Kirjoittaja: Lauri

Inchmurrin 12 yo 40%

Inchmurrin on vuonna 1966 perustetun Loch Lomondin turpeistamaton versio. Näitä Loch Lomondin eri brändejä on kyllä melko mahdoton erottaa toisistaan. Yleistä niille tuntuu olevan ailahteleva taso ja ikämerkintöjen puuttuminen. Tässä ikä on sentään mainittu.

Inchmurrin 12 yo

(40%, OB, +/- 2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ylikypsää appelsiinia. Oluen hapanta vaahtoa. Pohjaanpalanutta puuroa, jota märkä pahvi ja hapan maltaisuus säestävät. Jotain suolaistakin tässä on, mätää makrillia. Todella kammottava.

Maku: Rakenne vakuuttaa, että viskistä on kyse. Maun alkuvaiheen rotevuuden takeena on hedelmiä (appelsiinia, hunajamelonia) ja hapahkoa maltaisuutta. Märkä pahvi ja paahtunut puuroisuus ovat kuitenkin päällimmäiset tuntemukset. Suutuntuma on hapan ja vetinen, maun keskivaihe ontto. Jälkimaku on suolainen, maltainen, puiseva, puuroinen, ohut ja lyhyt. Mausteissakin on jotain epämiellyttävää.

Arvio: Ei enää ikinä tätä. 62/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 60/100. Whisky Monitor Database 63/100 (per 2).

Glenfarclas 17 yo 43%

Robert Hay perusti Glenfarclasin vuonna 1836. Tislaamo päätyi Grantin perheyhtiön omistukseen 1865, eikä yhtiötä ole sen jälkeen myyty. Perhe ei ole sukua muille viskiteollisuuden Granteille.

Glenfarclasin varastot ovat laajat ja erilaisia pullotteita perusvalikoimassa mittavat määrät. Tämä 17-vuotias on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä, jotka ovat olleet pääosin olorosoa.

Glenfarclas 17 yo

(43%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja taatelinen. Hunajaisen makea. Voimakkaan kahvinen. Rommirusinasuklaata, toffeefudgea. Maapähkinöitä, hapahkoa maltaisuutta. Kutsuva ja maukas vaikutelma.

Maku: Yllättävän kevyt suutuntuma. Miellyttävän pehmeä sherryisyys ja nahkaisuus, mutta runko todella on melko hento. Ympärille rakentuu kuitenkin maukas makupaletti: toffeefudgea, rommirusinaa, taatelia, neilikkaa ja tammisuutta löytyy. Jälkimaku happanee, niin kuin Glenfarclasille kuuluu, kun hiukan kitkerä kahvisuus nostaa päätään. Loppu on suklainen, espressoinen, nahkainen, rusinainen ja miedon tamminen.

Arvio: Oikein hyvä sherryinen perusmalt, mutta viimeinen silaus vielä puuttuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3).

Bowmore 15 yo Laimrig Batch #3, 53,7%

Bowmoren Ruotsin markkinoille pullottama sherryjyrä on edennyt kolmanteen erään. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa laivalaituria.

Resepti on jälleen vanha tuttu: ensin 10 vuotta ex-bourbontynnyreissä, sen jälkeen 5 vuotta ex-olorosotynnyreissä. Aiemmista batcheista olen pitänyt kovasti.

Bowmore 15 yo Laimrig Batch #3

(53,7%, OB for Sweden, 2013, Batch #3, Sherry Cask Finish, 18 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, lihaisa ja suklainen. Vahva sherryisyys, reipas sitruksisuus (sitruunankuorta). Tervaleijonaa, salmiakkisia suolakaloja. Hiilisavua, vain niukasti turvetta. Yllättävän kuiva. Viikunaa, rusinaa. Alkoholi potkii. Vesilisällä nahkaisuus ja tupakkaisuus löytyvät. Taatelia myös. Nam.

Maku: Maukkaan suklainen ja maltainen avaus, jossa kuivakka savuisuus on heti läsnä. Makean ja suolaisen kombinaatio toimii hienosti. Suutuntuma on pehmeä ja melko kevyt. Tervaleijona maistuu, samoin tuore sitruuna. Piparkakkua, taatelia, mausteita, makeaa maltaisuutta, nahkaisuutta, savuista possua. Jälkimaku on tumman suklainen, savuinen, hunajainen ja pippurinen, melko pitkäkin. Vesilisä jopa parantaa balanssia.

Arvio: Hieno viski. Hiukan kuivempi ja terävämpi kuin aiemmin maistamani batch #2 oli. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 87/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Smoke On The Water, ”Hyvä viski”.

Bruichladdich 14 yo Links ’St Andrews’ 46%

Bruichladdichin Links-sarjassa on julkaistu jo useita pullotuksia, mutta Graeme W. Baxterin tekemälle St. Andrewsin golfkentän maalaukselle omistettu versio oli niistä ensimmäinen, refill-sherrykypsytettynä.

Bruichladdich 14 yo Links ’St Andrews’

(46%, OB, 2003, 1st Edition, Old Course St. Andrews 17th Hole, 12 000 bts., 5cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen, maltainen, hedelmäinen, makea. Aurinkorasvaa. Kumisaapasta. Tunkkaista nahkaisuutta. Parfyymiä. Neilikkaa. Jotain vähän eltaantunutta. Aseöljyä. Tuoretta greippiä. Hedelmäkarkkeja (viinikumi). Hyvin erikoinen paletti – mutta kiinnostava.

Maku: Todella pehmeä ja mieto ensikosketus. Hapotonta palea alea, maltaisuus on imelää. Parfyymimäinen, esanssinen hedelmäisyys. Tammi maistuu voimakkaasti, mutta tanniinit pysyvät aisoissa. Vaahterasiirappia, yrttejä, suklaata, erottuva ja voimakas lakkalikööri. Jälkimaku on vadelmainen, suklainen, tamminen, keskipitkä. Makuyhdistelmät ovat omintakeiset. Mitään kovin sherrymäistä tässä ei ole, ennemmin likööriä.

Arvio: Erikoinen tapaus. Tavallaan oikein maukas mutta silti aavistuksen keinotekoisen oloinen kokonaisuus. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 6).

Glendronach 18 yo Allardice 46%

Kun Billy Walker yhtiökumppaneineen osti Glendronachin vuonna 2008, kauppaan kuului 9 000 tynnyriä kypsymässä ollutta viskiä. Vuonna 2009 yhtiö investoi tislaamoon seitsemän miljoonaa puntaa, ja Glendronach nousi pian takaisin sherryviskien ykkösluokkaan.

Allardice on nimetty tislaamon perustajan James Allardicen mukaan. Se on kokonaisuudessaan ex-olorosossa kypsynyttä viskiä.

Glendronach 18 yo Allardice

(46%, OB, +/- 2009, 5cl miniature)

Tuoksu: Paksu, nahkainen, luumuinen. Roteva maanläheisyys, tallia ja nahkasatulaa. Viinimäisyyttä, siirappista makeutta. Hillopurkit on avattu, appelsiinimarmeladi levitetty paahtoleivälle. Tummaa suklaata, pehmeitä toffeepaloja. Maukas ja tuhdin sherryinen kokonaisvaikutelma.

Maku: Alkaa herkullisella toffeella ja pehmeällä sherryisyydellä, mutta sitten tapahtuu jotain: luumut, suklaa ja vadelmahillo alkavat kutistua. Maun keskivaihe tyhjenee nahkaisen maltaisuuden ja hiukan ohuen tammisuuden varaan. Koko ajan suutuntuma kevenee ja makeutuu. Jälkimaussa viski monipuolistuu, löytyy mietoja mausteita (kanelia, kurkumaa), suklaata ja hentoa tammisuutta. Herkullinen mutta vähän voimaton?

Arvio: Hyvä oloroso-sherryviski, mutta tislaamo pystyy mielestäni vielä parempaankin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 89/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 9).

Glenmorangie Astar 57,1%

Glenmorangien Astar on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä 9–10 vuoden ajan. Tynnyreiden tammi on peräisin Ozark-vuorilta Missourista, ja tynnyreissä on aiemmin kypsytetty Tennessee-viskiä neljän vuoden ajan. Alkoholiprosentinkin perusteella edessä on kova vastus satunnaiselle maistelijalle.

Glenmorangie Astar

(57,1%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia ja ananasta, kumpikin tuoreita. Hedelmäkarkkeja (Ässä Mix). Nektaria, valtava määrä tuoretta hedelmää. Vaniljaa. Inkivääriä. Vahvasta kattauksesta löytyy myös kevyt maltaisuus, tulee miedonkirpeä lager mieleen. Makeudessa on jotain suklaista. Vesilisällä lakritsi ja balsamico paljastuvat.

Maku: Upean silkkinen suutuntuma. Todella voimakas sitruunaisuus ja tammisuus ottavat heti komennon. Makeus on hunajaista, mausteet inkivääriä, anista, sitruunamelissaa. ”Raskas” hedelmäisyys toimii hyvin. Ananas iskee voimalla. Jälkimaussa alkaa tulla tummempia sävyjä, jopa lakritsia. Tammisuus pysyy aisoissa, suu ei kuivahda lopullisesti, vaan mausteiden ja hedelmien vyöry jatkuu pitkään. Vesilisä loiventaa kaikkea.

Arvio: Raskaan hedelmäinen ja odotuksia runsaampi bourbonjyrä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 8).

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail 40%

Longmorn perustettiin vuonna 1894. Se tuotti pitkään hienoja vuosikertoja 1970-luvun tynnyreistä, mutta sittemmin varastot ehtyivät. Vakiovalikoimaan kuului pitkään vain 15-vuotias pullote, joka vuonna 2007 korvattiin 16-vuotiaalla versiolla. Nyt maistelussa 12-vuotias Gordon & MacPhail -pullote.

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja vahvarakenteinen. Mausteita (kanelia, neilikkaa), marsipaania, tummaa suklaata, kahvia. Hiukan palanutta sokeria. Punaviiniä. Mustaherukkahilloa. Luumuja. Makea, jopa imelä vaikutelma.

Maku: Myötäilee tuoksua, mutta maltaisuus on korostunutta – muistuttaa brittiläistä bitter-olutta. Varsin makea ja viinimäinen yleisfiilis, suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta maku todella runsas. Neilikkaa, appelsiinia, paahdettuja maapähkinöitä, suklaata, kahvia. Jälkimaku on hapahko, suklainen, maltainen ja kestossaan melko vaatimaton. Mutta kokonaisuus on herkullinen, kaikesta huolimatta.

Arvio: Tuhti ja öljyinen. Loppuliuku on hiukan liian lyhyt, mutta muuten tämä maistuu. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

Balblair 1995/2012, 46%

Vuonna 1790 Invernessiin kulkevan junaradan varteen perustettu ja vuonna 1895 uudelleen rakennettu Balblair tunnetaan hedelmäisistä viskeistään.

Tämä 1995-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbontynnyreistä (refill). Kyseessä on tiettävästi noin 17-vuotias viski.

Balblair 1995/2012

(46%, OB, 1995–2012, travel retail, 100 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen. Vesimelonia, kiiviä, mangoa, appelsiinia – tuoreita kaikki. Tammisuus puskee kaiken läpi. Kookosmaito ja vaniljakastike vahvistavat, että nyt ollaan täysin bourbonkypsytetyn viskin ääressä. Vihreää teetä. Hapanta valkoviiniä. Pastirol-pastilleja. Tolua. Silti ihan kutsuva esillepano.

Maku: Alussa voimakkaan oloinen, mutta pehmenee nopeasti. Sitruksinen, tamminen, mausteinen, hiukan suolainen, virkistävä. Hyvä tasapaino, mikään ei lyö yli. Suutuntuma on pehmeä ja fiilis mieto, body antaa hiukan periksi – tammisuus, paahteisuus ja rosoisuus kestävät vain hetken. Vähitellen Pastirol-pastillit, kirpeä maltaisuus ja hapan teemäisyys alkavat nousta. Jälkimaku on vähän havuinen, mieto ja pehmeä.

Arvio: Oikein hyvä ja tasapainoinen perusmalt, rehellisellä refill-bourbonkypsytyksellä. 83/100

Ardbeg Corryvreckan (2013) 57,1%

Olen maistanut Corryvreckania monta kertaa monessa yhteydessä, mutta en ole koskaan tehnyt varsinaisia maistelunuotteja. Nyt on aika korjata tilanne.

Corryvreckan lanseerattiin vuonna 2008, ja sen nimi viittaa Islayn salmessa olevaan suureen vesipyörteeseen. Itse viskikin on melkoinen pyörre erilaisilla kypsytyksillä varustettuja viskejä.

Huomattava osa viskistä on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first fill), kun taas osa on peräisin ranskalaisista tammitynnyreistä. Corry-pullotteet sisältävät pääosin noin 11–12-vuotiaita viskejä – osin hiukan nuorempia ja vanhempiakin. Ota siitä nyt sitten selvää.

Ardbeg Corryvreckan

(57,1%, OB, NAS, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Makea, tervainen ja savuinen. Lihaisa turve, karamellipossua ja nuotiohiillos. Toffeefudgea, rusinoita, akaasiahunajaa, Tervaleijona-pastilleja. Suolaa ja merilevää, yskänlääkkeen makea vivahde. Siirapin ja merisuolan ystävyys. Upea! Vesilisällä paljastuu hedelmiä: appelsiinia, mangoa, sitruunaa.

Maku: Pistelee suussa pahaenteisesti mutta aukeaa jumalaisella tavalla. Hunajainen makeus tulee tervaisen savun kyydissä, merellinen suola löytyy siirapin sisältä. Loistava tasapaino. Erittäin juotavaa myös ilman vesilisää. Löytyy tervaleijonaa, chiliä, tammea, viinimäisyyttä. Loppua kohden maku jalostuu ja monipuolistuu: tervaa, salmiakkia, makeaa jälkiruokaviiniä, toffeeta. Wow. Vesilisällä sitruksisuus nousee.

Arvio: On vaikea sanoa, kumpi on parempaa, tämä vai Uigeadail. Tämä on kyllä loistava. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 88/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 2).

Highland Park 16 yo 1996/2012, Douglas Laing 50%

Douglas Laingilla on vuosikausien historia Highland Parkin kanssa. Old Malt Cask -sarjassa on ilmestynyt lukuisia Highland Parkin single cask -pullotteita 1990-luvulta lähtien. Nyt maistelussa 16-vuotias yksilö, joka on viettänyt vuodet 1996–2012 ex-sherrytynnyrissä.

Highland Park 16 yo 1996/2012, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 9/1996–9/2012, Cask No. DL 8779, Refill sherry butt, 321 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja siirappinen. Kanervaa ja hunajaa, mutta myös jokin erikoinen sivuääni: liköörikarkkia? Aseöljyä ja kumisaapasta, aavistus hikeä. Mietoa lehtisavua. Nyt löytyi: sivuääni onkin rikkiä! Aivan selvää mätää kananmunaa, huh. Toffeefudgea, appelsiinimarmeladia, boysenmarjaa. Pomeranssia, karvasmantelia.

Maku: Pehmeä ja suunmyötäinen, selvästi aito Highland Park. Voimakas toffee (kovia karkkeja), joulukakkua, neilikkaa, banaania, seesamöljyä. Silti se rikkisyys ylikorostuu jälleen. Jälkimaku on marjaisa (boysenmarjaa), rikkinen (nyt jo munalikööriä), tamminen, hunajainen, mausteinen (pippuria, kanelia). Vesilisällä löytyvät myös pomeranssi ja karvasmanteli, mutta kaiken kaikkiaan vesi ei tuo tähän mitään.

Arvio: Erikoinen. Monipuolisuudessaan maistuva mutta rikkisyydessään häiritsevä. 80/100