Glenallachie 12 yo 46%

Maistossa tällä kertaa uutta Glenallachieta miniatyyripullosta. Nyt on Billy Walker tiimeineen päässyt vauhtiin tässä tislaamossa, kun BenRiach, Glendronach ja Glenglassaugh on myyty jo aikapäivää sitten Brown-Formanille.

Kuten odottaa saattoi, single caskeja alkoi tulla myös Glenallachien varastoista markkinoille. Samalla nämä perussarjan tuotteetkin pistettiin uuteen uskoon. Olen yhden tällaisen maistanut, vähän vanhemmasta päästä, mutta tein sen niin ohimennen, etten halunnut vielä antaa vakavampaa arviota. Parempi maistaa ajan kanssa.

Glenallachie 12 yo

(46%, OB, +/- 2019, Virgin Oak, Oloroso & Pedro Ximénez Sherry, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja melko kevyt. Jugurttirusinaa, ruohoisuutta, puuromaisuutta. Hiukan sitruksisuutta, mandariinia, omenapiirakkaa, banaania, aktiivista tammisuutta. Vahamaisuus ja metisyys ovat kuitenkin herkullisesti esillä. Voimakasta vaniljaa, marsipaania ja mantelia. Vesilisä avaa mineraalisuutta.

Maku: Maltaisuus ja sitruksisuus ovat kärjessä. Varsin simppeli ja suoraviivainen viski, jossa on edelleen tämä puuromainen perusjuonne vahvana. Leipämäisyyttä, tammea, vaniljaa. Banaania ja hunajaa. Jää tuoksusta selvästi jälkeen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kohtalaisen tasapainoinen. Jälkimaku on edelleen maltainen, nyt ruohoinen ja varsin mineraalinen. Hapokasta valkoviinimäisyyttä, briossia, hiukan kitkerää tammisuutta. Vanilja ja omenapiirakka pysyvät kyydissä. Banaania ja hunajaisuutta, hiukan kinuskia. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hapokkuutta ja mausteisuutta oikein kunnolla.

Arvio: Perusviski, jonka tuoksu on selvästi muuta kokonaisuutta jalostuneempi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers 56,6%

Jack Wiebersin pullottama Classic of Islay on ilmeisesti Lagavulinia – tai ainakin se on toistuvasti kärkiehdokas, kun tämän alkuperää veikkaillaan. Olen yhden Classic of Islayn maistanut tässä blogissa aiemmin. Aina liikutaan lihaisassa ja rasvaisen raskaassa päädyssä.

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers

(56,6%, Jack Wiebers, NAS, 2012, Cask No. 3012, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin lihaisa ja turvesavuinen. Vahvan nokinen ja tuhkainen, pekonia ja savumakkaraa riittää. Grillattua paprikaa, rancio-sävyjä, hiukan tervaisuutta ja kumisuutta. Siirappia, karamellia, kinuskikastiketta. Suolaa, merilevää, sen rinnalla imelyyttä ja paistirasvaa. Härskiä on. Vesilisä avaa kumisaapasta ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen, tuhkainen ja pykälää nuorekkaampi kuin tuoksu antoi odottaa. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta ja melko paljasta tammea löytyy. Pippurisuutta, savumakkaraa, suolaa, hiukan tervaa. Suutuntuma on painava ja varsin täyteläinen. Salmiakkia, omenaista purevuutta ja sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on hiilisavuinen ja pippurinen, todella lääkemäinen ja purevan hapokas. Sitruksisuutta, kumisuutta, karvautta, kahvisuutta. Salmiakkia ja lääkettä oikein kunnolla. Merellisyyttä ja suolaisuutta, tervaa ja kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja kalkkisuutta.

Arvio: Runsasmuotoinen mutta jokseenkin levoton savupommi. Maku jää selvästi tuoksua värittömämmäksi ja yksipuolisemmaksi. Aiemmin maistamani vuoden 2015 tynnyri oli monin tavoin vaikuttavampi tapaus. 84/100

Glendronach 20 yo 1990/2010 Cask #1241, 49,8%

Tällä kertaa lasissa sveitsiläiselle Lateltinille pullotettu Glendronachin klassinen single cask. Tislausvuosi on 1990 ja tynnyrinä oloroso. Lähtökohdat ovat lupaavat. Verrokiksi valikoitui vierelle likipitäen saman aikakauden cask #1901.

Glendronach 20 yo 1990/2010 Cask #1241

(49,8%, OB for Lateltin AG Switzerland, 5.9.1990–11/2010, Cask No. 1241, Oloroso Sherry Butt, 691 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella kahvinen ja syvän yrttinen. Lakritsia, luumua, tummaa suklaata. Appelsiininen, uuniomenainen ja viikunainen hedelmäisyys on voimakasta ja jättää pienen lihaisuuden varjoonsa. Hiukan liköörimäistä makeutta, tallisuutta ja nahkaa. Vesilisä avaa ruohoisia ja raikkaan sitruksisia piirteitä.

Maku: Kahvinen ja pähkinäisen suklainen. Lakritsia, luumuhilloa, siirappisuutta, makeaa sherryä, liköörimäisiä piirteitä. Appelsiinisuklaata, makeaa omenaa, taatelikakkua. Suutuntuma on täyteläinen ja kermaisen pehmeä. Nutellaa, piparkakkutaikinaa. Cask #1901 on tämän rinnalla lihaisa ja hillomaisen napakka. Jälkimaku tässä on tumman sherryinen, luumuinen ja edelleen hyvin kahvinen. Kermaisuus ja siirappisuus korostuvat jälkimaussa, rusinaa ja viikunahilloketta riittää. Lakritsia, appelsiinisuklaata, vaniljaa, maapähkinää. Pitkä ja herkullinen finaali. Vesilisä tuo runsaasti kermatoffeeta pintaan.

Arvio: Kahvinen ja makea herkutteluviski. Vaikea tästä on olla pitämättä. Laadultaan erittäin hyvin linjassa cask #1901:n kanssa. 90/100

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt 43%

Lasissa kaikkien liuottimien ja muiden litkujen jälkeen ihan oikeaa Prestonfieldin Bowmorea, joka on pullotettu joko vuonna 1988 tai 1989. Let’s get back on the track.

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt

(43%, Prestonfield, Bottled +/- 1988, 75 cl)

Tuoksu: Tumman öljyinen ja yllättävänkin turvesavuinen. Vahamaista tammea, suolaisuutta, jodia, vanhaa kalaverkkoa. Sitruunaisuutta ja hiukan päärynää, kamferia ja minttua. Mineraalisuutta, hiukan metallisuutta, aavistus maitosuklaan makeutta. Kermaisuutta ja mokkanahkaa, kevyttä sherryisyyttä.

Maku: Sitruunaisuutta ja tummaa turvesavua. Metallisuus on heti pinnassa. Tiettyä rasvaista suklaisuutta ja musteisuutta. Vanha kunnon laventeli on läsnä varsin saippuaisena. Suolaisuutta ja vahamaisuutta, parafiiniä ja hiukan nahkaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Hiukan kermavaahtoa ja kepeää sitruunatorttua löytyy kaiken merellisyyden keskellä. Jälkimaku alkaa todella saippuaisena ja varsin vartalovoidemaisena. Metallisuus on mukana yhä. Herukkaisuutta, sitruunaa, minttua, mineraalisuutta, suolaa ja vahamaisuutta. Maitosuklaata, päärynää, kermaisuutta. Kamferia ja hiukan lakritsia. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas ja monitahoinen nuori Bowmore, jossa on kasarin henki läsnä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Inchmurrin 18 yo 46%

Loch Lomondin pullottama Inchmurrin ei ole koskaan ollut erityisen arvostettu viski. Täytyy silti ihan satunnaisotannalla maistaa, olisiko 18-vuotiaassa kuitenkin onnistuttu.

Miniatyyripullon kaulassa on koodi L5/313/18 07:48. Viskinörtin arkijärki sanoo, että kyseessä olisi vuoden 313:ntena päivänä eli 9. marraskuuta 2018 hiukan ennen kahdeksaa tehty pullotuserä.

Inchmurrin 18 yo

(46%, OB, 2018, Island Collection, Refill & Re-charred Ex-Bourbon Casks, Batch L5/313/18 07:48, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas tammi. Leipämäisyyttä ja maltaisuutta on vaikka muille jakaa. Sitruksinen ja omenainen hedelmäisyys on raikasta, mutta pieni pahvinen vivahde häiriköi. Weetabixiä, pähkinärouhetta, tammilastuja. Korianteria, minttua, persiljaa. Metallisia sivuääniä. Vesilisä avaa persikkaista ja päärynäistä makeutta.

Maku: Tammi ajaa päälle isolla rekalla ilman valoja. Tanniineja, inkivääriä, teroitettua lyijykynää, ruohoisuutta. Aprikoosinen ja omenaisen hapokas hedelmäisyys. Varsin kuiva yleisilme, mentholin ja piparmintun (hammastahnan) piirteitä. Suutuntuma on melko kevyt ja osin kireä. Maltaisuuden kaverina kulkee edelleen tietty pahvisuus ja puuromaisuus, jota myslin ja Weetabixin kauttakin tulee läpi. Jälkimaku on muromainen ja erittäin tamminen, osin liuotinmainen. Tietty kireys ja hapokkuus korostuu entisestään. Ruohoisuutta, sitruksisuutta, korianteria. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin Vihreitä Kuulia ja siirappisuutta.

Arvio: Ei oikein maistu, vaikka odotukset tavallaan ylittyivätkin. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41, 58,8%

Maistelussa vaihteeksi Aultmorea SMWS:n valikoimista. Tynnyrinä on ollut refill-bourbon ja kypsytystä takana 13 vuotta. Odotukset ovat maltilliset, koska perinteisesti nämä nuorehkot Aultmoret ovat olleet hiukan värittömiä speysidereita.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41

(58,8%, Scotch Malt Whisky Society, 2/1997–2010*, Sweet and citric counterpoints, 2nd Fill Ex-Bourbon Hogshead, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja runsaan vaahtokarkkinen. Marsipaania, sitruunavaahtoa, apilankukkaa, rypälemäisyyttä, hiukan raakaa päärynää. Mineraalisuutta ja pientä valkopippurisuutta. Öljyisen napakka ja hiukan rasvainen purevuus on myös mukana. Vesilisä avaa raikkautta, minttua ja sitruunamelissaa.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja purevan pippurinen. Yllättävänkin voimakas tuoksuun nähden. Maltaisuutta, sahattua lautaa, pientä liimamaisuutta ja liuotinta. Viinirypäleitä, kiiviä, päärynää. Sitruuna edelleen vahvasti pinnassa, kirpeänä ja intensiivisenä. Runko on korkeintaan keskitäyteläinen mutta suutuntumassa pippuri ja mineraalisuus korostuvat. Ei tämä mikään nautiskeluviski ole, enemmänkin tekninen suoritus. Jälkimaku valkopippurinen, mineraalinen ja rypälemäisen hapokas. Mustaa teetä, anista, heinäisyyttä, vähitellen nousevaa suolaa. Tiukka tammisuus pitää loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta lisää.

Arvio: Tyylinä tämä on sellaista laatua, mistä en erityisemmin pidä. Suuria vikoja tässä ei ole, mutta sen verran kireä viski on kyseessä, ettei varsinaisesta nautiskelusta voi puhua. 79/100

Glengoyne 25 yo The First Fill 46%

Lasiin päätyi tällä kertaa Glengoynen 25-vuotiaan tuoretta erää suoraan tax free -valikoimista. Tässä The First Fill -pullotteessa on aavistuksen alhaisempi alkoholiprosentti kuin normiversiossa, jossa se on 48 %. Muuta näkyvää eroa ei ole heti havaittavissa. Vertailukohta on kyllä kova, koska se perusversio oli ainakin viimeksi maisteltuna pullotteena varsin erinomainen.

Glengoyne 25 yo The First Fill

(46%, OB, +/- 2019, Travel Retail Exclusive, First Fill Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti sherrytuoksu. Tummaa suklaata, luumua, viikunaa, taatelia, runsaasti maitokahvia. Yrttisyyttä, iäkkään oloista tammisuutta, uuniomenaa, siirappisuutta. Muhkea öljyisyys ja tyylikäs pähkinä. Hieno syvyys ja kompleksisuus, kermaisuutta ja marjaisuutta riittää. Vesilisä avaa paahteisuutta ja paljastaa pienen savun ailahduksen.

Maku: Sherryinen, kahvinen ja suklainen. Hyvin samantyylinen kuin 48-volttinen versio, koska tuoksu antaa odottaa totaalista sherryjyrää, mutta hedelmät, luumu, taateli ja omenaisuus saavatkin hyvin tilaa. Marjaisuus on vahvasti esillä, pientä lakritsia ja yrttiä. Pähkinää ja vahamaista tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kermaisen pehmeä. Helpommin lähestyttävä tämä on kuin 48-volttinen versio. Jälkimaku on edelleen runsaan suklainen, kahvinen ja siirappisen sherryinen. Minttu ja yrtit nousevat hyvin esiin, samoin sitruksisuus ja uuniomena. Pientä pippuria myös. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa maitokahvia ja pehmentää otetta entisestään.

Arvio: Makean suklainen ja runsas huippuviski häpeilemättömän sherryttelyn ystäville. Ylitti odotukset. 90/100

Springbank 16 yo 1993/2009, Douglas Laing 50%

Lasissa on tällä kertaa perusvahvaa Springbankia. Nyt on pullote Douglas Laingin OMC-sarjasta männävuosilta, refillissä kypsynyttä tavaraa.

Springbank 16 yo 1993/2009, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 6/1993–6/2009, Cask No. DL 4938, Refill Hogshead, 310 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja suolainen, paljon ikäistään iäkkäämmän oloinen. Refill-tammi puhuu. Kuivaa turvesavua, öljyä ja vahaa, suolaa ja lääkemäisyyttä, pippuria. Aprikoosia ja kuivakkaa sitruksisuutta. Hiukan vaniljaa, marsipaania ja suklaisuutta. Todella upea tuoksu. Vesilisä tuo pintaan parafiinia ja pölyisyyttä.

Maku: Sitruksinen, suolainen ja varsin kitkerä. Tammi on selvästi tuoksua aktiivisempaa ja karvaus tulee päälle lujaa. Vahaa, hapokkuutta, sinappisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja pippurisen pureva. Kuivaa turvesavua, lääkemäisyyttä, limettiä, aprikoosia, mantelia. Vanilja ja kinuski tuovat hieman pehmeyttä mukaan. Jälkimaku on runsaan hedelmäinen, todella pippurinen ja mykistävän tamminen. Kuivattava vaikutus alkaa saman tien. Tuhkaa, lääkettä, turvesavun kitkeryyttä, edelleen reippaasti suolaa ja heinäisyyttä. Nahkaa, kaakaojauhetta, maltaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja.

Arvio: Uskomattoman hieno tuoksu jää mieleen. Aivan kuin vanhaa Port Elleniä. Myös makupaletissa on ehdottomasti hetkensä, vaikka kokonaisuus ei aivan tuoksun luomiin odotuksiin pystykään vastaamaan. 88/100

Ben Nevis 18 yo 1996/2015, The Whisky Agency & The Nectar 52,7%

Nyt sitten Lagavulin-kimaran jälkeen lasissa jotain ihan muuta. Tarkemmin sanottuna mielenkiintoinen täysi-ikäinen Ben Nevis The Whisky Agencyn ja Nectarin yhteispullotuksena.

Ben Nevis 18 yo 1996/2015, The Whisky Agency & The Nectar

(52,7%, The Whisky Agency & The Nectar, Circus, 1996–2015, Refill Hogshead, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja metisen raikas. Omenaa, sitruunaa, viinirypälettä, mangoa, persikkaa ja runsaasti kiteistä hunajaa. Vaniljaa ja crème brûléetä, kukkaisuutta ja karkkisuutta. Myös maltaisuus pääsee kauniisti esiin. Tammessa on pieni vahamaisuus mukana. Nam. Vesilisä tuo havunneulasia esiin.

Maku: Erittäin runsas ja hedelmäinen. Valtava hyöky omenaa, päärynää, viinirypäleitä, persikkaa ja sitruksisuutta. Suutuntuma on kermaisen pehmeä mutta pippuri tuo ryhtiä. Vaniljaa, melko aktiivista tammea, metisyyttä, vahamaisia sävyjä, pihkaisuutta. Vanilja ja kukkaisuus pysyvät kyydissä mukana. Maltainen karheus yhdistyy pieneen havuisuuteen. Pieni pahvin ailahdus vain häiriköi taustalla. Jälkimaku on varsin tamminen ja pippurinen. Maltaisuutta, metallisuutta, yrttisyyttä ja karvautta. Sitruksinen ja hedelmäinen runsaus kitkeröityy vähitellen. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja happoja.

Arvio: Todellinen hedelmäpommi. Pientä heittoa tasapainossa, muuten likimain loistava. Etenkin tuoksun kanssa tekee mieli viettää paljon aikaa. 89/100

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition 43%

Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko saapuu kolmannelle etapille, eikä taju ole ainakaan vielä lähtenyt. Lagavulinin vuoden 1979 Distillers Edition oli aivan omaa luokkaansa, joten väliin piti ottaa vuoden 2006 Special Release.

Nyt on taas maistelussa DE-pullote, vuoden 1989 tuotannosta ja vuonna 2005 pullotettuna.

Tätä moni on pitänyt 1980-luvun parhaana DE-julkaisuna Lagavulinilta, mutta omissa kirjoissani vuoden 1987 DE on niin järjettömän kova, että ihmettelen, jos tämä nousee ihan sille tasolle kuitenkaan.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition

(43%, OB, 1989–2005, Batch No. lgv 4/493, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja kuminen. Kumisaapasta on oikein kunnolla mukana. Sukulakua, lakritsikastiketta, hiukan tervaisuutta ja runsaasti turvesavua. Pippuria, hiilisyyttä, tervaleijonaa, viinisyyttä, rusinaa, chorizoa. Tumman hilloinen ja yrttinen, mutta kumi dominoi aavistuksen liikaa.

Maku: Kumia, sherryä, sukulakua ja turvesavua. Tervaleijonaa, mustaherukkahilloa, cassis-likööriä, hapanta savuisuutta, pientä sekavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumuhilloa, suklaakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hetkellisesti pippurisen pistävä. Yskänlääkemäisyys jättää alleen chorizon ja grillatun paprikan. Jälkimaku liikkuu tummissa maisemissa. Happamuus ja pieni karvaus korostuvat. Turvesavu, hiilisyys, viinisyys ja muhkea kumi ovat toki jatkuvasti mukana. Tervaleijonaa, mustaherukkaa, pistelevää pippurisuutta, tammea. Rusinaa, lääkemäisyyttä, suklaata. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nyt sattui pieni pettymys, kun odotukset oli viritetty niin äärimmäisen korkealle. Tämä jää selvästi 1990- ja 1991-pullotteista jälkeen. Kumi on hiukan liian hallitseva ja yleisilme on sen takia ummehtunut alusta loppuun. Paljon tässä on erinomaistakin, mutta silti 1987-pullote liikkuu aivan eri sfääreissä. 88/100