Maistetut

Glen Garioch 1995/2012, 55,3%

Tällä kertaa käsiin sattui ex-bourbonissa kypsynyttä Glen Gariochia. Ikää viskillä on noin 16 vuotta.

Glen Garioch 1995/2012

(55,3%, OB, 1995–2012, Batch No. 10, First Fill Bourbon Barrels, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun hedelmäinen, hunajainen, mausteinen ja vahvan tamminen. Mehiläisvahaa, kovia toffeekarkkeja, maitosuklaata. Trooppisia hedelmiä, mangoa ja cantaloupemelonia. Siirappinen ja yrttinen, paahteinen ja jopa etäisesti kuivan savuinen. Minttua, kamferia. Vesilisä nostaa maltaisuuden kivasti esiin.

Maku: Muhkea ja mausteinen. Siirappinen ja vahamainen ensivaikutelma, tölkkiananasta ja päärynöitä mausteliemessä. Maitosuklaata, pähkinäisyyttä, yrttejä. Trooppisia hedelmiä edelleen runsaasti, mangosta alkaen. Toffeeta, kookosta, inkivääriä, kevyttä pippurisuutta. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Tammi on aktiivista mutta ei silti aja muun paletin yli. Jälkimaku on todella tamminen ja mausteinen, pippurinen ja inkiväärinen, minkä lisäksi erittäin kuiva turvesavu tulee selvästi esille. Kookosta, karamellia, maitosuklaata, hedelmiä, jogurtin happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hapokkuutta ja heinäisyyttä pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen ja kaikessa voimassaankin monitahoinen viski. Hyvää. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 81/100 (Neil Ridley), 78/100 (Rob Allanson).

Kilchoman 2010/2016 Original Cask Strength 56,9%

Olen maistanut tätä viskiä viimeksi Bryony Boydin tarjoamana Kilchomanin tislaamossa. Hyvältä se siellä maistui, mutta kattaus oli niin laaja, että nuotit jäivät kirjaamatta.

Otan viskin nyt uudelleen käsittelyyn ja palaan muistoissani syyskuun sateiseen päivään Islayn paratiisisaarelle. Ja yritän tietysti olla antamatta sille muistolle ylivaltaa tämän ääressä.

Kilchoman 2010/2016 Original Cask Strength

(56,9%, OB, 2010–2016, Quarter Cask Matured, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja imelä. Vaniljainen makeus on todella vahvasti pinnassa, tammi suorastaan huokuu vanilliinia. Paahteisuutta ja päärynää, ruohoisuutta ja pientä minttua löytyy. Tervaa, salmiakkia, suolaa, merellisyyttä, lääkemäisyyttä. Voimakas ja makea. Vesilisä nostaa pintaan heinäisiä ja yrttisiä sävyjä.

Maku: Imelän kermainen, salmiakkinen ja lääkemäinen. Vanilliininen tammi dominoi, inkivääriä ja pippuria riittää siihen kylkeen. Tervaa, jodia, suolaa, runsasta lääkemäisyyttä. Paksu hiilisavu. Suutuntuma on paksu ja täyteläinen. Hunajaa, vaahterasiirappia, bbq-kastiketta, ruohoisuutta, voita. Omenaa, kanelia, inkivääriä. Jälkimaku on makean yskänlääkemäinen, hiilinen ja tervainen. Apteekin salmiakkia, suolaa, jodia, paahteista tammisuutta. Vaniljaa, hunajaa, vaahterasiirappia, kermaisuutta. Silti yleisilmettä hallitsee loppuun asti tämä tietty imelyys ja tervaisen hiilisavuinen yhdistelmä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee sitruksista puolta.

Arvio: Makea ja maukas mutta sittenkin hiukan yksinkertainen. Hyvä viski silti, vaikka kompleksisuus ei olekaan huipussaan. 84/100

Highland Park 25 yo 50,7%

Maistelussa mustaan puukirstuun pakattu 25-vuotias Highland Park vuodelta 2004. Odotukset ovat katossa, koska nykypullotteistakin 25-vuotias on suuri suosikkini.

Highland Park 25 yo 50,7%

(50,7%, OB, 2004, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, hunajainen, kanervainen ja muhkea. Vahamaisuutta, turvesavua, siirappisuutta, uuniomenaa, rusinaa. Eucalyptusta, sherryisyyttä, maitosuklaata, luumuhilloa, mausteisuutta, joulukakkua, kuivattuja hedelmiä. Todella runsas ja vaikuttava. Vesilisä avaa vielä lisää eucalyptusta ja raikkautta.

Maku: Hunajainen, turpeinen, kanervainen ja silkkisen pehmeä. Mahtavan kermainen suutuntuma, täyteläinen ja erittäin öljyinen, mutta silti potkua riittää. Suklaisuutta, siirappia, pähkinäisyyttä, mausteisuutta, hedelmäkakkua, marmeladia. Lakritsia, pippurisuutta, yrttejä, kanelia. Tammisuus on kuivaa ja erittäin tyylikästä. Jälkimaku on hunajainen, turvesavuinen, kanervainen ja hedelmäisen muhkea. Pähkinäisyyttä, sherryisyyttä, suklaata, kermaisuutta. Todella hieno mausteisuus ja tammisuus, vahamainen ja samalla runsas. Erittäin pitkä finaali, jossa riittää kamferia ja eucalyptusta hamaan maailman tappiin saakka. Wow. Vesilisä tuo anista ja kurkkupastillisuutta.

Arvio: Uskomaton elämys. Äärettömän pehmeä ja erittäin vaikuttava viski. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Port Charlotte PC8 ’Ar Dùthchas’ 60,5%

Port Charlotte -tuotannon kivijalkaan kuuluvat Bruichladdichin itsensä julkaisemat PC-pullotteet, joista nyt maistelussa 8-vuotias, jenkkitammessa kypsynyt PC8.

Port Charlotte PC8 ’Ar Dùthchas’

(60,5%, OB, 18.7.2001–27.7.2009, American Oak Casks, 30000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen, todella rasvainen ja lihaisa. Bbq-kastiketta, nyhtöpossua, kolaa, siirappia, rusinaa. Turvesavu on hienossa balanssissa ylikypsien hedelmien ja hunajaisuuden kanssa. Suolaisuutta ja ruohoisuutta, lakritsia ja tervaa. Todella muhkea. Vesilisä availee lisää heinäisiä ja ruohoisia piirteitä.

Maku: Upea! Muhkeaa turvesavua, rasvaista lihaisuutta ja napakkaa salmiakkia. Tervaisuutta, siirappisuutta, bbq-kastiketta, mausteisuutta. Napakka pippurisuus on hienosti esillä, mutta ei silti hyökkää. Suutuntuma on täyteläinen ja painavalla tavalla öljyinen. Rusinaisuutta, suklaisuutta, luumua. Jälkimaku on salmiakkinen ja pippurinen, hiilisen savuinen ja edelleen varsin lihaisa. Yrttisyyttä, lakritsia, tervaa, yskänlääkettä. Melko pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tuo yrtit ja ruohoisuuden hienosti pintaan.

Arvio: Lihaisa ja suurimuotoinen savuviski, jonka profiilissa on voimaa ja balanssia juuri sopivassa suhteessa. Silkkaa parhautta. Menee ehdottomasti parhaiden maistamieni PC-pullotteiden joukkoon. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 13).

Lagavulin 25 yo 1977/2002, 57,2%

Nyt ollaan jälleen dream drams -osastolla, kun lasiin kaatui Lagavulinin 25-vuotias vuodelta 2002.

Lagavulin 25 yo 1977/2002

(57,2%, OB, 1977–2002, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta. Heinäisyyttä, kuivattuja hedelmiä, vahaista tammisuutta. Suolavettä, sitruksisuutta. Hedelmäisyys taittuu toisaalta myös kevyen rusinaiseen suuntaan. Tervaisuutta, salmiakkia. Yrttisyyttä, hiukan kreosoottia. Upea. Vesilisä avaa omenaisuutta ja hunajaisuutta.

Maku: Järkälemäinen. Kuivaa turvesavua, hiilisyyttä, salmiakkia, tervaa. Lääkemäisyyttä, jodia. Kuiva ja silti napakka tammisuus tuo hienosti ryhtiä. Pippurisuutta, mineraalisuutta, kaunista hapokkuutta. Kihelmöivä. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen, runko ryhdikäs ja viskositeetti kohdallaan. Jälkimaku on pippurinen, tervainen ja erittäin mineraalinen. Merellisyyttä, suolaisuutta, salmiakkia, lääkemäisyyttä. Kuivaa tammisuutta ja runsasta mausteisuutta. Erittäin pitkä ja mahtava finaali. Vesilisä saa omenaisen ja hunajaisen makeuden kauniisti esille kaiken savun ja tervan takaa.

Arvio: Todella hyvä viski. On aina kärsinyt loistavasta 21-vuotiaasta vertailukohtana ja vierekkäin maisteltuna jääkin siitä hiukan jälkeen, mutta profiililtaan terävämpänä ja mineraalisempana seisoo kyllä ihan omilla jaloillaan. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13).

Old Pulteney 6 yo 2008/2015, The Ultimate 46%

Nuorta indie-Pultikkaa, jännää. Eipä näitä ole pahemmin tullut vastaan. Tämän pullottajana on van Wees ja sarjana vanha tuttu The Ultimate.

Old Pulteneyn raakatisle on parhaimpia tähän mennessä vastaan tulleita Kilchomanin ohella, joten nuoresta iästään huolimatta tämä voi olla mielenkiintoinenkin tapaus.

Old Pulteney 6 yo 2008/2015, The Ultimate

(46%, van Wees, The Ultimate, 27.5.2008–6.5.2015, Bourbon Barrel, Cask No. 800001, 363 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raaka. Nuori maltaisuus ja tylppä alkoholisuus dominoivat. Pieni pesuainemaisuus tekee jopa hiukan häijyä. Parasta tässä on raakatisleen ominaisluonteesta kumpuava mineraalisuus ja tietty merellinen ote, kevyt suolaisuus ja hapokkuus. Ex-bourbonista on saatu lähinnä tammen purevuus. Vesilisä ei juuri tuo mitään lisää, lähinnä sekoittaa sävyjä entisestään.

Maku: Paljas ja raaka kaikin puolin. Raakaa banaania, kirpeää omenaa, hapanta sitruksisuutta, suolaisuutta, hapokkuutta. Tammi on vahvasti läsnä. Artisokkaa, paahteisuutta, mineraalisuutta. Suutuntuma on melko kuiva ja kirpeä. Maltaisuus on paljaalla tavalla esillä. Ammattilainen käyttäisi tästä todennäköisesti termiä distillate-driven. Merellinen ote on kaikin puolin uskollinen tislaamon hengelle, mutta kypsytyksen rooli tässä jää vähäiseksi. Jälkimaku on aluksi erittäin sitruksinen ja kirpeä, lujan tamminen ja mausteinen, mutta sitten makea vaniljaisuus alkaa nousta kaiken keskeltä. Hunajaisuutta, omenaa, maltaisuutta. Lopuksi vielä suolaa ja mausteita. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa makuun sokerisia ja pehmeämpiä sävyjä.

Arvio: Raaka ja kypsymätön Pulteney, joka on uskollinen distillery characterille. 77/100

Inchmurrin 22 yo 1993/2016, Signatory 58,5%

Loch Lomondin Inchmurrin-indiepullotteet ovat varsin harvinaisia. Tislaamon tuotanto on ollut luvalla sanoen vaihtelevaa, mutta ehkä tässä viskissä voi olla jotain mielenkiintoistakin.

Inchmurrin 22 yo 1993/2016, Signatory

(58,5%, Signatory Vintage, 24.5.1993–4.3.2016, Cask #2851, Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, kuivan tamminen ja varsin hunajainen. Metisyyttä ja kukkaisuutta, öljyisyyttä ja ananasmehua. Varsin miellyttävä tuoksu. Taustalla tiettyä antiikkisuutta, vahattua puuta, aavistus paahteisuutta. Kevyt heinäisyys. Karkkisuutta, vaniljaa, kuivattua aprikoosia. Vesilisä nostaa esiin kurkkupastilleja.

Maku: Voimakas ja erikoisen esanssinen. Hedelmäisyyttä löytyy joka lähtöön, aina raikkaasta päärynästä aprikoosiin ja hedelmäkarkkeihin (Ässä Mix). Öljyisyys on järeää ja sen mukana tulee erittäin tiukka maustelasti. Pippurisuutta, inkivääriä. Aktiivinen, poltteleva tammisuus. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus yhdistyy johonkin hiukan eltaantuneeseen. Ylikypsää hedelmää ja hapokkuutta. Todella outo jälkimaku, jossa korostuu sinihomejuusto (!). Erittäin voimakas Roquefort hallitsee. Mukana ovat myös kihelmöivä mausteisuus, vahva tammisuus, karkit ja hunaja, kevyt paahteisuus ja salmiakkisuus. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo aniksen ja auttaa keventämään tammen yliotetta.

Arvio: Osin mielenkiintoinen ja iäkkään tuntuinen viski, osin vain outo. 83/100

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #3047, 48,6%

International Whisk(e)y Day vaatisi melkeinpä Macallania lasiin, mutta koska sopivaa ei ole juuri nyt käsillä, voin juuri ja juuri ajatella Glendronachin 1990-luvun single caskien jatkavan ”viskin rolls-roycen” määritelmällistä perintöä, kun Macallan itse on… muuttunut.

Itse asiassa Whisky and Wisdom -blogia pitävä Andrew Derbidge on kirjoittanut Macallanin tarinan vaikuttavalla tavalla auki viskiharrastajan näkökulmasta. Michael Jacksonin ylistämä viski oli aikoinaan ihan eri tavaraa kuin nykyinen, ja sen voi todistaa varmasti ihan jokainen, joka on päässyt maistamaan Macallan-viskejä parin vuosikymmenen takaa. Nykyinenkään ei ole huonoa, mutta se vanha oli silti jotain aivan poikkeuksellista.

Maistelussa on kuitenkin tänään siis Glendronachin kaksikymppinen sherryjyrä vuonna 2016 julkaistusta erästä numero 13. Voltit ovat ainakin hiukan alhaalla verrattuna moniin vastaaviin pullotteisiin.

Glendronach 20 yo 1995/2016

(48,6%, OB, 6/1995–1/2016, Batch No. 13, Cask #3047, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen, pähkinäinen, luumuinen ja yllättävän karvas. Rusinaa, hapanta kirsikkaa, hehkuviiniä. Happamuudessa on ruohoinen sävy ja hiukan tunkkaisuutta. Runsaasti mustaa teetä, hiukan soijaa ja sitruksisuutta. Tummaa suklaata, paahteisuutta, kaakaojauhetta. Vesilisä tuo raikasta omenaisuutta pintaan.

Maku: Siirappinen makeus löytyy, vaikka tuoksu ei sitä juuri indikoi. Pääosan varastavat kuitenkin nahkaiset, pähkinäiset ja happaman ruohoiset sävyt. Tavallaan tällainen tallimainen, multainen, karvas ja kitkerän teemäinen ote tuo ryhtiä, toisaalta taas suklaa ja luumu eivät aivan pärjää niille. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta balanssi ei ole aivan kohdallaan. Tammisuus ja paahteinen maltaisuus tulevat reippaasti läpi. Jälkimaku alkaa tanniinisena ja mausteisena, jopa pippurisena. Tammea, paahteisuutta, tallia, nahkaa, pähkinää, ruohoisuutta. Pitkä ja varsin karvaaksi käyvä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmäisyyttä ja makeutta.

Arvio: Hyvä sherryviski, mutta balanssi ei ole aivan parhaasta päästä. Vierellä verrokkina Cask #447 tuo hyvän vertailukohdan, mitä tasapaino voi näissä viskeissä oikeasti tarkoittaa. 87/100

Glen Deveron 30 yo 40%

Macduffin tislaamon tuotanto ei ole tehnyt minuun tähän mennessä vielä vähäisintäkään vaikutusta. Ylipäänsä koko hyppiminen Macduffin ja Glen Deveronin nimien välillä häiritsee.

Nyt tislaamolla on oiva mahdollisuus hoitaa homma kuntoon, kun edessäni on 30-vuotias pullote. Se on tuotu markkinoille Glen Deveronin nimellä ja on tätä uutta Royal Burgh Collectionia, josta maistoin pari vuotta sitten 16-vuotiaan Glen Deveronin.

Tehokkaasti koko tislaamon identiteetti tästä pakkauksesta on kyllä piilotettu. Kartassakin esitellään tislaamon sijaintia suhteessa Banffiin niin ponnekkaasti, että tietämättömämpi voisi sekoittaa tämän siihen.

Mutta kun miettii, että 30-vuotias viski on dilutoitu alarajalle, värjätty ja kylmäsuodatettu, niin eihän tämä tosiaan mikään viskiharrastajan viski ole. Mutta lähestytään ilman ennakkoluuloja.

Glen Deveron 30 yo

(40%, OB, 2013, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Erikoisella tavalla kerrostunut. Toisaalla on muhkean maltainen ja ylikypsän hedelmäinen puoli, toisaalla taas metinen ja kuivan tamminen puoli työntyy läpi. Tietty ummehtuneisuus korostuu. Aprikoosia, ananasta, sitrusta, mehiläisvahaa, hunajaa, kuivakakkua, kukkaisuutta. Pieni metallisuus on mukana.

Maku: Hunajainen, maltainen ja tunkkaisella tavalla hedelmäinen. Aprikoosia, luumua, mandariinia, ananasta. Maltaisuus tuntuu yllättävän rosoisena ja hiukan pahvisena, tammessa taas on yhtä aikaa vahamaisen kuiva ja tanniininen sävy. Suuta kuivattava karvaus tekee tästä hiukan ilkeän, kokonaisuus on kerrostunut ja varsin sekava. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja kanelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko jää melko ohueksi. Jälkimaussa karvas mausteisuus jyrää. Pieni metinen ja kuivan tamminen vivahde tässä on parasta, mutta tanniinit ja aprikoosi lanaavat sen nopeasti alleen. Pippuria, kanelia, korianteria, minttua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Kaikin puolin kerrostunut ja ikäistään paljon nuoremman oloinen viski. Refill-tynnyreistä kielivä kuivan vahamainen tammisuus tässä on varsin maukasta, mutta tunkkainen hedelmäisyys sekoittaa paletin. 82/100

Hazelburn 10 yo 46%

Springbankin kolmeen kertaan tislattua Hazelburnia näkyy markkinoilla harvakseltaan. Olen maistanut tähän mennessä vasta yhden Hazelburnin, CV-pullotteen, joka sekin oli osa tislaamon esittelysettiä.

Hazelburn 10 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja hunajainen. Metisyyttä, kiteistä sokerisuutta, vahaa, apilankukkaa. Banaania, makeaa omenaa, kiiviä. Runsaasti vaniljaa. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja bourbonhenkisenä. Maltaisuus on kuivakkaa ja sävy yleensä melko kevyt, jopa irkkuviskimäisen hedelmäinen. Vesilisä availee aloe veraa.

Maku: Hunajainen ja jokseenkin vahamainen. Erittäin mausteinen ja tehokkaan tamminen, vaikka runko ei sinänsä mikään vahva olekaan. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta makua on runsaasti. Mineraalisuutta, metisyyttä, banaania, sitruunaisuutta, omenaa, kiiviä, hapokkuutta. Jälkimaku on yhtä aikaa mineraalinen, sokerinen, sitruksisen kitkerä ja jopa karvas. Todella erikoinen yhdistelmä vahaa, vaniljaa, kukkaisuutta, maltaisuutta ja hedelmäsalaattia, kun toisella puolella on oliiviöljymäisiä, hapokkaan tammisia ja happamia sävyjä. Melko pitkä ja nätisti kuivuva finaali. Vesilisä tuo pintaan inkivääriä ja heinäisyyttä.

Arvio: Yllättävän iso ja jopa vaikuttava viski, vaikka tällainen ei silti ole ihan oma juttuni. Trooppisen hedelmäisyyden ja mineraalisen kitkeryyden liitto ei ole täysin ongelmaton. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.