th Anniversary of The Malt Whisky Association of Finland, Bottled 6/2016, 1st Fill Sherry Butt, 210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin omalaatuinen. Kynttilävahaa, omenaisuutta, kumia. Jännä rikkinen vivahde, ei missään nimessä huonolla tavalla. Metisyyttä, ruskeaa sokerisuutta, mausteisuutta. Kompleksinen kokonaisuus. Kristallisoitua hedelmää, persikkaa, päärynää, ananasmehua. Metallisuutta. Vesilisä avaa tuoksun ruohoisia ja mineraalisia puolia.

Maku: Maukkaan vahamainen ja runsaan hedelmäinen. Toffeeta, kermaisuutta, ruohoisuutta, klassisia Springbankin sävyjä. Rikkinen vivahde on edelleen läsnä, vaikka pysyykin taustalla. Suutuntuma on öljyinen ja varsin täyteläinen. Pieni tunkkaisuus tässä on ilman vesilisää. Jälkimaku on mausteinen, öljyinen ja runsas. Tammi ottaa kunnolla kiinni, hedelmäisyyttä riittää. Toffeeta, siirappia, maitosuklaata, maitokahvia. Ruohoisuutta ja yrttejä lopuksi. Varsin pitkä ja uljas finaali. Vesilisällä hedelmäisyys korostuu entisestään ja tammi vetäytyy taka-alalle, metisyys ja mineraalisuus vapautuvat.

Arvio: Omaperäinen ja mielenkiintoinen viski, johon saa vesilisällä paljon lisää ulottuvuuksia. 87/100

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition 43%

Valittelin jokin aika sitten, että intoni Lagavulinin Distillers Editioniin on päässyt viime aikoina lopahtamaan. Nyt eteen sattui vähän varhaisempi edustaja tuosta sarjasta, ja pääsin täysin yllättäen palaamaan menneisiin aikoihin.

Näiden pullojen hinnat ovat jo kauan sitten karanneet horisonttiin, mutta hintalappu on aina syytä kadottaa mielestä, kun maistelemaan ryhtyy.

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition

(43%, OB, 1987–2003, Batch No. lgv 4/491, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savua, pekonia, tervaleijonaa. Mahtava salmiakkisuus ja terva, suklaisuus ja yrttinen eleganssi. Kuivaa tammisuutta ja marjaisuutta. Sherryisyys on yhtä aikaa hallitsevaa ja tyylikkään kuivakkaa, kokonaisuus on erinomaisesti integroitunut. Savumakkaraa, hiukan hiilisyyttä, siirappia, kurkkupastillista raikkautta. Komea tuoksu, hienossa balanssissa.

Maku: Turvesavun ja tervaleijonan juhlaa. Todella upea sherryinen suklaisuus kohtaa omenaisen makeuden ja siirapin. Suutuntuma on täyteläinen ja kuivan mausteinen. Tammi tuntuu vahaiselta ja kuivalta, marjaisuus ja mausteisuus tuovat sävyjä valtavasti. Makea sherryisyys on upeasti integroitunut. Jälkimaku alkaa tervaleijonan ja sukulakun komennossa. Savu jää taka-alalle mutta leijuu hiilisenä kaiken yläpuolella. Omenaisuutta, mineraalisuutta, pientä hapokkuutta, eucalyptusta. Pitkä ja hienosti kuivuva finaali, jossa on alhaisista volteista huolimatta voimaa.

Arvio: Taivaallisen hyvä DE. Jos voimaa olisi vielä hiukan lisää, tajunta saattaisi hämärtyä. Loistava viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Glengoyne Cask Strength Batch #3, 58,2%

Glengoynen CS-sarja on jatkunut varsin säännöllisesti vuositasolla. Olen aiemmin maistanut sekä Batch #1:n että Batch #2:n. Taso tuntui kakkoskierroksella säilyneen, joten maistetaan tämä kolmonenkin.

Glengoyne Cask Strength Batch #3

(58,2%, OB, NAS, +/-2014, 70 cl)

Tuoksu: Kermatoffeeta ja voita oikein olan takaa. Rasvaa riittää, samoin maltaisuutta ja siirappisuutta. Hiukan hapanta puuromaisuutta, heinäisyyttä, poltettua sokeria. Pistävä metallisuus, rautaa ja ummehtuneita sävyjä. Tölkkihedelmiä, persikkaa, makeaa appelsiinia. Pieni kitkerä vivahde taustalla. Vesilisä availee maitokahvia ja yrttisyyttä.

Maku: Kermaisuutta ja reipasta maltaisuutta. Toffeeta, ruskeaa sokeria. Viinimäiset tanniinit, melko vahvat mausteet tammisuuden mukana. Appelsiinia, karvasta pähkinäisyyttä, ruohoisuutta. Sherryvaikutus jää pieneen rusinaisuuteen ja siirappisiin vivahteisiin. Suutuntuma on melko täyteläinen. Heinäisyyttä, viljaisuutta, kuivaa hedelmää. Jälkimaku alkaa tallimaisilla ja nahkaisilla vivahteilla, kunnes varsinainen vyöry alkaa. Edelleen mukana on paljon voita, rasvaisuutta, kermatoffeeta ja maitosuklaata. Mantelimassaa, mausteisuutta, appelsiinia, karvautta, metallisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa sokerisuuden pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen viski. Liikkuu osittain eri suuntaan kuin Batch #2, jossa sherryvaikutus oli vahvempi. Nyt mennään enemmän tisleen ehdoilla. 84/100

Wolfburn Aurora 46%

Varhaista, nuorta Wolfburnia – tällä kertaa ensimmäisen täyttökerran bourbonista ja oloroso-sherrytynnyreistä. Etiketissä kyllä lukee ”Sherry Oak”, mutta informoidut lähteet ovat todenneet, että mukana olisi myös tuota ex-bourbonia.

Pidin kovasti tislaamon ensimmäisestä ulostulosta: Hand Crafted ylitti odotukseni, joten mielenkiinnolla tämän maistan.

Wolfburn Aurora

(46%, OB, NAS, 2016, 1st Fill Bourbon & Oloroso Sherry Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, puuromainen ja hiukan ummehtunut. Juureksia kellarissa, multaa, kosteaa villasukkaa, märkää pahvia. Osin epämiellyttävä. Toisaalla taas omenainen, päärynäinen, kevyen rusinainen. Kuivattuja hedelmiä, viljaisuutta, kevyttä suolaisuutta. Turvesavu loistaa nyt poissaolollaan. Vesilisällä löytyy banaani.

Maku: Huimasti parempi kuin tuoksu. Maltaisuus ja viljaisuus ovat toki pääosassa, mutta tunnelma on raikas ja hedelmäinen. Tietty rapsakka merellisyys löytyy, mausteisuus ja tanniinit ovat varsin reippaita. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus ja vaniljaisuus tulevat aktiivisen tammen kanssa voimalla läpi. Omena ja päärynä, ananas ja persikka maistuvat. Jälkimaku on happaman viljainen, hiukan rusinainen, mausteinen ja napakka. Ulottuvuuksia on niin niukasti, että ruohoisuus ja kukkaisuus lähinnä maistuvat. Finaali jää varsin lyhyeksi ja vaatimattomaksi. Vesilisä saa makean banaaniset sävyt pintaan.

Arvio: Ei oikein omaan makuuni millään tavalla. Tällaisesta tuoksusta toipuminen vaatii aina veronsa. Tisleen perusvire on edelleen lupaava, mutta kypsytyksen kanssa on oltava tarkkana. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Bowmore Bw6, Elements of Islay 55,2%

Maistelussa on tällä kertaa Speciality Drinksin kuudes Bowmore-julkaisu Elements of Islay -sarjassa. Jälleen on tuttuun lääkepulloon pistetty elämän eliksiiriä.

Bowmore Bw6, Elements of Islay

(55,2%, Speciality Drinks, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Hieno yhdistelmä herukkaa, hunajaisuutta ja turvesavua. Löytyy kirpeää omenaa ja limettiä, viherherukkaa ja minttua, hiukan trooppisia hedelmiä. Savu on kuivakkaa ja taittuu hiukan hiiliseksi, leijuu kauniisti vetten yllä. Suolaisuutta ja siirappista likaisuutta. Hieno! Vesilisä saa tiettyä karamellisuutta esiin.

Maku: Herukkainen ja kirpeä, savuinen ja omenainen. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Makeaa öljyisyyttä, trooppisia hedelmiä papaijan ja mangon säestyksellä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan vahaisuuteen taipuva, vaikka profiilissa ei olekaan mitään erityisen painavaa. Hiukan tervaa ja salmiakkia, kevyt hiilisyys savussa edelleen mukana. Savu sinänsä jää taka-alalle. Jälkimaku liikkuu tammisen vaniljaisuuden ja mausteisuuden maailmassa. Trooppiset hedelmät ovat edelleen läsnä, mutta suolaisuus ja kireä savuisuus, jopa tuhkaisuus korostuvat. Herukka, minttu ja likainen makeus nousevat lopuksi. Vesilisä tuo toffeen selvemmin pintaan.

Arvio: Trooppisen hedelmäinen, oivallinen Bowmore. Maku on hiukan suoraviivainen ja finaalin spektri varsin täsmällinen, mutta kaikki toimii hienosti yhteen. 88/100

Highland Park Svein 40%

Vihdoin nuotitettavana Warrior-sarjan perusviski Highland Parkilta. Olen maistellut tätä lukemattomia kertoja eri yhteyksissä, mutta aina on jäänyt kirjaamatta muistot ylös.

Highland Park Svein

(40%, OB, NAS, +/- 2013, The Warrior Series, 100 cl)

Tuoksu: Likaisen rasvainen, kuivan turpeinen ja kirpeän havuinen. Pehmeää maltaisuutta, hunajaisuutta, uuniomenaa, kevyttä kanervaisuutta. Kovia toffeekarkkeja, ruskeaa sokeria. Taustalla pieni vaniljaisuus, joka muuttuu vähitellen yhä ilmeisemmäksi. Voita ja kermaisuutta. Tammi pysyy taka-alalla.

Maku: Tammi on maussa tuoksua selvemmin läsnä, mutta silti huomio kiinnittyy enemmänkin toffeekarkkeihin, kuivaan ja kevyeen turpeisuuteen, hedelmiin, vaniljaan ja likaisiin sävyihin kaiken keskellä. Lakritsia, yrttisyyttä ja hiukan mehiläisvahaa. Suutuntuma on varsin kevyt ja osin jopa vetinen. Kanervaisuutta ja havuisuutta riittää. Omenaa, päärynää, mietoa sitruksisuutta. Jälkimaku liikkuu tammen ja kevyen turvesavun maastoissa. Öljyisyys ja likaisuus ovat edelleen pinnassa, lakritsia ja toffeeta riittää. Tammi jää taustalle, mutta kanelinen mausteisuus ja pieni pippuri löytyvät. Melko lyhyt ja harmiton finaali.

Arvio: Perushyvä perusviski. Ei herätä suuria tunteita, mutta toimii. Isommilla volteilla voisi olla vaikuttavakin tapaus, nyt toimii pätevänä entry-level-tuotteena. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Magazine 80/100 (Gavin D. Smith), 77/100 (Joe Bates).

Glendronach Cask Strength Batch #6, 56,1%

Eilisen Glendronachin Cask Strength -sarjan Batch #5:n jälkeen heti Batch #6 kehiin. Nyt on jo tummemman värinkin perusteella erilaista tavaraa käsissä. Maistetaan pois.

Glendronach Cask Strength Batch #6

(56,1%, OB, 2016, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja siirappinen, paksu ja makea. Erittäin täyteläinen, runsaan liköörimäinen ja muhkean taatelinen. Luumua, viikunaa, hiukan lihaisuutta ja tallisuutta. Hiukan paahteisuutta, palanutta puuta, kuivaa heinää ja sikarilaatikkoa. Piimäkakkua ja rusinaa. Vesilisä tuo mukavasti tikkunekkua esiin.

Maku: Muhkean suklainen ja siirappinen. Taatelia, luumua, runsaasti mausteita – kanelia, inkivääriä, ripaus kardemummaa. Mukava pähkinäisyys. Kaakaojauhetta, hiukan maitokahvia, kermaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja napakan mausteinen. Tammi on melko reipasta mutta ei häiriöksi asti. Napakkaa maltaisuutta, nahkaisuutta, pieni lihaisa vivahde. Jälkimaku vyöryy tumman suklaan ja kuivuvan tammen voimalla. Pieni kuiva savuisuus, nahkaisuus, kuivaliha, suolainen salmiakki, kuivattu luumu, kanelinen hedelmäkakku, seetrisyys, sikarilaatikko… Jälkimaku on paahteisuudessaan mielenkiintoinen ja melko pitkä. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja rauhoittelee tammea selvästi.

Arvio: Glendronachin CS minun makuuni. Genrensä parhaimmistoa. Vieressä maistettu Batch #5 jää melko reippaasti tämän varjoon. 89/100

Glendronach Cask Strength Batch #5, 55,3%

Glendronachin Cask Strength pääsi vuonna 2015 jo viidenteen erään. Batch #4 oli itse asiassa taas varsin maukas, joten odotan mielenkiinnolla tätä ja uusinta batchia. Ajattelin siis maistaa Batch #6:n heti tämän perään.

Glendronach Cask Strength Batch #5

(55,3%, OB, 2015, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja varsin maltainen. Weetabixia, pähkinäisyyttä, hiukan leipäisyyttä. Sherry ei jyrää, vaan tammisuus ja hedelmäisyys korostuvat. Muhkeaa omenaisuutta, hiukan (raakaa) luumua, kuivattuja banaanilastuja. Pieni suklaisuus on toki mukana. Varsin suoraviivainen. Vesilisä availee hapokkuutta ja raa’an heinäisiä sävyjä.

Maku: Täyteläinen ja voimakas. Todella maltainen ja mausteinen esitys, hapokkuutta ja leipäisyyttä riittää. Toki mukana on myös suklaisuutta, rusinaisuutta ja hiukan karamellimäisiä piirteitä, mutta Batch #4:n siirappisuus tästä puuttuu. Yrttisyyttä, kuivattuja hedelmiä, omenaa, viikunaa. Suutuntuma on paksun kermainen ja vahvan mausteinen. Jälkimaku on tammisuudessaan jopa raju, mausteisuus vyöryy inkiväärin ja pippurin voimalla. Melko kuiva ja karvas yleisilme, vaikka omenaa ja luumua löytyykin. Hunajaisuus ja pähkinäisyys tulevat onneksi mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa suklaata mukavasti ja nostaa makeutta pintaan.

Arvio: Ei omiin suosikkeihin. On tämä edelleen ihan hyvä viski, mutta näin vahva maltaisuus ja tietty karvaus eivät silti täysillä puhuttele, jos muistelee vaikkapa Batch #1:n mahtavuutta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar 48%

Sansibarin Clynelish-tynnyri on klassista, vahamaista, ex-bourbonissa kypsynyttä tavaraa. Liikanimi muistuttaa Scotch Malt Whisky Societyn tyyliä, joskin tässä kuvauksessa runollisuus pysyy sentään jossain määrin aisoissa.

Kynttiläillallisen ääreen, siis.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar

(48%, Sansibar, 1996–2012, ’Candlelight Dinner in a Dockland Pub’, Ex-Bourbon Cask, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja varsin maltainen, ei mikään kaikkein tyypillisin Clynelish-tuoksu. Tammi tuntuu varsin kuivakalta ja pieni kynttilävahaisuus toki on mukana. Parafiinia, ruohoisuutta, hiukan kermatoffeeta. Kermaa, havuisuutta, raakaa banaania, oliiviöljyä. Vähän sekava. Vesilisällä löytyy mukavasti minttua.

Maku: Erittäin öljyinen ja painava, homma palaa ruotuun harhailevan tuoksun jälkeen. Vahvaa kynttilävahaa, kirpeää sitruunaisuutta. Paksun täyteläinen suutuntuma ja järisyttävä viskositeetti. Tammi on paljon aktiivisemman oloista kuin tuoksussa, mausteet purevat ihan tosissaan ja tanniinit haukkaavat kiinni. Muromaisuutta, ruohoisuutta, edelleen sitä raakaa banaania, yrttistä kitkeryyttä. Jälkimaku on yllättävänkin suolainen, vesi nousee kielelle. Sitruksisuutta ja ruohoisuutta, kermatoffeeta, kookoskermaa, hunajaisuutta, vahaa. Yrttejä, mausteita. Keskipitkä finaali kuivuu voimakkaasti. Vesilisä availee havuisia sävyjä lisää.

Arvio: Ei kaikkein tasapainoisin Clynelish, vaikka tässä on hyvätkin hetkensä. 84/100