Maistetut

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur 59,9%

Viime vuosina yksityisten pullottajien Glenlivetiä on näkynyt entistä harvemmin, koska tislaamon omien pullotteiden kysyntä kasvaa kovaa vauhtia. Sehän uhkaa jo Glenfiddichiä maailman myydyimpänä single maltina.

Nyt käsissä James MacArthurin vuonna 2001 pullottama 25-vuotias yksilö, miniatyyrinä. Alkoholiprosentti on ikään nähden korkealla, joten tynnyri on ollut ilmeisen laadukas.

Kyseessä on varsin luotettavien lähteiden mukaan ex-sherrytynnyri, ja värikin viittaa jonkinasteiseen sherryvaikutukseen. Mitään mokkaa tämä ei silti näytä olevan.

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur

(59,9%, James MacArthur, Old Master’s, 1976–2001, Cask No. 4311, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin omalaatuinen. Likainen, ylikypsän hedelmäinen, kostean turpeinen. Metallisuutta, rikkiä. Sherryvaikutus tuntuu luumuhillona ja kirsikkana. Omenaista raikkautta kaiken tummasävyisyyden keskellä – huima syvyys ja kompleksisuus. Appelsiinia, saksanpähkinää. Vesilisä tasapainottaa, lika vähän väistyy.

Maku: Kirsikkainen ja öljyinen, mausteinen ja samalla likainen, turpeinen ja robusti. Todella rehevä sekahedelmäisyys. Metallisuus ja rikki ovat koko ajan matkassa mukana. Punaista omenaa, siirappia, poltettua sokeria, saksanpähkinää, rotevaa maltaisuutta. Suutuntuma on voimakas ja öljyinen, keskitäyteläinen runko kestää makupaletin painolastin juuri ja juuri. Jälkimaku on spektaakkeli: sherryisyys, nahkaisuus, turve, rikki, kaneli, luumu, omena, tumma suklaa – kaikki on läsnä. Kesto on melkein ikuinen. Vesilisä tuo suklaisuutta paremmin esiin ja miellyttävää kermatoffeeta tasapainottamaan likaisia sävyjä.

Arvio: On niin järkyttävän iso viski, että pakko arvostaa. Likainen ja tunkkainen, täysin älytön. Mutta kuitenkin niin kompleksinen ja kiinnostava, etten muista vastaavaa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 4).

Bladnoch 1991/2004, Gordon & MacPhail 40%

Bladnochin sekavat vaiheet rauhoittuivat hetkeksi 2000-luvun alussa, ja silloin tämäkin yksilö on käsittääkseni pantu pulloon. Miniatyyrissä ei ole pullotusvuodesta vihjettä, mutta vuonna 2004 on pullotettu tästä se isompi yksilö, joten paras arvaus on pistää tämä samalle vuodelle. Ei mitään odotuksia, joten maistetaan pois.

Bladnoch 1991/2004, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1991–2004, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella ruohoinen. Pehmeää sitruunaisuutta, timotei-heinää. Hiivaleipää, corn flakeseja. Mieto vaniljakastike. Tammi pilkistää hiukan puisevana ja mausteisen raa’ahkona välistä. Saippuaa, anista. Kevyt ja melko mitäänsanomaton.

Maku: Jyvää ja ruohoa, tuore ja terävä paletti. Suutuntuma on varsin kevyt ja tekstuuri huokoinen. Sitruksisuutta ja tammista mausteisuutta riittää, valkopippuria ja anista. Hiukan oliiviöljyä. Melko hapan yleisilme, muromainen ja paahtoleipämäinen tympeys on heti läsnä. Jälkimaku sinnittelee sitruksisena hetken, kunnes alkoholisuus ja jyväisyys jäävät jäljelle. Vaatimaton finaali.

Arvio: Valitettavan heikko yksilö. Tuoksu on ihan mukava, mutta hapan maku ei ole. 73/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 82/100 (per 1).

Laphroaig Lp4, Elements of Islay 54,8%

Speciality Drinksin lääkepullojen ulkoasua imitoiva Elements of Islay -sarja sisältää Laphroaigia tunnuksella Lp. Olen maistanut aiemmin Lp1:n, joka oli vallan mainio viski. Mitähän Lp4 pitää sisällään? Väri ainakin viittaa jonkinasteiseen sherryvaikutukseen.

Laphroaig Lp4, Elements of Islay

(54,8%, Speciality Drinks, Elements of Islay, 2013, 50 cl)

Tuoksu: Tumman hedelmäinen ja savuinen. Kunnolla turvetta, lakritsia, tervaa ja perinteistä yskänlääkettä. Siirappista uuniomenaa, hiukan palaneena reunoista. Hiilisyyttä, käristettyä pekonia. Sitruunaa. Varsin suoraviivainen mutta todella houkutteleva. Vesilisä saa mineraalisuuden irtoamaan selvemmin.

Maku: Sitruksinen ja savuinen, hiilinen ja salmiakkinen. Yskänlääkettä, jotain hapokasta yrttisyyttä, vahvan suolaista mineraalisuutta. Suutuntumassa on karhean villainen ote, kuiva puraisu. Hedelmäisyys on silti huomattavan runsasta ja monipuolista: omenaa, kiiviä, aprikoosia, mangoa, sitruunaa. Suolaa ja merellistä terävyyttä riittää, tervaa ja Fisherman’s Friendia. Jälkimaku on tervainen ja savuinen, kunnes aprikoosihillo ja sitruunaisuus ottavat vallan. Paahtunutta tammea, siirappia, lääkemäisyyttä. Varsin mainio loppuliuku. Vesilisä korostaa sitruunaista ja mineraalista puolta ja häivyttää sherrysävyjä entisestään.

Arvio: Hiilen, turvesavun ja trooppisten hedelmien liitto. Maukas mutta ilmeisen nuori viski. Sherryvaikutus on vähäisempi kuin väri antaa olettaa, mutta kun homma toimii näin mahtavasti, ei voi valittaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Benrinnes 15 yo Flora & Fauna 43%

Benrinnesin 15-vuotias Flora & Fauna -pullote on tislaamon tunnetuimpia tuotteita, vaikka sen tuotanto on varmaan muun Flora & Faunan tavoin nykyään jo lopetettu.

Olen maistanut tätä kerran aikaisemminkin, mutta nyt on vihdoin aika kirjata nuotit ylös. Tämä on tiettävästi ”osittain kolmeen kertaan” tislattua tavaraa. Sen luulisi vaikuttavan runkoon. Maistellaan.

Benrinnes 15 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia ja maltaisuutta. Nätti, varsin kuiva sherryisyys. Raikasta yrttisyyttä, sitruunamelissa ja hiukan anista. Öljyinen vaikutelma, mantelia ja vartalovoidetta. Kukkaisuus tulee parfyymisena esiin. Tuoretta ruohoa. Hiukan maitosuklaata ja hunajaa. Herkkä ja elegantti.

Maku: Pehmeän sitruksinen, mausteinen ja pyöreän maltainen. Appelsiinimarmeladia, yrttiteetä, inkivääriä, kanelia. Tasapainoinen ja jokseenkin tiivis viski. Tammi tulee ryhdikkäänä esiin muttei kuivata liikaa. Suutuntuma on varsin kevyt ja kermainen. Maitosuklaata ja mantelia riittää. Jälkimaku alkaa yllättävän mausteisena ja ponnekkaana. Inkivääriä, yrttiteetä, neilikkaa, kanelia, saksanpähkinää. Lopussa appelsiini ja hunaja nostavat vielä päätään. Varsin tyylikäs finaali, joskaan ei valtavan pitkä.

Arvio: Tasapainoinen ja tyylilleen uskollinen viski. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 8).

Glendronach 19 yo 1994/2013 Cask #3385, 53,4%

Glendronach on julkaissut single cask -pullotteita BenRiach-aikakaudella niin monella tavalla, että se on tuntunut välillä jo maaniselta. Jatkuvien ja varsin laajamittaisten batch-julkaisujen lisäksi on saatu kaikenlaisille viskiyhteisöille, -kaupoille ja -festareille viriteltyjä erikoisjulkaisuja.

Toissavuotinen Batch 9 sisälsi tällaisen viskin, joka on uhkarohkeasti kypsytetty puncheon-kokoisessa ex-Pedro Ximénez -tynnyrissä. Väri on taas sen mukainen, että 19 vuotta on kulunut PX:n kanssa varaston hämärässä.

Glendronach 19 yo 1994/2013

(53,4%, OB, 14.10.1994–10/2013, Batch 9, Pedro Ximenez Sherry Puncheon, Cask No. 3385, 637 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia ja piipputupakkaa, luumua ja rusinaa. Paksua suklaisuutta. Siirappinen makeus jyllää. Piimäkakkua, ylikypsää hedelmäisyyttä. Todella jykevä kokonaisuus. Mausteisuutta, tammea, espressoa. Vesilisä avaa omenaisuutta ja tuo yrttejä nätisti esiin, samalla karamellisuus alkaa pilkistää.

Maku: Mahtavan kermainen ja suklainen suutuntuma. Mausteisuus tuntuu voimakkaana, mutta siirappinen makeus leikkaa karvautta hienosti. Iso viski, taatelinen ja kahvinen. Nahkaisuutta, luumua, uuniomenaa, karamellisuutta. Silti hiukan kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Tupakkaisuus ja suklaisuus toimivat hyvin yhteen. Jälkimaku on varsin kahvinen ja tumma, espresson kitkeryyttä ja tummaa suklaata löytyy. Piipputupakkaa, karvasta tammisuutta, joulukakun mausteita, karamellisuutta, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä ja nautittava finaali. Vesilisä vie karvautta ja tuo tikkunekun paremmin esiin.

Arvio: Suklainen ja iso viski liikkuu hienosti muhkean makeuden ja kahvisen karvauden välissä. Nam. 90/100

Port Charlotte 10 yo 2002/2013, Malts of Scotland 57,4%

Malts of Scotlandin Port Charlotte -julkaisut ovat aina yhtä mielenkiintoisia. Tällä kertaa vuorossa on ex-bourbontynnyrissä levännyt kymppivuotias.

Port Charlotte 10 yo 2002/2013, Malts of Scotland

(57,4%, Malts of Scotland, 11/2002–10/2013, Bourbon Hogshead, Cask #Mos 13053, 275 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Tervaleijonaa oikein kunnolla. Makeaa lakritsia ja muhkeaa tervaisuutta. Turvesavua, likaisuuta, siirappia. Likainen ja runsas, öljyä ja rasvaa runsain määrin. Jägermeisteria ja muita yrttiliköörejä. Suolaa ja merilevää. Raju kaveri! Vesilisä vapauttaa vaniljaisia ja kukkaisia sävyjä, fiilis muuttuu itse asiassa nopeasti.

Maku: Tervaleijona maistuu välittömästi suussa. Paksun liköörimäinen suutuntuma, rasvainen ja pehmeän turpeinen. Jägermeisteria, lakritsia, lihaa, suolaa, paksua savua. Tölkkiananasta ja sen mehua. Varsin makea kaikkineen, siirappinen ja jopa imelä. Tammi maistuu melko pisteliäänä ja lujan mausteisena. Jälkimaku alkaa yrttisenä, minttuakin löytyy. Finaalin teemäiset piirteet, hunajaisuus ja piparjuuri tuovat mukavasti raikkautta. Keskipitkä loppuliuku on pehmeän turvesavuista ja makeaa loppuun asti. Vesilisällä vanilja ja sitruunamehu tulevat selvästi pintaan, muutos on pienelläkin vedellä heti huomattava.

Arvio: Rasvainen ja raju viski, jonka tervaisuus ja suutuntuma ovat jälleen herkkua. Jos jälkimaku olisi pidempi ja kokonaisuus edes hiukan kompleksisempi, mestaruussarjaan mentäisiin heittämällä. 88/100

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #16293, 47,8%

The Balvenien 15-vuotiaiden Single Barrel -viskien sarja on kasvanut huomattavan kokoiseksi vuosien varrella, kun erät ovat olleet vain noin 650 pullon kokoluokkaa.

Viime vuonna sarjaan saatiin myös ensimmäinen sherrykypsytetty julkaisu. Sitä saattoi kyllä jo odottaakin.

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask

(47,8%, OB, 2014, Sherry Butt, Cask No. 16293, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja kuivalla tavalla sherryinen. Kitkerää appelsiinia, ruohoa. Hunajaista makeutta, rusinaa ja viikunaa. Hiukan pahvinen vivahde, maltaisuus menee happaman puolelle. Paahtoleipää, mustikkaa, hilloisuutta. Mausteissa neilikkaa, hiukan kanelia. Ei suuremmin säväytä. Vesilisä vapauttaa mintun ja mukavasti kukkaisuutta.

Maku: Onpa raju mausteisuus, pippuria ja wasabia oikein kunnolla. Inkivääriä myös. Todella tamminen purkaus muuttuu nopeasti erittäin puisevaksi. Sahanpurua ja maltaisuutta, hapanta teetä ja tanniineja. Pieni rusinaisuus, appelsiini ja hunaja pelastavat. Suutuntuma on öljyinen ja tuoksuun nähden yllättävän raskas. Jälkimaku on paahtunut ja tamminen. Mustaa teetä, tanniineja, viikunahilloa, paahtoleipää, karvasta pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaalia. Vesilisällä tammen kovin isku rauhoittuu, yrtit ja kukkaisuus saavat tilaa.

Arvio: Maussa on huomattavan raskas isku, mutta tasapaino kaikkineen on vähän hukassa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Laphroaig PX Cask 48%

Laphroaig PX Cask on jakanut mielipiteitä siitä saakka, kun se pari vuotta sitten julkaistiin. Toisten mielestä kyseessä on mahtava sherry-Lappari, toisten mielestä hikisukkamainen pohjanoteeraus.

Nyt on aika ottaa kunnolla selvää, mistä puusta PX Cask on todella veistetty. Se on siis kypsynyt ex-bourbontynnyreissä, joihin on kuulunut sekä normaalia hogsheadia että quarter caskia. Viimeistely on tehty tuotteen nimen mukaisesti entisissä Pedro Ximénez -sherrytynnyreissä.

Laphroaig PX Cask

(48%, OB, NAS, +/- 2014, Travel Retail Exclusive, 100 cl)

Tuoksu: Suklainen, tervainen ja savuinen. Salmiakkijauhetta, suolaa, lääkemäistä pistävyyttä. Samalla kinuskia ja huomattavan makeaa suklaakastiketta. Miellyttävä yhdistelmä sinänsä, aavistuksen ohut tosin. Runsas kumi, uudet autonrenkaat haisevat tältä. Uuden auton nahkaverhoiluakin löytyy. Vesilisä tuo pintaan haavanpuhdistusainetta ja hunajaa.

Maku: Turpeinen, suklainen ja purevan lääkemäinen. Siirappia ja pippuria, rusinaa ja suolaisuutta. Maku ei yllätä syvyydellä tai kompleksisuudella, mutta peruselementit toimivat mainiosti. Kinuskia, lakritsia, tervaisuutta, kumia, savua, yrttilikööriä, tammen purevuutta. Suutuntuma on hiukan kevyt suhteessa palettiin, kuiva villaisuus ja jodi pistävät seasta. Jälkimaku alkaa suolan ja merellisyyden, lakritsin ja suklaan ympärillä. Terävä lääkemäisyys, mausteinen tammisuus, terva ja savu maistuvat melko pitkään. Vesilisällä alkaa löytyä minttua ja eucalyptusta.

Arvio: Hiukan kevyt runko suhteessa viimeistelyn suklaiseen makeuteen, mutta maistuva tapaus tämä on siitä huolimatta. Omaan makuuni jopa tämän kumimaisuus toimii. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

Talisker 2002/2013 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin ex-Amorosossa viimeistelty Distillers Edition ei ole koskaan kuulunut suuriin suosikkeihini. Yleensä viimeistely on ottanut aivan liikaa valtaa eikä tasapaino ole pitänyt loppuun saakka. Katsotaan, miten käy tämän uusimman kanssa.

Talisker 2002/2013 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2002–2013, Distillers Edition, Batch TD-S: 5PB, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 70 cl) 

Tuoksu: Hedelmäinen ja hiukan pistävällä tavalla turpeinen. Viinisyyttä ja savua, imelää siirappisuutta. Sekahedelmäsoppaa. Yllättävän terävä lääkemäisyys, antiseptisiä aineita. Salmiakkijauhetta, suolaisuutta. Pieni tervaisuus myös mukana. Silti hiukan ohut kokonaisuus. Vesilisä nostaa pintaan hunajaisia sävyjä.

Maku: Hedelmää ja salmiakkia. Lääkemäisyys on selvästi pinnalla myös maussa, tyyli muistuttaa joitain uusia Laphroaig-pullotteita (vaikkapa An Cuan Mòr). Pisteliäs savu, salmiakkijauhe, tervaisuus ja suola maistuvat myös vahvoina. Sitrusta ja karvasta, tummaa suklaata. Sekahedelmät, siirappisuus, pieni lihaisuus (pekoni) ja rusinaisuus kertovat viimeistelyn vaikutuksesta. Suutuntumassa on tammista kovuutta, paletti ei ole lopulta erityisen kompleksinen. Jälkimaku maistuu hedelmäisenä, tervaisena ja salmiakkisena. Viiniä ja yrttejä. Suola ja hunaja toimivat nätisti yhteen. Keskipitkä finaali. Vesilisä pehmentää yleisilmettä heti.

Arvio: Lääkemäinen ja tervaisen hedelmäinen Talisker, joka ampuu joka suuntaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Ihan ok nykyajan Talisker”.

Tomatin 18 yo 46%

Tomatinin 18-vuotias on kypsynyt ex-bourbonissa mutta viimeistelty ex-olorosossa. Vaikea käsittää, että vielä parikymmentä vuotta sitten viskin finistely oli keskimäärin aivan ufoa toimintaa, kun näitä on nykyään kaikilla tislaamoilla. Tosin tämän viskin värissä ei ihan kovin tummana se sherryviimeistely näy.

Tomatin 18 yo

(46%, OB, +/- 2014, Oloroso Sherry Casks Finish, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja sitruksinen. Hieno yrttinen hapokkuus, IPA-olutta ja valkoviiniä. Vaniljainen, hiukan sokerinen makeus on hyvin tasapainossa maltaisen ja tumman puolen kanssa. Tammi maistuu kuivana ja herkullisena. Mausteisuutta löytyy neilikkaa, kanelia, anista. Vesilisällä tulee orvokkimaista kukkaisuutta.

Maku: Maltainen ja tuoksusta pykälää tavanomaisempi paletti. Sitruksisuus on mandariiinimaista, alta paljastuu runsaasti lakritsia. Tammi on kuivaa ja paahtunutta, suutuntuma on silti pirteä ja mukavan vahamainen. Hienoa, kukkaista yrttisyyttä riittää. Ja IPA-oluen herkkää hapokkuutta. Jälkimaku alkaa tummana ja lakritsisena, menee hyvin maahtuneeksi eikä juuri makeudu. Mausteinen, inkivääriä ja pirteää pippuria. Kuivuu vahvasti keskipitkän finaalin lopuksi. Vesilisä nostaa pintaan sitruunamehua ja makeaa päärynää.

Arvio: Kukkea ja tyylikäs viski, joka vahvistaa käsitystäni Tomatinin nykyisten tislaamopullotteiden korkeasta laadusta. Jos jälkimaussa olisi enemmän vivahteikkuutta ja mittaa, tämä olisi aivan loistava. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 12). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet), 79/100 (Rob Allanson).