Maistetut

Ardbeg 25 yo Lord Of The Isles 46%

Ardbeg toi 25-vuotiaan Lord Of The Islesin markkinoille vuonna 2001, ja sen julkaisemista jatkettiin ilmeisesti aina vuoteen 2008 saakka. Vielä muutama vuosi sitten pullon saattoi saada parilla sadalla eurolla, mutta sittemmin hinnat ovat lentäneet katosta läpi ja karanneet horisonttiin.

Kun LOTIa nykyään maistaa, tunnelma on jylhä: ruumisarkkuun pakattu viskipullo nostetaan pöydälle, kansi avataan ja pullo kaivetaan silkkisestä leposijastaan. Arkku sisältää myös alkuperästä kertovan pergamentin. Mutta tärkeintä on kuitenkin tämä viski.

Ardbeg 25 yo Lord Of The Isles

(46%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen, miedon turpeinen, hiukan rusinaa ja tummaa suklaata. Suolaa ja jodia, vain aavistus yskänlääkettä, tervaa ja salmiakkia. Omenaa, kanelia. Hiukan lihaisuutta ja yrttisyyttä. Tasapainoinen ja tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Pehmeän suklainen ja miedon turpeinen, suolaa ja salmiakkia. Tervaleijonaa, yrttilikööriä. Miellyttävän öljyinen suutuntuma, balanssi on kohdallaan – mikään tässä ei hyökkää eikä lyö yli. Vähitellen savuisuus voimistuu, minkä seurauksena yskänlääkemäisyys ja jodi ovat pinnassa, mutta suklaa ja rusinaisuus tuovat makeutta. Savumakkaraa ja pekonia löytyy taustalta. Jälkimaku on lämmittävän mausteinen, savuinen ja melko kuivan tamminen, jopa pihkainen. Suolaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Finaali kasvaa komeasti, tammi ei täysin kuivahda vaan tumma yrttisyys ja luumuisuus alkavat loistaa. Wow.

Arvio: Tyylikäs ja runsas, tasapainoinen ja vivahteikas. Top notch. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 92/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Tyylikäs ja herkullinen”.

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts 61,2%

Nyt lasissa on jotain, mistä ei ole mitään aiempaa kokemusta. North Portin tislaamo perustettiin Angusin härkäseuduille 1820. Sen viskejä näkee myös North Port Brechin- ja Brechin-nimillä – Brechin on kylä, jossa tislaamo sijaitsi.

Toisen maailmansodan aiheuttamaa 11 vuoden taukoa lukuun ottamatta North Portin tuotanto jatkui melko tasaisella tahdilla loppuun saakka eli vuoteen 1983. Silloin homma pantiin pakettiin, niin kuin varsin monessa tislaamossa, kun viskijärvi lainehti yli äyräiden.

North Port  oli Rare Maltsissa mukana neljällä pullotteella. Tämä vuoden 1999 julkaisu oli siinä sarjassa tislaamon viimeinen. Lisää voi lukea Ulf Buxrudin komeasta Rare Malts -teoksesta.

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts

(61,2%, OB, 1979–1999, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Raskaan hedelmäinen, öljyinen ja tummasävyinen. Tölkkiananasta, vahvaa tammisuutta, hapanta valkoviiniä ja mineraalisuutta. Poltettua tulitikkua, öljyä, hiilisyyttä, jotain hiukan muovista. Palanutta. Sitruksisuutta, persikkaa, inkivääriä. Aika raffi paketti. Vesilisä avaa sentään makeaa vaniljaa ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyisen hedelmäinen ja purevan mausteinen. Tammi tulee päälle melko kovilla tanniineilla ja mausteilla. Tölkkihedelmät – ananasta ja persikkaa – jäävät nopeasti jalkoihin. Tummaa yrttisyyttä, salmiakkijauhetta, jotain palanutta. Hiilisyys ja poltetut tulitikut ovat maussa mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Jälkimaku on täynnä raakaa ananasta, purevaa tammisuutta, öljyä ja ruohoa. Suu kuivuu lopullisesti. Inkivääriä, sitruunankuorta ja hapokasta omenaa – ja edelleen se palanut sivumaku, joka tuo kitkeryyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksista makeutta ja aavistuksen akaasiahunajaa.

Arvio: Erikoinen yhdistelmä öljyistä hedelmää ja jotain palanutta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).

Smokehead 18 yo Extra Black 46%

Ian MacLeodin mystery malt on herättänyt monet arvuuttelemaan, mistä Islay-viskistä on kyse. Ardbeg on ollut ehkä vahvimmin esillä, mutta myös Caol Ila ja Lagavulin ovat saaneet ääniä. Muutama on veikannut Port Charlotteakin.

Mielenkiintoinen ratkaisu sinänsä, pakata vähintään 18-vuotiasta  single malt -savuviskiä ihan keksityllä nimellä. Mistähän tässä Savupäässä on oikein kyse? Lienee syytä maistaa.

Smokehead 18 yo Extra Black

(46%, Ian MacLeod Distillers, Islay Single Malt, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, vaniljainen ja makea. Tervaisia köysiä, jodia, merellisyyttä, vihreää omenaa, sitruunankuorta. Tammisuutta ja raskaan rasvaista kukkaisuutta. Dieseliä, kosteaa turpeisuutta, lääkemäisyyttä. Vesilisä erottelee mangoa ja aprikoosia, hiukan likaisella tavalla.

Maku: Makean savuinen, melkein imelä. Vaniljainen, tammisen mausteinen, tervainen ja hiukan lakritsinen (sitruunalakritsia). Suutuntuma on rasvaisen täyteläinen, jopa vahamainen. Yrttisyyttä ja juuresmaisuutta, säräjuureksia uunista. Vaniljainen makeus ja merellinen suolaisuus ovat mukavassa balanssissa. Toisaalta lääkemäisyys, jodi ja antiseptiset aineet tuntuvat reippaasti. Jälkimaku on hiukan imelä, edelleen juureksia ja lakritsia, yrttisyyttä, vaniljaa, tammisuutta, mausteita ja omenaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo trooppisia hedelmiä pintaan.

Arvio: Pätevä mutta hiukan persoonaton. Imelyys kulkee aivan rajoilla. Tuoksussa eniten Ardbegiä, maussa enemmänkin Caol Ilaa tai bourbonvaikutteista Lagavulinia. Paha mennä sanomaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 4).

Bowmore 10 yo The Devil’s Casks Batch #2, 56,3%

Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että loistavan ykkösbatchin jälkeen pari kolme seuraavaa ei koskaan pääse samalle tasolle.

Bowmoren ensimmäisen täytön sherrytynnyreissä kypsytetty The Devil’s Casks oli massiivinen menestys alkuvuonna 2014. Suomessakin jonotettiin Alkoon ostamaan niitä 24 pulloa, jotka maahan tulivat – eikä läheskään kaikille riittänyt sellaista kotiin vietäväksi.

Itse maistoin tuotteen Uisgessa pariinkin kertaan ja totesin sen varsin hyväksi. Nyt vuorossa on revanssi, jonka julkaisemisessa Morrison Bowmore ei tosiaan paljon aikaillut. Tässähän se selviää, onko taso pitänyt.

Bowmore 10 yo The Devil’s Casks Batch #2

(56,3%, OB, 2014, First Fill Sherry Casks, Batch #2, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, hilloinen ja makean savuinen. Luumua, rusinaa, suklaakakkua, lakritsia, makeaa mustaherukkahilloa. Hiukan sisäkumia. Yrittisyyttä, tervaa, aavistus poltettua sokeria. Savumakkaraa, hiukan pekonia, tupakkaisuutta, nahkaisuutta. Vesilisä tuo esiin mokkaisuutta, paahteisuutta ja merellisyyttä myös.

Maku: Lakritsinen, suklainen ja pehmeän turpeinen. Taatelikakkua, siirappia, makeita kirsikoita, rusinaa. Yrttilikööriä, luumuja, mustikkahilloa, hiukan happamuutta. Taustalla hiukan palvikinkkua ja tupakkaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta öljyisenä kantaa hyvin. Jälkimaku alkaa makean savuisena ja salmiakkisena, kunnes tamminen mausteisuus ja tumma yrttisyys (rosmariini) alkavat nousta. Yllättävän voimakas selleri (!) tulee läpi, samoin sisäkumia ja jotain palanutta ilmaantuu. Finaali ei ole valtavan suuri tai pitkä, mutta on silti nautittava. Vesilisä tuo mausta esiin suolaisuutta, jonka sherry muuten peittää.

Arvio: Vaikea löytää eroja ykkösbatchiin, kun ei pääse rinnakkain vertaamaan. Herkkua edelleen, joskin jälkimaun levottomuudet tiputtavat tämän aivan terävimmästä kärjestä. 89/100

Jura 20 yo 1992/2012, Malts of Scotland 50,3%

Olen törmännyt yksityisten pullottajien Juraan verraten harvoin. Nyt käsissä on miniatyyri, joka sisältää Malts of Scotlandin ainoaa tähän mennessä pullottamaa Juraa.

Viski on kypsynyt 20 vuotta klassisessa hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. Vastaavan aikakauden Juraa en ole tullut koskaan aiemmin maistaneeksi, joten uuden edessä ollaan.

Jura 20 yo 1992/2012, Malts of Scotland

(50,3%, Malts of Scotland, 4/1992–11/2012, Bourbon Hogshead, Cask #MoS 12064, 175 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Makean kermainen ja vaniljainen. Leivosmainen, melko rasvainen, muistuttaa voitaikinaa. Toffeeta, kookosta, marsipaania, tuoretta tammisuutta, mausteisuutta. Hieman rouheaa, merellistä suolaisuutta. Voikukkaa, tuoretta heinää, punaista omenaa. Vesilisä tekee tuoksusta vielä ruohoisemman.

Maku: Kermainen ja runsaan mausteinen. Hapokkuutta on kuin IPA-oluessa, samantyyppistä katkeruuttakin. Maltaisuus on runsasta, runsas suolaisuus vielä korostaa tiettyä jyväisyyttä. Maun keskivaihe on toffeemaisen makea, hyvin vaniljainen ja voitaikinainen. Suutuntuma on kermainen ja runsas, alun mausteisuuden ja hapokkuuden jälkeen varsin rauhallinen ja selkeä. Jälkimaku alkaa sitrusmaisen makeana, kunnes tanniinit alkavat kuivattaa suuta ja suolaisuus nousta. Finaalissa riittää omenaa, limettiä, tammisuutta ja voikukkaa, hiukan mustaherukkaakin. Maltaisuus jää kielen päälle lopuksi. Vesilisä vie rungosta palan mutta lisää ruohoisuutta.

Arvio: Puhdaspiirteinen ja varsin herkullinen. Myönteinen yllätys. 87/100

BenRiach 30 yo 1980/2010 Virgin American Oak 51,1%

Olen tähän asti pitänyt Virgin Oak -kypsytystä melko raakana vaihtoehtona: usein tuore tammitynnyri tuo viskiin niin paljon tammisuutta, ettei makuprofiiliin tahdo mahtua kovinkaan paljon muuta kuin puisevuutta ja yltiöpäistä mausteisuutta.

Nyt tuli eteen BenRiachin vuonna 1980 tislattu yksilö, joka on viettänyt peräti 30 vuotta amerikkalaisessa uudessa tammessa.

BenRiach 30 yo 1980/2010 Virgin American Oak

(51,1%, OB, 1980–7/2010, New Wood Oak Barrel, Cask No. 2532, 181 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ananasta ja persikkaa, tammea ja öljyisyyttä. Runsas ja makea, silti tasapainoinen. Pihkaa, kukkaisuutta, anista, kinuskia, minttua, vaniljakastiketta, sokeroituja marjoja. Vesilisä tuo esiin päärynää ja tiettyä marmeladimaisuutta.

Maku: Öljyinen ja vahvan tamminen. Mausteita ja yrttejä riittää, mutta tanniinit pysyvät kuitenkin aisoissa. Miellyttävä ja öljyinen, keskitäyteläinen suutuntuma. Tuoretta ananasta, päärynää, trooppista hedelmää, nektarimaista makeutta. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, mutta hunajaisuus ja kinuskisuus tekevät siitä miellyttävän. Anista, vaniljaa, inkivääriä, kahvisuutta, tummaa mausteisuutta. Muhkea voima, kehittyy tyylikkäästi ja kestää pitkään. Vesilisä erottelee tummaa yrttisyyttä ja lakritsia.

Arvio: Erinomainen Virgin Oak -viski, tammisuus toimii hienosti. Parasta maistamaani uudessa tammessa kypsynyttä viskiä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Kininvie 23 yo 1990 Batch No. 2, 42,6%

Myönnän heti alkuun: tätä viskiä olen odottanut. Kininvie on ainoa sellainen toiminnassa oleva skotlantilainen mallasviskitislaamo, jonka single maltia en ole koskaan maistanut.

Lasken siis ainoastaan mukaan vähintään kolme vuotta kypsyneitä single malt -pullotteita markkinoille päästäneet tislaamot, ja siksi Strathearn, Roseisle, Daftmill, Wolfburn ja Ailsa Bay eivät ole (vielä) mukana. Tosin jos Sergen maistama Images-pullote on todella Ailsa Bayn viskiä, listaani on tullut yhden harvinaisuuden mentävä aukko.

Kininvien viskiä olen kyllä nähnyt  parin vuoden ajan eri paikoissa myynnissä, Hazelwoodin nimellä. En ole kuitenkaan ollut valmis maksamaan useita satoja euroja siitä ilosta, että pääsen maistamaan esimerkiksi varsin tavanomaisena pidettyä 17-vuotiasta Hazelwoodia.

Tänä vuonna odotukseni lopulta palkittiin, kun Kininvie saapui markkinoille ihan omalla nimellään. Alkukesästä tuli myyntiin ensimmäinen Kininvie-batch Taiwanissa, ja nyt alkusyksystä saapui kakkoserä Eurooppaan. Ja tässä se nyt on.

Kininvie 23 yo 1990 Batch No. 2

(42,6%, OB, 1990, Batch No. 2, Hogsheads and Sherry Butts, 9686 bts., 35 cl)

Tuoksu: Runsas ja yllättävän voimakas. Kukkaisuutta, omenaa, vaniljaa, briossia. Jyvämäisyydessään varsin bourbonhenkinen. Kermainen fiilis, silti sitruksen purevuutta. Tuoretta tammea, metisyyttä, parafiiniä. Kepeän kukkaisuuden alla lepää tuhti maltaisuus. Varsin tavanomainen tuoksu, kaiken kaikkiaan.

Maku: Kirpeän mausteinen ja maltainen. Tuore tammi iskee kiinni ja kuivattaa kermaista suutuntumaa oikein kunnolla. Omenaa, appelsiininkuorta, mehiläisvahaa, mantelia, vaniljaa. Vain pieni rusinaisuus muistuttaa, että kypsytyksessä on ollut mukana myös ex-sherrytynnyreitä. Yleisvaikutelma on hapan ja melko raaka. Mustaa teetä, hiukan kitkerää rypälemäisyyttä ja yrttisyyttä. Tasapainon osalta kokonaisuus on levoton. Jälkimaku menee varsin tanniiniseksi, inkivääri ja kirpeä sitruksisuus lyövät jo hiukan yli. Pippurisuus tulee puun takaa aivan lopuksi, ja sen potku kannattelee melko pitkää finaalia.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen mutta lajissaan erittäin persoonallinen. Ei silti mene omiin suosikkeihin. 81/100

Auchentoshan 12 yo 40%

Auchentoshanin 12-vuotias korvasi 10-vuotiaan tislaamon perusvalikoimassa vuonna 2008. Nyt tätä 12-vuotiasta myydään pikkupulloissa myös kotimaisessa alkoholiliikkeessä. Sellainen tietysti houkuttelee kokeilemaan, vaikka ei suuri Auchentoshan-fani olisikaan.

Auchentoshan 12 yo

(40%, OB, +/- 2014, Oloroso and Bourbon Casks, 20 cl)

Tuoksu: Makean sitruksinen, rotevan maltainen ja pehmeän mausteinen. Klementiiniä, mandariinia, monihedelmänektaria. Rasvainen Lowlands-fiilis, vahamaista ruohoisuutta ja mietoa kanervaisuutta. Kermatoffeeta, kinuskia, hunajaa, vaniljaa, kanelia, rusinaa, tuoretta tammea. Maltaisuus paistaa läpi hiukan lenseänä.

Maku: Rasvainen ja mieto. Pehmeä ja nektarimainen suutuntuma. Mandariinia, makeaa appelsiinimehua. Toffeeta, hunajaa, halvaa, hiukan puisevaa tammisuutta, mausteita, kanervaa, katajaisuutta, pähkinäisyyttä. Tasapaino on hyvä, mutta perusmaku ei oikein iske. Jälkimaku alkaa tuoreen tammisena ja mausteisena, mutta hiipuu appelsiinimehun, maapähkinän ja kanervaisuuden kautta nopeasti.

Arvio: Ihan laadukas perusviski, kelpo johdatus Lowlands-tyyliin. Perusmaku on kuitenkin sellainen, joka ei ole koskaan iskenyt minuun – eikä iske tälläkään kertaa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 78/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 78/100 (Rob Allanson).

Bowmore 21 yo 1989/2011, Silver Seal 46%

Silver Seal on julkaissut kaksi Bowmore-pullotetta, ja erityisesti tämä 21-vuotias on herättänyt monissa mielenkiintoa. Oikeastaan muuta taustatietoa minulla ei tästä olekaan. Värin perusteella voisi olla ex-bourbonissa kypsynyttä.

Bowmore 21 yo 1989/2011, Silver Seal

(46%, Silver Seal, 1989–2011, 565 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan savuinen, sitruksinen ja suolainen. Vaniljaa, omenaa, mietoa sitruunamehua. Hiukan tuhkainen, hiilinen ja kalkkinen sävy. Tervaa, lääkemäisyyttä, kamferia. Turpeisuus ei ole yhtään lihaisaa, enemmänkin pistävää ja kuivaa. Kovin sävykäs tämä ei kyllä ole.

Maku: Omenainen, sitruksinen, turpeinen ja kuiva. Suolaisuutta, minttua, kirpeää marjaisuutta (mustaherukkaa ja viinimarjoja). Hallittu, kapea makuprofiili. Suutuntuma pysyy kuivana ja aavistuksen kireänä koko ajan. Tervaa, jodia, eucalyptusta, hapokasta valkoviiniä. Pieni vaniljaisuus tuo makeutta. Jälkimaku aloittaa kuitnekin vyörytyksen, joka rakentuu tämän parhaan ominaisuuden eli marjaisuuden ympärille. Marjasorbetin, sokerihuurrettujen marjojen, marjapiirakan ja marjahillojen jälkeen alkaa makean sitruunainen ja omenainen loppuhuipennus, joka kestää pitkään. Hieno, suorastaan yllättävä päätös tälle.

Arvio: Mahtavan jälkimaun varaan rakentuva kuivan suolainen savuviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Convalmore-Glenlivet 36 yo 1977/2013, Cadenhead Small Batch 58,2%

Convalmore toimi Dufftownin alueella vuosina 1893–1985. Nykyään sen viskiä voi kai pitää jo jonkinlaisena harvinaisuutena.

Olen maistanut Skotlannissa baarissa aikoinaan yhden Convalmoren, ihan tavallisena Gordon & MacPhailin CC-pullotteena. Pidin sitä asiallisena viskinä, mutta mitään mieleenpainuvaa siinä ei kyllä ollut.

Nyt käsillä oleva yksilö on kypsynyt kunnioitettavat 36 vuotta ex-bourbontynnyrissä (hogshead). Tämä on jälleen näitä Cadenheadin vaatimattomissa dumpy-pulloissa myytäviä Small Batch -julkaisuja. Joskus ulkonäkö voi pettää…

Convalmore-Glenlivet 36 yo 1977/2013, Cadenhead Small Batch

(58,2%, Cadenhead, Small Batch, 1977–2013, hogshead, 288 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman yrttinen ja voimakas. Hedelmäisyys on sitruksista ja runsasta, veriappelsiinia ja carambolaa. Jännä yhdistelmä makeaa öljyisyyttä ja hiukan likaista turpeisuutta (tervaa ja savua), terävää mausteisuutta ja herkkää vaniljaa. Herukkaisuutta, minttua, anista, hiukan lakritsia. Poltettua sokeria, siirappia, suolaisuutta. Komea ja kompleksinen. Vesilisä tuo briossia ja kevyttä ruohoisuutta esiin.

Maku: Salmiakkia, suolaa ja hedelmää. Sitruunalakritsia, Jägermeisteria, paahtuneisuutta, yrttisekoitusta, tervaa. Suutuntuma on öljyinen ja vahva. Kuivaa turpeisuutta löytyy maustakin. Greippiä, limettiä, punaista omenaa, neilikkaa, minttua, tammea, hapokkuutta, silkkaa voimaa! Jälkimaku alkaa silkkisena omenaisena ja hunajaisena, kunnes kuivahtaa tammen ja yrttien kautta karamelliseen hedelmäisyyteen. Pitkä ja loistokas finaali, jonka hedelmäisyys herää vähitellen. Vesilisä tuo ruohoisia ja herkempiä, kukkaisia puolia esiin.

Arvio: Voimakas, kompleksinen ja intensiivinen viski. Silkkaa mahtavuutta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.