Kirjoittaja: Lauri

Highland Park 21 yo 47,5%

Vuonna 1826 laillistettu Highland Park on yksi harvoista skotlantilaisista tislaamoista, joka käyttää kovaa vettä. Vesi tulee Cattie Maggie’s Springsistä ja suodattuu kanervaisen maaperän läpi.

Highland Parkin 21-vuotias julkaisu on tax free -tuote, ja HP:n tapaan se on kypsynyt amerikkalaisesta tammesta valmistetuissa ex-sherrytynnyreissä. Tiettävästi suhteet ovat 80 % refill, 20 % first fill.

Highland Park 21 yo

(47,5%, OB, travel retail, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia, hunajaa, makeaa lehtisavua. Viikunoita ja raakoja luumuja – sherry tuoksuu terävänä, alkoholisuus puskee läpi. Vahva ja hapokas maltaisuus. Hedelmäkarkkeja. Hiukan terävämpi kuin odotin.

Maku: Suutuntuma on silkkiä, nyt ei voi erehtyä. Kanervahunajan juhlaa. Paljon suurempi maultaan kuin tuoksu antoi odottaa. Öljyisyyttä, maltaisuutta, appelsiinia, toffeeta, luumuja, suolaa, mausteita. Erinomainen makupaletti, se kantaa: havuja, tammisuutta, rehtiä maanläheisyyttä, hapokkuutta. Jälkimaku on kuivuvan tamminen, teemäinen, suolainen, kuivattuja hedelmiä ja toffeeta. Ei kuivu liikaa, vaan ryhti säilyy. Hieno on.

Arvio: Tuoksultaan terävä mutta maultaan silkkinen saarelaisviski. Toimii. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Teerenpeli Distiller’s Choice Kaski 43%

Vuonna 2002 perustettu Teerenpeli on lahtelaisen Anssi Pyysingin pientislaamo, joka toimii Lahden keskustassa ravintola Taivaanrannan kellarissa. Se oli järjestyksessään Suomen toinen tislaamo ja perustettu pian porilaisen Old Buckin jälkeen.

Kaski on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä (Pedro Ximénez) noin 6–7 vuotta. Mielenkiintoista päästä maistamaan, mitä siinä ajassa on saatu syntymään.

Teerenpeli Distiller’s Choice Kaski

(43%, OB, NAS, 2013, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja rusinainen. Herkullinen, paksu sherryisyys. Paahdettuja pähkinöitä, piparkakun maustelientä, nahkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, viikunaa, suklaata. Parfyymimäistä kirsikkaisuutta. Ailahdus jotain leivonnaista, kenties pullapitkoa. Monimuotoinen, runsas ja laadukas vaikutelma.

Maku: Fariinisokeria, siirappisuutta, piparkakkua, rusinoita. Tummaa suklaata ja kihelmöivää mausteisuutta (joulukakkua, neilikkaa, kardemummaa). Vaikka body ei ole kovin vahva, PX-sherry puhaltaa tähän hengen. Vähitellen tanniinit alkavat kuivattaa suuta. Nahkaisuus, kahvisuus ja sikarisuus korostuvat. Jälkimaku on hiukan kitkerällä tavalla kahvinen, makea, mausteinen, suklainen, tamminen muttei kovin pitkä. Silti kokonaisuus ryhdikäs ja herkullinen. Hento tisle löytänyt sherrytynnyristä tasapainoisen kumppanin.

Arvio: Paras suomalainen viski tähän mennessä. Sherrytynnyri on tehnyt ihmeen. 87/100

Allt-A-Bhainne 21 yo 1991/2012, Signatory 55%

Allt-A-Bhainne on nuori tislaamo, perustettu vasta 1975. Nimi tarkoittaa maitopuroa. Tislaamo ei ole julkaissut yhtään virallista pullotetta, vaan tuotanto menee pääosin Chivas Regalin kaltaisiin sekoiteviskeihin.

Single maltina Allt-A-Bhainne taitaa olla yksi harvinaisimpia, näihin törmää todella harvoin. Tämä yksilö on peräisin ex-bourbontynnyristä (hogshead).

Allt-A-Bhainne 21 yo 1991/2012, Signatory

(55%, Signatory, Cask Strength Series, 9.7.1991–6.10.2012, Cask No. 90114, 282 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas omenamehu. Apilankukkaa ja hunajaa. Maltaisuutta. Hunajamelonia. Tammisuutta, melassia. Makea ja muhkea tuoksu, hyvinkin puhdas ja miellyttävä. Vesilisä nostaa melonia ja vie sävyjä.

Maku: Voimakkaan omenainen, makea ja runsas, ainakin aluksi. Hunajaisuutta ja vaniljaisuutta riittää, samoin kukkaisuutta ja heinää. Keskivaiheilla kihelmöivä ja vahva mausteisuus iskee, tanniinit valtaavat alaa. Jälkimaku on erittäin tamminen ja suuta kuivattava – espressoa, kuparia ja kitkeryyttä. Vesilisällä tulee esiin hapokasta valkoviiniä, mineraalisuutta ja maltaisuutta, mutta samalla kokonaisuus latistuu.

Arvio: Osiltaan hyvinkin onnistunut pullotus, mutta lopetus tuo pienen antikliimaksin. 83/100

Aultmore 1995, Gordon & MacPhail 43%

Aultmore on perustettu vuonna 1896. Nimi juontaa juurensa gaelin kielen sanoista ”An t-Allt Mòr”, joka tarkoittaa suurta paloa. Tislaamon ensimmäinen oma pullote (12 yo) julkaistiin 2004. Sitä edelsivät 12 yo Flora & Fauna -pullote 1991 ja 23 yo Rare Malts -pullote 2003.

Tämä Gordon & MacPhailin Connoisseur’s Choicessa julkaisu pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (refill bourbon barrels).

Aultmore 1995, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1995–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mineraalinen ja makea valkoviinimäisyys erottuu heti. Kukkainen (apilaa) ja ruohoinen. Viinirypäleitä. Sitruksinen maltaisuus. Päärynää. Ei erityisemmin säväytä, vaikuttaa heikolta.

Maku: Pehmeämpi ja runsaampi kuin tuoksu antoi olettaa. Body on ohut, mutta ilmeisen onnistunut kypsytys tukee tislettä. Alussa mehukasta päärynää, limonadimaista pirteyttä ja hiukan latteaa maltaisuutta. Vähitellen tammisuus korostuu, muttei liikaa – mausteisuus on pääosassa (anis, sitruunapippuri). Maukas lajitelma eri teelaatuja ja omenahilloa. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen, hilloinen ja melko lyhyt.

Arvio: Tavallinen ja yllätyksetön speysider, jossa on miellyttäväkin puolensa. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

Longrow 14 yo 1997/2011 Burgundy Wood 56,1%

Springbank on lähtenyt turpeistetulla Longrow’lla kokeilemaan omaperäisiä tynnyrikypsytyksiä. Burgundy Wood -julkaisu on viettänyt ensin 11 vuotta ex-bourbontynnyreissä (refill), sitten 3 vuotta tuoreissa Burgundin alueen punaviinitynnyreissä (Pinot noir).

Longrow 14 yo 1997/2011 Burgundy Wood

(56,1%, OB, 2/1997–10/2011, 7800 bts., 70 cl)

Tuoksu: Palavaa turvebrikettiä, lihaisa ja turpeinen. Makean viinimäinen, hyvin erikoinen ja vaikeasti hahmottuva kokonaisuus. Hunajaa, hillosokeria, tummaa suklaata. Mustaviinimarjaa, vadelmahilloa, mustaherukkamarmeladia. Aavistus mokkanahkaa. Vahvasti tammea. Vesilisä korostaa imelää makeutta.

Maku: Ensituntuma on pehmeä ja pyöreä, mutta sitten alkaa tapahtua. Todella voimakas tammi iskee kiinni tanniineilla, ja siirappisuus kuivuu nopeasti. Keskivaihe on outo yhdistelmä turpeista lihaisuutta ja käyneitä hedelmiä. Kukkoa viinissä? Mausteisuus on vahvaa (inkivääriä, pippuria). Jälkimaku on hyvin tamminen, kuivan turpeinen, suklainen, hedelmäinen, keskipitkä. Vesilisä tekee tästä todella öljyisen ja musteisen.

Arvio: Lähtökohdat ovat kunnossa, mutta jokin hapan viinimäisyys tässä vähän tökkii. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100.

Glendronach Cask Strength Batch #1, 54,8%

Glendronach on tunnettu sherrypommeistaan. Vuonna 1826 perustettu tislaamo siirtyi 2008 Billy Walkerin johtaman yhtiön omistukseen, ja sen jälkeen tuli markkinoille myös Cask Strenght -julkaisu.

Glendronachin CS on yhdistelmä ex-oloroso- ja ex-Pedro Ximénez -sherrytynnyreissä kypsytettyjä viskejä (vatting of Oloroso and Pedro Ximénez casks).

Glendronach Cask Strength Batch #1

(54,8%, OB, NAS, Batch #1, 2012, 12 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas kuivattu viikuna. Rusinoita. Nahkaa, fariinisokeria, kypsää kirsikkaa. Kaikkineen hyvin täyteläinen ja todella hieno tuoksu. Mausteita (kanelia, pomeranssia) ja yrttejä (minttua, sitruunamelissaa). Kovia toffeekarkkeja, luumuhilloa. Sherry toimii kuin unelma. Vesilisä nostaa toffeeta ja nahkaisuutta.

Maku: Siirappinen suutuntuma. Rusinoita, viikunoita, fariinisokeria – peilaa hyvin tuoksua. Lisäksi maistuu pekaanipähkinää ja paahdettuja manteleita. Kuivattuja hedelmiä. Luumua ja kirsikkaa. Nahkaisuus korostuu, samoin tuore tupakanlehti. Jälkimaku hiukan kuivahtaa, esiin tulee vahvaa espressoa, tammea, hilloisuutta, savuista makkaraa. Vesilisä nostaa toffeeta ja yrttejä pintaan, korostaa kaikkineen PX-sherryn vaikutusta.

Arvio: Hulppea ja voimakas sherrypommi, PX-sherryn ja oloroson onnistunut yhteispeli. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Dramming 84/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 2).

Lagavulin 1995/2011 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition on viimeistelty Pedro Ximénezissä, ja niin makean sherrykypsytyksen yhdistäminen savuviskiin on aina riski. Usein se on kuitenkin kannattanut. Miten käy tällä kertaa?

Lagavulin 1995/2011 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2011, lgv. 4/499, 70 cl)

Tuoksu: Tervaista savua. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, jodia, suolaa, merilevää, luonnonkumia, sammutettua nuotiota. Nahkaa ja tupakkaa. Makean sherryinen sivujuonne, täyteläinen ja hiukan imelä. Ylikypsää appelsiinia, hunajaa. Suolaisuus ja kuiva savu leikkaavat hyvin PX-sherryn tiivistä makeutta. Varsin kutsuva.

Maku: Kuivan hiilisavuinen, silti omalaatuisen makea. Peilaa hyvin tuoksua, mutta suutuntuma saisi olla täyteläisempi. Balanssia ei täysin löydy; PX-sherryn makeus ei aivan integroidu savun kanssa. Siitä huolimatta makupaletti on luonteikas ja hieno: rakeista merisuolaa, voimakasta tammisuutta, yskänlääkettä, tupakkaa, savumakkaraa, appelsiinimarmeladia, vähitellen voimistuvaa hunajaisuutta. Jälkimaku on tervainen, hunajainen, lihaisa, sherryisen makea ja vahvan hiilisavuinen.

Arvio: Tasapaino-ongelmista huolimatta kiinnostava ja maukas, makea savupommi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Dramming 89/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 5).

Caol Ila Cask Strength 58%

Caol Ila julkaisee Cask Strength -versiota erissä, jotka erottaa toisistaan vain alkoholiprosentista. Arvioisin, että tämä versio on vuoden 2012 kieppeiltä.

Caol Ila Cask Strength

(58%, OB, NAS, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hyökkäävä. Kuivaa nokisavua, jodia, yskänlääkettä. Merisuolaa, kallioilla kuivunutta merilevää. Sitruunaista hedelmää, aavistus lakkabensiiniä. Vesilisä avaa tervaisuutta, laiturinlankkuja, toffeeta. Lisätyllä vedellä on huomattava vaikutus – todella hyvään suuntaan.

Maku: Rajulla tavalla savuinen ja nokinen, kuiva pöllähdys on vähällä peittää kaiken alleen. Suutuntuma on kuitenkin vahamainen ja miellyttävä, täyttää suun. Vaniljaisuutta ja tammisuutta löytyy. Salmiakkia, jodia, rakeista merisuolaa. Jälkimaku on suolainen, salmiakkinen, vaniljainen ja enää vain hennon savuinen. Vesilisä korostaa tervaa ja toffeeta ja vie jälleen makuelämystä roimasti parempaan suuntaan.

Arvio: Rajumpiotteinen kuin miedommat virkaveljensä. Vesilisällä jo likimain loistava. 87/100

Glen Ord 2004/2009, Càrn Mòr 46%

Vuonna 1838 perustettu Glen Ord tunnetaan lähinnä Singleton-pullotteistaan. Oikeastaan vain 12-vuotiasta OB-versiota on ollut myynnissä tislaamon omalla nimellä. IB-pullotteita ei juuri ole näkynyt, kunnes törmäsin tähän Càrn Mòriin, joka on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Glen Ord 2004/2009, Càrn Mòr

(46%, Càrn Mòr, Vintage Collection, 2004–2009, Cask No. 55, 1593 bts., 20 cl)

Tuoksu: Grappaa. Tylppä viinan tuoksu. Aloe veraa, vaniljaa, vartalovoidetta. Dominoiva kukkaisuus (orvokki). Hapanta valkoviiniä, havuja. Hyvin ohut tuoksu, kuten tämän ikäiseltä viskiltä voi odottaakin.

Maku: Erittäin tamminen, tanniinit käyvät heti kiinni. Sitruunankuorta, maltaisuutta, tiettyä puhtautta ja pirteyttä. Aamiaismuroja, hammastahnaa (piparminttua). Muistuttaa hiukan toista maistamaani Speyside-nuorikkoa, Glenglassaugh’ta. Jälkimaku on tamminen, vaniljainen, alkoholinen, kevyt ja hyvin lyhyt.

Arvio: Viisi vuotta ei vielä riitä mihinkään, jos käytössä on tällainen ex-bourbontynnyri. Pisteet voisivat olla myös alhaisemmat, mutta armoa täytyy antaa, kun on kyseessä vasta viisivuotias. 72/100

Dufftown 13 yo 1993/2006, Gordon & MacPhail 43%

Dufftownin tislaamo perustettiin 1896, ja se oli yksi Pattisonin kriisin selviytyjistä. Matalan profiilin brändinä ja tuotannoltaan suurena se on kuulunut Singleton-sarjaan. Vuonna 2006 viskistä julkaistiin myös 15 yo Flora & Fauna -pullote.

Tämä Gordon & MacPhailin Connoisseur’s Choice -sarjassa julkaistu yksilö on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (refill American hogsheads).

Dufftown 13 yo 1993/2006, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuoretta kurkkua, erityisesti kuoria. Muitakin vihanneksia (jäävuorisalaattia) ja kukkia (apilaa). Yrttejä – minttua. Mentholia. Erittäin raikas ja kirpeä tuoksu, suoraan hevi-osastolta. Hiukan vaniljaa. Kaikkineen melko ohut vaikutelma.

Maku: Peilaa tuoksua yllättävän tarkasti: kurkkua, jäävuorisalaattia, vesimelonia, mentholia… Todella nuori ja tuore fiilis, suutuntuma on pisteliäs ja haihtuu pian. Vanilja on kuitenkin maun pääosassa – erittäin paksu ja kuohkea vaniljakastike hallitsee. Jälkimaku on pistävän tamminen, vaniljainen ja kihelmöivän mausteinen (inkivääriä). Lyhyehkö toki. Minkäänlaista suurta elämystä ei synny.

Arvio: Hevi-osaston tuoreviski. Omaperäinen mutta epäkypsä. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).