Maistetut

Highland Park 12 yo 2004/2016, Suomi 100, 59,2%

Highland Parkin SMWS & VYS -pullotteen ja tuoreen Sydäntalvi-pullotteen jälkeen sain vihdoin kunnon nuotit ylös myös tästä Suomi 100 -pullotteesta.

Highland Park 12 yo 2004/2016, Suomi 100

(59,2%, OB for Finland, 2004–2016, ’Onnittelut 100-vuotiaalle Suomelle Orkneyn saarelta’, Cask No. 1536, 1st Fill European Sherry Puncheon, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja kermatoffeeta runsaasti. Pehmeää suklaisuutta, sherryä, kevyttä kanervahunajaa. Tammea, yrttisyyttä, reipasta mausteisuutta. Maitokahvia, kahvilikööriä. Vesilisä tuo kermaisuutta ja hunajaa mukanaan kovasti.

Maku: Suklaata, toffeeta, yrttisyyttä, hiukan karvasta espressoa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Hiukan metallinen sivumaku, hapokkuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuutta, tammea ja aavistus rikkisyyttä. Makeaa sitruksisuutta, siirappista hedelmäisyyttä. Jälkimaku on hapahko, suklainen ja espressoinen. Tammisuutta, pippuria, havuisuutta, happoisuutta. Pähkinäisyyttä, pehmeää hedelmäisyyttä kaiken keskellä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa havuja pintaan.

Arvio: Oikein maukas Highland Park, jossa sherry pysyttelee taka-alalla. Hiukan olisin toivonut täyteläisyyttä lisää, vaikka hyvä viski tämä toki on tällaisenaankin. 86/100

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition 43%

Minulla on aina ollut hiukan ongelmallinen suhde Lagavulinin Distillers Editioniin. Olin aina pitänyt sitä yliarvostettuna viskinä, kunnes pääsin maistamaan vuoden 1987 pullotteen.

Sen jälkeen koin taas pienen pettymyksen keskimääräistä iäkkäämmän 1995/2013:n ääressä, mikä oli hyvä muistutus tämän PX-viimeistelyllä pelaavan sarjan hiukan arvaamattomasta luonteesta. Joskus osuu kohdalle, joskus ei.

Nyt lasissa on jouluisiin sävyihin sopivasti vuonna 1990 tynnyriin pistetty ja vuonna 2006 pullotettu DE. Odotukset ovat varsin korkealla.

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition

(43%, OB, 1990–2006, Batch No. lgv. 4/494, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan turvesavuinen ja tumma, todella suklainen ja jopa muhkea ensivaikutelma. Varsin kuiva ja lihaisa, beef jerkyä ja savumakkaraa riittää. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Tumma yrttisyys yhdistettynä kuivaan tammeen toimii mahtavasti. Makeus tulee mehiläisvahaisena ja toffeemaisena esiin.

Maku: Todella vahamainen, kuivan tamminen ja tyylikkään turvesavuinen. Suolaisuutta, merellisyyttä, lakritsia, salmiakkia. Savumakkaraa, lihaisuutta todella riittää, mutta profiili on kuiva ja jokseenkin loistava. Kinuskia ja uuniomenan makeutta, hiukan hilloisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen mutta tämä kieltämättä voisi hyötyä vielä korkeammalta pullotusvahvuudesta. Jälkimaku on hyvin lakritsinen ja pehmeän turvesavuinen, vahamainen ja kevyen tamminen. Yrttitippoja, salmiakkia, savumakkaraa, pippurisuutta, hapokasta mineraalisuutta. Todella herkäksi taittuva, varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen Lagavulin. Vahvistaa uskoani siihen, että DE voi todella toimia, kun profiili pysyy riittävän kuivana ja balanssi osuu kohdalleen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

The Macallan 12 yo Double Cask 40%

Macallania kahdesta eri tynnyrityypistä. Kovin suuria odotuksia ei ole.

The Macallan 12 yo Double Cask

(40%, OB, +/- 2016, American & European Sherry Seasoned Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin maltainen ja nuorekas, rusinainen ja pähkinäinen. Paahtunut, kuivan suklainen ensivaikutelma. Toffeefudgen makeus ja vaniljaisuus tuntuvat hiukan kerroksellisilta, tuore puu tulee tästä tammilastuisena ja mausteisena läpi. Hiukan demerarasokeria ja uuniomenaa, aavistus kypsää luumua.

Maku: Kermainen ja kevyt, vaikka rusinaa, suklaata ja pähkinäisyyttä riittääkin alkuun. Maitokahvia, toffeeta, sokerisuutta. Aavistus omenaisuutta, runsaasti maltaisuutta ja vaimeaa tammisuutta. Suutuntuma on yllättävän ohut ja alhaisesta vahvuudestakin johtuen hiukan ponneton. Edelleen se tietty kerroksellisuus tuntuu, maut eivät ole täysin integroituneita eivätkä kuivat ja makeat elementit oikein löydä toisiaan. Jälkimaku on suklainen, kermainen ja hiukan puiseva. Tammi tuntuu edelleen rapsakkana ja tumma suklaa saa seurakseen mustaa teetä. Pähkinää, toffeeta, rusinaa. Melko lyhyt finaali kaikkineen.

Arvio: Syvyyttä jäin kovasti kaipaamaan. Perusmaussa on toki myös paljon miellyttävää ja helposti lähestyttävää, mutta potku puuttuu. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

Chichibu On The Way 2015, 55,5%

Ichiro Akuto on julkaissut vuonna 2008 aloittaneen Chichibun nuoria viskejä On The Way -sarjassa. Kun luin tänä syksynä Stefan Van Eyckenin erinomaisen Whisky Rising -teoksen, rupesin miettimään, miten olen missannut täällä blogissa Chichibut kokonaan. Nyt siihen tulee vihdoin korjaus.

Chichibu On The Way 2015

(55,5%, OB, Ichiro’s Malt, 2015, 10700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiukan pidättyväinen hedelmäsalaatin tuoksu. Vesimelonia, viinirypäleitä, päärynää, limettiä. Tammi tuntuu aktiivisena ja reippaana, maltaisuus on vahvasti pinnassa. Hunajainen ja toffeemainen makeus nousee taustalta kauniisti. Melko suoraviivainen kokonaisuus. Vesilisä avaa karkkisuutta ja yrttejä.

Maku: Hedelmäinen ja kihelmöivän mausteinen. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, mineraalisuutta, runsaasti vaniljaa. Tammi ja maltaisuus ovat edelleen varsin raakoina mukana. Omenaa, päärynää, appelsiinimehua, hiukan hedelmäteetä. Suutuntuma on melko kevyt ja erittäin napakka ja pippurinen. Balanssi on silti oivallinen. Jälkimaku on varsin makea, hedelmäsalaattinen, ananaksinen, jälkiruokaviinimäinen. Mielenkiintoinen kaneli ja inkivääri, vahamainen tammisuus ja maitosuklaisuus. Vaniljaa, hunajaa, mietoa leivosmaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta vielä enemmänkin pintaan.

Arvio: Oikein miellyttävä, hedelmäinen ja tasapainoinen viski, joskin hyvin nuori vielä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid 46%

Maistelussa tällä kertaa Murray McDavidin Caol Ilaa, joka on pullotettu muutamia kuukausia ennen yhtiön Bruichladdich-kauppoja. Nythän Murray McDavidin tuotemerkki on ollut nelisen vuotta Aceon omistuksessa, ja ainakin Mission-sarja tuntuu olevan vielä voimissaan. Mutta nyt viskiä on lasissa varhaisemmalta ajalta.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 12/1989–8/2000, Cask No. MM 3789, 70 cl)

Tuoksu: Suolaa ja lakritsia, kuivaa savua ja yrttisyyttä. Minttua, suolaheinää, märkää kalliota, merellisyyttä. Apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, kamferia, terävää sitruksisuutta, pippuria. Todella hieno tervainen ja tumman eucalyptusmainen sävy. Kuivaa tammea. Menisi sokkona ikäviskistä. Vesilisä tuo sitruunamelissaa.

Maku: Upean tuoksun jälkeen tulee paluu maan pinnalle. Suolavetinen ja sitruunainen kokonaisuus pyörii paksun turvesavun, lakritsin ja lääkemäisten piirteiden ympärillä. Suutuntuma on yllättävän kevyt ja aavistuksen vetinen. Tammi on selvästi vaniljaisempaa ja aktiivisempaa kuin tuoksussa. Omenaa, minttua, ruohoisuutta. Jälkimaku liikkuu kuivan lääkemäisyyden ja kireän mineraalisuuden suuntaan. Hapokkuutta, yrttejä, kuivaa tammisuutta, sitruksisuuttta, pippuria. Hiukan valjuksi tämä jää, vaikka yrtit, savu, lakritsi ja terva pirskahtelevatkin. Finaali on keskipitkä. Vesilisä lisää makeutta selvästi, päärynää ja hunajaisuutta.

Arvio: Tuoksultaan todella upea mutta maussa hiukan yksinkertaiseksi jäävä tapaus. Tuoksu olisi kyllä sokkona mennyt parikymmentä vuotta vanhemmastakin Caol Ilasta. 85/100

Arran Sauternes Cask Finish 50%

Arranin perusvalikoimaan kuuluu muutama tällainen viinitynnyrifinistely. Nyt maistelussa arviolta parin vuoden takaista erää Sauternes-jälkiruokaviinitynnyreissä viimeistellystä viskistä.

Maistoin tämän kyllä jo Louisa Youngin tastingissa Uisgessa, mutta sellainen tunne jäi, että se ansaitsee vielä keskittyneemmän käsittelyn. Viski on siis kypsynyt Louisan mukaan noin seitsemän vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen viimeistelty 12 kuukautta ex-Sauternesissa.

Arran Sauternes Cask Finish

(50%, OB, NAS, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Karkkinen, hunajainen ja vaniljainen. Nallekarkkeja, hiukan viinikumia, säilykepäärynöitä siirappiliemessä, hunajamelonia, hedelmäsalaattia. Maltaisuus tulee mukavasti läpi, tammi on varsin kauniisti esillä myös. Hiukan mausteisuutta ja pekaanipähkinää. Vesilisä avaa omenaa ja sitruksisuutta.

Maku: Hedelmäinen, imelän hunajainen ja kihelmöivän mausteinen. Tammi pukkaa runsaasti tanniineja eikä pippuriltakaan säästytä, mutta hedelmäkarkkisuus, öljyisyys ja mehiläisvahaisuus tasapainottavat tätä oivallisesti. Hedelmämehua, hedelmäsalaattia, säilykehedelmiä ja hedelmäsiirappia riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta mausteiden ansiosta varsin napakka. Maltaisuus kulkee hyvin mukana. Jälkimaku on erittäin vaniljainen, hunajainen ja mausteinen. Pippuria ja suolaisuutta, hedelmäsalaattia, inkivääriä, sitruksisuutta. Keskipitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa mintun ja päärynämarmeladin.

Arvio: Mausteisen ryhdikäs ja pätevä perusviski. Ei herätä suuria tunteita mutta hoitaa hedelmäsalaattisen tonttinsa nätisti. 83/100

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch 58,2%

Cadenhead pullotti hienoon Small Batch -sarjaansa vuonna 2015 tällaisen 14-vuotiaan Glengoynen, joka on rakennettu ex-sherryssä kypsyneistä viskeistä.

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch

(58,2%, Cadenhead Small Batch, 2001–7/2015, Sherry Butt, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa, taatelia, piimäkakkua, suklaata. Toffeeta, viikunaa, poltettua tulitikkua. Kermainen, rasvainen vaikutelma. Melko aktiivinen tammi, hiukan vahattua puuta. Kanelia, piparkakkua, kevyesti ruutisuuttakin. Ylikypsää hedelmää, banaania. Vesilisä avaa appelsiinisuuden voimakkaasti.

Maku: Sherryinen, suklainen ja ruutinen tapaus. Maustepippuria, inkivääriä, kanelia, piparkakkua, toffeefudgea, rusinaa, taatelia. Ylikypsiä hedelmiä riittää, kirsikkaa ja luumua. Suutuntuma on vahamainen ja melko täyteläinen, pippurisen napakka ja varsin tanniininenkin. Rikkisyys on läsnä, mutta tuntuu lähinnä vain poltettuina tulitikkuina. Hiukan lihaisuutta, vahaa. Jälkimaku on pippurinen, kanelinen, ruutinen ja ylikypsän hedelmäinen. Vahamainen, kermainen tunnelma jatkuu. Kuivattuja hedelmiä, hiukan suolaisuutta, tammea, rusinaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja kirpeän mineraalisuuden esiin.

Arvio: Runsas ja hyvinkin pätevä Glengoyne. Tislaamon profiilin mukainen esitys tuhdista sherryviskistä. 87/100

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray 49,2%

Maistelussa klassisen oloinen 1990-luvun tuotantoa edustava Bowmore ex-bourbonista. Nämä ovat yleensä kautta linjan laadukkaita, mutta selkeitä huippuja on välillä vaikea erottaa juuri siitä syystä. Mutta harvoin näissä tosiaan pettyy.

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray

(49,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 27.3.1996–5.5.2015, Cask No. 960059, Bourbon Hogshead, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, kirpeän turvesavuinen, sitruksinen, herukkainen ja jokseenkin lääkemäinen ensivaikutelma. Merellisyys on vahvaa, suolavettä ja merilevää löytyy. Aprikoosia, mangoa, greippiä, aktiivista tammisuutta, hiukan vaniljaa. Varsin tiukka yleisilme. Vesilisä tuo hiukan päärynää ja makeutta.

Maku: Todella napakka suutuntuma, sitruksisuus, mineraalisuus ja turvesavu iskevät kerralla. Tammi tuntuu aavistuksen kovana ja pippurisena heti kärkeen. Herukkaisuutta, makeampaa hedelmäisyyttä aukeaa vähitellen. Tietty lääkemäisyys tässä tuntuu edelleen, antiseptisia aineita ja hiukan yskänlääkettäkin. Suolavetinen ja kirpeä kokonaisuus kaikkineen. Jälkimaku alkaa erittäin pippurisena, mineraalisuus tiukentaa otetta koko ajan. Vähitellen yskänlääkemäisyys ja lakritsi avaavat kuitenkin portit, todella tumma yrttisyys ja Carmolis-tipat saapuvat uljaasti. Tammi on hienosti balanssissa. Pitkä, komea finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta ja vaniljaisuutta, antaa hedelmille hiukan lisää tilaa ja rauhoittaa tammea.

Arvio: Todella fokusoitunut Bowmore, jonka avaa kuitenkin sielunsa jälkimaussa komeasti. 87/100

Balblair 1983/2013, 46%

Lasissa klassista Balblairia tuotantovuodelta 1983. Olen saanut nauttia tätä pari kertaa aiemminkin (ensimmäisen kerran vaikutuin tästä Andy Hannah’n vetämässä tastingissa Uisgessa 2015), mutta nuotit ovat aina jääneet tekemättä. Nyt pitää korjata tilanne, koska kyseessä on aivan eeppisen hieno viski lajissaan.

Balblair 1983/2013

(46%, OB, 1983–2013, 1st Release, American Oak Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä hunajaisuutta, hedelmäisyyttä, tammea ja maltaisuutta. Kaikessa on kuiva, äärimmäisen hienostunut sävy. Aprikoosia, keltaisia luumuja, hiukan sitruksisuutta, punaista omenaa. Kuiva ja vahainen tammi, kiteinen sokerisuus, vanilja, tyylikäs pähkinäisyys… Wow. Vesilisä lisää makeutta, tiettyä karkkisuutta ja viinikumia.

Maku: Todella metinen ja kaunis viski. Runsas, kiteinen hunaja yhdistyy vaniljaan, mehiläisvahaan, kuivaan tammisuuteen ja toffeefudgeen. Maltaisuus on tässä silkkaa täydellisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko kantaa kaikki nämä sävyt upeasti. Pientä hapokkuutta, hedelmäteetä, luumua, aprikoosia, aavistuksen kitkerää sitruksisuutta. Jälkimaku alkaa nostaa mausteisuutta ja yrttejä selvemmin pintaan, kanelia ja inkivääriä, minttua ja kuivaa lakritsisuutta. Hunajaisuus pitää upeasti pintansa. Aprikoosi, kuivattu luumu, limetti ja manteli jatkuvat leikkiä erittäin pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo hiukan ruohoisuutta ja pientä karheutta pintaan.

Arvio: Upea viski. Edelleen yksinkertaisesti upea. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Magazine 86/100 (Neil Ridley), 86/100 (Martine Nouet).

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal 53%

Maistalussa on tällä kertaa mielenkiintoinen Longmorn 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana Italian ylpeys Silver Seal.

Oma suhteeni Longmorniin on hiukan kaksijakoinen. Kyseessä on ehdottomasti viskiharrastajan viski, jonka todelliset helmet löytyvät vain hakemalla, mutta omalle kohdalleni tällaisia helmiä on tullut erittäin harvoin. Toivottavasti nyt osuu kohdalle.

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal

(53%, Silver Seal, 1988–2010, 315 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoretta omenamehua, makeaa appelsiinia, runsaasti mangoa. Todella paksu, makea vaniljaisuus hallitsee maisemaa. Sitä tukee vielä runsas kookoskermaisuus. Aamiaismuroja, pehmeää tammisuutta, ruohoisuutta, kevyttä happoisuutta. Hiukan hapan, jogurttinen vivahde. Vesilisä tuo raikasta limettiä.

Maku: Voimakas, tamminen ja ruohoinen. First fill bourbonia lattiasta kattoon. Erittäin järeää öljyisyyttä, tammen mausteisuutta ja tuhtia hedelmää. Omenaa, appelsiinia, mangoa, banaania. Kookoskerma ja vaniljakastike ovat edelleen tukevasti läsnä. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Hapokasta maltaisuutta, raparperihilloa, hapanta heinäisyyttä. Jälkimaku liikkuu edelleen öljyisellä ja hedelmäsiirappisella tontilla, mutta tanniinit, tiukka mausteisuus ja hapan ruohoisuus kiristävät otettaan. Pippuria, vihreää omenaa, vahvaa tammisuutta. Varsin kireä, keskipitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja vaniljan paremmin esiin.

Arvio: Ei nyt kyllä oikein osu kohdalle kuitenkaan. Haastava viski, jossa hedelmäisyys jää lopulta alakynteen. Tuoksu on oivallinen, mutta maku käy happamaksi. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).