Maistetut

Kilchoman 5 yo 2009/2014 PX Finish 59,2%

Tämä Kilchoman on Hollantia varten pullotettu single cask, joka on viimeistelty ex-PX-tynnyrissä. Ei voi olla ihan huonoa, jos Kikkomanin laatu pitää vähänkään kutinsa.

Kilchoman 5 yo 2009/2014 PX Finish

(59,2%, OB, 5.8.2009–20.10.2014, Single Cask for Whisky Import Nederland, Pedro Ximénez Sherry Cask Finish, Cask No. 378/2009, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yskänlääkettä ja mentholia – todella omalaatuinen tuoksu. Jägermeisteria, salmiakkia, yrttitippoja. Huomattava yrttisyys. Kuiva hiilisavu on kuitenkin tunnistettava. Makeus on luumuista ja rusinaista, mutta hyvin tiivistä tässä kokonaisuudessa. Viileä raikkaus ja lääkemäisyys ovat hallitsevia. Antiseptisiä aineita, haavansidontatarpeita muutenkin. Vesilisä tuo makeutta selvästi enemmän esiin, hunajaa ja toffeeta ainakin.

Maku: Kuivaa hiilisavua ja intensiivistä, yskänlääkemäistä makeutta. Jägermeister-fiilis on edelleen huomattava. Palvikinkkua, suklaisuutta, valtavaa mentholisuutta. Antiseptiset aineet ovat läsnä. Turpeisuutta, tuhkaisuutta, hiilisyyttä. Suutuntuma on kuiva ja kihelmöivä. Jälkimaku alkaa edelleen todella yrttisenä ja lääkemäisenä, mutta makeutuu selvästi, esiin tulee tummaa suklaata, hunajaa, karamellipossua, siirappia, rusinaisuutta, liköörimäisyyttä. Ei kovin pitkä finaali. Vesilisä keventää otetta ja nostaa toffeeta pintaan.

Arvio: Erittäin omalaatuinen mentholin, yrttiliköörin, hiilisavun ja siirappisuuden yhdistelmä. Maistuu. 86/100

Linkwood 30 yo 1974/2005 Rare Malts 54,9%

Linkwoodilta julkaistiin vuosina 1995–2005 yhteensä viisi pullotetta Rare Malts -sarjassa. Tämä on niistä viimeinen ja kypsytysiältään vanhin.

Olisiko tässä nyt se Linkwood, joka tekee lopullisen vaikutuksen? Hyviä ne ovat olleet käytännössä lähes kaikki, mutta mitään veret seisauttavaa yksilöä en ole vielä kohdannut.

Linkwood 30 yo 1974/2005 Rare Malts

(54,9%, OB, 1974–2005, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Metinen makeus ja mausteisen napakka tammisuus nousevat hienosti heti esiin. Makeaa punaista omenaa ja hunajaisuutta. Kanelinen, korvapuustimainen ulottuvuus. Apilankukkaa, herukkaisuutta, mietoa sitruksisuutta. Taustalla tummaa suklaata ja piparkakun maustelientä. Hienosti ikääntynyt tuoksu, antiikkinen ja aromikkaan öljyinen. Vesilisä korostaa herukkaisuutta ja tuo hienosti laventelia mukaan.

Maku: Tammi ja sen mausteisuus ovat alkuun yllättävän kovia. Kestää hetken, ennen kuin omenainen ja hunajainen puoli tulee kunnolla esiin. Öljyinen ja napakan pippurinen suutuntuma, kihelmöivä ja jopa chilinen. Eucalyptusta, kurkkupastillia. Korvapuustin maut ovat läsnä, kaneli etenkin. Jälkimaku on kuivan tamminen, metinen ja minttuinen. Paahteisuutta, hedelmäteetä, herukkaa, pippuria ja tummaa yrttisyyttä. Tumma suklaakin häivähtää lopussa. Finaali on pitkä ja varsin kuiva. Vesilisällä laventeli herää.

Arvio: Hiukan liikaa tammea, mutta muuten valioyksilö, tyylikkäästi ikääntynyt. Vesilisä tekee tälle hyvää, laventeli ja herukkaisuus alkavat löytyä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 8). Whisky Magazine 70/100 (Arthur Motley), 75/100 (Dave Broom).

Talisker Skye 45,8%

Talisker lanseerasi alkuvuonna 2015 uuden NAS-viskin, Stormin ja Dark Stormin kaveriksi. Tätä on sanottu vähän niitä pehmeämmäksi, joten maistetaan pois.

Talisker Skye

(45,8%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nuorekkaan maltainen ja kostean turpeinen tuoksu. Uunijuuresmainen imelyys, varsin siirappinen ja paksu profiili. Nuotiosavua suoympäristössä, lahoamisen ja vettymisen meininki. Kuminauhaa, märkää köyttä, salmiakkisuutta, hiukan tervaa. Hunajaisen makea ja pehmeä. Omenaa, hiukan vaniljaa. Vesilisällä tulee tiettyä ruohoisuutta ja heinäisyyttä mukaan.

Maku: Nuori maltaisuus on vahvasti pinnassa. Turpeisuus on kosteaa ja pehmeällä, paksulla tavalla savuista. Uunijuuresmainen fiilis jatkuu, siirappinen ja imelä. Mausteisuus on napakkaa, pippuri tulee hyvin esiin. Tammi tuntuu varsin tuoreena ja osin raakanakin. Suutuntuma on myönteinen yllätys, pehmeä ja ilahduttavan täyteläinen. Omenaa, toffeeta, vaniljaa. Salmiakkia, tervaa, lääkemäisyyttä. Jälkimaku alkaa pippurin komennossa, hunajainen ja omenainen makeus mukana. Hiukan lyijyinen ja metallinen ulottuvuus, suolaisuutta, tuhkaa, tammea, yskänlääkettä. Tumma muttei erityisen pitkä finaali. Vesilisä ei tuo tähän erityisemmin mitään lisää, ainoastaan pehmentää tammen ja turpeisuuden purevuutta.

Arvio: Miellyttävän pehmeä mutta osin imelä Talisker. Ihan maistuvaa silti, vaikka ei sen suuremmin sykähdytäkään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Cardhu 21 yo 1991/2013, 54,2%

Diageo julkaisi tämän hiukan iäkkäämmän Cardhun vuoden 2013 erikoispullotteiden joukossa. Pullo ja etiketti näyttävät samalta kuin normaalissakin Cardhussa, mutta ehkä sitä pitää näinä aikoina oikeastaan jo arvostaa.

Cardhu 21 yo 1991/2013

(54,2%, OB, 1991–2013, Special Release, Ex-bourbon American Oak, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tammea ja vaniljaa. Mausteinen, hyvin kanelinen ja terävä ensivaikutelma. Omenaa, kirpeää sitrusta, leivosmaista makeutta. Yleissävy on kuivakka, tammisuus on varsin kireää ja kuivaa. Minttua, hedelmäteetä, kovia toffeekarkkeja. Hiukan sulkeutunut, silti ihan nätti. Vesilisä tuo kermaisuutta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Onpa lujaotteinen tammi, mausteet ampuvat täydeltä laidalta välittömästi. Kireä ja varsin hapan kokonaisuus. Kirpeää omenaa, hedelmäpastillia, minttua, vaniljaa, appelsiinia. Suutuntuma on kuiva, kevyen öljyinen. Maltaisuus maistuu hiukan hapokkaana. Karvasmantelia, sahattua lautaa, mustaa teetä. Jälkimaku alkaa lähes sahanpurumaisen tammisena ja kuivana. Hapanta appelsiinia, teetä, kanelia, pippuria, eucalyptusta. Finaali kuivahtaa vielä loppua kohti kovasti, ei pysy pitkään järin nautittavana. Vesilisä tarjoilee hunajaisuutta ja lisää yrttejä.

Arvio: Tynnyrit ovat ottaneet tästä yliotteen. Hyvät ainekset, mutta kuivuu aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 85/100.

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra 53,8%

Ainoa Kintran julkaisema Glen Keith on ollut pidetty pullote, jota on myyty tietääkseni myös ruotsinlaivalla. Vaikka kokemukseni Glen Keithistä ovat keskinkertaiset, tälle voi kuulopuheiden perusteella pistää jo pieniä odotuksiakin.

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra

(53,8%, Kintra, 10/1992–7/2012, Bourbon Hogshead, Cask No. 120587, 156 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja vaniljainen, erittäin raikas ja kukkainen. Kermaisuutta, mantelia, kookosmaitoa. Pehmeää sitruksisuutta, minttua. Vahva mutta tyylikäs tammisuus. Maltaisuus tuntuu runsaana ja hapokkaana, mutta silti yleisvaikutelma on tasapainoinen. Vesilisä tuo sekä tumman paahteisia että päärynäisen makeita sävyjä esiin.

Maku: Kermainen ja vaniljainen. Tammi on etualalla, mausteisuus erittäin runsasta. Minttu maistuu hienosti. Omenaisuus tuntuu kirpeänä ja sitruksisuudessa on varsin napakka ote. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas, varsin kuivattavakin. Jälkimaku alkaa päärynäisenä ja kukkaisen kevyenä, hunajaisena ja vaniljaisena. Kookosmaitoa ja mantelimassaa, hedelmäteetä, mausteista tammisuutta. Eucalyptusta, minttua, kovia hedelmäkarkkeja. Varsin pitkä finaali, joka kuivuu kauan ja tyylillä. Vesilisä tekee tälle hyvää, mausta aukeaa lakritsinen ja kaakaomainen, tumma puoli. Itse asiassa lisätty vesi tuo loistavan ulottuvuuden makupalettiin.

Arvio: Monitahoinen ja runsaspiirteinen viski, joka nousee etenkin vesilisällä loistoon. Silkkaa laatua. Hieno yllätys. 88/100

Glengoyne Cask Strength Batch #1, 58,7%

Glengoynen 2010-luvun hitteihin ovat kuuluneet nämä Cask Strength -pullotteet, joista maistossa nyt se sarjan ensimmäinen julkaisu.

Glengoyne Cask Strength Batch #1

(58,7%, OB, NAS, 2013*, Batch No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, toffeemainen ja jokseenkin viininen. Todella siirappinen, milteinpä imelä vaikutelma. Appelsiinimarmeladia, vaniljaviineriä, hedelmäkakkua. Rusinoita, luumua. Maltaisuus on korostunutta, sekahedelmäisyys on hiukan käynyttä ja ylikypsää. Vesilisä tuo kermaisia ja jopa saippuaisia piirteitä.

Maku: Sekahedelmäinen ja kermainen, maltainen ja makea. Luumua, rusinaa, suklaisuutta. Joulukakun mausteisuutta. Toffeemainen ja hunajainen makeus, tietyllä tavalla sliipattu fiilis. Tanniinista ja nahkaista puolta löytyy, mutta ei läheskään niin robustilla tavalla kuin tuoksu antoi odottaa. Neilikkaa ja tammisuutta toki. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pehmeä. Ylikypsä ja käynyt vaikutelma on edelleen läsnä, maltaisuus ei ole omaan suuhuni kaikilta osin mitenkään herkullista. Jälkimaku on toffeemainen, hunajainen, siirappinen, joulukakkumainen, rusinainen ja suklainen. Keskipitkä. Vesilisä nostaa appelsiinin makeutta selvemmin esiin.

Arvio: Näin korosteinen ja paksu maltaisuus on aina makukysymys. Myös makeus menee mielestäni hiukan yli. Sinänsä hyvin tehty viski, mutta ei vain kolahda makuprofiiliini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

BenRiach 16 yo 43%

BenRiachilla on perusvalikoimassaan valtava kattaus eri ikäluokkien viskejä. Jotenkin näistä Benkun core expressions rangen tuotteista on jäänyt aina hiukan halju fiilis, jos vertaa moniin tislaamon jatkuvasti julkaistaviin single caskeihin tai vaikka perusvalikoiman finistelyihin.

Silti näitä vain jatkuvasti tehdään, joten täytyypä maistaa vaihteeksi tällainen kuusitoistavuotias perus-BenRiach.

BenRiach 16 yo

(43%, OB, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin hedelmäinen: omenaa, päärynää, viinirypäleitä. Intensiivinen tölkkiananas. Pehmeän maltainen ja samalla yllättävän rotevan oloinen. Tiettyä leivosmaisuutta, vaniljaviineriä. Mausteisuus on huomattavaa, inkivääriä ja neilikkaa riittää. Hunajaa, piparkakkua ja pientä suklaisuutta löytyy myös. Hiukan tasapaksu kokonaisuus.

Maku: Hedelmäisyys ja leipämäisyys tulevat ensimmäisenä esiin. Omena on melko karvasta. Mausteisuus korostuu voimakkaasti, nuorekas ja robusti tammisuus on vahvasti läsnä. Kovia hedelmäkarkkeja, toffeeta, jotain siirappista. Toisaalla on taas appelsiinin kitkeryyttä ja hapanta hedelmäteetä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen pureva. Jälkimaku on paahteinen ja pähkinäinen, varsin karvas. Melko raakaa tammea, kuivakakkumaista makeutta, appelsiininkuorta, neilikkaa, inkivääriä. Keskipitkä, kuivattava finaali.

Arvio: Yllättävän vahvaluonteinen perustuote, joka kääntyy hiukan liian kitkeräksi. Ei tee erityisempää vaikutusta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 5). Dramming 77/100.

Speyburn 25 yo 46%

Syksyllä 2012 tuli ulos uusi Speyburnin 25-vuotias, josta vanha Solera-merkintä oli poistettu. Etiketissä on hopeinen kiilto ja hinta on nostettu ylös, mutta onko tuote kohdallaan? Maistetaan.

Speyburn 25 yo

(46%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Kauniin hedelmäinen ja kuivan tamminen. Hieno mausteisuus ja vahamaisuus ovat pinnassa. Makeaa sitruksisuutta, omenaa, mangoa, passionhedelmää. Hapokasta ryhtiä, maltaisuutta. Pehmeä kanelisuus, hiukan inkivääriä. Tyylikäs kaikin puolin. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja heinää esiin.

Maku: Hedelmäinen ja yllättävän karvas. Makean omenaisuuden rinnalle tulee mustan teen karvaus, mausteinen tammisuus on huomattavan hapanta. Mango ja passionhedelmä maistuvat edelleen, mutta karvasmanteli ja jonkin hapan taikinaisuus tässä korostuvat liikaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta miellyttävän vahamainen. Hunajaa, sekahedelmiä siirapissa. Jälkimaku heittää tammisen vaihteen silmään, karvaus korostuu entisestään ja tukkii palettia kovasti. Paahtoleipää, voita, mustaa teetä, pähkinäisyyttä. Finaali on varsin pitkä, mutta kuivuu todella raskaasti. Vesilisällä kukkainen ja ruohoinen puoli tulevat esiin.

Arvio: Upea tuoksu, mutta maku jää siitä selvästi jälkeen. Valitettavasti. Lähtökohdat ovat niin lupaavat, että maun happamat sivuäänet alkavat harmittaa. 86/100

Highland Park 15 yo Freya 51,2%

Freya oli Valhalla Collectionin kolmas julkaisu, jonka maistoin ensimmäistä kertaa runsas vuosi sitten Uisgeen täsmätyssä ensi-illassa. Nyt on vihdoin aika ottaa siitä kunnon tyypit, kaikessa rauhassa.

Highland Park 15 yo Freya

(51,2%, OB, 2014, Valhalla Collection, First Fill Bourbon Casks, 19000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahva päärynä. Tummaa yrttisyyttä, voimakasta lakritsia. Hunajaista makeutta, pientä havuisuutta, trooppista hedelmää (kiiviä, melonia). Tammisuus tulee tynnyrivahvuudella läpi vahvana ja kireän mausteisena. Intensiivinen makeus tässä on, kovia hedelmäkarkkeja ja makeaa marmeladimaisuutta. Vesilisä tuo esiin pehmeää minttua ja vaniljaa.

Maku: Alkuun yllättävän yskänlääkemäinen. Tervaisen lakritsin ja makean päärynän liitto. Mielenkiintoinen, ehdottomasti. Suutuntuma on paksu ja erittäin mausteinen, hetkellisesti jopa pippurinen ja pistelevä. Tammisuus määrää – hyvällä tavalla. Tiettyä nuorekkuutta tässä silti on, raakaa hedelmäisyyttä ja jyväistä maltaisuutta. Raakaa banaania, kiiviä, carambolaa, melonia, vihreää omenaa. Jälkimaku on erittäin lakritsinen ja yrttinen, tamminen ja pippurinen. Kovia hedelmäpastilleja, yskänlääkettä, tervaisuutta, havuisuutta, hapokkuutta, minttua, mietoa nuotiosavua. Varsin pitkä ja räiskyvä finaali. Vesilisällä tulee mukaan kookosta ja vaniljaa.

Arvio: Lakritsinen ja yrttinen, silti raikas ja hedelmäinen. Oivallinen esitys. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Whisky Magazine 80/100 (Martine Nouet), 82/100 (Neil Ridley). Whiskynotes 87/100.

The Dalmore Valour 40%

Tätä näkee nykyään paljon lentokentillä Euroopassa: Valour oli Dalmoren vuoden 2014 uutuus tax free -myymälöihin.

Ja taas on kuulkaas finesseä, niin kuin Dalmore viskinsä finistelyn nykyisellään ilmoittaa: Valour on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first fill ex-bourbon casks from Boston and Clermont) ja ex-olorosotynnyreissä (Matusalem oloroso butts from Gonzalez Byass).

Kaiken hyväkkään lisäksi viski on vielä viimeistelty ex-portviinitynnyreissä. Richard Paterson on siis sekoittanut taas oikein urakalla viskiä. Ehkä mies on palkkansa ansainnut. Maistetaan.

The Dalmore Valour

(40%, OB, +/- 2014, Travel Retail Exclusive, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen ja nahkainen. Varsin nuori ja kypsymätön ensivaikutelma, maltaisuudessa on pahvinen sävy ja eltaantunut tunnelma. Viinisyys ja tietty kumimaisuus ovat päälle liimatun oloisia. Paahtoleipää, toffeeta, jotain vähän tallimaista. Pieni rikkisyys mukana. Sekava ja osin omituinen paketti.

Maku: Suutuntuma on melko runsas, mutta edelleen se maltaisuuden epäkypsä, märän pahvinen ulottuvuus on mukana. Musteinen viinisyys ja kireä nahkaisuus ovat pinnassa. Rusinaisuutta, luumua, mausteita (neilikkaa). Makeaa sitruksisuutta, toffeeta. Jälkimaku on tässä parasta, siinä tästä löytyy hetkellisesti jotain tyylikkyyttä ja maukasta luonteikkuutta. Paahteista tammisuutta, rotevaa mausteisuutta, luumua, yrttisyyttä, hehkuviiniä, hiukan lakritsia. Finaali jää kuitenkin varsin lyhyeksi ja edelleen vähän vaatimattomaksi.

Arvio: Loppuun asti melko sekava esitys, jossa musteisella viinisyydellä peitellään nuorehkon viskin tiettyjä epäkypsiä piirteitä. Sellainen alkaa kuulua Patersonin aikaisen Dalmoren tyypillisiin ominaisuuksiin nykyään. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 1). Whisky Magazine 76/100 (Martine Nouet), 78/100 (Rob Allanson).