Kirjoittaja: Lauri

Talisker 2005/2015 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE on tällä kertaa noin kymmenvuotiasta. Näiden taso on vaihdellut vuosien varrella sen verran paljon, etten osaa odottaa oikein mitään. Maistamalla se selviää.

Talisker 2005/2015 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2005–2015, Batch TD-S: 5RD, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ylikypsiä sekahedelmiä, salmiakkia, turvesavua. Lääkemäinen ja suolainen puoli on vahvasti pinnassa. Salmiakkijauhetta, mineraalisuutta. Samaan aikaan runsaasti rasvaista savumakkaraa ja pekonia, luumuhilloa, imelää BBQ-kastiketta. Tuntuu tutulta aiempiin verrattuna. Vesilisä tuo hammastahnamaista piparminttua ja kirpeää omenaa.

Maku: Salmiakki ja hiilisyys korostuvat maussa, turvesavu on varsin pistävää ja tammisuus tuntuu yllättävän reippaana ja nuorekkaana. Ylikypsiä sekahedelmiä, kuivattuja luumuja, lihaisaa rasvaisuutta, pekonia ja muuta oheistarviketta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko rasvainen. Pientä suklaisuutta, omenahilloa, siirappia. Jälkimaku alkaa runsaan hedelmäisenä ja räiskyvänä, kunnes tammi nappaa kiinni. Mustapippuri tuntuu vahvana. Tanniinit kuivattavat suuta melko nopeasti ja reippaasti. Savumakkara, lääkemäisyys, salmiakkijauhe ja mineraalisuus tuntuvat melko pitkään. Kelvollinen, vähintään keskipitkä finaali, jossa pippurisuus pysyy mukana hamaan loppuun asti. Vesilisä keventää ilmettä roimasti ja tuo kurkkupastillin raikkautta mukaan.

Arvio: Jälleen ihan maistuva DE, mutta sekavuus ja tasapaino-ongelmat tuntuvat jossain määrin reippaina. 85/100

Green Spot 40%

Yellow Spot ei taannoin järisyttänyt maata jalkojeni alla, vaikka siitä periaatteessa ihan pidinkin – noin niin kuin irkkuviskien asteikolla. Nyt kourassa on pykälää kireämpi kaveri, Green Spot.

Green Spot

(40%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskia, hapokasta maltaisuutta. Jokin makrillimainen eltaantuneisuus on mukana, käynyttä omenamehumaisuutta. Banaanikakkua, siirappisuutta, kanelia. Paksua vaniljakastiketta. Tuoretta ruohoa. Melko roteva tuoksu kaikkineen, mutta läpi tunkee melkoisia outouksia.

Maku: Makea banaanikakku kohtaa ummehtuneen maltaisuuden. Yllättävän paksun ja kermaisen oloinen runko, suutuntumassa on tiettyä öljyisyyttä runsaasti. Omenamehua, makeaa appelsiinia, hiivaleipää, hiukan pahvisuutta. Vaniljakastiketta, mausteisuutta, kanelia, rusinaisuutta. Jälkimaussa tammisuus tulee ensimmäistä kertaa kunnolla esiin, oikein nuorekkaalla ja hiukan liimamaisella kulmalla. Hapanta appelsiinimehua, tölkkipersikkaa siirapissa, outoja yhdistelmiä. Melko lyhyt ja ohut finaali.

Arvio: Maltainen, nuori ja hapan viski. Ei puhuttele. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 5).

Laphroaig 16 yo 1998/2015, The Whisky Fair 46%

Laphroaigin mahtava 200-vuotisjuhlavuosi ei todellakaan lopu tislaamon omiin tuotteisiin. The Whisky Fair julkaisi tällaisen sherry-Laphroaigin kevään 2015 festareidensa yhteydessä. Sen verran houkuttelevalta näyttää, että odotukset nousivat juuri tappiin.

Laphroaig 16 yo 1998/2015, The Whisky Fair

(46%, The Whisky Fair, 1998–2015, Sherry Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiukan likainen, osin suorastaan bensainen. Herkullista! Merellisyys ja suolaisuus tuntuvat voimakkaina, kostea hamppuköysi ja märät laiturilankut. Mineraalisuutta, kuivankarheaa lääkemäisyyttä, jodia. Sherryisyys pyörii enemmän joulukakussa kuin pommiosastolla. Hiilisyyttä ja nokisuutta löytyy myös. Rommirusina-toffeefudgea. Oivallinen tuoksu. Vesilisä kuivattaa tätä selvästi.

Maku: Maukas ja tasapainoinen. Herkullinen yhdistelmä rusinaista maustekakkua ja nokista turpeensavua, hunajaisuutta ja suolaisuutta, tuhtia lääkemäisyyttä ja kirpeää omenaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin jopa helppo, niin sanottu dokabiliteetti on korkealla. Toffeeta ja karamellia riittää. Mausteisuudessa pippurisuus korostuu. Jälkimaku puskee mustapippuria ja lääkettä oikein kunnolla, myös tammisuus näyttää hampaansa. Finaali kääntyy mineraalisuudessaan aluksi hyvin kuivaksi ja osin yksiulotteiseksi, mutta vähitellen hunaja löytyy jälleen savun keskeltä. Melko pitkä lopetus. Vesilisä keventää ja tuo sitrusta mukaan. Sitruunalakritsia, tarkemmin sanottuna.

Arvio: Onnistunut, kevyt ja mukava sherryttely. Jonkinlaista kompleksisuutta jää silti kaipaamaan, nyt kokonaisuus on jopa turhankin helppo. Mutta juotavuus on täydellisesti kohdallaan. 89/100

Tomatin 12 yo 43%

Tomatinin ikämerkinnältään nuorin perustuote on finistelty! Mielenkiintoinen ratkaisu. Yleensähän core expressions range lähtee normaalista vattauksesta tai selkeästä ex-bourbonista, kun taas finistelyt säästetään hifimpään (ja kallimpaan) nassesarjaan.

Tomatin 12 yo

(43%, OB, +/- 2015, Spanish Sherry Casks Finish, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkainen ja rusinainen sherryisyys leijuu hiukan irrallisena pinnassa. Kun sen alle pääsee, löytyy rutkasti maltaisuutta, vaniljaa ja mietoa tammisuutta. Tietty rasvaisuus tässä on, sherrystä tulee maanläheinen ja tallimainen rasva pintaan. Appelsiinia, tuoretta heinää, mausteisuutta. Jännä pieni turpeisuus taustalla.

Maku: Maku myötäilee tuoksua, sherry tuntuu edelleen kerrostuneelta ja osin iralliselta. Perusmaku on kuitenkin ikäluokassaan erinomainen, pidän tästä paljon. Vaniljaa, mausteita, vahaisuutta, hunajaa, toffeefudgea. Erittäin napakka tammisuus, jossa on hieno lakritsinen särmä. Jälkimaku kulkee nimenomaan tammisella tontilla, mausteiden ja yrttisyyden maailmassa. Todella mojova eucalyptus nousee esiin, sitruksinen ja omenainen raikkaus tukee sitä hyvin. Herkullista havuisuutta, pientä luumua, vihreää teetä, halvaa, hunajaa. Finaali on korkeintaan keskipitkä, mutta makupuoli on kunnossa.

Arvio: Ilmeisistä tasapainopulmista huolimatta viski, josta pidän jo heti ensimmäisellä maistolla paljon. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Lagavulin 12 yo Special Release 2015, 56,8%

Viskivuoden kohokohtiin on itselläni jo pitkään kuulunut Lagavulinin uuden 12-vuotiaan kohtaaminen. Nyt käsissä on vuoden 2015 julkaisu ja odotukset taas tapissa. Suosikkiviskejäni, tämä ei voi pettää.

Lagavulin 12 yo Special Release 2015

(56,8%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja yllättävän raikas, hetkellisesti jopa herkän sitruksinen ja merellinen. Kaisloja, merilevää, suolaisuutta. Mukava tervaisuus ja salmiakkisuus, mikä tukee kokonaisuutta. Pientä hunajaisuutta, sisäkumia, kevyttä ruohoisuutta ja omenaisuutta. Toki iso ja voimakas tuoksu. Vesilisällä löytyy mangoa ja trooppista hedelmää selvemmin.

Maku: Silkkaa loistavuutta. Todella mielenkiintoinen mentholinen yrttisyys korostuu, samoin raikas sitrus ja merellinen suolaisuus. Turvesavu ja öljyisyys hallitsevat palettia, mutta maku on kaikkea muuta kuin yksioikoinen. Hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä, salmiakkia, omenaa, ruohoisuutta, hiukan tammisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyinen. Jälkimaku kurvailee turvesavun ja sitruksisuuden, lakritsin ja tammisuuden välissä. Pieni lihaisuus tulee myös esiin, pekonia ja savumakkaraa. Hunajakin nousee vihdoin kunnolla esiin. Loppua kohti merellisyys, suolaisuus ja tietty karkkisuus korostuvat. Vesilisä tuo tiettyä hedelmämehumaista makeutta pintaan.

Arvio: Aivan loistavaa viskiä tänäkin vuonna. Hands down. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Kilchoman 6 yo 2007/2013, 46%

Kilchoman on pistänyt pari vuotta sitten markkinoille tällaiseen kuusivuotiaan vuosikertajulkaisun. Vintage on tällä kertaa 2007 ja pullomäärä rapeat kymmenen tuhatta. Maistetaan pois.

Kilchoman 6 yo 2007/2013

(46%, OB, 21.6.2007–7.10.2013, Vintage Release, 10000 bts., 70 cl) 

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lihaisa. Yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva. Turpeisuutta, kuivaa nokisuutta, makeaa tammitynnyriä, palvikinkkua, rapeaa maltaisuutta. Makea sitruksisuus leikkaa kuivaa savua todella mielenkiintoisesti. Akaasiahunajaa, kovia hedelmäkarkkeja. Vesilisä avaa kiinnostavan, mausteisen ja yrttisen tason.

Maku: Kuivan hiilisavuinen ja makean hunajainen. Sitruksinen ja turpeinen. Mielenkiintoisen avauksen jälkeen makupaletti kuitenkin latistuu. Suutuntuma on odottamattoman ohut. Omenaisuutta, kirpeää valkoviinisyyttä, rapeaa maltaisuutta, nuorta tammea. Lihaisuus nousee maussa vasta myöhemmin. Jälkimaussa palvikinkkua ja savumakkaraa on selvemmin esillä, mutta kuiva savuisuus ja tietty lääkemäisyys ottavat siitä nopeasti vallan. Maltaisuus ja tammisuus saavat tämän tuntumaan varsin nuorelta. Kihelmöivä mausteisuus jää viimeiseksi mauksi leijumaan. Vesilisä tuo tietyn ruohoisuuden pintaan mutta latistaa makua todella herkästi.

Arvio: Varsin yksinkertainen savupommi, vaikka tuoksussa on hetkellisesti nippu silkkaa mahtavuutta. 83/100

Linkwood 12 yo Flora & Fauna 43%

Linkwoodin 12-vuotias julkaistiin Flora & Faunassa jo ensimmäisessä sarjassa, alkaen siis vuonna 1991. Pullo pysyi tuotannossa varsin pitkälle nykyisyyteen, mutta alkaa olla vähitellen harvinaistuvaa tavaraa tämäkin.

Linkwood 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2008, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, miedon maltainen ja pehmeän sitruksinen. Hiukan palasaippuaa, hentoa vahamaisuutta, tuoretta ruohoa. Omenaista raikkautta, kevyttä mausteisuutta, jotain yrttiöljymäisyyttä. Varsin yksinkertainen ja suoraviivainen.

Maku: Sitruksinen, omenainen, kevyen maltainen ja raikkaan mausteinen. Parannus tuoksusta. Tammi tulee melko nuorekkaana läpi, mutta pysyy silti aisoissa. Suutuntuma on melko kevyt ja helppo, osin öljyinenkin. Mantelia, jotain vahamaisuuttakin. Heinäinen ja ruohoinen puoli on selvästi pinnassa, kovin kompleksiseksi tämä ei kasva. Jälkimaku jää miedon maltaiseksi ja saippuaiseksi. Heinää, hedelmäteetä, mallassokeria, pientä valkoviinimäistä hapokkuutta, mantelimassaa. Melko lyhyt ja kovin mieto loppuliuku.

Arvio: Varsin yksioikoinen ja nuorekas perusmalt, jossa on silti omanlaistaan ryhtiä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Aberlour 18 yo 43%

Maistelussa Aberlourin iäkkäin peruspullote, 18-vuotias. A’bunadhin rinnalla käytännössä kaikki muut Aberlourin tuotteet kalpenevat selvästi, mutta tämä ehkä voisi päästä lähelle. Tai sitten näitä ei pitäisi verrata Apunappiin ollenkaan.

Aberlour 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja hedelmäteemäinen. Raikasta yrttisyyttä, minttua ja sitruunamelissaa. Melkoisesti maltaisuutta, mutta kutsuvalla tavalla. Toffeefudgea. Punaista omenaa, rusinaa, ruokosokeria, viikunaa, hiukan vaniljaisuutta. Miellyttävä tamminen mausteisuus. Yllättävänkin monitahoinen tuoksu näillä volteilla.

Maku: Kevyt maltaisuus, appelsiinisuus ja toffeemaisuus kohtaavat. Tavallaan helppo mutta silti kiinnostava paletti. Toffeefudge ja konjakkimaisuus korostuvat, kunnes alta alkaa löytyä vaniljaa, tammisuutta, mausteisuutta, hedelmäteetä, viikunahilloa. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt, ja kun A’bunadhia miettii, yllättävänkin kevyt. Aavistus maitosuklaata ja siirappia kuitenkin löytyy. Jälkimaku on jälleen yrttisellä puolella, mintun ja sitruunamelissan äärellä. Hiukan eucalyptusta myös. Omenaista kirpeyttä, hiukan toffeeta edelleen, kevyttä tammista mausteisuutta. Kuivuu lopussa teen kautta. Keskipitkä, varsin mukava finaali.

Arvio: Kevyessä mutta silti hallitsevassa maltaisuudessaan yllättävänkin monipuolinen speysider. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 4). Dramming 83/100.

Glendronach 17 yo 1995/2012 for Pikkulintu, Cask #1520, 55,2%

Käsiin sattui Glendronach-pullo muutama vuosi sitten Olutravintola Pikkulintua varten poimitusta tynnyristä. Tynnyrinä on ollut PX Puncheon, ja sen kyllä huomaa.

Glendronach 17 yo 1995/2012 for Pikkulintu

(55,2%, OB, 24.3.1995–8/2012, Cask No. 1520, Pedro Ximenez Sherry Puncheon, Selected and Bottled for Pikkulintu, 226 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia ja suklaata, muhkeaa makeutta ja sherryisyyttä. Toffeeta, siirappia ja karamellia. Makeudessa on pieni piimäkakkumainen happamuus mukana. Tammi lymyää taustalla, sherry tuntuu enemmän makeutena kuin nahkaisuutena. Hiukan tummuutta toki, pähkinää ja espressoa. Tasapainoinen ja hieno, tykkään kovasti. Vesilisällä löytyy yrttisiä sävyjä, etenkin minttua.

Maku: Paksun kermainen ja makea. Siirappisuutta, suklaisuutta. Tammisuus ja nahkaisuus ovat voimakkaampia kuin tuoksussa. Mausteisuutta, joulukakkua, taatelia, pähkinää. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen ja runsas. Happamuutta ja hehkuviinisyyttä tulee myös esiin, espresson karvaus näyttäytyy. Jälkimaku on mausteinen ja kauniisti aukeava. Alkuun siirappi ja suklaa hallitsevat, mutta vähitellen pähkinät, kahvi ja tammisuus nousevat selvemmin esiin. Nahkaisuus ja viinisyys korostuvat loppua kohti selvästi. Melko pitkä ja maistuva finaali. Vesilisä ohentaa runkoa herkästi mutta nostaa mausteet, etenkin pippurin, esiin.

Arvio: Paksu ja makea sherrypommi, jonka yksioikoinen siirappisuus kulkee vähän rajoilla. Silti erittäin hyvä viski tässä ikäluokassa, osuu ja uppoaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena ihan kiva”.

Glentauchers 1991, Gordon & MacPhail 43%

Glentauchers on näitä harvinaisempia Speyside-viskejä, jonka säännölliset julkaisut ovat olleet lähinnä G&M:n varassa.

Glentauchers 1991, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 1991–2010*, Licenced Bottling, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynäinen ja mieto. Ruohoisuutta, pientä hapokkuutta, rapeaa maltaisuutta. Pientä rasvaisuutta, epäpuhtaan sherryisyyden vivahde, joskin ihan hyvällä tavalla. Aavistus rusinaa ja kaakaota, siirappisuutta, toffeeta, tölkkisekahedelmiä. Tammisuus tuntuu aavistuksen liimamaisena ja yrttisen purevana.

Maku: Toffeemainen ja rasvainen, vaikka runko on varsin ohut. Erikoinen yhdistelmä jäykkää siirappisuutta ja hentoa ruohoisuutta. Maisteisuutta ja tammisuutta riittää, mutta makujen kirjo jää erittäin kapeaksi. Päärynää, hiukan omenaa, hapanta appelsiinisuutta, hedelmäteetä. Suutuntuma on rasvaisuudessaankin kevyt ja pistelevä. Maltaisuus on hapokasta ja kokonaisuus tuntuu ikäistään nuoremmalta. Jälkimaku alkaa happamana ja tammisena. Rusinaisuus ja suklaisuus nousevat kuitenkin pian. Siirappinen sekahedelmäisyys pysyy yllättävän pitkään mukana. Lopussa maltaisuus ja hapan hedelmäisyys jäävät leijumaan.

Arvio: Tuoksultaan vaatimaton mutta maultaan sentään vähän suurieleisempi. Hiukan hermostunut viski, mutta ei kokonaisuutena silti mitenkään kelvoton. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 2).