Ruotsissa syntyneen mutta sittemmin Floridaan kotiutuneen Ulf Buxrudin teos Rare Malts -pullotesarjasta on vaikuttava kirja. Teos esittelee kaikki Rare Malts Selectionin yksilöt, niiden tislaamot ja pienetkin detaljit. Se on ulkoasultaan vaikuttava ja kuvallisesti herkullinen. Kaiken kaikkiaan kirja dokumentoi merkittävän palan katoavaa viskihistoriaa.
Rare Malts: Facts, Figures and Taste (Quiller Publishing, 2006) alkaa pitkistä selvityksistä, joissa käydään listamuodossa läpi jokainen 121 pullotetusta sarjan viskistä ja tarkastellaan sarjan erityispiirteitä. Yhteensä 36 tislaamoa tuotti oman Rare Malts -pullotteen tai useita pullotteita vuosina 1995–2005. Pakkaukset hieman vaihtelivat, pullotuskoot vaihtelivat, joissain oli virheitä etiketeissä.
Sen jälkeen Buxrud syventyy aakkosjärjestyksessä jokaiseen sarjan tislaamoon ja pullotteeseen. Erityisesti Brora- ja Port Ellen -aukeamat tuottavat tykytyksiä. Brorat vuodelta 1972 ja Port Ellenit vuodelta 1978 lienevät paitsi halutuimpia Rare Malts -viskejä myös arvostetuimpia pulloja koko maailmassa. Niiden hinnat ovat kuitenkin lentäneet kauan sitten katosta läpi.
Nykyvinkkelistä on oikeastaan melkein mahdoton käsittää, että aikoinaan Rare Malts -pullot tulivat kauppoihin noin 80 punnan hintaan. Ne olivat United Distillers & Vintnersille ja sitä seuranneelle Diageolle vain yksi keino esitellä yhtiön tislaamoita. Hyviä ja edustavia tynnyreitä valittiin pullotettavaksi single malteina, ei mitään sen ihmeellisempää.
Rare Malts -sarjan lopettamisen jälkeen olen miettinyt paljon sitä, miksi Diageo halusi julkaista The Managers’ Choice -sarjan vuonna 2009 ja millä perusteella siihen pullotetut tynnyrit valittiin. Siinä missä Rare Malts pyrki edustavuuteen, The Managers’ Choice pyrkii jonkinlaiseen poikkeavuuteen – moni siihen valituista tynnyri on täysin erilainen kuin mikään aiempi tislaamon tuotannossa.
Yleensä nuo tynnyrit ovat vielä olleet erittäin aktiivisia ja sen seurauksena kypsytysajat suhteellisen lyhyitä. The Managers’ Choicen keskimääräinen pullote on noin 13-vuotias ja alkuperäiseltä hinnaltaan yli 250 puntaa (nykyään viskikaupat yrittävät päästä alennusmyynneissä niistä eroon paljon halvemmalla). Vastaavasti Rare Malts -sarjassa on saanut aikoinaan jopa noin 30-vuotiaan pullotteen alle satasella. Ja se on kaiken lisäksi edustanut komeasti tislaamon omaa tyyliä. Maailma on muuttunut.
Ulf Buxrud on kirjan kirjoittamisen jälkeen pitänyt yllä Rare Malts -sivustoa, jossa hän edelleen käy keskustelua sarjan pullotteista ja listaa maailmalta löytyneitä poikkeavuuksia sekä nykyään myös väärennöksiä. Sivustolla tajuaa, miten myös viskimarkkinat alkavat olla huijareiden ja diilereiden temmellyskenttää, ja sen takia suosittelen rauhoittavaa Rare Malts -teosta iltalukemiseksi viskiharrastajalle. Kirjan lukeminen aiheuttaa vakavaa kutinaa lompakossa.
