Kirjoittaja: Lauri

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’ 59,8%

Port Charlotten PC-sarjan numero kymppi on peräisin amerikkalaisesta tammesta. Gaelinkielinen liikanimi tarkoittaa tällä kertaa ”halki sukupolvien”. Maistiaisesta menee kiitos ja kumarrus Kertomuksia savuista -blogin Veskulle.

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’

(59,8%, OB, 2002–28.8.2012, American Oak Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ollaan heti Port Charlotten kovassa ytimessä, paksun lihaisassa turvesavussa ilman lääkemäisyyttä. Rosvopaistia ja nuotion tuhkaa, paistirasvaa, hiiltynyttä puuta, bbq-kastiketta, lakritsia. Karamellisoituneita uunivihanneksia, siirappia, öljyisyyttä. Tammi on varsin aktiivista. Vesilisä avaa hiukan hunajaa ja minttua.

Maku: Painava ja lihaisa, muhkean turvesavuinen ja varsin pippurinen. Paistirasvaa, bbq-kastiketta, siirappia, kuivaa luumua, lakritsia. Edelleen tietty tuhkaisuus ja nokisuus painavat päälle, tammi puree yllättävänkin reippaasti ja pippuri kihelmöi. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja voimakas. Omenaa, sitruksisuutta, salmiakkia, tervaa, merellisyyttä, hiukan minttua. Jälkimaku puhaltaa melko reippaalla savulla ja tuhkaisuudella, kunnes paistirasva ja hunajainen lihaisuus pääsevät taas valloilleen. Pippuri ja terva pitävät lujasti otteessaan, tammi kihelmöi ja tietty suolainen sitruksisuus tuo hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo maakellaria ja rosoista maltaisuutta paremmin esiin.

Arvio: Erinomaisen maukas Port Charlotte. Hiukan kovempi kuin PC8, mutta on tässä kyllä aseistariisuvaa voimaa, joka ei jätä kylmäksi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Highland Park 14 yo 2002/2016 Sweden 59,7%

Highland Parkin single caskit ovat olleet Suomea varten varsin herkullisia kaikki, vaikka pieniä eroja onkin ollut. Nyt maisteluun pääsi Ruotsiin pari vuotta sitten pullotettu yksilö.

Highland Park 14 yo 2002/2016 Sweden

(59,7%, OB for Sweden, 2002–2016, Cask No. 2121, 1st Fill American Oak Sherry Butt, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella suklainen ja hiukan myskinen. Kaakaojauhetta, lihaisuutta, maakellaria. Nuotiosavua, toffeeta. Sitruksinen särmä, mineraalisuutta ja havuisuutta. Maltaisuutta, kanervahunajaa, nahkasatulaa, tallia. Komea ja hilloinen. Vesilisä tuo toffeeta ja kinuskikastiketta pintaan.

Maku: Tumman suklainen ja nahkainen, multainen ja paksu. Komea kanervahunaja, tervaa, salmiakkia, suolaisuutta, hilloisuutta. Maltaisuus on rouheaa, suutuntuma paksu ja täyteläinen. Mausteisuutta, pippuria, inkivääriä, luumuhilloa, yrttilikööriä. Jälkimaku on edelleen tumman suklainen ja luumuinen. Salmiakkia, tervaa, pippuria, rusinaisuutta, tammea. Lihaisuutta ja maakellaria. Varsin pitkä finaali. Vesilisä saa maltaisuuden ja lakritsin vielä paremmin auki.

Arvio: Aivan oivallinen Highland Park. Ikäistään jopa pykälän verran iäkkäämmän oloinen. Äkkiseltään tuntuu olevan Suomi-pullotteista lähimpänä Sisua. 87/100

Laphroaig Triple Wood 48% (2017)

Lapparin kolmipuu on edelleen kehissä. On kulunut vuosikausia, kun olen viimeksi tätä maistanut, ja vielä kauemmin siitä, kun olen tämän viimeksi arvioinut. Mielenkiintoista maistaa, millainen Triple Wood on tänä päivänä. Vuoden 2011 editiosta en aikanaan aivan valtavasti syttynyt, se pitää kyllä myöntää.

Laphroaig Triple Wood (2017)

(48%, OB, NAS, Bottled 2017, Batch No. L7207MB1, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä ja tuttua Laphroaigin makeutta. Ja sitä märkää villaisuutta, takan ääressä kuivuvaa villatakkia. Runsaasti vaniljaa. Makeaa omenaisuutta, hedelmäsiirappia, hunajaa, maltaisuutta, tuoretta tammea, hedelmäteetä. Vesilisä korostaa imelyyttä ja yskänlääkemäisyyttä.

Maku: Makea ja turpeinen. Vanilja on voimakkaasti pinnassa, samoin tietty hedelmäisyys ja siirappi. Lääkemäisyys on kesympää kuin tuoksu antoi odottaa, mutta pippuria tammen keskeltä kuitenkin irtoaa. Turvesavu on tuhkaista ja villaista laatua. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hunajaa, metisyyttä, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on makean teemäinen, paahteinen, nokinen ja hiukan kitkeröityvä. Turvesavu tuntuu edelleen paksuna, makeutta puskee kaikista koloista. Tammea, rusinaisuutta, hapokkuutta. Finaali on lopulta keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan lisää nokisuutta ja tiettyä rasvaisuutta.

Arvio: Laatu on pitänyt. Entry level -osastoa hiukan isommilla volteilla. Oikein pätevä kalibrointiviski lajissaan. 83/100

Jura 20 yo ’One and All’ 51%

Juralta tuli taannoin tällainen erikoisjulkaisu, jossa on varsin kovat vattaukset. Aika harvoin on tullut viime vuosina Juraa maisteltua, joten mielenkiinnolla tämän kohtaan.

Jura 20 yo ’One and All’

(51%, OB, 2017, Ex-Bourbon, Sherry, Cabernet, Pinot Noir Casks, 5000 bts., 70 cl)

Tuoksu: No nyt on viiniä. Useita viinejä. Muhkea, ylikypsä hedelmäisyys hallitsee. Uuniomenaa, aprikoosia, banaania, keltaista luumua, vaniljaa, toffeeta. Hedelmäsiirappia. Tarte tatinia. Jälkiruokaviinin keskellä on runsas maltaisuus. Hilloisuutta, fariinisokeria, rusinaa. Vesilisä tuo hiukan maakellaria pintaan.

Maku: Todella viininen. Luumua, rusinaa, kypsää banaania, aprikoosia. Karpaloa ja hilloisuutta. Vanilja, hunaja, toffee ja vaahterasiirappi vyöryvät päälle varsin raskaasti. Vain maltaisuus muistuttaa, että tämä tosiaan on viskiä. Suutuntuma on kermainen ja paksu. Silti kompleksisuus jää vähän ohueksi. Tammea ja suolaisuutta tulee taustalta esiin. Jälkimaku on edelleen todella makea ja viininen, kermainen ja kinuskinen. Hiukan tanniineja, inkivääriä, kanelia. Pientä suolaisuutta tulee taustalta, balsamicoa ja musteisuutta. Melko pitkä finaali tarjoilee lopuksi hyvän kimaran yrttisyyttä. Vesilisä availee maitosuklaata nätisti.

Arvio: Liikaa viiniä omaan makuuni. Ihan viihdyttävä viski toki sinänsä, mutta itse arvostan viskissä hiukan toisenlaisia piirteitä enemmän. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Whisky Magazine 88/100 (Mark Newton), 89/100 (Rob Allanson).

Braes of Glenlivet 16 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch 52,5%

Tällä kertaa lasissa on hiukan harvinaisempaa Braevalia Cadenheadilta.

Braes of Glenlivet 16 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch

(52,5%, Cadenhead Small Batch, 1997–2013, Bourbon Hogsheads, 606 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynäinen ja raikas. Smurffilimua, mangoa, papaijaa. Hiukan minttua. Paljasta tammea, mutta kermaisuus pehmentää paljon. Mausteisuutta, vaniljaa, vihreää teetä. Kokonaisuus on kuitenkin varsin paljas, syvyyttä ei kovin paljon löydy. Vesilisä availee paahteisuutta ja hiukan hedelmäkarkkisuutta.

Maku: Paljas ja tamminen. Mausteita ja vaniljaa, päärynämehua ja minttua. Suutuntuma on kermaisen pehmeä ja tasapainoinen, mausteet ja tammi pysyvät hyvin kasassa. Silti tietty paljaus tässä on edelleen, henkäyksen ohut paahteisuus ja vihreän teen kitkeryys leijuvat ilmassa. Hiukan sitruksisuutta, hapokkuutta, hedelmäkarkkeja. Jälkimaku jää varsin kevyeksi. Tammea, valkopippuria, minttua, hapokkuutta. Finaali on lopulta melko lyhyt. Vesilisä tummentaa sävyjä yllättävän paljon, tiettyä lakritsisuutta tulee mukaan.

Arvio: Kovin paljon tästä viskistä ei jää käteen. Ei suuria vikoja, ei suurta luonnetta. 81/100

Laphroaig Cairdeas 2018, 51,8%

Laphroaigin Cairdeas-julkaisuista on tullut itselleni jonkinlainen juhannusperinne, kun en ole koskaan päässyt toukokuiseen Feis Ileen paikan päälle. Maistiaiset ovat aina matkanneet kuukauden päivät omaan lasiini, ja nyt on taas sen aika.

Vuoden 2018 Cairdeas-julkaisu on viimeistelty ex-finosherrytynnyreissä. Fino on omaan makuuni sherrytyyleistä melkeinpä parasta (hyvin viilennettynä oliivien kanssa kuumana kesäiltana se on suorastaan taivaallista) mutta viskin kanssa se on usein… haastava tynnyrivalinta.

Harvoin olen törmännyt erinomaisesti onnistuneeseen fino-tynnyröintiin viskeissä. Usein se tuppaa menemään liian suolaiseksi, liian puisevaksi tai liian erikoiseksi muuten. Mielenkiintoista maistaa, miten Laphroaig on onnistunut.

Laphroaig Cairdeas 2018

(51,8%, OB, Feis Ile 2018, Fino Cask Finish 70 cl)

Tuoksu: Hyvin tyypillinen nuorehkon Laphroaigin makea tuoksu. Voimakas turvesavu, tietty märkä villaisuus, tuhkaisuus ja imelä lääkemäisyys ovat heti läsnä. Suolaisuutta, merilevää, hapokkuutta. Tiettyä multaisuutta, maakellaria, sieniä, kovaa vuohenjuustoa. Viinikumikarkkeja. Vesilisä tuo ripauksen minttua.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa. Turvesavu ja tuhkaisuus iskevät heti kiinni, makea tammisuus säestää. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hapokkuutta, heinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen kihelmöivä. Omenaa, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Imelyys ja suolaisuus eivät oikein löydä balanssia, tammi hiukan kaahailee. Jälkimaku lähtee lääkemäisenä, tuhkaisena ja edelleen todella turvesavuisena. Suolaisuus voimistuu, tammisuuteen tulee hiukan puiseva sävy. Pippurisuutta, jodia, tanniinisuutta, suolapähkinää, rasvaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa mentholia ja heinäisyyttä.

Arvio: Aivan pätevää nuorta Laphroaigia, mutta mitään erikoista tässä ei ole. Fino tuo ehkä hetkittäin tiettyä suolaisuutta, mutta muuten ollaan enemmän nuoren tammen vaniljassa ja karkkisuudessa kiinni. 85/100

Laphroaig 25 yo 2014 Edition 45,1%

Laphroaigin 25-vuotiaiden sarjasta vuoden 2014 julkaisu oli varsin pidetty. Oma suhtautumiseni on ollut näihin aavistuksen ristiriitainen, koska muutama vaatimattomampikin esitys on mahtunut mukaan.

Tosin esimerkiksi vuoden 2013 julkaisu oli suorastaan loistava. Toivotaan, että tämä on vähintään sillä tasolla.

Laphroaig 25 yo 2014 Edition

(45,1%, OB, 2014, Cask Strength Edition, Oloroso Sherry casks and American bourbon barrels, 70 cl)

Tuoksu: Todella lääkemäinen, yrttinen ja huikaisevan tyylikäs. Kuiva savu, koivuvihta, minttu ja kamferi leikittelevät ilmassa. Sitruunalakritsia, vihreää omenaa, kuivaa tammisuutta, jodia, mineraalisuutta, tuttua villaista karheutta. Raparperihilloa, vadelmaa, hiukan vaniljaa. Vesilisä availee mentholia ja suolavettä.

Maku: Lääkemäisyys ja yrttisyys ovat hienosti kärjessä. Sitruunalakritsia, minttua, omenaa, päärynää. Savu on edelleen kuivaa, tuhkaisuutta löytyy. Tammi on selvemmin esillä kuin tuoksussa, mutta balanssi on kaikin puolin loistava. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hilloisuutta on edelleen, mutta hedelmäisyys on tässä hyvin ambivalenttia ja kompleksista. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen, kuivan savuinen ja edelleen todella lääkemäinen. Jodia, suolaa, sitruksisuutta, kuivaa tammea. Minttua, laventelia, kamferia, vihreää teetä, pientä pähkinäisyyttä. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo päärynäistä makeutta ja toffeeta pintaan.

Arvio: Silkkaa loistavuutta joka tasolla. Paras maistamani Lapparin 25-vuotias tähän mennessä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 91/100.

Kilchoman Loch Gorm 2018 Edition 46%

Kilchomanin Loch Gorm -sarja on edennyt jo kuudenteen erään. Pidin aivan erityisesti vuoden 2015 julkaisusta, mutta kertaakaan nämä eivät ole vielä tähän mennessä pettäneet.

Tiettävästi nämä 15000 pulloa ovat peräisin yhdeksästätoista sherrytynnyristä, jotka on täytetty vuosina 2007, 2008 ja 2011. Joukossa on ollut myös koko tislaamon tähän mennessä vanhimpia sherrytynnyreitä.

Kilchoman Loch Gorm 2018 Edition

(46%, OB, 2018, 6th Edition, Oloroso Sherry Butts, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen ja lääkemäinen. Tiivis hiilisyys ja napakka turvesavu. Yrttinen lääkemäisyys suorastaan hallitsee, yskänlääkettä ja kamferia puskee ovista ja ikkunoista. Savumakkaraa, kuivakkaa tammea, tuhkaa, kaakaojauhetta, nahkaa. Hiukan likaisuutta. Vesilisä availee hiukan rikkisyyttä.

Maku: Lääkemäinen, hiilinen, salmiakkinen ja kuivan turvesavuinen. Muutaman vuoden takaisen Loch Gormin likainen muhkeus on vaihtunut yrttiseksi lääkemäisyydeksi ja varsin kuivaksi tammisuudeksi. Mineraalisuutta, merellisyyttä, nahkaa, sikaria. Rusinaa, kuivattua luumua, savumakkaraa, suolapähkinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin tasapainoinen. Jälkimaku on savuinen, salmiakkinen ja hiilinen. Yskänlääkettä, tervaa, tummaa suklaata, savumakkaraa, tuhkaa. Tammi tuntuu edelleen varsin kuivana ja hiukan nahkaisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruutisuutta ja pippuria pintaan.

Arvio: Loch Gorm on muuttunut. Hyvää mutta erilaista kuin aiemmin, kun siirappinen makeus ja likainen muhkeus loistavat poissaolollaan. 86/100

Lagavulin 1996/2012 Distillers Edition 43%

Muutaman aivan erinomaisen mutta vähän vanhemman Lagavulinin Distillers Editionin (vuosien 1980, 1987 ja 1990 editiot) jälkeen olen taas hiukan innostunut sarjasta. Nyt maisteluun pääsi vuonna 1996 tislattu versio, joka on pantu pulloon 2012.

Lagavulin 1996/2012 Distillers Edition

(43%, OB, 1996–2012, Batch No. lgv 4/500, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 100 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen, yrttinen ja tupakkainen. Turvesavua, chorizoa, rasvaisuutta, vahaa. Toisaalta puskee suklaisuus ja suolattu toffee. Tammi tuntuu melko reippaana, vaikka yleisilmeessä on myös nättiä kuivuutta. Hiukan tervaa, lakritsia, sikaria, vahattuja huonekaluja. Potkua saisi kyllä olla pykälä lisää.

Maku: Turvesavua, lihaisuutta, suklaata ja suolaa. Merellinen ote tuntuu mukavasti, mineraalisuutta ja märkää kalliota. Pieni lääkemäisyys myös. Savumakkaraa, omenaisuutta, tuhkaisuutta, lakritsia, tervaa. Suutuntuma on tasapainoinen mutta korkeintaan keskitäyteläinen. Edelleen sitä jytyä tähän toivoisi. Tammi tuntuu kuivempana kuin tuoksussa. Tikkunekkua ja siirappista hedelmäisyyttä riittää. Jälkimaku alkaa erittäin hedelmäisenä, omenaisena ja aprikoosisena. Vähitellen turvesavu, salmiakki, terva ja tumma suklaa tulevat mukaan. Chorizoa, suolaa, paahteisuutta, puuta, yrttejä, pippuria. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja jopa yllättävän hedelmäinen esitys. Jos hiukan olisi potkua lisää, tämä olisi eeppistä tavaraa. 88/100

Inchgower 14 yo Flora & Fauna 43%

Inchgowerin Flora & Fauna -pullotteessa pääosa taisi olla ex-bourbontynnyreissä kypsynyttä viskiä. Tämänkin olen tainnut maistella pariinkin kertaan aiemmin, mutta koskaan en ole saanut nuotteja ylös. Nyt tuli aika korjata tilanne, ennen kuin nämä lopullisesti katoavat. Tätä ei ilmeisesti ole pullotettu enää vuosiin.

Inchgower 14 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, maltainen, hiukan metallinen. Kuparia, ylikypsää luumua, rusinaa. Miellyttävä havuisuus ja pihkaisuus, hiukan hunajaa ja metisyyttä. Yrttejä, sitruksisuutta, omenaa, pähkinäistä öljyisyyttä, mysliä, suolaisuutta. Kevyt mutta varsin mielenkiintoinen kokonaisuus.

Maku: Ylikypsiä sekahedelmiä, mineraalisuutta, maltaisuutta ja sopivasti likaisuutta. Kuparinen puoli on edelleen mukana, samoin havut ja pihka. Sävykäs yrttisyys ja rouhea maltaisuus tuovat hyvin särmää. Suutuntuma on melko kevyt. Sitruksisuutta, omenaa, raparperin hapokkuutta. Tammi kuivattaa suutuntumaa reippaasti, ehkä liikaakin. Weetabixia, mysliä, suolaa. Jälkimaku on edelleen varsin mineraalinen ja maltainen. Aamiaismuroja, suolaa, metisyyttä, sitruksisuutta. Pähkinäinen, rouhean maltainen ja tamminen puoli dominoivat lopuksi. Keskipitkä finaali jää silti hiukan latteaksi.

Arvio: Tuoksultaan oivallinen mutta muuten varsin keskiverto Flora & Fauna -pullote. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 3).