Kirjoittaja: Lauri

Highland Park Svein 40%

Vihdoin nuotitettavana Warrior-sarjan perusviski Highland Parkilta. Olen maistellut tätä lukemattomia kertoja eri yhteyksissä, mutta aina on jäänyt kirjaamatta muistot ylös.

Highland Park Svein

(40%, OB, NAS, +/- 2013, The Warrior Series, 100 cl)

Tuoksu: Likaisen rasvainen, kuivan turpeinen ja kirpeän havuinen. Pehmeää maltaisuutta, hunajaisuutta, uuniomenaa, kevyttä kanervaisuutta. Kovia toffeekarkkeja, ruskeaa sokeria. Taustalla pieni vaniljaisuus, joka muuttuu vähitellen yhä ilmeisemmäksi. Voita ja kermaisuutta. Tammi pysyy taka-alalla.

Maku: Tammi on maussa tuoksua selvemmin läsnä, mutta silti huomio kiinnittyy enemmänkin toffeekarkkeihin, kuivaan ja kevyeen turpeisuuteen, hedelmiin, vaniljaan ja likaisiin sävyihin kaiken keskellä. Lakritsia, yrttisyyttä ja hiukan mehiläisvahaa. Suutuntuma on varsin kevyt ja osin jopa vetinen. Kanervaisuutta ja havuisuutta riittää. Omenaa, päärynää, mietoa sitruksisuutta. Jälkimaku liikkuu tammen ja kevyen turvesavun maastoissa. Öljyisyys ja likaisuus ovat edelleen pinnassa, lakritsia ja toffeeta riittää. Tammi jää taustalle, mutta kanelinen mausteisuus ja pieni pippuri löytyvät. Melko lyhyt ja harmiton finaali.

Arvio: Perushyvä perusviski. Ei herätä suuria tunteita, mutta toimii. Isommilla volteilla voisi olla vaikuttavakin tapaus, nyt toimii pätevänä entry-level-tuotteena. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Magazine 80/100 (Gavin D. Smith), 77/100 (Joe Bates).

Glendronach Cask Strength Batch #6, 56,1%

Eilisen Glendronachin Cask Strength -sarjan Batch #5:n jälkeen heti Batch #6 kehiin. Nyt on jo tummemman värinkin perusteella erilaista tavaraa käsissä. Maistetaan pois.

Glendronach Cask Strength Batch #6

(56,1%, OB, 2016, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja siirappinen, paksu ja makea. Erittäin täyteläinen, runsaan liköörimäinen ja muhkean taatelinen. Luumua, viikunaa, hiukan lihaisuutta ja tallisuutta. Hiukan paahteisuutta, palanutta puuta, kuivaa heinää ja sikarilaatikkoa. Piimäkakkua ja rusinaa. Vesilisä tuo mukavasti tikkunekkua esiin.

Maku: Muhkean suklainen ja siirappinen. Taatelia, luumua, runsaasti mausteita – kanelia, inkivääriä, ripaus kardemummaa. Mukava pähkinäisyys. Kaakaojauhetta, hiukan maitokahvia, kermaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja napakan mausteinen. Tammi on melko reipasta mutta ei häiriöksi asti. Napakkaa maltaisuutta, nahkaisuutta, pieni lihaisa vivahde. Jälkimaku vyöryy tumman suklaan ja kuivuvan tammen voimalla. Pieni kuiva savuisuus, nahkaisuus, kuivaliha, suolainen salmiakki, kuivattu luumu, kanelinen hedelmäkakku, seetrisyys, sikarilaatikko… Jälkimaku on paahteisuudessaan mielenkiintoinen ja melko pitkä. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja rauhoittelee tammea selvästi.

Arvio: Glendronachin CS minun makuuni. Genrensä parhaimmistoa. Vieressä maistettu Batch #5 jää melko reippaasti tämän varjoon. 89/100

Glendronach Cask Strength Batch #5, 55,3%

Glendronachin Cask Strength pääsi vuonna 2015 jo viidenteen erään. Batch #4 oli itse asiassa taas varsin maukas, joten odotan mielenkiinnolla tätä ja uusinta batchia. Ajattelin siis maistaa Batch #6:n heti tämän perään.

Glendronach Cask Strength Batch #5

(55,3%, OB, 2015, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja varsin maltainen. Weetabixia, pähkinäisyyttä, hiukan leipäisyyttä. Sherry ei jyrää, vaan tammisuus ja hedelmäisyys korostuvat. Muhkeaa omenaisuutta, hiukan (raakaa) luumua, kuivattuja banaanilastuja. Pieni suklaisuus on toki mukana. Varsin suoraviivainen. Vesilisä availee hapokkuutta ja raa’an heinäisiä sävyjä.

Maku: Täyteläinen ja voimakas. Todella maltainen ja mausteinen esitys, hapokkuutta ja leipäisyyttä riittää. Toki mukana on myös suklaisuutta, rusinaisuutta ja hiukan karamellimäisiä piirteitä, mutta Batch #4:n siirappisuus tästä puuttuu. Yrttisyyttä, kuivattuja hedelmiä, omenaa, viikunaa. Suutuntuma on paksun kermainen ja vahvan mausteinen. Jälkimaku on tammisuudessaan jopa raju, mausteisuus vyöryy inkiväärin ja pippurin voimalla. Melko kuiva ja karvas yleisilme, vaikka omenaa ja luumua löytyykin. Hunajaisuus ja pähkinäisyys tulevat onneksi mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa suklaata mukavasti ja nostaa makeutta pintaan.

Arvio: Ei omiin suosikkeihin. On tämä edelleen ihan hyvä viski, mutta näin vahva maltaisuus ja tietty karvaus eivät silti täysillä puhuttele, jos muistelee vaikkapa Batch #1:n mahtavuutta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar 48%

Sansibarin Clynelish-tynnyri on klassista, vahamaista, ex-bourbonissa kypsynyttä tavaraa. Liikanimi muistuttaa Scotch Malt Whisky Societyn tyyliä, joskin tässä kuvauksessa runollisuus pysyy sentään jossain määrin aisoissa.

Kynttiläillallisen ääreen, siis.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar

(48%, Sansibar, 1996–2012, ’Candlelight Dinner in a Dockland Pub’, Ex-Bourbon Cask, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja varsin maltainen, ei mikään kaikkein tyypillisin Clynelish-tuoksu. Tammi tuntuu varsin kuivakalta ja pieni kynttilävahaisuus toki on mukana. Parafiinia, ruohoisuutta, hiukan kermatoffeeta. Kermaa, havuisuutta, raakaa banaania, oliiviöljyä. Vähän sekava. Vesilisällä löytyy mukavasti minttua.

Maku: Erittäin öljyinen ja painava, homma palaa ruotuun harhailevan tuoksun jälkeen. Vahvaa kynttilävahaa, kirpeää sitruunaisuutta. Paksun täyteläinen suutuntuma ja järisyttävä viskositeetti. Tammi on paljon aktiivisemman oloista kuin tuoksussa, mausteet purevat ihan tosissaan ja tanniinit haukkaavat kiinni. Muromaisuutta, ruohoisuutta, edelleen sitä raakaa banaania, yrttistä kitkeryyttä. Jälkimaku on yllättävänkin suolainen, vesi nousee kielelle. Sitruksisuutta ja ruohoisuutta, kermatoffeeta, kookoskermaa, hunajaisuutta, vahaa. Yrttejä, mausteita. Keskipitkä finaali kuivuu voimakkaasti. Vesilisä availee havuisia sävyjä lisää.

Arvio: Ei kaikkein tasapainoisin Clynelish, vaikka tässä on hyvätkin hetkensä. 84/100

Lagavulin Jazz Festival 2016, 54,5%

Lagavulinin Jazz Festival -pullote vuodelle 2016 oli puhdasta ex-bourbonia ja edellisvuoden julkaisun tavoin jälleen ilman ikämerkintää.

Tynnyreiden valinnasta vastannut Iain McArthur kaatoi tätä lasiini Lagavulinin varastossa syyskuussa. Kun alla oli jo viisi dramia toinen toistaan hienompia tynnyrivahvuisia viskejä, tästä ei valitettavasti jäänyt silloin muita merkintöjä talteen kuin varmuus, että hyvää oli.

Pinky kertoi samalla, että kyse on vanhimmilta osiltaan 15-vuotiaasta ja nuorimmilta osiltaan 7,5-vuotiaasta tuotteesta. Sekoituksessa on ex-bourbonissa kypsyneitä viskejä first fillistä ja refillistä.

On juhlan aika. Hattu päästä.

Lagavulin Jazz Festival 2016

(54,5%, OB, Islay Jazz Festival 2016, Refill American Oak & First Fill ex-Bourbon, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja vegetaalinen, merellinen ja muhkea. Suolaisuutta, mineraalisuutta, sitruunaisuutta, ostereita, merilevää, märkää laituria. Aprikoosia, kirpeää vihreää omenaa, limettiä. Balkanmakkaraa, hiukan nokisuutta, rasvaisuutta. Kuivaa valkoviiniä, hapokkuutta. Hieno on. Vesilisällä löytyy ruohoisia piirteitä, vanilliinia ja muromaisuutta.

Maku: Sitruksinen ja kirpeä, omenainen ja mineraalinen. Hiilinen turvesavu kohtaa hedelmäisen raikkauden. Pippurisuutta, hapokkuutta, tammea, savumakkaraa. Suutuntuma on täyteläinen ja koko kompleksinen paletti loistavassa tasapainossa. Persikankiveä, artisokkaa, hunajamuroja. Hiukan tuhkaa ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen nokisen turvesavun ja kirpeän hedelmäisyyden juhlaa. Mineraalisuutta, apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, akaasiahunajaa, aprikoosia, omenaa, tammea, pippuria. Loppua kohti tuhkaisuus ja hunajaisuus ottavat hienosti mittaa toisistaan. Pitkä, nautinnollinen finaali. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja tuo pippuriin lisää napakkuutta.

Arvio: Taivaallinen liemi! Todella hyvä viski, huimassa balanssissa. Mineraalisempi ja monimuotoisempi kuin vierellä verrokkina ollut Lagavulin 12 yo Special Release 2016 (joka on sekin hieno). 92/100

Benromach 30 yo 43%

Tämä viski oli tapaus, kun se tuli markkinoille. Gordon & MacPhail pullotti UDV:n aikaisista tynnyreistä 30-vuotiaan Benromachin, jota ylistettiin aikanaan laajasti.

Itse missasin tuotteen julkaisun aikoihin, mutta nyt tuli vihdoin mahdollisuus suorittaa paikko. Tätä on odotettu.

Benromach 30 yo

(43%, OB, +/- 2012, First Fill and Refill Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan tamminen ja häikäisevän tyylikäs. Metisyyttä, fariinisokeria, minttua, rusinaa, suklaata. Ruohoisuutta, anista ja limettiä, mielenkiintoinen piparminttu taustalla. Seetriä, sikarilaatikkoa. Loistava yhdistelmä raikkaita ja makeita piirteitä, tammea ja hedelmää. Pieni paahteisuus ja puunsavu taustalla.

Maku: Kuiva tammi on edelleen kärjessä. Makea limetti ja vesimeloni korostuvat. Suutuntuma on kaikessa öljyisyydessään kuitenkin hiukan ohentunut, voltit tuntuvat alhaisilta ja rungossa on jo hiukan väsymystä. Minttu, anis, kirpeä omena ja ruohoisuus ovat silti vahvasti läsnä, samoin mausteisuus on vielä pirteää. Hiukan fariinisokeria ja rusinaisuutta mukana. Jälkimaku alkaa edelleen kuiva tammi edellä. Mausteisuutta, kaakaojauhetta, maitokahvia, rusinaa, ruohoisuutta. Pieni paahteisuus on mukana myös, samoin löytyy sokerisuutta ja aavistus lakritsia. Varsin pitkä ja elegantti jälkimaku, jossa voima hiipuu rauhallisesti.

Arvio: Todella tyylikäs ikäviski. Loistavan tuoksun jälkeen maku jää silti pykälän jälkeen. Runko on jo sen verran väsynyt, ettei vesilisää tee mieli edes kokeilla. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 10). Whisky Magazine 86/100 (Dave Broom), 89/100 (Martine Nouet).

Kilchoman 4 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer, Cask #666, 57,8%

Juuri tälle illalle sattui mielenkiintoinen tynnyrinumero Kilchomanilta. Neljävuotias, sherryssä kypsytelty viski on pullotettu hollantilaiselle Bresser & Timmerille.

Tänään on Burns Night, jota en ole koskaan onnistunut varsinaisesti viettämään. Robert Burns on runoilijana jäänyt minulle vähän etäiseksi hahmoksi, mutta nämä Tam o’ Shanterin säkeet ovat sentään pysyneet mielessä:

”Inspiring bold John Barleycorn!
What dangers thou canst make us scorn!
Wi’ tippenny, we fear nae evil;
Wi’ usquabae, we’ll face the devil!”

Tunnen tuossa oudon yhteyden tähän neljävuotiaaseen viskiin tynnyristä 666.

Kilchoman 4 yo 2011/2016 for Bresser & Timmer, Cask #666

(57,8%, OB for Bresser & Timmer, 3.11.2011–21.3.2016, Cask 666/2011, Sherry Cask, 342 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean savuinen ja makea. Järeää ja hiilimäistä, kuivaa savua, jonka ympärille rakentuu siirappinen ja suklaisen sherryinen tunnelma. Kumia, lääkemäisyyttä, salmiakkia, piimäkakkua, luumua, toskaomenaa. Aktiivista tammisuutta, hiukan bbq-kastiketta. Nam. Vesilisä paljastaa ruohoisia piirteitä.

Maku: Järeä, sherryinen ja savuinen kokonaisuus. To-del-la hyvää. Suklaisuutta, Haganol-salmiakkia, rusinaisuutta, siirappia. Hiilisavu iskee kuivana ja vahvana, mutta silti kokonaisuus on balanssissa. Suutuntuma on yllättävän täyteläinen, tekstuuri tiivisrakenteinen ja viskositeetti kunnossa. Suolaisuutta, merellistä purevuutta, lääkemäisiä piirteitä. Uuniomena ja pieni sitruksisuus jäävät taustalle. Jälkimaku alkaa hiilisavuisena, tervaisena ja salmiakkisena, mukana on kumia ja suklaisuutta, siirappia ja bbq-kastiketta. Tammi pysyy kurissa. Finaali jää kuitenkin hiukan lyhyeksi. Vesilisä tuo pintaan hiukan yrttisyyttä.

Arvio: Mahtava viski, täyteläinen ja runsas. Pidemmällä jälkimaulla tämä olisi ilmiselvää mestaruussarjaa. 89/100

Bowmore Vault Edition No. 1, 51,5%

Ensimmäinen ulostulo Bowmoren uudella NAS-sarjalla. Reseptiikka saattaa painottua nuorehkoon ex-bourbonissa kypsyneeseen viskiin, mutta eihän näistä koskaan tiedä, vaikka seassa olisi loraus vanhempaakin tavaraa. Maistetaan pois.

Bowmore Vault Edition No. 1

(51,5%, OB, NAS, 2016, First Release, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja hiukan pidättynyt ensivaikutelma. Turpeisuutta, hiukan vegetaalista ja kostean savuista fiilistä, jopa tunkkaisuutta. Vaniljaa, briossia, sokerikuorrutusta. Herukkainen kirpeys ja sitruunainen hedelmäisyys ovat mukana. Tammea, aavistus lakritsia. Varsin paksun oloinen. Vesilisä availee yrttejä, minttua ennen kaikkea.

Maku: Suutuntuma on yllättävän rasvainen ja painava. Makuprofiili on silti varsin tyypillistä nykytyylin Bowmorea, eikä ollenkaan huonossa merkityksessä. Sitruunaa, herukkaisuutta, tammisuutta, vaniljaa, hunajaista imelyyttä, makeaa uuniomenaa. Tiettyä tunkkaista pidättyneisyyttä tässä on maunkin puolesta. Turvesavu on pinnassa makeana ja tuhtina. Suolainen ja tammisen mausteinen kirpeys kuitenkin tuovat särmää. Jälkimaussa tammisuus muuttuu karvaammaksi ja sävy tummuu. Suolaisuutta, salmiakkia, aprikoosia, vihreää teetä, hiukan pippuria. Melko pitkä ja turpeinen finaali. Vesilisä tuo havuisuutta ja tiettyä ruohoisuutta pintaan.

Arvio: Turpeinen ja makea, lopuksi hiukan karvas ja yllättävän painava Bowmore, jossa tapahtuu paljon. Selvästi Tempest-sarjan viskejä pehmeämpi esitys. 85/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2016, 57,7%

Lagavulinin 12-vuotiaiden CS-sarja on edennyt jo 16:nteen erään, mutta resepti on edelleen sama: paljasta turvesavuista viskiä ex-bourbonista. Nämä ovat kolahtaneet minulle vuodesta toiseen, sen verran tasaista ja laadukasta jälkeä Lagavulinilla on näiden kanssa tehty.

Lagavulin 12 yo Special Release 2016

(57,7%, OB, 2016, 16th Release, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turpeisuus ja lihaisa rasvaisuus ovat kärjessä. Turvesavua, nokisuutta, salmiakkia, hiukan kumia. Tuntuu ehkä aavistuksen rasvaisemmalta ja makeammalta kuin pari aiempaa editiota. Merilevää, suolaisuutta, tervaa, juuresmaisia piirteitä. Ison viskin elkeet. Vesilisä tuo hiukan hammastahnaa pintaan.

Maku: Rasvainen, turpeinen ja alkuun yllättävänkin makea. Sitruunaa, omenaisuutta, turvesavua, savumakkaraa, pekonia, suolaisuutta. Tammi haukkaa kiinni ihan kunnolla, mausteet ja tanniinit puhuvat. Hiukan sitruksista karvautta ja teen kitkeryyttä. Suutuntuma on erittäin painava ja rasvaisen täyteläinen. Nokea, tervaa, salmiakkia. Balanssi on hieno. Jälkimaku alkaa todella tervaisena ja salmiakkisena, kumia ja nokisuutta riittää. Tammi tuntuu aktiiviselta ja mausteiden keskellä hetkellisesti vaniljaisen makealtakin. Sitruunaisuutta, merilevää, juuresmaisuutta. Pitkä ja nautinnollisen järeä finaali. Vesilisällä saa esiin suolakalamaisia piirteitä, graavilohta ja makrillia.

Arvio: Loistavaa Lagavulin-tuotantoa. Ei näistä voi olla pitämättä. Syystä tai toisesta tämä tuntui hiukan rasvaisemmalta ja makeammalta kuin muutama aiempi editio, mutta erot näissä ovat varsin maltillisia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #3806, 54,5%

PX-kypsytetty 19-vuotias Glendronach vuonna 2015 julkaistusta erästä numero 12. Pullomäärä tuntuu kyllä erikoisen suurelta tämän ikäiselle ja näillä volteilla varustetulle single caskille.

Glendronach 19 yo 1995/2015

(54,5%, OB, 20.9.1995–8/2015, Batch No. 12, Cask #3806, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 701 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti, sokerinen ja pähkinäinen. Siirappia oikein kunnolla. Suklaata, luumuhilloa, Mars-patukkaa. Vivahtaa hiukan rikkisyyteen, joka toimii silti hyvin. Liköörimäisyyttä, paahteisuutta, taatelia. Lihaisuutta, pekonia, tallisuutta, nahkaa. Todella järeä kokonaisuus. Vesilisä nostaa uuniomenaa esiin.

Maku: Paksun täyteläinen, suklainen ja siirappinen. Lihaisuus korostuu, pekoni ja BBQ-possu maistuvat. Nahkaisuutta, maanläheisyyttä, mausteista tammisuutta. Erittäin raskas ja tiivis tekstuuri. Liköörisyyttä, kirsikkaa, ylikypsiä hedelmiä, likaisuutta, paksua yrttisyyttä ja runsasta pähkinäisyyttä. Jälkimaku kevenee jonkin verran, vaikka siirappisuus ja paksu suklaisuus pysyvät toki mukana. Tammisuus aukeaa hyvin ja kuivahtaa erittäin pitkällisesti ja tyylikkäästi. Hedelmäisyys korostuu, luumu ja uuniomena etenkin. Toffeen, pähkinän ja hiukan karvaan kahvisuuden vuoropuhelu on upea. Finaali on pitkä. Vesilisä keventää tammen otetta ja raikastaa ilmettä.

Arvio: Valtavan suuri ja valtavan herkullinen Glendronach. Ei kalpene yhtään Nectarin ja LMDW:n hienon 1993-pullotteen rinnalla. 91/100