Maistetut

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland 47,6%

Vuonna 1812 perustettu Royal Brackla sai kuninkaallisen etuliitteen vuonna 1835, kun tislaamosta tuli kuningas William IV:n hovihankkija. Nykyään suurin osa sen tuotannosta menee Dewar’s-sekoiteviskiin.

Nyt kuitenkin maistelussa Duncan Taylorin omistaman Whiskies of Scotlandin pullote, joka on kypsynyt oletettavasti ex-bourbontynnyrissä. Tuotteen iästäkään ei ole tarkkaa tietoa, mutta noin 20 vuotta on paras arvaus.

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland

(47,6%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1993–2013*, 20 cl)

Tuoksu: Erottuva päärynä, miellyttävä makeus. Smurffilimua, Vihreitä kuulia. Keväinen, vihreä tuoksu – silti runsas ja pyöreä bourbonfiilis. Tuoretta tammilankkua, kirpeitä mausteita, kookosta. Jotain vartalovoidetta, rasvaisuutta. Houkutteleva.

Maku: Päärynäinen, maltainen ja hiukan hapokas, mineraalinen. Ruohoa, kukkaisuutta, vahvaa tammisuutta. Vihreää omenaa ja tiettyä karvautta. Kookosta taustalla. Tammi ottaa nopeasti vallan sinänsä maukkaasta ja pyöreästä suutuntumasta, ja jälkimaku alkaa kirpeän tanniinisuuden vallassa. Vähitellen ote sulaa – hunaja, mausteisuus (minttu, anis) ja tietty muromaisuus pääsevät esiin. Pitkä, mausteinen ja herkkä finaali.

Arvio: Selväpiirteinen ja ryhdikäs bourbonkypsytetty Brackla. 84/100

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare 43%

Extremely Rare! Tämä on markkinointia, jos mikä!

Glenmorangien 18-vuotias perusmalli pakattiin vuonna 2010 uuteen, kullanväriseen laatikkoon. Samalla siitä tuli jostain syystä Extremely Rare, vaikka pullotusmäärät pyörivät varmasti kymmenissä tuhansissa.

Käytännössä Extremely Rare on käynyt Glenmorangien mittakaavassa läpi ilman maltillisen kypsytyskaaren: ensin 15 vuotta bourbontynnyreissä (American white oak), sitten kolmen vuoden viimeistely oloroso-sherrytynnyreissä.

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare

(43%, OB, 2010*, 70 cl)

Tuoksu: Vahva greippi. Ruokosokeria, havuisuutta. Eucalyptusta. Hapokas maltaisuus, sitruunaista IPA-olutta. Aavistus vaniljaa. Houkutteleva ja raikas, joskin öljyinen. Enemmän bourbonviski kuin sherryviski.

Maku: Erittäin mieto – ja hiukan metallinen. Tuoksun havuisuus ja IPA-oluen hapokkuus ovat heti läsnä. Viinirypäleitä ja appelsiinia. Suutuntuma on kuitenkin aavistuksen vetinen ja ponneton, body ei täysin tue makurakennetta. Hyvä alku sakkaa parfyymisyyteen ja tomusokeriin (!). Vain mausteet ja yrtit (minttu) tulevat jälkimakuun asti. Tosi outo makeus, kovia karkkeja. Jälkimaussa tammisuus ja kookos aloittavat uuden nousun, maku jalostuu. Tulee mustaa teetä, mustaherukan lehteä ja eucalyptusta, sokeriakin.

Arvio: Pienestä epäbalanssista huolimatta makea ja kelvollinen viski, jonkinlainen 10 yo Originalin isosisko. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 10).

Abhainn Dearg 46%

Vuonna 2007 Isle of Lewisin saarelle perustettu Abhainn Dearg on Skotlannin läntisin tislaamo. Sen ensimmäistä single maltia pullotettiin 2 011 kappaletta. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa punaista jokea ja lausutaan tiettävästi ”avin jerrv”.

Tämä tislaamon julkaisema NAS-viski on köllöttänyt kolmen vuoden ajan ex-bourbontynnyreissä. Kovin suuria odotuksia ei voi asettaa.

Abhainn Dearg

(46%, OB, NAS, 2011, 5 cl miniature)

Tuoksu: Puuliimaa ja pontikkaa. Eltaantunut, samalla kirpeä. Voimakas jyväisyys. Vanilja puskee läpi. Heikkolaatuista valkoviiniä, halpaa käsirasvaa. Iljettävä, ei houkuttele.

Maku: Puuliima ja vaneri maistuvat. Todella häijy suutuntuma, raaka ja ällöttävä. Aamiaismuroja (rice crispies), teehen kastettua paahtoleipää, vanhaa vaniljasoosia. Hiukan suolaa. Valkoviinimäisyys on jotenkin hapotonta ja tunkkaista. Sitrus tulee mukana heikosti, seassa on myös glyserolia. Jyväisyys ja viinamaisuus ovat koko ajan pinnassa – ei jää epäselväksi, että tämä on viljasta tehtyä. Jälkimaku kuivuu hiukan, tulee tammen ailahdus ja vähän vaniljaa. Tulee puistatuksia. Parasta on, että jälkimaku loppuu nopeasti.

Arvio: Uutta tislaamoa haluaisi tukea, mutta tätä ei pysty – kolme vuotta kypsytetty tisle on niin kammottavan makuista, ettei voi mitään. Aivan hirveä tuote. 58/100

The Macallan 10 yo Fine Oak 40%

Monen fanin maailma romahti, kun Macallan aloitti Fine Oak -sarjansa. Kolmea eri tynnyrityyppiä sekoittava Fine Oak vei tislaamon kauas juuriltaan, upeista sherrykypsytyksistä. Vastineeksi Macallan pääsi maailmanmarkkinoiden nousukkaaksi ja lentokenttien luksusviskiksi.

Perustuote on nyt sitten tässä. Fine Oak -sarjan kymppivuotias on viettänyt aikaa kolmessa erilaisessa tammitynnyrissä: ensin eurooppalaisissa ex-sherrytynnyreissä, sitten amerikkalaisissa ex-sherrytynnyreissä ja lopuksi ex-bourbontynnyreissä.

The Macallan 10 yo Fine Oak

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen ja maltainen. Viljainen, tuoreella tavalla. Tiettyä kosteaa pahvisuutta, saippuaa – mutta silti ihan raikas. Ja nuori ja kevyt. Paljon kukkaisuutta (syreeniä) ja rasvaa (vartalovoidetta). Timotei-heinää. Ei erityisemmin säväytä. Vaniljaa jossain taustalla.

Maku: Selvä parannus tuoksusta. Kukkainen ja maltainen perusluonne säilyy, mutta kylkeen liimautuu karkkisuutta, kovia toffeemakeisia ja hunajaista makeutta. Maukas sitruksisuus, mukava vanilja. Suutuntuma on silti hyvin mieto ja harmiton, body jää kevyeksi. Balanssi on kohdallaan. Jälkimaussa tietty viljainen maltaisuus hallitsee, hunaja tukee ja pieni tammisuus nostaa päätään. Vaatimaton finaali.

Arvio: Tuoksultaan heikko mutta maultaan ihan mukava perusmalt. Lowlander-henkeä. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

BenRiach 26 yo 1985/2012 Peated PX 48,7%

Vuonna 1898 perustetun BenRiachin uusi nousu alkoi Billy Walkerin johtaman sijoittajakonsortion ansiosta vuonna 2004. Nyt tislaamo elää uutta kultakautta ja tuottaa markkinoille enemmän pullotteita kuin edes Magnus Fagerström ehtii kerätä.

Tämä vuoden 1985 vuosikertapullote sisältää turpeistettua viskiä, joka aloitti taipaleensa ex-bourbontynnyreissä ja siirtyi lopuksi finistelemään itsensä ex-sherrytynnyrissä (Pedro Ximénez Sherry Barrel).

BenRiach 26 yo 1985/2012 Peated PX

(48,7%, OB, 1985–7/2012, Peated/Pedro Ximénez Sherry Finish, Cask No. 7190, 211 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, makean turpeensavuinen. Siirappia, säilöttyjä hedelmiä (aprikoosia), luumua, runsaasti suklaata. Paahtovanukasta. Mantelimassaa. Poltettua sokeria. Hiukan luonnonkumia. Lakritsia. Vesilisällä löytyy hunajamelonia ja mangoa, miellyttävää raikkautta, jossa on toffeefudgea mukana.

Maku: Suutuntuma on jännittävän kulmikas. Keskitäyteläiseen makuun on ladattu valtavasti sisältöä. Makea sherryisyys ratsastaa hiukan kuivalla savulla, jossa turve tuntuu taustalla. Säilötyt hedelmät, suklaa, salmiakkilakritsi ja mausteet (kardemumma, maustepippuri) hyökyvät suuhun. Maun loppuvaiheessa tanniinit tarttuvat kiinni, mutta liika kuivuminen pysähtyy suklaaseen, muhkeaan maltaisuuteen, siirappiin ja sherryyn. Hienosti integroitunut, pitkähkö jälkimaku. Vesilisä tekee toffeemaisuutta ja tuo osterit (!) esiin.

Arvio: Onnistunut turpeensavun ja makean sherryn liitto. Maukas ja runsas. 90/100

Balblair Elements 40%

Ikämerkitsemätön Elements toi Balblairin mukaan OB-pullotteiden maailmaan aivan 2000-luvun alussa. Sittemmin tislaamo on noussut merkittäväksi peluriksi etenkin vintage-vetoisilla travel retail -markkinoilla.

Balblair Elements

(40%, OB, NAS, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kypsää appelsiinia, paksua maltaisuutta. Aamupuuroa – tai oikeastaan ohravelliä. Hiukan suolainen vaikutelma. Runsas yrttisyys (vahva basilika, aavistus persiljaa). Jotenkin tukkoinen, ei aukea. Eikä tunnu järin tuoreelta. Taustalla hiukan märkää pahvia?

Maku: Erittäin appelsiininen. Hetkellisesti kuin tuorepuristettua appelsiinimehua suun täydeltä. Maltaisuus on paksua ja hiukan hapokasta. Vahvasti Pastirol-pastillia, kovia hedelmäkarkkeja muutenkin. Yrtit seuraavat tuoksusta mukana, mutta suutuntumassa on jotain tukkoista. Ei aukea mihinkään suuntaan. Jälkimaku on kirpeä, glyserolinen, sitruksinen ja tylppä. Varsinaisesta loppuhuipennuksesta ei voi puhua.

Arvio: Vaisu ja hiukan mehumainen perustuote. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Highland Park 16 yo 40%

Highland Parkin 16-vuotias perusmalli kuului 2000-luvun alkupuolella tiiviisti tislaamon travel retail -valikoimaan – aikana ennen Drakkaria, Leif Erikssonia ja myöhempiä soturiviskejä.

Highland Park 16 yo

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Runsas ja paksu. Hedelmäinen, kanervahunajainen ja erottuvan savuinen. Miellyttävä turpeisuus, mukana märkiä lehtiä nuotiossa, havuja, metsäisyyttä. Appelsiinia, vadelmaa, karviaismarjaa. Toffeeta (kovia karkkeja). Hyvä!

Maku: Herkullista kanervahunajaa ja pehmeää turpeisuutta, mutta suutuntuma on auttamattoman vetinen – se myös kadottaa Highland Parkille ominaisuuden silkkisyyden. Makupaletti on toki kohdallaan: toffeeta, sitrusta, maltaisuutta, havuisuutta, tammisuutta. Jälkimaku kärsii myös tuosta ponnettomuudesta, vaikka mausteita tuleekin tammen ja hunajan tueksi (anista, minttua). Finaali on ohut eikä kestä kovin pitkään.

Arvio: Elementeiltään hyvä mutta rakenteeltaan häiritsevän vetinen Highland Park. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 82 (per 7).

Auchentoshan Three Wood 43%

Vuonna 1825 perustetun Auchentoshanin nimi tarkoittaa pellon kulmaa. Three Wood tuli 2002 ”sisarpullotteeksi” Bowmore 15 yo Darkestille.

Kolmipuu on kypsynyt nimensä mukaisesti kolmessa erilaisessa tynnyrissä: ensin ex-bourbonissa vähintään kymmenen vuotta, sitten vuoden verran ex-oloroso-sherryssä ja lopuksi puoli vuotta ex-Pedro Ximénez -sherryssä.

Auchentoshan Three Wood

(43%, OB, NAS, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Menisi sokkona melkein konjakista. Todella paksu omenaisuus ja konjakkimainen makeus ovat heti läsnä. Maltaisuus kuitenkin puskee läpi ja paljastaa luonteen. Rasvainen, luumuinen, siirappinen ja tiiviin hedelmäinen kokonaisuus. Makeaa sherryä, mangoa, toffeefudgea, mausteita. Oikein kutsuva.

Maku: Todella öljyinen, makean mausteinen ja tuoreen tamminen ensivaikutelma. Punainen omena, luumu ja siirappi nousevat pintaan. Maltaisuus on hapahkoa ja suutuntuma hyvin rasvainen, vaikka body on kevyt. Jälkimaku ei ole enää ollenkaan makea, vaan tammisuus tuo mausteet ja mustan teen mukanaan, samoin tietyn sitruksisuuden. Finaali on hetkellisesti hyvinkin herkullinen ja mielenkiintoisesti kehittyvä.

Arvio: Omaan suuhuni vaikea tisle on saanut onnistuneen tynnyröinnin ja sekoituksen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Whiskynotes 76/100. Dramming 82/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 7).

BenRiach 15 yo 1998/2013 for Suomen Mallaswhiskyseura, PX Sherry Finish 57,4%

Suomen Mallaswhiskyseuran 15-vuotisjuhlan kunniaksi pulloon päätyi hieman erilainen BenRiach, joka on poikkeuksellisesti tislattu kolmeen kertaan – edellinen omistaja teki tällaisen kokeilun vuonna 1998.

Juhlapullote ehti kypsyä noin 12 vuoden ajan ex-sherrytynnyrissä (3rd fill sherry butt), sen jälkeen noin kolme vuotta ex-Pedro Ximénez -tynnyrissä (PX puncheons, re-racked on September 1, 2010).

BenRiach 15 yo 1998/2013 for Suomen Mallaswhiskyseura, PX Sherry Finish

(57,4%, OB for Suomen Mallaswhiskyseura, 1998–9/2013, Cask No. 6393, 697 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tiivisrakenteinen ja monipuolinen. Appelsiinimarmeladia, kuivattua luumua, rusinoita, kahvinpapuja, mantelia kuorineen, mustaherukkaa. Sherryinen, muttei kovin makea – enemmän tamminen ja paahteinen. Runsaasti konsentroitunutta hedelmää. Vesilisä irrottaa enemmän estereitä ja toffeen sävyjä.

Maku: Paksu ensituntuma suussa, suklainen ja runsas, mutta se sulaa vauhdilla. Alta nousee hedelmien vyöry, joka on hyvin synkassa tuoksun kanssa: appelsiinia, luumuja, rusinoita, mustaherukkaa. Body paljastuu melko kevyeksi, mutta runsaus tasapainottaa. Kahvisuutta ja paahteista pähkinäisyyttä. Kovia toffeekarkkeja. Jälkimaussa tammi nousee nätisti, löytyy mustaa teetä, mausteita, yrttejä, katajanmarjaa. Kovin pitkään jälkimaku ei kestä. Vesilisällä maltaisuus nousee, paletti tasapainottuu ja viski alkaa loistaa.

Arvio: Kolminkertaisesti tislattu, erittäin intensiivinen BenRiach. Hyvää! 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Plussaa haastavasta viskivalinnasta”.

Strathmill 1990, Whiskies of Scotland 55,1%

Vuonna 1891 perustettu Strathmill julkaisi ensimmäisen virallisen single malt -pullotteensa vasta Flora & Fauna -sarjassa vuonna 2001. IB-pullotteitakin on niukasti.

Nyt käsillä kuitenkin Whiskies of Scotland -pullote, joka on jo värinkin perusteella viettänyt aikansa ex-sherrytynnyrissä.

Strathmill 1990, Whiskies of Scotland

(55,1%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1990–2012*, 20 cl)

Tuoksu: Voimakkaan viikunainen (kuivattuja, hiukan sokerisia). Paksun sherryinen, rusinainen, hiukan hapan. Kaakaota (Van Houten). Kuivaa joulukakkua, appelsiinimarmeladia. Mustaa teetä. Miellyttävä, jotenkin perinteinen. Taustalla yrttejä ja tammea. Ei kovin makea edes vesilisällä.

Maku: Runsaan sherryinen. Konsentroitunut viikunaisuus hallitsee. Appelsiininkuorta, rusinoita, kaakaota, kardemummaa. Hapahko maltaisuus. Erottuva tammisuus, jonka mukana tulee lakritsia ja suolaa. Runko on melko kevyt, mutta tasapaino on kohdallaan. Jälkimaku kuivuu entisestään, mutta maustepippuri, musta tee, rusinaisuus ja viikunaisuus puhuvat pitkään. Hiukan karvas finaali. Vesilisä tuo happamuutta pintaan.

Arvio: Perinteinen, suoraviivainen ja hiukan hapan sherryviski. 84/100