Maistetut

Bladnoch 18 yo 1993/2011, Signatory 43%

Vuonna 1817 perustettu Bladnoch on yksi alamaiden harvoista edelleen toimivista tislaamoista. Vuonna 1995 irlantilainen Raymond Armstrong osti sen United Distillersiltä. Tislaus alkoi uudelleen vuonna 2000.

Tämä Signatoryn pullote on mielenkiintoinen yhdistelmä kahdesta tynnyristä. Viski on siis kypsynyt kahdessa hogshead-kokoisessa tynnyrissä, joista toinen on ex-sherry- ja toinen ex-bourbontynnyrissä (kumpikin noin 225 litraa).

Bladnoch 18 yo 1993/2011, Signatory

(43%, Signatory, 8.3.1993–14.9.2011, hogsheads, Cask No’s 757 + 758, 892 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja raikas. Kirpeät esterit: orvokkia, kanervaa, minttua, vaniljaa. Omenapuuroa, päärynää. Hyvin erottuvat tasot. Yleisvaikutelma on kevyt mutta jotenkin tyylikäs.

Maku: Ruohoisuus seuraa tuoksua, maku on kirpeän raikas ja tuore (minttua) heti alusta asti. Alamaan viskiksi suutuntuma on odottamattoman herkkä ja kuiva, ei ollenkaan öljyinen tai tukkoinen. Tietty lakritsaisuus ja mieto turpeisuus nousevat maun keskivaiheilla, jostain tulee jopa henkäys tervaleijonaa. Jälkimaku liukenee niistä. Miellyttävän tasapainoinen näin kevyeksi viskiksi!

Arvio: Oivallinen, joskin hyvin kevyt viski. Kesäisen raikas ja tasapainoinen kokonaisuus. 85/100

Kilchoman Sherry Cask 46%

Kilchoman on päässyt ensimmäisten tynnyriensä kanssa jo sellaiseen ikään, että se voi julkaista eri versiota. Maatilatislaamon tätä sherryversiota on tuotettu vain 6 000 pulloa.

Viisivuotias viski on viettänyt koko kypsytysaikansa entisissä Miguel Martinin ex-oloroso-sherrytynnyreissä (fresh butt).

Kilchoman Sherry Cask

(46%, OB, NAS, 2012, 6 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nokisavun tuntee heti. Kuivan savun takaa nousee paksu sherry: joulun hedelmäkakku savuttaa vahvasti. Erikoinen tuoksu, ei voi muuta sanoa. Jotain punaista tässä on, haljenneita uuniomenia. BBQ-fiilis, possun nahka käristyy turpeensavussa. Hiukan epäpuhdas kokonaisuus, tasot eivät erotu kovinkaan selvästi.

Maku: Sherryn makeus saa hienoisen yliotteen heti, BBQ-kastike nousee pääosaan. Rasvaa ja lihaa! Maku peilaa tuoksua hyvin. Ensimaun jälkeen suutuntuma ohenee ja savu alkaa pistää läpi. Lopulta tammisuus kuivattaa suun ja jättää kielelle tummaa kitkeryyttä. Omituinen jälkimaku, hiukan palanut, savuinen ja imelä.

Arvio: Erikoinen tapaus. Ei ihme, että on jakanut rajusti mielipiteitä. Tynnyri dominoi nuorta viskiä, se on selvä. Mutta jotain omituisen kiehtovaakin tässä on. Ei jätä kylmäksi! 82/100

Edradour 10 yo 40%

Edradour on Skotlannin pienin tislaamo, ja sitä pyörittää vain kolme miestä. Alun perin Edradour perustettiin vuonna 1825, mutta nykyisissä tiloissa se on toiminut vuodesta 1837. Omistajana on Andrew Symingtonin Signatory ja käsissämme tänään tislaamon peruskymppi.

Edradour 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Paksun sherryinen ja maltainen. Rotevampi kuin olin etukäteen luullut. Kypsiä hedelmiä, persikoita ja luumuja, appelsiinia. Karvasmantelia. Öljyinen ja vähän tunkkainen vaikutelma. Kukkaisuudesta tulee lähinnä kasvihuone mieleen.

Maku: Ohuempi ja laimeampi kuin tuoksu antaa odottaa, mutta ei silti ollenkaan huono. Ensimaussa makea kermatoffee miellyttää. Sen jälkeen maltaisuus on hyvin kevyt ja sävytön. Hiukan kanelia ja säilöttyjä hedelmiä (persikkaa) löytyy maun keskivaiheilta. Jälkimaku on hennon maltainen, lyhyt ja ujo.

Arvio: Mainettaan parempi perusmalt. Tuoksu ei juuri houkuttele, mutta maun reipas kermatoffee ilahduttaa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

Ben Nevis 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s 57,1%

Vuonna 1825 perustettu Ben Nevis sijaitsee Britannian korkeimman vuoren juurella. Se saa vetensä vuoren rinteeltä virtaavasta purosta. Tämä Cadenhead’s-pullote on peräisin hogshead-koon ex-bourbontynnyrissä (225 litraa).

Ben Nevis 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s

(57,1%, Cadenhead’s Cask Ends, 1996–3/2009, bourbon hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen, ruohoinen, hiukan karvas. Appelsiinia, kookosta, kiillotusainetta. Paahteisuutta. Pistävän maltainen. Ei houkuttele.

Maku: Ensipuraisu on voimakkaan sitruksinen, kuiva ja kukkainen. Vahvat tanniinit suipistavat heti suuta. Monivitamiinimehu (mango-aprikoosinektari) maistuu voimakkaasti. Jälkimaku on tamminen ja kirpeä. Veden lisääminen voimistaa mehua ja hedelmäisyyttä entisestään, vahvat esterit ja vahamaisuus korostuvat.

Arvio: Kuiva ja kukkainen, melkein läpinäkyvä viski on kuin huokaus pakkaspäivänä. Makupaletti jää monivitamiininektarista huolimatta liian kapeaksi, jotta herättäisi suurempia tunteita. 79/100

Tomintoul 10 yo 40%

Tomintoul on moderni tislaamo, perustettu vuonna 1965 ja laajennettu nykyiseen kokoonsa vuonna 1974. Korkeat tislauspannut aiheuttavat paljon takaisinvirtausta, joten viski on kevyttä. Valtaosa tuotannosta kuluu Whyte & Mackayn sekoiteviskeihin.

Tislaamon kymppivuotias on valmistajansa ilmoituksen mukaan kypsynyt osin entisissä bourbontynnyreissä, osin hogshead-kokoisissa bourbontynnyreissä (225 litraa, refill) ja osin oloroso-sherryyn käytetyissä butt-kokoisissa tynnyreissä (500 litraa).

Tomintoul 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Kukkainen. Ruohoa ja apilaa. Maltainen, oluen vivahteita. Tiettyä kuparisuutta ja vähän märkää villasukkaa. Mätää appelsiinia? Kirpeys on tukahdutettua, tuoksu ei aukea. Hyvin kevyt vaikutelma.

Maku: Hennon maltainen. Kukkia ja hedelmiä, mieto ensituntuma. Blendimäinen kainous vaivaa. Ruohoisuus on silti puhdasta. Body on niin ohut, että viskistä on vaikea saada otetta. Orvokkimainen hentous jatkuu vaisuun jälkimakuun saakka. Lopussa tuntuu kuin olisi juonut vodkaa, samanlainen tylppä alkoholimaisuus nousee pintaan. Jälkimaku haipuu kevyen maltaisena nopeasti pois.

Arvio: Kevyin maistamani single malt. Ryhditön. Ei silti huono, vain mitäänsanomaton. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Dramming 71/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 3).

Craigellachie 12 yo 2000/2012, Douglas Laing 50%

Craigellachie perustettiin 1891 ja rakennettiin uudestaan heti 1896. Suuri remontti tehtiin 1965, ja siitä asti Craigellachie on kuulunut pitkään White Horse -sekoiteviskin pääraaka-aineisiin.

Nyt käsillä oleva Douglas Laing -pullote on kypsynyt butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä (noin 500 litraa). Ei muuta kuin maistamaan.

Craigellachie 12 yo 2000/2012, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, Advance Sample, 2/2000–8/2012, Sherry Butt, Cask (DL ref) #8040, 20 cl)

Tuoksu: Oloroso-sherry lyö läpi. Voimakas marsipaani. Säilykekirsikkaa. Jotain pesuainetta ja silkkaa alkoholia. Vähän eltaantunut yleisvaikutelma. Ei houkuttele. Maltaisuuden ympärillä saippuakupla.

Maku: Kuivempi kuin tuoksu antaa odottaa – ja vähän maukkaampi. Alkuun maistuu hedelmäkakku, ja hetken suutuntuma on pyöreä kuin Glenfiddichissä. Balanssi on tosin vähän kateissa kaiken aikaa. Makeus alkaa korostua, mukaan tulee aamiaismuroja sokerikuorrutuksella. Inkivääriä ja pientä pippuria nousee tammisen maltaisuuden päälle. Jälkimaku on makean hedelmäinen ja pyöreän sherryinen – mutta lyhyt.

Arvio: Ilkeä tuoksu muuttuu mukavaksi perusviskiksi. Ei silti mikään elämys. 77/100

Hazelburn CV 46%

Hazelburn on pienin Springbankin kolmesta viskimerkistä, ja sekin nimetty lopetetun Campbeltown-tislaamon mukaan. Se tislataan kolmeen kertaan, eikä siihen käytettävää mallasta ole kuivatettu turpeensavulla.

Nyt maistelussa Hazelburnin yleispätevä CV-pullote. Hazelburnia ei pidä muuten sekoittaa Hazelwoodiin, jota The Balvenien ja Glenfiddichin omistaja tislaa Kininvien tislaamolla (okei, Kininvieltä saadaan niin harvoin mitään pullotteita, että sekaannuksen vaara lienee pieni).

Hazelburn CV

(46%, OB, NAS, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Voimakkaan hedelmäinen – aprikoosia, appelsiinia, luumua. Mustia oliiveja. Aika terävä, vähän liuotinmainen, hedelmäiseksi kuivahko. Ei järin kutsuva eikä mitenkään springbankmainen.

Maku: Hedelmäinen lähtö, mutta kapealla makuprofiililla. Tietty öljyinen ja ruohoinen Springbank-ailahdus tulee keskivaiheilla, mutta loppua kohden kuivatut hedelmät ja maltaisuus voimistuvat. Toffee jää taakse ja kuiva mausteisuus nousee pintaan. Jälkimaussa tuntuu taas aprikoosia ja appelsiinia, mutta maku on kapea.

Arvio: Vaatimaton esitys. Hedelmäistä mallasta ja kuivaa pistävyyttä. Tässä ei ole mitään sellaista, mikä jäisi erityisen myönteisenä mieleen. Maku on sekava eivätkä nyanssit erotu. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whiskynotes 70/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 12).

Arran 10 yo 46%

Isle of Arranin tislaamo perustettiin vuonna 1995 pieneen Lochranzan kylään saaren pohjoisosaan. Ensimmäinen viski tuli markkinoille 1998, ja nyt ollaan sujuvasti tällaisen kymppivuotiaan äärellä. Aika rientää! Ei muuta kuin maistamaan.

Arran 10 yo

(46%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja kermaisen saippuainen. Selvä sherryn makeus, tosin se on melkein finoa, hapokasta ja hiivaista. Pistävä hunajaisuus tuntuu. Ruohoinen ja imelän mausteinen, marsipaania ja kirsikkaa.

Maku: Kepeään tuoksuun nähden yllättävän voimakas ja kokonaisvaltainen. Kermainen ja hedelmäinen aloitus, joka muuttuu ylikypsiksi omenoiksi ja luumuiksi. Mausteisuus on pistävää, se tuo mukavasti ryhtiä kermaisuuteen. Keskivaiheilla maku tasaantuu ja muuttuu tavanomaisen maltaiseksi ja tammiseksi. Jälkimaku haipuu pois maltaisena ja sherryisen makeana.

Arvio: Odotuksia parempi, makea ja maltainen perusviski. Lisää ikää ja sen mukana myös luonnetta toki kaipaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Dramming 78/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 13).

Longrow CV 46%

Longrow on yksi kolmesta Springbankin tuottamasta merkistä ja nimetty erään lopetetun Campbeltown-tislaamon mukaan. Mallas on turvesavustettua ja maku sen mukainen.

Longrow’n CV-julkaisuun käytetyt viskit ovat kypsyneet ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä. Tislaamon mukaan se sisältää 6-, 10- ja 14-vuotiaita viskejä, mutta mene ja tiedä. Mitä jos joukkoon on päässyt livahtamaan myös 11-vuotiasta? Tai 13-vuotiasta?

Longrow CV

(46%, OB, NAS, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen savu tuntuu ensiksi. Voita on pannulla paljon, savustettu palvikinkku höyryää. Samalla jonkin vaniljainen ja hunajainen pyrkii pintaan. Myös suolaista lääkemäisyyttä löytyy. Tietty springbankmaisuus (täyteläinen toffee, öljyinen ruohoisuus) tuntuu sekin.

Maku: Kuivempi ja terävämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Alkupiston jälkeen lähtee makean maukkaana, mutta ohenee keskivaiheilla katajaiseksi ja paahteiseksi. Turpeisuus nousee kunnolla vasta jälkimaussa, jossa BBQ-possu maistuu taas. Suutuntuma on pyöreä ja kokonaisuus linjakas.

Arvio: Maukas ja monipuolinen savuviski. Lupailee tuoksussa jopa vieläkin enemmän. Silti maku lunastaa odotukset. Hyvää! 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 9).

Glenkinchie 12 yo 43%

Ilmeisesti vuonna 1837 perustettu Glenkinchie on monille Edinburghin-kävijöille tuttu tislaamo: sinne pääsee yhdellä bussilla kaupungin keskustasta, jos vain jaksaa kävellä loppumatkan perille. Tislaamon perustuote on nykyään tämä 12-vuotias pullote.

Glenkinchie 12 yo

(43%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, öljyinen, yllättävän voimakas ja hapan. Yrttejä (minttua), hiukan kanervaa, aavistus appelsiinia. Sitruksista, kirpeää olutta. Hunajainen ja kukkainen kokonaisuus.

Maku: Ruohoinen oluen maku aloittaa. Tietty happamuus kulkee mukana koko ajan. Aiempaan öljyiseen 10-vuotiaaseen verrattuna tämä on todella kuiva. Lopussa nousee espressomainen, hieman kitkerä paahteisuus. Jälkimaku on kuitenkin ryhditön ja liukenee lopuksi kokonaan.

Arvio: Viskiä ilman luonnetta. Sinänsä tasaista kokonaisuutta vaivaa happamuus, johon oma suuni ei taivu. Kun ei maistu, niin ei maistu. 72/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Dramming 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 12).