Oban 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa on tällä kertaa Distillers Edition -sarjassa julkaistu Oban. Tämä on varsin suurella varmuudella pullotettu vuonna 1997, koska vaihtoehdot ovat vähissä.

Tällä kertaa viimeistely on tapahtunut Montilla-finotynnyreissä. Monelle tutumpi Amontillado tarkoittaa ”Montillan kaltaista” ja on määritelmällisesti pykälää väljempi termi kokonaiselle sherrytyylille, kun taas tämän viskin jälkikypsytystynnyrit ovat aiemmin pitäneet sisällään finoa Córdoban Montillasta.

Oban 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Montilla Fino Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mielenkiintoisen sherryinen, intensiivisen appelsiininen ja varsin kompleksinen. Hilloisuutta, hedelmäteetä. Seetripuuta ja sikarilaatikkoa. Maltaisuutta, havuisuutta, vahamaista tammisuutta. Persikkaa, passionhedelmää, keltaista luumua. Pientä ruohoisuutta myös, häivähdys savua ja merellisyyttä.

Maku: Karamellisuutta ja appelsiinia, vahamaisuutta ja mausteista. Sherryinen, pähkinäinen ja hiukan siirappinen yleisilme. Suolaisuutta runsain määrin. Keskitäyteläinen suutuntuma. Keltaisia luumuja, persikkaa, rypälemäisyyttä, hilloisuutta. Pieni metallinen vivahde löytyy myös. Tummassa päässä on hiukan lakritsia ja sikarisuutta. Jälkimaku on mausteinen ja hedelmäinen, edelleen hiukan merellinen ja varsin kinuskinen. Inkivääriä, pippuria, reippaasti suolaisuutta. Tupakkaisuutta, hiukan ruohoisuutta, pähkinäisyyttä ja merellisiä sävyjä. Melko pitkä finaali, jossa suola jää lopulta kielen päälle.

Arvio: Suolaiseksi kääntyvä ja kaikin puolin mielenkiintoinen Oban. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Highland Park 8 yo 1983/1992, Gordon & MacPhail 59,7%

Gordon & MacPhaililta löytyi jykevän sherryinen Highland Park, joka on tislattu 1980-luvun alkupuolella ja pullotettu kahdeksan vuotta myöhemmin. Ei ihan jokapäiväinen viskituttavuus.

Highland Park 8 yo 1983/1992, Gordon & MacPhail

(59,7%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 1.12.1983–7/1992, Cask No. 1556, 70 cl)

Tuoksu: Tymäkkä sherry. Todella tummaa suklaisuutta, luumuhilloa ja rusinaa. Kuivaa lihaisuutta, taatelia, maitokahvia, hiukan kumisuutta. Sitruksisuus ja akaasihunaja pääsevät kuitenkin läpi. Kirsikkamarmeladia, paahdettuja pähkinöitä, pientä pippuria, lakritsia. Massiivinen paketti. Vesilisä vapauttaa salmiakkia ja ruutia.

Maku: Intensiivinen ja suoraviivainen. Sherry ei ole niin totaalinen kuin tuoksussa, vaan nyt mukaan mahtuu myös kahvia, tammea, paahteisuutta ja mustaherukkaa. Makeus loistaa poissaolollaan, korkeintaan pieni sitruksinen ja aprikoosinen vivahde löytyy. Suutuntuma on täyteläinen ja vaativa. Kaakaojauhetta, tummaa suklaata, pippuria. Jälkimaussa hieno mustaherukka korostuu. Lakritsia, pippuria, pähkinää, kahvisuutta. Tammi tulee vahvasti mukana mutta pysyy hyvin kasassa. Kumia, luumuhilloa, jälleen lihaisuutta ja vahvaa sherryä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa mineraalista ja suolaista puolta.

Arvio: Todella tuhti sherryviski, jonka ikää ei ikinä arvaisi näin nuoreksi. Hyvää on. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Longmorn 15 yo 1992/2007, Berry’s Own Selection 46%

Berry Bros. & Ruddin kokoelmista löytyi tällainen refill-sherryssä kypsynyt Longmorn. Lähtökohtaisesti ihan perustavaraa, mutta joskus tavallisetkin Longmornit voivat yllättää iloisesti.

Longmorn 15 yo 1992/2007, Berry’s Own Selection

(46%, Berry Bros & Rudd, 1992–2017, Cask No. 62551, Refill Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen, varsin nuoren oloinen ja hiukan puuromainen. Appelsiinia, punaista omenaa, hapokkuutta. Pientä lenseyttä ja tunkkaisuutta. Kevyt vahamaisuus on parafiinina mukana. Runsaasti vaniljan makeutta ja hunajaisuutta. Corn flakesia, kermaa. Vesilisä tuo imelää nestesaippuaa esiin.

Maku: Parantaa paljon ankeasta tuoksusta. Öljyisyyttä ja ryhtiä riittää. Vaniljaa, kookoskermaa, banaania, tölkkipersikkaa, päärynää. Hunajaa ja rasvaisuutta, edelleen pientä puuromaista lensyttä ja ylikorostunutta maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja osin hapokaskin. Mehiläisvahaa, sitruksisuutta, tammista karheutta. Jälkimaku vahamainen, havuinen, pihkainen ja melko pippurinen. Omenaa, banaania, vaniljaa. Pieni metisyys tuo kiinnostavuutta. Hapokkuutta, muroja, jyväisyyttä, pieni metallinen sivuääni. Tammi tulee lopulta läpi oikein kunnolla. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa viinikumia ja siirappista makeutta.

Arvio: Hahmoton esitys. Refill-sherry ei tarjoa nyt oikein luonnetta. 80/100

Glendronach 19 yo 1989/2009 Cask #1901, 52,4%

Maistelussa Tanskaa varten pullotettu Glendronachin single cask ex-olorososta. Hiukan harvemmin tulee kohdattua 1980-luvun tuotantoa, joten odotukset ovat korkealla, kun speksit ovat muilta osin vähintäänkin kohdallaan.

Glendronach 19 yo 1989/2009 Cask #1901

(52,4%, OB, 9.11.1989–10/2009, Denmark Exclusive, Cask No. 1901, Oloroso Sherry Butt, 278 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella sherryinen ja varsin lihaisa. Kahvia, luumuhilloa, taatelia, rusinaa, viikunahilloketta. Beef jerkyä, hiukan multaisuutta, maakellaria, tallisuutta ja nahkaa. Sikari ja mahonkikalusteiden muhkeus jättää tällä kertaa appelsiinin ja maitosuklaan täysin sivurooliin. Herkullista on. Vesilisä avaa omenaisuutta ja tässä kokonaisuudessa jännää mentholia.

Maku: Tumman sherryinen, yrttinen, kahvinen ja edelleen varsin lihaisa. Oloroso toimii loistavasti, pähkinää ja lihaisuutta riittää. Kahvia, tummaa suklaata, taatelia, rusinaa, luumuhilloa ja nahkaa riittää. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Hedelmät jäävät taustalle, kun hillo painaa päälle. Maitokahvia, kaakaojauhetta, hiukan vaniljaa. Jälkimaku taipuu kirsikkaiseen suuntaan. Edelleen pähkinäinen ja hilloinen sherry jatkaa kulkuaan. Kahvia, nahkaisuutta, tummaa yrttisyyttä, hiukan lakritsia. Pieni lihaisuus pysyy mukana loppuun asti, samoin rusina ja makea sitruksisuus. Pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä avaa raikasta hedelmää, mangon ja passionhedelmän sävyjä.

Arvio: Todella herkullinen, klassinen Glendronach. Lihaisuus ja kahvisuus on tällä kertaa pinnalla, hedelmäisyys jää taustalle. 90/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 010, 58%

Lasissa uuden ajan Laphroaigin Cask Strength ja erä numero 010. Tämä joutuu kenties epäreiluun väliin, kun maistoin äskettäin vanhan liiton Red Stripen tästä CS-sarjasta, mutta toivottavasti tämäkään liemi ei ihan kauheasti petä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 010

(58%, OB, Bottled 1/2018, Seasoned Charred Oak Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Tuhtia turvesavua ja jotain palanutta, pientä kumisuutta myös. Lääkemäisyyttä ja hiiltä riittää, samoin tuhkaa ja nokea. Omenaista ja hunajaista makeutta puskee läpi, samoin vaniljaa ja tammea. Tammi on voimallisempaa kuin aiemmin. Suolaa, jodia, hiukan tervaa. Vesilisä tuo mangon ja pihkan makeutta.

Maku: Turvesavu ja lääkemäisyys saavat heti seurakseen makean tammen ja vaniljaisuuden. Jokin on muuttunut vuosien saatossa. Suolan ja jodin rinnalla liikkuu omenaa, siirappisuutta ja hunajaa. Lyijyä ja tummaa tervaisuuttakin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen, potkua ja jylyä kyllä riittää. Hiiltä, tuhkaa ja edelleen palaneita sävyjä, hiukan kumia. Jälkimaku on hiilisavuinen ja palanut. Tammi on pääosassa ja puskee pippuria ja tanniineja. Lääkemäisyyttä, suolaa, mineraalisuutta, happoja. Sitrusta ja merellisyyttä. Palaneen sävy voimistuu lopuksi. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja omenaa.

Arvio: Joko CS on muuttunut tai minä olen muuttunut. Aktiivisen tammen rooli tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, ja vahvan perusmaun sekaan tulee samalla nyt jo vähän liikaa liepeellistä tapahtumaa. Laatujuomaa tämä toki edelleen on, sitä ei käy kiistäminen. 88/100

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing 56%

Vielä löytyy maailman syvistä kätköistä synkän sherryistä Ellua. Douglas Laingin OMC-sarjaan pullotetuksi viskiksi tässä Port Ellenissä on poikkeuksellisesti vielä pykälää korkeampi vahvuus.

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing

(56%, Douglas Laing for Alambic Classique, Old Malt Cask, 9/1982–10/2001, Sherry Cask, 390 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, kuivan turvesavuinen ja synkän tervainen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kuivalihaa, pähkinää, mustapippuria. Nahkaa, tupakkaa ja tammea. Luumuhillon rinnalle nousee sitrusta, herukkaa ja trooppista hedelmää. Ruutia ja rusinaa. Upea. Vesilisä avaa lääkemäisyyttä ja hiiltä.

Maku: Sherryinen, pippurinen ja vaativa. Todella intensiivinen, kuivan savuinen ja tervaisen tumma profiili. Nostaa vielä tuoksusta tasoa. Sitrusta, mustaherukkaa, rypälemäisyyttä, omenaa, luumua, rusinaa. Tammi toimii hienosti, hieman hapokkuutta nousee esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja komeasti balanssissa. Lakritsia, suolaisuutta, ruutia ilman rikkisiä sävyjä. Jälkimaku on sherryinen ja salmiakkinen, tervainen ja savuinen. Ruutia, hiiltä, suolaa, mustapippuria, nahkaa, tupakkaisuutta, kaakaojauhetta, kahvia. Tammi kuivuu kauniisti. Pitkä ja loppuun asti maukas finaali. Vesilisä tuo eucalyptuksen ja lääkemäisyyden esiin.

Arvio: Loistava Port Ellen, moniulotteinen ja kaikin puolin vakuuttava esitys. Hiljaiseksi vetää. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Springbank 16 yo 1992/2009 Peat-Smoked, Berry’s Own Selection 46%

Lasissa pitkästä aikaa Campbeltownin nektaria. Etiketissä lukee Springbank, mutta monien mielestä tämä on todennäköisesti Longrow’ta. Oli mitä oli, savu on joka tapauksessa kyydissä mukana.

Springbank 16 yo 1992/2009 Peat-Smoked, Berry’s Own Selection

(46%, Berry Bros. & Rudd, 1992–2009, ’Peat-smoked’, Cask No. 71, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja lääkemäinen, kuivan turvesavuinen. Sitruunaa, mangoa, passionhedelmää, omenaa. Suolaa, merellisyyttä, jodia. Varsin kevyt yleisilme, pieni tervaisuus ja lakritsi tuovat kuitenkin tummuutta. Antiseptisia aineita, ei juuri yhtään tammea tai rasvaa. Tyylikästä. Vesilisä tuo jotain palanutta esiin, hiiltä ja nahkaa.

Maku: Sitruksinen, mineraalinen ja upean lääkemäinen. Suolaa ja merellisyyttä riittää. Turvesavu on hyvin kuivaa ja tuhkaista, mutta hienosti esillä. Merellisyyden ja jodin keskellä myös hedelmille jää tilaa. Mangoa, ananasta, omenaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen napakka. Sitruuna ja kuiva lääkemäisyys kantavat komeasti. Pientä vegetaalisuuttakin löytyy. Jälkimaku on kirpeän sitruunainen, kuivan savuinen ja todella suolainen. Mineraalisuus ja lääkemäisyys ottavat lopultakin vallan. Vahamaista tammea, pientä tervaa ja lakrisia, jodia, ruohoisuutta. Melko pitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä avaa valkosuklaata ja maapähkinän makeutta.

Arvio: Kuivan turpeinen ja merellisen lääkemäinen Springbank. Hyvää kuin mikä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Spey (Speyside) Fumare 46%

Lasissa tällä kertaa savuista Speyside-tislaamon viskiä pikkupullosta. Edelleen häiritsee tämä Spey-markkinointinimi. Olen yhden tällaisen uuden Speyn maistanut aiemminkin, mutta se ei jättänyt kyllä mitään muistijälkeä. Se oli sentään ikämerkittyä, kun tämä on ihan nassea.

Spey (Speyside) Fumare

(46%, OB, NAS, +/- 2019, Peated, 20 cl)

Tuoksu: Todella nuoren oloista, vähän kuin savuista new makea. Turvetta, vegetaalisuutta, liuotinmaisuutta, jyväisyyttä, puhdasta alkoholia. Melko makea ja hedelmäiseen vivahtava yleisilme. Tammea, liimaa, heinää, märkää ruohoa, ummehtuneisuutta. Ei säväytä millään tavalla. Vesilisä tuo runsaasti hunajaista makeutta.

Maku: Tuoksua tanakampi saman tien, mutta edelleen todella kypsymättömän ja raa’an oloinen kokonaisuus. Turvetta, jyväisyyttä, vegetaalisia sävyjä, märkää maalattiaa. Tammi on osin ilkeän liimamaista ja pippurista. Suutuntuma on melko kevyt ja sekava. Heinää, hapokkuutta, hiukan omenaista hedelmäisyyttä ja hunajaista makeutta. Jälkimaku alkaa turvesavuisena ja maanläheisenä. Kosteaa tallimaisuutta, vegetaalisia sävyjä, tummuvaa tammisuutta, pientä suolaisuutta. Heinää, hapokkuutta, liuotinmaisuutta ja alkoholia. Sävyt kuolevat kuitenkin nopeasti pois, jäljelle jää lähinnä vain pieni maltainen paahteisuus ja tammen pistely. Melko lyhyt finaali kaikkineen. Vesilisä avaa makeaa sitruksisuutta ja hiukan mentholia.

Arvio: Tämä kilpailee samoissa sarjoissa savuisten raakatisleiden kanssa. 76/100

Glen Scotia 20 yo 1991, SMWS 93.50, 58,6%

Maistossa tällä kertaa Glen Scotiaa ex-bourbonista. Pullottajana Scotch Malt Whisky Society ja viskin nimi jälleen lupaava: Kuumat kekäleet Helvetin porteilla.

Glen Scotia 20 yo 1991, SMWS 93.50

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 17.4.1991–2011*, Hot embers at the gates of Hell, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella voimakas, todella erikoinen. Lihaisa, vegetaalinen, kostean turpeinen ja todella tummasävyinen. Lakritsia, nyhtöpossua, bbq-kastiketta, palanutta rasvaa. Verilettuja, uunivihanneksia, hapokkuutta, yrttilikööriä, paahtoleipää, maltaisuutta. Huh. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja voita.

Maku: Rajun tuoksun jälkeen pykälää tavallisempi – ainakin aluksi. Tiukkaa tammea, pientä liuotinmaisuutta, vaniljaa, öljyä. Yrttisyyttä, pihkaa, vegetaalisuutta, turpeisia sävyjä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja suorastaan polttava. Chiliä, happoja, lakritsia, raakaa lihaa. Leipämäinen maltaisuus on edelleen mukana. Jälkimaku nousee kuitenkin lentoon oikein kunnolla. Havuja, pihkaa, tammea, muhkeaa pippurisuutta, rasvaa. Vegetaalinen turpeisuus ja kova fenolisuus menevät ihon alle. Yrttilikööriä, mustaa teetä, paahteisuutta. Varsin pitkä ja puhutteleva finaali. Vesilisä saa omenaiset ja sitruksiset piirteet esiin.

Arvio: Omalaatuinen ja mielenkiintoinen viskielämys. Siinä mielessä tämä on täysiverinen Glen Scotia, ettei niistä yleensä koskaan tiedä, mitä eteensä saa. Nyt osui kohtalaisen hyvin kohdilleen. 86/100

Glendronach 11 yo 2002/2013 Cask #2034, 53,7%

Maistelussa vaihteeksi varsin nuori Glendronachin single cask. En ole näihin nuorikkoihin mitenkään erikoistunut, joten on aina mielenkiintoista päästä maistamaan. Tämä on pullotettu hyvänä vuonna 2013 hollantilaiselle De Wijnproeversille.

Glendronach 11 yo 2002/2013 Cask #2034

(53,7%, OB for De Wijnproevers, 12.7.2002–11/2013, Cask #2034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 724 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, sherrryinen ja multainen. Marsipaanin ja vaniljan seuraan liittyy kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja toffeeta. Hieno eucalyptus ja tyylikäs öljyisyys. Appelsiinia, mansikkaa, minttua, raikasta sitruunaleivosta. Tallia ja nahkaa. Ikäistään vanhemman viskin tuoksu. Vesilisä tuo hiukan sikaria esiin.

Maku: Hilloinen ja hedelmäinen, sherryinen ja runsas. Mansikkahilloa, luumua, suklaata, pähkinää. Appelsiinia, sitruunaleivosta, hiukan ananasta, vaniljaa, öljyisyyttä, tyylikkäitä tallin ja nahkaisuuden piirteitä. Melko täyteläinen ja hienosti tasapainoinen suutuntuma. Murokeksiä, kuivaa tammea. Jälkimaku on hiukan ohentuva, runsaan sherryinen ja maukkaan hedelmäinen edelleen. Tammi tulee melko paljaana läpi vaniljan ja maltaisuuden keskeltä. Luumua, hilloisuutta, toffeeta, hiukan pippuria ja minttua. Multaisia ja tallisia piirteitä. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa maakellarimaisia ja tumman lakritsisia piirteitä.

Arvio: Ikäistään huimasti kypsemmän oloinen viski. Hyvää. 88/100