Maistetut

Edradour 15 yo The Fairy Flag 46%

Edradourin 15-vuotias Fairy Flag julkaistiin jo vuonna 2014. Aivan poikkeuksellisen sekavalla ja kummallisella etiketillä varustettu viski on kypsynyt tiettävästi ensin kahdeksan vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen loput seitsemän vuotta ensimmäisen täytön ex-olorosossa.

Maistelussa vaihteeksi miniatyyriversio.

Edradour 15 yo The Fairy Flag

(46%, OB, +/- 2017, Ex-Bourbon & Fresh Oloroso Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, pähkinäinen ja varsin nahkainen. Mukavasti luonnetta, yrttistä napakkuutta ja multaisia sävyjä. Tallisuutta, sikaria, luumuhilloa, hiukan kirpeää appelsiinia. Tammisuus on osin niskan päällä, ja taustalta puskee kevyempiä, hedelmäisiä ja vaniljaisia sävyjä. Rusinaa, parafiinia, rautaa. Vesilisällä löytyy kevyttä mentholisuutta.

Maku: Sherryinen ja maukas. Miellyttävä yhdistelmä suklaista makeutta ja hedelmäistä kermaisuutta. Vaniljakastikkeessa on tölkkipäärynää ja viinirypäleitä, suklaan seassa taas appelsiinia ja rusinaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yrttisyys edelleen napakkaa. Pekaanipähkinää, maltaisuutta, miedon tammisia sävyjä. Hiukan kerrostunut, mitä tammeen tulee. Jälkimaku jää selvästi kevyemmäksi, maitosuklaa ja pähkinäisyys ovat näyttävästi esillä. Mausteisuutta, kevyttä maustepippurisuutta, pehmeää maustekakkua. Rautaisuutta ja rikkisyyttä tulee loppua kohden melko reippaasti esiin. Keskipitkä finaali ohenee lopulta selvästi. Vesilisä saa parafiinin ja kynttilävahat pintaan.

Arvio: Pääosin todella maukas sherryttely, mutta pienet tyylirikot vähän särähtävät. Tuoksu on valioluokkaa, maussa jäädään selvemmin huipulta. Silti oivallinen viski omassa kategoriassaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 84/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Neil Ridley).

Glendronach 24 yo 1992/2016 Cask #226, 58,4%

Glendronachin vuonna 2016 julkaiseman Batch No. 14:n joukossa ilmestyi tällainen viski Oloroso-tynnyristä #226. Ikää tällä on 24 vuotta. Liikutaan siis taas varsin lupaavalla maaperällä.

Glendronach 24 yo 1992/2016 Cask #226

(58,4%, OB, 5.6.1992–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 226, Oloroso Sherry Butt, 554 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, sherryinen, multainen ja hiukan rikkinen. Multainen tallisuus ja nahkaisuus korostuvat reippaasti. Poltettuja tulitikkuja, hiukan lihaisuutta. Ylikypsiä kirsikoita, luumuhilloa, rusinaa. Tummaa yrttisyyttä. Varsin likainen yleisilme, jossa maakellari korostuu. Vesilisä avaa appelsiininkuorta ja omenaa.

Maku: Makean kirsikkainen, todella multainen ja vahvan rikkinen. Muhkea täyteläisyys on toki kohdallaan ja suutuntuma painava kuin mikä, mutta balanssi ei ole ihan parhaasta päästä. Ylikypsää sekahedelmää, rancio-meininkiä, lihaisuutta, luumuhilloa, hapokkuutta. Suklaisuus on tummaa ja yrtit napakasti mukana. Hiukan lakritsia ja imelää liköörimäisyyttä. Makeaa sherryisyyttä. Jälkimaku kuivuu paahtoleipämäiseksi ja rikkisyys korostuu entisestään. Poltettuja tulitikkuja, munalikööriä. Luumua, kirsikkaa, tummaa suklaata, siirappia, hapokkuutta, yrttisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä nostaa mukavasti hedelmäisyyttä esiin.

Arvio: Pääosin hyvin maukas mutta rikkisyydessään silti hiukan häiritsevä Glendronach. Balanssiltaan ja fokukseltaan jää ikätovereistaan pykälän verran jälkeen. 87/100

Littlemill 23 yo 1990/2013, Silver Seal 54,8%

Lasissa on pitkästä aikaa viskiä Littlemillin suljetusta tislaamosta. Valitettavasti se ei tule kohtaamaan Broran ja Port Ellenin kaltaista uutta tulemista, koska puretun tislaamon jäänteet tuhoutuivat tulipalossa vuonna 2004. Nykyään sen tontilla on kaiketi asuintaloja.

Littlemillit ovat kokeneet uuden tulemisen erilaisten IB-pullotteiden ansiosta vuosia tislaamon sulkemisen jälkeen. Vuonna 1772 perustettu tislaamo ei omana aikanaan saanut arvostusta osakseen, ja muistan, miten muuan Jim Murray arvioi Littlemilliä vuonna 1997 julkaistussa Complete Book of Whiskyssä näin: ”Perfect for the person in your life you loathe.”

En voisi keksiä julmempaa tavata naulata yhden tislaamon jälkimainetta. Onneksi voimme ajatella tästä kyseisestä miehestä mitä haluamme. Nyt maistetaan siis Littlemilliä, jonka Silver Seal on pullottanut 23 vuoden kypsässä iässä vuonna 2013.

Littlemill 23 yo 1990/2013, Silver Seal

(54,8%, Silver Seal, 1990–2013, Cask No. 33, 290 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella voimakas bourbonfiilis. Valtavasti vaniljaa, kookosmaitoa ja pehmeää hedelmäisyyttä. Mangoa, cantaloupemelonia, banaania, kuivattua aprikoosia. Marsipaania. Varsin aktiivinen ja reipas tammisuus. Painava tuoksu mutta ilman vahaisuutta. Oliiviöljyä, hiukan suolaa. Vesilisä tuo herukkaisuutta.

Maku: Erittäin roteva ja vaniljainen. Bourbonhenkisyys tulee läpi kaikesta, joten vaniljaa, kookosta ja öljyä ei tarvitse etsiä. Banaania, aprikoosia, keltaista luumua. Hapokkuutta, mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi hieno. Marsipaania, mantelia ja runsaasti aktiivisen tammen tuomaa mausteisuutta. Jälkimaku tuo tammen voimakkaammin pintaan, paahteisena ja tanniinisena. Aprikoosia, banaania, melonia, viinirypäleitä, runsaasti hapokkuutta. Pieni savun ailahdus. Vihreää teetä, öljyisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisällä esille tulee runsaasti sokerisia ja makean hedelmäkarkkisia piirteitä.

Arvio: Vaikuttava ja melko vaativa esitys. Voisi arvata, että viski on peräisin todella aktiivisesta bourbontynnyristä. 89/100

Talisker 30 yo 2012 Edition 45,8%

Taliskerin 30-vuotiaat ovat jossain määrin kadonneet kartalta sen jälkeen, kun niiden voltit pudotettiin 45,8 %:iin vuonna 2011. Silti näitä julkaisuja tulee vuosittain, entistä kimaltelevammissa pakkauksissa, vaikka kukaan ei niitä erityisesti missään hehkuta.

Mielenkiintoista on päästä maistamaan tämä vuoden 2012 pullote. Iäkäs Talisker on kuitenkin aina iäkästä Taliskeria.

Talisker 30 yo 2012 Edition

(45,8%, OB, 2012, 3186 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä kirpeää hedelmäisyyttä, herkkää metisyyttä ja tiivistä turvesavua. Hunajaa, anista, mentholia. Vanhoja kirjoja, antiikkihuonekaluja, vahaa, öljyä, hiukan pihkaisuutta. Merellisyyttä, suolaa, etäisesti myös tervaa ja salmiakkia. Todella syvä ja kompleksinen. Huh. Vesilisä avaa hiiltä ja kreosoottia.

Maku: Iäkkään viskin mentholinen herkkyys yhdistyy öljyiseen hedelmäisyyteen ja salmiakkiseen savuisuuteen. Komea balanssi, tuntuu vielä ikäistäänkin vanhemmalta viskiltä. Suutuntuma on jo melko kevyt mutta tekstuuri kantaa. Metisyyttä, kiteistä hunajaa, vahamaisuutta, hiukan suolaa. Kevyesti marjaisuutta ja sitruksisuutta. Jälkimaku alkaa komealla pippurisuudella. Turvesavu nousee selvästi esiin, hiukan hiilisenä ja tummana. Anista, hunajaa, tervaa, salmiakkia, öljyä, mineraalisuutta. Mentholin kirpeys pysyy mukana pitkän finaalin loppuun saakka. Wow. Vesilisä tuo trooppista hedelmää selvästi esiin.

Arvio: On kyllä hieno viski, ei tällaisia ihan joka päivä tule vastaan. Näiden arvostuksen pitäisi olla ihan jollain muulla tasolla. Hattu päästä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 86/100 (Martine Nouet).

Lagavulin 12 yo Special Release 2017, 56,5%

Lagavulinin 12-vuotias pysyy sitkeästi Special Releases -julkaisujen joukossa vuosittain. Näiden tasalaatuisuus on hämmästyttänyt vuodesta toiseen. Itse en ole ainakaan törmännyt vielä yhteenkään heikkoon esitykseen.

Pakko myöntää, että myös näiden pullotteiden tietty spartalaisuus viehättää: vähintään 12 vuotta, amerikkalaista refilliä, ei mitään kikkoja. Voltit ylös, kaikenlainen kuorruttaminen alas – aina toimiva resepti. Ja nyt siis käsillä jo 17:s vuosittainen julkaisu.

Lagavulin 12 yo Special Release 2017

(56,5%, OB, 2017, 17th Release, Refill American Oak Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta ja sitruunaisuutta. Merilevää, mutaa, ostereita. Paksu öljyisyys hallitsee, mutta taustalla on mukavasti kirpeyttä ja maltaisia sävyjä. Tammi on vahvasti mukana. Hiiltä ja nokea. Valkopippuria ja suolaista voita. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja hiukan lihaisuutta esiin.

Maku: Hiilisen rasvainen puoli on tällä kertaa pinnassa. Tuhkaa, nokea, runsasta turvesavua, salmiakkia, lääkettä. Suolaisuutta, mineraalisuutta, pippurisuutta. Sitruunaisuus on edelleen intensiivisesti läsnä. Suutuntuma on todella täyteläinen ja painavan öljyinen. Prosciuttoa, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Jälkimaku liikkuu vielä pidemmälle nokisiin ja mineraalisiin syövereihin. Turvesavu pysyy tuhdisti läsnä, sitruunaisuus ja suolainen voi tekevät tehtävänsä. Tammea, maltaisuutta, merellisyyttä, öljyä. Hienosti etenevä ja keskittynyt loppuliuku. Varsin pitkä finaali. Vesilisä saa hedelmäisen makeuden pintaan.

Arvio: Edelleen loistavaa viskiä. Tällä kertaa pykälän makeampaa ja nokisempaa kuin yleensä, ilman massiivista lihaisuutta – mutta mineraalisuutta on sitten senkin edestä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Mortlach 18 yo 1998/2016, Signatory for TWE 55,8%

Maistelussa on tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen Mortlach. Kyseessä on 54 kuukautta ex-sherrytynnyrissä (Oloroso) jälkikypsytetty single cask. Väriä viski on ainakin ehtinyt saada siinä ajassa reippaasti.

Tällaisen tuotteen taustalla on tilanne, että tislaamolla on ollut alkujaan samana päivänä täytettyjä ex-bourbontynnyreitä (todennäköisesti kolme), joissa viskiä on ensin kypsytetty 13,5 vuotta. Sen jälkeen ne on koottu tähän Oloroso-tynnyriin numero #5, jossa viski on kypsynyt vielä tuon 4,5 vuotta.

Samanlaisia ”rakenneltuja” single caskeja on harrastanut myös moni muu, tunnetuimpana tänä päivänä varmaankin Glendronach, jonka keskimääräisestä sherrytynnyrissä kypsyneestä single caskista saadaan aina helposti yli 600 pulloa. Mikäli se viski olisi ollut siinä samassa tynnyrissä koko ikänsä, 20 vuodessa jäljellä olisi enää parin sadan pullon verran tavaraa, koska enkelit ottavat aina osansa.

Mortlachin tislaamo on varsin maskuliinisessa maineessa (”The Beast of Dufftown”) ja on tehnyt keskimäärin todella lihaisaa ja painavaa tislettä. Oma ylittämätön Mortlach-elämykseni on tähän mennessä ollut Keppana Kellarissa pari vuotta sitten maistettu vuoden 1978 Rare Malts -pullote.

Mortlach 18 yo 1998/2016, Signatory for TWE

(55,8%, Signatory for The Whisky Exchange, 12.5.1998–16.5.2016, Hogsheads + Sherry Butt Finish, Cask No. 5, 681 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen, vahvan multainen ja napakan eucalytusmainen ensivaikutelma. Rommimainen sokerisuus ja voimakas Oloroso. Silti aavistuksen sulkeutunut. Nahkaisuutta, huonekaluvahaa, tammea, maakellaria, pähkinäisyyttä, hiukan marjaisuutta ja luumua, sitrusta taustalla. Vesilisällä löytää kuivalihan ja saa vielä vähän enemmän vahamaisia piirteitä auki.

Maku: Todella voimakas, suorastaan peto viskiksi. Painava öljyisyys ja Mortlachille leimallinen lihaisuus (beef jerky) tulevat täysillä päälle. Erittäin mausteinen, pippurinen, viikunainen, yrttinen ja paahdetun pähkinäinen. Oloroso maistuu osin kerrostuneena, mutta tämän voima puhuttelee lujaa. Hapahkoa sitrusta, tanniinisuutta, karvasta suklaisuutta. Samalla sitä vastaan löytyy makeaa siirappia ja tiettyä öljyistä imelyyttä. Jälkimaku puskee edelleen päälle kuin höyryjyrä. Pippurisuutta, tanniineja, silkkaa tammea. Eucalyptusta, lakritsia, suklaata, suolaisuutta, sikaria, pähkinää. Hieno makean ja mausteisen näytelmä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo paahdetta paremmin esiin, tiettyä tupakkaisuutta jopa.

Arvio: Äärettömän iso Mortlach. Todella hieno elämys. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 89/100.

Ardbeg An Oa 46,6%

An Oa tuli uutena tuotteena Ardbegin core rangeen vuonna 2017. Kyseessä on ilmeisen nuori viski, mutta Dr Bill on taas vetänyt puolet tynnyrivarastoaan tämän taakse: joukossa on niin hiillettyä uutta tammea, Pedro Ximénez -sherrytynnyreitä kuin ensimmäisen täytön bourbontynnyreitäkin.

Sekoitus on tehty Ardbegin uudessa sekoitusastiassa (”gathering vat”). Ilmeisesti An Oa on tosiaan tullut pidemmäksi aikaa mukaan Ardbegin perusvalikoimaan.  Se on nimetty Islayn eteläkärjessä eli siellä saaren lentokentän eteläpuolella sijaitsevan Oan niemimaan mukaan.

Ardbeg An Oa

(46,6%, OB, NAS, 2017, Charred New Oak, PX Sherry & 1st Fill Bourbon, 70 cl)

Tuoksu: Pistävällä mutta kevyellä tavalla turvesavuinen, mineraalinen ja todella lääkemäinen. Kamferia, munkkitippoja ja haavansidonta-aineita on niin että riittää. Mentholia, vaniljaa, selvästi erottuvaa tammisuutta. Merellisiä sävyjä, suolaisuutta, hiukan merilevää. Vesilisä aukoo sitruksisuutta selvästi.

Maku: Jää tuoksusta jälkeen, on hiukan sekavampi ja epätasapainoisempi. Pistävä turvesavu, napakka mineraalisuus ja vahva yrttitippojen vyöry sekoittuu omenaisuuteen, sitruunaan ja hiukan suklaiseen makeuteen. Sitruunaa ja hiilisyyttä, inkivääriä ja tammilastuja, ruohoisuutta ja paahteista makeutta. Kamferi ja vanilja ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on melko kevyt ja lääkemäinen. Jälkimaku korostaa jälleen mentholia, eucalyptusta ja antiseptisiä aineita. Tammi yliohjautuu hiukan, sitruunaisuutta ja vaniljaa riittää. Ruohoisuutta, hiiltä, tuhkaa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa kurkkupastilleja entisestään.

Arvio: Tässä on todella hyvän viskin ainekset, koska lääkemäisyys on hetkittäin loistavaa. Silti tämän tietty yksioikoisuus ja sekavuus vähän harmittavat, koska aineksia olisi niin paljon enempään. Olisi vain pitänyt malttaa kypsyttää. Mutta hyvä viskihän tämä silti on, ei siinä mitään. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Highland Park Voyage of the Raven 41,3%

Highland Park jatkaa viikinkiteemansa jalkauttamista perustason viskeihin uudella Voyage of the Raven -julkaisullaan. Pullon tarinan korpit ovat ne, jotka istuivat Eddan saagoissa Odinin olkapäillä.

Kun olen kerran alkanut ärsyyntyä tähän viikinkitauhkaan (lopullisesti näin kävi Valkyrien kohdalla), en pysty enää vetämään sitä tunnetta takaisin. Etenkin, kun tämä Voyage of the Raven on pakkaukseltaan ja etiketiltään melkoista kitschiä.

Mutta edelleen tätä touhua suvaitsen, koska Highland Park on Highland Park eikä pahvipakkauksella voi hyvää viskiä pilata. Sitä paitsi tässäkin kartongissa lukee tärkeänä muistutuksena: ”Made with pride on Orkney.”

Voyage of the Ravenin kypsytyksessä pitäisi olla mukana hiukan tavallista enemmän first fill sherryä – tai siis sherrykäsiteltyjä tynnyreitä Espanjasta. Jokseenkin mahdotonta on silti sijoittaa tätä mihinkään jatkumolle.

Highland Park Voyage of the Raven

(41,3%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Likaista rasvaisuutta ja tunkkaista turvesavua. Hunajaa, karamellisoitua omenaa, rusinaa. Tummaa yrttisyyttä, jopa pieni tervan ailahdus. Aseöljyä, maltaisuutta, toffeefudgea, ylikypsää luumua. Yleisilme on aavistuksen sekava, vaikka sitruksinen nuotti toimiikin hyvin yhteen turvesavun kanssa.

Maku: Sherryisen makea, likaisen rasvainen ja yllättävän mineraalinen. Suolaisuus ja hapokkaat yrtit painavat aluksi ihan tosissaan päälle. Hunaja, makea omena, toffee ja ylikypsä hedelmäisyys ovat ihan mukavasti kuitenkin maun tukena. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on myös vahvasti mukana, mausteisena ja osin happamana. Puuromainen maltaisuus muistuttaa, että kovin iäkkäästä viskistä ei ole kyse. Marjaisuutta, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on tumman turvesavuinen, mokkainen, lakritsinen ja mineraalinen. Öljyä, toffeeta, paahteisuutta, tervaa, yskänlääkettä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ei merkittävästi eroa Highland Parkin edullisimmista Warrior-sarjan viskeistä. Ihan hyvää siis. 83/100

Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%

Maistelussa on tällä kertaa todella mielenkiintoinen viski. Tämä melkoisia kehuja saanut 21-vuotias on yksi harvoista Glen Speyn tislaamopullotteista koskaan. Siitäkin huolimatta, että tislaamo on ollut suuren ja mahtavan Diageon ja sen edeltäjien omistuksessa vuosikymmenet.

Oma kokemukseni Glen Speyn tuotannosta on varsin ohut. Tislaamo liikkuu tutkan alapuolella eikä ole edes yrittänyt löytää tietään harrastajien viskilaseihin. Ehkä tämä Special Release jää aikakirjoihin.

Glen Spey 21 yo 1989/2010

(50,4%, OB, 1989–2010, First Fill American Oak, 5844 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea bourbonvaikutus. Marsipaania, pähkinäöljyä, vaniljaa, omenapiirakkaa. Luumua, aprikoosihilloa, kuivattua hedelmää. Tammi on läsnä vahvana ja vaativana, mutta kokonaisuus puhuttelee. Hunajaa, rusinaa, hiukan nahkaisuutta, vanhoja kirjoja, mausteita. Vesilisällä löytyy tuoretta hedelmää, kiiviä ja viinirypäleitä etenkin.

Maku: Paksun öljyinen ja mausteinen, vahvan tamminen ja hedelmäinen. Aprikoosia, appelsiinia, kuivattua omenaa, rusinaa. Hunaja ja pähkinä ovat mukana myös, samoin muhkea mausteisuus ja napakat yrtit. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja vaikuttava. Tammessa on kookosta ja vaniljaa enemmän kuin laki sallii. Marsipaani ja menthol löytyvät myös. Jälkimaku on todella tamminen ja pähkinäinen. Kuivatut hedelmät ovat edelleen pinnassa, aprikoosi ja banaani etenkin. Kovia toffeekarkkeja, hunajaa, vihreää teetä, öljyisyyttä. Paahteisuus ja hapokkuus lisääntyvät lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä makeuttaa tätä selvästi, saa tiukan tammen aukeamaan ja nostaa tuoreita hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Erittäin vaativa ja samalla myös palkitseva viski. Eleganssia ja laatua loppuun asti, mutta kyllä näin totaalinen bourbonvaikutus myös vaatii, että sellaisista mauista nauttii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

 

Mars Shinsu 30 yo 1986/2016, 61%

Viimeisenä varsinaisena viskinä Viskin Ystävien Seuran Mars Shinsu -tastingissa maistettiin tämä 30-vuotias pullote, joka alkaa olla jo aidosti erittäin harvinainen. Kyllähän tämän ääressä hiukan hiljaiseksi vetää.

Mars Shinsu 30 yo 1986/2016

(61%, OB, 4/1986–6/2016, American White Oak, 1137 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on upea. Ikääntynyttä tammisuutta, minttua ja yrttistä kirpeyttä. Rommilikööriä. Paperiohutta tyylikkyyttä, antiikkista herkkyyttä. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja. Kuivaa suklaista makeutta, sokerisuutta, vahamaista tammisuutta. Kaunista metisyyttä. Vesilisä korostaa edelleen tätä rommirusinaisuutta.

Maku: Suutuntuma on todella öljyinen. Tammi tuntuu kuivan vahamaiselta ja sokerisen herkältä, vaniljaiselta ja elegantilta. Edelleen tiettyä antiikkisuutta ja pölyisyyttä. Rommilikööri on vahvasti läsnä, joskin enemmän huntuna kuin päällekäyvänä voimana. Karvasmantelia, runebergintorttua, punssia. Pätevä kokonaisuus, mutta jää hiukan tuoksusta jälkeen – siinä mielessä tämä on enemmänkin nosing whisky. Jälkimaku on esanssinen ja rommiliköörinen, imelä ja fariinisokerinen. Mausteisuutta, kepeää sitruksisuutta. Antiikkisia sävyjä, kuivaa tammea, kevyttä vaniljaa. Pitkä ja kihelmöivän mausteinen finaali. Vesilisä antaa rommirusinaa enemmänkin.

Arvio: Oikein hieno viski, vaikka äkkiseltään tietty rommimaisuus vähän ylikorostuukin. Silti todella sykähdyttävä pala Japanin viskihistoriaa. 88/100