Maistetut

Ledaig 1994/2012, Gordon & MacPhail 46%

Tobermoryn turpeista Ledaig-viskiä näkee edelleen varsin harvoin hyllyillä. Jos kymppivuotiaan tislaamopullotteen sivuuttaa, korkeintaan niitä tulee vastaan indie-ihmeinä.

Nyt maistelussa Gordon & MacPhailin pullottama nuorekas Ledaig, joka on peräisin ex-bourbontynnyristä (Refill American Hogshead).

Ledaig 1994/2012, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1994–2012, Refill American Hogsheads, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenahilloinen, kostean turpeinen. Puuromainen maltaisuus, jossain määrin lenseä ja tunkkainen. Sitruunamehua, havuja, kellaria. Ei erityisen miellyttävä paketti. Vesilisä tuo hiukan ruohoisuutta.

Maku: Pehmeä ja paksu suutuntuma, joka leikkaantuu suhteellisen terävällä tammella ja mausteilla. Hapan maltaisuus dominoi, kitkerä turpeisuus vielä tukee sitä. Vermuttia, hapanta appelsiinia, inkivääriä. Pahvinen vivahde, kellarimainen tunkkaisuus. Omenahillomainen, paksu esterisyys. Jälkimaku on täynnä mustaa teetä ja kosteaa turvetta ja kitkerää sitrusta. Inkivääriä, yrttisyyttä, jotain hiukan palanutta. Ei erityisen pitkä eikä miellyttävä. Vesilisä erottelee joukosta vaniljaa ja tuo miellyttävää makeutta mukaan.

Arvio: Tämä ei kyllä toimi oikein millään tasolla. Puuromainen ja pahvinen viritys, johon märkä turpeisuus tuo lähinnä sekavuutta. 76/100

Laphroaig 16 yo 1996/2013, Malts of Scotland 56,2%

Saksalainen Malts of Scotland on pullottanut vinon pinon Islayn viskejä viime vuosina. Nyt käsissä on 16-vuotias Laphroaig, peräisin ex-bourbonista.

Laphroaig 16 yo 1996/2013, Malts of Scotland

(56,2%, Malts of Scotland, 7/1996–4/2013, Bourbon Cask, Cask #MoS 13028, 213 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Turvesavuinen ja makea. Hunajainen, imelä vaikutelma. Fenolit ovat kuitenkin hiukan bensaista sorttia, lihaisuutta ja pientä suolaa löytyy. Makeaa punaista omenaa, säilykepersikkaa, päärynälohkoja siirapissa. Hieman tuhkaa. Varsin yksioikoinen kokonaisuus, vaikka ihan miellyttävä toki. Vesilisällä alkaa löytyä banaania ja vaniljakastiketta.

Maku: Erittäin pehmeä ja erittäin makea. Turvesavu maistuu imelyyden läpi hetkellisesti melko terävänä. Yskänlääkemäisyyttä ja pientä potkua löytyy, mutta silti maussa dominoivat persikka ja päärynä, banaani ja mausteisuus – kaikki siirapissa. Suutuntuma on kermainen ja varsin paksu. Mantelia. Bensaisuutta hiukan edelleen. Jälkimaku alkaa siirappisena ja hunajaisena, mutta muuttuu hetkellisesti turpeiseksi, hiukan suolaiseksi ja tammisen mausteiseksi. Vähitellen säilykehedelmät, hunaja ja vanilja palaavat. Vesilisä tuo hiukan merellisyyttä taustalle.

Arvio: Erikoisen pehmeä ja makea Laphroaig. Ei oikein minun makuuni, vaikka yksioikoisuudessaan tuote on sinänsä varsin virheetön. 84/100

Bowmore 16 yo 1990/2006 Sherry Matured 53,8%

Bowmore julkaisi peräkkäisinä vuosina 2005, 2006 ja 2007 kolme 16-vuotiasta vuosikertapullotetta, kaikki tynnyrivahvuisina: vuodelta 1989 (bourbon), vuodelta 1990 (sherry) ja vuodelta 1991 (port).

Sarjan portviinissä kypsyneestä pidin aivan erityisesti. Nyt maistelussa keskimmäisenä julkaisu sherryversio.

Bowmore 16 yo 1990/2006 Sherry Matured

(53,8%, OB, 1990–2006, Limited Edition, Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä nuotiosavua ja suklaata. Viikunaa, luumua, ylikypsää hedelmää. Sikaria, kunnolla kahvisuutta. Aavistus kumia. Pirteä mausteisuus, hiukan pippuriakin. Salmiakkia, aavistus tervaa. Rancio-fiilis, pekonia ja jotain käristettyä. Nam. Vesilisä vapauttaa marjaisuutta, herukkaa irtoaa ihan reippaasti.

Maku: Terävän pippurinen ja kahvinen, varsin hermostunut. Marjaisuutta, eucalyptusta, seetriä, tummaa suklaata, kumimaista kitkeryyttä. Suutuntuma on terävä ja varsin kireä. Tammi on pippurisen purevaa ja paahteista. Musta tee tulee esiin. Viikunaa, nahkaa. Jälkimaku on marjaisa, kuminen, kahvinen ja yllättävän karvas. Kuivahtaa huomattavasti. Teetä, nahkaisuutta, hiukan pippuria, rikkiä, palanutta paahtoleipää. Vesilisä pehmentää todella paljon ja tuo lisää suklaista makeutta. Aukeaa myös ajan kanssa lasissa mukavasti.

Arvio: Loistavan tuoksun jälkeen kumisen kitkerä makumaailma on pieni pettymys, vaikka kokonaisuus on toki mielenkiintoinen ja osuu omaan makupreferenssiini. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 9).

Craigellachie 17 yo 46%

Craigellachien uuden tulemisen kolmikosta tämä on se keskimmäinen. Amerikkalaisessa valkotammessa on kypsytelty 17 vuotta.

Craigellachie 17 yo

(46%, OB, 2014, American Oak Casks, Cask No. 98 ZC-21, 70 cl)

Tuoksu: Puolikuiva valkoviini, pehmeä ja sitruksinen hapokkuus mukana (Grüner Veltliner). Vihreää omenaa, päärynää, viinirypäleitä, mangoa. Onpa raikas ja hedelmäinen. Tammi tuntuu tuoreena ja jämäkkänä. Pientä hunajaista makeutta taustalla. Vesilisällä vanilja herää.

Maku: Hapahko omenaisuus ja raaka päärynä aloittava, kunnes tuore tammi ja kevyt hunaja tulevat mukaan kuvaan. Selvä pudotus tuoksusta, hapanta on. Kiiviä, mangoa, kookosta ja vaniljaa. Hapokasta valkoviiniä, hiukan oliiviöljyä. Varsin vahamainen suutuntuma. Tammi on ronskia ja terävää, ikään kuin vasta sahattua. Jälkimaku alkaa happamalla nuotilla, raakaa banaania ja tiukkaa valkoviiniä riittää. Ruohoisuutta, maltaisuutta, kireitä hedelmäisiä sävyjä. Keskipitkä, korkeintaan. Vesilisä nostaaa kookosta ja rasvaisuutta.

Arvio: Maun hapan yleisilme on selvästi heikompaa kuin tuoksun hapokas hedelmäisyys. Mainion 13-vuotiaan jälkeen tämä oli pieni pettymys, vaikka ulottuvuuksia on toki paljon enemmän. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 85/100.

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod 46%

Dalmoren Castle Leod -pullotteella on rahoitettu MacKenzien klaanin linnan kunnostustöitä. Kyseessä on viski, joka on kyllä alkujaan ihan normaalisti ex-bourbonissa ja ex-sherryssä kypsynyt, mutta 18 kuukauden viimeistely on tehty Bordeaux’n ex-punaviinitynnyreissä.

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod

(46%, OB, 1995–2011, Bordeaux Finish, ”Home of Clan MacKenzie”, 5000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen, kuiva viinisyys. Salmiakkia, hiukan tervaa. Jotain ruohoista. Tunkkaisuutta, kosteaa kokolattiamattoa, vanhaa nahkatakkia, lasten ilmapalloja. Eucalyptusta, hunajaa, omenaa, viinirypäleitä, sitruksista kirpeyttä. Erilainen mutta jotenkin ohut. Vesilisä vapauttaa hiukan homeisia sävyjä.

Maku: Suutuntuma on varsin ohut mutta paletti kuitenkin laaja. Viinisyys on edelleen kuivaa ja hiukan terävää, muttei juuri ollenkaan tanniinista. Tammisuus on muutenkin pääosin poissa. Nahkaisuutta löytyy hiukan, maitosuklaata ja kermaisuutta selvästi enemmän. Mantelia, kumisuutta, hapanta marjaisuutta. Jälkimaku tuo salmiakin taas esiin, musteinen viinisyys dominoi. Ruohoisuutta, pähkinää. Kuiva ja runsaan mausteinen finaali on keskipitkä. Vesilisä korostaa tämän musteista ja hiukan suolaista puolta.

Arvio: Erikoinen viiniviimeistelty viski, musteinen ja tervainen, silti pehmeä – ja vähän turhan ohut. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2). Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 81/100 (Rob Allanson).

The Balvenie Tun 1509 Batch #1, 47,1%

Balvenie korvasi Tun 1401 -kypsytysastian syksyllä 2014 neljä kertaa isommalla Tun 1509:llä. Dave Stewart tekee edelleen taikojaan, koska hintaluokka on kehdattu pitää yhtä korkealla kuin arvostetuissa Tun 1401 -pullotteissa.

Aiemman Tunin tyyliin kyse on vattauksesta, johon on heitetty sekä ex-bourbontynnyreissä että ex-sherrytynnyreissä kypsynyttä viskiä. Niistä 35 on ollut ex-bourbonia (American Oak Barrels) ja seitsemän ex-sherryä (Sherry Butts). Lopputuloksena on reteästi 11 000 pulloa, joka tosiaan kertoo hyvin tuon Tunin mahtavasta koosta.

The Balvenie Tun 1509 Batch #1

(47,1%, OB, 8/2014, Batch No. 1, 11000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea, kuiva tammisuus. Mehiläisvahaa, akaasiahunajaa, kurkkupastillia, anista. Mahtava, tiivis makeus. Sitruksisuutta, eucalyptusta, minttua, apilankukkaa, hiukan vaniljaa. Intensiivinen ja kovaksi puristettu hunajaisuus on aivan loistavaa. Vesilisä vapauttaa pientä ruohoisuutta ja havuisuutta myös.

Maku: Kuivan tamminen ja napakan hunajainen ote tuntuu välittömästi. Mehiläisvahaa, kovaa toffeeta. Erinomainen intensiteetti. Hapokkuutta ja pientä maltaista kireyttä – mutta täysin balanssissa hunajan, eucalyptuksen ja aniksen kanssa. Suutuntuma on öljyinen ja elegantti. Tietyiltä osin paletti on varsin suoraviivainen, mutta jos tällainen kuiva tammisuus puhuttelee, ei tälle voi sanoa vastaan. Jälkimaku alkaa appelsiinisena, kiteisen sokerisena, teemäisenä ja tummavana. Maltaisuus on hiukan hapanta, mutta muuten hunajainen ja kepeän tamminen, vahamainen ote jatkuu todella pitkään. Vesilisä tuo lakritsia, myös finaaliin.

Arvio: Tällainen bourbonvaikutuksen, kuivan tammen ja kiteisen hunajan yhdistelmä on yksinkertaisesti loistava. Ylitti kaikki odotukset, vaikka rakentuu toki varsin suoraviivaisten komponenttien varaan. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

Glenfarclas 25 yo 43%

Glenfarclasin 21-vuotias on ollut omaan suuhuni aina liian kevyt. Siihen verrattuna tämä 25-vuotias on ollut paljon paksumpi luonteeltaan, lähempänä sherryistä 17-vuotiasta kuin ohuempaa 21-vuotiasta. Nyt on aika tehdä siitä vihdoin ihan kunnolliset nuotit.

Glenfarclas 25 yo

(43%, OB, +/- 2013, 5 cl miniature)

Tuoksu: Luumuinen, viikunainen, hiukan kahvinen. Ei kovin täyteläinen, korostunut maltaisuus tekee tästä nuorekkaan. Hunajaista makeutta, rusinaa, kahvinpapuja. Nahkaa, tummaa suklaata, hapanta appelsiinia. Yrttejä, hapokkuutta. Aukeaa nätisti mutta jää silti vähän ohueksi.

Maku: Maltainen ja alkuun karvas. Saksanpähkinää, espressoa, karvasmantelia. Luumuinen ja tumman suklainen sivujuonne löytyy, mutta yleisilme on karvaan ja hapokkaan puolella. Suutuntuma säilyy keskitäyteläisenä kuten tuoksu ennakoi, jotain levottomuutta tässä kuitenkin on. Appelsiinia, hapanta hilloisuutta, pientä epätasapainoa. Jälkimaku alkaa tummana ja paahteisena, kahvisena ja kuivattavalla tavalla kaakaomaisena. Finaali kuitenkin kasvaa hyvin: omenaa, lakritsia, siirappisuutta, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä, joskaan ei luonteeltaan kovin loistelias loppuliuku.

Arvio: Selvä parannus 21-vuotiaasta, mutta pieni jäsentymättömyys tätä silti vaivaa. Moni viski on tässä iässä huomattavasti kypsempi. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 10).

Bowmore Legend 40%

Bowmore Legend on ollut valikoimissa jo 1990-luvulta saakka. Vaikka se näyttää olevan uusissakin pakkauksissa myytävänä, nyt maistelussa kuitenkin vanhaa Legendia, arviolta kymmenen vuoden takaa.

Bowmore Legend

(40%, OB, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta ja nuotiosavua. Maitosuklaata, mietoa sitruunamehua, viherherukkaa. Pehmeä sävy, maitokahvia ja rusinaa. Turpeisuus on varsin nättiä. Lakritsia, tervaa, napakkaa mausteisuutta. Yllättävän kaunis ja tasapainoinen kokonaisuus.

Maku: Pehmeän savuinen ja sitruksinen, vähitellen tummuva. Tervaa ja salmiakkia nousee pintaan. Toffeemaista makeutta ja herukkaista kirpeyttä – kepeydessään balanssi on hieno. Runsaasti omenaa. Varsin kuiva suutuntuma kaikkineen, suolaisuutta ja tammista otetta. Jälkimaku on varsin salmiakkinen ja tervainen. Nuotiosavua, tammisuutta, suklaisuutta, eucalyptusta, marjaisuutta, maitokahvia. Oikein mukava finaali, joka ei lopu edes pahasti kesken.

Arvio: Kepeydessään ja mutkattomuudessaan todella hyvä viski. Ei mitään ylimääräistä kikkailua. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 10).

Glendronach Cask Strength Batch #2, 55,2%

Glendronachin Cask Strength -sarja on yhdistelmä ex-olorosossa ja ex-PX:ssä kypsynyttä viskiä. Olen tämän kakkosbatchin aiemmin maistanut ja hyväksi todennut, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta. Nyt tulee asia korjattua.

Glendronach Cask Strength Batch #2

(55,2%, OB, NAS, 2013, Batch #2, Vatting of Oloroso & Pedro Ximénez Casks, 16500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean viikunainen ja maltainen. Rusina-toffeefudgea, rommista sokerisuutta. Siirappia, kanelia, piparkakun maustelientä. Makeaa tammisuutta, nahkaa. Marsipaania. Pieni savu tai rikinkatku jossain taustalla. Vesilisä avaa omenaista ja hiukan kukkaista puolta tästä.

Maku: Viikunainen, maltainen, rusinainen, varsin tanniininen. Maltaisuus on rapeaa ja tammi nuorekasta, hiukan pistävääkin. Lakritsinen vivahde. Suutuntuma on hiukan kova, kulmikas. Joulukakkua, hapanta appelsiinia, saksanpähkinää, kovia toffeekarkkeja. Jälkimaku kuivahtaa nopeasti, tammi menee puisevan puolelle. Pähkinäinen, toffeemainen, hunajainen, rusinainen ja kaikkineen runsaan mausteinen finaali kestää kyllä komeasti. Vesilisä tuo suolaisen vivahteen, suolapähkinää ja tummaa suklaata.

Arvio: Selvästi heikompi kuin muistin, mutta silti lajissaan ihan asiallinen esitys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Craigellachie 13 yo 46%

Vuonna 2014 Craigellachie teki näyttävän paluun kolmella tislaamopullotteella. Tämä on sen kolmikon edullisin esitys, sarjan ainoana täysin refill-tynnyreistä peräisin. Amerikkalaista tammea kaikki tyynni.

Craigellachie 13 yo

(46%, OB, 2014, Refill American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Ananasmehua ja maltaisuutta. Raikas ja terävä, jyväinen ja sitruksinen. Tammi on esillä todella paljaana, sahattua lankkua ja vanerilevyä. Makeus on kuitenkin ihan nättiä, hyvin vaniljaista ja tomusokerimaista. Vesilisä tuo päärynää pintaan.

Maku: Omenainen, ananasmehumainen. Parannus tuoksuun on selvä, makupaletissa on kypsempi sävy välittömästi. Tummaa yrttisyyttä ja sitruksista raikkautta, hyvä yhdistelmä. Suutuntuma on öljyinen ja rapsakka, varsin kuiva kaikkineen. Maltaisuus on hapokasta, aavistuksen kireää. Paahtoleipää. Anista, jotain kolakarkkimaista. Jälkimaku alkaa calvadosmaisena, omenaisena ja melko makeana. Tammi maistuu, tasapaino säilyy. Mandariinia, hunajaa. Keskipitkä, varsin mukava finaali. Vesilisä nostaa päärynän esiin.

Arvio: Tuoksultaan paljas mutta maultaan jännittävän tummasävyinen. Kovin on nuori vielä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100.