Glendronach 11 yo 2003/2014 Cask #692 for The Nectar 54,1%

Lasissa vaihteeksi nuoremman ikäpolven Glendronachia. Tynnyristä numero 692 on pullotettu erä The Nectarille. Olen maistanut aiemmin samalta vuodelta Cask #1822:n, joka oli sekin The Nectarille pullotettu, yhdessä LMDW:n kanssa. Pätevä pullote.

Glendronach 11 yo 2003/2014 Cask #692

(54,1%, OB for The Nectar, 24.1.2003–10/2014, Cask No. 692, Pedro Ximénez Sherry Cask, 696 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella multainen ja tallinen. Harvoin tulee näin voimakasta mustaa multaa eteen. Maakellaria, nahkaa, kahvia, ylikypsää luumua ja voimakasta sekahedelmäisyyttä. Hiukan härski ja aavistuksen ummehtunut kokonaisuus. Viikunaa, rusinaa, suklaata, maltaisuutta. Vesilisä avaa appelsiinia ja hunajaa.

Maku: Kahvinen, nahkainen ja liköörimäinen. Rommista makeutta, pähkinää, hiukan kitkerää sitruksisuutta. Tammi tulee voimakkaasti läpi, maltaisuus tuntuu karheana eikä tasapaino oikein osu lankulle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Rusinaa, viikunaa, edelleen jotain imelää ja härskiintynyttä hedelmää, luumua ja kirsikkaa. Multaisuus tulee edelleen mukana, samoin nahkaisuus ja tallisuus. Jälkimaku on liköörimäinen, poltetun sokerinen ja aktiivisen tamminen. Mausteisuutta, imelyyttä, sitruksista kitkeryyttä, pähkinää, happoja. Omenaa, sekahedelmää, multaisuutta, tummaa suklaata, taatelia. Ohenee voimakkaasti loppua kohti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta vielä enemmän pintaan.

Arvio: Jokin tässä ei täysin toimi. Menee pettymysten kategoriaan, vaikka perusasioissa on paljon sellaista, mitä ei voi pilata millään. 82/100

Hakushu Distiller’s Reserve 43%

Maistossa tällä kertaa kevyesti turpeinen viski Hakushun tislaamosta. Hakushun viskiä ei ole juuri tässä blogissa näkynyt, mutta se johtuu vain siitä, että maistelut ovat jääneet merkitsemättä ylös.

Viimeksi nautin Hakushun perusvalikoiman keskeiset viskit rinnakkaismaistelussa Tokiossa muutama vuosi sitten. Rehellisesti on myönnettävä, että olisin voinut niistäkin muistiinpanot tehdä, jos olisin kokenut ne riittävän mielenkiintoisiksi.

Hakushu Distiller’s Reserve

(43%, OB, +/- 2019, 70 cl)

Tuoksu: Kermainen, päärynäinen ja miedon nestesaippuainen. Vaniljaa, tölkkipersikkaa, makeaa omenamehua, hedelmäsiirappia. Varsin kevyt ja pehmeä. Kermatoffeeta, karamellia, maltaisuutta, makeaa tammea. Ruohoisuutta ja aavistus paahteisuutta. Vaahtokarkkia ja Hubba Bubbaa.

Maku: Sitruunainen, minttuinen ja vaniljainen. Hedelmäsiirappia ja imelyyttä riittää. Öljyisyyttä. Tölkkipersikkaa, tölkkipäärynää, tölkkiomenaa, tölkkiä. Ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä, yleistä ponnettomuutta. Tammi pukkaa makeutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hahmoton. Kaikenlainen turve loistaa poissaolollaan, mutta hiukan märkiä lehtiä taustalta voi hakea. Maltaisuus tuntuu makeana. Jälkimaku on sitruunainen, mausteinen ja hunajaisen makea. Kermaisuutta, vaniljaa, minttua, pientä suolaisuutta. Inkivääriä, hedelmäteetä, purukumia. Aivan pieni turpeisuus näyttäytyy. Maltaisuutta, aktiivista tammea, edelleen tiettyä ruohoista kitkeryyttä. Melko lyhyt finaali.

Yhteenveto: Helppo mutta hahmoton viski. Ei tee erityisemmin vaikutusta tämäkään Hakushu. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Port Charlotte 13 yo Batch #4, That Boutique-y Whisky Company 53,2%

Tämä That Boutique-y Whisky Companyn Port Charlotte -julkaisu on poikkeuksellisesti ikämerkittyä viskiä. Tynnyreistä ei tosin ole taaskaan tietoa, mutta ollaan nyt iloisia edes tuosta pienestä tiedonmurusesta. Olen aiemmin maistanut tästä sarjasta vain Batch #1:n.

Port Charlotte 13 yo Batch #4, That Boutique-y Whisky Company

(53,2%, That Boutique-y Whisky Company, 2018, 182 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tuhti, turvesavuinen ja todella lääkemäinen. Hyvät savukasslerit, pekonia ja bbq-kastiketta. Tuhkaisuus on vahvasti esillä, samoin tietty hiilinen rasvaisuus. Suolaa, jodia ja yskänlääkettä, hiukan antiseptisia aineita. Vihreää omenaa, sitrusta, piparminttua. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja hunajaa.

Maku: Suolainen, hiilisavuinen ja lihaisan rasvainen. Profiililtaan varsin tyypillinen PC, vaikka ikä tuo selvästi tähän lisää lääkemäisyyttä ja yrttistä sävykkyyttä. Bbq-kastiketta, siirappisuutta, yskänlääkettä, lakritsia ja tervaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja imelän pehmeä. Lihaisuutta, tuhkaisuutta, omenaista makeutta ja sitruksista kirpeyttä. Jälkimaku on rasvainen, turvesavuinen, hiilinen ja edelleen roiman lääkemäinen. Tamminen karheus ja pieni espresso nostavat päätään. Savumakkaraa, tuhkaa, jodia, mineraalisuutta, sitruunaisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo vaahterasiirappia ja toffeeta.

Arvio: Perushyvä Port Charlotte, laatua alusta loppuun. Ei ehkä erotu kaikkein persoonallisimpana PC-julkaisuna, mutta tarjoaa kaikin puolin maukkaan ja kypsän kattauksen tätä tyyliä. 86/100

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal 51,9%

Lasissa Clynelishin kovasti kehuttu spesiaalipullote Silver Sealin valikoimista. Kuten olen aiemminkin myöntänyt, suhteeni Clynelishiin on ristiriitainen. Periaatteessa pidän, mutta usein matkalla on jokin mutka, johon se suurin hurmos hyytyy.

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal

(51,9%, Silver Seal, Whisky Is Art Collection, 1996–2014, Cask No. 2933, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin kuiva ja mineraalinen. Merivettä, sitruunaa, jodia. Vahakin tuntuu kuivana ja kirkkaana, öljyssä on hedelmäinen sävy. Ananasta, vihreää omenaa, limettiä. Tammi on myös napakkana läsnä. Yrttisyyttä ja pientä ruohoisuutta. Todella keskittynyt kokonaisuus. Vesilisä avaa eucalyptuksen.

Maku: Todella kuiva ja tiukka. Mineraalisuus ja vahaisuus vaativat hiukan työtä, että niistä pääsee läpi. Tammi tuo mausteita ja pientä liimamaisuutta. Märkää kalliota, merivettä, jodia, hiukan akaasiahunajaa, pientä hedelmäkarkkisuutta. Päärynä on pinnassa. Suutuntuma on öljyisen napakka, ei rönsyile yhtään. Todella kuivaa valkoviiniä. Minttua, mantelia, valkopippuria. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen ja edelleen hyvin kuiva. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, puhdasta öljyä ja vahaa. Hapokkuutta, aktiivista tammea, liimamaisuutta ja pientä puhdistusainemaisuutta. Jotenkin tämä ei vain lähde kunnolla missään vaiheessa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kulmikkuutta ja hermostuneisuutta tässä profiilissa.

Arvio: Tavallaan puhdasta laatua, mutta hiukan vaikea tästä on saada mitään suurta irti. Pieni pettymys lopulta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’ 61,6%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinainen ja erittäin arvostettu moderni Bowmore, joka sai Malt Maniacs Awardsissa viskihörhöiltä hopeaa 2011. Masterpieces-sarjan viskit ovat itsensä Sukhinder Singhin valitsemia tynnyreitä, joten prestiisissä löytyy.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’

(61,6%, Speciality Drinks, Masterpieces, 1.5.1993–2011, American Oak Hogshead, 195 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän herukkainen ja nuotiosavuinen, merellinen ja tervainen. Fantaa, banaania, kypsää päärynää, vadelmaa. Vanilja ja tammi ovat kompleksisesti mukana, mineraalisuuden ja öljyn kietomina. Hiukan kuivaa lihaisuutta, salmiakkilakrisia, suolaisuutta ja tallisuutta. Aivan upea. Vesilisä avaa mahtavaa yrttisyyttä.

Maku: Todella suolainen ja öljyinen, ällistyttävänkin turvesavuinen ja kaikkineen erittäin vaikuttava. Sitruunaisuus ja herukkaisuus ovat vahvasti pinnassa, samoin vanilja ja hedelmäsiirappi. Päärynää, mangoa, hiukan marjaisuutta, runsaasti trooppista hedelmää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kokonaisuus todella kompleksinen. Mineraalisuutta, hiukan tallisuutta, syvää tammisuutta, yrttistä napakkuutta. Jälkimaku on painavan öljyinen, herukkainen, sitruksinen ja turvesavuinen. Kahvia, lakritsia, paahtunutta tammea, nahkaisuutta, suolaisuutta. Kuivalihaa, tuhkaisuutta, pähkinää. Todella pitkä ja vaikuttava finaali. Todella iso viski ilman vettä. Vesilisä avaa viinikumikarkkeja ja hedelmäisyyttä vielä lisää, syventää kahvisuutta.

Arvio: Odotin tältä paljon, mutta silti pääsi yllättämään positiivisesti. Älyttömän hieno viski, jossa on 1990-luvun Bowmoren perusolemus hienosti läsnä ja valtava kompleksisuus integroituna mukaan. Hats off. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa 1980-luvun alun Inverleveniä. Ei näitä enää usein näe. Tässäkin blogissa on tähän mennessä vain yksi Inverleven maistettuna.

Inverleven 1984, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1984–1995*, Licensed Bottling, Bottle Code IE/GF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Vihreää omenaa, ananasta, kiiviä ja vesimelonia. Melko reipas tammi tulee läpi happamana ja karheana. Ruohoisuutta, oksasilppurista tullutta tuoretta oksaa ja koivunlehtiä. Varsin öljyinen vaikutelma kaikkineen. Mysliä, hiukan vahaa, metallisuutta, pientä pippuria.

Maku: Reippaan maltainen ja alkuun mukavan metinen, ennen kuin metallisuus ja oudot sivuäänet tulevat kuvaan mukaan. Ohutta aseöljyä ja likaista, märkää trasselia. Vahamaisuutta, hapanta ruohoisuutta, hiukan kitkerää appelsiinia ja omenaa. Mineraalisuus ja rusinaisuus eivät oikein löydä toisiaan. Melko kevyt suutuntuma hakee tasapainoaan. Viinirypäleitä, ananasta, tölkkipersikkaa. Jälkimaku on kermaisen appelsiininen ja toffeemainen, omenainen ja hunajainen. Edelleen metallisuus ja melko vahva kitkeryys sekoittavat pakkaa. Pippurikin näyttäytyy. Ruohoisuutta, tammea, öljyjä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Harvinainen viski voi olla joskus ihan syystäkin jäänyt historiaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 72/100 (per 2).

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac 53,2%

Maistelussa aivan mikroskooppisen pienen erän mystery malt Speysidelta. Pullottajana saksalainen viskikauppa Just-whisky.de.

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac

(53,2%, Just-whisky.de, 2019, Chinese Zodiac, Year of the Goat, Bourbon Cask & Sherry Cask Finish, 14 bts., 50 cl)

Tuoksu: Kermainen ja toffeemainen, siirappinen ja imelän sherryinen. Mineraalisuutta ja sitruksisuutta kaiken maitosuklaan keskellä. Omenahilloa ja raparperia, hiukan ruohoisuutta ja reippaasti tammea. Nuoren viskin pieni kitkeryys tulee läpi. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä, mentholia ja eucalyptusta.

Maku: Appelsiinisuklaata ja toffeefudgea, melkoisesti ruohoista kitkeryyttä ja aktiivista tammea. Siirappista ja suklaista sherryä, kinuskia ja rusinaa. Luumuhilloa ja vadelmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mineraalisen napakka. Maltaisuutta, pähkinää, happoja. Hiukan piparkakkua. Jälkimaku on jo selvästi karvaampi. Pähkinää, ruohoisuutta, metallisuutta ja jotain rikkisyyteen vivahtavaa (muovailuvahaa). Nahkaisuutta, mineraalisuutta, hapokkuutta. Tammi tuntuu nuorelta ja maltaisuus puskee esiin. Lopussa mustapippuria ja sitruksista kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkia esiin.

Arvio: Nuori ja hiukan levoton sherryttely. Olisi kiva tietää enemmän. 83/100

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris #AM055, 56,1%

Maistelussa belgialaisen Bert Bruyneelin pyörittämän Asta Morrisin mojovan sherryinen nuori Caol Ila. Laskennallista ikää on seitsemän vuotta. Etiketissä lukee ”Coal Ila”.

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris

(56,1%, Asta Morris, 2011–2018, ’Coal Ila’ on the label, Cask No. AM 055, Sherry Butt, 580 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, intensiivisen rusinainen, tupakkainen ja rasvainen. Härski. Viikunaa ja bbq-kastiketta, toffeeta ja paahdettuja pähkinöitä. Vadelmaa, vaniljaa. Sherryä, lihaa, ruskeaa sokeria, balsamicoa ja nahkaa. Tammikin tulee läpi, samoin nuoren viskin kitkerä ruohoisuus. Vesilisä avaa sitrusta ja tuhkaa.

Maku: Todella turvesavuinen, rusinainen, viikunainen ja kahvinen. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja varsin suolainen. Tupakkaisuutta, ”hyvää” rikkisyyttä ja härskiä kumisuutta. Runsaasti karamellisoitua sipulia ja paprikaa, chorizoa, paksua suklaisuutta ja makeaa hedelmää. Lakritsi ja balsamico ovat hyvin esillä. Vadelmaa, punaherukkaa, kahvista hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen tuhdin turvesavuinen ja tömäkän sherryinen. Suklaisuutta, kahvisuutta, rasvaa ja härskiä bbq-kastiketta. Tupakkaa, balsamicoa. Rikkisyys korostuu, samoin turski kumisaapasmaisuus. Chorizoa, pähkinää. Tammi tulee läpi ja ruohoisuus paljastuu. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja tuhkaisuutta sekä hiukan anista.

Arvio: Todella härski ja suklaisen sekalainen Caol Ila. Rikki ja kumi ovat ehkä hiukan hallitsevia lopulta, vaikka vievätkin nopeasti ajatukset pois siitä, että tämä on todella nuorta viskiä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Longmorn 18 yo The Whisky Show 2011, 57,8%

Maistelussa Longmornin tislaamosta peräisin oleva Singhien showpullote vuodelta 2011. Satsi oli varsin kapea, joten näitä tulee harvoin vastaan. Pullon jälkimaine on todella kova, joten odotuksetkin ovat korkealla.

Longmorn 18 yo The Whisky Show 2011

(57,8%, Speciality Drinks, The Whisky Show, 2011, 150 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa päärynämehua ja rasvaisuutta, vaniljaa ja hunajaa. Vaahterasiirappia ja rommirusinaa, melko runsasta hedelmäsalaattia. Viinirypäleitä, kypsää kiiviä, cantaloupemelonia. Tammi ja mausteet hyökyvät voimalla läpi. Ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä. Vesilisä availee runsaasti viinikumikarkkeja.

Maku: Todella voimakas ja tyylikäs. Hedelmäsalaatti on edelleen pääosassa. Aktiivista tammea, vaniljaa, hunajaisuutta ja pippuria riittää. Päärynää, omenaa, rypäleitä, kiiviä, mangoa, kypsää banaania, tölkkiananasta. Kuumottava mausteisuus ja painava öljyisyys. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Vahamaisuutta, oliiviöljyä. Jälkimaku on todella rasvainen ja painava, erittäin öljyinen ja hedelmäinen. Tammisuutta, mausteita, pippuria, inkivääriä. Hedelmäsalaatti pysyy kuvioissa mukana sitkeästi, hedelmäteetä ja hedelmäsiirappia, vaniljaa. Hiukan tölkkihedelmän metallisuutta ja ruohoista happamuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä kadottaa nopeasti öljyn ja tuo tilalle paljon karkkista makeutta.

Arvio: Erittäin pätevä ja todella hedelmäinen Longmorn. Aikoinaan tämän tislaamon naapuriin perustettua BenRiachia kutsuttiin Longmorn #2:ksi, mutta tässä on nyt melkein benriachmaisen hedelmäinen viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Ardbeg 5 yo Wee Beastie 47,4%

Kun ”kekseliäästi” nimettyjen ikämerkitsemättömien viskien kovin buumi laantui, seuraavaksi trendi toi hyllyihin alle kymmenvuotiaat tislaamopullotteet: Bowmoren 9-vuotiaan, Lagavulinin ja Taliskerin 8-vuotiaat, Glendronachin 8-vuotiaan, Lagavulin 9-vuotiaan GOT-julkaisun… ja nyt sitten tuli lopulta myös Ardbegin vuoro.

Ardbeg menee vielä kertaluokkaa nuorempaan tällä 5-vuotiaalla Wee Beastiella. Tislaamon omien tarinoiden mukaan tavoite oli tehdä kaikkien aikojen savuisinta ja raainta Ardbegia, mutta se tuntuu muinaisen Octomore-kilvoittelun Supernova-julkaisuja vasten jo hiukan yliampuvalta. Eihän tässä pullossa ole edes ppm-lukemaa kyljessä.

Nuorta savuviskiä lestissä kuitenkin on. Liemi on kypsynyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä. Ja jostain syystä tämä kiinnostaa uusista Ardbeg-pullotteista selvästi enemmän kuin tämän vuoden Ardbeg Day -julkaisu Blaaack, jossa on taas puljattu joidenkin viinitynnyrien kanssa.

Ardbeg 5 yo Wee Beastie

(47,4%, OB, 2020, Matured in Ex-Bourbon and Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja tuhkainen, ruohoinen ja kuminen. Tuotelupaus pitää, tämä on todella raakaa. Likaista. Vegetaalisuutta ja kuivalihaa, mustapippuria ja anista. Tammi tuntuu aktiivisena ja brutaalina. Vanilja, ylikypsä banaani ja sitruksisuus tuovat pientä makeutta. Vesilisä avaa vain lisää hiiltä ja rasvaa.

Maku: Kuivan turvesavuinen ja tuhkainen, tuhdin ja likaisen tuoksun jälkeen suorastaan keskittynyt. Lääkemäinen ja mentholinen raikkaus on mukana, vaikka tammi maistuu hiilisenä ja osin karvaana. Ruohoisuutta ja kumia edelleen. Sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja vaniljaa. Mustapippuria ja palanutta puuta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku on hiilisavuinen ja kuivan lihaisa. Lääkemäisyys korostuu, samoin mentholi. Anista, pippuria, merellisyyttä, suolaa. Sitruksisuutta ja vaniljaa. Ruohoinen kitkeryys, tupakkkaisuus ja tammi kiristelevät. Keskipitkäksi venyvä finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin.

Arvio: Melko tylyn tuoksun jälkeen maussa on yllättävänkin paljon sävyjä. Jos tykkää brutaaleista Islayn savuviskeistä, tässä saa, mitä tilaa. Maussa on ehdottomasti hetkensä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan kiva ja tuhti viski, jos ei liikoja odota”.