Kirjoittaja: Lauri

Rosebank 21 yo 1990/2011 Special Release 53,8%

Diageon vuoden 2011 julkaisuihin Special Releases -sarjassa kuului pitkästä aikaa myös uusi Rosebank. Alamaan Camelotissa sijainnut tislaamo suljettiin vuonna 1993.

Tämän viskin tynnyrit ovat olleet amerikkalaista ja eurooppalaista tammea, refilliä kaikki tyynni.

Rosebank 21 yo 1990/2011

(53,8%, OB, Special Release, 1990–2011, 5886 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirpeän hedelmäinen, rasvainen ja maltainen. Vahva purkkiananas, vihreä omena, hunajameloni ja kiivihedelmä ovat heti läsnä. Vaikutelma on rasvainen, vaikka elementit ovat hapokkaita ja mineraalisia. Valkoviiniä, vaniljaisuutta, IPA-olutta, mentholia. Vesilisä vapauttaa estereitä, apilankukkaa ja neilikkaa.

Maku: Valkoviininen, rasvainen ja maltainen. Mielenkiintoinen ristiveto kirpeiden hedelmien (ananas, omena) ja rasvaisen, maanläheisen suutuntuman välillä. Tynnyrin vaikutus tuntuu vähäiseltä, tammea ei juuri maista. Maltaisuus on hapokasta, hiivaista ja aromikasta. Havuja ja mentholia. Valkoviiniä. Kokonaisuus on miellyttävä ja hieno. Jälkimaku on ananaksinen ja omenainen, makean ja rauhallisen tamminen, vaniljainen ja hunajainen, hapokkaan maltainen ja pitkä. Vesilisä erottelee tammen tummia sävyjä, kahvia ja herukkaa.

Arvio: Selväpiirteinen ja hienostunut viski, jossa tynnyreiden vaikutus soi varsin herkästi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 7). Whisky Magazine 82/100 (Gavin D. Smith), 83/100 (Rob Allanson).

Aberlour 12 yo Sherry Cask Matured 40%

Aberlourin 12-vuotias on ehtinyt olla vuosien varrella monenlaisten tynnyreiden vattaus. Nyt on siirrytty ainakin travel retail -puolella puhtaaseen sherrykypsytykseen.

Aberlour 12 yo Sherry Cask Matured

(40%, OB, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen, kukkainen ja miedon sherryinen. Rasvainen vaikutelma, käsivoidetta ja palasaippuaa. Mallassokeria, hiivaisuutta, puuroa. Imelää kukkaisuutta, ylikypsiä omenoita. Hyvin mieto kokonaisuus – ja hyvin makea. Kovia toffeekarkkeja (Toffifee) ja joulukakkua. Ihan perustuote kaikin puolin.

Maku: Miedon sherryinen ja puuroisen maltainen, sokeria ja mietoja mausteita. Hyvin kevyt ja helppo, suutuntuma on melko ohut ja huokoinen – mutta sinänsä ihan miellyttävä, kaikin puolin. Sherryiset mausteet ovat joulukakun kanelia ja neilikkaa, saippuaisuutta taustalla. Uuniomenaa siirapissa, metisyyttä, hiukan tummaa suklaata. Puuromaisuus ja tietty hiivaisuus tukevat maltaista vaikutelmaa. Jälkimaku on makean siirappinen, uuniomenainen, suklainen, maltainen ja kevyt.

Arvio: Entry level -viski klassisesta päästä, ei huono muttei säväyttäväkään. Toiveissa hiukan lisää iän tuomaa tyylikkyyttä ja korkeamman alkoholiprosentin antama ryhti – eli A’bunadhin ominaisuudet. 82/100

Deanston Virgin Oak 46,3%

Burn Stewart Distillers on uudistanut Deanstonia viime vuosina isolla rahalla. Se näkyy tuotevalikoimassa, etiketeissä, tislaamon vierailukeskuksessa, kaikessa.

Tuotevalikoimaan on tullut samalla myös tämä ex-bourbonissa kypsynyt ja neitseellisessä tammessa viimeistelty pullote. Vaikea laji, odotan lopputulosta pienellä jännityksellä.

Deanston Virgin Oak

(46,3%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Räikeän maltainen. Jyväisyys ja alkoholisuus korostuvat. Tämä ei paljon new makesta poikkea, syvyyttä vain on hiukan enemmän mutta vaikutelma on samankaltainen. Vaniljaviineriä, vaseliinia, puhdistusaineita. Vahva glyseroli, runsas suolaisuus. Tuoretta ruohoa. Nuori ja epäkypsä. En tykkää.

Maku: Maltaisuus on korostunutta, mutta maku on odotuksia tasapainoisempi ja selvästi kypsynyt. Jyväisyys ja mallassokeri maistuvat, mutta tuore tammi tuo vähän uutta kulmaa – mausteita ja vaniljaisuutta ja tiettyä karheutta suutuntumaan. Raaka tämä toki on, muttei sentään täysin kelvoton. Suutuntumassa on rasvaa ja suolaa. Jälkimaku on edelleen jyväinen, sahanpurua ja tammilankkua riittää. Hunaja ja vanilja näyttäytyvät. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali. Kuin olisi viinaa juonut.

Arvio: Raa’an tamminen ja räikeän jyväinen esitys. Ei ole viallinen muttei maistuvakaan. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 83/100.

Dalwhinnie 1997/2013 Distillers Edition 43%

Diageo on antanut jokaiselle Distillers Edition -viskiä pullottavalle tislaamolleen oman viimeistelyvaihtoehdon. Dalwhinniella se on ehkä tavanomaisin mahdollinen, olosoro-sherry. Toisaalta juuri sillä on myös hyvät mahdollisuudet onnistua.

Dalwhinnie 1997/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1997–2013, Oloroso Finish, Batch No. D. SU. 312,  70 cl)

Tuoksu: Makea, hedelmäinen ja sherryinen. Hunajamelonia, rusinoita, luumuja, omenaa, mangoa. Suklaata runsaasti. Tammisuus tuo vaniljaa ja pientä havuisuutta, eucalyptusta. Maltillinen ja varsin tasapainoinen.

Maku: Kulmikas ja jotenkin huokoinen. Sherryisyys on pinnassa, muttei ole luonteeltaan kovin suurta. Tammen tanniinit iskevät melko nopeasti, suutuntuma on karhea ja samalla melko öljyinen. Mausteissa on yrttisyyttä ja pihkaa. Maltaisuus on paksun sokerista, leivosmaista – tuollainen makeus kamppailee tanniineja vastaan ihan hyvin, muttei ole kovin kiinnostavaa. Hedelmistä hunajameloni ja appelsiini ovat läsnä, mutta tuoksussa ollut monipuolisuus on kadonnut. Jälkimaku on hunajainen, hapokkaan maltainen, tumman suklainen mutta melko vaisu. Eikä se jatku kovin pitkään.

Arvio: Oivat lähtökohdat, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä heikommin tämä pärjää. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Glenfiddich 30 yo 43%

Glenfiddichin 30-vuotias on aina ollut travel retail -tuote, vaikka kysyntää olisi varmaan muuallakin kuin tax free -myymälöissä. Kyseessä on ex-bourbonin ja ex-oloroson sekoitus.

Glenfiddich 30 yo

(43%, OB, +/- 2010, Cask Selection No. 00027, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja alkuun kipakan mausteinen. Weetabixia, mallassokeria, appelsiinimarmeladia, vaniljaa. Tammisuus on tyylikästä, kompleksia ja yllättävänkin tuoretta. Hiukan tupakkaa, tuoretta ruohoa, kukkamultaa. Pyöreä ja pehmeä, makean hedelmäinen kokonaisuus, johon mausteet (inkivääri) tuovat ryhtiä.

Maku: Tanniininen ja yllättävän hapan suutuntuma. Toisaalta karvauden alla erikoisen kevyt body. Mausteet potkivat (inkivääri ja yrtit) mutta tasapainoa ei oikein löydy. Appelsiinimarmeladi, Weetabix, runsas tammisuus ja maanläheinen ruohoisuus/multaisuus hallitsevat palettia. Hunajainen makeus nousee taustalta. Kompleksinen ja osin sulkeutunut makuprofiili. Jälkimaku on teemäinen (Earl Grey), hapan ja tamminen. Pähkinäisyys (manteli, saksanpähkinä) ja inkivääri tekevät siitä onneksi kiinnostavan, koska pituutta riittää.

Arvio: Tyylikäs tuoksu, yllättävän karvas maku. Pitkä jälkimaku pelastaa paljon. 84/100

Ichiro’s Malt 15 yo 46%

Ichiro Akuto pelasti vuonna 2000 puretun Hanyu-tislaamon varaston ja on julkaissut sitä Ichiro-nimellä. Tunnetuin osa on korttisarja, mutta Ichiro on saanut markkinoille myös muutaman ikämerkityn perustuotteenkin.

Tämä 15-vuotias julkaisu on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja viimeistelty ranskalaisessa tammessa.

Ichiro’s Malt 15 yo

(46%, OB, Hanyu, 1995–2011, French Oak Finish, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja öljyinen. Punaista omenaa, maitosuklaata, luumua. Nätti mausteisuus, kanelia ja anista ja aavistus neilikkaa. Makea viinimäisyys on pinnassa, jälkiruokaviinin pyöreyttä ja siirappisuutta. Vaniljaista tammisuutta. Hienosti kerrostuva tuoksu, joka aukeaa lasissa vähitellen. Nam.

Maku: Pehmeän viininen ja alussa hyvin mieto. Tammisuus on nuorekasta, vaniljaista ja pistelevää. Siirappisuus, omenaisuus, rusinaisuus ja suklaisuus jäävät happaman maltaisuuden varjoon. Ale-olutta ja kuivattuja luumuja, hiukan sekava makupaletti hienon ja selväpiirteisen tuoksun jälkeen. Jälkimaku on kirsikkainen, kaakaomainen (Van Houten), kahvinen ja hiukan karvas, neilikkainen ja tamminen, hapan ja hiivainen. Loppuliuku on kuitenkin tyylikäs ja melko pitkä, ei tästä sentään paha maku suuhun jää.

Arvio: Nenässä upea mutta suussa valitettavan keskinkertainen. 83/100

Glenmorangie 12 yo Quinta Ruban 46%

Glenmorangien core expressions rangeen tukevasti kuuluva Quinta Ruban on kypsytetty ensin 10 vuotta ex-bourbontynnyreissä (American white oak), sen jälkeen kaksi vuotta ex-portviinitynnyreissä (port pipes, Douron laaksosta Portugalista).

Glenmorangie 12 yo Quinta Ruban

(46%, OB, +/- 2013, 100 cl)

Tuoksu: Makea, ruusuinen ja siirappinen. Erittäin viininen. Paljas tammi paistaa läpi. Bourbonkypsytyksen sävyjä löytyy rutkasti, vaniljaa ja glyserolia, jopa irkkuviskimäinen fiilis siinä suhteessa. Toffeefudgea ja kinuskikastiketta, samalla jotain kirpeän ruohoista ja räikeän kukkaista – ristiriitainen ja outo kokonaisuus.

Maku: Viinimäinen ja pistävän tamminen. Portviiniviimeistely ei ole integroitunut ollenkaan, vaan makea siirappisuus liukenee nopeasti bourbonkypsytyksen elementtien tieltä. Sieltä tulee voimakas glyserolisuus; kitkerä ja samalla vähän äitelä tammisuus tunkee joka välistä. Appelsiinia ja hapanta maltaisuutta. Pistelevä suutuntuma, balanssi on kateissa. Jälkimaku on täyttä paahtoleipää. Karvas maltaisuus, kitkerä sitruksisuus ja makea viinisyys ottavat mittaa toisistaan. Jyvämäinen alkoholisuus kuolettaa keskipitkän finaalin.

Arvio: Rakennetun tuntuinen viski, jonka tasapaino on hukassa. Ei yksinkertaisesti toimi. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3). Whisky Magazine 78/100 (Dave Broom), 88/100 (Martine Nouet).

Craigellachie 1982/1996, Scott’s Selection 61,6%

Joskus tulee maistettua viskejä, joista ei tiedä etukäteen oikeastaan mitään. Craigellachiesta tulee mieleen vain Craigellachie Hotel ja sen kuuluisan viskibaarin hillittömät valikoimat. Mutta nyt siis maistelussa Craigellachien tislaamon tuotantoa.

Craigellachie 1982/1996, Scott’s Selection

(61,6%, Scott’s Selection, 1982–1996, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, sitruksinen ja kirpeän maltainen. Yhtä aikaa selväpiirteinen ja laaja-alainen. Voimakas, hieno tammisuus tuo mukanaan huonekaluvahaa ja vaniljaa. Jyväisyyttä, croissanttia, suolaista voita. Aavistus savua, rasvaista laukaistua asetta. Sitruunankuorta, kiiviä, carambolaa, kolakarkkia. Todella voimakas ja houkutteleva. Vesilisä vapauttaa hunajaa ja marsipaania, nostaa makeutta pintaan.

Maku: Kermainen ja sitruksinen, pirteän maltainen. Mahtavan pyöreä ja öljyinen suutuntuma. Vaniljaa, toffeeta, kolakarkkia, oliiviöljyä, yrttisyyttä (minttua, anista). Tammisuus on läsnä kuivana ja hienostuneena, siitä kumpuaa eucalyptuksen kirpeyttä ja hunajaista makeutta. Loistava balanssi. Jälkimaku on havuinen, hunajainen, lakritsinen, kirpeän sitruksinen, kuivan tamminen, hienostunut ja pitkä. Vesilisällä nousee esiin kanervaisuutta ja mentholia, samalla kompleksisuus lisääntyy entisestään.

Arvio: Kiehtova, kehittyvä ja harvinaisen monitasoinen. Hieno viski, suuri yllättäjä. 90/100

Mortlach 16 yo Flora & Fauna 43%

Nyt kun Diageon Flora & Faunaksi nimetty viskimallisto vetelee viimeisiään, on aika nuuhkaista lasiin, jossa on sarjan Mortlach-julkaisua. Vielä näitä näyttää olevan hyvin saatavilla, kohta voi olla toisin. Tosin Mortlachia tuodaan kovaa vauhtia luksustuotekategoriaan.

Mortlach 16 yo Flora & Fauna

(43%, OB, 2011*, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja pähkinäinen. Maapähkinää ja hasselpähkinää kuorineen. Melko hapan vaikutelma. Kuivia rusinoita. Nahkatakkia, tupakkaa. Karvas maltaisuus, hapokasta bitter-olutta. Makeutta taustalla toki, luumukiisseliä ja suklaapuuroa. Makeaa sitruksisuutta myös. Sherryisyys tuntuu oloroson kovuutena. Melko monimuotoinen kaikkineen, vaikka tietyt karvaat maut ovatkin pääosassa.

Maku:Yllättävän makea ja miellyttävän sherryinen – tasapaino löytyykin suussa nopeasti. Kahvia, mantelilikööriä, kaakaota, pähkinöitä, rusinoita, mandariinia. Hapan ja paksu maltaisuus on kuitenkin perusmakuna, siitä ei pääse mihinkään. Suutuntuma on täyteläinen, vaikka tekstuuri onkin melko väljä. Jälkimaku alkaa pähkinöillä ja espressolla, nahkaisuus korostuu. Makeaa sherryä, suklaata, rusinoita, luumua. Keskipitkä finaali, joka ei juuri kehity maltaisuudessaan. Kaikki on silti kunnossa, ei vikoja.

Arvio: Nenässä vaatimaton mutta suussa maistuva sherryviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 10). Smoke On The Water, ”Klassinen ’sherrymonsteri'”.

Kilkerran Work in Progress #5 Sherry Wood 46%

Springbankin omistajien J&A Mitchellin toinen tislaamo Kilkerran lähestyy kymppivuotiasta julkaisua. Vuonna 2013 se tuo markkinoille kaksi 9-vuotiasta viskiä, bourbonkypsytetyn ja sherrykypsytetyn version. Maistelussa nyt se sherry.

Kilkerran Work in Progress #5 Sherry Wood

(46%, OB, 2004–2013, ’Work in Progress – Sherry Wood’, 70 cl)

Tuoksu: Moottoriöljyä ja survottuja hedelmiä. Hedelmäkakkua, jonka kostutus on mennyt rajusti yli. Pistävä, märkä turpeisuus. Kostean lehtinuotion paksu savu, melkein mätä lihaisuus. Todella likainen ja öljyinen kokonaisuus, aitoa Campbeltownia siinä suhteessa. Salmiakkia, sinappia, outoa makeutta (palanutta sokeria). Ei kutsu maistamaan, vaikka tuoksu on obskuuri ja osin kiehtova. Makeudessa on halpaa brandya.

Maku: Turpeinen, makea ja happaman tamminen. Paljon tavanomaisempi kuin tuoksusta saattoi olettaa. Kermainen, makean sherryinen suutuntuma. Yleisfiilis on edelleen likainen, ylikypsiä punaisia omenoita ja appelsiineja on puoti puolillaan. Aseöljyä, märkää joulukakkua, mantelitahnaa, suolaisuutta, merellisyyttä ja hapanta maltaisuutta. Jälkimaku on imelä ja siirappinen, pistävän yrttinen, tamminen eikä kovin pitkä. Pekonia ja salmiakkia löytyy, mutta finaali on kokonaisuutena outo ja tunkkainen.

Arvio: Omaperäisyydestään huolimatta ei oikein kolahtanut. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.