Maistetut

Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium 51,1%

Lasissa tällä kertaa Loch Lomondin Inchmurrin-brändin nimissä pullotettu kymppivuotias Belgia-spesiaali. En ole tislaamon tuotteiden suuri ystävä, mutta aina innokas kokeilemaan uutta, pettymyksen uhallakin.

Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium

(51,1%, OB for Belgian Friends of Loch Lomond, 1/2008–3/2018, Cask No. 52, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, vahainen, hedelmäinen ja oudon pahvinen. Kuiva pahvi tulee kaikesta läpi. Kuivattuja hedelmiä, sahanpurua. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, hapokkuutta, tölkkihedelmää ja metallisuutta. Marsipaania, banaania, vaniljaa. Tammi tuntuu nuorekkaana kaikessa. Heinäisyyttä ja ruohoisuutta löytyy. Vesilisä availee yrttistä raikkautta, eucalyptusta ja minttua etenkin.

Maku: Yllättävän pehmeä ja miellyttävä, suorastaan silkkinen suutuntuma. Hedelmäisyyden rinnalla on huomattava suolaisuus. Sitruksisuus, omenaisuus ja hunajameloni maistuvat. Heinäisyyttä, happamuutta, edelleen pientä pahvista karheutta. Kuivatut hedelmät ovat mukana, samoin tölkkihedelmät ja sahanpuru. Tammisuus ja jyväisyys tulevat läpi voimalla, pientä puisevuutta on kautta linjan. Jälkimaku on todella suolainen ja heinäinen. Hedelmäisyys ja makeus kuolevat nopeasti, tilalle tulee runsaasti pippuria ja kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, pähkinää. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkista makeutta pintaan.

Arvio: Melko vaatimaton viski, mutta maistamistani tämän tislaamon parhaimmistoa silti. 80/100

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #5, 53%

Olen vältellyt keräilijäksi ryhtymistä, koska sellainen tulee viskiharrastajalle helposti todella kalliiksi. Huomaan kuitenkin, että olen hankkinut vuosien varrella jonkinlaisen pakkomielteen 1990-luvun alkupuolen Glendronach-pullotteisiin.

Erityisesti olen jahdannut 15.1.1993 tynnyriin laitettuja yksilöitä. Valitettavasti niiden hinnat ovat nousseet viime vuosina jo huomattaviksi, joten jahtaaminen alkaa käydä yhä vaikeammaksi.

Nyt on lasissa kuitenkin yksi noista kaikkein halutuimmista ysikolmosista, Cask #5. Jos taso on vähänkään Cask #3:n luokkaa, ollaan tukevalla maaperällä. Verrokiksi sattui tällä kertaa Cask #26, aivan erinomainen sekin.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #5

(53%, OB, 15.1.1993–10/2013, Cask No. 5, Oloroso Sherry Butt, 645 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, hedelmäinen ja mausteinen. Hienosti auki, ei yhtään liian suklainen tai siirappinen, vaan balanssi on välittömästi hahlossa. Kypsää luumua ja omenaa, viikunaa, sitrusta, rusinaa, nahkaisuutta. Kuivaa tammea, metisyyttä, tallisuutta, hiukan kahvia ja sikaria. Nam. Vesilisä avaa minttua ja hunajaa. Tämän rinnalla Cask #26 on selvästi viinisempi ja jopa suorastaan rommisempi.

Maku: Tumman suklainen, sherryinen ja mausteinen. Nahkaisuutta, kuivaa tammea, metistä hunajaisuutta, tyylikästä kahvisuutta ja herkkää luumua. Suutuntuma on täyteläinen ja erinomaisessa balanssissa, maku elää ja kehittyy jatkuvasti. Rusinaa, viikunaa, omenaa, sitrusta, taatelia, pähkinäisyyttä. Kahvisuus, mausteisuus ja tumma yrttisyys tuovat komean pohjavireen. Hilloisuutta, balsamicoa, tallisia ja rustiikkisia sävyjä. Jälkimaku on mausteinen, sherryinen, tumman suklainen ja edelleen kuivan tamminen. Nahkaisuutta ja tallia riittää, samoin luumua ja viikunaa. Mausteisuus ja yrttisyys nousevat vähitellen yhdessä kahvin kanssa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, inkivääriä ja pientä lihaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeen esiin. Cask #26 on rinnakkain maisteltuna selvästi tätä kahvisempi ja siirappisempi.

Arvio: Aivan loistava yksilö, upeassa balanssissa, täynnä jatkuvaa eloa ja liikettä. Nousee Cask #33:n rinnalle suosikkieni joukkoon näistä 15.1.1993 tynnyröidyistä pullotteista. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris #AM058, 55,1%

Kahdeksanvuotias Caol Ila lasissa ja jälleen Asta Morrisilta. PX-kypsyneeltä vaikuttaa tämäkin, aivan edellisen maistamani tapaan. Belgialaisen Bert Bruyneelin valitsemia ja pullottamia tynnyreitä seurataan Keski-Euroopassa tarkasti, sen verran hyvä osumatarkkuus kaverilla on ollut.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris

(55,1%, Asta Morris, 2011–2019, Cask No. AM 058, Sherry Cask, 245 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, hiilisavuinen ja muhkea. Todella suklainen ja siirappinen, taatelinen ja luumuinen. Turve tulee hyvin läpi eikä kumisuus ole läheskään niin pinnassa kuin AM 055:ssä, vaikka sitä tästäkin aivan hiukan löytyy. Savumakkaraa, suolaisuutta, tupakkaa, nahkaisuutta, pähkinäsekoitusta, lakritsia. Hiukan uuniomenaista ja sitruksista otetta. Vesilisä avaa mineraalisuutta ja pientä ruohoisuutta.

Maku: Komean suklainen ja muhkean turvesavuinen. Luumu ja rusina panevat hienosti kampoihin hiilisavulle ja suolaisuudelle. Pähkinäisyyttä, kahvisuutta, lakritsia. Savumakkaraa, nahkaisuutta, mausteisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja hyvässä balanssissa. Uuniomenaa, viikunaa, punaista marjaisuutta, hiukan kahvia. Jälkimaku on hiilisavuinen, suolainen, suklainen ja toffeemainen. Edelleen luumuhilloa ja rusinaa riittää, mutta nahkaisuus ja tammi tulevat nopeasti yhä selvemmin esiin. Pähkinäisyyttä, kahvia, lakritsia, mustapippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta.

Arvio: Todella herkullinen nuori Caol Ila. Selvä voitto AM 055:sta kaikilla sektoreilla. 89/100

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail 40%

Maistoin taannoin 1980-luvun alkupuolen Inverlevenin Gordon & MacPhailin valikoimista. Se ei vakuuttanut. Nyt maistossa on 1970-luvun lopun settiä samasta sarjasta. Toivotaan parempaa osumaa.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1979–1992*, Licensed Bottling, Bottle Code IB/EI, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, appelsiininen ja varsin pahvinen. Maltaisuutta ja ylikorostuneen pölyistä tammisuutta. Ruohoisuutta ja öljyisyyttä riittää, mutta aavistuksen lenseän vaikutelman tämä antaa. Hedelmäisyydessä on juomasekoituksen tuntua, ananasta ja kiiviä ja rypäleitä. Varsin vaatimaton ja karkea kattaus tämä tuoksu.

Maku: Todella makea, hedelmäinen ja jotenkin keinotekoinen. Aiempaan kitkerään 1984-pullotteeseen verrattuna tämä on toisesta ääripäästä imelää ja sekavaa. Omenaa, päärynää, ananasta, banaania. Suutuntuma on melko kevyt. Hunajaa, imelää maltaisuutta, inkivääriolutta, edelleen märän pahvin vivahteita. Pölyistä ullakkoa, karheaa tammea, hiukan yrttisyyttä. Jälkimaku on maltainen, pippurinen ja hedelmäinen. Edelleen näitä samoja tölkkihedelmiä pyörii, minkä lisäksi inkivääri tulee selvemmin esiin pippurisuuden rinnalla. Öljyä ja ruohoisuutta. Appelsiinia ja omenaa riittää, mutta finaali jää silti melko lyhyeksi.

Arvio: Varsin vaatimaton viski tämäkin. Jos on pakko valita näistä kahdesta, tämä voittaa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 5).

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor 53,4%

Maistossa on vaihteeksi nuorta Bunnaa pienestä sherrytynskästä. Octave-tynnyri on pullotettu tällä kertaa Premium Spiritsille Belgiaan. Odotukset ovat hyvin matalalla, mutta näistä saa silti hyvän vertailukohdan Bunnan iäkkäämpää tuotantoa vastaan.

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor

(53,4%, Duncan Taylor for Premium Spirits Belgium, The Octave, 2008–2018, Cask No. 3821674, Sherry Octave Finish, 107 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, puuromainen, rusinainen ja muovailuvahamainen. Sherryistä pähkinäisyyttä, happamuutta, jugurttirusinaa. Nuoren viskin jyväisyyttä ja aktiivista tammea. Tikkunekkua, valkosuklaata, omenahilloa ja raparperia. Ruohoisuutta ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo nestesaippuaa pintaan.

Maku: Erittäin ruohoinen ja sekava. Alkuun tuoksua miellyttävämpi, toffee ja sherry tulevat nätisti esiin, mutta sen jälkeen alkaa sekamelska. Kitkerää jyväisyyttä, puuroa, happamuutta, karkailevaa rusinaista imelyyttä. Mineraalinen napakkuus ei löydä tasapainoa hunajan ja uuniomenan kanssa. Suutuntuma on melko kevyt, mutta kireähkö mausteisuus antaa ryhtiä. Kanelia, muskottipähkinää, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on sherryinen, mausteinen, jyvämäinen, todella ruohoinen ja kitkerä. Karvasta pähkinäisyyttä, puuromaisuutta. Hiukan toffeeta ja hedelmää. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa toffeeta ja vahaa.

Arvio: Eräänlainen aihio Bunnaksi. Ei erityisemmin maistu. 78/100

Aberlour A’bunadh Batch #47, 60,7%

A’bunadh on klassista Aberlouria, johon on voinut vuodesta toiseen luottaa. Totta kai alkupään erät olivat parhaillaan niin hienoja, ettei vastaavaa ole enää tullut hyllyihin myöhemmin, mutta on näissä uudemmissakin ollut ihan komeita viskejä mukana.

Aberlour A’bunadh Batch #47

(60,7%, OB, 2014, Spanish Oloroso Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea ja paksun sherryinen. Taatelia, rusinaa, luumuhilloa, tummaa suklaata. Oloroson alta pilkistää mineraalinen ja nuorekas perusluonne. Tuoretta tammea, vaniljaa, aavistus jotain liuotinmaista. Toffeefudgea, hiukan maitokahvia, marjaisuutta. Vesilisä tuo jotain kellarimaista ja jalohomeista mukaan.

Maku: Sherryinen, suklainen ja pippurinen. Tammi maistuu reippaasti rusinan ja taatelin keskellä. Luumua, uuniomenaa, kuningatarhilloa, kuivattuja hedelmiä, hiukan kirsikkaa, toffeeta. Kahvisuus tuntuu melko voimakkaana ja paahtuneena, mukana on lakritsinen sävy. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta jotain hiukan kerrostunutta tässä on. Tallisuus ja nahkaisuus tuovat kuitenkin hienosti syvyyttä. Jälkimaku on sherryinen ja varsin tummasävyinen. Espressoa, paahtunutta puuta, lakritsia, soijakastiketta, tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Luumuhilloa, mustikkaa, kahvisuutta. Nahkaisuutta ja tupakkaisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja korostaa tiettyä mineraalisuutta.

Arvio: Erittäin järeä ja näillä rajoituksilla varustettuna vallan herkullinen laatuviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s 63,6%

Dallas Dhu alkaa olla jo varsin harvinaista tavaraa nykyään. Ei tullut edes nopeasti mieleen, milloin olen itse viimeksi maistanut.

Nyt on vielä todella vahva yksilö käsissä, kun voltit huitelevat 22 vuodenkin jälkeen taivaissa.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s

(63,6%, Ian MacLeod, Chieftain’s, 12/1980–11/2003, Cask No. 2104, Sherry Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pistävä. Huomaa heti, että voltit ovat todella korkealla. Päärynää, heinäisyyttä, toffeefudgea. Varsinaista sherryä ei juuri huomaa, ennen tulee esiin tammea ja vaniljaa. Melko reippaasti minttua ja yrttistä raikkautta. Omenaa, limettiä. Vesilisä tuo todella runsaasti piparminttua esiin.

Maku: Parantaa sävyttömästä tuoksusta heti. Intensiivistä öljyisyyttä, päärynämarmeladia, toffeeta, rusinaa, vaniljaa. Kompleksinen ja vaikuttava suutuntuma, vaikka voltit ovatkin aivan ylärajalla. Vahamaisuutta, metisyyttä, kuivakkaa tammea, paahteisuutta, aavistus savua. Apilaa, ruohoisuutta. Hedelmäisyydessä on omenainen ja päärynäinen puoli vahva, mutta alta löytyy runsaasti mangoa, rypäleitä ja kiiviä. Jälkimaku on edelleen todella öljyinen ja metinen, vahamaisuus ja kuiva tammi korostuvat entisestään. Mineraalisuutta, hapokkuutta, ruohoisuutta, kompleksisuutta. Runsaasti omenaa ja limettiä, minttua ja yrttistä raikkautta. Heinäisyyttä, pientä liimamaisuutta, paahteisuutta, edelleen aavistus savua. Pitkä finaali. Vesilisä availee mineraalisuutta lisää.

Arvio: Tuoksu on osin vaatimaton ja sherry täysin kadoksissa, mutta maku on hetkittäin aivan upea. Tulee jopa myöhemmän ajan Brora mieleen, vaikka se onkin vähän äärimmäinen vertailukohta – mutta vahamaisuus, mineraalisuus ja pieni savu toimivat hienosti yhteen. 87/100

Octomore 10.1, 59,8%

Viisivuotiasta turvejyrää Bruichladdichin tislaamosta. Tähän Octomoreen on käytetty skotlantilaista ohraa, mutta vaihteeksi tynnyrityyppejä ei ole lainkaan eritelty.

Octomore 10.1

(59,8%, OB, 2013–2019, 5 years old, Oak Casks, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, nuotiosavuinen ja Octomoreksi yllättävänkin ujo. Mineraalisuus ja märkä kallio ovat pääosassa, runsaasti vaniljaa ja öljyisyyttä. Vihreää omenaa, luumua, tuoretta tammea, lakkabensiiniä. Turpeisuus tulee lakritsin ja lääkkeen takaa esiin vähitellen. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavu iskee välittömästi täydellä voimalla, tuoksun ujous on välittömästi täysin poissa. Nyt tulee hiiltä, lääkettä, suolaisuutta, tervaa ja pippuria koko rahalla. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tärpätin sävy painaa päälle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Limettiä, vihreää omenaa, mineraalisuutta, hapokkuutta ja kireyttä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, lääkemäinen, bensainen ja voimakas. Pippuria, kireää tammea, hapokkuutta. Vihreää omenaa, viinirypäleitä, kiiviä, limettiä, minttua. Melko ohut ja korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa tammilankkua ja liuotinta.

Arvio: Nyt ei osunut oikein kohdalleen, tuoksu pettää ja tasapaino karkailee. Toki Octomore on aina Octomore. 82/100

Glendronach 11 yo 2003/2014 Cask #692 for The Nectar 54,1%

Lasissa vaihteeksi nuoremman ikäpolven Glendronachia. Tynnyristä numero 692 on pullotettu erä The Nectarille. Olen maistanut aiemmin samalta vuodelta Cask #1822:n, joka oli sekin The Nectarille pullotettu, yhdessä LMDW:n kanssa. Pätevä pullote.

Glendronach 11 yo 2003/2014 Cask #692

(54,1%, OB for The Nectar, 24.1.2003–10/2014, Cask No. 692, Pedro Ximénez Sherry Cask, 696 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella multainen ja tallinen. Harvoin tulee näin voimakasta mustaa multaa eteen. Maakellaria, nahkaa, kahvia, ylikypsää luumua ja voimakasta sekahedelmäisyyttä. Hiukan härski ja aavistuksen ummehtunut kokonaisuus. Viikunaa, rusinaa, suklaata, maltaisuutta. Vesilisä avaa appelsiinia ja hunajaa.

Maku: Kahvinen, nahkainen ja liköörimäinen. Rommista makeutta, pähkinää, hiukan kitkerää sitruksisuutta. Tammi tulee voimakkaasti läpi, maltaisuus tuntuu karheana eikä tasapaino oikein osu lankulle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Rusinaa, viikunaa, edelleen jotain imelää ja härskiintynyttä hedelmää, luumua ja kirsikkaa. Multaisuus tulee edelleen mukana, samoin nahkaisuus ja tallisuus. Jälkimaku on liköörimäinen, poltetun sokerinen ja aktiivisen tamminen. Mausteisuutta, imelyyttä, sitruksista kitkeryyttä, pähkinää, happoja. Omenaa, sekahedelmää, multaisuutta, tummaa suklaata, taatelia. Ohenee voimakkaasti loppua kohti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta vielä enemmän pintaan.

Arvio: Jokin tässä ei täysin toimi. Menee pettymysten kategoriaan, vaikka perusasioissa on paljon sellaista, mitä ei voi pilata millään. 82/100

Hakushu Distiller’s Reserve 43%

Maistossa tällä kertaa kevyesti turpeinen viski Hakushun tislaamosta. Hakushun viskiä ei ole juuri tässä blogissa näkynyt, mutta se johtuu vain siitä, että maistelut ovat jääneet merkitsemättä ylös.

Viimeksi nautin Hakushun perusvalikoiman keskeiset viskit rinnakkaismaistelussa Tokiossa muutama vuosi sitten. Rehellisesti on myönnettävä, että olisin voinut niistäkin muistiinpanot tehdä, jos olisin kokenut ne riittävän mielenkiintoisiksi.

Hakushu Distiller’s Reserve

(43%, OB, +/- 2019, 70 cl)

Tuoksu: Kermainen, päärynäinen ja miedon nestesaippuainen. Vaniljaa, tölkkipersikkaa, makeaa omenamehua, hedelmäsiirappia. Varsin kevyt ja pehmeä. Kermatoffeeta, karamellia, maltaisuutta, makeaa tammea. Ruohoisuutta ja aavistus paahteisuutta. Vaahtokarkkia ja Hubba Bubbaa.

Maku: Sitruunainen, minttuinen ja vaniljainen. Hedelmäsiirappia ja imelyyttä riittää. Öljyisyyttä. Tölkkipersikkaa, tölkkipäärynää, tölkkiomenaa, tölkkiä. Ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä, yleistä ponnettomuutta. Tammi pukkaa makeutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hahmoton. Kaikenlainen turve loistaa poissaolollaan, mutta hiukan märkiä lehtiä taustalta voi hakea. Maltaisuus tuntuu makeana. Jälkimaku on sitruunainen, mausteinen ja hunajaisen makea. Kermaisuutta, vaniljaa, minttua, pientä suolaisuutta. Inkivääriä, hedelmäteetä, purukumia. Aivan pieni turpeisuus näyttäytyy. Maltaisuutta, aktiivista tammea, edelleen tiettyä ruohoista kitkeryyttä. Melko lyhyt finaali.

Yhteenveto: Helppo mutta hahmoton viski. Ei tee erityisemmin vaikutusta tämäkään Hakushu. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.