Maistetut

Glenfarclas 40 yo 1971/2011 Family Casks for Silver Seal 52%

Glenfarclasin Family Casks -sarjaan kuuluu myös muutamia tällaisia julkaisuja, jotka on tehty jotain erikoista tarkoitusta varten. Nyt maistelussa on 40-vuotias yksilö, joka on pantu pulloon italialaiselle Silver Sealille.

Glenfarclas 40 yo 1971/2011 Family Casks for Silver Seal

(52%, OB for Silver Seal, The Family Casks, 8.1.1971–12.12.2011, Cask #148, 473 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen, rusinainen ja tumman suklainen. Erittäin intensiivinen. Saksanpähkinää, antiikkista huonekalua, vanhoja kirjoja, sikaria. Upea, kuiva tammisuus. Hiukan mentholia, kirsikkamarmeladia, vahaa. Joulukakun mausteita, minttua. Loistava tuoksu, ei voi muuta sanoa. Vesilisällä löytyy briossia ja makeutta.

Maku: Pähkinäinen, karvaan suklainen ja tamminen profiili. Tammi on rutikuivaa, aivan puisevan rajoilla. Iäkkääseen Glenfarclasiin kuuluvaa hapokasta espressoa riittää. Rusinoiden lisäksi ei kovin paljon makeutta löydy, mutta antiikkiset piirteet ovat kiistatta hienoja. Suutuntuma on varsin kuiva, mausteet runsaita ja vain hiukan joulukakkumaisia. Mentholia, kurkkupastillia, raikasta yrttisyyttä löytyy. Jälkimaku liikkuu myös aivan rajoilla tammen suhteen, karvautta ja kuivumista riittää todella pitkään, kunnes suklaa, pähkinä ja kahvi ottavat vallan. Luumua, kirsikkaa, mausteita. Huima, pitkä finaali. Vesilisä tuo kiteisen sokerista, hunajaista makeutta mukaan, ja sitä tämä myös kaipaa.

Arvio: Upean tuoksuinen, kuivan kahvinen ikäviski. Todella hieno ja voimakas. Huippulaatua Glenfarclasin tyyliin. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 2).

Ledaig 21 yo 1992/2014, Cadenhead 53,6%

Turpeistettu Tobermory kulkee nimellä Ledaig (lausutaan siis le-zig). Kovin montaa omaan suuhuni sopivaa Ledaigia ei ole kohdalleni sattunut, mutta ehkä Cadenhead on siitä huolimatta onnistunut. Maistetaan.

Ledaig 21 yo 1992/2014, Cadenhead

(53,6%, Cadenhead, Small Batch, 1992–2014, Bourbon Hogsheads, 534 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen ja rasvainen, reippaan tamminen ja runsaan mausteinen. Tammi tuntuu todella makeana ja vaniljaisena. Pieni ummehtunut turpeisuus löytyy taustalta. Tippa glyserolia myös. Runsaasti päärynää, aprikoosia ja mandariinia, hiukan vesimeloniakin. Vesilisä tuo lakritsia pintaan.

Maku: Erittäin tamminen. Huh. Sitruksisuus ja päärynä ovat isosti läsnä, mutta silti tammi piiskaa tätä eteenpäin. Tanniinit imevät lujaa kiinni, vanilja ja kookos maistuvat. Suutuntuma on yllättävän kuiva, kun tuoksu on vastaavasti niin rasvainen ja raskas. Mausteet kihelmöivät oikein kunnolla. Jälkimaku on erittäin paahteinen ja tamminen, suu kuivahtaa hetkellisesti melkein täysin. Salmiakki tulee voimakkaasti pintaan, sen perässä anista ja limetin mehua. Päärynäkarkkeja, viinikumeja, hedelmäteetä, pientä savua. Kaikkineen turpeisuus on tässä täysin taka-alalla. Finaali on yllättävänkin pitkä. Vesilisällä löytyy grillattua ananasta.

Arvio: Hedelmäisyydessään ja tammisuudessaan lujaotteinen mutta vain kevyesti turpeinen Ledaig alkaa potkia vasta jälkimaussa. Laatuviski, ehdottomasti, vaikka ei ihan kolahda omaan makupreferenssiini. 86/100

Springbank 12 yo Cask Strength 2014, 53,2%

Springbank alkoi pullottaa 12-vuotiasta Cask Strengthiä batch-meiningillä vuonna 2010. Neljässä vuodessa markkinoille puskettiin peräti kymmenen erää tavaraa, josta on yleisesti pidetty. Ja lisää tulee vissiin koko ajan.

Tiettävästi tämä käsillä oleva Cask Strength -pullote on peräisin ex-sherrytynnyreissä (70 %) ja ex-bourbontynnyreistä (30 %).

Springbank 12 yo Cask Strength

(53,2%, OB, 2014, Batch 10, Ref. 14/532, 70 cl)

Tuoksu: Öljyä, turpeisuutta, ruohoisuutta ja hunajaa. Varsin ronski ja likainen rasvaisuus, mukavasti lihaisuutta myös. Makeaa tammisuutta, reippaat mausteet. Toffeefudgea, appelsiinimarmeladia, kurkkupastillia (Eucamenthol). Herkullinen, joskin varsin terävä tuoksu. Vesilisä tuo sitruksista kepeyttä.

Maku: Öljyinen ja purevan tamminen. Turvesavu on mukana, samoin tietty konerasvamainen likaisuus. Eucamenthol-karkkeja, sitrusta, vaniljaa, mausteisuutta, suolaisuutta. Suutuntuma on rasvainen mutta tekstuuri ei ihan niin tiivis kuin toivoisi. Maltaisuutta, omenaa, appelsiinia, hiukan hunajaisuutta. Jälkimaku alkaa varsin puisevalla tammella mutta pehmenee vähitellen toffeemaiseksi ja ruohoiseksi. Suolaista voita, apilaa, mustaa teetä, paahtoleipää, hunajaa. Mausteet ja yrtit korostuvat lopussa, samoin kurkkupastillin raikkaus. Finaali on vähintäänkin keskipitkä. Vesilisä keventää makua sitruksiseen ja suolavetiseen suuntaan.

Arvio: Varsin tyypillistä nyky-Springbankia, nimenomaan sellaisella profiililla, josta olen itse oppinut pitämään. Mainio viski, vaikka terävyytensä takia ei ihan huippua vielä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Octomore 5 yo 06.1_167, 57%

Octomore kulkee äärimmäisen turpeisuuden tiellä: tässä viisivuotiaassa viskissä fenolipartikkeleita on jälleen tukevat 167 ppm. Ja ohra on täysin skotlantilaista alkuperää.

Octomore 5 yo 06.1_167

(57%, OB, 2013, Ochdamh-mòr, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen, runsaan turpeinen ja vegetaalinen. Suolasillin rasvaisuutta ja merellisyyttä, hiukan eltaantuneena. Vaniljakastiketta, omenaviineriä, roimaa tammisuutta. Hedelmäisyys on makeassa liemessä kelluvaa tölkkitavaraa. Salmiakkia, tervaa, yrttitippoja. Vesilisä avaa tuoretta omenaisuutta.

Maku: Savu liimautuu välittömästi kieleen kiinni. Vegetaalinen ja suolainen puoli ovat erittäin vahvoja, toisaalla taas maistuu paahtuneita uunijuureksia hunajassa. Tölkkipersikkaa ja tuoretta ananasta. Yllättävä metallinen sävy, josta ei oikein saa kiinni. Suutuntuma on rasvainen, henkii Liquid Smoke -tunnelmaa. Tuhkaisuutta, kireää yrttisyyttä, tuoretta tammea, valkopippuria, chiliä. Jälkimaku puskee raskasta turvesavua ja makeaa uunijuuresta, suolaisuutta ja tervaa. Tammi imee varsin lujasti kiinni, tanniinit kuivattavat suuta ja turpeisuus painostaa. Pippurisuus kihelmöi kunnolla. Keskipitkä finaali jää hiukan yksipuoliseksi. Vesilisä pehmentää otetta ja korostaa hunajaista makeutta.

Arvio: Aavistuksen kapea-alaiseksi jäävä turvesavun jättiläinen. Odotuksiin nähden jopa pieni pettymys, koska tässä ei ole mitään poikkeuksellista moniin muihin Octomore-julkaisuihin verrattuna. Pienet sivuäänet ja metallisuus suorastaan hiukan häiritsevät. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Port Charlotte PC12 ’Oileanach furachail’ 58,7%

Port Charlotten tavoitteena on tehdä turpeista viskiä ilman lääkemäisyyttä, ja mielestäni Bruichladdich on onnistunut siinä tähän mennessä loistavasti. Nyt maistelussa PC-sarjasta on numero 12 – niin se aika vierii.

Port Charlotte PC12 ’Oileanach furachail’

(58,7%, OB, 2015, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta, lihaisuutta, karamellia, makeaa hedelmäisyyttä. Iso ja runsas tuoksu, kuten odottaa saattoi. Yrttisyyttä, suolaisuutta, koneöljyä, pyöreä turpeensavu. Maltaisuutta löytyy. Tammi puskee esiin kireänä ja mausteisena. Hunajaisuutta, metisyyttä. Savuista kassleria, pekonia. Vesilisä tuo muroja pintaan, maltaisuus näyttäytyy selkeämmin.

Maku: Roiman savuinen ja tuoksuun verrattuna yllättävän kuiva avaus. Turpeisuutta, tuhkaisuutta, suolaisuutta, savumakkaraa. Savu on itse asiassa valtava. Koneöljyä ja likaisuutta riittää. Hunajainen puoli nousee makuun vasta ajan ajan kanssa, sitä ennen kokonaisuus on sulkeutunut. Tammi on reippaana pinnassa, tanniineja ja pippuria riittää. Suutuntuma on paksun öljyinen ja kihelmöivä. Hunajamelonia, tölkkipäärynää, makeaa persikkaa. Jälkimaku alkaa toffeella ja hunajalla, savuisuus tulee runsaana ja turpeisena mukana. Seetriä, eucalyptusta, omenaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisällä löytyy ruohoinen ja kurkkupastillinen puoli.

Arvio: Lihaisa, likainen ja uhkarohkean suuri viski, joka liikkuu koko ajan rajoilla. Olisin kuitenkin toivonut pykälän verran lisää karamellia ja kassleria makuun. 89/100

Benromach 10 yo 43% (2015)

Pidin aiemmasta Benromachin peruskympistä todella paljon. Vuonna 2014 Benromach sai uudet pakkaukset, ja joidenkin lähteiden mukaan myös makuprofiiliin tehtiin pientä hienosäätöä.

Tiettävästi tämä uusi kymppi on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (80 %) ja ex-sherrytynnyreissä (20%). Lopuksi sitä on viimeistelty first fill olorosossa vuoden verran.

Vaikka en yleensä ota minkäänlaista kantaa viskien pakkauksiin, tämä uusi Benromach on kyllä helvetin komea.

Benromach 10 yo

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja appelsiininen, napakan mausteinen ja melko kuiva, hiukan heinäinen tuoksu. Miellyttävä konsentroitunut makeus, jossa on kiteistä sokerisuutta ja hunajaa. Pieni savu leijuu taustalla. Maltaisuus tulee melko reippaana esiin, mutta muromaisena ja tavallaan myös hallittuna. Tammi on hyvin läsnä, löytyy vaniljaa ja kanelisuutta. Mainio tuoksu, jos tykkää pienimuotoisesta ja rosoisen tyylikkäästä viskistä. Ja minähän tykkään.

Maku: Yllättävän suolainen ja mineraalinen, kuiva ja kepeän savuinen avaus. Mandariinin makeutta, hunajaa ja kiiviä. Maltaisuus on pinnassa, mutta varsin kuivana sekin. Tammi tuntuu melko robustina ja mausteisena, osin myös aavistuksen puisevana. Weetabixia ja paahtoleipää. Vaniljaa, vanilliinisokeria, ruohoisuutta, apilaa. Suutuntuma on kuiva ja napakan mausteinen. Jälkimaku maistuu suolaisena, kuivan turpeisena, mineraalisena, tammisena ja kuivuvana. Kovia hedelmäkarkkeja, anista. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen ikäluokkansa ja tyylinsä erinomainen edustaja, joka on monessa mielessä jopa parantanut otettaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5%

Laphroaig keksi nokkelan tavan kaupata tämän vuoden 2015 Cairdeas-pullotteen faneilleen. Noin 11 000 pulloa myytiin huutokaupassa, johon kuka tahansa Friends of Laphroaigin jäsen sai osallistua. Ja kun varsin monella osui arpa kohdalleen, pullot katosivat erittäin rivakkaa vauhtia maailmalle. Eihän sitä voi olla ostamatta, jos voittoarvan vetää.

Kaikkineen Cairdeas 2015 on myös kunnioitusta herättävä tuote. Se on tehty tislaamon itse mallastamasta ohrasta ja varastoitu klassisissa ex-bourbontynnyreissä lähimpänä merta sijaitsevassa Warehouse No. 1:ssa. Tavoitteena on ollut päästä mahdollisimman lähelle 200 vuotta sitten tehdyn Laphroaigin tyyliä. (Hyvää myyntipuhetta tietysti, kun asiaa ei voi varmentaa mitenkään.)

Cairdeas 2015 on tislaamosta levinneiden tietojen mukaan noin 12-vuotiasta (11 vuotta ja 9 kuukautta, jos tarkkoja ollaan), ja se on tislattu ilmeisesti vuoden 2003 elokuussa. Ja kun alle puolet pulloista myytiin FoL-arvonnassa, niitä varmasti vielä nähdään eri puolilla Eurooppaa tämän vuoden aikana.

Tietysti näin hypetettyyn tuotteeseen täytyy suhtautua asiaan kuuluvalla epäilyksellä. Mutta toisaalta olen pitänyt parista aiemmastakin Cairdeasista, vaikka moni on niitä hyljeksinyt. Katsotaanpa, mitä tämä pitää sisällään.

Laphroaig Cairdeas 2015

(51,5%, OB, 2015, 200th Anniversary Edition, 28500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti antiseptisia aineita. Mentholia, virkistävää yskänpastillia. Jännittävä koivunlehti mukana, koivuvihtaa savusaunan kuistilla. Yllättävän kevyt ja samalla todella raikas, hiukan suolainen ja miedon sitruksinen tuoksu. Savu lymyää taustalla. Tammi on hienosti esillä, vaniljaisena ja sopivan purevana. Vesilisällä löytyy eucalyptusta ja kevyttä hedelmäisyyttä.

Maku: Tuoksuun nähden erittäin voimakas, savuinen ja rosoinen. Mahtava, ampuu välittömästi täydeltä laidalta. Hieno, öljyinen suutuntuma ja tiivis tekstuuri. Tammi ja lääkemäisyys tulittavat kuin viimeistä päivää, turvesavu ja tervaisuus antavat tukea ja suolaisuus möyrii perässä. Kuivan sitruksinen, tuhkainen ja viileän mentholinen ote. Vähitellen vaniljainen makeus alkaa pilkistää. Tasapaino ei ole nyt pääasia, tässä mennään fiilis ja voima edellä. Jälkimaku on erittäin mineraalinen ja koivunlehtimäinen, hyvin tamminen ja hiukan pistävä. Todella suolainen ja hiukan tuhkainen finaali, joka jää keskipitkäksi. Vesilisä tuo makeutta pintaa ja hiukan rauhoittaa tammen piiskausta.

Arvio: Erinomainen, voimakas ja raikas savuviski. Silkkaa herkkua, tavoittaa monia Laphroaigin parhaita puolia. Kun ulkona ukkostaa, kannattaa laittaa takkaan tuli ja kaataa tätä lasiin. 91/100

Jura Prophecy 46%

Nyt maistossa vanha tuttu, joka ei ole käynyt lasissani moneen vuoteen. Prophecy lanseerattiin vuonna 2009 Juran vastineeksi savuisille Islay-viskeille.

En ole koskaan päässyt tähän oikein kunnolla sisään, mutta nyt kun tuote sattui pitkästä aikaa eteen, täytyihän sitä maistaa uudemman kerran oikein ajatuksella.

Jura Prophecy

(46%, OB, NAS, +/- 2015, Heavily Peated, 70 cl)

Tuoksu: Paksusti toffeefudgea, karamellipossua, rasvaista turpeisuutta. Maltainen ja mausteisen muhkea. Savu tulee nätisti läpi. Roteva yleisfiilis, siirappisia sekahedelmiä ja savukalkkunaa. Kosteaa hedelmäkakkua, mukavaa hilloisuutta, fariinisokeria, kanelia. Vesilisällä ruohoinen ja herukkainen puoli tulevat esiin.

Maku: Erittäin toffeemainen ja märän turpeinen. Savukassleri, pulled pork, kolakarkki ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Tiheän tuoksun jälkeen suutuntumasta puuttuu kuitenkin viskositeettia, runko on hiukan ohut. Maltaisuus tuntuu vahvana ja varsin puuromaisena, yllättävänkin nuorekkaana. Heinäisyyttä, koneöljyä, paistirasvaa, siirappia, aavistuksen palanutta sokeria. Savuisuus toimii mukavasti. Tiettyä herukkaisuutta paistaa läpi, tasapaino ei ole ihan huipussaan. Jälkimaku on marjaisa, omenainen, yllättävän kevyt. Savu, possu, vanilja, siirappi ja maltaisuus korostuvat. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulee sitrusta pintaan.

Arvio: Parempi kuin muistin, yleispätevä ja helposti lähestyttävä savuviski Juralta. Jos tällaista rasvaisen lihaisaa savuviskiä hakee, Port Charlottella on niin kovia tuotteita tarjolla, että vaikea on pistää kampoihin. Mutta tällä voi toki aloittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10). Dramming 85/100. Whiskynotes 84/100.

Convalmore 36 yo 1977/2013, 58%

Nyt on käsissä dream dram. Diageon edellinen Special Releases -sarjassa julkaistu Convalmore oli taivaallista tavaraa, ja moni on ollut sitä mieltä, että tämä on vieläkin parempi.

Käsittämätöntä, että alkoholiprosentti on näin korkealla, kun on todellisesta ikäviskistä kuitenkin kyse. Suomeksi: tynnyreiden on täytynyt olla erinomaisia.

Convalmore 36 yo 1977/2013

(58%, OB, Special Releases, 1977–2013, Refill American Oak, 2680 bts., 70 cl)

Tuoksu: Minttua, katajaa, tammisuutta, hunajaa. To-del-la intensiivinen tuoksu. Tammi on erittäin kuivaa ja muhkean mausteista, menee läpi kaikesta. Mehiläisvahaa, toffeeta. Savun aavistus, tippa yrttistä lääkettä. Karamellisoituja hedelmiä, sitruksisuutta, kiteistä sokeria, pihkaa. Huh huh. Vesilisä avaa hienosti kukkaisuutta ja ruohoisia sävyjä.

Maku: Voimakas ja tiivisrakenteinen. Minttuinen ja tamminen yleisilme, aivan mahtava. Tammi maistuu tyylikkäänä ja rouheana, mausteisena ja hallitsevana. Vahamainen suutuntuma on loistelias. Hunajaa, sokeria, toffeefudgea, vaniljaa. Herukkaisuutta, sitrusta, pihkaisuutta. Yrttistä lääkemäisyyttä, edelleen. Tammi kyllä hallitsee palettia. Jälkimaku iskee kuin miljoona volttia, kiteisen hunajaisella ja vahvan mausteisella aloituksella. Minttu ja eucalyptus ovat tiivisti läsnä. Sitruksisuutta, toffeeta, havuisuutta, yrttiteetä, kovia päärynäkarkkeja, vaniljaa, aavistus savua. Erittäin pitkä. Wow. Vesilisällä tulee Pectus-pastilleja pintaan.

Arvio: Aivan loistava viski, mestaruussarjan tavaraa. Silti nuorempi versio pysyy itselläni kärjessä, sen tammisuus ja vahamaisuus ovat jopa vielä vähän lähempänä täydellisyyttä. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Dramming 86/100.

Teerenpeli Distiller’s Choice Portwood Finish 43%

Teerenpelin Distiller’s Choice -sarjan Kaski oli erinomainen esitys. Valitettavasti sitä seurannut Äes ei enää samalla tavalla sävähdyttänyt. Hosan maistoin talvella Uisgessa, mutta tämän Portwood Finishin jätin silloin väliin. Nyt tuli sopiva tilaisuus suorittaa paikkaus.

Teerenpeli Distiller’s Choice Portwood Finish

(43%, OB, NAS, 2015, Portwood Finish, Limited Edition for Tallink Silja Line, 50 cl)

Tuoksu: Portviini kohtaa saippuaisen, heinäisen maltaisuuden. Vahva mustaherukkainen marjaisuus, mustikkaa, hiukan puolukkaakin. Puuromaista maltaisuutta, varsin nuorekas sävy kaikkineen. Vastasahattua tammilankkua, mietoa mausteisuutta. Vesilisä nostaa herukkaa pintaan.

Maku: Marjaisa ja maltainen. Noudattelee varsin hyvin tuoksun sävyjä. Mustaherukkaa, punaherukkaa, mustikkaa, puolukkaa, vähän mansikkaa. Kotiviinihenkinen viritys. Suutuntuma on varsin kevyt, portviinin ansiosta myös vähän nahkea. Eucalyptusta, anista, vihertävää yrttisyyttä. Tammisuus on rapeana läsnä koko ajan. Maltaisuus tuntuu myös heinäisenä ja puuromaisena. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, viinisyyttä ja marjaisuutta riittää. Yrttisyyttä, vihreää teetä. Melko lyhyt finaali. Vesilisällä löytyy ripaus lakritsia.

Arvio: Marjaisa ja kepeä, maltainen ja aavistuksen nahkainen. Ei nostata suuria tunteita. 82/100