Month: helmikuu 2017

Springbank 18 yo for Suomen Mallaswhiskyseura 49,7%

Vihdoin pääsin maistamaan tämän Suomen Mallaswhiskyseuran 18-vuotisjuhlapullotteen. Oli kyllä jo aikakin.

Springbank 18 yo for Suomen Mallaswhiskyseura

(49,7%, OB for the 18th Anniversary of The Malt Whisky Association of Finland, Bottled 6/2016, 1st Fill Sherry Butt, 210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin omalaatuinen. Kynttilävahaa, omenaisuutta, kumia. Jännä rikkinen vivahde, ei missään nimessä huonolla tavalla. Metisyyttä, ruskeaa sokerisuutta, mausteisuutta. Kompleksinen kokonaisuus. Kristallisoitua hedelmää, persikkaa, päärynää, ananasmehua. Metallisuutta. Vesilisä avaa tuoksun ruohoisia ja mineraalisia puolia.

Maku: Maukkaan vahamainen ja runsaan hedelmäinen. Toffeeta, kermaisuutta, ruohoisuutta, klassisia Springbankin sävyjä. Rikkinen vivahde on edelleen läsnä, vaikka pysyykin taustalla. Suutuntuma on öljyinen ja varsin täyteläinen. Pieni tunkkaisuus tässä on ilman vesilisää. Jälkimaku on mausteinen, öljyinen ja runsas. Tammi ottaa kunnolla kiinni, hedelmäisyyttä riittää. Toffeeta, siirappia, maitosuklaata, maitokahvia. Ruohoisuutta ja yrttejä lopuksi. Varsin pitkä ja uljas finaali. Vesilisällä hedelmäisyys korostuu entisestään ja tammi vetäytyy taka-alalle, metisyys ja mineraalisuus vapautuvat.

Arvio: Omaperäinen ja mielenkiintoinen viski, johon saa vesilisällä paljon lisää ulottuvuuksia. 87/100

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition 43%

Valittelin jokin aika sitten, että intoni Lagavulinin Distillers Editioniin on päässyt viime aikoina lopahtamaan. Nyt eteen sattui vähän varhaisempi edustaja tuosta sarjasta, ja pääsin täysin yllättäen palaamaan menneisiin aikoihin.

Näiden pullojen hinnat ovat jo kauan sitten karanneet horisonttiin, mutta hintalappu on aina syytä kadottaa mielestä, kun maistelemaan ryhtyy.

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition

(43%, OB, 1987–2003, Batch No. lgv 4/491, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savua, pekonia, tervaleijonaa. Mahtava salmiakkisuus ja terva, suklaisuus ja yrttinen eleganssi. Kuivaa tammisuutta ja marjaisuutta. Sherryisyys on yhtä aikaa hallitsevaa ja tyylikkään kuivakkaa, kokonaisuus on erinomaisesti integroitunut. Savumakkaraa, hiukan hiilisyyttä, siirappia, kurkkupastillista raikkautta. Komea tuoksu, hienossa balanssissa.

Maku: Turvesavun ja tervaleijonan juhlaa. Todella upea sherryinen suklaisuus kohtaa omenaisen makeuden ja siirapin. Suutuntuma on täyteläinen ja kuivan mausteinen. Tammi tuntuu vahaiselta ja kuivalta, marjaisuus ja mausteisuus tuovat sävyjä valtavasti. Makea sherryisyys on upeasti integroitunut. Jälkimaku alkaa tervaleijonan ja sukulakun komennossa. Savu jää taka-alalle mutta leijuu hiilisenä kaiken yläpuolella. Omenaisuutta, mineraalisuutta, pientä hapokkuutta, eucalyptusta. Pitkä ja hienosti kuivuva finaali, jossa on alhaisista volteista huolimatta voimaa.

Arvio: Taivaallisen hyvä DE. Jos voimaa olisi vielä hiukan lisää, tajunta saattaisi hämärtyä. Loistava viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Glengoyne Cask Strength Batch #3, 58,2%

Glengoynen CS-sarja on jatkunut varsin säännöllisesti vuositasolla. Olen aiemmin maistanut sekä Batch #1:n että Batch #2:n. Taso tuntui kakkoskierroksella säilyneen, joten maistetaan tämä kolmonenkin.

Glengoyne Cask Strength Batch #3

(58,2%, OB, NAS, +/-2014, 70 cl)

Tuoksu: Kermatoffeeta ja voita oikein olan takaa. Rasvaa riittää, samoin maltaisuutta ja siirappisuutta. Hiukan hapanta puuromaisuutta, heinäisyyttä, poltettua sokeria. Pistävä metallisuus, rautaa ja ummehtuneita sävyjä. Tölkkihedelmiä, persikkaa, makeaa appelsiinia. Pieni kitkerä vivahde taustalla. Vesilisä availee maitokahvia ja yrttisyyttä.

Maku: Kermaisuutta ja reipasta maltaisuutta. Toffeeta, ruskeaa sokeria. Viinimäiset tanniinit, melko vahvat mausteet tammisuuden mukana. Appelsiinia, karvasta pähkinäisyyttä, ruohoisuutta. Sherryvaikutus jää pieneen rusinaisuuteen ja siirappisiin vivahteisiin. Suutuntuma on melko täyteläinen. Heinäisyyttä, viljaisuutta, kuivaa hedelmää. Jälkimaku alkaa tallimaisilla ja nahkaisilla vivahteilla, kunnes varsinainen vyöry alkaa. Edelleen mukana on paljon voita, rasvaisuutta, kermatoffeeta ja maitosuklaata. Mantelimassaa, mausteisuutta, appelsiinia, karvautta, metallisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa sokerisuuden pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen viski. Liikkuu osittain eri suuntaan kuin Batch #2, jossa sherryvaikutus oli vahvempi. Nyt mennään enemmän tisleen ehdoilla. 84/100

Wolfburn Aurora 46%

Varhaista, nuorta Wolfburnia – tällä kertaa ensimmäisen täyttökerran bourbonista ja oloroso-sherrytynnyreistä. Etiketissä kyllä lukee ”Sherry Oak”, mutta informoidut lähteet ovat todenneet, että mukana olisi myös tuota ex-bourbonia.

Pidin kovasti tislaamon ensimmäisestä ulostulosta: Hand Crafted ylitti odotukseni, joten mielenkiinnolla tämän maistan.

Wolfburn Aurora

(46%, OB, NAS, 2016, 1st Fill Bourbon & Oloroso Sherry Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, puuromainen ja hiukan ummehtunut. Juureksia kellarissa, multaa, kosteaa villasukkaa, märkää pahvia. Osin epämiellyttävä. Toisaalla taas omenainen, päärynäinen, kevyen rusinainen. Kuivattuja hedelmiä, viljaisuutta, kevyttä suolaisuutta. Turvesavu loistaa nyt poissaolollaan. Vesilisällä löytyy banaani.

Maku: Huimasti parempi kuin tuoksu. Maltaisuus ja viljaisuus ovat toki pääosassa, mutta tunnelma on raikas ja hedelmäinen. Tietty rapsakka merellisyys löytyy, mausteisuus ja tanniinit ovat varsin reippaita. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus ja vaniljaisuus tulevat aktiivisen tammen kanssa voimalla läpi. Omena ja päärynä, ananas ja persikka maistuvat. Jälkimaku on happaman viljainen, hiukan rusinainen, mausteinen ja napakka. Ulottuvuuksia on niin niukasti, että ruohoisuus ja kukkaisuus lähinnä maistuvat. Finaali jää varsin lyhyeksi ja vaatimattomaksi. Vesilisä saa makean banaaniset sävyt pintaan.

Arvio: Ei oikein omaan makuuni millään tavalla. Tällaisesta tuoksusta toipuminen vaatii aina veronsa. Tisleen perusvire on edelleen lupaava, mutta kypsytyksen kanssa on oltava tarkkana. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Bowmore Bw6, Elements of Islay 55,2%

Maistelussa on tällä kertaa Speciality Drinksin kuudes Bowmore-julkaisu Elements of Islay -sarjassa. Jälleen on tuttuun lääkepulloon pistetty elämän eliksiiriä.

Bowmore Bw6, Elements of Islay

(55,2%, Speciality Drinks, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Hieno yhdistelmä herukkaa, hunajaisuutta ja turvesavua. Löytyy kirpeää omenaa ja limettiä, viherherukkaa ja minttua, hiukan trooppisia hedelmiä. Savu on kuivakkaa ja taittuu hiukan hiiliseksi, leijuu kauniisti vetten yllä. Suolaisuutta ja siirappista likaisuutta. Hieno! Vesilisä saa tiettyä karamellisuutta esiin.

Maku: Herukkainen ja kirpeä, savuinen ja omenainen. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Makeaa öljyisyyttä, trooppisia hedelmiä papaijan ja mangon säestyksellä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan vahaisuuteen taipuva, vaikka profiilissa ei olekaan mitään erityisen painavaa. Hiukan tervaa ja salmiakkia, kevyt hiilisyys savussa edelleen mukana. Savu sinänsä jää taka-alalle. Jälkimaku liikkuu tammisen vaniljaisuuden ja mausteisuuden maailmassa. Trooppiset hedelmät ovat edelleen läsnä, mutta suolaisuus ja kireä savuisuus, jopa tuhkaisuus korostuvat. Herukka, minttu ja likainen makeus nousevat lopuksi. Vesilisä tuo toffeen selvemmin pintaan.

Arvio: Trooppisen hedelmäinen, oivallinen Bowmore. Maku on hiukan suoraviivainen ja finaalin spektri varsin täsmällinen, mutta kaikki toimii hienosti yhteen. 88/100

Jarkko Nikkanen: Viski – parhaita viskejä

Jarkko Nikkasen kaksi aikaisempaa teosta, Viskien maailma (Readme.fi, 2014) ja Suuri viskikirja (Readme.fi, 2015), avasivat hienolla tavalla tien täysin suomalaisille viskiä ja viskin nauttimista käsitteleville kirjoille. Niitä edelsi Nikkasen yhdessä Mikko Honkasen kanssa kirjoittama Suomalainen viski ja viskikulttuuri (Readme.fi, 2013), josta täytyy vielä oma tekstinsä kirjoittaa tähänkin blogiin jossain vaiheessa.

nikkanen-viski-005Ennakoin Suuren viskikirjan jälkeen, että Black- ja White-teemaisten monumentaalisten teosten jälkeen tulisi vielä huipennuksena päätösosa, joka voisi olla teemaltaan Gold. Päätösosa tuli, mutta sävy on edelleen musta ja formaatti tällä kertaa selvästi pienempi kuin edeltäjissään. Toisaalta teos on näppärämpi kuljettaa mukana, toisaalta taas visuaalinen näyttävyys on vähän maltillisempaa.

Viski – parhaita viskejä (Readme.fi, 2016) täydentää aiempien teosten kokonaisuutta yli 450 makukuvauksella ja käy viimein läpi myös koko viskin valmistusprosessin alusta loppuun. Lisäksi kemian tohtori Jari Tuomisen osuus viskin aistimisesta on vielä edellisiäkin osia kattavampi ja perusteellisempi – ja sellaisenaan todella vaikuttava. Myös kotimaisten viskitislaamoiden esittelyihin on saatu vuosien saatossa lisää syvyyttä ja Ägräsin mukana myös monipuolisuutta.

Henkilöhaastatteluissa keskitytään tässä teoksessa paljolti sellaisiin viskimaailman toimijoihin, joiden tekemisistä en ollut joko kovin tietoinen tai joista ei ollut koskaan edes kuullut. Kirjan sivistävä vaikutus oli siis myös itselleni välitön.

nikkanen-viski-008Sisällöllisesti teos on jaettu selkeisiin osiin. Esipuheen ja viskimarkkinan nykytila-analyysin jälkeen käsitellään valmistus ja aistiminen – näillä riittää mittaa yhteensä liki 70 sivua. Seuraava osio paneutuu suomalaisiin viskitislaamoihin suurin piirtein samalla laajuudella. Väliin toki mahtuu myös runsaasti haastatteluosuuksia. Skotlantilaisten viskin makukuvauksia on noin 300 sivua ja muun maailman viskejä noin 70 sivua. Yhteensä 536-sivuinen tiiliskivi päättyy kaikki kolme teosta kattavaan viskihakemistoon ja kiitoksiin.

Valmistusta koskeva osuus etenee prosessien pääkohtien kautta, ja käsittelyssä on nimenomaan mallasviski. Maagiselle ppm-luvulle on oma sivunsa kuivatuksen kohdalla, samoin tislausprosessin muuttujille on varattu hiukan enemmän tilaa. Tynnyröinnissä käydään tynnyröintivahvuus keskimääräistä tarkemmin läpi, minkä lisäksi paneudutaan tynnyrin ja tisleen vuorovaikutukseen omalla sivullaan. Tynnyrikoot ja tammilaadut, täyttökerrat ja kypsytysajat saavat myös runsaasti tilaa. Pullotuksessa E150A eli viskin ainoa sallittu väriaine sokerikulööri saa oman sivunsa, samoin viime aikojen suuri puheenaihe ikämerkintä.

nikkanen-viski-003Aistimista käsittelevä jakso on teoksen mieleenpainuvinta ja vaikuttavinta antia. Kemian tohtori Jari Tuomisen osuudet ovat olleet valaisevia aiemmissakin Nikkasen teoksissa, mutta nyt laajuutta ja syvyyttä on vielä kosolti lisää. Luku alkaa analyysilla hajuaistin merkityksestä tastingissa. Molekyylien kiinnityminen hajureseptoireihin on näin viskiharrastajan näkökulmasta valtavan kiinnostavaa. Esimerkiksi itse olen havainnut vuosien saatossa, miten hajun havaitsemisen kynnysarvo omassa aistimuksessa on kehittynyt.

Todella mielenkiintoinen on taulukko, jossa on savuviskien yleisimpiä komponentteja eriteltynä: guajakoli, 4-methylguajakoli, o-kresoli, fenoli, 4-etyyliguajakoli, p-kresoli, m-kresoli ja 4-etyylifenoli. Eli molekyylitasolla savuviskissä ei olekaan kyse ihan pelkästä fenolista, vaan yhdisteitä on useita. Pitoisuudet vaihtelevat merkittävästi Tuomisen taulukoimien Laphroaigin, Highland Parkin ja savuttoman viskin välillä – ja savuttomassakin viskissä on siis mukana pieniä määriä näitä yhdisteitä.

”Oikein savuisessa viskissä guajakolin ja p-kresolin pitoisuudet ovat suuret ja samalla tasolla. Lisäksi niiden hajun kynnysarvot ovat matalammat eli ne antavat voimakkaan impaktin aistimukseen. Esimerkiksi ruisviskissä guajakolipitoisuus on samalla tasolla mutta p-kresolia on 100 kertaa vähemmän. Tämä voisi selittää osittain sen, että turpeen savuinen aistimus on vähän fenolisempi ja pistävämpi.”

Tuominen käy läpi myös yhdisteitä, jotka liittyvät savuisuuden lisäksi hedelmäisyyteen, kukkaisuuteen, mausteisuuteen ja muutamiin muihin viskiaistimuksiin. Esimerkiksi viskilaktoni on yhdiste, joka tuo viskiin kookoksen hajun. Amerikkalaisessa tammessa sen pitoisuus on suurempi kuin eurooppalaisessa tammessa.

nikkanen-viski-004Aistimista käsittelevän luvun jälkeen edetään suomalaisten viskitislaamoiden esittelyyn. Omat jaksonsa on Beer Hunter’silla, Teerenpelillä, Kyröllä, HDCO:lla, Valamolla ja nyt siis myös Ägräsillä. Kattavan viskitarjonnan puuttuessa Nikkanen käy makukuvauksissa läpi myös raakatisleitä, ginejä ja kaikenlaista muutakin bonanzaa, jota tislaamot ovat tuottaneet – jopa Helsinki Distilling Companyn akvaviitti on mukana.

Kirjan haastatteluosuudet alkavat jo tislaamoesittelyiden välissä. Kaikkineen kirjaa varten Nikkanen on haastatellut jälleen merkittävän määrän ihmisiä. Mukana ovat Teerenpelin brand ambassadorit Saara Repo ja Saila Ruohonen, Kyrön brand ambassador Jussi Viljala, Bacardi-Martinin brand ambassador Jarkko Issukka, Pernod-Ricardin brand ambassador Pekka Välitalo, Diageo Reserven brand ambassador Henri ”Henu” Lahti, Malt Whisky Yearbookin kirjoittaja Ingvar Rönde, The Famous Grousen Pohjoismaiden brand ambassador Peter Molander, Teeling Whiskey Companyn myyntipäällikkö Hugh MacGabhann, Jamesonin brand ambassadorit Caroline Maguire ja Daniel Ronan O’Shea sekä Beamin Pohjoismaiden brand ambassador Jonatan Östblom-Smedje. On nimittäin ambassadoreja poikineen!

nikkanen-viski-007En oikeastaan alan ulkopuolisena ole edes hahmottanut, että brändityötä tehdään näin laajalla rintamalla. Nikkanen antaa haastatteluiden kautta ammattikunnastaan varsin kattavan kuvan. Monilla on pitkä baarimestaritausta, ja he ovat sitä kautta päätyneet brändilähettiläiksi. Harva tuntuu tähdänneen kyseiseen työhön, mutta lopulta kehittyminen näyttää palkinneen monia.

Pienenä kritiikkinä voi toki esittää, että näin kirjamuotoon painetuissa haastatteluissa olisi ollut melkoisesti karsimisen varaa: monissa käydään kaikki mahdollinen lapsuudesta ja inttimuistoista lähtien läpi, kun keskimääräistä lukijaa varmasti kiinnostaa pääasiassa henkilön ura viskin parissa. Toki ne taustoittavat joskus hauskastikin, mutta kyllä 16 sivua kotimaisen brand ambassadorin haastattelua on jo hiukan liikaa. Tämä on toki vain vaatimaton oma mielipiteeni.

nikkanen-viski-006Kun Viski – parhaita viskejä on käynyt läpi viskin valmistuksen, aistimisen ja kotimaiset viskitislaamot, päästään varsinaiseen asiaan eli makukuvauksiin. Nikkanen on jälleen elementissään, kun päästään Ardbegin, Bowmoren, Lagavulinin ja muiden Islay-tislaamoiden parhaisiin viskeihin käsiksi. Tällä kertaa Ardbegin tuotannosta laajan esittelyn saavat eri vuosien Uigeadail-pullotteet sekä muutamat single caskit. Myös kaksi Provenancea saa osakseen sellaista ylistystä, että heikompaa voi hirvittää.

Viskien makukuvausten joukossa on jälleen suurempia ja pienempiä faktalaatikoita ja tietopläjäyksiä. Dalmoren King Alexander III:n taustatarina esitellään kattavasti, samoin Port Ellenin tarinalle on oma sivunsa, lisäksi Highland Parkin tuotantoa taustoitetaan omalla sivullaan… Nämä kaikki tuovat mukavasti rytmiä ja koukkuja kokonaisuuteen, joka on muuten rakenteellisesti melko toisteinen. Nikkasen kyky kaivaa nyansseja viskeistä on kyllä kiistatta ihailtava: muun muassa merivedessä huuhdeltu juuttikangas, hillottu kirsikka, vaniljamarenki ja uunissa kärähtänyt vaniljahyve ovat esillä.

nikkanen-viski-009Skotlantilaisten viskien jälkeen jäljellä on enää Muu maailma omana lukunaan, ja se on tässä teoksessa aiempia kapeampi. Vain Irlanti, Wales ja Yhdysvallat ovat esillä. Japani, Taiwan, Australia ja Uusi-Seelanti löytyvät siis ainoastaan aiemmista kirjoista. Muun maailman viskejä käsittelevä osuus jää kirjassa siis hiukan sivurooliin, vaikka keskeisiä viskejä on mukaan toki valittu niin Teelingiltä kuin esimerkiksi Jack Daniel’silta.

Tiettyä omaa linjaa Nikkanen kirjassaan vetää edelleen, kuten asiaan kuuluu. Tällä kertaa Hicks on saanut jopa oman kohtansa uusiin makukuvauksiin: Tuoksu, Maku, Hicks, Jälkimaku, Kommentti. Lisäksi panin merkille, että huomattavan moni viski toimii nimenomaan brunssiviskinä, mutta esimerkiksi lounasviskejä en löytänyt kirjasta ensimmäistäkään. Nämä seikat tietysti luovat kirjaan oman persoonallisen otteensa.

Pientä kieliasun onnahtelua harmittelin jo Viskien maailmassa ja Suuressa viskikirjassa, ja sama vaivaa ajoittain myös tätä teosta. Lauseenvastikkeiden perässä on pilkkuja, kongruenssivirheitä on siellä täällä, omistusliitteitä puuttuu – kaikenlaisia pieniä lapsuksia löytyy melko taajaan. Ne eivät teosta missään mielessä pilaa, mutta kaltaistani diletanttia tietysti aina harmittaa, että niitä on sinne jäänyt, kun ne olisivat olleet niin helposti korjattavissa.

nikkanen-viski-010Kirjan edeltäjiään pienempi formaatti on myös aiheuttanut kirjasimen voimakkaan pienentämisen. Nyt fonttia saa todella tihrustaa, etenkin mustaa taustaa vasten – valkoisella se sentään vielä toimii. Ikänäön vaivaamat pystyvät jo esipuheesta arvioimaan, kykenevätkö jatkamaan kirjan lukemista eteenpäin. Sen verran kuitenkin huomaan, että aiemmista teoksista poiketen kemistin kirjoittama osuus on kreditoitu kemistille myös kyseisen tekstin kohdalla – aiemmissa kirjoissahan vastaava tieto löytyi vain avauslehden copyright-kohdasta.

Kaikkineen Viski – parhaita viskejä vastaa hyvin odotuksiin. Sitä sopii hyvin pitää Gold-editiona Nikkasen trilogiassa, vaikka formaatti on tällä kertaa pienempi. Artikkeleissa riittää luettavaa pitkäksi aikaa, ja makukuvauksiin on aina hauska palata uudelleen. Kirjassa on myös lukuisa joukko sellaisia viskiharvinaisuuksia maisteltuna, että se kelpaa myös unelmointiin ja fiilistelyyn. Teos kuuluu aiempien kirjojen tavoin jokaisen suomalaisen viskiharrastajan kirjahyllyyn.

Highland Park Svein 40%

Vihdoin nuotitettavana Warrior-sarjan perusviski Highland Parkilta. Olen maistellut tätä lukemattomia kertoja eri yhteyksissä, mutta aina on jäänyt kirjaamatta muistot ylös.

Highland Park Svein

(40%, OB, NAS, +/- 2013, The Warrior Series, 100 cl)

Tuoksu: Likaisen rasvainen, kuivan turpeinen ja kirpeän havuinen. Pehmeää maltaisuutta, hunajaisuutta, uuniomenaa, kevyttä kanervaisuutta. Kovia toffeekarkkeja, ruskeaa sokeria. Taustalla pieni vaniljaisuus, joka muuttuu vähitellen yhä ilmeisemmäksi. Voita ja kermaisuutta. Tammi pysyy taka-alalla.

Maku: Tammi on maussa tuoksua selvemmin läsnä, mutta silti huomio kiinnittyy enemmänkin toffeekarkkeihin, kuivaan ja kevyeen turpeisuuteen, hedelmiin, vaniljaan ja likaisiin sävyihin kaiken keskellä. Lakritsia, yrttisyyttä ja hiukan mehiläisvahaa. Suutuntuma on varsin kevyt ja osin jopa vetinen. Kanervaisuutta ja havuisuutta riittää. Omenaa, päärynää, mietoa sitruksisuutta. Jälkimaku liikkuu tammen ja kevyen turvesavun maastoissa. Öljyisyys ja likaisuus ovat edelleen pinnassa, lakritsia ja toffeeta riittää. Tammi jää taustalle, mutta kanelinen mausteisuus ja pieni pippuri löytyvät. Melko lyhyt ja harmiton finaali.

Arvio: Perushyvä perusviski. Ei herätä suuria tunteita, mutta toimii. Isommilla volteilla voisi olla vaikuttavakin tapaus, nyt toimii pätevänä entry-level-tuotteena. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Magazine 80/100 (Gavin D. Smith), 77/100 (Joe Bates).

Glendronach Cask Strength Batch #6, 56,1%

Eilisen Glendronachin Cask Strength -sarjan Batch #5:n jälkeen heti Batch #6 kehiin. Nyt on jo tummemman värinkin perusteella erilaista tavaraa käsissä. Maistetaan pois.

Glendronach Cask Strength Batch #6

(56,1%, OB, 2016, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja siirappinen, paksu ja makea. Erittäin täyteläinen, runsaan liköörimäinen ja muhkean taatelinen. Luumua, viikunaa, hiukan lihaisuutta ja tallisuutta. Hiukan paahteisuutta, palanutta puuta, kuivaa heinää ja sikarilaatikkoa. Piimäkakkua ja rusinaa. Vesilisä tuo mukavasti tikkunekkua esiin.

Maku: Muhkean suklainen ja siirappinen. Taatelia, luumua, runsaasti mausteita – kanelia, inkivääriä, ripaus kardemummaa. Mukava pähkinäisyys. Kaakaojauhetta, hiukan maitokahvia, kermaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja napakan mausteinen. Tammi on melko reipasta mutta ei häiriöksi asti. Napakkaa maltaisuutta, nahkaisuutta, pieni lihaisa vivahde. Jälkimaku vyöryy tumman suklaan ja kuivuvan tammen voimalla. Pieni kuiva savuisuus, nahkaisuus, kuivaliha, suolainen salmiakki, kuivattu luumu, kanelinen hedelmäkakku, seetrisyys, sikarilaatikko… Jälkimaku on paahteisuudessaan mielenkiintoinen ja melko pitkä. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja rauhoittelee tammea selvästi.

Arvio: Glendronachin CS minun makuuni. Genrensä parhaimmistoa. Vieressä maistettu Batch #5 jää melko reippaasti tämän varjoon. 89/100