Talisker 20 yo 1982/2003, 58,8%

Tämä bourbonkypsytetty kaksikymppinen Talisker on aina jäänyt vuotta aiemmin tislatun sherrykypsytetyn version varjoon. Kieltämättä tuo Talisker 20 yo 1981/2002 on aivan maaginen ja omassa viskien Hall of Fame -listassani erittäin korkealla.

Silti uskon, että klassikko-osastosta puhutaan vielä tämän vuonna 1982 tislatun ja vuonna 2003 pullotetun bourbonversionkin kanssa. Näiden 20-vuotiaiden jälkeen Talisker siirtyi julkaisemaan vuosittain 25-vuotiaan pullotteen eikä tällaisia tapauksia ole enää nähty.

Talisker 20 yo 1982/2003

(58,8%, OB, 1982–2003, Refill Bourbon Casks, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, vaniljaa, kinkkua, omenaa, lääkemäisyyttä, pippuria! Nyt on mahtavuutta. Kuivaa tammea, hunajaa, heinää. Rasvaisuutta, voita pannulla. Suolaa, mineraalisuutta, merellisyyttä, kamferia, hiiltä. Upea. Vihreää omenaa, hiukan limettiä, ananasta. Sanoinko jo, että upea? Vesilisä tuo ruohoisuuden pintaan.

Maku: Öljyinen ja turvesavuinen, tamminen ja lääkemäinen. Kamferia, eucalyptusta, mineraalisuutta, haavansidonta-aineita. Rasvaa, palvikinkkua, suolaista voita. Tervaa, lakritsia, pippuria. Nyt on jytinää. Suutuntuma on täyteläinen ja painava. Tammessa on herkullisen kuiva sävy, silti läpi tulee hunajaa ja vaniljaakin. Omenaisuus ja pehmeä sitruksisuus maistuvat hienosti. Jälkimaku on erittäin pippurinen, suolainen, tamminen ja hiilisen turvesavuinen. Mahtava lakritsinen öljy vain leijuu kitalaessa, kun pippuri jatkaa ilotulitusta. Nokea, suolaa, kamferia, lihaisuutta. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä lisää hiilisyyttä ja tiettyä kuivan salmiakkista purevuutta samalla, kun hedelmäisyys aukeaa entistä paremmin.

Arvio: Aivan uskomattoman hieno Talisker. Tislaamon profiili on tässä parhaimmillaan, refill-tynnyrit huippulaatua. Suunnattoman herkullinen ja suuri viski. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 17).

BenRiach 16 yo 1999/2016 Cask #5043, 56,4%

Maistelussa ex-sherrytynnyrissä viimeisteltyä BenRiachia. Etikettimalli on tämä uusi, jota on kovasti kritisoitu. Onneksi sitä ei tarvitse juoda.

BenRiach 16 yo 1999/2016 Cask #5043

(56,4%, OB, 1999–2016, Batch No. 13, Cask No. 5043, Oloroso Sherry Puncheon, 696 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa ja piparkakkua, paahtoleipää ja appelsiinimarmeladia. Hieman käynyt omenaisuus mukana, hilloinen vaikutelma ylipäänsä. Maltaisuus ja tammisuus tuntuvat hiukan raaoilta, mutta viikuna ja siirappisuus toimivat tässä hyvin. Makea ja maitosuklainen kokonaisuus. Vesilisä avaa hunajan ja vaniljan täysin varoittamatta, makea hedelmäsalaatti pääsee suklaasta läpi.

Maku: Mausteinen ja voimakas. Omenahillo suorastaan jyrää. Aktiivinen tammi ja mausteet ovat pinnassa. Siirappia, rusinaa, suklaata, viikunaa. Leipämäinen maltaisuus ja paahteisuus ovat edelleen mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kaiken keskellä huokoisen oloinen. Tasapaino hiukan hakee. Ruskeaa sokeria, vadelmahilloa, pähkinäisyyttä. Jälkimaku on varsin hapan ja hapokas, paahteisuus ja maltaisuus tulevat voimalla pintaan. Hiukan ummehtunut omenaisuus pitää tiukasti pintansa. Viikuna ja rusina jäävät vähitellen voimistuvan tammen jalkoihin. Finaali on silti melko pitkä. Vesilisä tuo hunajaa ja hedelmää, klassisen BenRiachin elementtejä.

Arvio: Hetkellisesti oikein mainio BenRiach. Balanssi vähän heittelee, mutta maut ovat voimakkaat ja pääosin kohdallaan. 87/100

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate 51,5%

Nyt on harvinaista. En ole koskaan ennen kohdannut Mosstowien viskiä. Kyseistä tuotetta on tehty aikoinaan Miltonduffin tislaamon Lomond-pannuilla.

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate

(51,5%, The Ultimate, Rare Reserve, 6.2.1979–4.6.2013, Cask No. 1355, Bourbon Barrel, 185 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän voimakas. Yrttejä, tammea, vanhoja kirjoja, jotenkin pölyinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Päärynää, vaniljaa, banaania, hunajaa. Ruohoisuutta, kirpeää mausteisuutta. Vihreää teetä. Erittäin haastava ja kompleksinen tapaus, varsin vaikuttava siis. Vesilisä avaa karkkisuutta, vihreitä kuulia.

Maku: Tuoksua selvästi makeampi. Omenaa, päärynää, banaania, aprikoosia, makeaa sitruksisuutta, hiukan anista. Hilloisuutta, raparperia. Suutuntuma on kevyen öljyinen. Edelleen pieni pölyisyys, vanhat kirjat, ullakko ja tietty kuivakkuus on läsnä. Samalla kuitenkin makeudessa on paljon syvyyttä, vaniljaa ja kanelia, kakkupohjaa ja hunajaisuutta. Hakee hiukan suuntaa koko ajan. Jälkimaku on kuivan tamminen, vaniljainen, hunajainen ja yrttinen. Ruohoisuutta ja heinää, hapokkuutta, edelleen pölyisyyttä ja vanhojen kirjojen tunnelmaa. Hiukan lyhyempi ja kapeampi finaali kuin olisi odottanut. Vesilisä toimii hienosti, pölyisyyden takaa löytyy vielä lisää minttuisia ja raikkaita sävyjä.

Arvio: Erittäin haastava ja kompleksinen viski. Hurjan mielenkiintoinen, mutta vaikea. Vaatii aikaa. 89/100

Glen Avon 8 yo, Gordon & MacPhail 40%

Glen Avon oli suosittua Italiassa 1980- ja 1990-luvuilla. Viski on mitä todennäköisimmin Glenfarclasia, mutta koska lopullista varmuutta asiaan ei ole tiettävästi koskaan saatu, en minäkään lähde laittamaan tätä Glenfarclasin nimiin. Maistellaan siis ihan sellaisenaan.

Glen Avon 8 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, early 2000s, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja erittäin herukkainen. Mukava eucalyptus ja kiteinen akaasiahunaja. Vaniljaa, kuivakkaa tammea, kevyttä sitruksisuutta. Maltaisuus on hiukan jyväisenä mukana selvästi, mutta sävy on kuiva. Aivan pieni savun ailahdus löytyy kaiken paahteisuuden keskeltä. Miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Appelsiininen, maltainen, ruohoinen ja selvästi tunkkaisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Omenaa, vaniljaa, hiukan puuroisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta rungossa on silti hyvin ryhtiä. Eucalyptus, herukka ja akaasiahunaja löytyvät edelleen, mutta jäävät selvästi taustalle. Maltaisuudessa on hapan, vähän jogurttimainen sävy. Kermatoffeeta, appelsiinimarmeladia. Jälkimaku saa taas yrttisen ja herukkaisen puolen paremmin esiin. Mentholinen ja kirpeän limettinen puoli hallitsee. Maltaisuutta, tammea, hunajaa, vaniljaa. Kurkkupastillin raikkautta, kunnes tunkkainen tanniinisuus sulkee sen alleen. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin miellyttävä perusviski. Tuoksu on suorastaan mainio, mutta maku jää hiukan puuroiseksi ja tunkkaiseksi. Hieno herukkaisuus tästä silti jää mieleen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Glendronach 23 yo 1992/2016 Cask #76, 52%

Erittäin arvostettu single cask Glendronachilta, erästä 13. Näihin Glendronachin sinkkuihin kohdistuu tällä hetkellä niin valtava markkinapaine, että yksittäisten pullojen omistajat mielellään hehkuttavat näitä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. On siis syytä olla aivan erityisen kriittinen, kun arvioita lukee ja kehuja näkee.

Glendronach 23 yo 1992/2016 Cask #76

(52%, OB, 5/1992–1/2016, Batch No. 13, Cask No. 76, Oloroso Sherry Butt, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhti ja todella makea. Siirappinen ja kermatoffeemainen puoli on pinnassa, samoina runsas tallisuus. Nahkasatulaa, multaisuutta. Tummaa suklaata, taatelia, kuivattua luumua, viikunaa, rusinaa. Pieni kuivalihan aavistus. Siirappi ja suklaisuus hallitsevat ilmatilaa. Vesilisä avaa kirpeän yrttisyyden.

Maku: Täyteläinen, siirappisen makea ja erittäin paksu. Tammisuus ja mausteisuus leikkaavat silti kovinta makeutta nopeasti. Tumma suklaa, piparkakun mausteliemi, pippurisuus ja tanniinisuus ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on todella painava ja runsaan täyteläinen. Tallia, kuivalihaa, lakritsia, aavistus savuisuutta, hiukan uuniomenaa. Jälkimaku on tumman suklainen, paahteinen, kahvinen ja tamminen. Todella napakat tanniinit, kuivattaa suuta reippaasti. Rusinaa, hapokkuutta, pippurisuutta. Saksanpähkinää, tallisia sävyjä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo tähän ihan uuden puolen, sitruksiksen ja raikkaan yrttisen.

Arvio: Paksu sherrypommi, joka vie heikommilta jalat alta. Tuoksu on pettävän makea, kun siirapin alta löytyy näinkin laaja tummasävyinen ja kahvinen ulottuvuus. Ei vikoja, huippulaatua. 91/100

Talisker 10 yo 45,8% (2016)

Rinnakkaismaistelussa vanhan Talisker 10 yo Map Labelin kanssa uudempaa Taliskerin kymppiä pikkupullossa.

Talisker 10 yo (2016)

(45,8%, OB, +/- 2016, 20 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja vaniljaista makeutta. Aktiivinen tammi ja juuresmainen turpeisuus puskevat lujasti läpi. Vierellä maistettuun Map Labeliin verrattuna tämä tuntuu vielä hiukan kypsymättömältä. Jyväistä maltaisuutta, puhdasta raakatislemäisyyttä. Suolaa, koneöljyä, rasvaa. Vesilisä korostaa likaista nokisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja pippurinen, rasvainen ja varsin painava. Tammi maistuu terävänä ja mausteisuus painaa päälle. Turvesavu ja maltaisuus ovat raakaa sorttia, mutta merileväisyys ja suolaisuus tuovat tähän syvyyttä. Todella runsaasti vaniljaisuutta ja punaisen omenan makeutta. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen. Kaikin puolin raaempi kuin hieno Map Label. Jälkimaku alkaa varsin pippurisena ja hiilisen pistelevänä. Turvesavua, nokisuutta, mineraalisuutta, suolaa, hapokkuutta, moottoriöljyä, paksua rasvaisuutta. Kevyttä yrttisyyttä vielä keskipitkän finaalin lopuksi. Vesilisä saa hedelmän paremmin esiin.

Arvio: Maukas viski, ei petä koskaan. Map Labeliin on toki vielä matkaa. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Talisker 10 yo Map Label 45,8%

Taliskerin peruskympissä oli tällainen karttaetiketti 1990-luvun loppupuolella. Muutenkin viski oli ilmeisesti varsin erilaista kuin tämän päivän versio. Päätin ottaa asiasta selvää: laitoin vierekkäin miniatyyriin pakatun Map Labelin ja arviolta vuonna 2016 pullotetun version.

Talisker 10 yo Map Label

(45,8%, OB, +/- 1998, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan savuinen ja napakka. Merellisyyttä, mineraalisuutta, eräänlaista hiekkaisuutta. Kalkkia, tuoretta merilevää, kuivattuja hedelmiä, ilmakuivattua kinkkua. Kaunis kamferi, mukavaa suolaista purevuutta ja hiukan lakritsia. Pehmeää mausteisuutta, vanhoja kirjoja. Wow. Vesilisä tuo esiin puuvahaa ja tiettyä antiikkisuutta, huonekaluja ja lautalattiaa.

Maku: Herkullinen savuisuus, yllättävän paljon makeaa hedelmää kaiken kuivan suolaisuuden ja pippurin keskellä. Suutuntuma on öljyinen ja hiukan likainen. Kamferia, eucalyptusta, lakritsia, savumakkaraa, merilevää, nokisuutta. Mineraalinen ja hapokas puoli on vahvasti läsnä, refill-tynnyrien purevuutta ja pippuria riittää. Todella herkullinen omenaisuus. Jälkimaku liikkuu mineraalisella ja pippurisella alueella ja ruopii syvyyksiä. Lakritsia, kamferia, eucalyptusta, happoisuutta. Mahtava, kuivakka tammisuus. Nokea, tuhkaa, kuivaa turpeisuutta. Varsin pitkä ja maukas finaali. Vesilisä avaa hunajaisia ja vaniljaisia sävyjä.

Arvio: Todella, todella hyvä viski. Ylitti kaikki odotukset. Tuntuu valtavasti iäkkäämmältä ja kaikin puolin syvemmältä kuin vieressä maisteltu nykypäivän kymppivuotias. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna 43%

Mannochmoren kapeassa julkaisupaletissa tämä 12-vuotias Flora & Fauna -julkaisu oli pitkään suurin piirtein ainoana mukana.

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta ja hunajaa, yrttisyyttä ja puuroisuutta. Maltaisuus on erittäin vahvasti pinnassa, pieni pahvisuuskin näyttäytyy. Kakkupohjaa, jyväisyyttä, leipää, kuminaa. Minttua ja kukkaisuutta, öljyisyyttä, mietoa kanelisuutta ja omenaa. Kevyt ja varsin tavanomainen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja yllättävän toffeemainen. Maltaisuus on edelleen esillä, puuroisena ja jyväisenä, mutta mukana on selvästi enemmän makeita ja hedelmäisiä piirteitä kuin tuoksussa. Rusinaa, karamellia, tölkkipäärynää, persikkaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti mukavan kermainen. Yrttejä, mausteita ja napakkaa tammisuutta riittää. Jälkimaku liikkuu jälleen kevyen sitruksisella ja kukkaisella tontilla. Muromaisuutta, kakkupohjaa, hunajaa, kinuskikastiketta. Mausteisuus voimistuu vähitellen, samoin tanniinisuus. Keskipitkä, yllätyksetön finaali.

Arvio: Mukava perusviski, jossa pienet puuroiset ja pahviset vivahteet kuitenkin jossain määrin häiritsevät. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 5).

The Balvenie Tun 1509 Batch #2, 50,3%

Balvenien Tun 1509 -sarja jatkui erinomaisen ykköserän jälkeen, kuten odottaa saattoi. Silti Tun 1509:stä ei ole vielä tullut samanlaista hittiä kuin mitä Tun 1401 oli.

Tällä kertaa vattaukseen on kuulunut yhteensä 23 amerikkalaista ex-bourbontynnyriä ja 9 eurooppalaista ex-sherrytynnyriä.

The Balvenie Tun 1509 Batch #2

(50,3%, OB, 2015, 8500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herkullista makeaa hedelmäisyyttä ja kiteistä hunajaisuutta. Akaasiahunajaa. Metisyyttä, tammea, aprikoosia, jälkiruokaviiniä (ice wine), hiukan viinirypäleitä, makeaa omenaa. Oivallinen ja tyylikäs kokonaisuus. Vaniljaa, hiukan pähkinää, murokeksiä. Nam. Vesilisä avaa hienosti mentholia ja anista.

Maku: Klassinen Balvenie, mutta suussa heti paljon nuoremman ja kovapintaisemman oloinen kuin tuoksu antaa odottaa. Mandariinia, viinirypäleitä, mausteisuutta, katkeruutta. Tammi on aktiivisesti läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Vihreää omenaa, raakaa banaania, pähkinää. Hiukan hunajaa ja vaniljaa tuomassa makeutta. Jälkimaku on edelleen vahvasti siellä katkeruuden puolella, olkoonkin, että tyylikkäästi. Tiukkaa ja tanniiinista tammea, hiukan pippuria, karvasmantelia. Anista, rusinaa, sitruksisuutta, hapokkuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä pehmentää ja makeuttaa tätä heti, muuttaa kokonaisuuden heti toimivammaksi ja maistuvammaksi.

Arvio: Todella tyylikäs viski, mutta suussa liian katkera omaan makuuni, jos vettä ei lisää mukaan. Vesilisä toimii sentään hyvin ja nostaa tämän tasoa välittömästi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Ardbeg Kelpie 46%

Ardbegin uudet NAS-julkaisut ovat saaneet murskaavan vastaanoton viskipiireissä. Uusi Kelpie on jo julistettu kaikkien aikojen pohjanoteeraukseksi. Massaversiokin on tällä kertaa dilutoitu suoraan tynnyrivahvasta Committee-versiosta, eli ilmeisesti erillisiä batcheja ei ole edes lähetty rakentelemaan.

En haluaisi yhtyä valitusvirteen, vaikka välillä mieli aina tekeekin. Täytyy nyt antaa tälle Kelpparille ainakin mahdollisuus. Onhan Dr Bill Lumsden taas nähnyt paljon vaivaa: tuttuun ex-bourbonissa kypsyneeseen Arttuun on sekoitettu tällä kertaa mukaan tuoreessa tammessa kypsynyttä viskiä.

Nämä virgin oak -tynnyrit Dr Bill on järkännyt Mustaltamereltä Adygeian tasavallasta (virgin Black Sea oak casks from the Adyghe Republic in Russia). Kyllä on kovasti taas rakenneltu tarinaa yhden viskin ympärille.

Ardbeg Kelpie

(46%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hurjan lyijyinen. Raskas ja likaisen merileväinen ensivaikutelma, tunkkaista turpeensavua ja hiiltä. Savustettua makrillia, sitrusta, suolaa, jodia. Pippurisuutta, terävää yrttisyyttä, raakaa ja nuoren oloista tammisuutta. Jotain outoa kumisuutta tai juustoisuutta tässä tuoksussa on. Vesilisä avaa hiukan estereitä.

Maku: Edelleen varsin raskas ja lyijyinen ote jatkuu, mutta maku on kaikkineen hiukan terävämpi ja fokusoituneempi kuin tuoksu. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, yrttejä, merilevää. Turve on hiilisempää ja tuhkaisempaa kuin tuoksussa. Tammi tulee aktiivisena ja pippurisena läpi kaikesta, tämä tuntuu kaikin puolin nuorelta viskiltä. Omenaa, hiukan ananasta. Tuoksusta tuttu kuminen tai juustoinen elementti myös maistuu tässä. Suolapähkinää. Suutuntuma on likaisen öljyinen. Jälkimaku on edelleen lyijyinen ja pippurinen, mineraalinen ja suolainen. Jodia, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan suklaata mukaan.

Arvio: Olisin halunnut pitää tästä kovasti enemmän, mutta tietyt off-notet yksinkertaisesti tökkivät. Viski tuntuu kaikin puolin nuorelta ja osin kypsymättömältä, olkoonkin, että sydämessäni on aina pehmeä kohta Ardbegille. 83/100