Kirjoittaja: Lauri

Brora 30 yo 2009 Edition 53,2%

Brora-julkaisut ovat aina tapauksia, koska ”Ylämaan Islay-viskiksi” ristityn viskin tislaaminen loppui 1983. Itselleni Broran maistaminen on ainutlaatuinen tilaisuus ja odotukset taivaissa. Nyt on mahdollisuus pettyä oikein raskaasti.

Brora 30 yo 2009 Edition

(53,2%, OB, Special Release, 2009, 2652 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin hedelmäinen, miedon turpeinen, öljyinen ja tamminen. Sitrushedelmiä, greippiä ja sitruunankuorta. Mangoa, passionhedelmää, hunajamelonia. Herkullinen, pehmeän savuinen turpeisuus. Jalohomeista tammisuutta, vahattua huonekalua, huonekaluöljyä. Vaniljaa, mustaa teetä, mehiläisvahaa, suolaisuutta. Upea tuoksu. Vesilisä tuo esiin aprikoosia ja aavistuksen selvempää lehtisavua.

Maku: Öljyinen ja erittäin pyöreä suutuntuma, kunnes maku räjähtää suussa. Ikääntynyt jalohomeisuus ja tammisuus säestävät hedelmien vyöryä: greippiä, omenaa, sitruunaa, passionhedelmää, aprikoosinkiveä. Turvesavu aaltoilee hienosti pistelevän ja pehmeän välillä. Lakritsia on runsaasti. Maltaisuus löytyy, samoin hunajan ja suolan liitto. Jälkimaku alkaa pippurisena, teemäisenä ja huiman syvänä. Hunajaa, lakritsia, tilkka soijaa, piparjuurta, savua. Huh. Jatkuu erittäin pitkään, kehittyy koko ajan. Vesilisä tuo makuun kaakaota.

Arvio: Tasapainoinen ja uljas viski, kaikkien legendojen veroinen makupommi. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor 91/100 (per 5). Whisky Magazine 82/100 (Rob Allanson).

BenRiach 36 yo 1976/2013 for Whiskysite.nl 40,1%

BenRiachin vuosikerrasta 1976 löytyy legendaarisia pullotteita – ja sitten niitä ihan tavallisia. Tämä on pullotettu tunnetulle hollantilaiselle viskikaupalle. Alkoholiprosentin ja pullomäärän perusteella viski on ehditty saada viime hetkellä talteen.

BenRiach 36 yo 1976/2013 for Whiskysite.nl

(40,1%, OB for Whiskysite.nl, 1976–1/2013, Refill Hogshead, Cask No. 3012, 118 bts., 70 cl)

Tuoksu: Marjaisa ja massiivinen, tuoksuu lasista kauas. Mustaviinimarjasurvosta, vadelmamelbaa, runsaasti erilaisia tuoreita marjoja. Vihreää omenaa lohkoina (valkea kuulas). Melko voimakas maltaisuus, hapokasta ja sokerista mallasta. Dijon-sinapin vivahde taustalla. Greippiä, minttua, sitruunamelissaa. Omalaatuinen kokonaisuus, kuivaa tammisuutta ja raikkaita, metsäisiä elementtejä.

Maku: Kuivan tamminen, marjaisa ja maltainen. Makupaletti on aavistuksen kapea, mutta syvyyttä riittää. Mustaherukkaa, mustikkaa, vadelmaa, runsasta sitruksisuutta. Tammisuus ohjautuu vähän yli mutta maku ei ole siltä osin erityisen väsynyt, joskin alhaisen alkoholiprosentin tuntee. Maltaisuus on pinnassa hapokkaana, ja sen ansiosta suutuntuma on kulmikas ja pirskahteleva. Jälkimaku on maltainen ja tamminen. Eucalyptusta, mustaherukan lehteä, sitruunamelissaa, vaniljatankoa, sitruunapippuria. Virkistävä, pitkä finaali.

Arvio: Hieno viski, mutta tynnyrin kanssa on menty aivan äärirajoille. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Tomintoul 33 yo 43%

Tiedän, että monille Tomintoul edustaa kenties maailman lenseintä mallasviskiä. Silti sillekin täytyy antaa mahdollisuus.

Tomintoul 33 yo

(43%, OB, +/- 2009, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja aromikas. Alkuun tunkkainen maltaisuus hälvenee vähitellen, kun viski saa pyöriä lasissa. Nätti sherryisyys, hyvin integroitunut tammen kanssa. Kirsikkaa, suklaajäätelöä, vaniljaviineriä, kovia toffeekarkkeja. Tiettyä esanssisuutta, ja toki maltaisuus säilyy taustalla puuromaisena, melkein pahvisena. Mutta yleisvaikutelma on oikein mukava ja kutsuva.

Maku: Voimakas appelsiini, jota maltaisuus tukee. Melko lenseä perusmaku, tuoksusta tulee takapakkia. Suutuntuma on öljyinen mutta mehumainen, kevyt kaikkineen. Odotuksia nuorempi profiili, piirteet ovat pinnassa eikä tammi ala puhutella kuin vasta maun loppuvaiheessa. Mukava mausteisuus, kirveliä ja minttua. Toffeemaista makeutta, piparminttukarkkia, hunajaa, jotain kuivakakkumaista hedelmäisyyttä. Jälkimaku on korostuneen minttuinen, sherryinen, miedon tamminen, maltainen, vähän tasapaksu mutta ilahduttavan pitkä.

Arvio: Pitkä ikä ei nosta viskiä sille tasolle, jota voisi odottaa. Ihan maistuva silti. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor 86/100 (per 2).

Tobermory 10 yo 46,3%

Tobermory on Mullin saaren ainoa tislaamo, ja se tuottaa Tobermoryn lisäksi turpeistettua Ledaigia. Tobermory tarkoittaa kirjaimellisesti Marian lähdettä. Odotuksissa on siis raikas ja merellinen viski.

Tobermory 10 yo

(46,3%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin maltainen, lähes eltaantunut. Samalla kuivan valkoviinin kirkasta vaikutelmaa, mineraalisuutta ja suolaisuutta. Kumia, kynsilakanpoistoainetta, hikeä (talia), pahvia. Jyväisyyttä, leivosmaisuutta, kookosta. Ei kutsu maistamaan.

Maku: Kirpeä ja tuoksun luomia odotuksia selväpiirteisempi. Sitruunaa (sekä kuorta että mehua), suolaa, hapokasta maltaisuutta, paahtoleipää, corn flakes -muroja, mineraalisuutta, kuivaa valkoviiniä, kookoslastuja. Vihreää omenaa, kirpeää greippisyyttä. Suutuntuma on öljyinen mutta skaala kuiva ja terävällä tavalla kirkas. Jälkimaku nousee maltaisena, aseöljyisenä, kookoksisena, suolaisena. Loppua kohti hunajaisuus ja eräänlainen havuisuus tulevat hiukan esiin, mutta silti loppuvaikutelmaksi jää hapan maltaisuus ja kuivan hedelmäinen kirpeys.

Arvio: Sokerinen maltaisuus yhdistyy kuivaan suolaisuuteen. Hiukan omituinen viski. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor 79/100 (per 4). Dramming 65/100. Whisky Magazine 76/100 (Dave Broom), 77/100 (Martine Nouet).

Glenmorangie Companta 46%

Glenmorangie jatkaa Dr Bill Lumsdenin johdolla erikoisten kypsytysyhdistelmien kokeilemista. Companta on kypsynyt ex-punaviinitynnyreissä, joista puolet on peräisin Clos de Tartin tilalta (Grand Cru) Burgundista ja puolet Côtes du Rhônesta (jälkimmäiset aiemmin käytössä väkevöidyn viinin kypsytyksessä).

Glenmorangie Companta

(46%, OB, NAS, 2014, Private Edition, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan viininen. Tunkkainen, siirappinen, nahkakalustetta ja rusinakeittoa. Punaista uuniomenaa, ylikypsää luumua, jotain vähän lihaisaakin. Makeaa tammisuutta, kinuskia, kurkkupastillia (eucalyptusta). Kukkaisuutta (ruusuja). Viinisyys on vahvasti pinnassa, mutta oikein hyvällä tavalla.

Maku: Viininen ja mausteinen. Makean siirappinen mutta ryhdikäs mausteisuus pitävät paketin kasassa. Rusinaa, luumua, makeaa tammisuutta, musteisuutta. Body on melko kevyt, mutta makeus ja mausteet pelastavat suutuntuman. Punaviinimäisyys on melkein glögimäistä, osin pähkinäistäkin. Jälkimaku alkaa sangriamaisen makeana ja tuoreen tammisena, mutta kehittyy neilikkaiseen ja punaviinimäiseen suuntaan. Eucalyptusta, tanniineja, hentoa lakritsia, vähän suklaatakin. Erikoinen, herkullinen lopetus.

Arvio: Positiivinen yllättäjä, tasapainoinen punaviiniviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Dramming 85/100.

Cragganmore 2000/2013 Distillers Edition 40%

Cragganmoren Distillers Edition on viimeistelty ex-portviinitynnyreissä (port pipes, 650 litraa). Portviinifinistely on erittäin haastava mille tahansa viskille, joten mielenkiintoista nähdä, miten Cragganmore selviää.

Cragganmore 2000/2013 Distillers Edition

(40%, OB, 2000–2013, Batch No. CggD-6565, Port Wood Finish, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja tunkkainen. Appelsiinia, marsipaania, pistävää viinimäisyyttä. Hiukan eltaantunut vivahde, märkää pahvia ja hikistä villasukkaa. Aavistus nuotiosavua, nahkakalusteita, tupakanpurua. Paksua, punaista suksivoidetta, parafiiniä. Ei kovin kutsuva kokonaisuus.

Maku: Selvästi tuoksua parempi. Viinimäisyys on pinnassa, marjamehumaisena ja pistävänä. Appelsiinia, mustikkakeittoa, tuoretta vadelmaa. Ässä-mix-karkkeja, siirappista makeutta, toisaalla tiettyä hedelmäistä kitkeryyttä. Maltaisuus on hapanta mutta ei niin päällekäyvää kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko vetinen, mutta tunkkaisuus jatkuu. Jälkimaku on kanervainen, hunajainen, miedosti nuotiosavuinen, karkkimainen, vahamainen, esanssinen ja melko ohut. Ei juuri kehity.

Arvio: Epätasapainoinen karkkiviski. Maussa on silti myös jotain miellyttävää. 80/100

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing 60th Anniversary 55,6%

Vuonna 1949 aloittanut Douglas Laing juhlisti 60. toimintavuottaan Port Ellen -pullotteella. Ja aina kun on Port Ellen käsissä, odotukset ovat tapissa. Ei muuta kuin maistamaan.

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing ’60th Anniversary’

(55,6%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 1979–2009, 60th Anniversary, Refill Hogshead, 234 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoreen hedelmäinen, turpeensavuinen ja raikas. Ruohoa, apilankukkaa, timoteitä. Mineraalinen, kivennäisvettä ja rieslingiä. Sitruunamehua, aprikoosia, vihreää omenaa. Hunajaa, hiukan suolaisuutta (sormisuolaa), yrttisyyttä (provençal). Hieno ja kutsuva. Vesilisä tuo makeutta, menthol-pastilleja ja tammea.

Maku: Ruohoinen, tuoreen heinäinen ja ryhdikkään maltainen. Sitruunainen ja turpeinen, pistävän pippurinen ja mausteinen. Savu pilkistää välistä. Tuore hedelmäisyys on sulkeutuneempaa kuin tuoksussa, heinäisyys korostuu. Suutuntuma on melko rasvainen. Omenaa, yrttisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Jälkimaku nousee maltaisena, aamiaismuromaisena ja sitruunaisena. Paljon tammea, mausteita ja voimakas pippuri, vähitellen myös hunajainen makeus. Vesilisällä robusti tammisuus nousee, samoin paahteisuus ja musta tee.

Arvio: Ruohoinen ja hedelmäinen PE. Kestää hyvin vettä muttei nouse aivan kärkeen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 1).

Ardmore 16 yo 1996/2013, Cadenhead Small Batch 55,2%

Ardmore on itäisen Ylämaan suuri tuntematon, Teacher’s-sekoiteviskin koti. Tämä Cadenheadin pullote on kypsynyt 16 vuotta ex-bourbonissa.

Ardmore 16 yo 1996/2013, Cadenhead Small Batch

(55,2%, Cadenhead, Small Batch Release, 1996–2013, Bourbon Hogshead, 552 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja maltainen, suorastaan jyväinen. Kirkas profiili, hunajaa ja turpeensavua. Savu ei lyö yli, vaan lepää taustalla. Aamiaismuroja, kookosmaitoa, vartalovoidetta, jotain puhdistusainetta, metallisuutta, ruutia. Mineraalisuutta, pistäviä mausteita. Lisätty vesi vapauttaa rasvaisia komponentteja, kukkaisuutta (voikukkaa) ja vähän lempeämpiä mausteita ja yrttejä (vanilliinisokeria, sitruunamelissaa).

Maku: Sitruunankuorta, suolaisuutta, vahvaa maltaisuutta. Rasvainen suutuntuma, bourbonkypsytyksen mausteisuus ja glyserolisuus tuovat potkua, samoin turpeensavu. Aamiaismurot seuraavat tuoksusta, nyt mukana on myös puuroa ja jotain leivosmaista (vaniljaviineriä). Hunajaa, sitruunamelissaa, anista. Jyväinen viljaisuus. Jälkimaku on hunajainen, turpeinen, hiukan lyijyinen, savuinen, mineraalinen, ruutinen, melko pitkä. Vesilisä tuo makuun voikukkaa, nestesaippuaa, minttua. Vettä voi lisätä runsaasti, viski kestää hyvin.

Arvio: Melkoinen rasvapaukku. Ei oikein tasapainossa, vaikka ulotteikas onkin. 83/100

Bowmore 16 yo 1991/2007 Port Matured 53,1%

Portviinikypsytys on mielestäni yksi vaarallisimpia. Joskus pienelläkin finistelyllä port lyö yli, ja silloin sitä ei kestä kukaan. On aika kokeilla, miten Bowmoren vuonna 1991 tislattu pullote onnistuu vaikeassa lajissa.

Bowmore 16 yo 1991/2007 Port Matured

(53,1%, OB, 1991–2007, Port matured, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, viininen ja lehtisavuinen. Makeaa viinisyyttä, siirappia, mausteita (kanelia), lakritsia, hiukan tervaa, märkää maa-ainesta, turvetta, tallia. Maltaisuutta, luumua, rusinoita. Iso ja komea tuoksu. Vesilisä korostaa lakritsia ja tuo esiin hieman lihaisuutta.

Maku: Viinimäisyydessään suuri kokonaisuus. Portviinisyys maistuu makeana, siirappisena ja suorastaan sherryisenä, ei ollenkaan kuivana tai tukkoisena. Luumuja, rusinoita, suklaata, paljon lakritsia. Runsas makupaletti lepää hienosti keskivahvan bodyn varassa, balanssi on kohdallaan. Jälkimaku alkaa suklaisena, maltaisena ja aavistuksen kitkeränä. Yllättäen tammi ei mitenkään hallitse. Hunajaisuus ja glögimäisyys, pähkinä ja rusinat nousevat lopuksi. Vesilisä vapauttaa turpeista lihaisuutta, anista ja ufo-karkkeja (!).

Arvio: Tässä on jotain, mitä ihailen. Portviinikypsytys on onnistunut loistavasti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 79/100 (Dave Broom), 75/100 (Martine Nouet). Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena voimakas Bowmore”.

Balblair 1989/2013, 46%

Balblairin hedelmäiset viskit eivät ole koskaan oikein auenneet minulle. Näistä vuoden 1989 refill-bourbontynnyreistä on julkaistu jo kolme pullotuserää.

Balblair 1989/2013

(46%, OB, 1989/2013, 3rd release, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja ruohoinen. Apilankukkaa, akaasiahunajaa, aloe veraa. Appelsiinia, omenaa, kiiviä, vesimelonia, vaniljaista makeutta, kookoskermaa. Runsas ja maukas kokonaisvaikutelma, vaikka ei erityisen poikkeava. Raikkauden ja voiman sekä kirpeyden ja tukevuuden välillä vallitsee hienostunut tasapaino.

Maku: Tammisuus on pinnassa, mutta hedelmät säestävät hienosti: appelsiinia, vesimelonia, omenaa, persikkaa, kiiviä. Hunajaista makeutta, eucalyptuksen raikkautta, aromista maltaisuutta. Mausteinen ja hiukan pisteliäs kokonaisuus, silti vaniljainen ja hetkellisesti pehmeän kookoksinen. Kehittyy hyvin, balanssi on oivallinen, body ryhdikäs ja suutuntuma mukavan intensiivinen. Jälkimaku alkaa maltaisena ja hiukan vanerisena, mutta tammi, mausteet, minttu, inkivääri, apilaisuus ja sitruksisuus jatkavat kulkuaan pitkään.

Arvio: Tasapainoinen viski, puhtaasti bourbonkypsytettyjen korkeampaa keskitasoa. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor 84/100 (per 1).