Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail 40%

Homma lähtee ihan käsistä! Edellisestä Port Ellenistä tässä blogissa ei ole edes vuotta kulunut, kun on jo uusi kourassa. Tällä kertaa edessä on klassikkoviskiä vuoden 1979 vuosikerrasta Gordon & MacPhailin miniatyyrina. Voltit ovat alarajalla, mutta toivottavasti makua riittää.

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1979–1993*, Old Map Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kauniin turvesavuinen, tervainen ja yrttinen. Kuivaa hiilisyyttä, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja jodia. Mentholia, kovia toffeekarkkeja, yrttitippoja. Vihreää omenaa, heinäisyyttä, melko kuivaa tammisuutta, aavistus vahaa. Tervaisuus tekee kepeyden keskellä hienon säväyksen. Nätti on.

Maku: Tervaa, nuotiosavua ja yrttisyyttä. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Sitruksinen ja merellinen ote on pinnassa, samoin lääkemäisyys ja tietty heinäisyys. Toffeen makeutta, hiukan tikkunekkua, omenaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippuri nostaa päätään. Mentholi ja yrttitipat tuovat palettiin pikantin säväyksen. Tammi pysyttelee taustalla varsin kuivana ja osin vahamaisenakin. Jälkimaku on yhä sangen tervainen ja melko reippaan mustapippurinen. Lääkemäisyys, yrtit ja sitruksisuus pysyvät kyydissä kohtalaisesti. Korkeintaan keskipitkä finaali vaipuu kuivan tammen ja nuotiosavun kautta pois.

Arvio: Miellyttävää viskihistoriaa. Hieman lisää potkua ja pidempi jälkimaku, niin oltaisiin ihan mestaruussarjatasolla. Tyylikäs tämä on näinkin. 88/100

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48, 54,6%

Jälleen on lasissa täysi-ikäinen Bladnoch Scotch Malt Whisky Societylta. Pari kuukautta on edellisestä vastaavasta.

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48

(54,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1992–1/2012, Capering on a riverbank, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 219 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja makean omenainen. Ruohoinen ja sitruksinen yleisilme. Käsirasvaa, öljyisyyttä, mineraalisuutta, pientä vahamaisuutta. Heinäisyyttä ja kukkaisuutta, runsaasti tammisuutta. Vaahtokarkkia ja marsipaania, hiukan mantelia. Valkopippuria, hapokkuutta. Vesilisä tuo minttua ja karkkista makeutta.

Maku: Ruohoinen, vaniljainen, sitruksinen ja hämmästyttävän intensiivinen. Nousee tuoksusta uudelle tasolle. Todella kompleksinen ja syvä paletti, vahamainen ja hedelmäinen. Valkopippuria ja mineraalisuutta riittää. Maltaisuus on korostunutta ja hiukan puuromaista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyisen runsas. Hapokkuutta, omenaisuutta, hiukan aprikoosia. Jälkimaku on heinäinen, mineraalinen ja yllättävän kuiva. Menee hiukan yksiulotteiseksi, kun tammi ja maltaisuus alkavat kiristää otettaan. Hapokkuutta, sitruksisuutta, hiukan vaniljaa ja öljyisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa raikkautta ja suolaisuutta.

Arvio: Oman lajinsa valioyksilö, kaikkineen myönteinen yllätys. Käytännössä joka alueella persoonallisempi kuin edellinen täällä maistettu. Maku hetkellisesti jopa loistaa. 85/100

Ledaig 19 yo Oloroso Cask Finish 2018, 46,3%

Maistelussa tällä kertaa ex-olorosossa peräti 13 vuotta viimeistelty Ledaig. Sitä ennen liemi on levännyt jo kuusi vuotta ex-bourbonissa.

Ledaig 19 yo Oloroso Cask Finish 2018

(46,3%, OB, 2018, Oloroso Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua, kumia ja tuhkaa. Robusti esitys. Rusinaa, suolaista toffeekrokanttia, siirappia, mantelia. Vegetaalisuutta ja turvesavua kyllä riittää. Jotain hiukan palanutta, bbq-kastiketta. Luumua, sitruksisuutta, rypälemäisyyttä, tölkkisekahedelmää. Pieni pippuri ja mineraalisuus. Vesilisä avaa mentholia ja raikkautta.

Maku: Sherryinen, turvesavuinen ja hiilinen. Grillattua paprikaa, chorizomakkaraa, bbq-kastiketta, happoja. Siirappia, pähkinää, suolaa, vegetaalisuutta. Tölkkisekahedelmistä persikka ja päärynä korostuvat. Lakritsia, edelleen jotain palanutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja napakan pippurinen. Sherryssä on kuminen sävy. Suklaisuutta ja luumua toki myös. Jälkimaku on nuotiosavuinen, mineraalinen ja selvästi ohuempi kuin härski ja tanakka maku antaisi odottaa. Suolaisuutta, salmiakkilakritsia, pähkinää, hiilisyyttä, kumia. Sekahedelmää, hapokkuutta, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo raikkaita sävyjä ja mentholia esiin.

Arvio: Tutun härskiä ja likaista Ledaigia. Aavistuksen sekava lopulta, jälkimaku ei aivan nouse odotuksiin. Mutta oikein maukas viski on kyseessä, jos vain tällainen tyyli puhuttelee. 86/100

Glendronach 28 yo 1990/2019 Cask #7905, 51,7%

Glendronachin single caskien vyöry on edelleen varsin ehtymätön. Nyt ollaan jo erässä numero 17 ja sen osana julkaistussa 28-vuotiaassa viskissä. Maistoin aiemmin tästä erästä 26-vuotiaan Cask #847:n eikä se ollut ainakaan pilalla.

Glendronach 28 yo 1990/2019 Cask #7905

(51,7%, OB, 25.4.1990–2019, Batch 17, Cask No. 7905, Pedro Ximénez Puncheon, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja kahvinen. Hasselpähkinää, espressoa, tallisuutta, tummaa suklaata. Aprikoosinen ja omenainen hedelmäisyys pilkistää taustalta. Aavistus kirsikkamarmeladia ja luumuhilloa. Paahteisuutta, rusinaa, antiikkihuonekaluja, vahvaa tammea. Melko tiukka. Vesilisä avaa toffeeta ja vaahterasiirappia.

Maku: Tumman suklainen, kahvinen ja öljyinen. Hasselpähkinää, siirappia, tallisuutta. Tammi on yllättävänkin isossa roolissa ja hedelmäisyys jää sen taakse. Aprikoosi ja luumu ovat silti mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pippurinen. Kanelia, rusinaa, kirpeää hilloisuutta. Nahkaisuus ja tallinen karvaus ovat pääosassa. Jälkimaku on espressoinen, pähkinäinen ja tumman yrttinen. Luumuhilloa, lakritsia, tummaa suklaata. Mustapippuria, kanelia, antiikkisia sävyjä, nahkaa, happoja. Van Houtenin kaakaojauhetta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo selvästi lisää makeutta ja sitruksista hedelmäisyyttä.

Arvio: Varsin jämäkkä ja osin jopa ankara esitys. Pakko myöntää, että odotukset olivat vielä hitusen tätä korkeammalla. Vesilisä nostaa kuitenkin merkittävästi tasoa. 88/100

Bowmore 15 yo Mariner 43% (2005)

Pidin aikoinaan kovasti Bowmoren 15-vuotiaan Marinerin Screen Printed Label -versiosta. Nyt maistossa on sitä seurannut Mariner-pullote paperietiketillä. Laventelin pitäisi olla vielä mukana kyydissä, ja sehän jakaa kansaa rajusti edelleen.

Tällainen lesti oli tosiaan sattumalta jäänyt vuosien saatossa kaappiin, joten pitihän se korkata – ja korkki tietysti rikkoa pulloon. Onneksi ei käynyt muita vahinkoja.

Bowmore 15 yo Mariner

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Tuttua laventelia, pehmeää turvesavua ja tervaisuutta. Salmiakkia, suolaisuutta, melko reippaasti sherryistä makeutta. Öljyinen ja aromaattinen kokonaisuus. Karamellia, toskaomenaa, pähkinää, sitruksisuutta, luumua. Mokkanahkaa, vaahterasiirappia, pinjansiemeniä, havuisuutta. Nam.

Maku: Hedelmäinen, pehmeän turvesavuinen, salmiakkinen ja reippaan laventelinen. Erinomainen yhdistelmä pähkinäistä suolaisuutta ja siirappista hedelmäisyyttä. Tikkunekkua, merellisyyttä, toffeefudgea. Omenaa, sitruksisuutta, luumua ja hapokasta mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aromaattisen pehmeä. Hyvä tasapaino, vaikka kokonaisuus toki hyötyisi vielä pienestä lisäpotkusta. Hunajaa, vaniljaa, hiukan tamminen vivahde. Jälkimaku on edelleen reippaan laventelinen ja salmiakkinen, turvesavuinen ja tervainen. Suolaisuus korostuu, mutta toffee taittaa. Omenaa, sitrusta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Laventelin viimeisiä aikoja. Herkullinen viski, jossa suolaisuus ja makeus mittelevät. Hyvin lähellä muistikuvaani SPL-versiosta, mutta jälkimaku jää kyllä lyhyemmäksi. Hyötyisi todennäköisesti pykälää korkeammasta pullotusvahvuudesta. Herkkua silti. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Erittäin hyvä ja maukas Mariner!”

Octomore 08.4 Masterclass 58,7%

Lasissa tällä kertaa Octomoren turvepommi tuoreesta tammesta. Erittäin jämäkän oloinen liemi kaikkineen.

Octomore 08.4 Masterclass

(58,7%, OB, 2009–11.1.2018, 8 years old, Masterclass, 170 ppm, Virgin Oak Casks, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella savuinen ja varsin sekava. Turvesavu tulee läpi kaikesta, antiseptisia aineita ja kamferia löytyy, mutta ympärillä on lähinnä tammea ja mineraalista hyhmäisyyttä. Omenaa, pientä hunajaa, hiukan salmiakkia, musteisuutta, tunkkaisuutta. Jodia, hapokkuutta. Vesilisä avaa tomusokeria ja vaahtokarkkia.

Maku: Odottamattoman herkullinen! Tuoksu ei valmistanut tähän lainkaan. Runsas ja monimuotoinen, toki hyvin turvesavuinen mutta myös öljyisen hedelmäinen ja voimakkaan yrttinen kokonaisuus. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hunajaa, vaniljaa, mausteisuutta ja tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja reippaan pippurinen. Omenaa, mangoa, persikkaa, grillattua ananasta. Jälkimaku on painavan öljyinen ja tiukan turvesavuinen. Hunajaista hedelmäisyyttä, vaniljaa, yrttisyyttä, jodia. Hieno yhdistelmä salmiakkia ja makeutta. Happoja, kamferia, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin viinikumia ja hedelmäkarkkia.

Arvio: Melko vaatimattoman tuoksun jälkeen maku putsaa pöydän täysin. Hyvä viski. Pienellä vesilisällä aidot virgin oak -piirteet tulevat karkkisuuden johdolla selvästi paremmin esiin. 87/100

Highland Park 14 yo 2004/2018 Cask #6116 ’Belgian Vikings’ 62,4%

Highland Parkin single caskeja on alettu myydä tällaisillakin etiketeillä. Vyöry on ollut niin suuri, että on ollut jo vaikea pysyä mukana uusissa julkaisuissa. Edellinen maistamani Belgia-pullote oli kyllä oikein hyvä, ei siinä mitään.

Highland Park 14 yo 2004/2018 Cask #6116 ’Belgian Vikings’

(62,4%, OB, ’Belgian Vikings’, 2004–2018, Cask No. 6166, Refill Sherry Puncheon, 559 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen, sitruksinen ja todella voimakas. Vaniljaa, muovailuvahaa, rusinaa, sherryä ja maitosuklaata. Pientä likaisuutta, kanervaa, turvesavua ja yrttisyyttä. Tiukkaa tammea ja nahkaisuutta. Ei läheskään niin sävykäs kuin Cask #6577. Tiukka on. Vesilisä avaa mentholista ja kamferista raikkautta.

Maku: Erittäin voimakas ja runsas. Painava öljyisyys ja silkkinen suutuntuma on kuitenkin kaiken pohjana. Sherryä, maitosuklaata, rusinaa, uuniomenaa ja kanervahunajaa. Kireää turvesavua ja paahteisuutta, aktiivista tammea ja sitruksisuutta. Toffeeta, edelleen tiettyä muovailuvahaisuutta ja pientä rikkisyyttäkin. Luumuhilloa, mustikkaa. Jälkimaku on öljyinen, havuinen, toffeemainen ja varsin rikkinen. Tammi pysyy mausteisena ja vahvana, nahkaisena ja vaniljaisena. Sitruksisuutta, sherryä, likaisuutta, ruohoisuutta. Varsin tiukka, keskipitkä finaali. Vesilisä avaa hedelmäistä, raikkaan yrttistä ja pehmeän rauhallista puolta.

Arvio: Hurjan voimakas moukariviski. Ei pärjää sävyissä eikä tasapainossa Cask #6577:lle. Kestää kuitenkin runsain määrin vesilisää, jatkuu todella pitkään ja paljastaa uusia puolia itsestään. 86/100

Tamdhu 25 yo 1988/2014, Douglas Laing 50,1%

Lasissa vaihteeksi tanakkaa sherryttelyä Tamdhun 1980-luvun tuotannosta. Viimeksi Tamdhu 2002/2019 Cask #6191 oli loistava tuttavuus.

Tamdhu 25 yo 1988/2014, Douglas Laing

(50,1%, Douglas Laing, Directors’ Cut, 9/1988–3/2014, Cask No. DL 10297, Sherry Butt, 288 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, maltainen, rusinainen ja aavistuksen ujo. Pähkinäistä sherryä ja tammisuutta, nahkaisuutta ja pientä leipämäisyyttä. Kuivattuja hedelmiä, omenanlohkoja, hiukan kookoslastuja, pientä tallisuutta. Märkiä lehtiä, paahteisuutta, aavistus ruutia taustalla. Vesilisä paljastaa rikkiä ja minttua.

Maku: Tuoksua vahvemmin läsnä välittömästi. Sherry on runsasta ja suklaista, hedelmäisyys nousee pääosaan. Uuniomenaa, tölkkipäärynää, luumua, rusinaa. Edelleen kuivattuja hedelmiä ja kookoslastuja, tammisuutta ja maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja sävykäs. Kuningatarhilloa, paahteisuutta, ruutia ja pientä savuakin. Toffeeta ja aavistus rikkiä. Jälkimaku on uuniomenainen, toffeemainen, rikkinen ja miedon pippurinen. Maltaisuus ja leipämäisyys pysyvät mukana, samoin tammi ja kuivatut hedelmät. Suklaisuutta, pähkinää, öljyisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja lisää rikkiä.

Arvio: Maukas viski mutta kärsii pienestä epätasaisuudesta siellä täällä. 87/100

Bowmore 1972, 43%

Joskus sattuu klassikko kohdalle. Nyt on sellainen hetki. Lasissa on ikämerkitsemätön Bowmore vuosikertaa 1972.

Samaa pullotetta aiemmin maistanut Smoke On The Waterin Hannu arvelee, että kyseessä voisi olla 10–15 vuoden ikäinen viski. Whiskyfunin Serge näyttää maistaneen kovasti samannäköisestä pullosta ja on kirjannyt ylös jo aiemmin, että pullotusvuosi saattaisi olla jossain vuoden 1989 kieppeillä. Mene ja tiedä.

Vaikea näihin on suhtautua ihan vain viskinä, sen verran historian siipi nyt ilmassa lepattaa.

Bowmore 1972

(43%, OB, 1980’s, Matured in Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Sherryisen suklainen ja pehmeän turvesavuinen. Sitruksisuutta ja nahkaisuutta, pähkinää ja mustaherukkaa. Todella syvä ja vaikuttava. Yllättävänkin runsaan ja kompleksisen sherryn alta löytyy hedelmää ja lääkemäistä yrttisyyttä. Omenaa, kuivattua banaania, minttua, timjamia, kuivaa tammea. Nam.

Maku: Sherryinen suklaisuus, pehmeä turvesavu ja raikas hedelmäisyys alkavat heti toimia nautittavasti yhteen. Kuiva tammi säestää. Sitruksisuutta, makeaa omenaa, mangoa, melonia, kiiviä. Lääkemäinen yrttisyys tuo hienosti syvyyttä, mustaherukkakin pysyy mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kauniisti balanssissa. Jälkimaku on sitruksinen, kuivan tamminen ja mustaherukkainen. Kuningatarhilloa, luumua, minttua, kamferia, valkopippurista napakkuutta. Turvesavu on edelleen mukana hyvin kevyellä otteella. Suklainen sherryisyys kuivahtaa, tammi nousee selvemmin esiin. Melko pitkä ja rauhallinen finaali.

Arvio: Tyylikäs ja sherryisen sävykäs entisajan Bowmore. Eihän tällaisesta viskistä voi yksinkertaisesti olla pitämättä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Smoke On The Water, ”Herkullinen ja tasapainoinen, tyypillinen aikansa Bowmore”.

Caol Ila 8 yo 2009/2018, Signatory 46%

Lisää nuorta Caol Ilaa, tällä kertaa ex-sherrystä. Eiliseen kasivuotiaaseen verrattuna tämä kasivuotias ei ole mainittavasti tummempi, joten tynnyrin vaikutus ei ole kovin kummoinen ehtinyt olla. Miten voisi ollakaan.

Caol Ila 8 yo 2009/2018, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 28.9.2009–9.8.2018, Casks No. 317858 + 317886, Refill Butts, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen, hiilisavuinen ja varsin kuminen. Suolainen, lihaisa, monella tapaa hyvin lähellä eilistä Caol Ilaa, mutta rasvainen likaisuus ja makeus on selvemmin pinnassa. Toffeeta, tölkkipäärynää, sitrusta ja omenaa. Bensainen ja mineraalinen, merellinen ja jyväinen yleisilme. Vesilisä avaa piparminttua.

Maku: Muhkean turvesavuinen, kovaotteinen, mineraalinen ja hiilinen. Eiliseen viskiin verrattuna toffeemainen ja rasvainen, todella painava ja varsin likainen. Jyväinen ja varsin raaka, sitruksinen ja hapokas. Kirpeä omena on vahvasti läsnä. Tuhkaisuutta, vegetaalisuutta, reipasta suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja polttelevan pippurinen. Aktiivista tammea, paahteisuutta. Jälkimaku on todella lääkemäinen ja salmiakkinen. Roiman turvesavuinen kaikin puolin. Sukulakua, suolaa, vegetaalisuutta, pippuria. Sitruunaa ja omenaa, rasvaisuutta ja tuhkaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo yrttiä ja kitkeryyttä.

Arvio: Nuori ja raaka viski, joka jää pari pykälää ex-bourbonissa kypsyneestä. Sinänsä refillin tuoma sherryvaikutus jää muutenkin marginaaliseksi. Tiettyä sekavuutta tässä on, vaikka monia kiintoisiakin elementtejä toki. 82/100