Month: joulukuu 2015

Dalwhinnie Winter’s Gold 43%

Ehkä näin talven kunniaksi voi maistaa yhden tällaisenkin. Dalwhinnien tämänvuotinen, uusi ja muodinmukainen NAS-julkaisu sisältää… ööö… amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa tammessa kypsynyttä viskiä. Odotuksia ei ole.

Dalwhinnie Winter’s Gold

(43%, OB, NAS, 2015, American and European Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mukavasti appelsiinia, oikein runsaana ja raikkaana. Akaasiahunajaa, vaniljaa, vanilliinisokeria. Rapsakkaa maltaisuutta, Ginger Alea, hiukan riisimuroja. Hapokkuutta riittää. Tammi tuntuu nuorekkaana mutta silti varsin tasapainoisena, mausteisuus pysyy hyvin kasassa. Mukava kokonaisuus.

Maku: Nuorekas ja karvas maltaisuus hallitsee makua aluksi, mutta vähitellen reipas appelsiinisuus ja öljyinen suutuntuma saavat paremmin tilaa. Ginger Ale on edelleen vahvasti läsnä. Hapan tammi, puuromaisuus ja kireät mausteet pudottavat hiukan tunnelmaa lupaavan tuoksun jälkeen. Jälkimaussa appelsiinin makeus ja hunajainen sokerisuus tulevat jälleen esiin, vaniljaisuus nousee loppua kohti oikeastaan hyvinkin merkittäväksi. Mausteisuudessa inkivääri pysyy loppuun asti selkeänä. Finaali jää kuitenkin melko ohueksi, vaikka yltää kestoltaan lähes keskipitkäksi.

Arvio: Pätevämpi perusviski kuin olisi voinut luulla. Ei suuria vikoja. Toki nuoren viskin osuus pilkistää ajoittain läpi tiettynä karkeutena. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 74/100.

Midleton Barry Crockett Legacy 46%

Midletonin legendaariseksi tituleerattu master distiller Barry Crockett valitsi tähän viskiin tynnyrit, iältään 15-vuotiaasta 25-vuotiaaseen. Miehen nimi tuntuu kyllä enemmän joltain länkkäristaralta kuin viskin sekoittajamestarilta, mutta ehkä tähän voi luottaa…

Barry Crockett Legacyn pullojen määräksi tuli noin 2500, mutta vaikea sanoa, montako miniatyyriä laskettiin sen lisäksi markkinoille. Nyt käsissä siis yksi sellainen.

Midleton Barry Crockett Legacy

(46%, OB, 2011, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ylikypsää aprikoosia ja omenapiirakkaa. Banaania, runsaasti vaniljaa, hiukan kookosta ja kanelia. Runsauden ja rotevuuden keskellä tiettyä pistävyyttä – glyserolia. Tammessa on varsin hienostunut sävy, mukavaa rustiikkisuutta ja vahamaisuutta. Vesilisän jälkeen tästä tulee mieleen sitruunaruoho.

Maku: Aprikoosi, mango ja punainen omena ovat heti kielen päällä, kaikki ylikypsinä ja todella makeina. Vaniljaisuus on korosteista. Ruohoisuutta ja tammista kireyttä, glyserolia, tiettyä kitkeryyttä. Vihreää teetä. Suutuntuma on melko roteva. Jälkimaku alkaa karvaana ja tammisen purevana. Kihelmöiviä mausteita, appelsiinin kitkeryyttä, minttua. Pieni liimamainen vivahde lyö läpi finaalissa, joka on keskipitkä ja lopuksi hedelmäisyydessään kuitenkin mukavan tasapainoinen. Vesilisä avaa karvauteen pähkinäistä puolta ja tekee tälle hyvää välittömästi.

Arvio: Irkkuviskiä sieltä paremmasta päästä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4). Whisky Magazine 89/100 (Dave Broom), 80/100 (Martine Nouet).

Glen Grant 1985/2012, Samaroli 45%

Glen Grantin suosio perustuu tiettyihin vuosikertoihin. Tämä 1985 voisi olla lupaava vuosi. Maistelussa Samarolin pullottama yksilö.

Glen Grant 1985/2012, Samaroli

(45%, Samaroli, 1985–9/2012, Cask No. 10196, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, vaniljainen, kanervainen ja kukkainen. Omenaa, ananasta, appelsiininkuorta. Raparperipiirakkaa. Runsaasti hunajaa, tiettyä kanervaisuutta, piparminttua, aavistus kookosta. Kukkeaa tavaraa, aromaattista ja öljyistä. Hiukan liuotinmainen sävy taustalla. Vesilisä raikastaa sävyjä.

Maku: Öljyinen ja aromaattinen, hyvin maltainen ja hunajainen. Klassinen speysider-henki on heti läsnä. Tammisuutta, vaniljaisuutta, appelsiinia. Amaretto-tyylinen karvaus, toisaalta taas tietty konjakkimaisuus on mukana. Omenaa, raparperia, vadelmaa. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvin öljyinen. Jälkimaku on täynnä appelsiininkuorta, kirpeää sitruksisuutta, kasvasta liköörimäisyyttä. Vaniljainen ja hunajainen makeus ottavat yhteen karvaan tammisuuden ja tanniinien kanssa. Melko räiskyvä ja pitkä jälkimaku puskee pintaan kaikkea piparmintusta vadelmaan, saksanpähkinästä rusinaan. Vesilisällä ruohoisuus ja apilaisuus heräävät.

Arvio: Aperitiivimainen ja varsin kompleksinen tapaus. Tässä on paljon hyvää ja hienoa, mutta pakko myöntää, etten ole tämän viskityylin ylimpiä ystäviä. 86/100

Aultmore 25 yo 1990/2015, Dewar Rattray 52,6%

Aultmore teki uuden tulemisen vuonna 2015. Nyt maistettava Dewar Rattrayn pullote on tästä samalta vuodelta, mutta tiettävästi täysin erilaista tavaraa kuin nuo uudet core expression rangen tuotteet.

Aultmore 25 yo 1990/2015, Dewar Rattray

(52,6%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 19.2.1990–1.9.2015, Cask No. 3243, Sherry Butt, 464 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas sherrytuoksu. Taatelia, yrttilikööriä, joulukakkua, rusinaa, kirsikkaa. Pieni permanent-tussin vivahde. Vähitellen aukeaa tallimainen, satulanahkainen ja maanläheinen ulottuvuus. Suklaata ja toffeeta oikein urakalla. Klassinen sherrypommi, herkkua on. Vesilisä vapauttaa maltaisuutta ja tikkunekkua.

Maku: Nahkainen ja mausteinen, suurimuotoinen kokonaisuus. Olorosoa, tummaa suklaata, yrttilikööriä, tallimaisuutta. Pippurinen ja voimakkaan tamminen puoli on välittömästi läsnä, hyvin intensiivisenä. Suutuntuma on muhkea, mutta pientä hermostuneisuutta tässä on – body ei tunnu kaikilta osin täysin kestävän tätä sherrylatausta. Kirsikkainen ja rikkinen terävyys alkaa pilkistää. Jälkimaku alkaa tammisena ja hiukan rikkisenä, edelleen järkälemäisen oloroson komennossa. Pippuria puskee isosti mukaan, samoin kahvisuutta ja suklaata. Nahkaa, toffeefudgea. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo eucalyptusta ja keventää suutuntumaa varsin dramaattisesti.

Arvio: Hulppea sherrypommi, pienistä kauneusvirheistä huolimatta. 88/100

Bowmore 16 yo 1985/2001, Silver Seal 50%

Silver Seal julkaisi tämän Bowmoren vuonna 2001 heti vastaavan First Bottlingin perään, samanikäisenä ja vielä saman syksyn aikana. Bowmoren vuosi 1985 on ollut oman kokemukseni mukaan oivallinen, joten maistan tämän suurella mielenkiinnolla.

Bowmore 16 yo 1985/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, Single Barrel, 1985–9/2001, Sherry Cask, 480 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, mineraalinen ja kepeä. Mietoa laventelia, kevyttä herukkaisuutta. Aavistus savua. Hunajaisuutta, mangoa, makeaa persikkaa. Alkuun hyvin sulkeutunut, mutta aukeaa vähitellen. Omenahilloa, kurpitsaa, kevyttä salmiakkia ja tervaa. Hiukan ohut, muuten mainio. Vesilisä nostaa pintaan kukkaisuutta ja heinäisyyttä.

Maku: Hunajainen, omenainen, varsin mausteinen ja napakan tamminen. Tuoksuun verrattuna erittäin roteva. Kirpeää omenaa, limettiä, vaniljaisuutta, tanniinisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä, osin hermostunut. Laventelia, viherherukkaa, hiilisyyttä, turvesavua, chiliä. Jälkimaku alkaa polttelevan pippurisena, sitruksisena ja tammisena. Sulkeutuneen kuoren alta nousee tulivuori, finaali pauhaa hetkellisesti erittäin kovalla voimalla. Tammen kireys, turvesavun voima ja erittäin kuiva mineraalisuus korostuvat jälkimaussa, joka jää korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä tuo makuun kiteistä sokeria ja apilaa.

Arvio: Omaan makuuni ei ihan niitä parhaita aikakautensa Bowmore-elämyksiä. Tuoksun ja maun epätasapaino häiritsee hiukan, samoin tietty hermostuneisuus ja sulkeutuneisuus. Ei toki huono viski ollenkaan, mutta… 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

Highland Park 40 yo 48,3%

No niin, nyt lasissa on sitten vihdoin tämä Highland Parkin neljäkymppinen. Olen tätä tiirannut useamman vuoden, kunnes vihdoin koitti aika. Odotukset ovat tiivistyneet metallinhohtoiseksi teräksi tajuntaan.

Hetkellisesti tuntuu siltä kuin Highland Parkin peruskattaus olisi tämän jälkeen tässä, game over. On maistettu core range, valhallat, magnus-sarjat ja muut. Mutta sitten tajusin, että Highland Park 50 yo on vielä kokematta! Sitä en pysty edes ajattelemaan. Nyt keskitytään tähän.

Highland Park 40 yo

(48,3%, OB, +/- 2012, Refill Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, myskinen ja hienostunut. Puuvahaa, ikääntynyttä, kuivaa tammea. Kaakaojauhetta, antiikkinahkaa, mentholia ja melko reipasta aromikkuutta. Pieni turvesavun ailahdus. Rusinaisuutta, hiukan viikunaa, tummaa marjaisuutta, mustikkaa. Verraten paljon makeutta, toffeemaisena ja siirappisena. Vesilisä avaa saksanpähkinää ja piparminttua.

Maku: Hienostunut ja öljyinen, suklainen ja ulotteikas. Kaakaojauhe, siirappi, eucalyptus ja havuisuus tanssivat kielellä. Suklaisuus muodostaa suuhun kalvon, jonka läpi kaikki suodattuu: mentholisuus, kanervaisuus, kaneli, kovat toffeekarkit, herukkaisuus, mustikka, historia, maailma. Tammen kuivuus liikkuu äärirajoilla, mutta sherryinen ote pysyy elävänä kaikesta huolimatta. Antiikkinen nahkaisuus ja runsas yrttisyys tuntuvat vahvoina. Suutuntuma on kaikessa öljyssään herkkä. Jälkimaku vyöryy tumman suklaan ja taatelin kautta luumuiseksi ja rusinaiseksi. Sitruksisuutta, mineraalisuutta ja kepeää turvesavua nousee esiin. Kanervahunaja klassisessa muodossaan löytyy vasta finaalin huipennuksesta. Ihmeellistä, miten maltaisuuskin pysyy mukana. Finaali on erittäin pitkä ja ekspressiivinen. Hienoon ikäviskiin kuuluu tällainen ambivalentti luonne, viimeiseen pisaraan saakka nousee esiin eri makuja ja yhdistelmiä. Mykistävää. Vesilisä nostaa myskisyyttä ja tummaa salmiakkia pintaan. Huh.

Arvio: Ikääntyneen kuivuuden rajalla kulkeva jättiläisviski, joka paljastaa itsestään jatkuvasti uusia puolia. Huikea kohtaaminen. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 92/100. Whisky Magazine 95/100 (Dave Broom), 90/100 (Martine Nouet).

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead 56%

Cadenheadin hienoon Small Batch -sarjaan on poimittu poikkeuksellisesti ex-bourbonkypsytettyä Tamdhua. Mielenkiintoista maistaa, miten sherryjyristä tunnetun tislaamon viski taipuu tällaiseen puuhun.

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead

(56%, Cadenhead Small Batch, 1991–6/2014, Bourbon Hogsheads, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Persikkainen, mausteinen, öljyinen ja iso. Upea havuisuus, eucalyptusta ja intensiivistä metsäisyyttä. Hiukan savuisuutta, joka tulee kauniisti esiin. Samaan aikaan tuoksusta löytyy vartalovoidetta ja kukkaisuutta, hedelmäistä runsautta ja raikkautta. Mineraalisuuttakin. Hieno! Vesilisä nostaa vahaisuutta.

Maku: Öljyinen, tamminen ja pistelevän mausteinen, suuri makupaletti. Persikkaa, päärynää, makeaa ja runsasta hedelmäisyyttä. Öljyisyys tekee tästä täyteläisen ja intensiivisen. Tammi on ehkä hiukan liiankin ärhäkkää. Teen karvautta ja raa’an banaanin happamuutta tulee esiin, se leikkaa persikkanektarimaista makeutta lujalla otteella. Pieni laventelikin löytyy, siitä pidän aina. Eucalyptuksen raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkimaku leijuu savuisuuden äärellä, öljyisen hedelmäisyyden ja kurkkupastillin viileyden ympärillä. Eucalyptusta, piparminttua, havuisuutta. Kuivuus pitkästi ja komeasti. Vesilisä korostaa minttua mukavasti.

Arvio: Loistavan tuoksun jälkeen maku jää pykälän jälkeen, kunnes jälkimaku nousee taas sfääreihin. Kaikkineen oivallinen viski, vaikka ei silti täysin eeppinen. 89/100

Classic of Islay 2015, Jack Wiebers 57,35%

Tämän on sanottu olevan Lagavulinia. Vaikea tietää ihan tarkalleen. Mielenkiintoista… Ei muuta kuin maistamaan.

Classic of Islay 2015, Jack Wiebers

(57,35%, Jack Wiebers, NAS, 2015, Cask No. 2802, 70 cl)

Tuoksu: Paksua turvesavua, autonrengasta, hikistä kumisaapasta. Osittain törkeä kokonaisuus. Maltaisuus pursuilee makeana, tunkkaisuus ja ummehtuneisuus korostuvat. Silti joukossa on paljon pikantteja yksityiskohtia, kuten makeaa kirsikkaa, oikein rasvaista pekonia ja omenahilloa palaneella paahtoleivällä. Siirappia, hunajaa, rancio-fiilistä. Robusti ja imelä. Vesilisä avaa ruohoisen ja yrttisen puolen mukavasti.

Maku: Tasapainoisempi kuin tuoksu antaa odottaa. Turvetta tukemassa on runsaasti salmiakkia, hiilisavua, tuhkaa, lääkemäisyyttä. Terävyyttä ja pippurisuutta löytyy. Toki mukana on edelleen se autonrengas, siirapilla valellut kumisaappaat ja uuniin unohtunut nyhtöpossu kolakastikkeessa. Imelyys on rajua. Suutuntuma on täyteläinen ja muhkea. Jälkimaku jää hiukan yksipuoliseksi, kun turvesavu ja tamminen pistävyys, yskänlääke ja salmiakkijauhe ampuvat piippunsa tyhjiksi. Vesilisä avaa suolaisuutta ja merellisyyttä, tuo kaivattua raikkautta mukaan.

Arvio: Odottamattoman törkeä ja iso viski. Melko nuoren oloinen, mutta asennetta löytyy. En yleensä innostu tunkkaisista viskeistä, mutta tässä sekin puoli pelittää varsin kiitettävästi. 87/100

Laphroaig 19 yo 1990/2010, Mackillop’s Choice 52,5%

Tällainen indie-Lappari pyörähti lasissa.

Laphroaig 19 yo 1990/2010, Mackillop’s Choice

(52,5%, Mackillop’s Choice, 29.10.1990–6/2010, Bourbon Cask, Cask No. 11725, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, tervainen, salmiakkinen. Runsas limetti, melko imelä sitruksisuus. Tammisuus tuntuu hienostuneena ja varsin iäkkäänä. Yskänlääkemäinen vivahde. Lakritsia, omenaisuutta, hiukan vaniljaa. Varsin muhkea kokonaisuus. Vesilisä tuo paljon sitruksisuutta ja lakritsia.

Maku: Salmiakkijauhetta ja savua, pippurisuutta ja hiukan tervaa. Sitruunalakritsia. Tölkkiananasta ja siirappisuutta, omenaa ja päärynää. Vaniljaa, minttua, makeaa yrttisyyttä kaikkineen. Makeaa yskänlääkettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runsas. Jälkimaku on paahteinen ja erittäin pippurinen, kireän tamminen ja savuinen. Terävä lääkemäisyys kiristyy loppua kohti. Omenainen ja yrttinen, varsin järeä. Finaali on keskipitkä ja vahva. Vesilisä korostaa omenaa ja mehumaisuutta.

Arvio: Vahva ja melko makea Laphroaig. 87/100

Scapa 2001/2012, Gordon & MacPhail 43%

Scapan tuotantoa on näkynyt markkinoilla verraten vähän. Gordon & MacPhail on poikkeus, siltä on tullut näitä lisenssipullotteita melko säännöllisesti ulos. Jonkin olen joskus jopa maistanut.

Nyt käsissä on tämän vuosituhannen puolella tislattu Scapa, joka on viettänyt noin 11 vuoden ikänsä kokonaan ensimmäisen täytön ex-bourbonissa.

Scapa 2001/2012, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 2001–2012, Licenced Bottling, 1st Fill Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynää ja käsirasvaa. Itse asiassa suorastaan räjähtävä päärynä, täysin hallitseva tässä kokonaisuudessa. Hiukan vesimelonia ja kurkkua. Tammi tuntuu melko nuorekkaana, mutta pysyy silti aisoissa. Raikasta ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Mieto ja kevyt kokonaisuus.

Maku: Päärynä hallitsee myös makupalettia. Tammisuus on osin rosoista, tiettyä liimamaisuuttakin on mukana. Kevyttä vaniljaa. Omenaa, vesimelonia, trooppista hedelmää. Suutuntuma on hyvin kevyt ja osin jopa vetinen. Tässä on varsin vähän mitään, mistä ottaa kiinni. Jälkimaussa vihreä tee ja katkeruus tulevat esiin, tammi puree melko äkäisesti kiinni. Minttua, vihreää omenaa. Mausteisuutta ja paahteisuutta löytyy jonkin verran, mutta kovin lyhyeksi ja vaatimattomaksi finaali jää. Silti tässä kokonaisuudessa on jotain hyvin miellyttävääkin. Todella helppo tapaus.

Arvio: Päärynäpommi, joka jää lopulta melko vetiseksi. Perusmaku on silti ihan nätti. 80/100