Maistetut

Caol Ila 1999/2013, Gordon & MacPhail 46%

Gordon & MacPhail ei ole ollut Caol Ilan pullottajana ainakaan viime vuosina mikään kärkinimi. Nyt maistelussa kuitenkin ex-bourbonissa kypsynyttä viskiä uudehkosta miniatyyristä.

Caol Ila 1999/2013, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1999–2013, Refill American Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Savua, paahdettuja uunijuureksia, rasvaa. Imelää makeutta, hunajaisuutta, hunajaa. Varsin nuoren oloinen, vaikka noin 14-vuotiaasta viskistä on sentään kyse. Likaisuutta, nokea, tuhkaa, aavistus tervaa. Sitrusmainen kirpeys, omenaa ja raakaa päärynää. Vesilisällä löytyy pehmeän aprikoosimainen hedelmäisyys.

Maku: Rasvainen ja nokinen. Savua riittää. Tammisuus tuntuu paahteisena ja vahvan mausteisena, suutuntuma on varsin täyteläinen. Salmiakkia, hiukan tervaa. Likaisuutta, jotain koneöljymäistä. Omenaa, hunajaa, vaniljaa, imelää makeutta. Suolaa, voita, uunijuureksia. Jälkimaku on tuhkainen ja rasvainen, suolainen ja siirappinen. Pippurisuutta, tanniineja, salmiakkia, paahteisuutta. Finaali on korkeintaan keskipitkä. Vesilisä lisää hedelmäisyyttä (persikkaa) ja makeaa sosemaisuutta.

Arvio: Varsin nuoren oloinen ja rungoltaan tanakka Caol Ila. Oikein maukas mutta vähän persoonaton, ei tarjoa mitään erityistä oivallusta. 85/100

Port Charlotte PC11 ’Eòrna Na H-alba’ 59,5%

Bruichladdich on säilyttänyt Port Charlotten PC-sarjan ennallaan, vaikka tuotteilla alkaa olla jo ikää yli 10 vuotta. Näihin voisi jo vähitellen sitä ikämerkintääkin miettiä.

PC11 on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja viimeistelty ex-sherrytynnyreissä (oloroso). Olen pitänyt Port Charlotten täyteläisyydestä ja lihaisasta savusta, joten odotukset ovat varsin korkealla.

Port Charlotte PC11 ’Eòrna Na H-alba’

(59,5%, OB, 2013, Eòrna Na H-alba, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvaista, käristettyä kassleria. Järeän täyteläinen ja muhkean savuinen. Aavistus bensiiniä mukana. Kumisaapasta, rommilla kostutettua kakkupohjaa, ylikypsiä sekahedelmiä. Nyhtöpossua, oikein siirappisena. Pieni omenainen kirpeys jossain taustalla. Vesilisä tuo esiin suolaista voita ja toffeeta.

Maku: Täyteläinen ja siirappinen suutuntuma. Huomattavan makea ja lihaisa, kassleri maistuu jälleen savuisena ja raskaan rasvaisena. Pieni bensaisuus ja kumisaapas löytyvät. Ylikypsä sekahedelmäisyys, luumu ja rusina ovat pinnassa. Taustalta paistaa kuitenkin pirteääkin hedelmäisyyttä, vihreää omenaa ja limettiä. Tammi maistuu paahteisena, ja tanniinit pyrkivät myös esiin. Jälkimaku alkaa savuisena ja rasvaisena. Kahvisuutta, tummaa suklaata, tammisuutta, saksanpähkinää, kirpeää hilloisuutta, paahtoleipää, hiukan pippuria – varsin lavea skaala näin järeälle viskille. Ja varsin pitkä loppuliuku. Vesilisä pehmentää kovinta terää ja nostaa hedelmäisyyttä pintaan.

Arvio: Erittäin rasvainen ja raskas savuviski, jonka lihaisuus saattaa keskimääräisen grillikioskin häpeään. Pienet sivuäänet ovat hiukan häiriöksi etenkin tuoksussa, mutta kokonaisuus on silti loistava. Vedenkesto on täysin käsittämätön, jatkuu vedellä todella pitkään. 89/100

Highland Park 12 yo Saint Magnus 55%

Highland Park julkaisi vuonna 2009 replica-etiketillä varustetun 15-vuotiaan Earl Magnus -viskin, joka yleisesti hyväksyttiin. Seuraavana vuonna hyllyihin ilmestyi samalla idealla rakenneltu 12-vuotias Saint Magnus ja vuonna 2011 vielä sarjan iäkkäin viski, 18-vuotias Earl Haakon.

Olen nuo kaikki maistanut ja todennut Earl Haakonin niistä täysin ylivoimaiseksi. Täältä blogista nuo kaikki kuitenkin puuttuvat.

Nyt on aika kirjata ylös Saint Magnus, joka sattui uudelleen kohdalle. Sen kypsytyksessä on tiettävästi käytetty täysin espanjalaisia ex-sherrytynnyreitä, joista 20 prosenttia on ollut ensimmäisen täytön tynskiä.

Highland Park 12 yo Saint Magnus

(55%, OB, 1998–2010, 11994 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen ja rasvainen. Tunkkainen turpeisuus. Kumia, koneöljyä ja hapanta leipämäisyyttä. Sherryinen ja suklainen vivahde, joulukakkua ja reipasta mausteisuutta. Pieni lihaisuus mukana. Hiukan lenseä ja pahvinen, siltä osin ei mitenkään loistelias vaan enemmänkin eltaantunut. Vesilisä tuo pintaan lisää tätä pahvisuutta ja selvää rikkisyyttä.

Maku: Paksu ja siirappinen, tuoksun luomiin odotuksiin nähden makea ja maukas. Joulukakkua, kanelia, kardemummaa, piparkakkua. Suolainen ulottuvuus löytyy myös, suolaista voita. Jälkimaku on hiukan tervainen, edelleen raskas ja öljyinen, jopa likainen. Mausteisuus ja tammisuus ovat purevia loppuvaiheessa, piparkakkuisuus nousee myös esiin. Finaali on pitkähkö, lopussa paahteinen eikä kuivahda edes täysin. Vesilisällä mukaan tulee metallisia ja rikkisiä sävyjä.

Arvio: Tuoksultaan pettymys, mutta makupuoli toimii selvästi paremmin. Raskas ja rasvainen Highland Park. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Dramming 87/100. Whiskynotes 80/100.

Bowmore 29 yo 1982/2011, 47,3%

Maistelussa Bowmorea 1980-luvulta, tällä kertaa tislaamon omaa vuosikertasarjaa. Kuten on monta kertaa todettu, toisille Bowikan 1980-luvun laventelisuus putoaa, toisille ei. Minulle näiden maistaminen on aina tapaus sinänsä.

Bowmore 29 yo 1982/2011

(47,3%, OB, 2/1982–2011, Ex-Bourbon Casks, 501 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja aprikoosinen, pehmeän nuotiosavuinen, kaikkineen varsin kevyt. Vaniljainen ja makea. Suihkusaippuaa, mietoa laventelisuutta. Kepeä herukkaisuus ja sitruksisuus. Vesilisällä vaniljaisuus ja makea sitrus nousevat.

Maku: Pehmeä ja makea. Saippuainen laventelisuus, varsin kermainen suutuntuma. Karkkinen kokonaisuus, hunajainen ja piparminttuinen. Omenaa, aprikoosia, persikkaa, mangoa. Heinäisyyttä ja ruohoa, tiettyä maanläheisyyttä. Jälkimaku on laventelinen ja hedelmäteemäinen, tamminen ja reippaasti kuivuva. Aprikoosia, herukkaa, limettiä. Herkkä ja varsin pitkä finaali. Vesilisä irrottaa vaniljaisuutta ja mausteista tammisuutta.

Arvio: Maukas ja makea, toisaalta osin hiukan hermostunut. Silti kokonaisuutena upea viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 70/100 (Dave Broom), 77/100 (Martine Nouet). Smoke On The Water, ”Herkullinen, pehmeä ja tasapainoinen Bowmore”.

Talisker 25 yo 2011 Edition 45,8%

Taliskerin 25-vuotiaissa vuoden 2011 julkaisu oli ensimmäinen, jota ei tuotu markkinoille enää tynnyrivahvuisena vaan Taliskerin normaalilla alkoholiprosentilla. Sellainen herättää aina epäilyksiä.

Toisaalta myönnän auliisti, että Taliskerin 25-vuotias on ollut vuosikaudet yksi suurista suosikeistani. Kovin pahalla silmällä en tätäkään tuotetta osaa katsoa.

Talisker 25 yo 2011 Edition

(45,8%, OB, 2011, Refill Casks, 5946 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tiiviin omenainen, pehmeän turpeinen, mausteinen ja hilloinen. Todella kompleksinen, sen tajuaa heti. Toffeeta, kurkkupastillia, seetriä, raparperihilloa, omenapiirakkaa, kanelia, kuivaa tammisuutta. Todella latautunut, silti herkkä. Eucalyptusta, sitruksisuutta, minttua. Hiukan kaakaojauhetta ja happamuutta. Koko ajan löytyy lisää ulottuvuuksia. Vesilisä avaa herukkaisuutta ja tuo pintaan hiukan kuivalihaa.

Maku: Erittäin intensiivinen. Omenaisuus ja tiivis makeus kamppailevat kuivan tammen, suolaisuuden, turpeisuuden ja kaakaomaisen happamuuden kanssa. Tummaa kahvisuutta, paahteisuutta, salmiakkia, vadelmahilloa, kovia toffeekarkkeja. Suutuntuma on varsin kuiva ja tiiviin öljyinen. Kompleksisuus ja voima ovat todella kohdallaan. Jälkimaku menee upean tammen ja kahvisuuden komennossa. Salmiakkia, suolaa, savua, yskänlääkettä, vähitellen nousevaa hunajaa ja omenaa. Erittäin pitkä. Vesilisällä esiin nousee hienosti trooppisia hedelmiä.

Arvio: Erittäin kompleksinen viski, kiehtova labyrintti. Sen, minkä voimakkuudessa menettää, ulottuvuuksissa voittaa. Silkkaa mahtavuutta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 6). Whisky Magazine 91/100 (Dave Broom), 89/100 (Martine Nouet).

BenRiach 18 yo Albariza 46%

Alkuvuoden 2015 uutuutena BenRiach lanseerasi ex-Pedro Ximénez -viimeistellyn Albarizan, johon on käytetty turpeistettua mallasta. Eli jossain Solsticen tyylisessä maastossa liikutaan, mutta PX-kierteellä.

BenRiach 18 yo Albariza

(46%, OB, 2015, Peated, PX Finish, 3886 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja nahkainen, rasvainen ja siirappinen, varsin turpeinen. Tervaa ja salmiakkia. Suklaata, kahvinpapuja, joulukakkua, piparkakun maustelientä. Yrttisyyttä, hiukan maltaisuutta. Kuivattuja sekahedelmiä, taatelia. Pekonia, kuivaa lihaisuutta. Varsin tummasävyinen yleisilme. Vesilisä tuo omenaa ja raikkaampaa hedelmäisyyttä mukaan.

Maku: Luumua ja viikunaa, runsasta turpeisuutta, salmiakkia ja tervaa. Runsas paletti. Miellyttävän rasvainen suutuntuma, melko raskas kaikkineen. Tiettyä koneöljymäisyyttä. Siirappinen ja sekahedelmäinen makeus kohtaa nopeasti hapahkon kahvisuuden ja mausteisen tammisuuden, joka kuivahtaa kunnolla. Jälkimaku on tumman yrttinen ja varsin hapan, osittain karvas – tämän viskin heikoin lenkki. Luumu ja rusina ovat mukana, mutta ylikypsät hedelmät tuntuvat todella ylikypsiltä. Tiettyä tunkkaisuutta ja kireyttä. Kahvisuutta, tummaa suklaata, tammea. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä on tälle hyvästä, hedelmäisyys aukeaa ja jälkimakukin rauhoittuu.

Arvio: Raskas ja runsas BenRiach, joka ei aivan lunasta odotuksia. Perusmaku silti miellyttää. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Auchentoshan 18 yo 43%

Auchentoshanin 18-vuotias on kypsynyt täysin ex-bourbonissa. Sen pitäisi kaiketi edustaa jonkinlaista ”luonnollista”. Maistan ilman odotuksia.

Auchentoshan 18 yo

(43%, OB, +/- 2012, American Bourbon Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, vaniljainen ja yrttisen raikas. Kermatoffeeta, mehiläisvahaa, tammisuutta. Piparminttua (Polka-karkkeja), appelsiinimehua, pehmeää sitruunavaahtoa. Maltaisuus tuo hiukan happamuutta, tammessa on mausteista terävyyttä. Silti varsin miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Omenaa, minttua ja varsin runsasta tammea heti kehissä. Yrttiteetä, tiettyä karvautta, mausteisuutta. Kanelia ja kardemummaa. Omena ja sitruksisuus tuovat hapokasta pirteyttä. Kiteinen toffee ja siirappisuus tulevat esiin makeudessa, joka on vielä korostuneempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on vahamainen ja hetkellisesti jopa siirappinen, kunnes kevyt runko tulee esiin. Tammisuudessa on aavistuksen antiikkinen sävy, se on tässä parasta. Jälkimaku on varsin paahteinen ja tummasävyinen, tamminen ja kahvinen. Kovia toffeekarkkeja, tikkunekkua, briossia, vaniljaa, sokerisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali.

Arvio: Myönteinen yllätys kaikin puolin. En osannut odottaa oikein mitään aiempien kokemusten perusteella. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1). Whisky Magazine 73/100 (Dave Broom), 76/100 (Rob Allanson).

Bowmore Black Rock 40%

Black Rock oli Bowmoren uutuus tax free -myyntiin vuonna 2014 yhdessä White Sandsin ja Gold Reefin kanssa. Kuulemani mielipiteet eivät ole olleet mairittelevia, mutta maistetaan silti avoimin mielin.

Bowmore Black Rock

(40%, OB, 2014, Travel Retail Exclusive, Matured in sherry and bourbon casks, 100 cl)

Tuoksu: Nuorekkaan maltainen, luumuinen ja hiukan ummehtunut. Maltaisuus on tunkkaista sorttia, hiukan lenseää ja pahvista. Jokin metallinen, aavistuksen rikkinen vivahde. Ylikypsää sekahedelmää, omenaa, siirappia, paahtoleipää, jotain palanutta. Pehmeä savu, irrallinen sherry. Yllättävän epätasapainoinen.

Maku: Luumuinen, rusinainen, suklainen ja sekava. Hiukan herukkaista kirpeyttä ja vihreää omenaa, toisaalla siirappista sekahedelmää, jonkin verran kosteaa turvetta ja pehmeää savuisuutta, nuorta maltaisuutta ja taikinaisuutta. Suutuntuma on jossain määrin ohut, vaikka siirappinen makeus ja nuorekas tammi tuovat tähän sentään ryhtiä. Sherryisyys tuntuu irralliselta. Savumakkaraa ja paahtoleipää, edelleen jotain metallista (rautaa). Jälkimaku on suklainen, lakritsinen, aavistuksen tervainen. Piparkakkua, rusinaa, hapahkoa kahvisuutta. Ei erityisen pitkä finaali, jättää suuhun tanniinisen ja hiukan kitkerän maun.

Arvio: Varsin mitäänsanomaton esitys, sherry ei tunnu erityisen integroituneelta eikä kokonaisuus puhuttele. Hukassa on sekä tasapaino että sielu. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Todella vaatimaton Bowmore”.

Springbank 17 yo 1997/2015 Sherry Wood 52,3%

Alkuvuoden 2015 kovin Springbank-julkistus oli tämä täysin sherrykypsytetty 17-vuotias. Pullot myytiin monesta paikasta heti loppuun, mikä on tietysti osaksi myös vedätystä, koska markkinoille tuli yli 9 000 lestiä.

Iso osa pulloista on varmasti jemmassa viskikauppiaiden takahuoneissa, ja ne tulevat sieltä myyntiin vasta myöhemmin – tai ainakin sellainen fiilis minulla on. Kuplan aikana kaikki on sallittua.

Springbank 17 yo 1997/2015 Sherry Wood

(52,3%, OB, 4/1997–1/2015, 9120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellia ja koneöljyä, maltaisuutta ja hunajaisuutta. Minttua, raikasta yrttisyyttä, sen vastapainona siirappisuutta ja ylikypsiä sekahedelmiä. Ei silti mikään suuri sherrytuoksu, vaan kompleksinen kokonaisuus, jossa on myös varsin kuiva ja terävän turpeinen ulottuvuus. Tiettyä kovuutta tässä on. Tuhkaa, tammista mausteisuutta, sahanpurua. Vesilisä vapauttaa kevyitä, kukkaisia sävyjä.

Maku: Raskaan öljyinen ja hedelmäinen, varsin maltainen ja tammisen rouhea. Omenaa, jogurttirusinaa, hiukan lihaisuutta. Kuiva ja tuhkainen kovuus on läsnä, turpeinen ja terävä puoli. Suutuntuma on silti täynnä rasvaa, vaikka sherry ei tunnu erityisen vahvana. Tammisuus tuo sekä vaniljaista makeutta että valkopippuria ja potkua. Jälkimaku on suolainen ja raskas, tamminen, lakritsinen, turpeinen, sekahedelmäinen ja varsin pitkä – itse asiassa todella hieno. Vesilisällä minttuinen ja hunajainen puoli korostuu.

Arvio: Hienoon jälkimakuun huipentuva Springbank. Finaalin herkuttelussa tämän kuiva ja sekava puoli viimeistään unohtuvat. 88/100

Tomatin Decades 46%

Decades on Master Distiller Douglas Campbellin luomus: yksi hogshead vuodelta 1967 sekä erinäisiä butteja, hogsheadeja ja barreleita vuosilta 1976, 1984, 1990 ja 2005. Tuollaisen perusteella on melko vaikea luoda oikein mitään odotuksia, mutta yritystä on ainakin ollut.

Tomatin Decades

(46%, OB, NAS, 2011, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajaa, mehiläisvahaa, toffeeta. Hapokasta maltaisuutta, eucalyptusta, minttua. Miellyttävä havuisuus, pieni pähkinäisyys. Vaniljaa. Rusinainen vivahde, kuivattua aprikoosia, appelsiininkuorta. Vesilisä tarjoilee ruohoisuutta ja kukkaisuutta, entistä enemmän kermaista makeutta.

Maku: Hunajainen ja appelsiininen. Mielenkiintoisesti kerrostunut makean rusinaisuuden ja hapokkaan raikkauden yhdistelmä. Maltaisuus on pirteää ja yrttisyys raikasta, eucalyptus ja minttu etenkin. Hedelmäteetä, kermatoffeeta, kuivattuja sekahedelmiä, siirappia. Kermainen suutuntuma. Tammisuus on nättiä ja pehmeän mausteista, kuivaa ja mehiläisvahamaista. Jälkimaku on aluksi makean suklainen ja pähkinäinen, kunnes hedelmätee, vaniljaisuus ja paahteinen tammisuus alkavat nousta. Lakritsia, hunajaa, ruohoisuutta, limettiä, kurkkupastilleja. Varsin pitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä tuo esiin briossia ja sokerisuutta.

Arvio: Hiukan kerrostunut mutta silti oikein herkullinen Tomatin. Tällainen pirteän yrttisyyden ja vahamaisen makeuden yhdistelmä maistuu aina. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor 84/100 (per 10). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson). Whiskynotes 89/100. Dramming 85/100.