Maistetut

Edradour 12 yo Caledonia 46%

Vuonna 1837 perustettu Edradour oli pitkään Skotlannin pienin tislaamo vain 90 000 litran vuosituotannollaan. Se valmistaa myös turpeistettua viskiä Ballechin-nimellä. Omistajana on Andrew Symingtonin Signatory, joka tunnetaan myös arvostettuna yksityisenä pullottajana.

Edradourin Caledonia on kypsynyt 12 vuotta ex-olorosossa. Väriäkin näyttää tarttuneen tynnyristä mukavasti.

Edradour 12 yo Caledonia

(46%, OB, Dougie MacLean’s Caledonia Selection, 2009, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja melko makea. Konsentroitunutta appelsiinia, omenatorttua. Vahva oloroso-vaikutus. Briossia, selvä leivosmaisuus. Hedelmäistä pussiteetä (Lipton). Hiukan mäskinen maltaisuus. Jännittävän makea nahkaisuus (!). Oikein maukas ja kutsuva paletti, hunajainen ja runsas.

Maku: Kermainen, hunajainen ja miellyttävä. Kermatoffee on voimakas, mutta sivussa on jo 10-vuotiaasta Edradourista tuttua teemäistä karvautta ja nahkaa – hyvä yhdistelmä sinänsä. Sherry on edelleen runsas, vaikka runko ei ole järin jykevä. Jälkimaku on maltainen (ale), teemäinen, hunajainen ja hiukan paahtunut. Myös kermaisuutta ja pähkinäisyyttä esiintyy. Melko keveästä luonteesta huolimatta jälkimaku kestää.

Arvio: Perinteinen, kermainen ja toffeemainen sherryviski. Oikein miellyttävä ja laadukas. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Dramming 78/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6).

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive 57,6%

Vuonna 1839 perustettu Dalmoren tislaamo on markkinoinnin taidonnäyte – on klaaneja, taisteluita, kuninkaita ja hirvenpäitä. Ja tietenkin Richard Paterson, maailman hillittömin viskimestari. Patersonin omaelämäkerta Goodness Nose on ehdottomasti lukemisen arvoinen jokaiselle vähänkään viskistä kiinnostuneelle.

Osa Patersonin ekstravaganttia luonnetta on hehkuttaa joka käänteessä käyttämiään Matusalem-sherrytynnyreitä. Tämäkin Distillery Exclusive -pullote on viimeistelty tuollaisessa Gonzales Byass Matusalem Olorosossa. Eikä ole muuten mikään Finish, vaan oikein Finesse!

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive

(57,6%, OB, 1995–2013, Distillery Exclusive, Matusalem Finesse, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkainen ja rusinainen. Vahva ja iäkäs sherry hallitsee, mutta välistä kumpuaa runsaasti muutakin: juustoa (gouda), savumakkaraa, vadelmaa, maltaisuutta (real ale), marsipaania, vähän nahkaisuutta ja tupakkaa. Makeita, kuivattuja luumuja. Joulukakkua. Vesilisä avaa toffeen ja tammisuuden.

Maku: Kitkerän maltainen ja tamminen. Paljon kuivempi sherry kuin tuoksussa. Kirsikkaa, marsipaania, bitter-olutta, kuivattuja luumuja, savumakkaraa. Vahva runko, ryhdikäs. Jälkimaku on tamminen, rusinainen, kitkeröityvä, suklainen, pitkähkö. Vesilisä paljastuu ehdottomaksi, koska suutuntuma pehmenee huimasti. Toffee löytyy, jälkimaku viinimäistyy, makean ja karvaan balanssi osuu kohdalleen. Wow, onpa huima ero.

Arvio: Kerrankin Dalmore, joka ei ole liian makea – mutta vettä on lisättävä. Hieno viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Bunnahabhain 12 yo 46,3%

Vuonna 1889 perustettu Bunnahabhain sijaitsee Islayn pohjoispäässä, ja sen ainoana naapurina on Caol Ila. Bunnan 12-vuotias on viime vuosina saanut hieman lisää potkua, kun alkoholiprosentti on nostettu 46,3:een. On aika maistaa, potkiiko se ihan oikeasti.

Bunnahabhain 12 yo

(46,3%, OB, +/- 2013, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja rasvainen, silti raikas ja miedon sitruksinen. Hapokasta maltaisuutta (bitter). Apteekin salmiakkia. Vihreää omenaa. Jotain herukkaista, sokeroitua valkoviinimarjasurvosta. Hiukan suolaliuosta. Aavistus puhdistusainetta. Perustuotteeksi tästä löytyy mukavasti voimaa.

Maku: Erittäin suolainen ja salmiakkinen. Ale-tyyppinen maltaisuus, runsas ja maukas tammisuus ilman kovia tanniineja. Sangen puhdas ja sitruksinen. Keskimaussa on mustapippuria ja suolaa. Jälkimaku on entistä tervaisempi, mustaherukkainen, hienosti kitkeröityvä mutta silti miellyttävän omenainen ja yllättävän pitkä. Herkkä pippurisuus ja maukas suolaisuus jatkavat matkaansa suussa todella kauan. Nam.

Arvio: Laadukkaampi ja selkeämpi (salt & pepper) kuin mitä muistikuvat kertoivat. Oivallinen, erilainen Islay-viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 78/100. Whisky Monitor Database 83 (per 7).

Highland Park 12 yo 40%

Highland Parkin 12-vuotias on ollut tislaamon entry level -tuote varmaan aikojen alusta saakka. Se on kypsynyt amerikkalaisesta tammesta valmistetuissa ex-sherrytynnyreissä (40 % first fill, 60 % refill).

Highland Park 12 yo

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Erittäin maltainen. Jotenkin rasvainen ensivaikutelma. Havuja, hunajaa, mieto turpeisuus. Runsas hedelmäisyys, omenoita ja appelsiinia. Hiukan märkää pahvia ja tiettyä eltaantuneisuutta – ei aivan tuore. Lager-tyyppinen maltaisuus ylikorostuu, tietty likaisuus paikkaa ohutta rakennetta.

Maku: Varsin maltainen, siinä mielessä hyvin synkassa tuoksun kanssa. Kanervahunajaa on toki mukana, mutta suutuntuma on rasvaisuudestaan huolimatta hiukan ohut. Appelsiinimehu ja hunaja eivät löydä voimaa, mausteisuus on liian hentoa. Jälkimakua kohti löytyy turve, hyvin miedosti toki. Vähitellen myös tammi näyttäytyy, hunajaisuus ja havuisuus myös. Mieto ja melko vaatimaton finaali.

Arvio: Maltainen perusmalli odottaa vielä sieluaan. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84 (per 14).

Glendronach 20 yo 1993/2013 Hand-filled, Cask #1618, 59,9%

Glendronachin tislaamon myymälässä saa itse pullottaa tuliaisviskinsä. Tämä yksilö on kypsynyt alkujaan butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä (500 litraa), mutta viimeiset päivänsä se on viettänyt myymälän nurkassa selvästi pienemmässä tynnyrissä.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Hand-filled

(59,9%, OB, 24.9.1993–25.9.2013, Distillery Exclusive, Sherry Butt #1618, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja siirappinen. Tummaa suklaata, taatelia, nahkaa, fariinisokeria, kermatoffeeta, vahattua mahonkihuonekalua. Upea. Tammea ja mausteita, neilikkaa ja joulukakkua. Jopa maltaisuus löytyy. Erittäin syvä ja rakenteeltaan kehittynyt tuoksu. Vesilisä erottelee makeuden lähteitä.

Maku: Alussa heti voimakkaan sherryinen ote, jossa makea rusinaisuus saa ryhtiä tammesta ja mausteista. Taatelit ja sokerit alkavat heti sulaa suussa. Body on huiman täyteläinen ja makupaletti runsas. Suklaa ja toffee kamppailevat uljaasti tanniineja ja mausteita vastaan. Samaan aikaan maltaisuus, punainen omena ja nahka erottuvat selvästi. Jälkimaku on rusinainen, taatelinen, suklainen, tamminen ja hienosti kitkeröityvä (mustaa teetä). Jälkimaku saisi jatkua ikuisesti, mutta tämäkin riittää. Toimii jopa ilman vesilisää.

Arvio: Klassinen, runsas ja yksinkertaisesti upea sherryviski. 94/100

Jura 10 yo Origin 40%

Juran tislaamo on alkujaan vuodelta 1810, mutta se rakennettiin täysin uudestaan vuonna 1963. Nykyisellään sen valikoiman ytimen muodostavat Superstitionin ja Prophecyn kaltaiset NAS-viskit. Nyt maistelussa vaihteeksi tislaamon peruskymppi.

Jura 10 yo Origin

(40%, OB, +/- 2013, 35 cl)

Tuoksu: Paksu ja likainen. Märkiä villavaatteita, makeaa sherryä, appelsiinimarmeladia, poltettua turvetta (tuhkaa), palasaippuaa. Hiukan eltaantunut vaikutelma, maltaisuudessa on märän pahvin vivahde ja tiettyä makrillisuutta. Ei houkuttele.

Maku: Mukavan kermainen ja mausteinen. Samaa likaisuutta ja tuhnuista maltaisuutta kuin tuoksussa, märkä pahvikin sieltä valitettavasti löytyy. Body on kuitenkin kunnossa ja appelsiinisuus pirteää. Maukas sherryisyys, pieni turve. Runsas mausteisuus (inkivääri, kardemumma, neilikka, minttu). Jälkimaku on hapokkaan maltainen, hiukan puiseva, mausteinen, hunajainen. Eikä kanna kovin pitkälle.

Arvio: Likaisen turpeinen saarelaisviski, joka on vielä vaiheessa. 79 /100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 3).

Fettercairn 10 yo 2003/2013 Distillery Exclusive 55,7%

Sir Alex Ramsay perusti Fettercairnin vuonna 1824. Pitkään Old Fettercairn -nimeä käyttänyt tislaamo tuhoutui tulipalossa mutta rakennettiin uudelleen 1887–1890. Nyt profiili on matala, eivätkä omistajat näytä panostavan tislaamoon jatkossakaan.

Nyt on maistelussa tislaamolla myytävä Distillery Exclusive -pullote, joka on viimeistelty aiemmin yltiömakeaan Pedro Ximénez -sherryyn käytetyssä tynskässä.

Pullossa on myös David Doigin omakätinen nimmari, ei enempää eikä vähempää.

Fettercairn 10 yo 2003/2013 Distillery Exclusive

(55,7%, OB, 2003–2013, Distillery Exclusive, Cask No. 0771717, Pedro Ximénez Finish, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin sherryinen ja suklainen. Luumua, karpalosurvosta, rusinoita, taatelia, kahvia, joulukakkua, suolakeksejä. Hieno kattaus, josta maltaisuus löytyy myös. Jännä marjaisuus. Vesilisä paljastaa tammen.

Maku: Voimakas ja uloitteikas. Sherryvaikutus vyöryy suuhun täydellä leveydellä, luumuineen, rusinoineen ja taateleineen. Silti sama marjaisuus korostuu kuin tuoksussakin, karpaloa ja vadelmaa. Tummaa suklaata ja jouluisia mausteita löytyy (neilikkaa, kardemummaa). Jälkimaku kuivuu hienosti suhteessa makeuteen. On tammea, maltaisuutta, suklaata. Vesilisällä maun loppuvaihe makeutuu selvästi, joten on oltava tarkkana.

Arvio: Erittäin herkullinen ja marjaisa sherryviski, joka ei kuitenkaan kestä kovin paljon vettä. 88/100

Clynelish 19 yo 1990/2009, Signatory 43%

Vuonna 1819 perustettu Clynelish jatkaa samalla tontilla toimineen mutta 1980-luvulla lopetetun Broran perintöä omalla tavallaan. Nyt maistelussa Signatoryn pullottamaa Clynelishiä ex-sherrytynnyristä.

Clynelish 19 yo 1990/2009, Signatory

(43%, Signatory, Vintage Collection, 11.5.1990–16.6.2009, Cask No. 09/73, Sherry Butt, 754 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiini on pinnassa. Mehiläisvahakynttilää, koivunmahlaa, apilankukkaa. Yllättävän keväinen, tuoretta ruohoa. Hedelmiä enemmänkin, kiiviä ja vesimelonia. Onpa runsas. Hieno tasapaino makeuden ja kirpeyden välillä. Tuoksusta päätellen sherrytynnyri ei ole ollut ainakaan first fill. Mutta hyvä on.

Maku: Vahamainen ja kermainen alusta asti. Mehiläisvaha on vahvasti esillä, vaikka viskin body on odotuksia kevyempi. Hedelmäisyys on maussa raskasta ja makeus paksun mahlaista. Maltaisuus tuo kirpeyttä, ja lopulta myös tammi alkaa purra. Jälkimaku alkaa hyvin tammisena, tanniinit todella kuivattavat suun. Sen takaa nousee apilaa, hunajaa, eucalyptusta, mutta tammen ote säilyy lujana pitkään.

Arvio: Kevyen profiilin Clynelish, josta tammi ottaa lopulta yliotteen. Mutta maukas silti. 84/100

Kilchoman Inaugural 100% Islay 50%

Vuonna 2005 aloittanut farmitislaamo Kilchoman toi vuonna 2011 markkinoille viskin, jonka ohra on kasvatettu, mallastettu, mäskätty, tislattu ja lopuksi pullotettu Islayn saarella.

Tällaiset artesaaniviskit herättävät aina kunnioitusta harrastajassa. Tämä Inaugural-pullote on siis kypsynyt kokonaisuudessaan ex-bourbontynnyreissä (bourbon barrels, Buffalo Trace).

Kilchoman Inaugural 100% Islay

(50%, OB, NAS, 2011, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja kuivakka. Veriappelsiinia, tuoretta neilikkaa, kalliota meren rannalla. Yskänlääkettä, apteekin salmiakkia. Hiukan ohut vaikutelma, runsauden tunnetta tuova makeus puuttuu. Tietty kalkkisuus tuoksussa dominoi, se ei aivan aukea. Vesilisä ei tunnu juuri vaikuttavan.

Maku: Kirpeä, kuiva ja suolainen. Voimakas hiilisavu ja sitruunankuorta. Lääkemäisyyttä, jodia, jotain antiseptistä. Body on odotuksia ohuempi eikä makupalettikaan laajene, bourbonvaikutus ei tuo tähän kovinkaan paljon ulottuvuuksia. Savu leijuu jälkimakuun, jonka pieni hunajaisuus ja vaniljaisuus ilahduttavat. Tammisuus on vaimeaa, ja jälkimaku kuihtuu nopeasti. Vesilisä ei vaikuta tämän luonteeseen.

Arvio: Hiukan yksioikoinen pelkällä bourbonkypsytyksellä, kun lihaisuus jää vaimeaksi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 82/100. Dramming 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6).

Longrow 46%

Longrow on vuonna 1828 perustetun Springbankin tislaama turpeistettu viski. Uusi, ikämerkitsemätön Longrow on jatkoa aiemmalle CV-pullotesarjalle. Pidin CV:stä kovasti, joten mielenkiintoista maistaa, onko tämä uusi NAS-viski samaa kaliiberia.

Longrow

(46%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Turpeensavua, lihaisuutta, sitruunaa ja hiukan tuhkaa. Öljyinen vaikutelma, roteva ja runsas – joskin aika kuiva. Poltettuja tulitikkuja, kumisaapasta. Taustalla vaniljaa. Mielikuvallisesti jossain Caol Ilan ja Kilchomanin välissä.

Maku: Vahamainen, pehmeän turpeinen ja yllättävän mieto: tuoksussa korostunut savu nousee vasta jälkimaussa, silloinkin kevyesti. Suutuntuma on kevyt ja todella lähes savuton. Toffeefudgen tuomaa makeutta, vaniljaa. Tuoreita hedelmiä, mangoa ja vesimelonia. Suolaista salmiakkia ja tervaisuutta – siinä mielessä hyvät ääripäät. Jälkimaussa turve tulee esiin pyöreänä. Sen seuraksi nousevat mieto tammisuus, toffee, siirappi, lopulta myös se hiilinen savu. Hyvä balanssi mutta helppo kokonaisuus.

Arvio: Mieto turveviski, jonka tuoksu lupaa liikoja. Tasapainoinen ja hyvä silti. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Smoke On The Water, ”Puhdaspiirteinen ja ihan kiva”.