Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail 40%

Pitkästä aikaa lasissa Miltonduffin Lomond-pannuparilla tehtyä viskiä. Mosstowien tuotantoa ei tule ihan joka päivä vastaan. Nyt maistelussa vuoden 1970 tuotantoa Gordon & MacPhailin ehtymättömistä valikoimista.

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1970, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pihkainen. Tuoreita havuja, hunajaa, vahaa, ruohoisuutta. Kuivaa maltaisuutta, vahaista tammea, hiukan hedelmäsiirappia. Jotain hiukan tahmeaa ja paksun öljyistä tässä on kaiken kuivan keskellä. Suolaista voita. Yrttisyys on ryhdikästä, eucalyptusta ja kamomillaa.

Maku: Hyvä yhdistelmä hunajaisen hedelmäisiä ja konsentroituneen makeita piirteitä ja samaan aikaan pihkaista, hapanta ja pähkinäistä syvyyttä. Kukkainen ja yrttinen raikkaus pysyy silti mukana. Suutuntuma on melko kevyt mutta mausteisuus tuo hyvin ryhtiä. Sitruksisuutta, hapokkuutta, vahaa. Maltaisuutta, murokeksiä, hiukan pippuria. Hienosti kompleksisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja vaniljainen, ruohoinen ja pihkainen, yrttinen ja hiukan karvas. Yrttisyys aukeaa vielä lisää, eucalyptuksen kautta mentholiin ja kamferiin. Maltaisuutta, havuja, kuivaa puuta, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein maukas vanhan liiton viski. Kerrankin pihkaisuus on hyvällä tavalla mukana koko kaaren ajan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 6).

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa on tällä kertaa viskiä vuonna 1899–1983 toimineesta tislaamosta, joka on sittemmin jäänyt museoksi. Dallas Dhu’n viskiä on tullut todella harvoin vastaan, enkä ole osannut muodostaa näistä vielä kunnon mielipidettä. Harjoituksia on siis jatkettava sitkeästi.

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, +/- 1995, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, pehmeän kermainen ja varsin raikas. Päärynää, vaniljaa, anista, hiukan parafiinia. Kukkaisuus on todella runsasta, ihan kukkakaupan tasoa. Heinäisyyttä, kuivaa puuta, sahanpurua, teroitettua lyijykynää. Pieni nuotiosavun ailahdus jossain taustalla. Hyvin kevyt yleisvaikutelma.

Maku: Ohuen tuoksun jälkeen yllätys on positiivinen. Hedelmäisyys, vahaisuus ja metisyys saavat kunnolla syvyyttä saman tien. Kuivattuja hedelmiä, appelsiinimarmeladia, hapokkuutta. Suutuntuma on pirskahteleva, vaikka runko on varsin ohut. Kuivaa tammea, apilaa, kiteistä hunajaa, anista. Mukavasti suolaisuutta ja mausteista ryhdikkyyttä. Jälkimaku on uuniomenainen, hapokas ja melko pippurinen. Tammi nousee paahteisena ja mausteisena, metisyys ja vahaisuus pysyvät silti mukana. Päärynää, öljyisyyttä, pientä nuotiosavua, voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas tapaus. Kuiva tammi ja metisyys puhuttelevat aina. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 7).

Bowmore 15 yo The Feis Ile Collection 2018, 52,5%

Eilen arvioidun Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017 -pullotteen jatkoksi on luontevaa maistaa Bowmoren suuren yleisön julkaisu sitä seuraavan vuoden Feis Ileen.

Taas julkisuudessa esiintyneet arviot viskistä olivat ristiriitaiset. Hienoa päästä muodostamaan oma mielipide, koska kenenkään toisen ihmisen suulla viskiä ei voi maistaa.

Bowmore 15 yo The Feis Ile Collection 2018

(52,5%, OB, 2018, The Feis Ile Collection, First-fill Oloroso Sherry Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs, sherryinen ja hedelmäinen ensivaikutelma. Yllättävän kuiva kaiken lisäksi. Kuivattuja luumuja, rusinaa, kahvia ja suklaata. Kevyt savuisuus. Tammi tuntuu varsin kuivana, vaikka mausteet ovatkin vahvasti pinnassa. Mokkanahkaa, hiukan tervaa, lakritsia, mineraalisuutta, mentholia, sitrusta. Vesilisä avaa viikunan ja pienen lihaisuuden.

Maku: Tummasävyinen, sherryinen ja pippurinen. Salmiakkinen, tervainen ja kuivan hedelmäinen. Rusinaa, kuivattua luumua, kuivaa tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen, samalla erittäin tasapainoinen ja hieno. Suklaata, hilloisuutta, mustaherukkaa, appelsiinia, pehmeää nuotiosavua. Mineraalisuutta, yrttejä, suolakalaa. Jälkimaku on salmiakkinen, pippurinen ja hiukan karvas. Tammi on edelleen varsin kuivaa ja suola puskee pintaan. Rusinaa, appelsiinia, yrttejä, nahkaisuutta, pähkinäisyyttä, kahvia, paahteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa hedelmiä ja yrttejä vielä lisää.

Arvio: Vaikuttava Bowmore. Vesilisä tekee tälle erityisen hyvää, koska tammen ote on ajoittain hyvinkin tiukka. En osaa valita edes rinnakkain maistettuna, kumpi näistä nyt maistetuista Feis Ile -pullotteista on lopulta hienompi. Eikä sitä kai tarvitsekaan päättää. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen, tasapainoinen ja vahvapiirteinen viski”.

Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017, 53,8%

Maistelussa on tällä kertaa Bowmoren nuorin Feis Ile -julkaisu vuonna 2017. Eräässä viskiblogissa tämä rusikoitiin aikanaan alkuunsa, mutta parasta on ottaa itse selvää.

Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017

(53,8%, OB, 2017, The Feis Ile Collection, A Marriage of Sherry & Wine Casks, 2000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea ja yllättävänkin likainen. Paahtopaistia, punaviinikastiketta, lakritsia, tervaa. Turvesavua, suolaista salmiakkia, rusinaa, mustetta. Kinkkua, mustaa teetä, kanelia. Tammi tuntuu varsin aktiivisena, vastasahattuna suorastaan. Epätyypillistä Bowmoreksi, mutta hyvää. Vesilisä avaa savukalaa, makrillia.

Maku: Nyt ollaan heti ytimessä. Laimrigista tuttu, suolaisen pureva mutta muhkea täyteläinen makumaailma. Salmiakkia, tervaa, reippaan makeaa sherryä, jota suola taittaa hienosti. Mustaherukka tulee kaikesta läpi kuin vanhasta tisleestä ikään. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Hilloisuutta, viinisyyttä, kanelia, tammea, pippuria, jodia, mustetta. Hiukan lihaisuutta. Jälkimaku on salmiakkinen, suolainen, pippurinen ja savuinen. Makea sherry ottaa edelleen mittaa tervasta ja hiukan nahkaisesta viinisyydestä. Hilloisuutta, mustaherukkaa, rusinaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo tammea lisää esiin, purevuutta ja happoja.

Arvio: On tämä hyvä viski, ei pääse mihinkään. Runsas kokonaisuus, jossa on ulottuvuuksia joka lähtöön. Viini ja sherry toimivat yllättävänkin oivallisesti yhteen. Tiettyjä nuoren viskin piirteitä löytyy toki myös. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja täyteläinen, vahvapiirteinen Bowmore”.

Talisker 8 yo 2009/2018 Special Release 59,4%

Diageo yllätti ainakin minut julkaisemalla tämän vuoden Special Releases -kimarassa nuoren Taliskerin. Ilahduttavaa on, että ikämerkinnän lisäksi myös tislausvuosi ja käytettyjen tynnyrien tyyppi ovat hyvin merkittyinä pulloon.

Konsepti osaltaan toistaa kahden vuoden takaista Lagavulin-julkaisua. Silloinkin markkinoille tuotiin 8-vuotias erikoispullote, jonka tosin sitten jäi valikoimaan myös Lagavulinin juhlavuoden jälkeen.

Nuoresta Lagavulinista pidin, vaikka siinä tietty raakuus paistoikin läpi – se oli osaksi se koko juttu siinä viskissä. Siksi myös tähän Taliskeriin kohdistuu odotuksia.

Talisker 8 yo 2009/2018 Special Release

(59,4%, OB, 2009–2018, Special Release, Deep-Charred First Fill Ex-Bourbon American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, turpeinen ja sitruksisen makea. Hiilisyyttä, hunajaa, appelsiinia, hiukan limettiä. Reipas paahteisuus, aprikoosikakkua, hiukan persikkahilloa. Vegetaalisuutta, grillattuja hedelmiä, jodia, hiukan nuotiosavua. Piparminttua. Vesilisä availee merilevää ja osteria, tuo tiettyä heinäisyyttä pintaan.

Maku: Painavan öljyinen ja hunajaisen makea. Merellinen, turvesavuinen ja pippurinen hyöky iskee kuitenkin nopeasti. Sitruksinen makeus seuraa tuoksua, kakkuiset ja hilloiset sävyt ovat mukana. Pekoninen ja savumakkarainen lihaisuus puskee pintaan. Suutuntuma on täyteläinen ja voimakas, vaikka makeus yllättääkin. Vegetaalisuutta, pientä tervaa. Piparmintun raikkautta. Jälkimaku ajaa sisään isolla pippurilla, turvesavu syvenee ja tummuu nopeasti. Tervaa, suolaa, paahteisuutta, aktiivista tammea. Pieni kitkeryys käy kiinni hunajaisuuteen. Mentholin raikkautta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa yrttejä ja ruohoisuutta.

Arvio: Todella oivallinen, hieman odotuksia makeampi Talisker. Nuorekas suoraviivaisuus toistaa 8-vuotiaan Lagavulinin konseptia mutta Taliskerin ominaislaatua hukkaamatta. Hyvää on. 87/100

Jura Tastival 2017, 51%

Juran festaripullote 2017 kypsyi ensimmäisen täytön ex-bourbontynnyreissä ja ex-portviinitynnyreissä. Edellisvuoden Tastival-pullote oli sinänsä aivan laadukas mutta ei täysin osunut omaan makuhermooni. Mielenkiintoista maistaa, miten portviinivetoinen versio kolahtaa.

Jura Tastival 2017

(51%, OB, 2017, 1st Fill Ex-Bourbon & Graham’s Port Pipes, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mokkanahkaa ja maltaisuutta. Hiukan ummehtunut, makean mausteinen. Kanelia ja kurkumaa, hiukan pähkinäisyyttä. Viinisyys on osin outoa ja eltaantunutta. Ylikypsää hedelmää, hiukan appelsiinia, kypsää luumua. Pieni pahvisuus on mukana. Ei jatkoon. Vesilisä avaa multaisuutta ja tuoretta ruohoa.

Maku: Parantaa tuoksusta todella paljon, mutta nyt on kyllä viskissä tohtoroitu tunnelma. Viinisyys on kerroksellisena hiukan raa’an maltaisuuden ja kermaisen hedelmän keskellä. Vaniljaa, hedelmäsiirappia, kanelia, maustepippuria. Suutuntuma on melko täyteläinen. Rusinaa, luumua, nahkaisuutta, varsin aktiivista tammea. Jälkimaku on nahkainen, pippurinen ja yllättävänkin karhea. Maltaisuutta, weetabixia, mysliä, kuivattuja hedelmiä, viiniä, nahkaa. Pähkinää ja appelsiinia, hiukan liköörimäisyyttä. Tammi kuivuu erittäin napakasti. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa appelsiinia ja kanelia.

Arvio: Tällaisesta viskistä en erityisemmin pidä. Laatua löytyy mutta ei toimi minulle. 80/100

Glen Ord 18 yo 1983/2001, Signatory 58,3%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen indie-Ord. Kypsytys on tapahtunut lupaavan oloisesti refill-sherryssä, ja voltit ovat komeasti tapissa. Isossa pullossa tämä on Signatoryn Dumpy-sarjalainen, mutta nyt käsissä on kuitenkin miniatyyri.

Glen Ord 18 yo 1983/2001, Signatory

(58,3%, Signatory Vintage, 2.2.1983–24.8.2001, Cask No. 377, Refill Sherry Butt, 625 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja makea. Mehiläisvaha on pinnassa kuin Clynelishissä ikään. Hunaja ja vanilja ovat todella voimakkaasti läsnä. Toskaomenaa, makeita keltaisia luumuja, kuivattua aprikoosia. Ruohoa, kuivaa heinää, hiukan mineraalisuutta ja suolaa. Tyylikäs ja vahva. Vesilisä avaa kiteisen sokerisia piirteitä lisää.

Maku: Vahamainen, mineraalinen, konsentroituneen hedelmäinen ja kuivan tamminen. Todella herkullinen, metinen kokonaisuus. Voisi olla paljon ikäistään vanhempi viski. Kiteistä hunajaa, vaniljaa, hiukan havuisuutta, pihkaa. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen. Toskaomenaa, makeaa appelsiinia, kuivattuja hedelmiä, maltaisuutta, hiukan mysliä. Jälkimaku on hunajainen, öljyinen ja mineraalinen. Ruohoa, vaniljaa, hunajaa, hapokkuutta ja imelyyttä sopivassa suhteessa. Suolaa, heinää, hiukan marsipaania, purukumia, paahteisuutta. Pitkä ja kuivan tamminen finaali. Nam Vesilisä tuo eucalyptuksen ja hedelmäteen pintaan.

Arvio: Ikäisekseen aivan loistava Glen Ord, pidän todella paljon. Tässä on lähes täydellisellä tavalla esillä se, miten makeat ja suolaiset elementit voi saada toimimaan yhteen nautinnollisen kuivaksi käyvän tammen kanssa. 90/100

Port Charlotte 12 yo 2003/2016 Cask Exploration 10, 58,4%

Unelmieni Islayn-matkasta on kulunut kaksi vuotta. Päätin sen kunniaksi nyt viimein korkata pullon, jonka pääsin täyttämään Bruichladdichin tislaamokäynnillä.

Pullotin tämän Port Charlotten tislaamon myymälässä 28. syyskuuta 2016. Muistelen, että myymälän baaritiskillä nautittuna viski oli erinomaista, mutta saatoin olla siinä vaiheessa pitkän varastotastingin jälkeen jo over the limit.

Vuosi sitten maistelin Islayn-matkan vuosipäivän tienoissa ystäväni pullottaman Laphroaigin. Voi olla, että kun vuosi taas kuluu, saatan korkata ensi syksynä oman vastaavan Laphroaig-pikkupulloni. Onneksi tuli holvattua matkalta muutama muukin pullo, joten maisteltavaa vielä riittää.

Syystä tai toisesta aina näin syksyisin Skotlanti vetää erityisen vahvasti puoleensa. Sitä ei yhtään auta, kun lukee Finwhiskyn Juhiksen tuoretta matkaraporttia. Vajaa vuosi sitten paikan päältä Islaylta raportoi Smoke On The Waterin Hannu.

Ehkä jonain päivänä on taas aika lähteä. Tämä viski on hyvää polttoainetta niihin suunnitelmiin.

Port Charlotte 12 yo 2003/2016 Cask Exploration No. 10

(58,4%, OB, 4.12.2003–8/2016, Valinch, ’An Tuba-Mhasgaidh’, Cask No. R15/358-001, Bourbon Cask, 50 cl)

Tuoksu: Muhkean lihaisa ja karamellinen. Paksu turvesavu, siirappia ja ruohoisuutta. Yllättävän voimakas yrttisyys, melkein lääkemäinen purevuudessaan. Omenaa, sitruksisuutta, eucalyptusta, hedelmäkarkkeja. Makeaa tammisuutta, imelää savukassleria. Vesilisä korostaa yrttistä raikkautta ja purkaa lihaisuutta hedelmien tieltä pois.

Maku: Todella voimakas, makean turvesavuinen ja purevan pippurinen. Siirappia, yrttisyyttä, aktiivista tammea, tiettyä likaisuutta. Edelleen eucalyptusta tekee tästä melkein lääkemäisen. Suutuntuma on täyteläinen, öljyinen ja painava. Omenaa, hunajaa, vaniljaa, hiukan karkkisuutta. Lihaisuus jää taustalle. Jälkimaku pyyhkäisee sisään yllättävän raikkaana. Piparminttua, eucalyptusta, ruohoisuutta ja vaniljaa. Antiseptisia aineita, hapokkuutta. Tammi on edelleen reipasta ja pippurista, turvesavu tuo pintaan hiiltä ja tuhkaa. Kinuskikastiketta, siirappia ja maitosuklaata nousee lopuksi. Pitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan mineraaleja ja avaa hedelmäisyyttä vielä lisää.

Arvio: Erittäin maukas ja lähes puhdaspiirteiseksi luokiteltava Port Charlotte. Voimakkuutensa ansiosta ui vesilisällä mielenkiintoiseen suuntaan. Sen verran kovaa rakettibensaa tämä on, että jos tällä ei Islay-kuume ala nousta, ei sitten millään. 89/100

Bowmore 1967, 43%

Vanhan liiton Bowmorea suoraan huipulta. Olen näitä 1960-luvulla tislattuja vanhoja Bowmore-pullotuksia kuolannut pitkään, mutta mahdollisuudet päästä maistamaan näitä ovat olleet erittäin ohuet. Tästä elämyksestä kiitos ja kumarrus kuuluu Smoke On The Waterille.

Bowmore 1967

(43%, OB, 1967, Bottled in the 1980’s, Matured in Specially Selected Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Aivan maagisen hieno. Erittäin mehukas hedelmäisyys yhdistyy tyylikkääseen turvesavuun ja kuivaan tammeen. Mustaherukka tuntuu runsaana ja hilloisena. Nektariinia, vihreää omenaa, mangoa. Tikkunekkua, hiukan suolaa ja lakritsia, herukanlehteä, hedelmäteetä. Sherryn mukana tulee pieni suklaisuus, jonka makeus istuu täydellisesti kokonaisuuteen.

Maku: Hedelmäisyys ja merellisyys aukeavat ällistyttävällä runsaudella. Valtava spektri mustaherukasta ja nektariinista suolaiseen ja tyylikkään tervaiseen turvesavuun. Hilloisuutta, hiukan tummaa suklaata ja kinuskia, mutta makeutta ovat tasaamassa tammi ja tumma yrttisyys. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja valtavan monimuotoinen. Maltaisuutta, pähkinää, hiukan kahvia, nahkaisia sherryn sävyjä. Jälkimaku on mustaherukan ja tervan leikkiä, jossa kuiva turvesavu, merellinen suolaisuus, runsaat yrtit ja paahteinen tammi vuorottelevat. Halvaa, toffeefudgea, kuivattua aprikoosia, nahkaa, kahvia. Erittäin pitkä ja vaikuttava finaali.

Arvio: Järisyttävän hieno viski. Kaikkein parhaisiin viskeihin kuuluu aina tällainen ambivalenssi, jossa poimittujen sävyjen alta nousee koko ajan lisää ulottuvuuksia, ja osa niistä kumoaa hetkellisesti toisensa. Tuntuu, että viski elää lasissa melkein loputtomiin ja paljastaa itsestään jatkuvasti uutta. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Upea 1960-luvun Bowmore”.

Glen Garioch 10 yo 43% (1980’s)

Viime viikolla maistetun kahdeksanvuotiaan Glen Gariochin jälkeen tuli maisteltavaksi myös toinen 1980-luvun Italia-pullote samasta tislaamosta. Nyt ikää on jo täydet kymmenen vuotta. Smoke On The Waterin raportin perusteella nuoruutta ei pidä tässäkään aliarvioida.

Glen Garioch 10 yo (1980’s)

(43%, OB, 1980’s, Soffiantino Import, 75 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen, yllättävänkin turvesavuinen ensivaikutelma. Tuoretta luumua, aprikoosia, hiukan hunajaa ja kanervaa. Hiukan purukumia. Kamomillateetä, aavistus laventelia, lakritsia. Maanläheinen ja multainen ulottuvuus löytyy myös. Vahaa, mausteöljyä, yrttejä, tuoretta ruohoa.

Maku: Varsin suolainen. Maltaisuus ja hedelmäisyys ovat edelleen kärjessä. Makeaa omenaa, persikkaa, sitruksisuutta ja oikein kunnolla laventelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan vahamainen. Turvesavua, salmiakkia, tervaa, pientä pippurista kihelmöintiä. Sitruksisuutta, yrttisyyttä, paahteisuutta. Jälkimaku on varsin suolainen ja mehukkaan laventelinen. Tummaa marjaisuutta, lakritsia, pehmeää multaisuutta, luumua. Kamferia, vahamaisuutta, hapokkuutta. Kääntyy lopulta varsin tummaksi ja hiukan happamaksi, kun tammi ja paahteisuus pääsevät kunnolla esiin. Melko pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen laventeli puhuttelee taas voimakkaasti. Ei aivan niin rönsyilevä kuin 8-vuotias pikkuveljensä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hieno ja kivan rosoinen sekä monivivahteinen viski”.