Kirjoittaja: Lauri

Littlemill 24 yo 1989/2014, Liquid Library 48,7%

Littlemill on tehnyt viime vuosina todella ison uuden tulemisen indie-julkaisuiden voimin. Tislaamohan lopetti toimintansa vuonna 1996 ja tuhoutui tulipalossa lopullisesti jo 2000-luvun alussa.

Nyt käsissä on The Whisky Agencyn sarjoihin kuuluvan Liquid Libraryn pullote, joka on peräisin uudelleentäytetystä ex-bourbontynskästä.

Littlemill 24 yo 1989/2014, Liquid Library

(48,7%, The Whisky Agency, Liquid Library, 1989–2014, Refill Hogshead, 199 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todellinen hedelmäpommi. Ananasta, banaania, viinirypäleitä, hunajamelonia, kiiviä, persikkaa. Tiiviin öljyinen vaikutelma. Tammisuus tulee hienosti esiin hedelmien seasta, vaniljaisena ja tuoreena. Ruohoisuutta ja tuoretta heinää löytyy myös. Herkullinen vaikutelma. Vesilisä avaa kukkaisuutta ja apilaa.

Maku: Hedelmien vyöry ottaa heti yhteen tammen kanssa. Tölkkiananasta, omenaa, vesimelonia, kaikkea hiukan kapeammalla kattauksella kuin tuoksussa. Tammi on tuoretta ja aavistuksen päällekäyvää, mausteista ja tiukkaa. Suutuntuma on öljyinen ja hiukan kireä. Ruohoisuutta, saksanpähkinää, mantelia, pientä karheaa karvautta. Jälkimaussa tulvahtaa urheilujuomaa ja banaania oikein reippaalla kädellä. Tanniinit purevat kunnolla kiinni, vanilja ja pähkinät maistuvat. Pitkän finaalin lopussa tulee vielä mojova kahvisuus ja tumma suklaa esille. Vesilisä on paikallaan, hedelmäisyys saa tilaa tammelta. Päärynä tulee nätisti esiin.

Arvio: Erittäin herkullinen lajissaan. Vain pieni maun epätasapaino jättää mietteliäälle mielelle. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Laphroaig Cairdeas 2013 Port Wood Edition 51,3%

Laphroaig on julkaissut Feis Ilen yhteydessä Cairdeas-pullotteen vuodesta 2008 lähtien. Nimi tarkoittaa ystävyyttä ja viittaa tietysti Friends of Laphroaigiin. Nyt maistossa vuoden 2013 julkaisu, joka nojaa tukevasti ex-portviinitynnyreihin.

Laphroaig Cairdeas 2013 Port Wood Edition

(51,3%, OB, NAS, 2013, Friends of Laphroaig, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, viininen ja erittäin lääkemäinen. Kuivan savuinen lääkemäisyys ja makea portviini nivoutuvat yllättävän hienosti yhteen. Antiseptisia aineita, tervaa, salmiakkia. Pekonia. Yleisilmeessä on villaista kuivuutta, kalkkisuutta ja tuhkaa. Luumuja, viikunaa. Nam. Vesilisä kuivattaa tätä todella paljon, toisaalla taas polka-karamellit ja vadelmaveneet nousevat pintaan.

Maku: Pehmeä ja makea viinisyys dominoi, kunnes savu ja lääkkeet iskevät. Sairaalamainen lääkemäisyys. Tiukka luumuisuus, suklaa, salmiakki. Suutuntuma on erittäin pehmeä ja pyöreän öljyinen. Maukas mausteisuus. Portviini todella maistuu, marjaisena ja tammisena. Jälkimaku on kuivuvan tamminen, portviininen, salmiakkinen, tervainen ja hedelmäinen. Omenahilloa, punaherukkaa, karpaloa. Varsin pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tarjoilee lisää marjaisuutta ja keventää yleisilmettä.

Arvio: Odottamattoman maukas portviiniherkku. Todella hyvää. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

BenRiach 17 yo 1995/2012 Peated, Tawny Port Finish 55,7%

Oluthuone William K. valitsi BenRiachin valtavista tynnyrivalikoimista pari vuotta sitten tällaisen turpeisen, portviinissä jälkikypsytetyn yksilön. Maistoin tämän lanseerauksen aikoihin pariinkin kertaan, mutta en koskaan kirjannut nuotteja ylös. Nyt siihen aukesi tilaisuus. Mielenkiintoista palata tähän pitkän tauon jälkeen.

BenRiach 17 yo 1995/2012 Peated, Tawny Port Finish

(55,7%, OB, 1995–9/2012, Peated, Tawny Port Finish, Selected and bottled exclusively for Oluthuone William K, Cask No. 3115, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja runsas, viininen ja melko makea. Paksua savua, luumua, hehkuviiniä, mausteisuutta. Ylikypsiä sekahedelmiä, luumukiisseliä. Piparkakkua, kosteaa kakkupohjaa. Salmiakkia, tervaa, tammisuutta. Herkullinen. Vesilisä tuo marjaisuutta kosolti, herukat nousevat pintaan.

Maku: Makean viininen ja muhkean savuinen. Portviini hallitsee kokonaisuutta, maukkaana ja makeana mutta myös kuivattavan tammisena. Joulukakkua, mausteisuutta, piparkakkua, luumua, rusinoita. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja rapsakka, tekstuurissa on kepeyttä kaiken öljyn ja soijan keskellä. Jälkimaku on edelleen viininen ja savuinen, mutta lihaisuus tulee esiin. Sekahedelmät ovat erittäin kypsiä. Paahteisuutta. Tanniinit tulevat vyöryllä, kuivuu loppua kohti tiukasti. Maukas ja melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisällä marjaisuus pääsee valloilleen, löytyy jopa vadelmaa.

Arvio: Herkullinen, portviininen ja makean savuinen BenRiach. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen makuprofiili”.

Gavin D. Smith: Whisky. A Brief History

Gavin D. Smithin tuotantoon mahtuu monenlaista, ja aina minua huvittaa hänen kirjojensa kansiliepeeseen painettu tieto siitä, että kyseinen herra on erikoistunut elämässään nimenomaan viskiin ja hevosurheiluun. Kuinka hienoa!

Facts, Figures & Fun kuulostaa köykäiseltä kirjasarjalta, mutta Smith on kuitenkin tehnyt siihen osan, joka kantaa nimeä Whisky. A Brief History (AAPPL Artists’ and Photographers’ Press Ltd, 2007). Missään Ardbeg. A Peaty Provenancen painoluokassa tämä Smithin teos ei tosiaan pyöri, mutta kokonaisuutena paketti sisältää silti muutamia ihan hauskoja juttuja viskistä ja sen ympäriltä.

Whisky. A Brief History on selvästi tarkoitettu pubikirjaksi, viskibaarin takahyllyyn, josta toveriaan odottava sieppo voi napata sen pikalukuun. Keskittyneemmissä olosuhteissa kirja jää varsin ohueksi, jos hyllyssä on vähänkään painavampaa viskikirjallisuutta tarjolla.

Smith_Whisky_A_Brief_History_003Sinänsä Whisky. A Brief History lähtee ihan asianmukaisesti viskin historiasta liikkeelle, käydään läpi laillisen tislauksen ja laittoman tislauksen vaiheet ja esitellään maailman viskejä pääpiirteissään. Viskin juomista käsittelevä osuus jää varsin kepeäksi ja loppuu viskicocktailien listaan. ”Have fun!” -lausahdus tiivistää sanoman.

Whisky Tales -luku on kirjan parasta antia, olkoonkin, että tarinat ovat viskistä vähänkään lukeneelle pääosin jo muualta tuttuja. Towserin lisäksi kaikki muutkin kuuluisat tislaamokissat esitellään, Guinnessin ennätysten kirjaan päässeet tastingit käydään läpi, Irish Coffeen syntyhistoria kerrataan jälleen kerran.

Smithin tarinoiden joukosta nousee taas esiin, miten Eriskayn saarelle vuonna 1941 haaksirikkoutunut SS Politician jaksaa edelleen kiehtoa ihmismieltä – se oli siis se laiva, johon Whisky Galoren tarina perustuu. Saarelaiset vapauttivat laivasta 24 000 pulloa viskiä, ja vaikka pullonryöstäjiä jahdattiin ja sakotettiin ja vangittiinkin, muutama pullo tuota viskiä on silti liikkunut jälkimarkkinoilla. Smith kertoo, että Edinburghissa myytiin marraskuussa 1987 huutokaupassa kahdeksan pulloa yhteensä 4 000 punnan hintaan. Lisäksi Bonham’sin huutokaupassa Lontoossa myytiin kyseisen viskin laatikonkansi 1 500 punnalla. Aikamoista.

Smithin tarinoissa myös haamuilla on oma osuutensa. Glenrothesin haamun lisäksi Glen Scotian entisen omistajan tarina tulee kerrottua:

The former Scotch whisky ’capital’ of Campbeltown in Argyllshire also had its share of ghosts, including one resident in Glen Scotia distillery. Glen Scotia was owned by one Duncan MacCallum from 1924 to 1928, when it fell silent, and the story goes that MacCallum was defrauded of the enormous sum of £40,000 by a group of con men. In his distress he drowned himself in Cross Hill Loch, from which the distillery takes its process water. However, another version of the story says that he hanged himself in the distillery mill room. Apparently, one stillman hated going up to the mill room alone at night because he regularly sensed an eerie presence there.

Whisky Characters -luvussa Smith nostaa esiin muutamia tunnettuja henkilöitä viskin historiasta: Johnnie Walkerin, Aeneas Coffeyn, William Grantin, Jack Danielin, Sam Bronfmanin, Masataka Taketsurun, John Jamesonin, George Smithin ja Malcolm Gillespien. Kaikki muut ovatkin tuttuja paitsi tuo viimeinen nimi: Gillespie oli lainvalvoja, joka jahtasi laittoman viinan polttajia 1800-luvun alussa, kunnes tuli syyllistyneeksi väärennökseen ja menetti henkensä hirttotuomion seurauksena Edinburghissa 1827.

Kirjan lopussa on vielä aakkosellinen luettelo keskeisestä viskiterminologiasta selityksineen sekä muutamia (vanhentuneita) tilastoja ja yhteystietoja. Myös maailman viskifestivaalit tulevat mainituiksi, vaikka niidenkin tilanne on toki muuttunut kirjan julkaisuvuodesta 2007 jossain määrin.

Smith_Whisky_A_Brief_History_002Jostain syystä nämä pienten tarinoiden ympärille rakennetut teokset sisältävät aina runsain määrin kuuluisien henkilöiden sitaatteja viskistä (siinä suhteessa saman tekijän Whisky Wit and Wisdom on hyvin samankaltainen kuin tämä teos). En tiedä, olenko muuttunut viskiharrastuksessani ihan täydeksi puunaamaksi, mutta suurin osa noista sitaateista ei oikein jaksa hymyilyttää. ”You’re not drunk if you can lie on the floor without holding on”, Dean Martin on lausunut, eikä sillä ole mielestäni erityisemmin tekemistä viskistä nauttimisen kanssa.

Whisky. A Brief History on tosian nimensä mukaisesti pieni selonteko viskistä. Visuaalisestikaan kirja ei ole varsinainen ilotulitus, pari persikanväriseksi toonattua mustavalkoista kuvaa ja muutama graafinen elementti. Enempää siltä ei kannata odottaa kuin leppoisaa ajankulua perinteisten viskijuttujen ääressä.

Glenallachie 10 yo 2005/2015, The Whisky Cask 55,8%

The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi on pullotettu myös tällainen Glenallachie, suoraan first fill sherrystä. Aiempi kokemukseni tislaamon tuotannosta on ohut – vain yksi maistettu yksilö – joten mielenkiintoista on päästä taas tällainen kohtaamaan.

Glenallachie 10 yo 2005/2015, The Whisky Cask

(55,8%, The Whisky Cask, 2005–2015, 10th Anniversary, First Fill Sherry Puncheon, 4 cl miniature)

Tuoksu: Paksun maltainen ja erittäin kuminen. Polkupyörän sisäkumia, jotain hiukan palanutta. Paahteinen ja kahvinen maltaisuus, puuromaisuutta ja joulukakkua. Siirappisuutta, luumuhilloa, tummaa suklaata, taateleita. Kaikkineen ei mikään erityisen houkutteleva. Vesilisä tuo estereitä ja saksanpähkinää pintaan.

Maku: Sherrykypsytys huitelee aivan rajoilla. Luumuhillo ja siirappi ovat pinnassa, kumisuus varsin päällekäyvää. Maltaisuus tuntuu edelleen vahvana, portteria ja paahteisuutta. Tummapaahtoinen kahvi ja hapan tumma suklaa korostuvat. Suutuntuma on kermaisuudessaan varsin kihelmöivä. Jälkimaku on kitkerän paahteinen, todella kahvinen ja luumuhilloinen. Saksanpähkinää, taatelia, kumisuutta, tammea. Hiukan yksioikoinen finaali, jossa portteri korostuu. Suuhun jää happaman maltainen ja karvaan pähkinäinen tuntuma. Vesilisä tekee tälle hyvää – odottamaton hedelmäisyys pääsee valloilleen, makea omena etenkin.

Arvio: Kuminen ja karvas sherrymonsteri sulaa vedellä ihan miellyttäväksi viskiksi. Tasapainolla tämä ei silti pääse juhlimaan. 83/100

Laphroaig 15 yo 200th Anniversary 43%

Laphroaigin kaivattu 15-vuotias teki paluun tislaamon 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Rinnakkaismaistelussa se kohtasi tuo aiemman version, joka oli pantu pulloon vuoden 2006 kieppeillä.

Seuraavaksi tislaamolta odotellaan lisää 200-vuotisjuhlajulkaisuja. Ainakin 21-vuotiaasta ja 32-vuotiaasta on liikkunut huhuja. Juhlavuoden Cairdeas tuli jo, samoin saatiin kuulemma Cask Strength Batch #7.

Mutta nyt 15-vuotiaat riviin ja ojennukseen.

Laphroaig 15 yo 200th Anniversary

(43%, OB, 2015, 72000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Selvästi paksumpi ja makeampi turpeisuus kuin edellisessä versiossa. Ruohoinen ja sitruksinen puoli tuntuu tutulta. Omenaa, banaania, trooppisia hedelmiä. Lääkemäisyydessä tuntuu tiettyä imelyyttä. Hunajaa ja toffeeta. Suolaisuutta, merilevää. Savuisuudessa on hiukan pistävyyttä, palaneen tuntua.

Maku: Turpeinen ja hunajainen, ruohoinen ja suolainen. Banaania, persikkaa, viinirypäleitä, tölkkisekahedelmiä. Savuisuus on runsasta ja osin makeaa, imelä lääkemäisyys on selvemmin mukana kuin tuoksussa. Salmiakkia, karkkimaista makeutta. Suutuntuma on maukkaan öljyinen. Jälkimaussa suolaisuus nousee selvästi, samoin mustan teen kitkeryys ja hapan sitruksisuus. Turpeisuus on edelleen runsasta, savussa on tuhkaisia elementtejä. Vihreää omenaa, raakaa banaania, suolavettä, lopuksi hiukan pippurisuuttakin. Finaali on keskipitkä ja pysyy hyvin balanssissa loppuun saakka.

Arvio: Tavoittaa melko hyvin edeltäjänsä parhaat puolet. Makeampi ja selvästi turpeisempi. Tietty imelä savuisuus tässä on, sen Lapparin tuotannosta tuntuu nykyään löytävän aina. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Laphroaig 15 yo 43%

Laphroaig saapui kunnioitettavaan 200 vuoden ikään, ja juhlan kunniaksi se julkaisi uuden version kaivatusta 15-vuotiaastaan. Tislaamohan korvasi sen 18-vuotiaalla vuoden 2009 aikana. Nyt liikkuu taas vahvoja huhuja, että 18-vuotias olisi poistumassa kokonaan valikoimasta.

Nyt rinnakkainmaistelussa tislaamon vanha ja uusi 15-vuotias. Tämä vanha on noin vuodelta 2006, uusi siis keväältä 2015.

Laphroaig 15 yo

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Savua, ruohoisuutta, raparperia. Sitruunankuorta, kirpeää sitruksisuutta. Haavanpuhdistusainetta. Palanutta puuta, tuhkaa, märkää kalliota, suolaa, apteekin salmiakkia. Tamminen ja varsin nuorekas, kevyt ja kuiva kokonaisuus. Hiukan saippuaisuutta.

Maku: Ruohoinen ja mieto, maltillisesti savuinen. Tuhkaisuutta, kuivaa turpeisuutta, heinää. Lääkemäisyys on suolaliuosmaista ja hiukan puhdistusaineen oloista. Suutuntuma on pehmeä ja yllättävänkin rasvainen. Samaan aikaan savuisuus, salmiakkisuus ja sitruksisuus jylläävät. Vihreää omenaa ja raparperia löytyy. Suolakivi maistuu, tammisuudessa on pientä kireyttä. Jälkimaussa korostuu edelleen sama ruohoinen yleisilme, mutta lakritsi nousee makeana ja ottaa yhteen suolaisuuden kanssa. Kovia hedelmäkarkkeja, vihreää teetä, loppua kohti hunajaisuutta ja napakkaa maisteisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukas ja keveydessään erilainen Laphroaig. Pakko myöntää, että olen silti aina preferoinut raivokkaampaa 18-vuotiasta, jos on pitänyt valita. Mainio viski tämäkin on. 88/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 4).

Tamdhu 21 yo 1990/2011, Liquid Sun 48,1%

Tamdhun sherrytynnyreissä kypsyneet yksilöt voivat joskus yllättää. Parhaimmillaan niissä on tiettyä tallimaista persoonallisuutta, kuten Samarolin Tamdhussa vuodelta 1988. Nyt näyttäisi olevan vielä astetta kovempi sherrypommi käsillä. Se tikittää siihen malliin, että täytyy maistaa.

Tamdhu 21 yo 1990/2011, Liquid Sun

(48,1%, Liquid Sun, 1990–2011, Sherry Butt, 312 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja viikunaa oikein kunnolla. Luumuja, rusinoita, taatelikakkua, kaikki sherrypommin elkeet. Miellyttävä kirsikkaisuus, jossa on jotain hyvällä tavalla liköörimäistä. Nahkaisuutta, ikääntyneen tammista vivahdetta. Maanläheisyyttä, tallia, satulaa, märkää puuta. Vesilisä tuo esiin heinän ja taustalta jopa pienen savun.

Maku: Suklaisen muhkea ja jouluisen mausteinen. Viikunaa riittää, samoin luumuhilloa ja taatelikakkua. Hyvä balanssi makean rusinaisuuden ja tammisen mausteisuuden suhteen. Nahkaiset vivahteet, tallimaisuus ja lakritsi maistuvat, samoin kahvi ja piparkakku. Suutuntuma on roteva ja erittäin miellyttävä. Jälkimaku on kahvinen, tumman suklainen ja kauniisti kuivuva. Tammi pysyy hienosti roolissaan ja antaa tilaa luumulle, viikunalle ja rusinoille. Maltaisuuttakin löytyy, samoin pähkinää. Kirsikkaisuus voimistuu selvästi loppua kohti ja kokonaisuus makeutuu liköörimäiseksi. Varsin pitkä finaali on miellyttävä loppuun asti. Vesilisä korostaa pehmeää kahvisuutta.

Arvio: Kunnon sherryherkku, miellyttävällä vahvuudella ja kirsikkaisella twistillä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Port Ellen 24 yo 1978/2002, 2nd Release 59,35%

Port Ellenin nykyään jo legendaariseksi tulleen Rare Malts -kaksikon jälkeen Diageo alkoi julkaista Port Elleniä vuosittain. Nyt maistelussa 2nd Edition vuodelta 2002, nykyään jo varsin harvoin eteen tuleva yksilö. Hintalappu on taas pakko kadottaa mielestä, kun maistelupuuhiin ryhtyy.

Port Ellen 24 yo 1978/2002, 2nd Release

(59,35%, OB, 1978–2002, 2nd Annual Release, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lääkemäinen, tervainen ja heinäinen. Runsaasti suolaa ja merellistä otetta, köysiä ja laiturinlankkua. Omenaista hedelmäisyyttä. Hiukan palanutta kumia, aavistus kreosoottia. Antiseptisia aineita, jodia. Loppukesän kuivaa niittyä, heinäpaaleja, multaisuutta. Vesilisä tuo luumuista ja jopa hiukan viikunaista sävyä esiin.

Maku: Savua, tervaa, salmiakkia, suolaa, kumia, turpeisuutta, heinäisyyttä. Todella tiivis ja kuivan savuinen, lääkemäinen ja suoraan sanottuna upea. Hedelmäisyys on sitruksista ja omenaista laatua, tammi nousee paahteisena esiin ja pippurisuus kihelmöi mahtavasti suussa. Kuivassa suutuntumassa on öljyä, tanniineja ja intensiivistä makeutta sopivassa suhteessa. Jälkimaku alkaa öljyisellä, savuisella ja pippurisella otteella, joka ei hellitä pitkään aikaan. Tervaa, salmiakkia, suolaa. Paahteisuutta, intensiivistä tammisuutta, tanniineja. Makea omenaisuus nousee vielä pitkän finaalin lopuksi esiin. Loistavaa. Vesilisä nostaa toffeeta ja makeutta.

Arvio: Mahtavan moniulotteinen ja voimakas viski. Suurta herkkua. Vain tietty kovaotteisuus ja kumiset vivahteet estävät ylistämästä vielä enemmän. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 10).

Glengoyne 15 yo 43%

Glengoynen perusvalikoima täydentyi vuonna 2013 tällä 15-vuotiaalla julkaisulla. Odotukseni eivät ole kovin korkealla. Koko Glengoynen perussarja on jättänyt tähän asti varsin haljun kuvan.

Glengoyne 15 yo

(43%, OB, 2013, 20 cl)

Tuoksu: Mallassokerinen ja imelä. Taikinaa, hunajamuroja, sekahedelmiä siirapissa. Ummehtunut maltaisuus hallitsee. Tunkkainen hedelmäisyys, luumu ja persikka kärjessä. Tammi tulee läpi aavistuksen rujona ja vaniljaisena. Mausteisuudessa on joulukakkua vähintään omiin tarpeisiin. Jossain määrin epäkypsän oloinen kokonaisuus, ei tee vaikutusta.

Maku: Pehmeä, makea ja hedelmäinen. Maltaisuus on edelleen imelänä ja ummehtuneena läsnä, mutta mausteisuus potkii mukavasti ja hedelmäisyydessä on jo selvästi enemmän raikkautta kuin tuoksu antoi odottaa. Appelsiinia, punaista omenaa, persikkaa. Nätti vanilja nousee esiin, tuore tammi on pinnassa. Suutuntuma on varsin kevyt ja tekstuuri hento. Jälkimaku alkaa kuivuvalla tammella, hunajalla, kurkkupastilleilla, omenalla ja vaniljalla. Pehmeää yrttisyyttä, kovia toffeekarkkeja, rusinoita. Keskipitkä finaali, jossa tammi kuivuu aavistuksen liikaa.

Arvio: Raa’an tuoksuinen mutta nätin mausteinen perusviski. Ei silti suuremmin pysäytä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).