Kirjoittaja: Lauri

Teeling Small Batch 46%

Maistelussa Teeling Small Batchia miniatyyripullosta. Ennakkotiedot vähäiset, mieli avoin. Maistetaan pois.

Teeling Small Batch

(46%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kynsilakanpoistoainetta ja glyserolia. Tällainen tavara ei voi olla muuta kuin irkkuviskiä. Aprikoosia, omenahilloa, viinirypälemäisyyttä, nuorekasta tammisuutta. Vaniljaa ja hunajamelonia. Kaiken terävyyden keskellä tässä on hyviäkin piirteitä. Vesilisä tuo tiettyä valkoviinimäisyyttä ja banaania pintaan.

Maku: Kermaisuutta, vaniljaisuutta ja aprikoosia. Omenamehumaisuutta, banaania, hunajamelonia, tölkkiananasta. Tekstuuri on tiivis ja öljyinen mutta runko ei mitenkään valtavan tuhti. Tammisuus pysyy kivasti aisoissa. Jälkimaku pudottaa jälleen kynsilakanpoistoaineen ja glyserolin maailmaan. Jyväinen viinaisuus nousee, samoin tietty valkopippuri ja happamuus. Finaali jää melko lyhyeksi ja vaatimattomaksi. Vesilisä tuo makuun tuoretta ruohoisuutta ja Grüner Veltliner -tyylistä valkoviinimäisyyttä.

Arvio: Osin ihan miellyttäväkin irkkuviski, josta hienoudet tosin vielä puuttuvat. Mutta ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. 81/100

Old Pulteney Row to the Pole 40%

Old Pulteneyn ikämerkitsemätön Row to the Pole juhlisti skotlantilaisen Jock Wishartin ja hänen viisimiehisen retkikuntansa soutua magneettiselle Pohjoisnavalle syksyllä 2011.

Mutta millainen tämä viski oikein on? Ainakin sherryvaikutusta tuntuisi olevan mukana. Maistetaan.

Old Pulteney Row to the Pole

(40%, OB, NAS, 2011, Limited Edition, 3000 bts., 35 cl)

Tuoksu: Todella miellyttävä, kukkainen ja metinen ensivaikutelma. Merellisyyttä myös, mineraalisuutta ja suolaisuutta. Hunajan ja vaniljan seasta pilkistää ruohoisuutta ja rusinaisuutta, tiettyä sherryhenkistä rotevuutta. Persikkaa, omenaa, luumua. Jopa pieni turpeisuus? Mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja tyylikäs. Kiteinen hunajaisuus kohtaa suolaisen merellisyyden. Herkullista kukkaisuutta ja mehiläisvahaa, aavistus toffeeta ja rusinaisuutta, toisaalla taas tammisuutta, napakkaa mausteisuutta ja mineraalisuutta. Oivallinen balanssi, suutuntuma on näille volteille varsin jämäkkä. Persikkaa, sitruksisuutta, kirpeää omenaa. Suolakiveä ja edelleen tietty turpeisuuden ailahdus. Jälkimaku alkaa appelsiinisena ja nektarimaisena, kunnes tammisuus nostattaa mausteet pintaan. Metisyys pitää kuitenkin hyvin asemansa, vaikka merellisyys hyökyy päälle. Siirappisia tölkkihedelmiä, kuparisuutta, omenatorttua. Sherryiset sävyt pysyvät hyvin mukana läpi keskipitkän ja varsin maukkaan finaalin.

Arvio: Erittäin maistuva, tasapainoinen ja monipuolinen viski. Hiukan pidemmällä jälkimaulla ja aavistuksen korkeammalla volttitasolla olisi menty heittämällä mestaruussarjaan. 89/100

Rogner Malz-Whisky 3/3, 44,7%

Käsissä jälleen tuntemattoman itävaltalaisen Rognerin tuote. Mikrotislaamo on tuonut vasta pari pullotetta markkinoille, ja pakkauksesta täytyy sanoa, että voisi olla houkuttelevampikin. Pakollisten prosentti- ja osoitetietojen lisäksi mukaan ei ole mahtunut mitään infoa itse tuotteesta.

Maistoin aiemmin Rogner Whisky 3/3:n, joka oli… hankala tapaus. Nyt voltteja on aavistus enemmän ja mukana sana Malz. Maistetaan.

Rogner Malz-Whisky 3/3

(44,7%, OB, Bottled 1.10.2013, Batch No. 3/3M P1013, 50 cl)

Tuoksu: Teknoksen maaleja, teollista pesuainetta, kemiallisia hajusteita. Weetabixin ja palaneen paahtoleivän kaltainen maltaisuus on pinnassa, se erottaa tämän tuosta Rognerin toisesta 3/3:sta. Siihen verrattuna runkokin tuntuu rotevammalta. Perussävy on kuitenkin viittä vaille kammottava. Imelä toffeemaisuus, tietty yrttisyys ja makea tammisuus erottuvat. Vesilisällä löytyy ilmiselvää vispipuuroa.

Maku: Leipämäinen ja raa’an tamminen. Runko on silti yllättävän raskas ja suutuntuma jopa melko täyteläinen. Ruusuinen saippuaisuus. Käsirasvaa, minttua, tuoretta ruohoisuutta, hiukan kainalohikeä. Maltaisuus on runsaana ja melko rapeana läsnä. Nuori ja hapan. Jälkimaku alkaa happaman maltaisena ja imelän kukkaisena. Makeus ja karvaus ottavat yhteen, eikä tasapaino yllättäen ole hassumpi. Paahtoleipää ja toffeeta, yrttisyyttä ja ruohoisuutta, hiukan sitruksisuutta. Lyhyeksi jää. Vesilisä korostaa jyväisyyttä.

Arvio: Nuori ja omituisen keinotekoisen oloinen viski. Rotevuuden ansiosta pykälän parempaa kuin aiemmin maistamani Rogner Whisky 3/3. Mutta vain pykälän. Ei tämä mitään herkkua ole. 71/100

Glendronach Cask Strength Batch #4, 54,7%

Glendronachin Cask Strength -sarja on saapunut neljänteen erään. Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että ensimmäinen batch on aina niin hyvä, ettei sitä voi ylittää.

Ei, vaikka vuodesta toiseen yritettäisiin, koska sen ensimmäisen takia koko sarja on saanut alkunsa.

Glendronachin kohdalla maksiimi on pitänyt tähän mennessä paikkansa. Batch #1 oli erinomainen. Tätä nelosta edeltänyt Batch #3 edusti mielestäni jo huolestuttavaa keskinkertaisuutta loistavassa iskussa olleelta tislaamolta.

Glendronach Cask Strength Batch #4

(54,7%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja karamellimainen. Tikkunekun makeutta, rommirusinaa. Rotevan ja voimakkaan oloinen. Makeuden alta paljastuu vähitellen maltaisia ja tammisiakin sävyjä, suklaisuutta ja kermaisuutta. Vaniljakin pilkistää, samoin kookos ja manteli. Erittäin miellyttävä. Vesilisä tuo pientä ruohoisuutta esiin.

Maku: Täyteläinen ja siirappinen. Sherry ei jyrää vaan tarjoaa miellyttävää monipuolisuutta. Tikkunekku ja rommirusinafudge ovat vahvoina esillä, ohessa tulee esille paljon omenaisuutta, kermaisuutta ja makeaa appelsiinia. Tammessa on melko nuorekas sävy, pientä hunajaisuutta löytyy myös. Mantelia, aavistus kookosta, heinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri tiheän öljyinen, mutta sherry ei mitenkään suuremmin korostu. Jälkimaku alkaa siirappisena ja tummuu hienosti. Kahvinen karvaus leikkaa hienosti karamellia, tammi ja mausteisuus korostuvat. Pitkä, pähkinäinen ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa tämän yrttistä ja maanläheistä puolta.

Arvio: Selvä parannus Batch #3:n jälkeen. Hieno viski kaikessa täyteläisyydessään ja pähkinöissään. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Highland Park 20 yo 1995/2015, The Whisky Mercenary 50%

Tällaisen ex-bourbonissa kypsyneen yksilön Gordon & MacPhail poimi belgialaiselle The Whisky Mercenarylle.

Todella mielenkiintoista vertailla, miten tämä eroaa esimerkiksi vuotta myöhemmin tislatusta Malts of Scotlandin yksilöstä tai iältään viisi vuotta nuoremmasta Freyasta.

Highland Park 20 yo 1995/2015, The Whisky Mercenary

(50%, Gordon & MacPhail, Exclusive for the Whisky Mercenary, 13.7.1995–20.7.2015, Refill American Hogshead, Cask No. 1485, 325 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa hunajaisuutta, kirpeää havuisuutta, tummaa yrttisyyttä. Limettiä, vihreää omenaa, makeaa banaania, tölkkipäärynää. Todella reipas mentholisuus, pientä sitruunalakritsiakin. Pehmeää turpeisuutta, tiettyä merellisyyttä myös. Balanssi on kohdallaan, herkullinen vaikutelma. Vesilisä tuo eucalyptuksen.

Maku: Erittäin hedelmäinen, täyteläinen ja runsas. Ananasta, banaania, päärynää, makeaa omenaa, sitruunamehua. Kanervahunajaa oikein kunnolla, sokerisuutta ja kermaisuutta. Havuisuutta, yrttejä, kirpeyttä ja mineraalisuutta. Pientä kookosmaisuutta, mantelia ja vaniljaakin löytyy. Tumma, kostea turpeisuus leijuu kaiken keskellä. Suutuntuma on täyteläinen. Jälkimaussa tammisuus nostaa pippurisuutta pintaan, sitrukseen tulee lisää kirpeyttä ja hapokas mineraalisuus korostuu. Pieni saippuainen ailahdus rikkoo hiukan balanssia. Vaniljaisuus, turpeisuus ja tumma mentholisuus jatkuvat pitkään. Nam. Vesilisä nostaa mintun pintaan. Vedenkesto on muuten todella huomattava, tätä voi jatkaa melkein ikuisuuksiin.

Arvio: Oivallinen, hedelmäinen ja suurimuotoinen HP. Vain pieni saippuaisuus tekee särön loistokkuuteen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 007, 56,3%

Laphroaigin 200-vuotisjuhlavuosi on ollut sarjassaan loistava: onnistunut 15-vuotias, upea Cairdeas 2015, komea 21-vuotias FoL-jäsenille ja kaiken huipuksi yltiöpäinen 32-vuotias, joka vei homman vielä ihan omalle tasolleen.

Silti tämän juhlavuoden julkaisut eivät olisi olleet täydellisiä, jos tislaamolta ei olisi tullut myös Cask Strength -pullotetta. Nyt käsillä on tuo Batch 007.

Monien tuotetta maistaneiden mukaan kyseessä on karamellisin CS koskaan. Jos näin on, en pane pahitteeksi. Ei muuta kuin drami lasiin ja lennolle.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 007

(56,3%, OB, Bottled 01/2015, Batch No. 007, 70 cl)

Tuoksu: Rotevaa turpeisuutta ja kuivaa hiilisavua, pistävää lääkemäisyyttä ja muhkeaa luumuisuutta. Ison viskin tuoksu, iskee heti täydellä voimalla. Nokisuutta, palvikinkkua, rancio-fiilistä. Ylikypsää hedelmää, runsaasti rusinaa. Varsin imelä, karamellimainen yleisilme. Suurherkkua! Vesilisä avaa sitrusta selvästi.

Maku: Pisteliäs lääkemäisyys kohtaa siirappisuuden ja karamellin. Terävä turvesavu leikkaa hienosti toffeeta ja rusinaa, tasapaino on yllättävän hyvä näinkin korkeaoktaaniselle tuotteelle. Tammi tuntuu nuorekkaana ja rapsakkana, mausteet potkivat kunnolla. Suutuntuma on keskitäyteläinen, öljyinen ja voimakas. Ylikypsää hedelmää, pekonia, hiilisyyttä, painavaa lyijyisyyttä. Jälkimaku alkaa erittäin siirappisena ja mausteisena, vaikka tekstuuri ei muistutakaan mitään rasvapommia. Tummaa suklaata, kahvia, savupalvia, turvetta, tammea, mausteita, pippurisuutta. Hulppea, pitkä finaali. Vesilisällä tulee pintaan mineraalisuutta ja sitruksisuutta.

Arvio: Ylitti odotukset. Massiivinen nuorehko Laphroaig, jossa on voimaa ja nopeutta. Huh. Jos Laphroaig on muutoin menettänyt jotain alkuperäisestä luonteestaan, tämä on pysynyt lähellä täydellistä aina. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 88/100.

Bowmore 21 yo 1973, 43%

Bowmoren arvostetuimpia julkaisuita ovat nämä vuosikertapullotteet menneiltä vuosilta. En ole vielä koskaan päässyt tällaista aitoa 1970-luvun alun herkkua maistamaan, joten odotukset ovat nousseet jo kauan sitten jaloilleen ja juosseet nummien yli kuin hirvet.

Uppoudun seuraavan parin tunnin ajaksi tähän. Tuoksu on ainakin mahtava…

Bowmore 21 yo 1973

(43%, OB, 1973–1994*, 70 cl)

Tuoksu: Laventelia ja salmiakkia, silkkaa parhautta. Juuri sitä Bowmorea, joka itseeni kovimmin kolahtaa. Kolakarkkia ja karamellia, eucalyptusta ja sitruksisuutta. Kukkaisuutta ja hyvin hentoa nuotiosavua. Herukkaisuutta, omenaa, intensiivistä öljyisyyttä ja aromaattisuutta. Rusinaa, luumua, suklaata. Upea tuoksu.

Maku: Laventelia, suklaata, salmiakkia. Melko kuiva tammisuus tuo hyvin mausteisuutta pintaan, ote on napakka. Kolakarkkinen makeus kohtaa mineraalisuuden ja kuivan nuotiosavun, rusinaisuus ja luumuisuus tuovat tiettyä muhkeutta. Suutuntuma on silti korkeintaan keskitäyteläinen, mikään jättiläisviski ei ole kyseessä vaan ennemminkin herkkä ja hienopiirteinen yksilö. Pientä herukan karvautta löytyy myös, mustaa teetä ja pientä paahteisuutta. Jälkimaussa karvaus korostuu aluksi enemmänkin, tumma suklaa ja nahkaisuus ottavat valtaa. Aavistus metallisuutta. Vähitellen karamelli, salmiakki, nuotiosavu ja herukka tulevat. Pitkä, kaunis finaali.

Arvio: Kaunis ja tasapainoinen viski. Herkullinen yksilö laventelin aikakaudelta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Mackinlay’s Shackleton Rare Old Highland Malt 47,3%

Shackleton’s Rare Old Highland Malt on Richard Patersonin rakentama replica viskistä, jota Sir Ernest Shackletonin retkikunta vei sata vuotta sitten Etelänapamantereelle mukanaan. Luin taannoin Neville Peatin kirjan aiheesta, joten täytyyhän tämä nyt sitten maistaa.

Käsissä on ykkösversiota eli The Discovery -pullotetta. Kakkosena tuli markkinoille The Journey, tiettävästi samantyyppisellä 1980-luvun alun Glen Mhoriin perustuvalla rungolla. Kolmospullote lienee matkalla markkinoille, koska nuo kaksi pullotetta on aika lailla myyty loppuun.

Shackleton’s Rare Old Highland Malt

(47,3%, Blended Whisky, 50000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan hedelmäinen, mausteinen ja runsas. Iäkästä tammisuutta, kuivattua luumua, kosteaa farmimaisuutta, maatuvia lehtiä. Kirpeää sitruksisuutta ja mineraalisuutta. Hienon ikääntynyt vaikutelma. Vain pieni maltaisuuden ja vaniljaisuuden ailahdus tuntuu nuorekkaalta. Vesilisä tuo pientä hiilisyyttä.

Maku: Melko kevyeen runkoon on saatu pakattua hieno kattaus varhaisempaa Highland-tyyliä. Kuivakkaa tammea, runsasta mausteisuutta, mineraalisuutta, pientä turvesavua, vahamaisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja osin kihelmöivä. Appelsiinimarmeladia, viikunaa, maanläheisyyttä, nahkaisuutta. Hapokas maltaisuus. Jälkimaku yllättää turvesavullaan, paljon Convalmore-henkeä ja vahamaisuutta, tiettyä mineraalista purevuutta ja vanhaa tammea. Appelsiininkuorta, ruohoisuutta, vaniljaa, heinää, salmiakkia, suolaisuutta, hapokkuutta. Vesilisällä löytyy minttua ja tietty nokisuus korostuu.

Arvio: Myönteinen yllätys. En osannut odottaa muuta kuin markkinointitemppua. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).

The Dalmore 12 yo 40%

Dalmoren 12-vuotias on tislaamon core expressions rangen ikuistuote, joka on pitänyt pintansa NAS-vyöryn keskellä. Myönnän heti, että en ole ikinä oikein pitänyt tästä, mutta maistetaan nyt taas, kun kohdalle sattui.

The Dalmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja siirappinen. Tuoksusta muistan heti, miksi en ole tästä koskaan erityisemmin pitänyt. Märkää pahvia, Weetabixia, ummehtunutta hedelmäisyyttä. Karvasta sherryisyyttä. Rusinainen happamuus ja hedelmäisen siirappinen makeus eivät oikein kohtaa. Vappusiman kelluvat rusinat… Hah.

Maku: Paksu, sokerinen maltaisuus käy heti päälle. Vaahtoava maltaisuus. Pahvinen maltaisuus. Siirappisuus on paksua ja hedelmäisyys edelleen ylikypsää. Rusinaisuudessa on hapokas sävy. Suutuntuma on kuitenkin nätisti balanssissa, täyteläisyys tämänikäiseksi viskiksi kohdallaan. Sherryisyys on hapahkoa ja hiukan päälleliimattua. Appelsiinia ja muuta makeaa sitruksisuutta löytyy. Jälkimaku rouhii edelleen makealla tontilla, valuttaa siirappia ja pukkaa pientä pähkinää. Tumma suklaisuus korostuu, nahkaiset sävyt, taatelikakku. Finaalille jää kuitenkin toivomaan selvästi lisää mittaa.

Arvio: Siirappinen perusviski, jonka tasapainoa järkyttävä maltainen happamuus ei erityisemmin säväytä. Eväitä olisi enempäänkin. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 7). Whisky Magazine 72/100 (Dave Broom), 80/100 (Martine Nouet).

BenRiach 10 yo Curiositas 46%

BenRiach toi turpeistetun kymppivuotiaan markkinoille jo vuonna 2004, mutta paikkansa ja alkoholiprosenttinsa se vakiinnutti vasta vuoden 2006 paikkeilla.

Ensimmäinen versio oli vahvuudeltaan 40%, nyt käsissä on 46%:n vahvuudella pullotettu miniatyyri. Ja kerrankin minissä on oikein päivämäärä ja kellonaikakin painettuna etiketin sisäpintaan: 28.11.2013 kello 15.13.

BenRiach 10 yo Curiositas

(46%, OB, 2013, Peated Malt, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vahva sisäkumi. Poltettu sellainen. Turvesavun keskellä tuntuu nuorta tammisuutta ja raa’ahkoa päärynää. Hapokas vaikutelma, kireää maltaisuutta. Suolaisuutta ja märkää ruohoa. Lihaisuutta, palvikinkkua ja pekonia. Jotain paahtoleipämäistä myös. Hiukan yksioikoinen. Vesilisä avaa kuivaa suolakivimäisyyttä.

Maku: Turvesavu, imelä juuresmaisuus ja kihelmöivä mausteisuus hallitsevat makua. Sisäkumi on edelleen vahvana ja tunkkaisena mukana kuvioissa. Lihaisuudessa korostuu savumakkara. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin tasapainoinen. Hedelmäisyydessä on omenaa, päärynää ja ananasta. Tammi kuivahtaa vauhdilla. Jälkimaku alkaa kuivuvana ja tammisena, turvesavu tiivistyy suolaiseksi ja hiukan tervaiseksi. Apteekin salmiakkia, kuivalihaa, paahtoleipää, päärynää, inkivääriä, imelyyttä, hunajaa, napakkaa mausteisuutta. Keskipitkä finaali jää hienosti makean ja suolaisen rajalle. Vesilisä korostaa kuivaa puolta tästä, vie imelyyttä mukanaan.

Arvio: Sisäkuminkäryinen savuviski löytää itsensä jälkimaussa. Silti kokonaisuus on pykälän heikompi kuin muistin, osittain yksioikoinen. Ihan hyvää tämä toki on. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor 87/100 (per 4). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 75/100 (Dave Broom).