Kirjoittaja: Lauri

Ardmore 21 yo 1992/2013, The Whiskyman 49,7%

Vuonna 1898 perustettu Ardmore on tunnettu Teacher’s-sekoiteviskin pääraaka-aineena, mutta single malt nousee. Tämä rokkihenkinen Ardmore on kypsynyt ex-bourbontynnyrissä (hogshead).

Ardmore 21 yo 1992/2013, The Whiskyman

(49,7%, The Whiskyman, See me, Drink me, 1992–2013, 175 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen yhdistelmä savua ja sitrusta. Samalla hedelmäisyys puuttuu, on vain sitruunaa ja hiukan veriappelsiinia. Hyvin mineraalinen vaikutelma. Paljas turve on pinnassa myös. Jännä suolaisen ja makean yhdistelmä, merisuolaa ja raesokeria. Hiiltä ja lyijyä. Salmiakkijauhetta, rautaa. Tosi hieno.

Maku: Erittäin kuiva ja salmiakkinen. Turpeensavu ampuu sitruunan läpi. Bourbonkypsytys toimii kuin unelma – sitruksisuus, hento vanilja, tammisuus ja mausteet (neilikka) aukeavat loistavasti. Silti myös tisle kantaa, pyöreä suutuntuma ja hapokas maltaisuus. Todella kapean sektorin makupaletti aukeaa niin, että koko ajan tapahtuu. Lyijyä ja metalliakin löytyy hyvällä tavalla. Jälkimaku on salmiakkinen, sitruksinen, voimistuvan tamminen, mausteinen (chiliä), hunajainen, mineraalinen, erittäin pitkä ja kehittyvä.

Arvio: Fantastinen. Puhtaasti bourbonkypsytettyjen Ylämaan savuviskien aatelia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.

Royal Lochnagar 12 yo 40%

Vuonna 1845 perustettu Royal Lochnagar on Diageon pienin tislaamo. Se on nimetty läheisen Lochnagar-vuoren ja Balmoralin linnan mukaan.

Vuonna 2005 tislaamo liitettiin Diageon Classic Malts -sarjaan, ja yhtiö käyttää sitä työntekijöiden koulutuspaikkana. On aika maistaa, miltä tislaamon 12-vuotias viski nykyään maistuu.

Royal Lochnagar 12 yo

(40%, OB, +/- 2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Herukkainen ja roteva. Hedelmäistä runsautta, karviaismarjoja, appelsiinimarmeladia, hunajaa. Maltaisuus on bitter-henkistä, täyteläistä ja vahvaa. Tammisuus tuo mieleen teehuoneen, kuiva ja makea ovat hienossa balanssissa. Ruohoisuutta on myös, samoin kovia toffeekarkkeja. Todella hyvä!

Maku: Marjaisa ja maltainen, vastaa täysin tuoksun herättämiin lupauksiin. Tietty teemäisyys (Earl Grey) on pinnassa, samoin tuore tammi – melko niukoilla tanniineilla. Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä. Toffeeta, omenaa, appelsiinimarmeladia, mustaherukoita – hieno kattaus. Loppua kohti maltaisuus ja herukkaisuus alkavat kamppailla tammea vastaan. Kiinnostava finaali. Kaikkineen todella onnistunut kokonaisuus.

Arvio: Yksi parhaista maistamistani perustason viskeistä ilman turvetta – ellei paras. Hieno tuote. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Dramming 72/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 2).

Bruichladdich 15 yo 46%

Bruichladdichin 15-vuotias on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä, mutta sen jälkeen se on saanut viimeistelyn Sauternesin alueen Château d’Yquem -valkoviinitynnyreissä. Voipa olla aika makea tapaus.

Bruichladdich 15 yo

(46%, OB, First Edition, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, saippuainen, öljyinen, hiukan imelä. Konvehtikaupan tikkunekkua. Häivähdys turvetta. Jotain konerasvaa. Runsaasti hunajaa. Makeaa appelsiinimehua. Omaperäinen ja mielenkiintoinen.

Maku: Saippuainen suutuntuma, öljyä ja hunajaa. Tammisuus korostuu – tanniinit ovat pehmeät mutta tuntuvat. Maltaisuus on kirpeän hapokasta lageria, joka ei jää huomaamatta. Jotain lakritsaista ja hiukan tervaistakin tässä on. Vain body jää aavistuksen ohueksi ja mehumaiseksi, mutta sen ympärillä tapahtuu kuitenkin todella paljon asioita. Jälkimaussa on tammea, turvetta, vahvaa kahvia, pähkinää, tummaa suklaata.

Arvio: Omaperäinen Islay-viski, jonka erikoinen viimeistely toimii odotuksia paremmin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail 40%

Pagodikattoinen Dallas Dhu toimi vuosina 1899–1983. Taru loppui, kun 1980-luvulla viskin tarjonta räjähti käsiin ja kysyntä hiipui. Tislauslupa umpeutui 1992, joten uudelleen sitä ei olla avaamassa. Charles Cree Doigin suunnittelema tislaamorakennus toimii nykyään museona. (Mutta kuka ihme haluaisi vierailla tislaamomuseossa, kun voi käydä toimivassakin tislaamossa?)

Nyt maistelussa Gordon & MacPhailin pullottamaa Dallas Dhu’ta vuodelta 2001. Tämä viski on tiettävästi pantu vuonna 1980 kypsymään ex-bourbontynnyreihin.

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1980–2001, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, maltainen, sitruksinen. Hedelmäpurukumia. Maltaisuus tuntuu pirteänä, samoin vihreä omena. Vaniljakastiketta, kynttilää. Apilaa, koivunlehteä, tuoretta heinää. Kevyt ja yllättävän raikas.

Maku: Pehmeä ja mieto. Ruohoinen maltaisuus seuraa tuoksua, samoin purukumi. Vahainen vivahde. Hiukan vetinen, edes mausteet eivät nouse – korkeintaan kaneli. Tamminen ilman tanniineja. Sitruksinen ilman hapokkuutta. Jälkimaussa nousevat tee, timotei, tammi ja tuore ruoho. Näin miedosta ja kevyestä viskistä on vaikea saada kunnon otetta.

Arvio: Kevyt, omenainen ja purkkainen. Pisteissä saattaa olla hiukan ikälisää. Ei tässä toki mitään mainittavaa vikaakaan ole. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Speyburn 10 yo 40%

John Hopkins perusti Speyburnin vuonna 1897 paikalle, jonka hän itse valitsi: siitä oli hyvä vesiyhteys Granty Burniin, joka on yksi Speyn sivujoista. Speyburn tunnetaan erityisen kauniista tislaamorakennuksistaan, mutta jostain syystä sen viskiä ei ole pidetty kovin suuressa arvossa.

Täytyy maistaa tislaamon uusinta kymppivuotiasta ja tutkia, onko heikolle arvostukselle perusteita.

Speyburn 10 yo

(40%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hento, maltainen ja kukkainen. Herkkä. Laventelia, orvokkia, vartalovoidetta. Melko robusti, hapokas maltaisuus puskee läpi. Mietoa tammisuutta. Aavistus hikeä. Kevyt ja harmiton vaikutelma.

Maku: Mieto suutuntuma, maltaisuus ja kukkaisuus seuraavat tuoksua. Valkoviinimäisyys ja hedelmät tulevat kuitenkin tukemaan kokonaisuutta: mineraalinen chardonnay, vesimeloni, aprikoosisose, makea vihreä omena (golden delicious). Miellyttävä mutta hiukan ponneton fiilis. Lopussa maltaisuus happanee, tammisuus nousee ja mausteet alkavat hiukan kihelmöidä (inkivääri). Jälkimaku on kaikkineen odotettua ryhdikkäämpi ja pidempi – joskin melko lyhyt, jos vertaa vähänkään iäkkäämpiin viskeihin.

Arvio: Oikein hyvä perusmalt, josta puuttuu vain hiukan voimaa ja ulottuvuutta. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 7).

BenRiach 17 yo Solstice 50%

Vuonna 1898 perustettu BenRiach tunnettiin aikoinaan nimellä Longmorn #2. Nykyään tislaamo elää uutta kukoistuskautta uuden omistajan rahoilla – ja uutta pullotetta tulee ulos uskomattomalla vauhdilla.

Tällä kertaa maistelussa on 17-vuotias Solstice, joka on kypsynyt kyllä ihan normaalisti ex-bourbontynnyreissä, mutta tisle onkin vaihteeksi vahvasti turpeistettua. Lisäksi kokonaisuus on vielä viimeistelty Tawny-portviinitynnyreissä.

BenRiach 17 yo Solstice

(50%, OB, 2nd Edition, 2011, Heavily peated, Port finish, 70 cl)

Tuoksu: Tervaa ja salmiakkia. Savua. Viinimäisyyttä – portviini ei jää varjoon. Suolaisuutta, lääkemäisyyttä, palavaa turvetta, kreosoottia. Voimakas ja roteva, mutta samalla melko kuiva ja pistävä. Pelkkä portviinin makeus; hedelmiä ei juuri löydy, vain hiukan luumua. Hyvä, mutta hiukan yksipuolinen.

Maku: Portviinitynnyri määrää. Yliotteen alta löytyy sentään salmiakkia, suolaa ja bourbonille tyypillistä sitrusta. Marjainen, herukkainen. Tuhkainen savuisuus muistuttaa portviinivaikutuksesta, suutuntuma on kuiva ja ohuehko. Maussa on kuitenkin myös paljon hyvää: appelsiinimarmeladia, palvikinkkua, merisuolaa, luumuja. Jälkimakukin on juhlava – viinimäinen, turpeinen, suolainen, salmiakkinen, makeutuva.

Arvio: Hyvä savuinen speysider, josta puuttuvat vain mausteet ja tanniinit. Port hallitsee. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Auchentoshan 21 yo 43%

Auchentoshanin tislaamo rakennettiin 1800, mutta toiminta alkoi vasta 1823. Skotlannin tislaamoille poikkeuksellisesti se harjoittaa kolminkertaista tislausta.

Tämä tislaamon virallinen 21-vuotias pullote on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä (80 % refill, 20 % first fill).

Jostain syystä etiketissä vielä korostetaan, että viski on kypsynyt yli 21 vuotta. Eikö se ole ihan selvää, jos ikämerkintänä on 21 yo? Eikö se ole tuotteeseen käytetyn viskin vähimmäisikä, mikä aina ilmoitetaan?

Auchentoshan 21 yo

(43%, OB, Limited Release, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hunajaista jälkiruokaviiniä. Öljyinen. Konsentroituneita hedelmiä: persikkaa, appelsiinia, kiiviä. Siirappia. Kosteaa kakkupohjaa. Suklaisuutta, hapokasta maltaisuutta. Jotain vähän tunkkaista. Bensaa? Aukeaa hitaasti. Runsas.

Maku: Rasvainen mutta kevyt. Vahva, hapan maltaisuus hallitsee. Lager-olutta. Hiukan hapokas ja mineraalinen suutuntuma. Body on hento, voimaa ja ryhtiä puuttuu. Hedelmäisyys on sivuosassa, vain sitruksinen valkoviini löytyy. Viinimäisyys tulee selvemmin esiin jälkimaussa. Lopetus on maltainen, ruohoinen, tamminen, maanläheinen, hiukan vajaa. Ei säväytä. Jotain eltaantunutta tässä on.

Arvio: Tuoksussa lupaava, maussa liian heikko. Liian hapanta ja löysää minun makuuni. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 5).

Glenmorangie Signet 46%

Glenmorangie Signet on taas näitä Dr Bill Lumsdenin mestariteoksia. Siinä käytetyt viskit ovat kypsyneet ex-bourbontynnyreissä, ex-sherrytynnyreissä, tuoreissa tammitynnyreissä ja ex-viinitynnyreissä.

Kaiken lisäksi Signet sisältää 20 prosenttia stoutista tuttuja suklaamaltaita ja normaalia paahdetumpaa ohraa. Viskin vanhimmat komponentit tiettävästi noin 35-vuotiaita.

Mutta maistuuko se hyvältä?

Glenmorangie Signet

(46%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Säilöttyjen hedelmien ja suklaan muhkea kokonaisuus. Marmeladivalikoimassa appelsiinia, mustaherukkaa. Viikunoita. Runsaasti suklaata ja rommirusinaa. Hiukan nahkaa ja sikarilaatikkoa. Hyvä!

Maku: Jää selvästi tuoksusta, odotuksia ohuempi ja sekavampi. Kirpeä maltaisuus kuolettaa marmeladin makeuden eikä suklaisuus kanna viskin rungossa, kun tammisuus ja terävä eucalyptus nousevat. Mausteisuus on kihelmöivää: neilikkaa, havuja, yrttejä. Suutuntuma jää melko heikoksi. Loppua kohden maistuvat rusina, maisteet ja tammi. Nahkaa ja suklaata hiukan. Sekava tämä on keskipitkää jälkimakua myöten.

Arvio: Upean sherryinen ja suklainen tuoksu, joka ei kanna makuun asti. Pieni pettymys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100. Dramming 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 17).

Glendullan 12 yo 1996/2008, Cadenhead’s 58,2%

Glendullan on suuri tuntematon, joka perustettiin 1898. Lähes kaikki tuotanto menee blendeihin, ja single malt -pullotukset ovat olleet Singleton-nimen alla. Aiemmin on julkaistu myös 12 yo Flora & Fauna sekä pari virallista pullotetta Glendullan-nimellä.

Jälleen pitää siis kääntyä yksityisten pullottajien puoleen, jos haluaa saada tarkempaa selkoa tislaamosta. Tämä Cadenhead’s-pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (bourbon hogshead).

Glendullan 12 yo 1996/2008, Cadenhead’s

(58,2%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–2008, 252 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiinia, sitruunankuorta, terävää maltaisuutta. Pistävä alkoholisuus. Raikas vaikutelma. Muroja, kukkia ja tuoretta heinää. Vesilisä nostaa pisteitä – minttu ja muut yrtit heräävät, samoin karamelli.

Maku: Yllättävän pyöreä body ja muhkea suutuntuma. Täyteläinen ja vaikuttava! Voimakas sitruuna ja ananas dominoivat. Karamellia, kovaa toffeekarkkia. Aamiaismuroja. Tammisuudessa pientä puisevuutta tosin. Yrttejä ja mausteita – miellyttävää minttua ja herkkää anista. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen, raikas ja minttuinen mutta melko lyhyt. Vesilisä nostaa mausteisuutta ja tasoittaa terävyyttä.

Arvio: Erittäin maukas ja vahvan täyteläinen sitrusviski. Osuu suoraan makuhermoon. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 1).

Balmenach 1989, Gordon & MacPhail 43%

James MacGregor perusti Balmenachin vuonna 1824. Tislaamo ei ole julkaissut yhtään OB-pullotetta, ellei Deerstalkereita tai 12 yo Flora & Faunaa oteta lukuun. Kuitenkin tislaamon kapasiteetti on kaksi miljoonaa litraa puhdasta alkoholia vuodessa, joten mahdollisuuksia olisi moneen.

Kun tislaamopullotteita ei ole saatavilla, Balmenachiin täytyy tutustua yksityisten pullottajien avulla. Tämä G&M-versio on kypsynyt ex-bourbonissa (hogshead).

Balmenach 1989, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1989–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, sitruksinen, kukkainen. Rasvaisuutta, jotain käsivoidetta. Vaniljaa. Runsaasti kookosmaitoa. Sokeria. Echinaforcea (!), yrttejä, pistävyyttä. Mieto kokonaisuus.

Maku: Hyvin pehmeä suutuntuma, samettinen ja miellyttävä. Makeaa appelsiinimehua ja Camparia. Aamupuuroa omenahillolla. Pehmeä maltaisuus, vahva melassi. Jotain vähän ylikypsää hedelmäosastolta: kiiviä, päärynää. Kookosmaito löytyy, mutta vain ailahduksena. Jälkimaku on miedon tamminen, omenainen, yrttinen, hiukan hapan. Ei aivan tasapainossa, pehmeä suutuntuma ei johda oikein mihinkään makuun.

Arvio: Lupaa paljon muttei aivan kanna. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 2).