Maistetut

Jura 30 yo ’Camas an Staca’ 44%

Juran tuotteet ovat päässeet vuosien varrella hiukan unohtumaan, vaikka tislaamon viskeihin mahtuu kelpo yksilöitä. Omista kokemuksistani parhaana muistan muutaman vuoden takaisen tislaamon oman 1977/2012:n, josta en kuitenkaan kirjannut nuotteja ylös.

Nyt maistelussa on 30-vuotias Jura, jonka liikanimi ’Camas an Staca’ tarkoittaa tiettävästi tuota pystyssä seisovaa kivipaatta, joka pullon kylkeen on laitettu. Sisältö on viimeistelty Gonzales Byassin olorosoon käyttämissä sherrytynnyreissä.

Jura 30 yo ’Camas an Staca’

(44%, OB, 2012, ’Camas an Staca’, Oloroso finish, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan karamellinen ja makea, erittäin paksu ja siirappinen, jopa viininen. Tikkunekkua, kinuskia, toffeeta. Piparkakkua, paksua kakkumaisuutta, maltaisuutta. Hiukan rikkisyyttä. Pieni ummehtuneisuus, maakellarin ovi, joka on juuri avattu. Vesilisällä omenainen ja vaniljainen ulottuvuus nousevat pintaan.

Maku: Piparkakkuinen ja kinuskinen, erittäin makea ja toffeemainen. Maltaisuutta, kanelia, varsin kuivaa tammisuutta. Omenaista, hedelmäistä makeutta. Viinisyyttä. Suutuntuma on öljyinen ja rungoltaan varsin jämäkkä. Kellarimaisuutta, multaisuutta, hiukan sekavaa maanläheisyyttä. Jälkimaku tulee hedelmäisenä, luumuisena ja vaniljaisena. Erittäin pitkä, kuivan tamminen ja tyylikkään sherryinen finaali. Ehkä silti hiukan liian kuiva. Vesilisällä kireä tammisuus ja makea vaniljaisuus nousevat oikein kunnolla pintaan.

Arvio: Kinuskisen makea ja runsaan maltainen yksilö. Pieni ummehtuneisuus ja rikkisyys pudottavat huipulta. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Magazine 80/100 (Martine Nouet), 83/100 (Rob Allanson).

The Balvenie Tun 1401 Batch #5, 50,1%

The Balvenien lopetettua Tun 1401 -sarjaa jää kaipaamaan, vaikka Tun 1509 on ainakin ensimmäisen julkaisunsa perusteella todella oivallinen sekin.

Nyt maistelussa Tun 1401:n viides pullote, jonka maistoin ensimmäistä kertaa Uisgessa 2013. Siitä jäi niin hyvät muistot, että teki mieli ottaa yksilö uudelleen käsittelyyn, kun ravitsemusliikkeestä sattui löytymään ihan korkkaamaton pullo.

Dave Stewart on käyttänyt pullotteeseen neljä sherrytynnyriä ja viisi bourbontynnyriä, ja tällä kertaa viski on ollut varsin iäkästä: puolet viskeistä on ollut 40-vuotiasta tai sitä vanhempaa. Vain yksi ex-bourbontynnyri on vuodelta 1991, muuten pääosa tynnyreiden sisällöstä on tislattu jo 1970-luvun alussa.

The Balvenie Tun 1401 Batch #5

(50,1%, OB, 2012, Batch No. 5, 2862 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja mehevän kukkainen. Mehiläisvahaa oikein kunnolla. Upea, kuivan vahamainen tammisuus. Pihkaisuutta, tuoreita männynneulasia. Karamellia, suklaata, siirappia. Vesilisä tuo apilaisuutta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Todella runsas ja mehiläisvahainen, mehukas ja tyylikäs. Sherryisiä elementtejä, rusinaisia ja suklaisia piirteitä. Antiikkinen tammisuus, jota vaniljainen bourbonhenkisyys komppaa lähes täydellisesti. Upea. Suutuntuma on täynnä herkullista vahamaisuutta ja kukkaista öljyisyyttä. Jälkimaku on varsin omenainen ja huiman öljyinen, vahamainen ja vaniljainen. Pähkinäisyyttä, makeaa sitruksisuutta, ikääntynyttä bourbonfiilistä oikein kunnolla. Mahtava ja pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin yrttisyyttä ja mausteisuutta ihan reippaasti, mutta eleganssi säilyy loppuun asti.

Arvio: Tyylikäs ja maukas kaiken puolin. Silkkaa nautiskelua. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Dramming 85/100. Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 10). Whisky Magazine 78/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson).

Laphroaig 12 yo Exclusively for the Nordics 48%

Syksyllä 2014 tuli Suomessa ravintolamyyntiin tällainen Laphroaigin 12-vuotias, joka on suunnattu nimenomaan Pohjoismaiden markkinoille. Koko pullomäärästä kaksi kolmasosaa meni Ruotsiin – se viestii hyvin siitä, mitä Pohjois-Eurooppa viskiteollisuudelle tarkoittaa.

Nyt tuote sattui sopivasti vastaan, joten pitihän tämä maistaa.

Laphroaig 12 yo Exclusively for the Nordics

(48%, OB, 2014, Sherry Butts & First Fill Hogsheads, 1278 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin tervainen. Salmiakkia ja lääkemäisyyttä. Hunajaista makeutta, toffeeta. Suolaisuutta, yskänlääkettä. Kuivan oloinen, tuhkainen ja nokinen savuisuudessaan. Samalla läpi tunkee tiettyä rusinaista makeutta.

Maku: Huomattavan tervainen ja savuinen. Yskänlääkettä, merilevää, simpukoita, merivettä. Fisherman’s Friendia, lakritsia, hiukan chiliä. Suutuntuma on varsin kuiva, tiettyä villaisuutta ja kalkkisuutta. Makeat piirteet tulevat hiukan kerrostuneesti läpi. Jälkimaku on salmiakkinen ja edelleen varsin tervainen. Lääkemäisyyttä, makeaa mausteisuutta, currya ja tuhkaisuutta. Keskipitkä finaali jättää suuhun lopuksi miellyttävän makeuden.

Arvio: Oikein maukas, Laphroaigin lääkemäisyydelle uskollinen yksilö. 87/100

Springbank 1997 Batch No. 1, 55,2%

Tällainen Springbank syntyi Frank McHardyn ja Stuart Robertsonin valitsemista tynnyreistä kesäkuussa 2007. Ex-sherrytynnyriä pistettiin jonoon niin paljon, että 11 000 pulloa saatiin markkinoille.

Springbank 1997 Batch No. 1

(55,2%, OB, 1997–6/2007, Batch No. 1, Sherry Butts, 11000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Moottoriöljyä ja rasvaisuutta, raskasta turpeisuutta ja makeaa sherryisyyttä. Vastaleikattua ruohoa, farmifiilistä. Lihaisuutta, siirappisuutta, punaista omenaa, ylikypsiä sekahedelmiä. Suolaista voita, pekonia, luumua. Toffeeta riittää. Vesilisä tuo savuisuutta ja tiettyä mineraalisuutta pintaan selvästi.

Maku: Salmiakkinen ja rouhea – tätä saa pureskella. Rasvainen lihaisuus ja tiivis öljyisyys ovat vahvasti läsnä. Vaahterasiirappia, toffeeta, uuniomenaa. Tammisuus tuntuu paahteisena ja melko nuorekkaana. Suolaisuutta ja voita riittää. Suutuntuma on raskas ja öljyinen, niin kuin asiaan kuuluu. Jälkimaku on muhkean mausteinen ja sherryinen, salmiakkinen ja painava. Vaahterasiirapin makeutta, turpeisuutta, tallia, ruohoisuutta, omenaa, sitrusta, pekonia, suolaa, voita. Pientä pippuriakin löytyy, samoin savua ja ruutia. Finaalilla on mukavasti mittaa eikä tammi pääse niskan päälle. Vesilisällä mineraalinen puoli nostaa päätään.

Arvio: Tämä on sellaista nuorekasta Springbank-tyyliä, josta pidän paljon. Raskaan lihaisaa rasvaisuutta, suolaista voita ja toffeella kuorrutettuja hedelmiä. Nam. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 9).

Glenrothes 18 yo 1996/2014, Malts of Scotland 55,5%

Glenrothes on panostanut niin voimakkaasti tislaamopullotteisiin, että indie-julkaisuja ei tahdo aina edes muistaa olevan olemassakaan. Nyt maistelussa Malts of Scotlandin melko tuore pullote, joka on peräisin pienempään kokoon työstetystä ex-sherrytynnyristä (Sherry Hogshead).

Glenrothes 18 yo 1996/2014, Malts of Scotland

(55,5%, Malts of Scotland, 3/1996–6/2014, Cask No. MoS 14028, Sherry Hogshead, 241 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Marsipaania ja suklaata, makeutta ja tunkkaisuutta samassa paketissa. Erittäin roteva maltaisuus, samoin tietty viljaisuus puskee kaikesta läpi. Tammi tuntuu myös melko lujaotteisena ja terävänä. Mausteisuutta, säilykekirsikkaa, nestesaippuaa. Vesilisä tuo heinäisyyttä ja muita erikoisia piirteitä tähän.

Maku: Upea suutuntuma, erittäin täyteläinen ja pehmeä. Maltaisuus iskee heti todella isosti. Sen jälkeen löytyy luumukiisseliä, pähkinää, makeaa appelsiinia, maitosuklaata, marsipaania. Sherry kulkee kuitenkin täysin sivuraiteella. Mausteisuus on voimakasta, kaneli etunenässä. Tammisuus on myös läsnä. Jälkimaku alkaa hiukan eltaantuneella maltaisuudella, taikinaisena ja viljaisena. Vähitellen rusinat, pähkinäisyys, suklaa ja kahvi nousevat esiin. Finaali on keskipitkä. Vesilisällä makuun tulee saippuainen ja ruohoinen vivahde.

Arvio: Erittäin maltainen yksilö, jossa sherryisyydelle ei jää juuri tilaa. Karaktääri hiukan hukassa. Plussaa suutuntumasta. 83/100

Yamazaki Distiller’s Reserve 43%

Keväällä 2014 Suntory julkaisi kaksi uudenlaista Distiller’s Reserve -pullotetta, toisen Yamazakin ja toisen Hakushun nimissä. Tämä Yamazakin versio on kypsynyt Bordeaux’n viinitynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä. Mukana on myös viskiä Mizunara-tynnyreistä (Quercus Mongolica). Vähintäänkin siis markkinointimielessä.

Yamazaki Distiller’s Reserve

(43%, OB, NAS, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Mausteita, tammea, suklaata, viiniä – erittäin runsas ja hieno kokonaisuus. Antiikkisuutta, kuivaa ja vahamaista tammisuutta. Nahkanojatuolia. Toisaalla taas aromikasta yrttisyyttä, hedelmäisyyttä ja marjoja. Vadelmahilloa, pähkinäisyyttä. Kompleksinen ja komea tuoksu.

Maku: Suklainen ja viininen, varsin erikoisesti kerrostunut. Jää selvästi tuoksusta jälkeen, ei pysty tuottamaan vastaavaa elämystä. Tasapaino heittelehtii jonkin verran, levoton kokonaisuus. Maltaisuutta, happamuutta ja kitkeryyttä. Tanniinit ylikorostuvat, viinin nahkaisuus maistuu. Kuivaa luumua, rusinaa. Suutuntumassa on pistelevyyttä ja nahkeutta. Jälkimaussa on kuitenkin herkullista saksanpähkinää oikein urakalla. Suklaisuus korostuu ja tammisuus maistuu hallitusti. Maltaisuutta, kuivattua hedelmää, neilikkaa, kanelia. Finaali on kuitenkin jopa yllättävän lyhyt.

Arvio: Levoton viski, jonka tuoksu ja jälkimaku ovat osin jopa huippua. Sääli, että maun tasapaino heittelehtii. 84/100

Tomatin 14 yo Portwood Finish 46%

Tomatin on ryhdistäytynyt ja ruvennut julkaisemaan tiiviiseen tahtiin uusia tislaamopullotteita. Tulee vintagea, tulee finistelyitä, tulee tynnyrivahvuista… Nyt käsissä ex-portviinissä viimeistelty kundi.

Tomatin 14 yo Portwood Finish

(46%, OB, 2014, Port Pipes Finish, 70 cl)

Tuoksu: Todella viininen ja musteinen. Varsin raju maltaisuus, taikinaa ja viljaisuutta. Ilmiselvää piimää. Hyvin erikoinen kokonaisuus, hapanmaitotuotteita ja tanniinisuutta. Mietoa mausteisuutta ja makeutta, ruohoisuutta, ylikypsää hedelmäisyyttä, jotain käynyttä. Ummehtunut fiilis. Vesilisä sekoittaa tätä entisestään, tuntuu kuin piimää jatkaisi vedellä.

Maku: Tuoksua tavanomaisempi. Viinisyys dominoi edelleen, tammen ote on huomattava, tanniinit iskevät heti kiinni. Maltaisuus on hiukan pahvista, puuromaista, hiukan turhan korostunutta. Ylikypsä hedelmäisyys tuntuu, luumut ja kirsikat maistuvat. Suutuntuma on pienestä mausteisuudesta huolimatta pehmeä ja jopa kermainen. Jälkimaku alkaa mandariinilla ja kaikkineen makealla sitruksisuudella. Hedelmäteetä ja tammisuutta, tanniinisuutta ja makeaa viinisyyttä. Piimä tulee jälleen hiukan esille, samoin taikinainen maltaisuus seuraa mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä pieni turpeisuus tulee esille.

Arvio: Todella omituinen kaveri. Haisee piimältä, maistuu viiniseltä taikinalta. Ei kyllä nyt putoa oikein millään. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Whisky Magazine 82/100 (Neil Ridley), 74/100 (Martine Nouet).

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts 59,4%

Ainoa Rare Maltsiin pullotettu Convalmore on ollut erityisen pidetty yksilö. Jos se on vähänkään tämän Special Releases -sarjan julkaisun tasoa, laatu saattaa olla erittäin korkea. Maistan tämän suurella mielenkiinnolla.

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts

(59,4%, OB, 1978–2003, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, ananasta, tammea, omenaa. Uhkuu voimakasta hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Mehiläisvahaa, hunajaa, ananastölkin mehulientä. Hiukan savua taustalla, jopa ripaus kuivaa lihaisuutta ja lääkemäisyyttä. Apilaa, ruohoisuutta. Runsas, upea tuoksu. Vesilisällä saa esiin kirpeitä hedelmäkarkkeja.

Maku: Vahamainen ja voimakas. Todella runsas omenaisuus ja mausteinen tammisuus dominoivat palettia. Kokonaisuus on silti hyvin balanssissa, erittäin runsas ja tyylikäs. Vaniljaa, hunajaa, kukkaisuutta, sitrusta, tölkkiananasta, oliiviöljyä, hiukan ruohoisuuttakin. Edelleen se pieni savu. Jälkimaku alkaa paahteisen tammisena mutta makeutuu vähitellen. Akaasiahunajaa, apilaa, hedelmäteetä, eucalyptusta, anista. Finaali on pitkä ja runsas, eikä kuivu yhtään liikaa. Herkkua. Vesilisällä sitruksisuus ja anis nousevat selvästi.

Arvio: Vahamainen, kireässä savuisuudessaan todella maukas Convalmore. Hieno on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor 87/100 (per 12). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 85/100 (Dave Broom). Whiskynotes 89/100.

Caol Ila 2002/2014 Distillers Edition 43%

Caol Ilan Distillers Edition vain porskuttaa vuodesta toiseen. Viimeisestä kokemuksesta onkin aikaa.

Caol Ila 2002/2014 Distillers Edition

(43%, OB, 2002–2014, Batch No. C-si; 1-474, Double Matured in Moscatel Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lihaisa, hiukan viininen ja varsin makea. Voimakas vanilja. Vihreää omenaa, papaijaa, makeaa sitruksisuutta. Siirappia, rusinaa, toffeeta. Turpeisuutta, tuhkaa, kumia. Hiukan bensainen nuotti löytyy myös. Kuivan savun ja siirappisen hedelmäisyyden yhdistelmä toimii kuitenkin mukavasti.

Maku: Hiilistä savuisuutta riittää, makeus on korostunutta mutta tasapaino on silti yllättävän hyvä. Suklaisuutta, rusinaa, siirappia. Turpeisuus on pehmeää ja savu paksua. Kuminen ja bensainen puolikin löytyy, samoin tietty tanniininen viinisyys. Tammi pysyy kuitenkin muuten aisoissa, mausteisuus on tyylikästä ja maistuvaa. Vaniljaa ja omenaa löytyy, kinuskia myös. Suutuntuma on melko täyteläinen. Jälkimaussa savu ja turve potkivat jälleen, suklaa tummuu ja tammeen tulee kahvinen sävy. Mausteet tuntuvat voimakkaina. Maltaisuutta, kaakaota, hunajaa, siirappia, tupakkaa, kuivalihaa. Keskipitkä loppuliuku.

Arvio: Tasapainoinen ja maukas, joskin varsin makea Caol Ila. Laadukas tuote tämä Caol Ilan DE on edelleen. 87/100

Longmorn 20 yo 1992/2013, Berry Bros & Rudd 46%

Longmornin vuosi 1992 oli oivallinen. Jostain syystä Berry Bros & Rudd on pullottanut tämän Longmornin 46-volttisena, vaikka yleensä single caskit on tapana pistää pulloon tynnyrivahvuisena. Maistetaan pois.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1992–2013, Cask No. 71764, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, hunajaa, monihedelmänektaria. Varsin vahamainen ja öljyinen tammisuus; mehiläisvahaa ja pehmeää mausteisuutta, minttua. Makeaa omenaa, aprikoosia, mangoa, mandariinia. Kireän hapokas maltaisuus. Hiukan pihkaa. Varsin nätti ja tyylikäs kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin tiettyä mineraalisuutta.

Maku: Aprikoosinen ja vahamainen, melko kuiva kokonaisuus. Kapeampi paletti kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Runsas, hapokas maltaisuus. Akaasiahunajaa ja minttua, mietoa mausteisuutta. Suutuntuma kevyen öljyinen. Tammi potkii melko vahvasti, vääntää perusmaun lopulta varsin happamaksi ja jopa karvaaksi. Jälkimaussa on pils-oluen jälkimakua muistuttava maltaisen hapokas tulvahdus, erikoinen sinänsä. Mustan teen karvautta, kovia hedelmäpastilleja, hiukan hunajaa, pihkaa, makeaa sitruksisuutta, paljon tammea. Keskipitkä finaali, jossa kuivuminen hellittää mukavasti loppua kohti. Vesilisällä tulee jyväisyyttä pintaan.

Arvio: Erittäin lupaava viski taittuu lopulta happaman puolelle. Ihan hyvää tämä on silti. 85/100