Michael Jacksonin ikonisen tuotannon yhtenä huipennuksena ilmestyi vuonna 2005 teos nimeltä Whisky. The Definitive World Guide (Dorling Kindersley). Kun sitä vertaa Jacksonin vuonna 1987 ilmestyneeseen The World Guide To Whisky -klassikkoteokseen, tajuaa, miten paljon maailmassa ja viskimarkkinoilla on tapahtunut 18 vuoden aikana.

Vaikka Jacksonin teokset muistuttavat nimensä ja ulkoisen kokonsa puolesta hiukan toisiaan, sisältö on kuitenkin täysin erilainen. Toki perusrakenteessa on yhtäläisyytensä: aloitetaan viskin perusteista, edetään valmistamisen ja maistelun kautta viskimaihin ja -tislaamoihin. Lopuksi käsitellään vielä – modernin viskikirjan tapaan – viskicocktailit ja viskin yhdistäminen ruokaan.

Jacksonilla on tässä uudemmassa teoksessa mielenkiintoinen ratkaisu ottaa mukaan joukko ansioituneita viskikirjailijoita, jotka vastaavat omien spesialiteettiensa esittelyistä. Ian Wisniewski kirjoittaa ilmaston vaikutuksesta viskiin, mallastamisesta, ohrasta ja monesta muusta valmistusteknisestä asiasta, Richard Jones geologiasta ja turpeesta, Martine Nouet viskin ja ruoan yhdistämisestä…

Kontribuuttoreita on teoksessa peräti yhdeksän. Yksi hienoimmista kokonaisuuksista koostuu Jürgen Diebelin luvuista Mashing and cooking ja Yeast and fermentation sekä Pot stills ja Column stills, joissa oli ainakin itselleni monta uutta tai muuten vain unohtunutta teknistä asiaa muun muassa bakteereista.

Toki Jackson on säästänyt itselleen muun muassa tynnyreitä ja puuta käsittelevän kokonaisuuden sekä viskin tuoksuttamista ja maistamista koskevat sisällöt. Myös tislaamo- ja viskiesittelyt ovat lähes täysin Jacksonin omaa käsialaa. Hienona ratkaisuna pidän suljettujen tislaamojen laajahkoja esittelyitä, joita ei ollut aiemmin viskikirjoihin samassa määrin mahtunut.

Aiemmista Jacksonin teoksista tuttu Skotlannin viskialueiden jako on tässä hyvinkin pitkälti ennallaan. Speyside on laajempi kuin millaisena sitä yleisesti pidetään. Esimerkiksi Glendronach ja jopa Glen Garioch ovat Jacksonilla vielä sujuvasti Speysidea. Toisaalta tässä teoksessa East Highlands vihdoin tutummin Perthshire, toisin kuin The World Guide To Whiskyssä, jossa East Highlands oli vielä voimissaan.

Jacksonin tislaamoesittelyt ovat kaikkineen rautaa. Esimerkiksi Lagavulinin kohdalla Jackson pohtii, miten Classic Maltsin lanseerauksen aikoihin kaikki kuvittelivat, että kevyet Lowland-viskit olisivat se tulevaisuuden juttu. Toisin kävi:

Today, hardly anyone drinks light Lowland malts – everyone wants the distinctive taste of peat. This unexpected demand would not have been a problem were Lagavulin not the brand that was bottled at 16 years of age. Sixteen years ago the distillery was only working two days a week. The single malt has therefore been on allocation for some years (normal service is planned for 2006). To show that the stocks is coming back into line, a cask strength bottling at 12 years old has been released.

Jackson suhtautuu ymmärtävästi jopa suuresti rakastamansa Macallanin muutosprosessiin. Fine Oak -sarjaakin esitellään myötätuntoisesti, joskin jopa Jackson joutuu myöntämään, että jotain on todella muuttunut. ”Although the whiskies are superb, the old unique selling point no longer applies.”

Viskien maistelumerkinnät kulkevat mukana pitkin kirjan sivuja aina omissa laatikoissaan. Mukaan on valittu edustavimpia ja yleensä niitä tutuimpia ja helpoimpia viskejä tekstissä käsitellyistä tislaamoista. Jacksonin nuotit ovat tuttuja Whisky Magazinen ja Malt Whisky Companionin sivuilta, ja jos niitä todella haluaa enemmän lukea, on melkein välttämätöntä siirtyä Malt Whisky Companionin pariin – tässä teoksessa ne jäävät sivumerkintöjen tasolle.

Irlantia ja Yhdysvaltoja käsittelevät luvut ovat teoksessa korkeatasoisia ja kattavia. En esimerkiksi muista lukeneeni yhtä hyviä Midletonin ja Bushmillsin esittelyitä juuri mistään muusta kirjasta. Yhdysvalloista mukaan on mahtunut jopa mikrotislaamoita vino pino, sen lisäksi, että Kentuckyn ja Tenneesseen esittelyt ovat harvinaisen näyttäviä.

Japanin tislaamot Jackson käsittelee hyvällä tarkkuudella, mutta sen jälkeen muistaa hyvin, että tämä teos on peräisin vuodelta 2005. Euroopan, Australian ja muun Aasian esittely jää hyvin ohueksi, käytännössä vain neljän sivun mittaiseksi. Suomikin mainitaan osion kansilehdellä, mutta yhtään suomalaista viskiä tai tislaamoa ei silti esitellä: ”Innovative newcomers from Finland to Australia are expanding the universe of whisky making”.

Kaikkineen Jacksonin teos on korkeatasoinen sekä sisällöltään että ulkomuodoltaan. Kuvat ovat laadukkaita eikä paperin laadussakaan ole säästetty. Joiltain osin kirja alkaa tuntua jo hiukan ikääntyneeltä, mutta sen ydin on edelleen voimissaan. Hieno teos on viskikirjallisuuden merkkipaalu, joka kuuluu ehdottomasti jokaisen viskiharrastajan hyllyyn.